Browsing by Subject "4111 Maataloustiede"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-20 of 40
  • Laurila, Heikki Arvid; Mäkelä, Pirjo; Kleemola, Jouko; Peltonen, Jari (2012)
  • Helenius, Juha; Koppelmäki, Kari (Carbon Action & Baltic Sea Action Group, 2020)
  • Virkkunen, Elina; Koppelmäki, Kari; Kivelä, Jukka Veli; Eerola, Markus; Helenius, Juha Pekka (Suomen maataloustieteellinen seura, 2016)
    Teollisen ekologian (IE, Industrial Ecology) perusidea on kiertotalouden toteuttaminen energiatehokkaasti. Käytännössä tämä toteutuu yritysyhteistyön muotoina, joita on alettu kutsua nimellä teolliset symbioosit (IS, Industrial Symbiosis). Tässä artikkelissa tarkastellaan lähiruoan tuotannon teollista symbioosia termin ”agroekologinen symbioosi” (AS) alla. Tutkimuskysymykset koskevat agroekologisen symbioosin järjestelmäkokonaisuutta ja liittyvät kasvinravinteiden kierrätykseen, energiaomavaraisuuteen, yritysyhteistyön muotoihin, teknologisiin ratkaisuihin sekä lähiruokatavoitteiden toteutumiseen symbioosissa. Tutkimusoletuksena on, että AS tarjoaa bio- ja kiertotalouteen sopivan, huoltovarmuutta parantavan hajautetun ruokajärjestelmän mallin, joka on ympäristöllisesti, sosiaalisesti ja taloudellisesti kestävämpi kuin vallitseva fossiilitalouden perustalle rakentunut keskitetty ruokajärjestelmä. Aineistona on Hyvinkään Palopurolle sijoittuva AS-hanke, jossa yritykset ovat maatiloja, munituskanala sekä mylly ja leipomo. Toimijoiden tavoite on pilotoida ja demonstroida taloudellisesti kannattava tuotannollinen symbioosi, jossa alkutuotanto ja elintarvikejalostus toimivat yhteistyössä. Osa tuotteista myydään suoraan tilamyymälästä. Ravinteiden kierrätys tapahtuisi biokaasutuksen kautta. Energiantuotantoa tukisi korkean C/N suhteen materiaalien hiilto (puukaasutus), joka myös tuottaisi biohiiltä maanparannusaineeksi. Palopuron AS tuottaisi lähiruoan lisäksi myös lähienergiaa, mikäli liikennepolttoainelaatuisen biokaasun tuotanto saadaan paikallisten ja valtakunnallisten yhteistyökumppaneiden kanssa osaksi pilottia. Hanketta nimeltä Ravinne- ja energiaomavaraisen lähiruoan tuotanto: Palopuron agroekologinen symbioosi rahoittaa ympäristöministeriön Ravinteet kiertoon –ohjelma. Hanketta hallinnoi Helsingin yliopisto, joka toteuttaa sen yhteistyössä Luonnonvarakeskuksen sekä alueen yrittäjien ja laitetoimittajien kanssa ajalla 1.6.2015 – 31.12.2016. Tähän mennessä saatujen tulosten mukaan kaikki symbioosissa syntyvät orgaaniset ylitteet on mahdollista hyödyntää energiantuotantoon ja ohjata lannoitus- ja maanparannuskäyttöön. Bioenergian tuotanto riittäisi symbioosin tarpeiden lisäksi esimerkiksi liikennepolttoaineen myyntiin. AS-hankkeen johtava ajatus on energiatehokas kiertotalous, jossa uusiutuvalla energialla pyritään energiaomavaraisuuteen. Samalla tehostetaan ravinteiden kierrätystä tuottamalla lannoitevalmisteita sekä parannetaan maan kasvukuntoa sitomalla maahan hiiltä.
