Browsing by Subject "3126 Kirurgia, anestesiologia, tehohoito, radiologia"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-20 of 427
  • Roivainen, Reina; Lauronen, Leena; Gaily, Eija; Metsähonkala, Liisa; Peltola, Maria; Laakso, Aki (2018)
  • Tommiska, Pihla; Lönnrot, Kimmo; Raj, Rahul; Luostarinen, Teemu; Kivisaari, Riku (2020)
    Krooninen kovakalvonalainen verenpurkauma eli subduraalihematooma on yleinen neurokirurgista hoitoa vaativa sairaus. Sitä tulisi epäillä etenkin iäkkäillä potilailla, joiden yleistila on selittämättömästi heikentynyt. Taustalla on usein pään lievä vamma, joka johtaa hiljalleen kertyvään siltalaskimovuotoon kovakalvon ja lukinkalvon väliin. Merkittävimpiä riskitekijöitä ovat ikä, pään vamma, miessukupuoli, alkoholin liikakäyttö, antitromboottinen lääkitys, aivoatrofia ja kallonsisäisen toimenpiteen jälkitila. Tyypillisesti oireet ilmenevät viikkojen kuluttua, kun laajeneva hematooma alkaa painaa aivokudosta. Oireita ovat tasapainovaikeus, raajaheikkous, yleistilan heikkeneminen, päänsärky, sekavuus, puhehäiriö, muistin huononeminen, väsymys tai epileptinen kohtaus. Hoitona tehdään kallonporausleikkaus eli tre-panaatio, jossa hematooma purkautuu ulos. Varhainen diagnoosi ennustaa hyvää hoitotulosta. Etenkin iäkkäillä potilailla kuolleisuus vuoden sisällä on varsin suuri.
  • Vironen, Jaana (2017)
  • Rihkanen, Heikki; Toppila-Salmi, Sanna; Arffman, Martti; Manderbacka, Kristiina; Keskimäki, Ilmo; Hytönen, Maija (2017)
  • Stark, Christoffer; Kiss, Jan; Lemström, Karl (2020)
    Päätös elinsiirrosta pyritään tekemään hyvissä ajoin. Yhä useammalla siirtoa odottavalla potilaalla käytetään hengityksen ja verenkierron mekaanisia tukihoitoja, joiden avulla potilas voi pärjätä useita vuosia.
  • Puolakka, Tuukka (2017)
  • Strbian, Daniel; Isokangas, Juha-Matti; Lindsberg, Perttu J. (2020)
  • Tanskanen, Päivi (2018)
  • Vastamäki, Martti; Lyytinen, Jukka; Ylinen, Pekka; Pitkänen, Mikko (2018)
  • Laakso, Aki; Numminen, Jussi; Strbian, Daniel (2017)
  • Laakso, Aki; Korvenoja, Antti; Lehtiö, Kaisa; Rantanen, Kirsi (2020)
    Glioomaa sairastava potilas joutuu sairautensa aikana todennäköisesti asioimaan useita kertoja erikoissairaanhoidon päivystyksessä. On tavallista, että diagnoosiin johtavat kuvantamistutkimuksetkin tehdään päivystysluonteisesti, tyypillisimmin potilaan ensimmäisen epileptisen kohtauksen vuoksi. Myös nopeasti etenevät neurologiset puutos- tai kognitiiviset oireet saattavat ylittää kynnyksen päivystysluonteisille tutkimuksille ja paljastaa taustalla olevan aivokasvaimen. Kuvantamisessa magneettikuvaus (MK) on keskeinen. Myös hoitojen tai myöhemmän seurannan aikana voi voinnin yllättävä heikkeneminen edellyttää päivystyksellistä arviointia. Vaikka syynä voi olla kasvaimen eteneminen, johtuvat ongelmat usein hoidon komplikaatioista. Leikkauksen jälkeisten murheiden lisäksi tavallisia ovat lääkehoidon komplikaatiot, epileptiset kohtaukset sekä sädehoidon jälkeinen niin sanottu pseudoprogressio. Hoitoratkaisut edellyttävät usein neurologin, onkologin ja neurokirurgin tiivistä yhteistyötä.
