Browsing by Subject "519 Yhteiskuntamaantiede, talousmaantiede"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-20 of 53
  • Vaattovaara, Mari; Kortteinen, Matti (Painotalo Plus Digital Oy, 2018)
    USP Studio Publication
  • Toivanen, Tero T. (Palgrave Macmillan, 2021)
    Over the last two decades, the bioeconomy has emerged as a key political idea in framing a low-carbon transition. Bioeconomy is particularly important in Finland due to the country’s large forestry sector. The bioeconomy has reframed the Finnish forestry industry as sustainable and placed forestry at the centre of the national economy. This has led to the constitution of a new forest policy regime: the bioeconomy regime. However, in the era of climate mitigation, forests are expected to serve as carbon sinks. Increasing the harvesting of forests, a Finnish bioeconomy policy, would decrease the size of forest sinks, while increasing net emissions from forests. This aspect of climate science has challenged the Finnish bioeconomic strategy. This chapter analyses the emergence of the bioeconomy regime and how the regime has been challenged by climate science. Finally, it examines the communication strategies used and the status of the Finnish bioeconomy on the world stage.
  • Virkkunen, Elina; Koppelmäki, Kari; Kivelä, Jukka Veli; Eerola, Markus; Helenius, Juha Pekka (Suomen maataloustieteellinen seura, 2016)
    Teollisen ekologian (IE, Industrial Ecology) perusidea on kiertotalouden toteuttaminen energiatehokkaasti. Käytännössä tämä toteutuu yritysyhteistyön muotoina, joita on alettu kutsua nimellä teolliset symbioosit (IS, Industrial Symbiosis). Tässä artikkelissa tarkastellaan lähiruoan tuotannon teollista symbioosia termin ”agroekologinen symbioosi” (AS) alla. Tutkimuskysymykset koskevat agroekologisen symbioosin järjestelmäkokonaisuutta ja liittyvät kasvinravinteiden kierrätykseen, energiaomavaraisuuteen, yritysyhteistyön muotoihin, teknologisiin ratkaisuihin sekä lähiruokatavoitteiden toteutumiseen symbioosissa. Tutkimusoletuksena on, että AS tarjoaa bio- ja kiertotalouteen sopivan, huoltovarmuutta parantavan hajautetun ruokajärjestelmän mallin, joka on ympäristöllisesti, sosiaalisesti ja taloudellisesti kestävämpi kuin vallitseva fossiilitalouden perustalle rakentunut keskitetty ruokajärjestelmä. Aineistona on Hyvinkään Palopurolle sijoittuva AS-hanke, jossa yritykset ovat maatiloja, munituskanala sekä mylly ja leipomo. Toimijoiden tavoite on pilotoida ja demonstroida taloudellisesti kannattava tuotannollinen symbioosi, jossa alkutuotanto ja elintarvikejalostus toimivat yhteistyössä. Osa tuotteista myydään suoraan tilamyymälästä. Ravinteiden kierrätys tapahtuisi biokaasutuksen kautta. Energiantuotantoa tukisi korkean C/N suhteen materiaalien hiilto (puukaasutus), joka myös tuottaisi biohiiltä maanparannusaineeksi. Palopuron AS tuottaisi lähiruoan lisäksi myös lähienergiaa, mikäli liikennepolttoainelaatuisen biokaasun tuotanto saadaan paikallisten ja valtakunnallisten yhteistyökumppaneiden kanssa osaksi pilottia. Hanketta nimeltä Ravinne- ja energiaomavaraisen lähiruoan tuotanto: Palopuron agroekologinen symbioosi rahoittaa ympäristöministeriön Ravinteet kiertoon –ohjelma. Hanketta hallinnoi Helsingin yliopisto, joka toteuttaa sen yhteistyössä Luonnonvarakeskuksen sekä alueen yrittäjien ja laitetoimittajien kanssa ajalla 1.6.2015 – 31.12.2016. Tähän mennessä saatujen tulosten mukaan kaikki symbioosissa syntyvät orgaaniset ylitteet on mahdollista hyödyntää energiantuotantoon ja ohjata lannoitus- ja maanparannuskäyttöön. Bioenergian tuotanto riittäisi symbioosin tarpeiden lisäksi esimerkiksi liikennepolttoaineen myyntiin. AS-hankkeen johtava ajatus on energiatehokas kiertotalous, jossa uusiutuvalla energialla pyritään energiaomavaraisuuteen. Samalla tehostetaan ravinteiden kierrätystä tuottamalla lannoitevalmisteita sekä parannetaan maan kasvukuntoa sitomalla maahan hiiltä.
