Browsing by Subject "AIDS"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-14 of 14
  • Syrjäkari, Essi (Helsingfors universitet, 2013)
    This study assesses the relationship between education and HIV-status, and the contribution of HIV-related knowledge, attitudes, and sexual behavior to this association among 15-24 year old population in Zimbabwe. Zimbabwe bears a generalized, sexually transmitting epidemic with a declining HIV prevalence currently estimated at 15 percent. In earlier studies in sub-Saharan Africa, the relationship between education and HIV has been found to change during the epidemic. In mature epidemics, when the knowledge on the transmission mechanisms of the virus increases, education is suggested to become protective of the infection. In addition to increased HIV-related knowledge, more accepting attitudes towards people living with HIV and cognitive skills facilitated by education are argued to influence the behavior protecting from the infection. The aims of this study were two-fold: 1) to describe the trends in the level of HIV-related knowledge, attitudes and sexual behavior by the level of education, and 2) to assess the relationship between education and HIV-status based on the most recent data. This study focused on 15-24 years old only, among whom the acquired infections were assumed to be recent. The trend analyses were based on four cross-sectional, nationally representative Zimbabwe Demographic and Health Survey data sets collected between 1994 and 2010-11. In addition, the association between education and HIV-status was examined by calculating logistic regression models using the 2010-11 data, in which HIV-test results linked with the survey data were available. When trends between 1994 and 2011 were observed, both among women and men the level of education, HIV-related knowledge, and being tested for HIV had become more common, except among men with lower levels of education, who had worse HIV-related knowledge in the end of the periods studied. In 2010 more women in all educational groups, and men with lower levels of education, were married and had started their sex life, when men with higher levels of education, had postponed the onset of their sexual activity compared to 1994. Regardless of the level of education, both men and women had fewer lifetime partners and had less high-risk sex in 2010, though this was considerably more rare among women compared to men. In all other groups condom use in high-risk sex became more frequent during the periods studied, except among women with lower levels of education, who during the final study period were using condoms less often in high-risk sex than during the first study period. When the association between education and HIV status and the contribution of the intervening factors was assessed using the 2010 data, a statistically significant relationship between education and HIV status was found in women but not in men. Among women who had ever had sex having incomprehensive knowledge on HIV also increased the risk of the infection. Both in men and women having risky sexual behavior increased the risk of the infection. In line with earlier studies, the findings of this paper suggest that among young people in Zimbabwe, positive changes in HIV-related knowledge, and changes in high-risk behavior have occurred, though these changes vary according to the level of education and gender. More educated women seem to postpone the onset of their sexual activity, but those who have started their sex life have more often casual partnerships. Women with lower educational level marry and start their sex life early, but have very rarely casual partnerships, though condom use in these partnerships is lower and has even decreases, contrary to all other groups. Men with lower levels of education had most often incomprehensive knowledge on HIV, and had changed their behavior less compared to more educated men. More educated men had been able to alter their behavior more, but having many lifetime partners was still most common in this group. The findings of this study suggest that specific prevention measures are required to address these trends and the needs of different educational groups in both women and men.
  • GBD 2017 DALYs & HALE Coll (2018)
