Browsing by Subject "3112 Neurotieteet"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-20 of 169
  • Ojala, Mikael; Löppönen, Minna; Suomela, Jarkko (2017)
    Palvelutalossa vaimonsa kanssa asuva 85-vuotias mies hakeutui terveyskeskukseen ajoterveyden määrä¬aikaistarkastukseen. Ajovuosia miehellä oli takana 65 ilman yhtään kolaria. Vaimo ja lapset olivat uskaltautuneet miehen kyytiin myös viime aikoina.
  • Hyytiä, Petri (2018)
  • Liskola, Joni; Putkonen, Hanna; Vataja, Risto; Perälä, Sanna-Maija; Vesterinen, Kati; Rapeli, Pekka; Niemelä, Solja (2021)
    Nykyisen tutkimusnäytön valossa päihde¬häiriöisen henkilön ADHD:n tutkiminen ja ¬hoitaminen on suositeltavaa. Yksilöllisesti ¬suunnitellusta lääkehoidosta on tutkimusten perusteella enemmän hyötyä kuin haittaa.
  • Lindsberg, Perttu J.; Nieminen, Tuomo; Putaala, Jukka (2016)
  • Saari, Armi; Sainio, Markku; Leppämäki, Sami (2016)
    ADHD on kehityksellinen tarkkaavuuden, toiminnanohjauksen ja impulssikontrollin säätelyn vaikeus, joka usein jatkuu läpi elämän heikentäen työ- ja toimintakykyä. ADHD johtaa tavallisesti alisuoriutumiseen opinnoissa ja työelämässä. Tyypillisiä ongelmia ovat heikentynyt työteho, lisääntyneet sairauspoissaolot ja suurentunut työtapaturmariski. Työterveyshuolto on keskeisessä asemassa työelämässä olevien potilaiden tunnistamisessa ja tutkimuksiin ohjaamisessa. Lääkehoidolla on osoitettu olevan hyvä teho aikuispotilaiden keskeisiin oireisiin sekä työ- ja toimintakykyyn. Hoito on erittäin kustannustehokasta ja voidaan yhdistää psykososiaalisiin hoitomuotoihin.
  • Tanskanen, Päivi (2021)
  • Roivainen, Reina; Lauronen, Leena; Gaily, Eija; Metsähonkala, Liisa; Peltola, Maria; Laakso, Aki (2018)
  • Tommiska, Pihla; Lönnrot, Kimmo; Raj, Rahul; Luostarinen, Teemu; Kivisaari, Riku (2020)
    Krooninen kovakalvonalainen verenpurkauma eli subduraalihematooma on yleinen neurokirurgista hoitoa vaativa sairaus. Sitä tulisi epäillä etenkin iäkkäillä potilailla, joiden yleistila on selittämättömästi heikentynyt. Taustalla on usein pään lievä vamma, joka johtaa hiljalleen kertyvään siltalaskimovuotoon kovakalvon ja lukinkalvon väliin. Merkittävimpiä riskitekijöitä ovat ikä, pään vamma, miessukupuoli, alkoholin liikakäyttö, antitromboottinen lääkitys, aivoatrofia ja kallonsisäisen toimenpiteen jälkitila. Tyypillisesti oireet ilmenevät viikkojen kuluttua, kun laajeneva hematooma alkaa painaa aivokudosta. Oireita ovat tasapainovaikeus, raajaheikkous, yleistilan heikkeneminen, päänsärky, sekavuus, puhehäiriö, muistin huononeminen, väsymys tai epileptinen kohtaus. Hoitona tehdään kallonporausleikkaus eli trepanaatio, jossa hematooma purkautuu ulos. Varhainen diagnoosi ennustaa hyvää hoitotulosta. Etenkin iäkkäillä potilailla kuolleisuus vuoden sisällä on varsin suuri.