  • Hyyryläinen, Torsti; Ryynänen, Toni; Umeda, Ryo (2019)
    Miten digitaalisilla alustoilla tapahtuva hallinta muuttaa sosio-spatiaalisia suhteita sekä tuottaa uudenlaista tilallisuutta (spatiality), liikkuvuutta (mobility) ja paikallisuutta (locality) aluekehittämiseen? Tutkimuksemme tarkastelee aluekehittämisen hallintaa valtakunnan laajuisella digitaalisella alustalla. Kohteena on japanilainen furusato noozei -järjestelmä, josta on käytetty suomennosta kotiseutulahjoitusjärjestelmä. Vuonna 2008 perustettu Furusato noozei on Japanissa tunnettu ja kasvava toimijaverkosto, jossa tehtyjen lahjoitusten kokonaisarvo oli vuonna 2018 noin 4 Mrd euroa. Järjestelmän kautta kansalaiset voivat tehdä vapaaehtoisen rahalahjoituksen asuinkuntansa ulkopuoliselle kunnalle tai prefektuurille. Näin kansalaiset voivat suoraan osallistua kuntien elinvoimapolitiikkaan. Lahjoittaja saa vastalahjan, ja lahjoitussumman voi vähentää verotuksessa. Japanissa keskustellaan julkisuudessa vilkkaasti järjestelmän merkityksestä ja vaiku­tuksesta syrjäisempien alueiden kehitykseen. Uuden hallinnan (new governance) paradigmassa korostuu monitoimijaisuuden, kumppanuuksien ja inno­vaa­tioiden hallinta. Nykyisissä aluekehittämisen järjestelmissä on tavoiteltu uutta luovaa dynamiikkaa, mutta esi­mer­kiksi ohjelmaperusteinen aluekehittäminen perustuu hierarkkiseen ja monimutkaiseen ohjauk­seen. Digi­taa­liset alustat luovat uudenlaista tilaa yritysten, kansalaisten ja yhteisöjen vuorovaikutukselle ja innovatii­visuuden suuntaamiselle yleishyödyllisiin päämääriin. Monitoimijaiset digitaaliset kehittämisalustat edus­tavat hallinnan paradigma­keskus­telussa uusinta (new new governance) kerrostumaa. Havaintojemme mukaan juuri järjestelmän digitalisoituminen vuodesta 2012 lähtien on ollut keskeinen tekijä kotiseutulahjoitusjärjestelmän kasvun ja vaikuttavuuden kannalta. Furusato noozei on harvinainen esi­merkki kasvavasta julkisen hallinnon piiriin asettuvasta aluekehittämisen järjestelmästä, jossa valtio, kunnat, yritykset ja kansalaiset toimivat aktiivisessa vuorovaikutuksessa.
  • Gritsenko, Daria; Tynkkynen, Veli-Pekka (2016)
    Artikkelissa tutkitaan, miten Venäjän viimeaikainen toiminta arktisella alueella on heijastunut poliittisessa viestinnässä vuosina 2011–2015. Artikkeli osoittaa runsaan sanomalehtimateriaalin ja ulkoministeriön aineiston avulla, että Venäjän hallitus soveltaa vähintään kahta erillistä viestintästrategiaa. Yhden strategian kohdeyleisö ovat kotimaan kansalaiset, toisen puolestaan kansainvälinen yleisö. Erottelu kotimaan ja ulkomaan diskurssiin palvelee istuvan hallituksen etuja: tavoitteena on muuttaa arktinen alue taloudellisen ja poliittisen vallan lähteeksi.