    Background How long one lives, how many years of life are spent in good and poor health, and how the population's state of health and leading causes of disability change over time all have implications for policy, planning, and provision of services. We comparatively assessed the patterns and trends of healthy life expectancy (HALE), which quantifies the number of years of life expected to be lived in good health, and the complementary measure of disability-adjusted life years (DALYs), a composite measure of disease burden capturing both premature mortality and prevalence and severity of ill health, for 359 diseases and injuries for 195 countries and territories over the past 28 years. Methods We used data for age-specific mortality rates, years of life lost (YLLs) due to premature mortality, and years lived with disability (YLDs) from the Global Burden of Diseases, Injuries, and Risk Factors Study (GBD) 2017 to calculate HALE and DALYs from 1990 to 2017. We calculated HALE using age-specific mortality rates and YLDs per capita for each location, age, sex, and year. We calculated DALYs for 359 causes as the sum of YLLs and YLDs. We assessed how observed HALE and DALYs differed by country and sex from expected trends based on Sociodemographic Index (SDI). We also analysed HALE by decomposing years of life gained into years spent in good health and in poor health, between 1990 and 2017, and extra years lived by females compared with males. Findings Globally, from 1990 to 2017, life expectancy at birth increased by 7.4 years (95% uncertainty interval 74-7.8), from 65.6 years (65.3-65- 8) in 1990 to 73.0 years (72.7-73.3) in 2017. The increase in years of life varied from 5.1 years (5.0-5.3) in high SDI countries to 12.0 years (11.3-12.8) in low SDI countries. Of the additional years of life expected at birth, 26.3% (20.1-33.1) were expected to be spent in poor health in high SDI countries compared with 11.7% (8.8-15.1) in low-middle SDI countries. HALE at birth increased by 6.3 years (5.9-6.7), from 57.0 years (54.6-59.1) in 1990 to 63.3 years (60.5-65.7) in 2017. The increase varied from 3.8 years (3.4-4.1) in high SDI countries to 10.5 years (9.8-11.2) in low SDI countries. Even larger variations in HALE than these were observed between countries, ranging from 1.0 year (0.4-1.7) in Saint Vincent and the Grenadines (62.4 years [59.9-64.7] in 1990 to 63.5 years [60.9-65.8] in 2017) to 23.7 years (21.9-25.6) in Eritrea (30.7 years [28.9-32.2] in 1990 to 54.4 years [51.5-57.1] in 2017). In most countries, the increase in HALE was smaller than the increase in overall life expectancy, indicating more years lived in poor health. In 180 of 195 countries and territories, females were expected to live longer than males in 2017, with extra years lived varying from 1.4 years (0.6-2.3) in Algeria to 11.9 years (10.9-12.9) in Ukraine. Of the extra years gained, the proportion spent in poor health varied largely across countries, with less than 20% of additional years spent in poor health in Bosnia and Herzegovina, Burundi, and Slovakia, whereas in Bahrain all the extra years were spent in poor health. In 2017, the highest estimate of HALE at birth was in Singapore for both females (75.8 years [72.4-78.7]) and males (72.6 years [69 " 8-75.0]) and the lowest estimates were in Central African Republic (47.0 years [43.7-50.2] for females and 42.8 years [40.1-45.6] for males). Globally, in 2017, the five leading causes of DALYs were neonatal disorders, ischaemic heart disease, stroke, lower respiratory infections, and chronic obstructive pulmonary disease. Between 1990 and 2017, age-standardised DALY rates decreased by 41.3% (38.8-43.5) for communicable diseases and by 49"8% (47.9-51.6) for neonatal disorders. For non-communicable diseases, global DALYs increased by 40.1% (36.8-43.0), although age-standardised DALY rates decreased by 18.1% (16.0-20.2). Interpretation With increasing life expectancy in most countries, the question of whether the additional years of life gained are spent in good health or poor health has been increasingly relevant because of the potential policy implications, such as health-care provisions and extending retirement ages. In some locations, a large proportion of those additional years are spent in poor health. Large inequalities in HALE and disease burden exist across countries in different SDI quintiles and between sexes. The burden of disabling conditions has serious implications for health system planning and health-related expenditures. Despite the progress made in reducing the burden of communicable diseases and neonatal disorders in low S DI countries, the speed of this progress could be increased by scaling up proven interventions. The global trends among non-communicable diseases indicate that more effort is needed to maximise HALE, such as risk prevention and attention to upstream determinants of health. Copyright (C) 2018 The Author(s). Published by Elsevier Ltd.
  • Ristola, Matti; Arbeit, Robert D.; von Reyn, C. Fordham; Horsburgh, C. Robert (2015)
    Symptomatic disease by nontuberculous mycobacteria has been linked to potable water from institutional and domestic potable water systems. Potable water samples were collected from homes and institutions of patients with AIDS. Colonization of potable water with nontuberculous mycobacteria was demonstrated in 230 (15%) of 1489 samples collected from domestic and institutional water systems of patients with HIV infection in the United States and Finland. Mycobacterium avium was the most common species and colonization was favored at temperatures of 40-50 degrees C in recirculating hot water systems. Such systems are a plausible source of human infection and disease.
