Browsing by Subject "Agricultural Economics (Production Economics and Farm Management)"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-19 of 19
  • Salminen, Taina (Helsingfors universitet, 2012)
    Maisterintutkielman tavoitteena oli selvittää, millaiset valmiudet luopumis- ja aloitustuen saamiseksi asetetut ammattitaitovaatimukset antavat aloittavalle maatilayrittäjälle maatilan talouden pitoon ja tilan kehittämiseen liittyvissä asioissa. Tutkimuksella haluttiin myös selvittää, onko maatilayrittäjillä tarvetta liiketaloudelliselle lisäkoulutukselle sukupolvenvaihdoskoulutuksen jälkeen. Tutkielman teoriaosassa tarkasteltiin maatilayrittäjän liikkeenjohdollisia tehtäviä, liiketoiminta-alueita ja yrittäjän liiketoimintaosaamiseen vaikuttuvia tekijöitä. Tässä osassa kuvattiin myös maatalouden eri koulutusvaihtoehdot, joiden kautta aloittava maatilayrittäjä suorittaa hänelle määrätyn koulutusvelvoitteen. Tutkimuksen aineisto perustui helmi-maaliskuussa 2011 Maatalousyrittäjien eläkelaitoksen toimesta postitettuun kyselylomakehaastatteluun. Se lähetettiin 290 maatilayrittäjälle. Nuo maatilayrittäjät olivat toteuttaneet sukupolvenvaihdoksen luopumistukijärjestelmän puitteissa vuosina 2005–2010 ja koulutusvelvoitteen mukaisesti suorittaneet 4-10 opintoviikkoa talousasioiden opiskelua. Kyselyyn saatiin vastaukset 88 viljelijältä, jolloin vastausprosentiksi muodostui 30. Aineiston analysointimenetelminä käytettiin Spearmanin järjestyskorrelaatiokerrointa sekä Mann-Whitneyn U-testiä. Tutkimustulosten mukaan maatilayrittäjien osaaminen oli seitsemänportaisella Likertin asteikolla mitattuna kohtalainen tai melko hyvä maatalouspolitiikkaa, maatilan tuotantoa ja talouden pitoa sekä tilan kehittämisen ja kannattavuutta kuvaavissa teemoissa. Eri teemojen kysymyksistä muodostettuja summamuuttujia käytettiin analysoitaessa, miten yrittäjien kokema koulutus oli vaikuttanut heidän osaamiseensa. Koulutus oli vaikuttanut voimakkaasti etenkin verotuksen, maatilan talouden tulkitsemisen, tilan kehittämisen, investointien suunnittelun ja toimintojen kannattavuuden arvioinnin osaamiseen. Yrittäjien osaaminen ei kuitenkaan ollut riittävää maatilan kannattavuuden näkökulmasta. Viljelijöistä 70 prosenttia piti liiketaloudellisen lisäkoulutuksen järjestämistä tarpeellisena. Eniten lisäkoulutusta kaivattiin verotuksen, kirjanpidon, investointien suunnittelun, tilan kehittämisen ja kannattavuuslaskennan alalla.
  • Liljeström, Anna (Helsingfors universitet, 2010)
    För att driva ett lantbruksföretag framgångsrikt har tillgången till aktuell information stor betydelse. Det är viktigt att det finns bra informationskällor som kan utnyttjas då lantbrukarna t.ex. planerar att göra investeringar på gården som kanske kräver extern finansiering. Olika företag inom finansbranschen bör känna till vilken sorts information som lantbrukarna är i behov av samt vilka olika källor som företagarna använder för att skaffa information om olika finansieringsmöjligheter. Målsättningen med denna undersökning är att studera lantbruksföretagarnas användning av informationskällot. Problemfrågorna är: Vilka informationskällot använder lantbrukarna mest som hjälp för sitt yrkesutövande och inverkar bakgrundsfaktorer på användningen av informationskällor då man gör beslut? Vilken sorts information anser sig lantbrukarna behöva mest då de är i behov av extern finansiering? Forskningsmaterialet består av gårdar i Östra Nyland, Nyland, Åboland och Österbotten. Materialet samlades in via en enkätundersökning som utfördes våren 2009. Enkäten skickades ut åt 500 jordbrukare som var under 65 år. På enkäten svarade 165 jordbrukare dvs svarsprocenten var 33 %. Lantbruksföretagarna använder flere olika informationskällot är bara en för att klara av sin verksamhet på gården. De mest använda informationskällorna är tidningarna Landsbygdens Folk och Maaseudun Tulevaisuus samt övriga tidskrifter, lokaltidningar och kontakt med andra odlare. Internet används också ofta eller mycket ofta av närmare 56 % av lantbruksföretagarna vid yrkesutövande men har mycket mindre betydelse då man är mitt i en beslutsprocess. Internet används oftare av mera yngre personer. Över 80 % av lantbrukarna bedömer att de är i behov av finansieringsrådgivning inom närmaste framtid. I huvudsak vill lantbrukarna ha rådgivning om vanliga banklån men man vill även ha hjälp med investeringsstöd, räntestödslån och frågor kring generationsväxling. Undersökningens resultat visar också att bakgrundsfaktorer såsom ålder, utbildning och företagsstorlek styr valet av vilka informationskällor som lantbruksföretagarna använder sig mest av då de gör beslut på sina gårdar.