  • Hitztaler, Stephanie; Tynkkynen, Veli-Pekka (Gaudeamus Helsinki University Press, 2017)
    Arctic; urban; sustainability index; economic, social and environmental sustainability
  • Trogen, Ada Jemina (2020)
  • Todorovic, Sara; Rekola, Hanna; Muukkonen, Petteri; Bernelius, Venla (Helsingin kaupunki, 2020)
    Helsingin kaupungin pelastuslaitoksen julkaisuja
  • Joutsiniemi, Anssi Tapani; Oswald, Franz; Vaattovaara, Mari Kaarina (Painotalo Plus Digital Oy, 2018)
    USP Studio Publication
  • Joutsiniemi, Anssi; Vaattovaara, Mari Kaarina; Kortteinen, Matti Mikael; Linkola, Hannu Juhani Claudius; Puttonen, Mia Kristiina; Swan, Kristin (Painotalo Plus Digital Oy, 2018)
    USP Studio Publication
    This book is the first product of the Master’s Program Urban Studies and Planning (USP) that started in autumn 2017 as a joint programme of the University of Helsinki and Aalto University. The theme of the first studio course was “Confusing Suburban Identities.” It followed the main goal of the Program – an attempt to combine the perspectives of both research and planning.
  • Nisén, Jessica; Hellstrand, Julia Ingrid Sofia; Martikainen, Pekka; Myrskylä, Mikko (2020)
  • Mäenpää, Pasi Antero; Faehnle, Maija Elina (Työ- ja elinkeinoministeriö, 2017)
    TEM oppaat ja muut julkaisut
  • Hanell, Tomas (2019)
    Yhteiskuntamme nojautuu enenevässä määrin numeeriseen tietoon. Tämä koskee niin julkista kuin yksityistä sektoria. Olemme tilanteessa, jossa yhteiskunnan hallinto ei enää kykene toimimaan ilman määrällisiä mittareita. Kutsun tätä riippuvuussuhdetta kvantifikaatioimperatiiviksi. Tähän on useita syitä: muun muassa hallinnon teknokratisoituminen, siirtyminen näyttöön perustuvaan hallintotapaan tai etähallinnan asteittainen yleistyminen. Jos numeerisen tiedon implisiittistä roolia päätöksenteossa ei tunnisteta, on numeroiden varaan rakennettu päätöksenteko erittäin haavoittuvainen. Artikkelin tavoitteena on valaista tätä ilmiötä yhdyskuntasuunnittelun näkökulmasta ja lyhyesti havainnollistaa asiaan liittyviä ulottuvuuksia muutaman yksinkertaisen esimerkin avulla.
  • Helsingin yliopisto, University of Tampere; Helsingin yliopisto, Geotieteiden ja maantieteen osasto; Bäcklund, Satu Pia Marianne; Häkli, Jouni; Schulman, Harry Olavi; (Tampereen yliopistopaino, 2017)
  • Moisio, Sami Mikael; Kohvakka, Mikko; Norola, Meri Emma (2018)
    Today, both universities and cities are often defined as multidimensional knowledge enterprises and as suppliers of different forms of capital that constitute the modern knowledge-based economy. However, what seems under-studied in the complex and tension-filled interaction between universities and cities is how city authorities and other local stakeholders seek to exert their power to shape universities for certain purposes. By focusing on three Finnish cities and their respective universities through various research materials, we scrutinize the challenges and tensions of university-city collaboration. We pay particular attention to the ways in which local stakeholders such as city authorities and representatives of local business articulate the role and meaning of a university in a given context – who, what and how the university should “serve”. Local stakeholders express high hopes regarding the role of universities in providing economically valuable knowledge, education and expertise in particular. For this reason, they hope to see the emergence of a more “eager to collaborate” type of university. In addition to that, they also generate hierarchies between different forms of knowledge and education that are generated at universities.