  • Urponen, Maija (2002)
    Tutkimus kartoittaa erilaisia kansallisia rajanmerkitsemisen prosesseja sekä teoreettisesti että kahden aidsista käydyn kansallisen mediakeskustelun kontekstissa. Tutkimuksen kohteena on kansakunnan diskursiivinen rakentuminen rajojen ja ulossulkujen kautta sekä näiden rajojen ja ulossulkujen suhde sukupuoleen. Tutkimuksen lähtökohtana on, ettei kansakuntaa oteta annettuna, vaan kansakunnan tuottaminen ymmärretään jatkuvasti käynnissä olevaksi prosessiksi. Kiinnostavaa ei tällöin ole se, mikä tai mitä kansakunta "on", vaan se, miten sitä tuotetaan arkipäiväisissa sosiaalisissa käytännöissä - tässä tapauksessa lehdistössä käydyissä keskusteluissa. Aidsista käytyjä keskusteluja luetaan kansallisen identiteetin ja sen ulossulkujen performatiivisena toistona, joka sekä tuottaa kansallista järjestystä että samanaikaisesti kyseenalaistaa sen. Tutkimuksen aineisto koostuu suomen- ja ruotsinkielisistä sanoma- ja aikakauslehtiartikkeleista liittyen kahteen tapaukseen, joissa maahanmuuttajaa epäiltiin hi-viruksen tahallisesta tartuttamisesta. Ensimmäisessä tapauksessa tartuttajaksi epäilty oli mies ja toisessa nainen. Lähtökohta on, että näissä hi-viruksen tahallisesta tartuttamisesta käydyistä mediakeskusteluissa puhutaan myös "meistä" ja "muista". Kysyn tutkimuksessani, minkälaisia kansallisia "meitä" aineistossa tuotetaan rajausten, määritelmien ja erilaisten "toisten" merkitsemisen kautta, ja millä tavalla sukupuoli tähän kansakunnan rajanmuodostukseen liittyy. Aineistoa tarkastellaan diskurssianalyysin avulla. Erityistä huomiota kiinnitetään tekstien intertekstuaalisuuteen. Teksteistä etsitään erilaisia kansakunnan määritelmiä sekä näiden määritelmien suhdetta sukupuoleen. Tekstejä tulkitaan myös niissä rakentuvien erilaisten me-muut-dikotomioiden kannalta. Lehdistössä käytyjä aids-keskusteluja tulkitaan tutkimuksessa eräänlaisina kansallisina puhdistautumisrituaaleina, joiden puitteissa pyrittiin kansallisen identiteetin vahvistamiseen sekä paikoiltaan nyrjähtäneiden "oman" ja "vieraan" palauttamiseen omille, kansallisen järjestyksen mukaisille paikoilleen. Esimerkiksi riskiryhmistä puhuttaessa aids rakentuu erilaisten "toisten" ruumiiden pinnalla näkyväksi ominaisuudeksi, minkä seurauksena hegemoninen kansallinen identiteetti rajautuu puhtaaksi, riskittömäksi ja turvalliseksi. Keskusteluista voidaan myös löytää erilaisia diskursseja, joissa kaikissa kansakunta ja siihen liittyvä käsitys sukupuolesta rakentuvat eri tavoin. Esimerkiksi yhteisödiskurssissa kansakunta rakentuu yhteiseksi koetun uhriuden perusteella. Siinä naisten ruumiisiin kohdistunut hiv-tartunnan riski siirretään metonymisesti koko kansakuntaa uhkaavaksi vaaraksi, ja naiset nähdään vain kansakunnan osana ilman omaa identiteettiä. Yksilödiskurssissa taas kansakunta käsitetään tasa-arvoisten yksilöiden välisenä avoimena ja oikeudenmukaisena yhteenliittymänä. Yksilödiskurssin puitteissa ei kuitenkaan kyetä tunnustamaan sukupuolittuneita valtarakenteita, ja siinä kansakunnan tasa-arvoisuuden ideaali perustuu feminiinisen ulossulkemiselle. Merkittävää on, että ulkomaalainen mies tartuttajana koetaan nimenomaan kansallisena uhkana, mutta ulkomaalaisen naisen kohdalla tällaista uhkaa ei synny, koska naista ei nähdä itsenäisenä toimijana.
  • Ikäheimo, Helena (Helsingfors universitet, 2011)
    Tutkielma käsittelee naisleskien ja orpojen elämää luo- ja kisii-yhteisöissä Länsi-Kenian maaseudulla. Tarkoituksena on selvittää, kuinka yhteiskunnassa tapahtuvat taloudelliset ja sosiaaliset muutokset ovat vaikuttaneet orpojen ja leskien asemaan patriarkaalisissa yhteisöissä. Tutkielma pyrkii osoittamaan paikallistason muutosten kulttuurisidonnaisuuden erilaisia muutosteemoja tarkastelemalla. Erityisesti on tarkasteltu aids-epidemian ja maapulan vaikutuksia leskien ja orpojen lähisuhteisiin, maankäyttöoikeuksiin ja luojen leviraattisuhteeseen. Tutkielman aineisto koostuu kahden kuukauden kenttätyöjakson aikana tehdyistä haastatteluista ja osallistuvasta havainnoinnista. Kenttätyö on tehty Suomen Luterilaisen Evankeliumiyhdistyksen ja Kenian Evangelic Lutheran Churchin orpotyöprojektin yhteydessä syksyllä 2007. Aids-epidemian myötä huollettavien määrä maaseutuyhteisöissä