Browsing by Subject "3123 Naisten- ja lastentaudit"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-20 of 285
  • Puustjärvi, Anita; Voutilainen, Arja; Pihlakoski, Leena (2016)
    Tic- ja pakko-oireet ovat lapsilla tavallisia varsinkin lyhytaikaisina ja ohimenevinä. Pitkäkestoisten oireiden kulku on usein aaltoileva. Oireet voivat alkaa myös äkillisesti ja voimakkaina. Streptokokki-infektioon yhteydessä olevassa PANDAS-oireyhtymässä tic- tai pakko-oireet alkavat ­poikkeuksellisen äkillisinä ja voimakkaina infektion jälkeen. Tutkimustieto syy-yhteydestä on ristiriitaista. Lapsuusiän äkillisten neuropsykiatristen oireyhtymien PANS ja CANS määritelmissä akuutin pakko-oireisuuden kanssa esiintyy lisäoireita ja etiologia on laveampi kuin PANDAS-oireyhtymän. Psykoterapia ja lääkehoito tehoavat myös infektion laukaisemien neuropsykiatristen oireiden hoidossa.
  • Sinisalo, Juha; Kokkonen, Jorma; Jalanko, Mikko (2020)
  • Kantele, Anu; He, Quishui; Mertsola, Jussi (2005)
  • Vuori, Miika; Aronen, Eeva; Sourander, Andre; Martikainen, Jaana E.; Jantunen, Tuulia; Saastamoinen, Leena (2018)
  • Korhonen, Kaisa (2018)
  • Kurra, Venla; Vahtera, Vuokko; Ronkainen, Johanna; Tihtonen, Kati (2018)
  • Hydén-Granskog, Christel; Anttonen, Anna-Kaisa; Tiitinen, Aila (2018)
  • Rajecki, Maria; Hurskainen, Ritva (2016)
    Al­ku­ras­kau­den kes­ken­me­non hoi­to­vaih­toeh­to­ja ovat seu­ran­ta, lääk­keel­li­nen hoi­to tai ki­rur­gi­nen toi­men­pi­de. Hoi­don va­lin­taan vai­kut­ta­vat nai­sen yleis­voin­ti ja vuo­don mää­rä, ai­kai­sem­mat hoi­to­toi­men­pi­teet se­kä nai­sen oma toi­ve. Mi­kään hoi­to­muo­to ei ole ylit­se mui­den. Suu­rin osa kes­ken­me­nois­ta on hoi­det­ta­vis­sa seu­ran­nal­la tai lääk­kein. Lää­ke­hoi­to voi­daan yleen­sä to­teut­taa ko­tio­lo­suh­teis­sa. Te­rä­vään ky­ret­ti­kaa­vin­taan liit­tyy eni­ten komp­li­kaa­tioi­ta, ja sen vaih­toeh­to­na voi­daan käyt­tää imu­kaa­vin­taa, jo­ka voi­daan to­teut­taa myös po­lik­lii­ni­se­na hoi­to­na. Hoi­don seu­ran­nak­si riit­tää ko­to­na teh­tä­vä ras­kaus­tes­ti 3–4 vii­kon ku­lut­tua hoi­dos­ta.
  • Suomela, Jarkko (2018)
    Nuoret vanhemmat toivat parivuotiaan poikansa yksityislääkärin vastaanotolle korkean kuumeen vuoksi. Terveyskeskuksesta heille oli vastattu, että siellä on pitkähkö jonotusaika, ja vanhemmat olivat huolissaan.
  • Eronen, Marianne; Lauhio, Anneli; Suomela, Jarkko (2018)
    Anamneesin kertaus Nuoret vanhemmat toivat parivuotiaan poikansa yksityislääkärin vastaanotolle korkean kuumeen vuoksi. Terveyskeskuksesta heille oli vastattu, että siellä on pitkähkö jonotusaika, ja vanhemmat olivat huolissaan.
  • Färkkilä, Martti; Tiitinen, Aila (2016)
  • Malm, Heli (2020)
    Vain harvojen lääkkeiden turvallisuudesta raskauden aikana on riittävästi tietoa, jotta riskiä voidaan arvioida luotettavasti. Raskaana olevat eivät ole mukana kliinisissä lääketutkimuksissa, ja myyntiluvan myöntämisen jälkeen tietoa kertyy hajanaisesti. Lisäksi tiedon tulkinta on usein haastavaa.
