Browsing by Subject "2000-luku"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-20 of 36
  • Heino, Anna (2004)
    Suomessa on jo lähes parinkymmenen vuoden ajan valmisteltu hedelmöityshoitolakia. Hedelmöityshoitoja koskeva lainsäädäntö koskettaa perustavanlaatuisia kysymyksiä ihmisyyden olemuksesta ja yhteiskunnan roolista. Hedelmöityshoidoissa yhteisön sosiaaliset ja moraaliset käsitykset kohtaavat teknologisen kehityksen luomat mahdollisuudet. Tässä tutkimuksessa keskityn vuoden 2002 hedelmöityshoitolakiesitykseen ja siitä käytyyn eduskuntakeskusteluun. Kartoitan tutkimuksessani eduskunnassa hedelmöityshoitolakiesityksestä käytyä konservatiivista keskustelua Chaïm Perelmanin argumentaatioteorian avulla. Perelman on yksi argumentaatiota painottavan retoriikan tutkimuksen keskeisimpiä teoreetikkoja. Perelmanin argumentaatioteorian perustana on arvopäätelmien järjellisen arvioimisen ongelma. Jos se halutaan ratkaista, on tutkittava, miten arvopäätelmää puolustavia tai vastustavia kantoja perustellaan ja miten ne saavuttavat uskottavuutensa. Retoriikan tutkimus ei ole yhtenäinen metodi tai koulukunta. Yhteistä alan tutkimuksille on kielen roolin ja merkityksen keskeisyys. Tässä tutkimuksessa olen kiinnostunut niistä tavoista, joilla konservatiivisessa keskustelussa perusteltiin vaatimuksia ja mihin nämä argumentit pohjautuivat. Erityisesti olen kiinnostunut konservatiivien perheeseen liittämistä merkityksistä. Konservatismi on ollut perhekeskustelussa merkittävässä roolissa, sillä ydinperhe on perinteisesti ollut konservatiivisen maailmankatsomuksen keskiössä. Konservatismi koettaa vastata niihin epävarmuuksiin, joita on syntynyt perhekäsitysten laajentuessa. Hedelmöityshoitolaista käydyssä keskustelussa konservatismi näyttäytyi ydinperheideaalin tavoitteluna ja perinteisten arvojen puolustamisena. Perinteisesti yksityiselle alueelle kuuluvaksi mielletty perhe nousee hedelmöityshoidoista käydyssä keskustelussa julkiselle areenalle ja poliittisen vallankäytön kohteeksi. Konservatismin viimeaikaisen vallan kasvun vaikutukset näkyvät poliittisessa elämässä Suomessakin. Vaikka Yhdysvaltoihin verrattavaa yhteiskunnallista moraalipaniikkia Suomessa ei ole syntynyt, myös täällä perheestä käydyt keskustelut ovat viime vuosien aikana voimistuneet. Hedelmöityshoitolakiesityksestä eduskunnassa käyty keskustelu on osa laajempaa perheeseen kohdistuvaa yhteiskunnallista kiistaa. Se voidaan tulkita kamppailuna eri perhemuotojen hyväksyttävyyden rajoista. Hedelmöityslakiesityksestä käyty keskustelu liittyy läheisesti perustavanlaatuisiksi koettuihin kategorioihin kuten perhe, vanhemmuus ja identiteetti. Näistä perhe toimii usein tulkintakehikkona, jonka osia muut tekijät ovat. Käsitykset perheestä – sen muodosta, jäsenistä, vallanjaosta ja rooleista – ovat lakiesityksestä nousseen kiistan kohteina. Heteroseksuaalisen ydinperheen aseman säilyttäminen ja vahvistaminen oli konservatiivisen argumentaatiostrategian päämäärä. Konservatiivien kamppailussaan hyödyntämät argumentaatiostrategiat voi jakaa kahteen ryhmään: luonnollisuusargumentteihin ja lapsen hyvinvointi -argumentteihin. Ne molemmat jakautuvat alaryhmiin. Niitä molempia käytettiin perusteluna heteroseksuaalisen ydinperheen valta-aseman säilyttämisen tärkeydelle. Niissä vedottiin tiettyihin universaaleiksi tukittuihin perusteisiin ja käsitteisiin, kuten ”luontoon” ja ”lapsen etuun”. Argumentaatiojuonteet eivät kuitenkaan aina olleet selvärajaisia, vaan sekoittuivat usein toisiinsa. Usein argumentaatioryhmät nivoutuivat yhteen muodostaen konservatiivisen tulkinnan mukaan kiistämättömän perustelun sekä ydinperheen ensisijaisuudelle että hedelmöityshoitojen kieltämiselle yksin asuvilta naisilta ja naispareilta. Argumentit lähestyivät hedelmöityshoitoja eri kannoilta, mutta päätyivät aina samaan lopputulokseen: ydinperhe on ainoa perhemalli, joka pystyy varmistamaan yksilöiden sekä yhteiskunnan tasapainoisen ja terveen kehityksen.
  • Santama, Kirsi-Marja (2006)
    Tämän pro gradu -tutkielman aiheena on ammatillisen hoivatyön toisen asteen koulutuksen muutos. Viimeisten vuosikymmenien aikana toisen asteen sosiaali- ja terveysalan koulutus on käynyt läpi useita muutoksia, joista merkittävin on sosiaali- ja terveysalan peruskoulutuksen yhdistyminen vuonna 1993. Silloin yhdistettiin 10 aiempaa ammattia yhteen tutkintoon, jonka nimeksi tuli lähihoitaja. Tämän pro gradu -tutkielman tavoitteena on tarkastella koulutuksessa tapahtuneita muutoksia ammatillisen hoivatyön näkökulmasta. Lisäksi tutkimuksessa pyritään vastaamaan kysymykseen millä tavoin hoivatyön koulutus ja sitä kautta myös hoivatyön sisältö ovat muuttuneet. Tutkimuksen aineistona ovat lähihoitajakoulutuksen valtakunnalliset opetussuunnitelman perusteet vuosilta 2001 ja 1995. Sen lisäksi aineistona ovat myös vuoden 1987 kodinhoitajan ja vuoden 1988 päivähoitajan valtakunnalliset opetussuunnitelmien perusteet. Valtakunnalliset opetussuunnitelmien perusteet määrittelevät yleiset sosiaali- ja terveysalan osaamisen vaatimustason ja kriteerit kiitettävälle osaamiselle. Oppilaitokset tekevät omat opetussuunnitelmansa valtakunnallisten opetussuunnitelmien perusteella. Tutkimus on laadullinen aikasarja-analyysi, jossa tarkasteltavia ajanjaksoja on kolme: vuodet 1897-88, 1995 ja 2001. Tutkimuksessa käytetään sisällön analyysia. Teoreettisena viitekehyksenä tutkimuksessa on hoivatutkimuksen ja naistutkimuksen teorianmuodostus. Keskeisiä käsitteitä työssä ovat ammatillinen hoivatyö, huolenpito, vastuurationaalisuus, hiljainen tieto ja konstruktivistinen oppimiskäsitys. Työ keskittyy tutkimaan kuinka sosiaalialan osaaminen näkyy opetussuunnitelmien perusteissa. Tutkimus osoittaa, että toisen asteen koulutus on muuttunut teoreettisemmaksi ja pidemmäksi. Terveydenhuollon painotus on lisääntynyt sanavalinnoissa ja yksittäisten osaamisalueiden kuvaamisessa. Asiakkaan asema on oikeudellistunut ja asiakas nähdään kuluttajana, joka tekee valintoja. Opetussuunnitelmissa käytettyjä käsitteitä ei ole määritelty, joten valtakunnallisten opetussuunnitelmien perusteiden tulkinta oppilaitostasolla on hankalaa sillä sama käsite ymmärretään sosiaalialalla ja terveydenhuollossa eri tavoin. Riippuu oppilaitoksen omasta esiymmärryksestä, kuinka käsitteet määritellään ja miten opinnot painottuvat. Opetussuunnitelmien perusteiden analyysin perusteella lähihoitajan työssä erilaisten ammatillisten menetelmien hallinta, asioiden kirjaaminen ja palveluohjaus on lisääntynyt ja sivuuttanut perinteisen hoivatyön osaamisalueena. Myös erilaisten hoidollisten ja sairaanhoidollisten toimenpiteiden osaamisen vaatimus on lisääntynyt.