on kasvanut. Samanaikaisesti on havaittu, että sukulaisten muodostama turvaverkko on heikentynyt. Turvaverkon heikentyminen liittyy resurssipulaan ja arvojen muutokseen. Lesket ja orvot ovat vaarassa jäädä ilman tarvitsemaansa tukea ja apua. Kisiiden ja luojen sukulaisuusjärjestelmässä naisilla ei ole siskon tai tyttären rooliin liittyviä oikeuksia. Tutkielmasta käy ilmi, että leskien ja orpojen häätäminen kotitiloilta on yleistä, vaikka perinteisesti heidän asemansa maankäyttäjänä on ollut turvattu. Luo-leski saatetaan häätää myös hänen kieltäytyessään leviraattisuhteesta. Häätöjen keskeinen motiivi on saada lesken käytössä ollut maapala miesvainajan sukulaisten haltuun. Häädetyt lesket rinnastuvat Thomas Håkanssonin tutkimiin avoliitosta häädettyihin kisii-naisiin, joita hän nimittää suvuttomiksi naisiksi. Pekka Seppälän tutkimusta luhyoiden sukupolvenvaihdoksista käytetään maankäyttöoikeuksiin liittyvän analyysin pohjana. Luojen leviraattisuhteessa on tapahtunut merkittäviä muutoksia aids-epidemian aikana. Länsi-Kenian aids-tilanne on muuta maata huonompi. Alueen asukkailla on valistuskampanjoiden ansiosta hyvät tiedot sairaudesta, mutta he toimivat usein tämän tiedon vastaisesti. Tutkielman mukaan keskeisin syy näennäiselle välinpitämättömyydelle on leimautumisen pelko. Aidsiin liittyvä stigma on voimakasta ja sen vuoksi tauti pyritään salaamaan mahdollisimman pitkään. Sukulaismiehet kieltäytyvät usein leskenperijän roolista hiv-tartunnan pelossa. Tämä on luonut kysyntää ammattiperijöille, jotka suorittavat seksuaalisia rituaaleja leskille korvausta vastaan. Tutkielmassa esitellään rituaalisen seksin merkitystä luoille ja todetaan sen olevan tärkein syy leviraattikäytännön jatkumiselle. Luo-leskien perinteistä asemaa tarkastellaan Betty Potashin tutkimusten valossa.
  • Local Burden Dis Educ Attainment C; Graetz, Nicholas; Woyczynski, Lauren; Wilson, Katherine F.; Meretoja, Tuomo J. (2021)
    BackgroundHuman immunodeficiency virus (HIV) remains a public health priority in Latin America. While the burden of HIV is historically concentrated in urban areas and high-risk groups, subnational estimates that cover multiple countries and years are missing. This paucity is partially due to incomplete vital registration (VR) systems and statistical challenges related to estimating mortality rates in areas with low numbers of HIV deaths. In this analysis, we address this gap and provide novel estimates of the HIV mortality rate and the number of HIV deaths by age group, sex, and municipality in Brazil, Colombia, Costa Rica, Ecuador, Guatemala, and Mexico.MethodsWe performed an ecological study using VR data ranging from 2000 to 2017, dependent on individual country data availability. We modeled HIV mortality using a Bayesian spatially explicit mixed-effects regression model that incorporates prior information on VR completeness. We calibrated our results to the Global Burden of Disease Study 2017.ResultsAll countries displayed over a 40-fold difference in HIV mortality between municipalities with the highest and lowest age-standardized HIV mortality rate in the last year of study for men, and over a 20-fold difference for women. Despite decreases in national HIV mortality in all countries-apart from Ecuador-across the period of study, we found broad variation in relative changes in HIV mortality at the municipality level and increasing relative inequality over time in all countries. In all six countries included in this analysis, 50% or more HIV deaths were concentrated in fewer than 10% of municipalities in the latest year of study. In addition, national age patterns reflected shifts in mortality to older age groups-the median age group among decedents ranged from 30 to 45years of age at the municipality level in Brazil, Colombia, and Mexico in 2017.ConclusionsOur subnational estimates of HIV mortality revealed significant spatial variation and diverging local trends in HIV mortality over time and by age. This analysis provides a framework for incorporating data and uncertainty from incomplete VR systems and can help guide more geographically precise public health intervention to support HIV-related care and reduce HIV-related deaths.
