Browsing by Subject "Age Factors"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-20 of 24
  • Koskentausta, Terhi; Koski, Anniina; Tani, Pekka (2018)
  • Vuori, Miika; Aronen, Eeva; Sourander, Andre; Martikainen, Jaana E.; Jantunen, Tuulia; Saastamoinen, Leena (2018)
  • Kriikku, Pirkko; Ojanperä, Ilkka (2020)
    LÄHTÖKOHDAT Suomessa tehdään paljon oikeuslääketieteellisiä ruumiinavauksia ja niihin liittyviä oikeuskemiallisia tutkimuksia. Tämä mahdollistaa alkoholin, lääkkeiden, huumeiden ja palokaasujen aiheuttamien myrkytyskuolemien luotettavan seurannan. MENETELMÄT Tulokset koottiin kuolemansyyn selvittämiseen liittyvästä laboratorioaineistosta ja asiakirjoista keskittyen vuosiin 2014–2017. TULOKSET Alkoholimyrkytyskuolemat vähentyivät ajanjaksolla 279:stä 229:ään (18 %). Lääke- ja huumemyrkytykset vähenivät vuosina 2014–2016, mutta lisääntyivät jälleen vuonna 2017. Opioidimyrkytysten osuus lääke- ja huumemyrkytyksistä pienentyi tasaisesti 38 %:sta 31 %:iin. Buprenorfiinikuolemat olivat edelleen yleisiä. PÄÄTELMÄT Myrkytyskuolemien kokonaismäärä on vähentynyt tasaisesti vuoden 2006 jälkeen. Alkoholimyrkytyskuolemien määrän myönteinen kehitys heijastaa alkoholin kulutuksen vähenemistä. Suomessa opioidit eivät tällä hetkellä aiheuta vastaavaa uhkaa kuin monissa muissa maissa.
  • Kurko, Terhi; Saastamoinen, Leena; Tuulio-Henriksson, Annamari; Taiminen, Tero; Tiihonen, Jari; Airaksinen, Marja; Hietala, Jarmo (2018)
    Lähtökohdat Rekisteritutkimuksessa selvitettiin bentsodiatsepiinien pitkäaikaiskäytön yleisyyttä lääkeaineittain, ikäryhmittäin ja sukupuolittain koko väestössä. Menetelmät Kelan reseptitiedostosta tarkasteltiin sairausvakuutuksesta korvattuja bentsodiatsepiinien lääkeostoja vuosina 2006–2014. Pitkäaikaiskäytöksi määriteltiin vähintään 180 vuorokausiannoksen lääkeosto kalenterivuoden aikana. Tulokset Bentsodiatsepiinien pitkäaikaiskäyttö väheni kaikissa ikäryhmissä merkittävästi. Eniten se väheni75 vuotta täyttäneillä, mutta silti heistä 9,7 % oli pitkäaikaiskäyttäjiä vuonna 2014. Unilääkkeiden pitkäaikaiskäyttö oli yleisintä vanhimmissa ikäryhmissä ja rauhoittavien lääkkeiden 50–64-vuotiailla. Tsopikloni oli käytetyin lääkeaine ja myös sen pitkäaikaiskäyttö oli yleisintä. Tsolpideemin pitkäaikaiskäyttö lisääntyi kaikissa ja klonatsepaamin muissa paitsi 75 vuotta täyttäneiden ikäryhmässä. Päätelmät Vaikka bentsodiatsepiinien pitkäaikaiskäyttö on kokonaisuutena vähentynyt, käytön pitkittymiseen tulee edelleen kiinnittää huomiota.