  • Ryynänen, Toni; Hyyryläinen, Torsti; Umeda, Ryo (2019)
    Tutkimme alustatalouden toimintaperiaatteiden soveltamista alueiden kehittämiseen. Digitaaliset alustat muuttavat talouden rakenteiden lisäksi paikkasuhteita. Alustatalous (platform economy) on tapa jäsentää taloudellista toimintaa: arvonmuodostuksen perusyksikkö on käyttökelpoiseksi tiedoksi jalostettava data. Alustayritykset ovat kevyemmän toimintatavan vuoksi taloudellisesti tehokkaampia kuin perinteiset yritykset, kasvua rajoittavia tekijöitä on vain vähän, ja ne pyrkivät monopoliasemaan kerätyn ja jatkojalostetun datan avulla. Alustat tuottavat ja ovat riippuvaisia verkostovaikutuksista. Ne myös hyödyntävät ristiintukemisen taktiikoita: osa palveluista on ilmaisia ja niitä ylläpidetään toisaalta kerätyillä tuloilla. Alustat näyttäytyvät tyhjinä, tasavertaisina ja avoimina kohtaamistiloina, mutta niillä on selvät ja rajoittavat toimintapolitiikat. Esimerkki talouden eri sektoreita yhdistävästä alustatalouden ratkaisusta alueiden kehittämiseen on japanilainen Furusato noozei kotiseutulahjoitusjärjestelmä, jonka kautta kansalaiset voivat tehdä vapaaehtoisen rahalahjoituksen asuinkunnan ulkopuoliselle alueelle ja saada vastalahjoja. Järjestelmä on lisännyt kaupunkien ja maaseutujen toi- mijoiden vuorovaikutusta. Tarkastelemme laadullisen tapaustutkimuksen aineistoin ja menetelmin Furusato Choice -alustaa. Pienet kunnat ovat hyödyntäneet sitä paikallisten tuotteiden ja palvelujen markkinoinnissa, millä on ollut myönteinen vaikutus muun muassa maaseutumatkailuun. Havaintojemme perusteella Furusato Choice -alustan toimintaperiaatteet liittyvät vuorovaikutuksen mahdollistamiseen (tiedon vaihtaminen alueesta ja sen toimijoista), konkreettisiin ja koettuihin hyötyihin (lahjoituksen vastalahjana paikalliset hyödykkeet), alueiden kehittämiseen, osallistumiseen (lahjoitusrahan käytön suuntaaminen) sekä sosiaaliseen ja kulttuuriseen paikkaan kiinnittymiseen (kotiseutuun liittyvät arvot ja tarpeet). Nämä tekijät tuottavat uudenlaista alustavälitteistä toimintaa, joka kanavoituu alueiden ja paikkojen väliseksi taloudelliseksi vuorovaikutukseksi.
  • Linden, Leena; Vuorinen, Katariina (2012)
  • Lehto, Marja; Erkamo, Esa; Kuisma, Risto; Mäki, Maarit; Haikonen, Tuuli; Jallinoja, Marja; Kymäläinen, Hanna-Riitta (Luonnonvarakeskus (Luke), 2021)
    Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus
  • Kuhmonen, Tuomas; Partio, Hanna Emilia; Kuhmonen, Irene (2015)
    Maatalous on EU:n pisimmälle integroitu toimiala ja politiikanala. Yhteisen maatalouspolitiikan tarina 1960-luvulta nykyaikaan kuvaa muuttuvia ja monipuolistuvia yhteiskunnallisia haasteita, joihin politiikkatoimenpiteillä on vastattu. Alkuaikoina päähuomio oli elintarvikehuollossa ja viljelijöiden toimeentulossa, mutta ajan myötä mukaan on tullut vahvoja alueellisia, ympäristöllisiä ja myös kulttuurisia painotuksia. Kestävän kehityksen käsittein tarkasteltuna yhteinen maatalouspolitiikka on muuttunut moniulotteisemmaksi. Viimeisimmillä uudistuksilla on tavoiteltu kestävyyden sekä taloudelliseen, ympäristölliseen, sosiaaliseen että kulttuuriseen ulottuvuuteen liittyviä muutoksia. Kestävä kehitys ei ole ollut eksplisiittisesti uudistusten perusta, mutta lukuisilla maatalouspolitiikan omilla käsitteillä on kuvattu ja tavoiteltu kestävän kehityksen ideaalia. Kestävän kehityksen viitekehys voi olla hyödyllinen ratkaistaessa yhteiskunnassa kulloinkin ongelmallisina pidettyjä maatalouteen ja ruokahuoltoon liittyviä kysymyksiä, koska se ohjaa systemaattisesti asettamaan esimerkiksi tavoitteet, arvioimaan käytettäviä keinoja ja ennakoimaan vaikutuksia yhtä aikaa sekä taloudellisen, ympäristöllisen, sosiaalisen että kulttuurisen ulottuvuuden osalta.