  • Sainisalo, Emilia (2007)
    Tutkielmassa tarkasteltiin helsinkiläisten hiv-negatiivisten fyysistä kosketusta edellyttävässä ammatissa toimivien henkilöiden näkemyksiä hiv:stä ja aidsista. Tutkimusaineisto koostui neljästä fokusryhmähaastattelusta, joihin osallistui yhteensä kahdeksantoista 25–56 -vuotiasta henkilöä: yksitoista poliisia ja seitsemän päiväkodin työntekijää. Tutkimushenkilöiden käsityksiä aiheesta tarkasteltiin Moscovicin sosiaalisten representaatioiden teoreettisesta viitekehyksestä käsin. Haastattelujen sisältöjä peilattiin myös niin kutsutun aids-ilmiön kansanterveydellistä, sosiaalista ja historiallista taustaa vasten. Haastatteluaineiston analyysimenetelmä oli teoriaohjaavaa sisällönanalyysi. Tutkimuskysymyksiäni olivat: minkälaisia ovat helsinkiläisten poliisien ja päiväkodin työntekijöiden sosiaaliset representaatiot hiv:stä ja aidsista? Miten fyysistä kanssakäymistä edellyttävässä ammatissa toimivat henkilöt suhtautuisivat hiv-positiiviseen asiakkaaseen tai kollegaan? Analyysissä keskeisiksi kategorioiksi hiv/aidsista puhuttaessa nousivat riskiryhmät ja tartunta. Näille vaihtoehtoisia näkökulmia aiheeseen olivat vastuu ja lähimmäinen. Edellä mainittuja kategorioita jäsensivät dikotomiset perusteemat: me–muut, vastuullisuus–vastuuttomuus, syyllisyys–syyttömyys, menneisyys–nykyisyys sekä sairaus–terveys. Kategorioiden ja perusteemojen välittämänä hahmottui neljä erilaista viitekehystä, joita voi luonnehtia myös jäsentämis- tai suhtautumistavoiksi. Näitä olivat ulkoistava, demonisoiva, realistinen ja empaattinen viitekehys. Ulkoistavassa viitekehyksessä tartunta nähtiin riskiryhmien, lähinnä huumeidenkäyttäjien ja seksuaalisesti vapaamielisten ongelmana, johon tartunnansaaneet itse ovat syyllisiä. Demonisoivassa viitekehyksessä korostui aiheen dramaattisuus, kuoleman- ja tartunnanpelko sekä vainoharhainen suhtautuminen tartunnansaaneisiin. Näiden kahden viitekehyksen – ulkoistavan ja demonisen – luoman merkityskokonaisuuden voi ajatella luonnehtivan hiv/aidsin tyypillistä sosiaalista representaatiota, joka on edelleen vallitseva. Realistinen ja empaattinen viitekehys esiintyivät edellisille kilpailevina tai vaihtoehtoisina jäsentämistapoina, joihin päädyttiin jos aihetta pohdittiin syvällisemmin. Realistiselle viitekehyksille ominaista oli riskin mieltäminen käyttäytymisen ominaisuudeksi sekä henkilökohtainen vastuu suhteessa riskeihin. Empaattisessa viitekehyksessä pohdittiin tartunnansaaneiden elämänlaatua, oikeuksia ja hoitoa. Keskeiset lähteet: Abric, J. (2001); Billig, M. (1991), Huotari, K. (1999); Moscovici, S (esim. 1981; 2000); Tuomi, J. ja Sarajärvi, A. (2002).
  • Taipale, Anni; Pelkonen, Tuula; Taipale, Marko; Roine, Irmeli; Bernardino, Luis; Peltola, Heikki; Pitkäranta, Anne (2011)
  • Helminen, Marja-Liisa (Helsingfors universitet, 2011)
    This study presents a population projection for Namibia for years 2011–2020. In many countries of sub-Saharan Africa, including Namibia, the population growth is still continuing even though the fertility rates have declined. However, many of these countries suffer from a large HIV epidemic that is slowing down the population growth. In Namibia, the epidemic has been severe. Therefore, it is important to assess the effect of HIV/AIDS on the population of Namibia in the future. Demographic research on Namibia has not been very extensive, and data on population is not widely available. According to the studies made, fertility has been shown to be generally declining and mortality has been significantly increasing due to AIDS. Previous population projections predict population growth for Namibia in the near future, yet HIV/AIDS is affecting the future population developments. For the projection constructed in this study, data on population is taken from the two most recent censuses, from 1991 and 2001. Data on HIV is available from HIV Sentinel Surveys 1992–2008, which test pregnant women for HIV in antenatal clinics. Additional data are collected from different sources and recent studies. The projection is made with software (EPP and Spectrum) specially designed for developing countries with scarce data. The projection includes two main scenarios which have different assumptions concerning the development of the HIV epidemic. In addition, two hypothetical scenarios are made: the first considering the case where HIV epidemic would never have existed and the second considering the case where HIV treatment would never have existed. The results indicate population growth for Namibia. Population in the 2001 census was 1.83 million and is projected to result in 2.38/2.39 million in 2020 in the first two scenarios. Without HIV, population would be 2.61 million and without treatment 2.30 million in 2020. Urban population is growing faster than rural. Even though AIDS is increasing mortality, the past high fertility rates still keep young adult age groups quite large. The HIV epidemic shows to be slowing down, but it is still increasing the mortality of the working-aged population. The initiation of HIV treatment in 2004 in the public sector seems to have had an effect on many projected indicators, diminishing the impact of HIV on the population. For example, the rise of mortality is slowing down.