  • Lindholm, Paula; Matikainen, Niina; Soinio, Minna; Kivipelto, Leena; Karppinen, Atte; Rahi, Melissa (2017)
  • Takala, Riikka; Tanskanen, Päivi (2018)
  • Vanninen, Ritva; Putaala, Jukka; Bode, Michaela; Nyman, Mikko; Pekkola, Johanna; Manninen, Hannu (2016)
  • Mustanoja, Satu; Pekkola, Johanna (2016)
    Akuu­tin ai­vo­val­ti­mo­tu­kok­sen las­ki­mon­si­säis­tä liuo­tus­hoi­toa voi­daan an­taa nel­jän ja puo­len tun­nin ku­lues­sa oi­rei­den alus­ta. Hoi­to on aloi­tet­ta­va he­ti, kun vas­ta-ai­heet on pois­sul­jet­tu. Jos po­ti­laan ai­vo­ve­ren­kier­to­häi­riön oi­reet ovat vai­keat, ei suu­ren ai­vo­val­ti­mon tu­kok­sen las­ki­mon­si­säi­nen liuo­tus­hoi­to yleen­sä rii­tä. Sen li­säk­si har­ki­taan en­do­vas­ku­laa­ri­hoi­to­na lä­hin­nä me­kaa­nis­ta trom­bek­to­miaa kuu­den tun­nin ku­lues­sa. En­do­vas­ku­laa­ri­hoi­toa har­ki­taan myös sil­loin, kun las­ki­mon­si­säi­sel­le liuo­tus­hoi­dol­le on vas­ta-ai­he: INR-ar­vo yli 1,7 tai po­ti­las käyt­tää sään­nöl­li­ses­ti uut­ta ve­re­no­hen­nus­lää­ket­tä da­bi­gat­raa­nia, ri­va­rok­sa­baa­nia tai ­apik­sa­baa­nia. Pää­tös en­do­vas­ku­laa­ri­hoi­don aloit­ta­mi­ses­ta teh­dään ylio­pis­to­sai­raa­las­sa mo­niam­ma­til­li­ses­ti, ja toi­men­pi­teen ai­hees­ta päät­tää neu­ro­lo­gi yh­des­sä sen suo­rit­ta­van ra­dio­lo­gin kans­sa. Hoi­dos­ta on an­net­tu uu­si oh­jeis­tus, jo­ka kos­kee neu­ro­lo­gian päi­vys­tä­jien li­säk­si myös päi­vys­tyk­sen eri­koi­sa­laa, ku­ten kes­kus­sai­raa­la­ta­soi­sia päi­vys­tä­jiä. Päi­vys­tyk­sel­li­seen AVH-hoi­toon lä­het­tä­mi­sen kri­tee­rit säi­ly­vät en­nal­laan ja hoi­don va­lin­taan ote­taan kan­taa ylio­pis­to­sai­raa­loi­den päi­vys­tys­pis­teis­sä.
  • Miettinen, Mikko; Kosola, Jussi (2019)
  • Laukkarinen, Johanna; Karjula, Heikki; Puolakkainen, Pauli (2018)
    Akuutin haimatulehduksen yleisin aiheuttaja Suomessa liiallinen alkoholin käyttö. Vaikea tautimuoto on tärkeää tunnistaa nopeasti. Ensimmäisen vuorokauden maltillinen nesteytys Ringerin liuoksella ja elintoimintojen monitorointi parantavat ennustetta. Vatsaontelon painetta lasketaan konservatiivisen hoidon menetelmin. Myös varhainen enteraalinen ravitsemus on tärkeä. Pienellä osalla potilaista voidaan joutua kajoavaan hoitoon, ja siinä mini-invasiiviset menetelmät ovat ensisijaisia. Taudin uusiutumista estävät sappikivitaudin hoito ja alkoholin käytön lopettaminen.