  • Helsingin yliopisto, kulttuurien tutkimuksen laitos, folkloristiikka; Suomen Akatemian projekti (Helsingin Yliopisto, kulttuurien tutkimuksen laitos, folkloristiikka, 2004)
  • Salminen, Meri (2003)
    Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää miten aikuiskoulutuksen käsite ja koulutuksen tarjonta ovat muuttuneet, pääasiallisesti 1970-luvun alkuvuosista tähän päivään. Varsinaisen aikuiskoulutuksen on katsottu alkaneen valtioneuvoston asettamasta aikuiskoulutuskomiteasta vuodelta 1971. Ennen komitean asettamista aikuisia on valistettu, sivistetty tai kasvatettu, ja kulloinkin käytössä ollut käsite on kuvastanut senhetkistä yhteiskunnan tilaa ja siitä johtuvia aikuisten opettamisen tavoitteita. 2000-luvun alkuvuosina käyttöön on vakiintunut elinikäisen oppimisen käsite. Tutkimuksen teoreettisena lähtökohtana ovat erilaiset funktionalistiset selitykset koulutuksen tehtävistä ja yhteiskunnallisista merkityksistä. Koulutuksen tärkeimmät tehtävät ovat kvalifikaatioiden tuottaminen, yhteiskunnallisiin asemiin valikointi, yhteiskuntaan integrointi ja varastointi. Koulutuksella on kolme erilaista roolia yhteiskunnassa. Ensiksi se toimii tarpeita tyydyttävänä palvelujärjestelmänä vastaamalla koulutuskysyntään. Toiseksi se toimii vieraannuttavana pakkojärjerjestelmänä. Koulutuksen kolmas rooli on yhteiskuntarakennetta ylläpitävänä ja uusintavana organisaationa. Tutkimuksen kohteena on neljä pääkaupunkiseudulla toimivaa oppilaitosta, jotka kaikki toimivat opetusministeriön hallinnon alla, ja ovat siten julkisen valvonnan alaisia. Koulutuksen tarjontaa on analysoitu laadullisin menetelmin, lähteenä on käytetty oppilaitosten historiikkeja, toiminta- ja vuosikertomuksia, oppilaitostilastoja ja monisteita.Jälkimoderni yhteiskunta koulutuksen toimintaympäristönä asettaa omia vaatimuksiaan koulutuksen sisällöille; koulutukseen vaikuttavat kansainvälinen toimintaympäristö, työelämän muutokset, koulutuksen asiakkaat itse ja valtion kiristynyt ote. 1980-luvulle saakka aikuisten opiskelu tapahtui pääsääntöisesti vapaan sivistystyön oppilaitoksissa, vuosikymmenen aikana koulutus laajeni ammatilliseen aikuiskoulutukseen ja tutkintotavoitteisten opintojen puolelle. 1990-luvulla tulivat tulosohjaus ja tulosvastuu koulutukseenkin. Alettiin puhua markkinasuuntautuneen aikuiskoulutuksen kaudesta.2000-luvun aikuisopiskelijan lukujärjestys sisältää paljon samaa kuin 1970-luvullakin. Kielet, erilaiset kädentaidot, atk, musiikki ja taidekasvatus ovat edelleenkin opiskeluohjelmissa mukana. Uusia "pakollisia" aineita ovat aktiivisen kansalaisen "kansalaisoppi", työllistettävyys, kommunikaatio- ja vuorovaikutustaidot, digitaalinen- ja medialukutaito sekä kestävä kehitys.
  • Sarras, Jenni (2004)
    Pro gradu -tutkielmassani selvitän, millä tavalla suomalaiset sanomalehdet kirjoittavat muuntogeenisestä ruoasta. Erityisen tarkastelun kohteena on, miten uutisissa kehystetään tätä aihetta. Aineistoni kattaa Helsingin Sanomien ja Aamulehden aihetta koskevat uutiset sekä pääkirjoitussivut vuosilta 2000–2003. Kehyksillä tarkoitan kielenkäyttötapoja, jotka ohjaavat lukijan tulkintaa aiheesta tiettyyn suuntaan. Kehysten syntyyn vaikuttavat mm. toimittajien totutut työtavat, mutta myös tiedontuottajien toimet ja ympäröivä kulttuuri. Kehykset ovat usein tiedostamattomia tapoja käyttää esimerkiksi metaforia, fraaseja ja iskulauseita. Teoriaosuuden tärkeimpinä lähteinä olen käyttänyt Gamsonin ja Modiglianin (1989) sekä Entmanin (1993) artikkeleita. Aineistoni perusteella havaitsin neljä erilaista kehystä, jotka nimesin sääntely-, riski-, kiista- ja hyötykehyksiksi. Määrittelin jokaiselle kehykselle sille tyypilliset kielenkäyttötavat. Eniten uutisia kehystettiin sääntelynäkökulmasta. Sääntelykehykselle tyypillistä oli, että kaikki osapuolet perustelivat päätöksiä kuluttajien eduilla. Kuluttajat eivät kuitenkaan itse päässeet vaikuttamaan asioihin. Toisena tulivat riski- ja kiistakehykset. Riskikehykselle tyypillinen piirre oli geeneistä puhuminen siten, että ne vaikuttivat eläviltä olennoilta, jotka toimivat uhkaavasti. Lisäksi geenimuuntelu liitettiin moniin erilaisiin ruokakatastrofeihin. Kiistakehyksessä tärkein piirre oli EU:n ja Yhdysvaltain riitely muuntogeenisiä elintarvikkeita koskevasta lainsäädännöstä. Tässä kiistassa sotametaforat olivat hyvin yleisiä. Vähiten uutisia esiintyi hyötykehyksessä. Hyötykehyksessä geenimuunnellut elintarvikkeet nähtiin usein ratkaisuna johonkin ongelmaan, kuten nälänhätään. Kehysten lisäksi aineistosta nousi esiin myös muita havaintoja, jotka koskivat geenimuunneltuja elintarvikkeita käsitteleviä uutisia. Geenimuunteluun liittyvä sanasto osoittautui hyvin moninaiseksi, mutta sen käyttö oli epämääräistä ja epäjohdonmukaista. Suurimmat riskit kohdistuivat ympäristöön, mutta terveysriskeihin viitattiin niistä kertovien tutkimustulosten puuttumisesta huolimatta. Uutisissa esiintyi lukuisia toimijoita, joiden näkökulmat ja mielipiteet poikkesivat toisistaan jyrkästi. Eri toimijat saivat uutisissa erilaisen aseman. Lopputulokseni on, että muuntogeenisiä elintarvikkeita koskeva uutisointi vaikuttaa pinnalta katsottuna neutraalilta. Lähemmän tarkastelun seurauksena kävi kuitenkin ilmi, että uutisissa käytetyt kehykset ohjaavat lukijoita useammin kriittisen tai kielteisen tulkinnan suuntaan. Tämä asettaa keskustelun osapuolet eriarvoiseen asemaan. Asialla voi myös olla vaikutusta mm. yleiseen mielipiteeseen ja julkisuudessa käytyyn keskusteluun.