  • Välikoski, Tuomas (Helsingfors universitet, 2013)
    Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää millainen vaikutus kasvunopeudella on maatilan talouteen ja miten liiketoiminnan kasvuun tähtäävillä toimilla ja niiden ajoituksella voidaan vaikuttaa tilan taloudelliseen kehitykseen. Lisäksi arvioitiin tutkimusaineiston pohjalta, mikä olisi mahdollisesti se kasvunopeus, jolla maatilan vakavaraisuus ei heikentyisi. Tutkimusaineistona käytettiin MTT:n kirjanpitoaineistoa, johon kuului 416 maatilaa. Aineistoon sisältyivät vain ne tilat, jotka olivat olleet mukana aineistossa jokaisena vuonna aikavälillä 1998 – 2009. Kyseessä oli siis paneeliaineisto. Maatilat jaettiin neljään eri luokkaan niiden kasvunopeuden perusteella siten, että luokkaan 1 kuuluivat vähiten liikevaihtoaan kasvattaneet tilat ja luokkaan 4 kuuluivat eniten liikevaihtoa kasvattaneet tilat. Tutkimusaineistoa käsiteltiin nimellisien hintojen avulla, eli inflaatiota ei otettu huomioon aineiston käsittelyssä. Tutkimusaineistosta erottuivat selvästi kasvuhakuisten tilojen ryhmät kolme ja neljä, joiden liikevaihto kasvoi 250 – 465 prosenttia tutkimusjakson aikana. Liikevaihto kasvoi pääasiassa kotieläintuotannon kautta, josta merkittävimmin osuuttaan kasvatti maidontuotanto. Kotieläintilojen osuus pieneni ei kasvaneilla tiloilla, samalla kun kasvinviljelytilojen osuus kasvoi. Työn määrä oli sitä suurempi, mitä enemmän tilat olivat kasvaneet. Kasvuluokkien välillä oli tilastollisesti ja keskimääräisesti tarkasteltuna eroja työn tehokkuudessa, jota kuvattiin liikevaihdon ja työtuntien suhteella. Yrityksen kannattavuutta tarkasteltiin kannattavuuskertoimen ja kokonaispääoman tuottoprosentin avulla. Kannattavuuskertoimen perusteella ”ei kasvaneilla tiloilla” kannattavuuden kehitys on ollut pääasiassa negatiivista. Mielenkiintoisin havainto oli voimakkaasti kasvaneiden tilojen positiivinen kannattavuuskehitys vuonna 2009, kun kaikissa muissa tilaryhmissä kyseinen vuosi oli vuotta 2008 heikompi. Kannattavuutta kuvattiin myös kokonaispääoman tuottoprosentin avulla, jonka perusteella voimakkaasti kasvaneilla tiloilla kannattavuuden kehitys on ollut pelkästään positiivista vuodesta 2005 vuoteen 2009. Kasvun ja maksuvalmiuden yhteyttä tutkittiin tässä työssä kassavirtalaskelmien avulla. Kasvaneiden ja ei kasvaneiden tilojen välillä oli tilastollisesti merkitseviä eroja maksuvalmiudessa. Kasvun myötä maksuvalmius on koetuksella varsinkin voimakkaasti kasvaneilla tiloilla. Kasvun toteuttamisessa merkittävin tekijä on sitoutuvan pääoman määrä. Kannattavasti kasvaneet tilat pystyivät hallitsemaan sitoutuvan pääoman määrää esimerkiksi välttämällä viljelysmaan ostoa, sen sijaan lisämaat vuokrattiin tutkimusjakson aikana. Kannattavuudella tarkoitetaan sijoitetulle pääomalle ja riskille saatavaa korvausta. Maataloudessa tuotehinnat on ulkopuolelta annettu ja yksittäisen viljelijän on hyvin vaikea vaikuttaa tuotteesta saatavaan korvaukseen. Tällaisessa tilanteessa ainoa keino parantaa kannattavuutta on siis tehostaa tuotantoa tai vähentää sitoutuvan pääoman määrää.