  • Vaattovaara, Mari Kaarina; Joutsiniemi, Anssi; Airaksinen, Jenni; Wilenius, Markku (Työ- ja elinkeinoministeriö, 2020)
    Lähtiessämme hahmottamaan kaupunkipolitiikan kysymyksiä ja muutostekijöitä huomasimme, että kaupunkien fyysisessä ja sosiaalisessa rakenteessa on tapahtunut nopeita ja varsin huonosti tunnistettuja sekä kuvattuja muutoksia. Kaupunkien kasvu monikeskuksiksi sekä väestön sosiaalinen ja kulttuurinen moninaistuminen ovat näistä muutoksista ehkä selkeimmin tunnistettavia. Kaupungin muuntuminen yhä useampien ilmiöidensä osalta globaalien verkostojen ja kehityskulkujen osaksi (rahoitusmarkkinat, verkkokauppa, matkustelu) on vasta hahmottamassa muotoaan. Tältä pohjalta on kuitenkin syytä kysyä Mike Battyn tavoin “what then is a city if its wealth is generated globally?” (Batty 2020) – mikä sitten on kaupunki, jos sen vauraus tuotetaan pääosin globaalisti? Kaupunki ohjauksen, hallinnan tai politiikan kohteena, on nyt toinen kuin vielä muutama vuosikymmen sitten. Jotta kaupunkipolitiikalle voidaan määrittää merkityksellistä sisältöä, tulisi meidän aivan ensimmäiseksi tunnistaa ja sopia siitä mikä on kaupunki. Kuvaamme seuraavassa tiivistetysti kaupunkipolitiikan määrittämisen lähtökohdiksi tunnistamamme kehityksen. Esitämme tiivistetysti huomiomme kaupunkien muutoksesta fyysisenä (esikaupungistuminen, uudet optimaaliset sijainnit, asuntotuotanto) sosiaalisena (väestönkasvu, maahanmuutto, segregaatio) ja hallinnollisena entiteettinä (kaupunkilaitoksen katoaminen). Tämän jälkeen osoitamme, kuinka kaupunkien määre Suomen laissa on epämääräinen, oikeastaan olematon. Vahvasti kaupungistuvassa maailmassa ilmoittautumisperiaatteeseen nojautuva kaupunki -nimityksen käyttö ilman erityisiä oikeuksia tai velvollisuuksia herättää nähdäksemme lukuisia perustavanlaatuisia kysymyksiä. Työmme tulemana päädymme osoittamaan, kuinka kaupunki on kadonnut niin fyysisenä, sosiaalisena, hallinnollisena kuin lainsäädännön kohteena. Se jauhautui olemattomiin hyvinvointivaltion sektoripolitiikkojen ja sitä toteuttamaan luodun yhtenäisen kuntamuodon tunteettomissa rattaissa. Pyrkimys tasa-arvoon ja yhdenvertaisuuteen häivytti elintärkeitä eroavuuksia, joihin paikallinen identiteetti ja arkinen elämäntapa kulminoituvat. Kaikki tämä on tapahtunut vuosikymmenten saatossa, erillisten tapahtumien jatkumona – vaivihkaa, kenties jopa vahingossa. Emme siis esitä abstraktia ja periaatteellista yhteistyötä, emme yhteistyöelimiä ja työryhmiä, emmekä kumppaneita tai kavereita. Esitämme, että kaupunkipolitiikassa palautetaan ihminen, ihanan kaupungin ominaisuudet, viranhaltijat, virkamiehet ja yhteiskunta osalliseksi omista päätöksistään ja velvollisiksi asetettujen tavoitteiden seurantaan. Jaetun ja empiirisesti analyyttisen kokonaiskuvan ja selkeiden tavoitteiden puuttumisen vuoksi kansallisessa kaupunkikeskustelussa ylikorostuvat hallinnolliset ja poliittiset jaot, joiden keskinäiset suhteet ovat epäselviä ja muodostavat mielekkään hahmon sijaan institutionaalisen hyhmän. Kaupungistumisen jatkuminen edellyttää kansallista kehitystä tukevaa kaupunkipolitiikkaa, joka tuo mukanaan keskeisenä vaateena yhteiskunnan muutoksen tunnistamisen, kaupunkien erityisyyden ymmärtämisen sekä institutionalisoituneen nykytilanteen arvion. Tältä pohjalta koko suomalaisen yhteiskunnan kehitys ja yhteiskuntapoliittinen perinne antaa nähdäksemme hyvät lähtökohdat myös merkityksellisen kaupunkipolitiikan rakentamiselle. Esitämme tämän työn lähtökohdaksi kolme teesiä ja seitsemän askelta.
  • Bernelius, Venla Helminna (Helsingin kaupunki, 2018)
    Helsingin kaupungin keskushallinnon julkaisuja 2018:11