  • Aaltonen, Maj-Lis; Siipilehto, Liisa; Mattila, Ilkka (2008)
    Hankehaavi on palvelu, jolla voidaan etsiä tietoa julkisin varoin rahoitetuista tutkimushankkeista. Se on kätevä työkalu, jonka avulla tiedontarvitsija löytää nopeasti yhtä aikaa maatalous-, maaseutu-, eläinlääke-tiede-, elintarvike-, ravitsemus-, kotitalous-, kuluttaja-, ympäristö-, metsä- ja puualojen hanketietoja. Han-kehaavi avautuu osoitteessa www.hankehaavi.fi Hankehaavi haravoi verkossa julkaistua hanketietoa laitosten rekistereistä tai www-sivuilta ja ke-rää tiedot yhteen hakemistoon, josta haku on helppoa ja nopeaa. Tiedonhakija voi etsiä tietoa esim. sanalla bioenergia ja saa saaliikseen kaikki bioenergiaan liittyvien hankkeiden tiedot mukana olevista eri organi-saatioista yhdellä kertaa. Hankehaaviin on koottu nyt noin 4000 suomenkielistä tutkimushankekuvausta. Hankehaavi on kehitetty maa- ja metsätalousministeriön, sen hallinnonalan organisaatioiden ja Viikin tiedekirjaston välisessä, jo vuodesta 1993 alkaneessa Matri-yhteistyössä. Alkuvaiheessa Hankehaa-vissa ovat mukana Elintarviketurvallisuusvirasto Evira, Geodeettinen laitos, Metsäntutkimuslaitos, Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus, Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos, Suomen ympäristökeskus, Helsingin yliopiston tiedekuntia sekä maa- ja metsätalousministeriö. Hankehaavi on osa tutkimustiedon saatavuutta ja käytettävyyttä edistävien tietotyökalujen palet-tia. Viikin tiedekirjaston tuottamat eViikki julkaisuviitetietokanta ja DViikki avoin julkaisuarkisto ovat välineitä Hankehaavista löytyvien tutkimushankkeiden tuloksina tuotettujen julkaisujen löytämiseen. Vii-kin tiedekirjaston tesaurusmuotoinen asiasanasto Agriforest on puolestaan väline niin julkaisujen kuin hankkeiden löytyvyyden edistämiseen. Se on laajin suomalainen maatalous-, metsä-, puu-, elintarvike-, kotitalous-, kuluttaja- ja ympäristöalojen asiasanasto ja soveltuu siten mainiosti näiden alojen tietorekiste-rien ja muiden hakemistojen kuvailuun. Hankehaavi ei vielä alkuvaiheessa ole saanut pyydykseensä kaikkea sitä tietoa mitä tavoitellaan, vaikka hyvä pohja on luotukin. Tietoja puuttuu vielä hankkeiden aloitus- ja päättymisajankohdista, yh-teistyötahoista ja rahoittajista. Löytyvyyttä varmistavia asiasanojakin olisi syytä tutkimushankekuvauksiin lisätä. Jatkokehittelyn tavoitteena on, että tutkija voisi yhdellä tallennuksella tuottaa sellaisen rakenteisen tutkimushankekuvauksen, joka samalla kertaa palvelisi omaa organisaatiota, yhteistyökumppaneita, ra-hoittajia ja tiedotusfoorumeita.
  • Heimsch, Laura; Helenius, Juha; Huusko, Maija Karoliina; Höijer, Laura; Joona, Juuso M; Kanerva, Sanna; Karhu, Kristiina; Kekkonen, Hanna R; Koppelmäki, Kari; Kulmala, Liisa; Lötjönen, Sanna; Mattila, Tuomas J; Ollikainen, Markku; Peltokangas, Kenneth; Regina, Kristiina; Soinne, Helena; Wikström, Ulrika; Viskari, Toni (Carbon Action & Baltic Sea Action Group, 2020)
  • Pylkkänen, Päivi Helena (Luonnonvarakeskus, 2018)
    Luonnonvara- ja biotalouden tutkimuksia
    Kirjoitus käsittelee hoivamaatilatoimintaa, jolla tarkoitetaan liiketoimintaa, jossa maatilaa ja maaseutuympäristöä hyödynnetään tavoitteellisesti ja ammatillisesti terveyden ja hyvinvoinnin edistämiseen. Hoivamaatilatoiminta oli vuoden 2016 valtakunnallisten Green Care päivien teemana Rantasalmella.