  • Nopanen, Harri (Helsingfors universitet, 2010)
    Maisterin tutkielman tavoitteena oli kartoittaa kevätviljojen siemenviljelyn edellytyksiä Kmaatalouden sopimusviljelytiloilla. Erityisesti oltiin kiinnostuneita kansallisen siementuotantotuen poistumisen vaikutuksesta viljeltävien lajikkeiden lukumäärään ja viljelyaloihin. Tutkielman teoriaosassa tarkasteltiin viljojen siemenviljelyä, sen erityispiirteitä Suomessa ja siihen liittyvää lainsäädäntöä, asetuksia ja maatalouspolitiikkaa. Siemenviljelyä tarkasteltiin paitsi huoltovarmuuden näkökulmasta myös viljelyn taloudellisuuden näkökulmasta. Lisäksi esitettiin sertifioidun ja tilan oman siemenen käyttöön ja laajuuteen vaikuttavia tekijöitä ja siemenen sertifiointiprosessi. Tutkimuksen aineisto perustui maaliskuussa 2010 tehtyyn lomakekyselyyn, joka lähetettiin 119 K-maatalouden sopimussiemenviljelijälle. Kyselyyn vastasi 71 viljelijää, jolloin vastausprosentiksi muodostui 60. Tutkimusmenetelminä aineiston analysoinnissa käytettiin frekvenssijakaumia, keskiarvotestejä ja Kruskall-Wallisin testiä. Tutkimustulosten mukaan kansallisen siementuotannon tuen poistuminen vuoden 2011 alussa ei näyttänyt vaikuttavan siemenviljelyn jatkuvuuteen tai jatkohalukkuuteen. Siementuotannon tukea pidettiin varsin alhaisena, joten sen vaikutus viljelyyn osoittautui vähäiseksi. Huomattavasti enemmän siemenviljelyyn näytti vaikuttavan yleinen maatalouden ja etenkin viljanviljelyn alhainen kannattavuus. Siemenviljelijät katsoivat, etteivät esimerkiksi siementuotannon tuki tai tuen poistuminen korvaa riittävästi tuotannosta aiheutunutta lisätyötä. Toisaalta harva siemenviljelijä aikoi lopettaa tuotannon, vaikka pitivät viljanviljelyä huonosti kannattavana. Tällaiseen näkemykseen saattoi olla syynä se, että viljelijöillä oli siemententuotantoon soveltuva kalusto, ammattitaito ja rutiini tuotantoon. Tutkimukseen osallistuneet viljelijät katsoivat lisäksi, että oma maatila soveltui erittäin hyvin siemententuotantoon. Suurimpana uhkana siementuotannolle kyselyyn vastanneet viljelijät pitivät hukkakauraa omilla tai naapureidensa pelloilla.