  • Bruun, Kari (Helsingfors universitet, 2011)
    Turvallisuus on käsite, joka tällä hetkellä näyttää liittyvän itsestään selvänä, mutta hahmoltaan epämääräisenä niin kansalaisten hyvinvointiin kuin kaikkeen muuhunkin yhteiskunnalliseen toimintaan. Turvallisuus yhdistetään myös erilaiseen huono-osaisuuteen, jota nykyään kutsutaan usein syrjäytymiseksi. Konkreettisena osoituksen turvallisuuden immanenssista syrjäytyminenkin nimetään sisäasiainministeriön julkaisemassa viimeisimmässä sisäisen turvallisuuden ohjelmassa turvallisuuden uhaksi. Tutkimuksessani pyrin jäljittämään tähän johtanutta kehitystä ja tarkastelemaan sitä osana laajempaa yhteiskunnallisen toimintamallin muutosta. Yhteiskunnallinen toimintamalli kriisiytyi 1990-luvun vaihteessa. Työssäni tutkin suhtautumista huono-osaisuuteen kyseisen murroksen molemmin puolin. Tarkastelen kriittisesti erityisesti sitä, kuinka asennoituminen huono-osaisina tai syrjäytyneinä pidettyihin ihmisiin on muuttunut yleisen järjestyksen säilymisen ja kriminologian näkökulmasta. Vertailen ajankohtiin liittyvien dokumenttiaineistojen avulla huono-osaisuuden ja syrjäytymisen problematisointitapoja ja ratkaisumalleja suomalaisen hyvinvointivaltiollisen kehityksen voimakkaassa vaiheessa 1970-luvulla, erityisesti kymmenluvun alussa, ja toisaalta 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä. Lähestymistapani on empiirinen ja teoreettinen. Olen lähtenyt siitä, että huono-osaisuus, köyhyys ja erityyppinen marginaalisuus ovat suhteellisen pysyviä ongelmoinnin kohteita jopa vuosisadasta toiseen. Kysymyksen hallinnalliset ratkaisut kertovat sen vuoksi ainakin yhtä paljon kulloisestakin yhteiskunnasta ja vallinneista ajattelutavoista kuin marginaalisuudesta itsestään. Teoreettisia välineitä tutkimuksen suorittamiselle antavat semiotiikka, diskurssianalyysi ja jälkifoucaultlainen hallinnan analytiikka. Rinnalla ja erikseen pohdin turvallisuuden sisältöä ja merkitystä tässä sommitelmassa. Vertailun perusteella ja hallinnan analytiikkaan kontekstoituina on pääteltävissä, että aikaisemman valtiokeskeisen sosiaalisen tukemisen ja puuttumisen sijaan huono-osaisuuden hallinnassa ja sen myötä yleisen järjestyksen ja turvallisuuden tavoittelussa on tapahtunut siirtymää yhteisöjen ja yhteisöllisyyteen vetoamisen käyttöön tässä pyrkimyksessä. Myös vastuullisen vapauden ja aktiivisen kansalaisuuden teroittaminen nähdään keinoiksi estää kielteinen kehitys. Oman vastuun korostumisen ohella jako mukanaoleviin ja ulkopuolelle joutuneisiin on kuitenkin jyrkentynyt. On merkkejä siitä, että ehdottoman turvallisuuden perfektionistinen tavoittelu on johtanut jopa neuroottisiin reagointitapoihin ja tämän ihmisluonteeseen kuuluvan piirteen soveltamiseen käyttäytymisen ohjailussa.
  • Hintsa, Anu-Elina (2003)
    Valtion perinteinen rooli yhteiskunnan ohjaajana on viime aikoina kohdannut monia haasteita. Talouden merkityksen suhteellinen korostuminen, paineet byrokratian vähentämiseksi sekä poliittisen kentän uudelleenmuotoutuminen ovat pakottaneet valtiot miettimään talouden ohjauspolitiikkaa uudelleen. Eri tahot ovat arvostelleet kriittisesti perinteisiä talouspoliittisia malleja kansantalouden protektionismista ja tasapuolisesta hyvinvoinnin jakamisesta. Valtion uusi rooli kotimaisen kilpailukyvyn takaajana on näyttänyt iskostuneen useiden intressiryhmien mieliin neoliberalismin periaatteita seuraillen. Tämän tutkimuksen tavoitteena on ollut paneutua edellä kuvattuun keskusteluun ja kartoittaa talouden ohjausroolissa tapahtuneita muutoksia vuosien 1987 ja 2003 välillä Suomen konktekstissa. Päämielenkiinnon kohteena on valtion oma näkemys sopivasta ohjaustavasta kunakin tutkittuna ajanjaksona. Tutkimus on konkretisoitu ohjelma-analyysin perinteeseen sopivan hallitusohjelmien sisällönanalyysin kautta. Eri ohjausmallit on jaoteltu interventionistisen, hyvinvointi- ja kilpailuvaltiomallien alle ottaen samalla huomioon mallien näkökulman talouteen, joka vaihtelee talouden korostamisesta talouden hallintaan. Hallitusohjelmien analyysin ohella laajempaa ymmärtämystä on pyritty tuomaan vertaamalla puolueohjelmien näkemyksiä hallitusohjelmiin sekä konkreettisten tukitoimien ja hallituohjelmien muotoilujen yhteensopivuutta. Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että kilpailuvaltion kasvupoliittinen malli eli Cernyn viitekehyksen kilpailuvaltio, on näyttänyt vakauttaneen asemansa hallitusten, edustuksellisen demokratian päätöksentekoeliitin mielissä. Niin ikään se on kohentanut asemiaan puolueiden periaateohjelmissa ja tukitoimien puolella erityisesti T&K panostusten muodossa. Toisaalta hyvinvointivaltion talouden lähtökohtia korostava ajatusmalli on edelleen elinvoimainen Suomen hallitusten mielissä ja siihen liittyviä tukitoimia lanseerataan hyvinkin runsaasti. Interventionismissa näytetään siirtyvän tehokkaan ja ympäristön näkökulmat huomioonottavan kilpailun turvaamiseen lähinnä lainsäädännön avulla sekä pk-sektorin toimintaedellytysten varmistamiseen. Kaiken kaikkiaan Suomen hallitusohjelmat ovat vastanneet valtioon kohistuneisiin muutospaineisiin muuttamalla näkemyksiään toimivasta ohjausmallista. Tutkimuksessa paljastui niin ikään, että pääpuolueiden periaateohjelmien vaikutus hallitusohjelmien talouspoliittisen orientaation muodostumiseen näyttää tiukan sisällönanalyysin perusteella olevan melko vähäinen. Erityisesti tilanteissa, joissa hallituspuolueet ovat puoluekentän eri laidoilta näytetään tarvitsevan kompromissiratkaisuja, jotka puolestaan vähentävät hallitusohjelmien ja periaateohjelmien yhtenevyyttä. Vertailun tulokset antavat myös aihetta epäillä hallitusohjelmien merkitystä konkreettisia tukipäätöksiä tehtäessä. Toisaalta hallitusohjelman ainoa tarkoitus ei välttämättä ole tien viitoittaminen ministeriöiden toimille. Sen sijaan tavoitteena saattaa olla uusien ajatusten lanseeraus tai hallituksen yhteisen sävelen etsiminen ja esittäminen.
  • Alestalo, Aleksi (2008)
    Tutkielma käsittelee Irlannin ulkopolitiikkaa vuoden 2001 terrori-iskuja seuranneessa maailmanpolitiikan myllerryksessä. Kvalitatiivinen tutkimus selvittää, kuinka Irlanti on luovinut puolueettomuuden ja sen paineen välissä, että sodassa terrorismia vastaan ei suurvalta Yhdysvaltojen näkökulmasta ole "puolueettomuutta". Tutkimuksen johtopäätökset suhteessa määrittely- ja teoriaosuuteen toteutetaan perustuen kolmeen esitettävään tapauskuvaukseen – Irlannin suhtautumiseen Afganistanin operaatioon, Irakin sotaan ja Shannonin lentokentän käyttöön sotilaslentojen välilaskukohteena. Näiden pohjalta tutkielma vastaa kysymykseen, onko Irlannin ulkopolitiikka muuttunut vuoden 2001 terrori-iskujen jälkiseurauksena. Tutkielman keskeisiä käsitteitä ovat Irlannin ulkopolitiikka ja Irlannin puolueettomuus. Lisäksi tutkimus tekee tarvittavan sivujuonteen Irlannin historiaan, joka omalta osaltaan omaa tärkeän roolin Irlannin nykypäivässä ja politiikan valinnoissa. Puolueettomuuskäsite on hyvin monitahoinen ja havaittu olevan myös joustava sekä muuttuva yleisten ympäristötekijöiden niin vaatiessa. Tärkeitä määrittelyjä puolueettomuudelle ja ulkopolitiikan valinnalle kansainvälisessä ympäristössä on muotoiltu läpi maailmanpolitiikan tutkimuksen, mutta tässä tutkielmassa keskitytään löytämään ne avaimet, jolla pienen puolueettoman valtion kohdalla ulkopolitiikan valinta tapahtuu kansainvälisten suhteiden teorian valossa. Apuna tähän määrittelyyn tuovat niin Raimo Väyrysen Suomen puolueettomuuden kohdalla muodostetut keskeiset teesit kuin myös kansainvälisen politiikan toimijakeskeisen ulkopolitiikan analyysin tarkastelu, jonka auktoriteettina Valerie Hudson on tämän tutkielman kannalta keskeinen. Sen lisäksi Katsumi Ishizukan tutkimus Irlannin rauhanturvamisoperaatioihin osallistumisesta sekä keskeisestä siteestä YK:n toimintaan on erittäin tärkeä lähde työlle. Tutkimuksen perusteella Irlannin ulkopolitiikka ei ole pohjalla olevista periaatteistaan luopunut. Itse asiassa Irlanti on luovinut varsin menestyksekkäästi terrorismin vastaisen sodan implementoinnin aikakaudella. Sisäpoliittinen riita Shannonin lentokentän välilaskuista on tutkimuksen perusteella lähinnä toisintoa vuosikymmenen takaisesta Persianlahden sodasta. Lopuksi tutkielma avaa irlantilaisten puolueettomuus käsitettä. Irlannin puolueettomuutta kuvataan usein myyttiseksi, mutta syvempi tarkastelu tuottaa johdonmukaisen kuvan Irlannin jatkuvasta poliittisesta puolueettomuudesta – periaatteet ja arvot taustalla eivät suinkaan ole sattumalta syntyneitä ilmiöitä.