  • Hallikainen, Niko (Helsingfors universitet, 2017)
    Tutkielmani käsittelee verta esittävien queer-miestaiteilijoiden esitysten kulttuurisia luentoja AIDS- diskurssin kautta. Tutkimuskohteeni ovat kolme soolomuotoista esitystaideteosta, joiden tekijät ovat queer- miehiä ja joissa tekijä-esiintyjät työskentelevät suoneniskennän keinoin verensä kanssa esitystilassa. Näiden esitysten rinnalla tutkimuskohteitani ovat myös näistä teoksista tuotetut puheet ja esitellyt anekdoottimaiset tapauskertomukset, esitysten kielellisinä jatkeina, jotka osallistavat ja myös alistavat ne tiettyihin diskursseihin. Tutkin kielen ja tulkintojen kautta AIDS-diskurssia, jonka kautta esiintyjien ruumista havainnoidaan ja määritellään. Tutkielmani paljastaa AIDS-diskurssin mahdollistamat keinot tuottaa heteronormatiivista ruumiinpolitiikkaa. Tutkimuksellinen lähtökohtani on jäljittää ja elävöittää se tutkimukselleni perustavanlaatuinen problematiikkaa, miten jäljittää AIDS-diskurssin kaltainen valtava abstraktinen kompleksi. Tutkimuskysymykseni on, miten puheet näistä esityksistä voidaan jäljittää AIDS-diskurssiin ja miten AIDS- diskurssi tulee reflektoineeksi normatiivisen kulttuurin ohjeita lukea näitä esityksiä. Kysyn; miten historialliset luennat sairaista ruumiista ohjaavat kulttuurisia tapojamme käsittää vähemmistöön kategorisoidut ruumiit; miten homoseksuaalisuus asemoidaan yhteiskunnassa; miten identiteettipoliittiset kategoriat jäsentävät katsehavaintoamme ja sen käännöstä kieleksi? Tutkimusmenetelmäni näiden kysymysten tutkimiseen on diskurssianalyyttinen, ja teoreettinen viitekehykseni on poikkitieteellinen rakennelma, joka suuntautuu psykoanalyysin, ruumiinfilosofian, queer-teorian, havainnon ja representaation teorioiden sekä niin kulttuurisen kuin kliinisen kritiikin kentille. Päädyn tutkimuksessani arvioimaan kriittisesti normatiivisia tapojamme jäsentää itseys ja toiseus katsehavainnon ja kielen tasoilla. Tutkimuksessani itsen ja toisen normatiiviset kategoriat suhteutuvat analogisesti muihin normatiivisiin yleisjaotteluihin kuten merkatun ja merkityksenantajan vastakkaisuuteen, jolla heteroseksuaalinen ideologia vahvistaa hegemonisuuttaan ja toteuttaa väkivaltaista toiseuttamisen politiikkaansa. Käsittelemiäni heteronormatiivisuuden ideologisia prosesseja ovat eri kategoristen subjektiviteettien ylläpito identiteettipoliittisin ehdoin sekä kompleksisemmin kulttuurisesti ohjatut tulkinnat ruumiin ulkoisen ja sisäisyyden välisyydestä. Jälkimmäisellä viittaan tutkimukseni lopulliseen argumenttiin somaattisista fiktioista, joilla viittaan tulkintojen tuotantoon toisen sisäisyydestä toisen ulkoisen ruumiinkuvallisuuden ja kulttuuristen normatiivisten lukuohjeiden perusteella. Tukea väitteilleni antavat käsittelemäni sairaista ja muista vähemmistökulttuureista tuotetut historialliset tulkinnat ja kertomukset. Pyrin pitkin tutkimusta myös havainnollistamaan ehdotuksia siitä, miten tehdä konkreettisesti töitä AIDS-diskurssin kaltaista hegemonista valtarakennelmaa vastaan. Tutkielmani on kokonaisuudessaan peruste lopulliselle väittämälleni, että meidän kunkin pitäisi katsovana ja kielellisenä subjektina pidättäytyä tuottamasta luonteeltaan aina väkivaltaisia tulkintoja toisten sisäisyydestä.