  • Alastalo, Heikki (Helsingfors universitet, 2014)
    Tutkimuksen tavoitteena oli tarkastella viljelijöiden tilan kehittämiseen ja kasvuun liittyviä näkemyksiä. Tutkimus keskittyi erityisesti tilan kehittämiseen lisäpellon hankkimisen näkökulmasta, mutta tutkimuksessa tarkasteltiin myös muita kehittämistoimenpiteitä. Tutkimus jakautui rakenteellisesti teoreettiseen ja empiiriseen osaan. Teoriaosassa esiteltiin maatilan kehittämiseen ja kasvuun liittyviä käsitteitä sekä pellon hankkimishalukkuuteen vaikuttavia tekijöitä. Empiirisen, viljelijöille suunnatun kyselyn kohderyhmänä olivat Varsinais-Suomen alueella vuosien 2006–2010 aikana nuoren viljelijän aloitustukea hakeneneet viljelijät. Aineisto hankittiin kyselylomakkeella. Kysely lähetettiin 310 viljelijälle. Viljelijän ja tilan perusominaisuuksien sekä pellon hintaan vaikuttavien tekijöiden vaikutusta lisäpellon hankintahalukkuuteen tarkasteltiin yksisuuntaisen varianssianalyysin avulla. Lineaarisen regressioanalyysin avulla tarkasteltiin tilan pelto-alan vaikutusta lisäpellon ostohalukkuuteen. Tutkimustulokset osoittavat, että maatalouden kannattavuus on huono tai tyydyttävä, mutta odotukset maatalouden kannattavuuskehityksestä ovat positiiviset. Tästä johtuen viljelijät aikovat kehittää maatilaansa jatkossakin hankkimalla lisää peltoa. Maatilan kehittämistä rajoittavat eniten riskinottokyky ja epävarmuus tulevaisuudesta. Lisäksi rajoittavimpien tekijöiden joukkoon luokiteltiin työpanoksen riittämättömyys ja resurssien puute. Pellon hintaan vaikuttavilla tekijöillä on selvä merkitys pellon hankintahalukkuuteen. Tulosten mukaan merkittävimpiä tekijöitä, jotka vaikuttavat pellon hankintahalukkuuteen ovat pellon salaojitus ja kasvukunto sekä maatalouspoliittiset muutokset. Hankittavan pellon etäisyydellä ei ollut merkitystä, sillä viljelijät ovat valmiita hankkimaan peltoa pitkänkin matkan päästä omasta talouskeskuksesta. Pellon lohkokoko on yksi merkittävä pellon hintaan vaikuttava tekijä. Mitä suurempi peltolohko on kyseessä, sitä enemmän viljelijät ovat pellosta valmiita maksamaan. Tilastollisten analyysien perusteella ainoastaan maatalouspoliittisten päätösten vaikutuksessa havaittiin tilastollisesti merkitsevää eroa. Pellon tarjonta on vähäistä Varsinais-Suomen alueella. Peltoa hankittaisiin nykyistä enemmän, jos sitä olisi tarjolla ja sen hinta olisi alhaisempi. Kova kilpailu tarjolla olevasta maasta kuitenkin nostaa pellon hintaa ja vaikeuttaa lisämaan saantia.
  • Myyrä, Sami (Helsingfors universitet, 1999)
  • Niskanen, Olli (Helsingfors universitet, 2012)
    The aim of this study was to examine the economic development of Finnish bookkeeping dairy farms from the point of view of investment impacts. The study was made in co-operation with the Central Union of Agricultural Producers and Forest Owners (MTK) Standard Cow House-project. The milk production environment and the reasons for investment needs were described as a back-ground of the study. This study also described the most essential determinants currently involved to investments, such as the current agricultural policies, investment and production control, the cost of investing and the uncertainty for incomes in the future. The country quota for milk production has been increased in recent years and the quota system will be completely abolished in April 2015. Literature survey showed that maintaining current produc-tion level in Finland will require a large number of investments in the near future, but the increasing investment costs, product- and input price volatility and uncertainty about future agriculture policy responses makes it challenging for farmers to develop their production. Empirical data included accounting, production and labor information of years 2000-2010 from 151 dairy farms. In the first part of the empirical study farms were divided into groups based on the in-vestment ratio. Economical development was surveyed with financial indicators and groups were compared with Kruskal-Wallis one-way ANOVA test. In the second part of the study, farms which had invested more than 300 000 € to a cattle building during years 2005-2007 were studied more closely. The study found that a higher rate of investment had some positive effects on economic success in the long run. Higher investment rate had a positive effect on livestock-work productivity and the return on capital. A closer look to cattle-building investments revealed that financing the investment makes liquidity tight, but solvency is maintained at a healthy level. A sharp increase in the number of working hours were found as well as loss in the average milk yield during the investment process and even after it. These factors caused adjustment costs and it took 2-3 year period before the real- and monetary process recovered to the level before the investment.