  • Eräranta, Kirsi (2004)
    Suomalaisen perheajattelun ja -käytäntöjen voi havaita 1990- ja 2000-lukujen kuluessa muuttuneen: Perheasiantuntijoiden neuvot ja huomio, jotka vuosikymmeniä keskittyivät äitiin, kohdistetaan nyt yhä useammin isään. Tutkimus tarkastelee sitä, miten ja missä yhteyksissä isyys problematisoituu tämän hetken suomalaisessa hyvinvointiyhteiskunnassa. Se kysyy myös, minkälainen sukupuolinen, yksilöllinen ja sosiaalinen isäsubjekti näissä problematisaatioissa rakentuu. Foucault’laisen hallinnan analytiikan avulla tutkimus analysoi isäkysymyksen ympärille muodostuvia käytäntöregiimejä ja tutkii genealogisesti sukupuolen ja sukupuolieron jäsentymistä niissä. Se jatkaa Jaana Vuoren (2001) väitöstutkimusta tarkastelemalla vanhemmuuden nykyrationaalisuuksien ohella perheiden hallintaan liittyviä havaitsemisen, käytäntöjen ja identifikaation muotoja. Samalla se elaboroi empiirisesti Jacques Donzelot’n (1979) hahmotelmaa hallinnasta perheen kautta suomalaisessa kontekstissa. Aineisto koostuu kuudesta vuosina 1998–2001 ilmestyneestä isyyttä käsittelevästä hallinnollisesta tai asiantuntijatason julkaisusta. Tutkimustulosten mukaan isyys problematisoituu suhteessa lapseen, naiseen, ”yhteiskuntaan” ja itseen. Näissä kaikissa ongelma koskee yleisesti ”isän puutetta”, ja erottelu ydin ja ero- tai yksinhuoltajaperheen välillä on keskeinen. Läpi neljän alueen voidaan kuitenkin erottaa kaksi käytäntöregiimiä, joissa isyys tulee pulmalliseksi omilla tavoillaan. Äidinhoivan käytäntöregiimissä tehdään ongelma isän perinteisen paikan menetyksestä. Siinä tuotetaan ratkaisuksi ydinperhettä, jossa äiti hoitaa lapset ja kodin, isä elättää, ja jossa sukupuolittunut työnjako myös perheen ulkopuolella saa mielensä äidin hoivaroolista. Jaetun vanhemmuuden käytäntöregiimissä kyseenalaistetaan äidinhoivan tapaa artikuloida isyyden pulmallisuus ja vaaditaan, että miehen on itse luotava itsensä isänä. Siinä tehdään ydin- tai uusperhettä, jossa naisten ja miesten roolien välillä ei ole ehdotonta rajaa, ja jossa niin isän kuin äidinkin elämään kuuluu sekä perhe että ansiotyö. Käytäntöregiimien välinen kamppailu tihentyy kiistaan sukupuolesta ja sukupuolierosta. Kaksi käytäntöregiimiä tarjoavat omanlaiset ratkaisunsa erilaisiin perheenjäsenten välisiin ristiriitatilanteisiin. Julkinen valta ja sen instituutiot kuten neuvola ja vanhempainvapaajärjestelmä tekevät ”kompromissin” niiden välillä: vaikka niissä otetaan eksplisiittisesti kantaa jaetun vanhemmuuden puolesta, kotiin kutsutaan äidinhoivan mukaisesti juuri lapsen biologista, ydinperheessä elävää isää. Arkivanhemmuudessa molempien vaihtoehdot suvaitaan perheen yksityiseen alueeseen vedoten, jolloin isäsubjektin isyys pysyy yksilöllisenä, yksityisenä asiana. Isäkysymyksessä rakentuva ”hyvinvointihallinnan kriisi” voidaan ymmärtää kansalaispelin ja paimenpelin hankalana yhteensovittamisena: Työelämässä ja yhteiskuntapolitiikassa isä nähdään vapauksia ja oikeuksia käyttävänä tasa-arvoisena kansalaisena; perhettä koskevissa instituutioissa puolestaan elävänä olentona, jonka hyvinvoinnista täytyy huolehtia yksilönä ja väestön osana. Isä- ja äitikansalaisen asemat eivät kuitenkaan ole symmetriset, ja avioerot uhkaavat isän psykososiaalista selviytymistä. Isäkysymyksessä sovitellaan ristiriitaa isäsubjektin palkkatyöläisenä ja isäsubjektin vanhempana välillä.
  • Talja, Tuuli (Helsingin yliopisto, 2020)
    Pro gradu -tutkielmassani tutkin Irlannin katolisen kirkon ja Irlannin valtion välisen suhteen muutosta vuosina 2009–2018. Tutkimusajankohta on mielenkiintoinen, sillä ajanjakson aikana Irlannissa tapahtui useita mullistavia tapahtumia, jotka herättivät runsaasti kysymyksiä irlantilaisten muuttuvasta suhtautumisesta katoliseen kirkkoon. Tutkimukseni on laadullinen tutkimus. Tutkimuksen ensisijainen tarkoitus on selvittää miksi ja miten katolisen kirkon asema on muuttunut tarkasteltavan ajanjakson aikana Irlannissa? Tarkastelen tapahtunutta muutosta Irlannin seksuaalieettisen lainsäädännön muutosten kautta: vuonna 2015 Irlannissa äänestettiin samaa sukupuolta olevien avioliittolaista ja vuonna 2018 aborttilainsäädännöstä. Tutkin, miten katolisen kirkon aseman muutos on näkynyt Irish Independent- sanomalehdessä julkaistuissa teksteissä. Tutkin sitä, onko kirkon esittämillä puheenvuoroilla ollut vaikutusta esimerkiksi kansanäänestyksien yhteydessä käydyssä keskustelussa ja miten irlantilaiset ovat suhtautuneet kirkon seksuaalieettisissä kysymyksissä esittämiin mielipiteisiin. Tutkimukseni päälähteenä on Irish Independent -sanomalehti, joka on levikiltään suurin sanomalehti Irlannissa. Teemoja, joita käsittelen ovat Irlannin katolisen hyväksikäyttöskandaali, samaa sukupuolta olevien avioliiton ja turvallisen abortin laillistaminen. Tutkimukseni osoittaa, että katolinen kirkko ei ole enää seksuaalieettisissä kysymyksissä merkittävä vaikuttaja tai arvojohtaja Irlannissa.