  • Jolkin, Petri (2000)
    Tämä on pääosin keräämääni haastatteluaineistoon perustuva kvalitatiivinen tutkimus siitä, miten hi-virus vaikuttaa eräiden helsinkiläisten homoseksuaalisten miesten sosiaalisen maailman muodostumiseen. Aids ei ole tällöin vain epidemiologinen kysymys, vaan kyse on myös sosiaalisista suhteista: niiden määrästä ja laadusta, seksuaalisuhteiden asettumisesta osaksi sosiaalisia verkostoja, kommunikaatiosta ja konventioista, tiedoista ja tavoista toimia. Tutkimukseni rakentuu kahden teorettiisen viitekehyksen varaan. Ensiksikin tutkimukseeni vaikuttaa konstruktivistisen teoriamuodostuksen piiristä nouseva ajatus siitä, että käsitykset seksuaalisuudesta ja sukupuolisuudesta ovat sosiaalisesti, historiallisesti ja kulttuurisesti rakentuneita, ja siten tarvittaessa muutettavissa. Toinen tutkimukseni teoreettiseen rakentumiseen vaikuttanut tekijä on saksalaisen professorin Ulrich Beckin esittelemä ajatus riskiyhteiskunnasta, joka homoseksuaalisten miesten kohdalla saattaa ilmetä valmiutena ja halukkuutena tietoiseen riskinottoon hiv-riskin kannalta kaikkein keskeisimmissä, kiintymyksen ja rakkauden nimittämissä ihmissuhteissa. Tutkimukseni perustuu etupäässä suorittamiini seitsemään teemahaastatteluun, niiden yhteydessä haastateltavien toimesta piirrettyihin ihmissuhdekarttoihin, sekä haastateltaviltani saamiini päiväkirjoihin. Tämän lisäksi minulla on ollut käytettävissäni Hiv-säätiön suorittaman miesseksitutkimuksen aineisto. Homoseksuaalisten miesten sosiaalisen maailman voi aineistoni perusteella sanoa rakentuvan subjektiivisesti merkityksellisistä ystävyyssuhteista koostuvan sosiaalisen verkoston luomalle perustalle. Vaikka tämä verkosto kaikkien tutkimukseni miesten kohdalla sisältääkin homoseksuaalisia ystäviä, ei seksuaalisuuden tai sukupuolen itsessään voi sanoa olevan määräävä tekijä miesten ystävyyssuhteiden muodostumisessa. Homoseksuaalisilla ystävillä on tärkeä, joskus jopa keskeinen rooli tutkimukseni miesten sosiaalisen maailman muodostumisessa, mutta yhdenkään tutkimukseni miehen sosiaalisen maailman ei voi sanoa rakentuvan pelkästään homoseksuaalisten ystävien kautta. Viime kädessä tutkimukseni miehille heitä ympäröivä sosiaalinen maailma näyttäytyy sosiaaliseen kanssakäymiseen perustuvana toimintana, jonka kehystäjänä toimii monimuotoinen, vuorovaikutuksellisiin ystävyyssuhteisiin pohjautuva ihmissuhdeverkosto. Tutkimukseni homoseksuaalisten miesten sosiaalisen maailman rakentumisessa hi-virus konkretisoituu seksuaalisen kanssakäymisen alueella kiteytyen turvaseksikäyttäytymiseen liittyvissä päätöksissä, joissa hi-virus yhdistyy riskiyhteiskunnan vaatimuksiin pelkojen ja epävarmuuden hallitsemisesta. Aineistoni osoittaa, että turvaseksikäyttäytymiseen kuuluvan kielen ja koodiston omaksuminen on vanhemmille ikäryhmille ollut vaikeampaa kuin nuoremmille, jotka ovat kasvaneet aidsin olemassaoloaikana taudin riskit tiedostaen. Edelleen aineistostani käy ilmi se, että turvaseksikäyttäytyminen on helpommin toteutettavissa satunnaisissa seksisuhteissa kuin kiintymyksen ja rakkauden nimittämissä parisuhteissa, joissa turvaseksikäyttäytymisen mekanismit saattavat saada kantaakseen aitouden ja todellisen rakkauden vastaisia arvoja. Siten suojaamatonta seksiä sisältävät parisuhteet antavat hiv-riskin kannalta mahdollisuuden suurimpaan mahdolliseen riskinottoon. Tutkimuksestani käy ilmi, että homoseksuaalisten miesten parisuhteiden sisällä tällainen riskikäyttäytyminen on, paitsi mahdollista, usein myös täysin tietoista.
  • Baker, Jason V.; Sharma, Shweta; Grund, Birgit; Rupert, Adam; Metcalf, Julia A.; Schechter, Mauro; Munderi, Paula; Aho, Inka; Emery, Sean; Babiker, Abdel; Phillips, Andrew; Lundgren, Jens D.; Neaton, James D.; Lane, H. Clifford; INSIGHT START Strategic Timing (2017)
    Background. The Strategic Timing of AntiRetroviral Treatment (START) trial demonstrated that immediate (at CD4+ > 500 cells/mu L) vs deferred (to CD4+ Methods. Biomarkers were measured from stored plasma prior to randomization and at month 8. Associations of baseline biomarkers with event risk were estimated with Cox regression, pooled across groups, adjusted for age, gender, and treatment group, and stratified by region. Mean changes over 8 months were estimated and compared between the immediate and deferred ART arms using analysis of covariance models, adjusted for levels at entry. Results. Baseline biomarker levels were available for 4299 START participants (92%). Mean follow-up was 3.2 years. Higher levels of IL-6 and D-dimer were the only biomarkers associated with risk for AIDS, SNA or death, as well as the individual components of SNA and AIDS events (HRs ranged 1.37-1.41 per 2-fold higher level), even after adjustment for baseline CD4+ count, HIV RNA level, and other biomarkers. At month 8, biomarker levels were lower in the immediate arm by 12%-21%. Conclusions. These data, combined with evidence from prior biomarker studies, demonstrate that IL-6 and D-dimer consistently predict clinical risk across a broad spectrum of CD4 counts for those both ART-naive and treated. Research is needed to identify disease-modifying treatments that target inflammation beyond the effects of ART.