  • Järnfors, Jaska (Helsingfors universitet, 2002)
  • Seppälä, Anu-Maarit (Helsingfors universitet, 2013)
    Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää miten monialaiset maatilat ovat menestyneet, kun mittarina käytetään onnistumista monialayrittäjän asettamissa tavoitteissa. Tutkimuksen alatavoitteena oli kuvata eri tavalla menestyneiden monialaisten maatilojen yritystoiminnan taustalla vaikuttaneita arvoja ja muita tekijöitä. Tutkielman teoriaosassa tarkasteltiin maatilojen monialaisuutta, yrityksen menestymistä ja erityisesti menestymisen mittaamista yrittäjän asettamien tavoitteiden kautta. Tutkimusaineisto perustui MTT:n vuosina 2001, 2006 ja 2012 keräämiin postikyselyihin. Vuoden 2001 postikyselyaineisto kerättiin vuosina 2000–2002 toteutetun ”Maatilasta maaseudun pienyritykseksi”-hankkeen yhteydessä. Vuoden 2006 postikysely kerättiin vuosina 2006–2008 toteutettuun ”Muuttuva maaseutuyrittäjyys”-hankkeeseen. Vuosien 2001 ja 2006 aineistoja täydennettiin keräämällä vastaava aineisto vuonna 2012 osana ”Muuttuva ja menestyvä monialainen maatila 2000–2012”-hanketta. Kyselytutkimus kohdennettiin maaseutuyrittäjille, tässä tutkimuksessa hyödynnettiin monialaisia maatiloja koskevaa tietoa. Otoksen suuruus oli siten 176 tilaa, joista 29 oli vuoteen 2012 mennessä lopettanut. Otos kattaa ne tilat, jotka ovat vastanneet seuraavaksi tarkemmin esiteltäviin kyselytutkimuksiin jokaisena vuotena eli 2001, 2006 ja 2012. Toisin sanoen otos pysyy samana vuodesta toiseen. Tutkimusmenetelminä käytettiin kuvailevia monimuuttujamenetelmiä, faktori – ja ryhmittelyanalyysiä sekä summamuuttujia. Faktorianalyysin avulla tiivistettiin menestymisen eri näkökulmat kolmeen: yhteiskunnalliseen, liiketaloudelliseen ja perheyrittäjyydelliseen. Ryhmittelyanalyysissä hyödynnettiin muodostettuja faktoripisteitä sekä summamuuttujaa otoksen ryhmittelemiseksi eri tavoin menestyneisiin ryhmiin. Lopullinen ryhmien luku oli viisi ja ryhmien väliseen vertailuun hyödynnettiin Kruskal-Wallisin testiä ja Khiin neliö-testiä parametrittomille muuttujille. Tutkimustulosten mukaan osa monialaisista maatiloista menestyy sekä taloudellisten että ei-taloudellisten tavoitteiden saavuttamisessa, osa pelkästään taloudellisissa tavoitteissa, osa pelkästään ei-taloudellisissa tavoitteissa ja osa ei kummissakaan. Lisäksi tavoitteiden taustalla olevien arvojen havaittiin olevan yhteydessä menestymiseen. Sovellettaessa tutkimuksen tuloksia käytäntöön, voidaan todeta, että monialayrittäjän arvomaailma näyttäisi ohjaavan yritystoiminnan tavoitteiden asettamisessa ja sitä kautta vaikuttavan konkreettisesti myös menestymiseen.
  • Halme, Juho (Helsingfors universitet, 2012)
    Tutkielman tavoitteena oli kehittää maatilojen sukupolvenvaihdosneuvontaa ja siihen läheisesti liittyvää Likwi- laskelmaa ProAgria Hämeen alueella. Myös alueen sukupolvenvaihdostilojen ominaispiirteistä ja niiden investoinneista oltiin kiinnostuneita. Tutkielman teoriaosiossa tarkasteltiin ensiksi maatilan sukupolvenvaihdoksiin liittyviä lakeja, säädöksiä, avustuksia sekä toteuttamistapoja. Tämän jälkeen tarkasteltiin sukupolvenvaihdosta investointina, erityisesti sukupolvenvaihdoskauppaa. Lisäksi lueteltiin lyhyesti investointeihin liittyvät riskit. Lopuksi teoriaosiossa käsiteltiin neuvonnan roolia ja sen tarjoamia palveluita sukupolvenvaihdoksen tukena. Tutkimusaineistona käytettiin viljelijöille kesäkuussa 2011 lähetettyjä kyselylomakkeita. Lomake lähetettiin kaikille ProAgria Hämeen toimialueella nuoren viljelijän aloitustukea vuosien 2003 – 2007 välisenä aikana hakeneille viljelijöille. Aloitustukea hakeneita tiloja oli ajanjaksolla yhteensä 436, joista kyselyyn vastasi yhteensä 77. Vastausprosentti oli siten 17,6 %. Todellisuudessa vastausprosentti on korkeampi, koska kaikki tilat eivät olleet tehneet sukupolvenvaihdosta. Todellinen vastausprosentti vaihtelee luultavasti 