  • Orvas, Saara (Helsingin yliopisto, 2019)
    Pro gradu -tutkielmassani havainnoin Japanin katolisen piispainkonferenssin suhtautumista japanilaiseen moderniin yhteiskuntaan erilaisten teemojen, kuten avioliitto, perhe, ikääntyvä väestö, eutanasia, kuolemanrangaistus sekä itsemurha, avulla. Tarkastelen myös Japanin katolisen kirkon arvoja sekä kirkon pyrkimystä sopeutua ympäröivään yhteiskuntaa. Tutkimuskohteeni rajasin 2000-luvulle. Päälähteinäni oli kaksi piispainkonferenssin julkaisemaa asiakirjaa, jotka oli julkaistu vuosina 2001 ja 2017. Lähdemateriaalissa otettiin laajasti kantaa yhteiskunnallisiin aiheisiin ja ongelmiin, ja asiakirjojen tarkoituksena oli muistuttaa ihmiselämän tärkeydestä. Piispat ottivat hyvin yhteiskuntakriittisesti kantaa japanilaiseen yhteiskuntaan, jonka prioriteetteinä oli taloudellinen kehitys ja tehokkuus. Japanin katolisen kirkon piispat pitivät avioliittoa Jumalan tahtona ja oleellisena Jumalan luomistyön jatkamisen kannalta, minkä takia he pitivät avioiän nousua, avioliittojen vähenemisestä sekä avioeroja ongelmina. Individualisaatio, taloudelliset prioriteetit ja asennemuutokset olivat heikentäneet käsitystä avioliitosta ja sen tarpeellisuudesta. Perhe oli piispojen mukaan yksi tärkeimmistä asioista ihmiselle ja perhe-elämän eroosio sekä ”muutaman lapsen trendi” huolestuttivat heitä. ”Pienen syntyvyyden, ikääntyvän väestön” -kriisi oli keskeinen huolenaihe julkisessa keskustelussa ja ilmiön oletettiin aiheuttavan demografisen kriisin. Väestön ikääntyessä nousi kysymys siitä, mitä vanhusten kanssa tulisi tehdä. Katoliset piispat pitivät eläkeläisiä tienä inhimillisyyteen epäinhimillisessä yhteiskunnassa ja kritisoivat japanilaista yhteiskuntaa vanhuksien sivuuttamisesta ”taakkoina”. Piispojen mukaan elämä oli Jumalan lahja, johon ei saanut puuttua, ja eutanasia, itsemurha, kuolemanrangaistus ja abortti olivat kiellettyjä. Japanissa oli kuitenkin käytössä kuolemantuomio, ja 2000-luvulla käytäntö oli yleistynyt nostaen kuolemaan tuomittujen lukua sekä teloitusten määrää. Piispat vastustivat kuolemanrangaistusta tarpeettomana perustuslaillisessa yhteiskunnassa, mutta tuomiolla oli kansansuosio Japanissa. Itsemurhat olivat myös vakava yhteiskunnallinen ongelma, ja piispat pitivät tekoa syntisenä. He kuitenkin katuivat katolisen kirkon tuomitsevaa kantaa ja pitivät sitä syrjivänä. Piispojen ajattelussa näkyi kahden ajattelutavan ristiriitaisuus. He pyrkivät pitämään kiinni katolisen kirkon traditioista ja arvoista, mutta samalla he yrittivät sopeutua ympäröivään moderniin yhteiskuntaan.
  • Rauhala, Sulevi (2006)
    Tutkielmassani tarkastelen sitä, mitä suomalaiset sosiaalitutkijat ovat keskustelleet syrjäytymiseksi kutsutusta ilmiöstä 1990-luvun lopussa ja vuosituhannen vaihteessa. Näytteeksi keskustelusta olen valinnut puheenvuorot viideltä suomalaiselta sosiaalitutkijalta kyseiseltä ajanjaksolta. Gradussani en pyri hahmottamaan kokonaiskuvaa syrjäytymisen ilmiöstä, vaan graduni on katsaus siihen, miten suomalaiset sosiaalitutkijat ovat ilmiön nähneet. Tutkimukseni keskeisin kysymys on, millä tavoin valitsemani puheenvuorot ja niiden kirjoittajat asemoituvat suhteessa syrjäytymisen ilmiöön eli mistä kontekstista he ilmiötä katsovat ja siitä keskustelevat. Kontekstia olen pyrkinyt hahmottamaan etsien puheenvuoroista kannanottoja syrjäytymisen käsitteen ja syrjäytyneiden joukon määrittelyyn, syrjäytymisen käsitteen kritiikkiin sekä syrjäytymisen ehkäisemiseen. Tutkimukseni analyysimenetelmänä toimii sisällönanalyysi. Puheenvuorojen analyysiä ja tyypittelyä ohjaavana kehyksenä käytän Hilary Silverin (1995) syrjäytymiskeskustelua ja -ilmiötä luonnehtivia paradigmoja, jotka ovat solidaarisuus-, erikoistumis- ja monopoliparadigma. Analysoimistani puheenvuoroista olen löytänyt kahdenlaisia syrjäytymisen ilmiötä jäsentäviä paradigmoja, jotka ovat sosiaalista vuorovaikutusta ja yhteisöllisyyttä korostava solidaarisuusparadigma sekä yhteiskunnallisia rakenteita, instituutioita ja valtasuhteita korostava monopoliparadigma. Molempiin paradigmoihin sisältyy paradoksaalisia elementtejä. Puheenvuoroissa työttömyyden ja erityisesti pitkittyneen työttömyyden nähdään olevan keskeisellä tavalla syrjäytymisprosessin taustalla. Puheenvuorojen perusteella syrjäytyneiksi luokiteltuja ihmisiä ovat maassamme köyhät ja sairaat työttömät, vähän koulutetut työttömät sekä keski-ikäiset työttömät. Syrjäytyneiksi luetellaan myös asunto-ongelmaiset, yksinäiset henkilöt (erityisesti miehet, vanhukset ja vammaiset), ylivelkaantuneet ja mielenterveysongelmaiset. Syrjäytyneiden suhteet yleisiin sosiaalisiin yhteisöihin nähdään puutteellisina tai niiden katsotaan puuttuvan kokonaan. Hyvinvointivaltion tukiverkostot eivät kaikissa tapaukissa kykene poistamaan taloudellista ja sosiaalista huono-osaisuutta. Hyvinvointivaltion vuotokohtien myötä vastuu syrjäytyneiden ja yleisesti taloudellisessa ja sosiaalisessa ahdingossa elävien ihmisten hyvinvoinnista on siirtynyt enenevässä määrin kolmannen sektorin varaan. Huono-osaisuuden kasaantuminen, voimakas yhteiskunnallinen rakennemuutos sekä paisunut joukkotyöttömyys ovat nopeuttamassa Suomessa kehitystä eräänlaiseen kolmen kerroksen yhteiskuntaan.