  • Atula, Sari; Pesonen, Anne; Färkkilä, Markus (2019)
  • Lindsberg, Perttu J.; Sairanen, Tiina; Hiekkala, Sinikka; Huhtakangas, Juha; Jäkälä, Pekka; Koso, Laura; Numminen, Heikki; Poutiainen, Erja; Putaala, Jukka; Syvänne, Mikko; Vikatmaa, Pirkka; Tuunainen, Arja (2016)
  • Lindsberg, Perttu J. (2020)
  • Strbian, Daniel; Isokangas, Juha-Matti; Lindsberg, Perttu J. (2020)
  • Vastamäki, Martti; Lyytinen, Jukka; Ylinen, Pekka; Pitkänen, Mikko (2018)
  • Niemi, Katri; Tuisku, Katinka; Norrkniivilä, Anniina; Nikolakaros, Georgios; Partinen, Markku (2022)
    • Levottomat jalat -oireyhtymä on tavallinen, unta haittaava liikehäiriösairaus. • Aivojen raudanpuute altistaa sekä levottomat jalat -oireille että dopaminergisten lääkkeiden haitalliselle myöhäisvaikutukselle. • Tavanomaisten viitearvojen mukainen ferritiinipitoisuus ei levottomat jalat -oireyhtymässä takaa riittävää aivojen raudansaantia. Siksi tavoitetaso on korkeampi kuin raudanpuuteanemiassa eli 75 μg/l. • Jos suun kautta asianmukaisesti otettu rauta ei nosta ferritiinipitoisuutta tavoitetasolle, tulee harkita rautainfuusiota. Suomessa käytössä olevalla rautavalmisteella riskit ovat vähäiset.
  • Laakso, Aki; Numminen, Jussi; Strbian, Daniel (2017)
  • Tienari, Pentti; Myllykangas, Liisa (2017)
  • Laakso, Aki; Korvenoja, Antti; Lehtiö, Kaisa; Rantanen, Kirsi (2020)
    Glioomaa sairastava potilas joutuu sairautensa aikana todennäköisesti asioimaan useita kertoja erikoissairaanhoidon päivystyksessä. On tavallista, että diagnoosiin johtavat kuvantamistutkimuksetkin tehdään päivystysluonteisesti, tyypillisimmin potilaan ensimmäisen epileptisen kohtauksen vuoksi. Myös nopeasti etenevät neurologiset puutos- tai kognitiiviset oireet saattavat ylittää kynnyksen päivystysluonteisille tutkimuksille ja paljastaa taustalla olevan aivokasvaimen. Kuvantamisessa magneettikuvaus (MK) on keskeinen. Myös hoitojen tai myöhemmän seurannan aikana voi voinnin yllättävä heikkeneminen edellyttää päivystyksellistä arviointia. Vaikka syynä voi olla kasvaimen eteneminen, johtuvat ongelmat usein hoidon komplikaatioista. Leikkauksen jälkeisten murheiden lisäksi tavallisia ovat lääkehoidon komplikaatiot, epileptiset kohtaukset sekä sädehoidon jälkeinen niin sanottu pseudoprogressio. Hoitoratkaisut edellyttävät usein neurologin, onkologin ja neurokirurgin tiivistä yhteistyötä.
  • Lindholm, Paula; Matikainen, Niina; Soinio, Minna; Kivipelto, Leena; Karppinen, Atte; Rahi, Melissa (2017)
  • Liimatainen, Suvi; Rellman, Johanna; Luoto, Teemu; Wäljas, Minna; Ylinen, Aarne (2016)
    •Jokainen pään vamman saanut potilas ansaitsee asianmukaisen ja yhtenäisen diagnostiikan oikean hoidon ja kuntoutuksen saamiseksi. •Akuuttivaiheessa aivovammojen alidiagnostiikan riski on suurentunut erityisesti suurienergiaisissa ­tapaturmissa, joissa potilaan muut vakavat vammat vievät terveydenhuollon toimijoiden huomion. •Ylidiagnostiikkaa nähdään aivovammojen jälkitilojen arvioinnissa, kun potilaan oirekuvaa pidetään merkittävän aivovamman aiheuttamana riippumatta akuuttivaiheen tapahtumatiedoista ja muista selittävistä tekijöistä. •Kun diagnoosi on tehty alkuvaiheessa oikein, lievän aivovamman saaneista valtaosa toipuu ennalleen ja palaa töihin. Keskivaikea aivovamma voi aiheuttaa pitkittyneitä tai pysyviäkin toimintakykyä rajoittavia oireita, ja potilaat tarvitsevat kuntoutusta. Sitä vaikeamman aivovamman saaneet eivät yleensä kykene palaamaan työelämään.