Browsing by Subject "3126 Kirurgia, anestesiologia, tehohoito, radiologia"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-20 of 488
  • Tanskanen, Päivi (2021)
  • Roivainen, Reina; Lauronen, Leena; Gaily, Eija; Metsähonkala, Liisa; Peltola, Maria; Laakso, Aki (2018)
  • Tommiska, Pihla; Lönnrot, Kimmo; Raj, Rahul; Luostarinen, Teemu; Kivisaari, Riku (2020)
    Krooninen kovakalvonalainen verenpurkauma eli subduraalihematooma on yleinen neurokirurgista hoitoa vaativa sairaus. Sitä tulisi epäillä etenkin iäkkäillä potilailla, joiden yleistila on selittämättömästi heikentynyt. Taustalla on usein pään lievä vamma, joka johtaa hiljalleen kertyvään siltalaskimovuotoon kovakalvon ja lukinkalvon väliin. Merkittävimpiä riskitekijöitä ovat ikä, pään vamma, miessukupuoli, alkoholin liikakäyttö, antitromboottinen lääkitys, aivoatrofia ja kallonsisäisen toimenpiteen jälkitila. Tyypillisesti oireet ilmenevät viikkojen kuluttua, kun laajeneva hematooma alkaa painaa aivokudosta. Oireita ovat tasapainovaikeus, raajaheikkous, yleistilan heikkeneminen, päänsärky, sekavuus, puhehäiriö, muistin huononeminen, väsymys tai epileptinen kohtaus. Hoitona tehdään kallonporausleikkaus eli trepanaatio, jossa hematooma purkautuu ulos. Varhainen diagnoosi ennustaa hyvää hoitotulosta. Etenkin iäkkäillä potilailla kuolleisuus vuoden sisällä on varsin suuri.
  • Vironen, Jaana (2017)
  • Rämö, Lasse; Ibounig, Thomas (2021)
    Olkavarren murtuma on melko yleinen murtuma aikuisilla. Diagnoosi on yleensä selvä jo kliinisen tutkimuksen perusteella, ja se varmistetaan röntgenkuvalla. Murtuma voidaan yleensä hoitaa menestyksekkäästi konservatiivisesti olkavarren alueelle asetetulla toiminnallisella ortoosilla tai leikkaushoidolla. Leikkaushoito on tavallisesti perusteltua muun muassa avomurtumissa, murtumaa komplisoivien suonivammojen yhteydessä ja monivammautuneiden potilaiden hoidossa. Parin viimeisen vuosikymmenen aikana leikkausmäärät ovat lähteneet nousuun myös komplisoitumattomissa olkavarren murtumissa. Vertailevia tutkimuksia konservatiivisen ja kirurgisen hoidon välillä on kuitenkin vähän. Tuoreen suomalaistutkimuksen perusteella vaikuttaa siltä, että kirurginen hoito tarjoaa nopeamman toipumisen, mutta keskimäärin tulokset ovat kuuden kuukauden kuluttua vammasta yhtä hyvät.
  • Rihkanen, Heikki; Toppila-Salmi, Sanna; Arffman, Martti; Manderbacka, Kristiina; Keskimäki, Ilmo; Hytönen, Maija (2017)
  • Stark, Christoffer; Kiss, Jan; Lemström, Karl (2020)
    Päätös elinsiirrosta pyritään tekemään hyvissä ajoin. Yhä useammalla siirtoa odottavalla potilaalla käytetään hengityksen ja verenkierron mekaanisia tukihoitoja, joiden avulla potilas voi pärjätä useita vuosia.
  • Puolakka, Tuukka (2017)
  • Strbian, Daniel; Isokangas, Juha-Matti; Lindsberg, Perttu J. (2020)
  • Tanskanen, Päivi (2018)
  • Vastamäki, Martti; Lyytinen, Jukka; Ylinen, Pekka; Pitkänen, Mikko (2018)
  • Laakso, Aki; Numminen, Jussi; Strbian, Daniel (2017)
  • Laakso, Aki; Korvenoja, Antti; Lehtiö, Kaisa; Rantanen, Kirsi (2020)
    Glioomaa sairastava potilas joutuu sairautensa aikana todennäköisesti asioimaan useita kertoja erikoissairaanhoidon päivystyksessä. On tavallista, että diagnoosiin johtavat kuvantamistutkimuksetkin tehdään päivystysluonteisesti, tyypillisimmin potilaan ensimmäisen epileptisen kohtauksen vuoksi. Myös nopeasti etenevät neurologiset puutos- tai kognitiiviset oireet saattavat ylittää kynnyksen päivystysluonteisille tutkimuksille ja paljastaa taustalla olevan aivokasvaimen. Kuvantamisessa magneettikuvaus (MK) on keskeinen. Myös hoitojen tai myöhemmän seurannan aikana voi voinnin yllättävä heikkeneminen edellyttää päivystyksellistä arviointia. Vaikka syynä voi olla kasvaimen eteneminen, johtuvat ongelmat usein hoidon komplikaatioista. Leikkauksen jälkeisten murheiden lisäksi tavallisia ovat lääkehoidon komplikaatiot, epileptiset kohtaukset sekä sädehoidon jälkeinen niin sanottu pseudoprogressio. Hoitoratkaisut edellyttävät usein neurologin, onkologin ja neurokirurgin tiivistä yhteistyötä.
  • Lindholm, Paula; Matikainen, Niina; Soinio, Minna; Kivipelto, Leena; Karppinen, Atte; Rahi, Melissa (2017)
  • Takala, Riikka; Tanskanen, Päivi (2018)
  • Akalasia 
    Räsänen, Jari V.; Andersson, Saana; Ilonen, Ilkka; Mustonen, Timo; Kauppi, Juha T. (2021)
    Akalasia on harvinainen ruokatorven sairaus, joka aiheuttaa ruokatorven alasulkijan relaksaatiohäiriön ja runko-osan motiliteettihäiriön. Nämä johtavat ruuan nielemisvaikeuteen, käänteisvirtaukseen, rintakipuihin ja joskus painon vähenemiseen. Diagnoosiin päästään tarkkuusmanometrialla. Parantavaa hoitoa ei ole, mutta oireita voidaan lievittää löystyttämällä ruokatorven alasulkijaa joko endoskooppisella pallolaajennnuksella tai leikkaamalla sulkijalihas poikki joko laparoskopiassa (Heller-Dorin leikkaus) tai endoskopiassa (peroraalinen endoskooppinen myotomia, POEM). Monisairaiden potilaiden hoidossa voidaan joskus turvautua farmakologisiin hoitokeinoihin eli suun kautta otettaviin nitraatteihin tai kalsiumin estäjiin taikka botuliinitoksiiniruiskeisiin, mutta niiden teho on rajallinen. Pieni osa potilaista päätyy ruokatorviresektioon taudin edettyä.
  • Vanninen, Ritva; Putaala, Jukka; Bode, Michaela; Nyman, Mikko; Pekkola, Johanna; Manninen, Hannu (2016)