  • Kasanen, Risto Aarne Olavi; Laine, Anna-Liisa; Wilson, Paula Sisko (Gaudeamus, 2018)
  • Kaila, Lotta (Luonnonvarakeskus (Luke), 2021)
    Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus
    Tietoa kimalaisten kasvattamisesta tarvitaan, jotta Suomessa voitaisiin hyödyntää kotimaisia kimalaisia viljelmillä pölytyksessä ja tutkimuksessa. Ruoantuotannossa ja tutkimuksessa käyte-tään lähinnä tuontikimalaisia. Tuontikimalaisten etuna on niiden helppo saatavuus suurinakin määrinä. Tuontikimalaiset saattavat kuitenkin levittää uusia tauteja sekä erota käytökseltään ja perimältään kotimaisista lajitovereistaan. Kimalaisten kasvattaminen on haastavaa mutta palkitsevaa työtä. Haasteita siihen tuovat epä-varmuus pesimisen onnistumisesta ja pirstaleinen tieto kasvatusmenetelmistä. Toisaalta pel-kästään kimalaisten tarkkaileminen lähietäisyydeltä opettaa sellaista, mitä kirjoista ei voi lukea. Tässä kontukimalaisen (Bombus terrestris) kasvatusoppaassa olen yrittänyt kuvata mahdollisim-man tarkasti ja käytännön esimerkein oman kasvatusprosessini. Oppaan luettuasi tiedät esi-merkiksi, miten kimalaiskuningattaren takajalasta saa napattua helpoiten kiinni pesän hoitotoi-menpiteiden yhteydessä. Kasvatusoppaan avulla haluan osaltani edistää Suomen luonnonvaraisten kimalaisten käyttöä tutkimuksissa ja pidemmällä aikavälillä tuontikimalaisten korvaamista kotimaisella kimalaisella myös ruoantuotannossa. Omassa tutkimuksessani käytin kasvattamiani kimalaisia tutkiakseni kasvinsuojeluaineiden vaikutuksia Suomen luonnonvaraisiin pölyttäjiin. Luonnonvaraisten pölyttäjien tutkiminen tarvitsee uusia menetelmiä ja rohkeutta kehittää niitä. Kertomalla omasta kasvatusprosessistani toivon, että useampi rohkaistuu kokeilemaan ja kehittämään uusia menetelmiä. Toivotan kaikille antoisia hetkiä kimalaisten parissa! Kasva tusprojektissa minua on auttanut lukuisa määrä ihmisiä. Haluan erityisesti kiittää Sakari Raiskiota (Luonnonvarakeskus) ja Erkki Kaarnamaa käytännön vinkeistä etenkin kasvattamon alkuvaiheissa. Ohjaajani Olli Loukola (Oulun yliopisto), Marjaana Toivonen (Suomen ympäris-tökeskus) ja Marja Jalli (Luonnonvarakeskus) ansaitsevat kiitoksen tuesta kasvatusprosessin ai-kana. Isääni Hannu Kailaa haluan kiittää hänen rakentamistaan miljoonista kasvatuslaatikoista ja niiden prototyypeistä. Kiitokset myös mehiläistarhaajille Niina Kankaalle ja Lauri Reuterille seuramehiläisistä. Juho Paukkunen (Helsingin yliopisto) ansaitsee kiitoksen kaikesta saamastanikimalaisiin liittyvästä tiedosta ja avusta.
  • Kallio, Galina; Lehtinen, Ilja (2020)
  • Linden, Leena; Salminen, Annukka (2016)
  • Väisänen, Hanna-Maija; Muttilainen, Hanna (Luonnonvarakeskus (Luke), 2021)
    Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus
  • Siiskonen, Pirjo Sinikka (Savon sotilasperinneyhdistys Porrassalmi, 2016)
    Etelä-Savon kulttuurin vuosikirja 2016
    maatila, emännät, sukupolvet, torpparit, asutustoiminta, maaseutuyhteiskunta
  • Kaila, Lotta (2020)