  • And, Demir (2015)
    DISSERTATIONES SCHOLAE DOCTORALIS AD SANITATEM INVESTIGANDAM
    This study was undertaken to assess the feasibility of non-invasive sampling and assay of urinary gonadotropins for clinical evaluation of pubertal development. In the first study, the concentrations of LH and FSH in concurrent serum and first-morning- voided (FMV) urine samples of 820 children (486 boys and 334 girls, age 0-17 years) were determined with time-resolved immunofluorometric assay (IFMA). The detection limit of IFMA was 0.018 IU/L for FSH, 0.015 IU/L for LH and 0.012 IU/L for LHspec. It was possible to measure the low prepubertal LH and FSH concentrations reliably in these samples due to the high sensitivity and low detection limits of IFMA. The correlation between serum and urinary gonadotropin values was high (r=0.751; p <0.001 for FSH and r=0.720; p <0.001 for LH), and the urinary and serum concentrations were close to each other. Correcting urinary gonadotropin concentrations on the basis of urinary density or creatinine did not improve the correlation. Age-related changes in urinary LH and FSH (U-LH and U-FSH) were examined. The concentrations of U-LH and U- FSH decreased from birth until the child was a few months old, after which the upper range of the U-LH levels of girls remained stable at below 0.5 IU/L until age 9 years and of boys below 1.0 IU/L until age 11 years. The upper range of the U-FSH levels of girls remained below 3.0 IU/L until age 10 years and of boys below the same concentration until age 12 years. The median U-LH concentration during the prepubertal period was about 0.06 for girls and 0.07 for boys. For the boys, this figure rose 10- fold by age 11, 40-fold by age 12 and 50-fold by age 13-14. The overall increase in the median U-LH concentrations was 75-fold from 5 to 15 years and 35-fold from Tanner stage G1 to G5. The corresponding figures for girls were 30-fold by age 11, 70-fold by age 12 and 90-fold by age 14; the overall increase in median U-LH concentrations was 90-fold from 5 to 15 years and 40-fold from Tanner stage B1 to B5 times. These finding indicate that the U-LH concentrations of FMV samples obtained from clinically prepubertal children reflect pubertal levels. The age-related changes in U-FSH concentrations were similar for boys and girls; the only difference was that the levels were generally higher for girls, in particular between ages 2 8 years. U-FSH reached a 5-fold level compared to prepubertal levels by the end of the puberty in both sexes. FMV U-LH, U-FSH and their ratios correlated well with the corresponding basal and GnRH-stimulated serum concentrations (P <0.001). Receiver operating characteristic (ROC) curve analyses of urinary and serum LH and FSH concentrations showed that FMV U-LH and U-LH/U-FSH performed equally well as the GnRH test for differentiating early puberty (Tanner 2) from prepuberty (Tanner 1) [area under the curve (AUC) 0.768-0.890 vs. 0.712-0.858]. FMV U-LH and U-LH/U-FSH performed equally well as basal S-LH for predicting a pubertal GnRH test result (AUCs 0.90 0.93). Among the tests studied, only FMV U-LH differentiated the transitions from Tanner stage 1 to 2 and Tanner stage 2 to 3 (p <0.001 for boys and p-0.003 for girls). Again, this corroborates that FMV U-LH is the most reliable tool for evaluation of pubertal development. Therefore, FMV urinary LH determinations, which are non-invasive and, at most, minimally stressful for the child patient, can be used for preliminary diagnostic evaluation of pubertal development. It reduces the need for S-LH determinations and the GnRH stimulation tests, both invasive procedures.
  • Sumanen, Hilla; Piha, Kustaa; Pohjonen, Tiina; Lahelma, Eero; Pietiläinen, Olli; Rahkonen, Ossi (2018)
    Lähtökohdat Tarkastelimme Helsingin kaupungin työntekijöiden sairauspoissaolotrendejä ikäryhmittäin. Menetelmät Tutkimusjoukkona olivat 18–29-, 30–39-, 40–49- ja 50–59-vuotiaat työntekijät vuosilta 2002–16 (noin 37 700/vuosi). Tarkastelussa olivat vuosittaiset sairauspoissaolopäivät yhteensä ja omalla ilmoituksella pidetyt 1–3 päivän sairauspoissaolot. Tulokset Sairauspoissaoloja vuodessa oli eniten 50–59-vuotiailla. Poissaolot omalla ilmoituksella olivat yleisimpiä 18–29-vuotiailla. Vähiten niitä oli 50–59-vuotiailla. Kaikki sairauspoissaolot lisääntyivät tutkimusjakson alkupuolella, mutta trendi taittui laskuun 2005–09. Poissaolot omalla ilmoituksella alkoivat vähetä 2008–11. Uusi nousu alkoi 2013–14. Päätelmät On tärkeää selvittää, onko nykyisillä nuorilla paljon omaan ilmoitukseen perustuvia sairaus¬poissaoloja iän karttuessa, jolloin poissaoloja aiheuttavat myös vakavammat sairaudet.
  • Markus, Henna; Soininen, Leena; Eronen, Anna-Kaisa; Tiihonen, Miia (2018)
    Lähtökohdat Myrkytystietokeskukseen tulevista yhteydenotoista osa koskee lääkkeitä. Tutkimus selvitti yhteydenottojen syitä ja niihin liittyneitä lääkkeitä iäkkäillä. Menetelmät Aineisto koottiin HUS Myrkytystietokeskuksen vuosina 2012–2016 vastaanottamista, iäkkäitä koskeneista myrkytyskyselyistä. Tulokset Kyselyistä yli puolet liittyi lääkkeisiin, ja tavallisimpia syitä olivat virheet annoksessa tai annostelussa sekä toisen potilaan lääkkeet. Yleisimmin kyselyt koskivat sydän- ja verisuonisairauksien lääkkeitä sekä hermostoon vaikuttavia lääkkeitä. Päätelmät Iäkkäiden myrkytyksiin liittyy yleisiä lääkkeitä, ja myrkytyksiin johtavat yksinkertaiset virheet lääkehoidon toteutuksessa. Myös terveydenhuollon ammattilaisten virheet aiheuttavat runsaasti vältettävissä olevia myrkytystapahtumia.