  • Iovino, Zena (2005)
    This study examines whether disease, specifically HIV/AIDS, may become a security problem. As such, the study may be regarded in the context of new threats which are shaping the contemporary and evolving character of security. Consequently, the AIDS epidemic is situated among the signs of worldwide demographic, environmental, and social stress. The first part of the study discusses the context of disease in international relations. By presenting both historical and contemporary security implications it becomes apparent that the influence that epidemics have had on interstate relations are expansive, tracing from the formation of the state system to the current global hazards associated with the AIDS pandemic. Also presented in Part I is the theoretical framework, namely the new security agenda with its emphasis on securitization. Securitization moreover, functions as an analytical tool in Part II of the study, examining the manner in which issues are framed as existential threats, thereby requiring emergency measures that justify actions beyond the normal bounds of political procedure. Part II focuses on the case study, the US-led 1994 intervention in Haiti. As a qualitative study, it is analyzed from the perspective of securitization. This case study was selected to aid in determining whether the Haitian AIDS epidemic coupled with the refugee burden in the US in the early 1990s, played any role in the decision of the US to intervene in Haiti. The findings from the case study and the conceptual approach adopted, indicate that epidemic disease, and specifically HIV/AIDS, may be perceived as evolving into a security problem when it becomes securitized, provided the conditions of securitization are met.
  • Luoma-aho, Veera (2008)
    Tutkin pro gradu -työssäni, kuinka sukupuolta jäsennetään ja tuotetaan YK:n HIV-politiikassa. Tarkoitukseni on tutkia YK:n kaltaista kansainvälistä instituutiota sukupuolesta kertovan tiedon tuottajana sekä HIV-politiikkaa sukupuolitettuna politiikkana ja sukupuolen tuottajana. Kysyn myös, millaisen argumentatiivisen strategian kautta politiikan syntymiseen pyritään vaikuttamaan, miten sukupuolta tuotetaan hegemonisten diskurssien avulla ja millaisia subjektipositioita sukupuolet saavat. Teoreettisena viitekehyksenäni on feministinen kansainvälisten suhteiden tutkimus. Sukupuolen käsitettä jäsennän jälkistrukturalistisen feministisen teorian, muun muassa Judith Butlerin teorioiden kautta. Väljänä teoreettis-metodologisena viitekehyksenä tutkimuksessani on sosiaalinen konstruktionismi. Metodinani käytän kriittistä diskurssianalyysia ja uutta retoriikkaa. Tutkin YK:n HIV-politiikkaa lähteenäni neljä poliittista ohjelmaa. Kaksi niistä, Declaration of Commitment on HIV/AIDS sekä Political Declaration on HIV/AIDS ovat YK:n yleiskokouksen hyväksymiä poliittisia julistuksia ja HIV-politiikan yleisiä linjaajia. Kaksi muuta poliittista ohjelmaa, Operatinal Guide on Gender & HIV/AIDS sekä Integrating Gender into HIV/AIDS Programmes taas käsittelevät nimenomaan sukupuolen ja HIVin suhdetta, ja ne ovat WHO:n tuottamia ohjelmia asiantuntijoilta asiantuntijoille. Analysoin työssä sukupuolen jäsentämisen tapoja. Tulokseni on, että sukupuolta jäsennetään YK:n HIV-politiikassa lähinnä naisen kategorian kautta, kun taas miehen kategoria ja miehen käsittely sukupuolena puuttuu politiikasta miltei kokokaan. Nostan HIV-politiikasta esiin myös neljä erilaista vetoamisen ja faktuaalistamisen strategiaa, yhteisen vihollisen strategian, vahvan johtajuuden strategian, YK naisten suojelijana -strategian sekä tehokkaan tasa-arvon strategian. Kun tutkin, kuinka YK:n HIV-politiikka tuottaa sukupuolta, nostan aineistosta esiin kolme sukupuolta tuottavaa diskurssia: tasaveroisten kumppanien diskurssin, haavoittuvaisen, alttiin ja suojellun naisen diskurssin sekä osaa ottavan miehen diskurssin. Tuloksenani esitän, että YK:n HIV-politiikka samaan aikaan sekä luonnollistaa HIVin yleisyyttä miesten keskuudessa että rakentaa miehestä ja maskuliinisuudesta politiikan normin. HIV-politiikan diskurssit tuottavat hegemonista maskuliinisuutta tarjoamalla miehille ja naisille hyvin erilaisia subjektipositioita. Näiden subjektipositioiden seurauksena mies unohtuu HIVin uhrina, kun taas naisen toimijan rooli jää kapeaksi ja naisten sosiaalinen ja seksuaalinen kontrollointi legitimoidaan naisten suojelun nimissä.