20 – 40 %:n välillä. Tutkimustulosten mukaan sukupolvenvaihdosneuvonta oli asiantuntevaa ja vastasi asiakkaiden tarpeita ProAgria Hämeen alueella. Neuvoja valittiin yleisimmin, koska hänet tunnettiin entuudestaan ja tiedettiin luotettavaksi. Parasta neuvonnassa viljelijöiden mielestä oli neuvojan ammattitaito ja suurimpana heikkoutena liika kaavamaisuus. Likwi- laskelma oli viljelijöiden mielestä kohtalaisen hyvä apuväline päätöksiä tehtäessä. Sen käyttö kuitenkin väheni sitä mukaa kun sukupolven-vaihdoksesta kuluu aikaa. Viljelijät kokivat laskelman vain välttämättömäksi tarvittavien tukien ja avustusten saamiseksi. Eniten kehittämistä viljelijöiden mielestä laskelmassa oli luotettavuudessa, käyttökelpoisuudessa ja päivitettävyydessä. Sukupolvenvaihdoskaupoissa tilojen keskimääräinen kauppahinta oli ProAgria Hämeen alueella 178 000 €. Yleisin tapa toteuttaa kauppa oli yhdellä kertaa yhdelle jatkajalle lahjanluontoisella kaupalla. Lähes kaikki nuoret viljelijät myös investoivat tiloillaan sukupolvenvaihdoksen jälkeisinä vuosina. Merkittävimmät investointikohteet olivat koneet ja kalusto sekä tuotantorakennukset. Uusi traktori oli yleisin yksittäinen investointikohde tiloilla. Investointihalukkuus säilyi sukupolven-vaihdoksen jälkeen, koska lähes kaikki aloittaneet viljelijät suunnittelevat tekevänsä lisää investointeja lähivuosien aikana. Myös lähes 50 % sukupolvenvaihdoksen tehneistä oli kiinnostunut itsensä kouluttamisesta jatkossa.
  • Puttaa, Erik (Helsingfors universitet, 2014)
    Tutkimus käsitteli lisäpeltoon sijoitetun pääoman tuottovaatimusta. Tavoitteena oli määrittää tuottovaatimus capital asset pricing mallilla. Tutkimuksen teoriaosassa tarkasteltiin pääomaa käsitteenä, tuottovaatimuksen muodostumista, keskimääräistä pääomakustannusta sekä optimaalista pääomarakennetta. Lisäksi käytiin läpi pääoman tuottovaatimuksen mittaamisessa käytettävistä teorioista CAP–mallia sekä arbitage pricing teoriaa. Maatalous on toimialana useimmiten matalatuottoista. Erityisesti viljanviljelyssä tuotantoon sitoutuva pääoma on suuri ja tuotto alhainen. Maatalousyrittäjien tulee siksi harkita vaihtoehtoisia sijoitusmahdollisuuksia paremman sijoitetun pääoman tuoton saavuttamiseksi. Rationaalisesti käyttäytyvä sijoittaja pyrkii tietyllä riskitasolla mahdollisimman korkeaan tuottoon tai tiettyyn tuottotasoon mahdollisemman alhaisella riskillä. CAP–mallin hyödyntämiseksi tulee investointikohteista muodostaa markkinaportfolio, jotta yksittäisen sijoituskohteen tuottovaatimus pystytään määrittelemään. Sijoituskohteen tuottovaatimus muodostuu riskittömästä korosta, sijoituskohteen systemaattisesta riskistä sekä riskipreemiosta. Systemaattinen riski (beeta) osoittaa sijoituskohteen tuoton vaihtelua verrattuna markkinaportfolion tuoton vaihteluun. Riskipreemio kuvaa markkinaportfolion tuottoa yli riskittömän koron. Tutkimuksessa riskitön korko määriteltiin valtion viiden vuoden obligaation tuottona ja se oli tutkimusajanjaksolla keskimäärin 1,5 prosenttia, systemaattinen riski 0,22 ja riskipreemio 5,3 prosenttia. Tuottovaatimukseksi saatiin 2,7 prosenttia. Todellinen tuotto oli 11,4 prosenttia. Suuri tuottoero selittyy pellon vähäisellä osuudella markkinaportfoliossa sekä investointikohteiden tuottolaskentatavalla. Pellon tuottoarvo perustui suurelta osin lisääntyneeseen pääoma-arvoon. Markkinaportfolio muodostettiin tutkimuksessa kiinteistöistä, obligaatioista, osakkeista, metsästä ja pellosta. Sijoituskohteen riski voidaan jakaa systemaattiseen sekä epäsystemaattiseen riskiin. Systemaattista riskiä ei voi vähentää hajauttamalla, mutta epäsystemaattista voi. Maataloudessa hajauttaminen ei aina toteudu. Systemaattisen riskin osuus oli 21 prosenttia lopun ollessa epäsystemaattista riskiä. Tutkimuksen selitysaste oli myös 21 prosenttia eli lisäpellon tuotosta 21 prosenttia voitiin selittää vain markkinaportfolion tuotolla.