  • Villanen, Sampo (2004)
    Tutkimuksessa pyritään kehittämään kaupunkisosiologista tilanteoreettista käsitteistöä etnografisen aineiston analyysin avulla. Tutkimustehtäviä on kaksi. Kaupungin ulkotilojen käyttöä ja merkitystä pyritään kuvaamaan Helsingissä vuonna 2002 järjestetyissä mielenosoituksissa. Samalla pyritään sisällyttämään julkinen kaupunkitila sosiologiseen analyysiin. Tätä varten kokeillaan kahta tutkimusasetelmaan soveltuvaa tutkimusteoriaa. Tutkimuksen etnografinen aineisto koostuu osallistuvasta havainnoinnista 15 mielenosoituksessa ja niiden suunnittelu-, valmistelu- ja harjoitustilanteissa, 8:sta mielenosoitusten järjestäjien teemahaastattelusta sekä 12:sta poliisin lyhyestä puhelinhaastattelusta. Sivuaineistoina on poliisin mielenosoituksista keräämää tilastoa, lehtiartikkeleita, valokuvia, mielenosoitusten järjestäjien tiedotteita ja sähköpostikeskusteluja. Tekstuaalisessa muodossa olevaa pääaineistoa on analysoitu kriittisen lähiluvun ja tekstianalyysin keinoin. Mielenosoituksia analysoidaan lähinnä de Certeaun kulttuurin polemologisen analyysin sekä Lefebvren tilan tuotannon teorian avulla. Helsingin keskustan alueella järjestetään reilut sata mielenosoitusta vuodessa. Tutkimuksessa jaetaan mielenosoitukset lainmukaisiin mielenosoituksiin ja kansalaistottelemattomuusmielenosoituksiin. Erottelu osoittautuu toimivaksi sosiaalis-tilallisessa analyysissä. Poliisin ja mielenosoittajien välisen valtasuhteen osoitetaan olevan sidoksissa kokoontumislain avulla tuotettavaan mielenosoituksen ajalliseen ja tilalliseen järjestykseen.. Lainmukaisissa mielenosoituksissa täytetään kokoontumislain velvoitteet ennakkoilmoituksen tekemisestä poliisille, ja sen kanssa tehdään usein pitkällekin menevää yhteistyötä. Kansalaistottelemattomuusmielenosoituksissa lain edellyttämää ennakkoilmoitusta ei tehdä. De Certeaun taktiikan ja strategian käsitteiden avulla osoitetaan, että tästä seuraava poliisin alentunut kyky määrittää ja määrätä mielenosoittajien sijoittumista kaupunkitilaan vaikuttaa selvästi poliisin ja mielenosoittajien väliseen valta-asetelmaan ja mielenosoituksen tapahtumiin. De Certeaun käsitteiden avulla ei kuitenkaan kyetä analysoimaan kaikkia mielenosoitusten valtasuhteita. Tutkimuksessa osoitetaan ajan ja tilan olevan sosiaalisessa todellisuudessa ainoastaan analyyttisesti toisistaan erotettavia kategorioita. Toimijoita tai toimintaa ei voi sitoa niihin de Certeaun tavoin, vaan tilan sosiologia vaatii yksinkertaisen ajan ja tilan dualismin ylittävää teoriaa. Lefebvren tilan dialektiikan avulla mielenosoitusten suhdetta kaupunkitilaan voidaan avata tehokkaammin. Teorian avulla tehdään näkyviksi mielenosoittajien tavoittelemia ainutlaatuisia ja vahvasti symbolisia fyysiseen tilaan liittyviä tilanteita, jotka läsnäolijoille ilmenevät ennakoimattomuuden ja siitä seuraavan tilanteen avoimuuden kautta. Tutkimus osoittaa, kuinka nämä representaation tilat ovat mielenosoituksissa vuorovaikutuksessa tilallisten käytäntöjen eli rutiininomaisen toiminnan sekä tilan representaatioiden eli tiettyyn tilaan ja sitä koskevaan toimintaan liittyvien yleisten käsitysten kanssa. Näiden kolmen sosiaalisen tilan elementin avaaminen tekee näkyväksi, kuinka kaupungin ulkotiloja tuotetaan mielenosoituksissa. Tutkimuksen päätuloksina voi pitää ainakin Helsingin mielenosoitusten etnografista kuvausta tilallisesta näkökulmasta sekä sen osoittamista, että mielenosoitusten tilallinen sosiologinen analyysi edellyttää ajan ja tilan dualismin ylittävää teoriaa.
  • Ängeslevä, Viivi (Helsingin yliopisto, 2019)
    Tarkastelen tutkielmassani Zadie Smithin romaanin Swing Time (2016) kuvausta Ison-Britannian keskiluokkaisen ihmisen identiteetistä sekä yhteiskuntaluokista. Keskeisimmät sosiologiset ja yhteiskunnalliset lähteeni ovat Pierre Bourdieun teoria luokista sekä kaksi 2010-luvulla toteutettua tutkimusta Ison-Britannian luokista, BBC:n ja sosiologi Mike Savagen tutkimusryhmän toteuttama Great British Class Survey ja sosiologi Will Atkinsonin luokkamalli. Identiteetin ja diskurssien tarkastelulle pohjan antavat Stuart Hall, Michel Foucault ja Paul Ricœur. Kerronnan ja kerronnallisen identiteetin tutkimuksen tukena käytän James Phelanin ja Marin Klepperin tutkimuksia. Luen Swing Timen temaattisena, ideologisena teoksena, joka kuvaa Ison-Britannian luokkayhteiskunnan eriarvoisuutta. Tutkielmassani liitän teoksen sen kulttuuriseen ja yhteiskunnalliseen kontekstiin eli ympäröiviin sekä hierarkioita ja stereotypioita ylläpitäviin diskursseihin. Isossa-Britanniassa on korostettu esimerkiksi yksilöllisiä kykyjä ja ”likvidiä moderniteettia” luokka-aseman merkityksen kustannuksella. Smithin hysteeriseksi realismiksi kutsuttu kirjallinen tuotanto sekä jatkaa että kritisoi näitä diskursseja. Määritän tutkielmassa Swing Timen keskeisten päähenkilöiden asemat GBSC:n ja Atkinsonin malleissa. Huomaan päähenkilö-kertojan ja tämän äidin hahmojen kuvaavan periytyvän kulttuurisen pääoman merkitystä luokka-asemalle ja aseman nousulle. Traceyn hahmo personifioi vastapainona alaluokkien alistettua asemaa. Päähenkilö-kertojan subjektiivinen minäkerronta kuvaa tutkielmani mukaan keskiluokkaista ajattelutapaa. Tutkin päähenkilö-kertojan käsitystä identiteetistään, väärintulkitsevaa kerrontaa sekä muita keinoja, joilla romaanissa näytetään kertojan väistelevän luokka-asemien merkitystä ja täten myös omaa keskiluokkaisuuttaan. Se on tutkimukseni väitteeni mukaan nykyhetken keskiluokkaiselle ihmiselle tyypillinen piirre; keskiluokka on muuttunut niin, etteivät perinteiset käsitykset sen piirteistä enää päde. Keskiluokan tärkein uusi piirre on etninen monimuotoisuus. Päähenkilö-kertoja näe diskurssien vaikutusta itseensä ja koittaa samastua ryhmiin, jotka hän jaottelee individualistisen ajattelun ohjeistamana yksittäisten ominaisuuksien, kuten lahjakkuus tai etnisyys, mukaan. Se ei tuota toivottua tulosta eli eheää identiteettiä, tuntemusta pysyvyydestä. Näin Swing Time todistaa, että brittiläisen ihmisen identiteetin sekä mahdollisuuksien ja rajoitusten elämässä määrää pohjimmiltaan aina luokka-asema.
  • Peltonen, Paula (2005)
    Tutkimus tarkastelee yhden suomalaisen it-yrityksen, Satama Interactiven, vuosina 1997-2004 suomalaisessa lehdistössä saamaa julkisuutta narratiivisen analyysin avulla. Työn tavoitteena on hahmottaa Satama Interactivesta lehdistössä kerrottu tarina tutkimalla erilaisia yrityksestä kertovia kirjoituksia sekä hahmottamalla niiden sisältä keskenään koherentteja ja toisiaan vasten tarkasteltuna eriäviä kertomuksia. Tutkimus tarkastelee myös yrityksestä esitettyjen tulkintojen muuttumista ajan kuluessa sekä pohtii tarinan muotoutumiseen mahdollisesti vaikuttaneita seikkoja narratiivisen ja journalistisen tutkimuksen valossa. Työn tieteenfilosofinen lähtökohta on konstruktivistinen, ja aineistoa on hahmotettu postmodernia lähestyvän narratiivisuuden tutkimussuuntauksen pohjalta. Näin ollen narratiiveja on käsitelty ennemmin prosesseina kuin selvärajaisina kokonaisuuksina. Tutkimuksessa Satama Interactiven toimintavuodet 1997-2004 on jaettu neljään, toisistaan sisällöllisesti poikkeavaan ajanjaksoon. Ensimmäinen ajanjakso, Kasvu, käsittää ajan vuoden 2000 tammikuuhun asti. Yrityksen pörssilistautumisesta kertova toinen ajanjakso kertoo helmi-maaliskuusta 2000 ja kolmas, Alamäeksi nimetty ajanjakso käsittää ajan vuoden 2000 huhtikuusta vuoden 2001 syyskuuhun. Neljäs ja viimeinen ajanjakso, Tilinteko, kertoo ajasta vuoden 2001 lokakuun ja vuoden 2004 lopun välillä. Eri ajanjaksojen sisältä on määritelty niiden keskeiset teemat. Teemojen kautta on edelleen edetty teemoista kertovien erilaisten kertojanäänien hahmottamiseen. Tällä tavoin lukijalle muodostuu lopulta kattava kuva lehdistössä esiintyneistä erilaisista kertomuksista, jotka yhdessä kertovat yhden suomalaisen it-yrityksen matkasta it-kuplaan ja lopulta sen yli.