  • Helle, Emmi; Nieminen, Tea; Ojala, Tiina; Vapalahti, Olli; Saxen, Harri; Heinonen, Santtu (2020)
  • Löppönen, Tuija; Mäenpää, Helena; Peltonen, Jari; Ahonen, Matti; Kiviranta, Tuula (2018)
    Lähtökohdat Tutkimuksessa verrattiin Suomen CP-vammaisten lasten ja nuorten lonkkien seuranta¬käytäntöjä Ruotsissa kehitettyyn CPUP-ohjelmaan. Ohjelman tarkoitus on ehkäistä lonkkien sijoiltaanmenoa varhaisella -konservatiivisella tai operatiivisella hoidolla. Menetelmät Valtakunnallisessa CP-hankkeessa kerättiin tiedot 362:sta alle 20-vuotiaasta potilaasta. ¬Tarkastelimme ¬erityisesti ensimmäistä lonkkaröntgenkuvaa ja lausuntoa, sekä selvitimme tehdyt kirurgiset ¬toimen¬piteet. ¬Selvitimme seurantakäytäntöjä myös kyselyllä lastenneurologian ylilääkäreille. Tulokset Lonkkaröntgenkuva oli otettu ainakin kerran 69 %:lta lapsista (n = 251), ensimmäisen kerran 0,2–15,2-¬vuotiaana. ¬CPUP-suosituksen mukaan lievimmissä liikuntavammoissa (GMFCS-luokka I) kuvausta ei tarvita rutiinin¬omaisesti. Kuitenkin 43 % tämän ryhmän lapsista oli kuvattu. Liikkumisen apuvälineitä käyttäville lapsille (GMFCS-luokat III–V) kuvausta suositellaan heti diagnoosin varmistuttua. Heistä 33 % oli kuvattu vasta yli 3-vuotiaana ja 6 oli jäänyt kuvaamatta. Päätelmät Lonkkien seuranta Suomessa poikkesi CPUP-ohjeistuksesta. Kansainvälisiin suosituksiin perustuva radiologinen seuranta mahdollistaa luksaatiokehityksen riittävän varhaisen toteamisen ja hoidon.
  • Gaily, Eija; Roivainen, Reina (2018)
    Dravet’n oireyhtymä on harvinainen, mutta todennäköisesti alidiagnosoitu sairaus. Sen tavallisin syy on hermosolujen natriumkanavien toimintaa säätelevän SCN1A-geenin virhe. Sairaus alkaa infektioon, rokotukseen tai muuhun lämmönnousuun liittyvillä pitkittyneillä kuumekouristuksilla ensimmäisen ikävuoden aikana. Vaikea epilepsia on tunnetuin oire, mutta useimmilla on myös vaikeita kognitiivisia ja motorisia häiriöitä. Diagnoosilla on merkitystä, koska epilepsialääkkeiden oikealla valinnalla voidaan estää sarjakohtaukset ja lievittää oireita. Lapset tulee rokottaa normaalisti diagnoosista huolimatta.
  • Korjamo, Riina (2019)
    Kapseleita ja kierukoita tulisi suositella raskaudenkeskeytystä hakevalle naiselle keskeytyksen jälkeiseksi ehkäisyksi, koska ne ovat menetelmistä tehokkaimpia. Kaikkien ehkäisymenetelmien käyttö voidaan aloittaa välittömästi kirurgisen keskeytyksen yhteydessä. Kun keskeytys on lääkkeellinen, pilleri-, rengas-, laastari- ja kapseliehkäisy voidaan aloittaa keskeytyksen alkaessa. Raskauden keskeytyminen tulee varmistaa ennen kierukkaehkäisyn aloitusta.
  • Komulainen-Ebrahim, Johanna; Jonsson, Henna (2020)
    • Ei-epileptiset kohtausoireet ovat imeväisiässä yleisempiä kuin epileptiset kohtaukset. • Useimmat kohtaukselliset liikehäiriöt normaalisti kehittyvällä imeväisellä ovat hyväennusteisia ja väistyvät itsestään lapsen kasvaessa. • Osassa ei-epileptisistä kohtauksista tarvitaan jatkotutkimuksia, mutta usein oireiden luonne selviää jo vanhempien kuvauksen perusteella, eikä lisäselvittelyjä kotivideon lisäksi tarvita. • On tärkeää tunnistaa yleisimmät ei-epileptiset kohtaukset kalliiden ja lasta rasittavien tutkimusten sekä turhien, mahdollisesti haittavaikutuksia aiheuttavien lääkitysten välttämiseksi.