  • Vauhkonen, Elina (Helsingfors universitet, 2011)
    Tässä tutkimuksessa selvitettiin säilörehun korjuuajan vaikutusta maitotilan talouteen lyhyellä aikavälillä. Tutkimuksessa vertailtiin maitotilan vuosittaisia ylijäämiä neljän eri säilörehun korjuuaikastrategian välillä. Tutkimusongelman ratkaisua varten rakennettiin lineaarinen op-timointimalli, jonka tavoitefunktio oli maitotilan ylijäämän maksimointifunktio. Tarkastelussa oli mukana kaksi vakioitua maitotuotostasoa, 9 000 kg ja 10 000 kg. Työssä käytetyt maidon-tuotantotulokset perustuivat MTT Maaningan Karjatilan kannattava peltoviljely (KARPE) –hankkeessa tehtyihin kolmeen erilliseen ruokintakokeeseen sekä neljään aiempaan ruokinta-kokeeseen, jotka oli selvitetty kirjallisuuden perusteella. Säilörehun satotiedot perustuivat MTT Maaningan ja MTT Siikajoen säilörehukokeisiin. Aikaisin korjattu säilörehu, jonka satojen painotettu D-arvo oli 691 g/kg ka, oli taloudellisesti paras lypsylehmien ruokintavaihtoehto lyhyellä aikavälillä lähtöoletusten vallitessa. Suhteelli-set erot maidontuotannon ylijäämissä säilörehun korjuuaikastrategioiden välillä olivat kuiten-kin hyvin pienet, sillä säilörehun sadot kompensoivat toisiaan määrän ja laadun suhteen. Kol-men niiton säilörehunkorjuu osoittautui selkeästi kalliimmaksi vaihtoehdoksi mm. lisääntynei-den työ- ja konekustannusten takia. Tulokset olivat samansuuntaisia molemmilla maitotuotos-tasoilla. Tämän tutkimuksen perusteella säilörehun korjaaminen suositeltua hieman myöhem-min on lyhyellä aikavälillä lähes yhtä hyvä vaihtoehto kuin suositusten mukainen aikainen korjuu. Korkeaa maitotuotostasoa tavoiteltaessa erittäin myöhään korjatun säilörehun syöttä-minen on kyseenalaista, sillä se vaatisi ruokintaan hyvin korkean väkirehumäärän ja siten al-tistaa lehmän erilaisille sairauksille. Rehuohran hinnan noustessa ylijäämä laski aikaisen niiton strategialla suhteessa enemmän kuin muissa vaihtoehdoissa, kun tilalla oli pinta-alaa käytettävissä vähän. Aikaisessa korjuu-aikastrategiassa maitotilalle jouduttiin ostamaan enemmän viljaa karjan käyttöön kuin muissa strategioissa, joiden pinta-alasta riitti enemmän hehtaareja oman rehuviljan tuotantoon. Tällöin eri korjuuajoilla saavutetut ylijäämät lähenivät toisiaan. Myöhäisellä korjuulla saavutettiin paras ylijäämä, kun rehuohran hinta nousi 1,25-kertaiseksi tai enemmän 9 000 kg:n maito-tuotostasolla. Kolme niittoa osoittautui parhaimmaksi vaihtoehdoksi pienen väkirehuprosentin myötä vasta silloin, kun rehuohran hinta nousi 2,5-kertaiseksi lähtötilanteeseen verrattuna. Säilörehun korjuuaikastrategia on valittava tilakohtaisesti, jolloin koko kasvukauden aikana kertyneet nurmisadot ovat ratkaisevia karjan ruokinnassa. Lyhyellä aikavälillä korjuuajan va-linnalla maitotilan ylijäämään voi vaikuttaa vain vähän. Siksi pitkän aikavälin toimiin säilöre-hun satotasojen parantamiseksi on kiinnitettävä tilatasolla entistä enemmän huomiota.