  • Ropponen, Olli (2005)
    Hyvinvointieroja on aina ollut ja tulee jatkossakin olemaan. Nämä erot herättävät väistämättä kysymyksiä. Miksi näitä on? Mitkä asiat vaikuttavat näihin? Suomessa hyvinvointieroja on tarkasteltu pääsääntöisesti tulojen ja kulutuksen jakautumisien valossa (Suoniemi 1998). Taloudelliselta aspektilta tarkasteltuna eroavaisuudet kulutuksen jakautumisissa voidaan tulkita kuvastavan hyvinvointieroja. Tässä pro gradu työssä tarkastellaan hyvinvointieroja juuri tästä aspektista. Hyvinvointi halutaan siis konkretisoida tarkastelemalla sitä kulutuksen valossa. Eroavaisuuksia pyritään selittämään, kulutuksen jakautumisien osalta, talouden ulkopuolisilla tekijöillä. Aikaisemmat sukupolvet ovat eläneet mm. nuoruutensa, jolloin ihminen on huomattavan altis vaikutteille, huomattavan erilaisessa maailmassa kuin myöhemmät sukupolvet. Alati muuttuvassa maailmassa, eri aikoihin syntyneet ihmiset ovat nähneet siis kovin erilaisen maailman. Tämän uskoisi heijastuvan erilaisuutena myös kulutuskäyttäytymisessä. Esimerkiksi pula-aikana nuoruutensa eläneen olettaisi suhtautuvan kulutukseen eri tavalla kuin nykypäivän nuoren. Tässä valossa on kiintoisana kysymyksenä se, miten syntymävuosi vaikuttaa kulutukseen. Onko siis tapahtunut muutoksia kulutuksessa sukupolvien välillä, eli ovatko tottumukset kulutuksen suhteen muuttuneet?
  • Paltta, Anni (2006)
    Tutkimukseni kohde on suomalais-palestiinalainen opetussektorin kehitysyhteistyöhanke PALFEP, jonka kahta ensimmäistä vaihetta (1997-2005) tarkastelen konfliktin näkökulmasta. Pohdin tarkemmin konfliktisensitiivisyyttä, jolla tarkoitetaan esimerkiksi kehitysyhteistyön ja sen toteuttamisympäristön vuorovaikutuksen kartoittamista ja ymmärtämistä. Kehitysyhteistyö vaikuttaa ympäristöön myös ennakoimattomasti, samoin kuin konfliktin konteksti vaikuttaa hankkeeseen. On tärkeää, ettei varomattomuudella kärjistetä olemassaolevia jännitteitä tai luoda uusia. Konfliktisensitiivisyys onkin sekä teoreettinen näkökulma että työkalu laadukkaampaan ja joustavampaan kehitysyhteistyöhön. Tutkimukseni yhdistää kehityskysymyksiä rauhan- ja konfliktintutkimukseen ja käytän muun muassa Johan Galtungin ja Jonathan Goodhandin tekstejä. Konfliktisensitiivisyyteen pyritään mahdollisimman laajalla ja jatkuvalla sosiaalisen, taloudellisen ja poliittisen kontekstin sekä riskien, ongelmien ja vaikutusten arvioinnilla. Tutkin, miten näiden analyysien olemassaolo ilmenee opetussektorin tukihankkeen hankeasiakirjoissa (arkistomateriaali) ja täydennän kuvaa haastattelemalla 16:tta ulkoasiainhallinnon Palestiina-kysymysten kanssa työskentelevää tai työskennellyttä henkilöä. Lähestyn aihetta kartoittamalla PALFEP:n käynnistymistä ja silloisia poliittisia muutoksia sekä Suomen profiloitumista opetussektorille. Muodostan tutkimuksessa kuvaa myös siitä, miten hankeasiakirjojen ja haastattelujen perusteella tilanteen muutokset alueella ovat vaikuttaneet opetussektorin tukihankkeen kahteen ensimmäiseen vaiheeseen, jotka olivat keskenään hyvin erityyppiset hankkeen toimintaympäristöt. Pohdin, miten laajasti hankeasiakirjat kuvaavat tuota aikaa ja kehitysyhteistyön toimijoiden käsitystä siitä. Mietin, mitä kaikkea aineistoni ylipäätään kertoo, ja mitä niin sanottua hiljaista tietoa jää sen ulkopuolelle. Johtopäätökseni on, että hankeasiakirjat ovat hyvin suppeita ja opetussektorin substanssiin keskittyviä. Ne toimivat ennen kaikkea raamina kehitysyhteistyölle. Asiakirjoissa esimerkiksi kuvaillaan kohdattuja haasteita ja tehdään lyhyitä oletuksia tulevasta hankkeen toimintaympäristöstä - ei ole kuitenkaan nähtävissä kirjallisena mitään siitä, miten hanketta arvioidaan jouduttavan muuttamaan, jos (yleensä positiiviset) oletukset eivät toteudukaan. Mikäli tutkija tai kehitysyhteistyön ammattilainen ulkoministeriössä haluaa tarkempaa ymmärrystä hankkeen taustalla olevista tilanneanalyyseistä ja oletuksista, vastauksia ei löydy hankeasiakirjoista. Suurin osa tietotaidosta siirtyy varmasti keskusteluissa ja tapaamisissa, ei paperilla. Hankeasiakirjojen suppeus ei kuitenkaan välttämättä merkitse, etteikö analyysiä olisi taustalla. Kansainvälisiä yhteistyön ja palestiinalaisten opetussektorin koordinaation mahdollisuuksia on runsaasti erilaisten työryhmien ja tapaamisten muodossa. Tietotaidon siirtymisen ja jatkuvuuden mutta myös hallinnon läpinäkyvyyden vuoksi olisi ensisijaisen tärkeää, että hankeen tausta-analyyseistä ja hankkeesta prosessina olisi saatavilla tarkempaa kirjallista materiaalia. Konfliktiteemojen huomioiminen kehitysyhteistyössä on vielä niin aluillaan, että varmasti menee vielä aikaa, ennen kuin konfliktisensitiivisyys on valtavirtaistettu läpileikkaavaksi näkökulmaksi kehitysyhteistyöhön.
  • Kauppi, Eveliina (Helsingfors universitet, 2014)
    This thesis assumes that ABC–book reflects the society's worldview through its narratives. These narratives express also the desired characteristics of childcitizen. The previous ABC-studies have shown that during the years from 1960 to 2000 the factors that determine childcitizenship in ABC-books have changed. Now gender does not determine the childcitizen and the same characteristics describe both girls and boys in ABC-books. The milieu of ABC-books has broadened from homeland to abroad and other cultures have taken place in ABC-books. This milieu change brings new demands for childcitizens cognitions and agency. The focus of this thesis is to define which are the characteristics that determine the childcitizenship in 21st century ABC-books and complimentary teachers guides. I also compare these characteristics to those produced in the carefully selected research and authority documents published in 21st century. In those carefully selected research and authority documents published in 21st century, the characteristics that determine childcitizenship were entrepreneurialism, tolerance and multiculturalism, consumerism, IT and media utilizing, gender sensitivity and awareness of environmental issues. These six characteristics became the six research categories used in the analysis of ABC-books and teachers guides. The research material consisted of three ABC-books and complimentary teacher guides published in 21st century. The analysis of research material was executed with close reading. In addition, one experienced ABC-book writer was interviewed twice according to Delphi research method. In the first interview the ABC-book writer commented on the research categories and told what is it like to write ABC-books. In the second interview the ABC-book writer commented on the results of the analysis. All research categories occurred in the research material. Entrepreneurialism appeared in several stories and consumerism appeared in few stories in every ABC-book. The appearance of other categories varied drastically. According to the results every ABC-book determines and embodies different kind of childcitizenship. Some ABC-books concentrate on embodying childcitizen more than others. Only one ABC-book with its embodied childcitizenship was equivalent with the childcitizen determined in the research and authority documents published in 21st century.