  • Perttunen, Heli; Vessari, Hannu; Sumanen, Markku; Koskinen, Outi; Varinen, Aleksi; Joutsiniemi, Liisa; Raivio, Risto; Palvanen, Mika; Kosunen, Elise; Koskela, Tuomas (2019)
    LÄHTÖKOHDAT EKG:n käytöstä perusterveydenhuollon kiireettömillä vastaanotoilla ei ole selkeää valtakunnallista suositusta, vaikka kustannukset ovat suuret. MENETELMÄT Kyselylomakkeella kerättiin tiedot EKG-tutkimusten määrästä ja niitä koskevista ohjeista 20:stä Sisä-Suomen terveyskeskuksesta marraskuulta 2016. TULOKSET Kiireettömien EKG-tutkimusten määrä suhteessa lääkärilläkäynteihin vaihteli yksiköittäin välillä 6–60 %. Suhteessa kaikkiin käynteihin vaihtelu oli pienempää, 3−20 %. Tutkimuksia tehtiin enemmän terveyskeskuksissa, joissa kävi paljon iäkkäitä potilaita, hoitajilla oli oikeus määrätä EKG ja hoitajan vastaanotolla käyntien osuus oli suurempi. PÄÄTELMÄT EKG:n kiireettömässä käytössä on jopa kymmenkertaista vaihtelua terveyskeskusten välillä. Eroihin voivat vaikuttaa potilaskunnan ikärakenne ja terveyskeskusten sisäinen työjako.
  • Strandberg, Timo; Antikainen, Riitta (2016)
  • Hölttä, Tuula; Jalanko, Hannu (2019)
    Nefroottisen oireyhtymän (NS) taustalla on epäyhtenäinen ryhmä munuaissairauksia, joita esiintyy kaiken ikäisillä. Steroidihoitoon reagoiva nefroottinen oireyhtymä on lapsuuden yleisin munuaiskeräsen sairaus. Ennuste on hyvä. Lääkehoito tehoaa huonosti noin 20 %:lla potilaista. Heistä pienellä osalla oireyhtymän aiheuttaa geenivirhe. Geenitutkimuksia suositellaan muun muassa potilaille, joilla ensimmäinen sairausjakso on todettu alle vuoden ikäisenä. Samoin, jos sairaus ei rajoitu munuaisiin tai suunnitellaan munuaisensiirtoa.
  • Lehtinen, Matti; Nieminen, Pekka; Paavonen, Jorma (2016)
  • Koponen, Hannu; Talaslahti, Tiina; Kekkonen, Virve; Puustjärvi, Anita (2019)
  • Sivonen, Ville; Willberg, Tytti; Sinkkonen, Saku T.; Aarnisalo, Antti A.; Dietz, Aarno (2017)
    Väestön ikääntyessä kuulonalenemien esiintyvyys ja tarve vaikuttavaan kuulonkuntoutukseen kasvavat. Hyvän yleiskäsityksen kuulosta antavat äänieriön hiljaisuudessa tehtävät perustutkimukset, äänesaudiometria ja puheaudiometria. Ne eivät kuitenkaan välttämättä kuvasta kuulonaleneman aiheuttamaa haittaa hälyisissä tilanteissa. Uuden suomenkielisen hälylausetestin avulla voidaan tutkia aiempaa paremmin aikuisten kuntoutuspotilaiden kuulonvaraista selviämistä arjessa. Suomenkielisen lasten hälypuhetestin validointi on meneillään.
  • Suomen kliinisen fysiologian yhdistyksen ja Suomen keuhkolääkäriyhdistyksen nimeämä asiantuntijaryhmä; Timonen, Kirsi L.; Malmberg, Pekka; Kainu, Annette; Piirilä, Päivi (2021)
    Suosittelemme suomalaisten aikuisten diffuusiokapasiteetin viitearvoiksi Kainun ym. viitearvoja, joissa normaalin alaraja on z-arvo –1,65 eurooppalaisen standardin ¬mukaisesti. Lapsille suosittelemme kansainvälisiä GLI-viitearvoja. Lisäksi suosittelemme vaikeusasteen arviointia kolmiportaisesti: normaali (z-arvo ≥ –1,65), lievästi pienentynyt (–3,0 ≤ z-arvo < –1,65) ja selvästi pienentynyt (z-arvo < –3,0).
  • Söderström-Anttila, Viveca (2018)
    Monella on ylioptimistinen kuva hedelmöityshoitojen tehokkuudesta.