  • Kerkola, Maija (2005)
    Tutkimus käsittelee sukupuolittamisen ja hyvän, terveen elämän diskursseja ja käytäntöjä ja niissä muodostuvia positioita. Tarkastelun kohteena on maskuliinisuuden problematisoituminen tietyssä kontekstissa tilanteessa, jossa miesten ajatellaan olevan kriisissä ja muodostavan kansanterveydellisen riskiryhmän. Empiirinen aineisto koostuu kaikista Suomessa vuosina 1996 - 2002 ilmestyneistä populaarilääketieteellisistä suomalaisten lääkärien kirjoittamista miesterveysoppaista. Oppaissa miehuus itsessään tai siihen liitetyt ominaisuudet nähdään terveydelle vaarallisina ja miestä ohjataan muutokseen: lääketieteellinen tieto-valta, sen populaari esittämistapa, konkreettiset elämänohjeet ja sukupuolitettu subjekti kohtaavat. Teoreettisesti työ kiinnittyy kolmeen keskusteluun: medikalisaatio-, hallinnallisuus- ja sukupuolikeskusteluihin. Medikalisaatiokeskustelun näkökulmasta katsottuna oppaat osallistuvat lääketieteen asiantuntijan ja maallikon välisen suhteen luomiseen ja lääketieteellisen tarkastelutavan levittäytymiseen yhä useammalle elämän alueelle. Hallinnallisuuskeskustelun näkökulmasta huomio kiinnittyy terveysvalistuksen muuttumiseen sairauteen kiinnitetystä huomiosta kohti terveyttä edistäviä tekijöitä, normalisoinnista kohti riskilaskelmointia, kansanvalsituksesta kohti yksilön vastuuttamista -yksilön oman terveyden hoitoa. Sukupuolikeskustelujen suhteen tutkielma kiinnittyy kriittiseen miestutkimukseen ja sukupuolittamisen genealogiseen tarkasteluun omassa ajassamme. Kaikkia näitä keskusteluja yhdistää tiedon, subjektin, itsehallinnan ja minuuden muokkaamisen teemat. Analyysiosio jakautuu kolmeen osaan. Diskurssianalyysin menetelmien avulla nostan miehen oman terveyden hoidon diskursiivisen muodostelman sisältä esiin essentiaalisen sukupuolieron, miehen elämän esteiden ja miehen terveen elämän diskurssit. Mieheys muodostetaan erona naiseuteen, miehen elämällä nähdään olevan suuria esteitä, jotka kuitenkaan eivät ole ylipääsemättömiä, vaan ratkaistavissa yksittäisen miehen hankkiessa tietoa terveydestä, noudattaessa oikeita elämäntapoja ja tarvittaessa hakeutumalla lääkärin vastaanotolle. Retorisin keinoin oppaissa rakennetaan miehen ja lääkärin välille luottamussuhdetta: lääkäri esiintyy lääketieteen asiantuntijana, mutta myös kokeneena, viisaana miehenä ja tasavertaisena toisena miehenä. Lääkärin ja miehen välille luodaan myös yhteisiä päämääriä sekä positiivisen suostuttelun että negatiivisten uhkakuvien avulla. Subjektipositiot kuvaavat oppaissa esiintyviä useita maskuliinisuuksia: maskuliinisuus ei ole yksi, itsestään selvä tai ristiriidaton entiteetti. Maskuliinisuus muodostetaan erontekona feminiiniseen ja toisiin maskuliinisuuksiin. Suomalainen mies on erilainen kuin eurooppalainen mies, mutta myös erilainen kuin suomalainen nainen. Oppaat erottavat tavallisen, ongelmiaan ratkovan miehen terveyden suhteen jo toivottomasta ongelmamiehestä. Perinteisen miehen malli ei enää ole mahdollinen, vaan oppaissa rakennetaan uutta, tavallista miestä. Uusi mies voi olla terveyden suhteen ihannemies tai puutteellinen, mutta itseensä tyytyväinen kyllin hyvä mies.
  • Ropponen, Anu (2003)
    Tässä tutkimuksessa selvitetään, millaisia käsityksiä monikulttuurisuudesta ja monikulttuurisesta koulutuksesta Helsingin ja Tampereen yliopistojen sosiaalityön opetussuunnitelmat sisältävät vuosina 1990-2003. Tutkimuksessa pyritään löytämään vastaus siihen, milloin ja missä määrin monikulttuurisuus on ollut osa sosiaalityön koulutusta, millaista se on ollut, ja miten sitä on opetettu. Tutkimuksessa selvitetään myös sosiokulttuuristen ryhmien, erityisesti suomalaisten, representaatiota sosiaalityön opetussuunnitelmissa. Tutkimuksessa tarkastellaan erikseen monikulttuurisiksi oppisisällöiksi luokiteltujen opintojen sisältöä, muutosta ja opetusmenetelmiä.Taustalla on vaikuttanut kriittinen pedagogiikka, ja sen mukainen käsitys monikulttuurisuudesta. Tutkimusaineisto tuotettiin tarkasteluajankohtana 1990-2003 opinto-oppaissa ilmestyneistä sosiaalityön opetussuunnitelmista. Yhteensä aineistoa on 97 sivua. Tutkimus on painotukseltaan kvalitatiivinen. Tutkimusmenetelmänä on käytetty sekä sisällön erittelyä että laadullista sisällön analyysiä. Sisällön erittelyllä muodostettiin yleiskuva opetussuunnitelmien oppisisällöistä ja ne luokiteltiin teoreettisia, käytännöllisiä ja tutkimuksellisia valmiuksia tuottaviin luokkiin. Laadullisen sisällön analyysin avulla opetussuunnitelmista etsittiin tekstisegmenttejä, joissa ilmaantuvat monikulttuurisuus ja/tai sen lähikäsitteet, ja kontekstualisoinnin avulla muodostettiin tulkinta opetussuunnitelmien käsityksestä monikulttuurisuudesta. Erikseen tarkastellaan myös monikulttuurisia oppisisältöjä. Tarkastelun kohteena ovat ajallinen muutos, sisällöt ja opetusmenetelmät. Näkökulma, josta ilmiötä tarkastellaan ja aineistoa arvioidaan, on horjuttava monikulttuurisuus. Yliopistojen tavat toteuttaa monikulttuurista koulutusta poikkesivat toisistaan. Helsingin yliopistossa muutos on tapahtunut monikulttuurisuuden näkymättömyydestä monikulttuuristen oppisisältöjen lisäämiseen opetussuunnitelmaan. Tampereella monikulttuuriset oppisisällöt ovat olleet opetussuunnitelmissa koko tarkastelun ajan. Tapahtunut muutos on ollut Tampereen yliopistossa laadullinen, ei niinkään määrällinen. 1990-luvun aikana käsityksessä monikulttuurisuudesta muutos on tapahtunut sosiaalityön erityisalasta laajempiin teemoihin. Kummassakin yliopistossa painotus on ollut monikulttuurisuuden pitämisenä sosiaalityön erityisalana. Vasta viime vuosina opetussuunnitelmissa näkyy viitteitä muutoksissa tieto- ja oppijakäsityksissä, jotka teoreettisesti voisivat mahdollistaa horjuttavan monikulttuurisuuden toteutumisen sosiaalityön koulutuksessa. Tutkimuksen tulokset vahvistavat aiempien tutkimusten havaintoja siitä, että sosiaalityön opetussuunnitelmat sisältävät vain vähän monikulttuurisia oppisisältöjä, vaikka opetusmenetelmät ja oppisisällöt ovatkin monipuolistuneet 1990-luvun alusta huomattavasti. Myös muiden sosiokulttuuristen ryhmien representaatio on opetussuunnitelmissa vähäistä. Monikulttuuriset oppisisällöt ovat kummassakin yliopistossa vapaaehtoisia, eikä tutkimustulosten perusteella kummankaan yliopiston kohdalla voida sanoa monikulttuurisuuden olevan opetuksen läpäisevä periaate. Läpäisyperiaatteena toteutettu horjuttava monikulttuurisuus edellyttäisi oppisisältöjen lisäämistä kaikissa kolmessa valmiuksia tuottavassa luokassa, monikulttuurisuuden huomioimista kaikessa opetuksessa, ja muutoksia opetusmenetelmissä. Suuntaus tietokäsitysten muuttumiseen on opetussuunnitelmien perusteella jo havaittavissa.