  • Koskela, Tarmo (Helsingfors universitet, 2013)
    Maatiloilla varaudutaan vahinkoriskin varalle yleensä vakuutuksilla. Työkonevahingon sattuessa vahinkoriski realisoituu, jolloin vakuutustuote konkretisoituu. Vahinkotarkastus on usein osana vakuutusyhtiön ja viljelijän välistä korvauskäsittelyprosessia. Tutkimuksessa tutkitaan viljelijöiden kokemaa vahinkotarkastuksen laatua työkoneiden tarkastuksessa, mieltymyksiä vahinkotarkastuksen ja korjaamon suorittaman sähköisen tarkastuksen välillä sekä valmiuksia tehdä sähköinen tarkastus omatoimisesti. Tavoitteena on löytää keinoja parantaa vahinkojen korvauskäsittelyprosessia vahinkotarkastuksen osalta. Tutkimus tehtiin yhteistyössä Keskinäinen Vakuutusyhtiö Tapiolan kanssa. Vahinkotarkastuksen palvelun laatu selvitettiin SERVQUAL-menetelmän ja palvelun laadun osatekijöiden avulla. Vahinkotarkastuksen palvelun laatu koettiin hyvänä vain konkreettisen ympäristön osalta. Pääosin laatu koettiin heikkona. Vastaajat pitivät laadun osatekijöistä tärkeimpinä palvelun luotettavuutta ja reagointialttiutta, mutta näiden laatu koettiin kaikista heikoimpana. Luotettavuuden osalta naudanliha- ja emolehmätilat kokivat laadun parempana kuin muut tuotantosuunnat. Viljelijöiden mieltymyksiä vahinkotarkastajan ja korjaamon suorittaman sähköisen tarkastuksen välillä selvitettiin palvelun laadun osatekijöitä hyväksikäyttäen. Vastaajat suosivat kaikkien laadun osatekijöiden osalta sähköistä vahinkotarkastusta enemmän kuin vahinkotarkastajaa. Eniten sähköistä tarkastusta suosivat kaikista nuorimmat vastaajat ja ne, jotka olivat kokeneet vahinkotarkastuksen palvelun laadun kaikista heikoimpana. Vastaajien valmiutta suorittaa sähköinen tarkastus omatoimisesti vaikuttaisi rajoittavan eniten kustannusarvion teko ja lisäajan käyttö vahingon selvittelytyöhön. Tämä tarkastusmuoto soveltuu huonosti suurehkoihin vahinkoihin, joissa kustannusarvion teko on haastavampaa ja aikaa kuluu enemmän. Toisaalta tarkastusmuoto näyttäisi soveltuvan pienempiin vahinkoihin. Tutkimus antaa vahvan kannusteen sähköisen vahinkotarkastuksen käyttämiselle maatilan työkonevahinkojen tarkastuksessa. Kustannusten hallitsemiseksi tulisi pyrkiä sopimuskorjaamoverkostoon, jolloin voidaan sopia korjauskustannusten tasosta ja säästää tarkastuspalkkioissa. Vahinkotarkastajan käyttö tulee jossain tapauksissa olemaan aina välttämätöntä. Vahinkotarkastuksessa tulee kehittää erityisesti palvelun luotettavuutta ja reagointialttiutta.
  • Heikkilä, Antti (Helsingfors universitet, 2013)
    Tämän tutkimuksen tavoitteena oli tutkia Suomessa 2000-luvulla tehtyjen peltotilusjärjestelyiden avulla saavutettuja hyötyjä ja syitä hankkeiden toteutuskustannuksien ja saavutettujen hyötyjen eroihin. Tutkimuksessa laadittiin aluksi katsaus tilusjärjestelyiden historiaan ja maatalouden tyypilliseen rakenteeseen Suomessa. Erityisesti tarkasteltiin maantieteellisiä ja historiallisia tekijöitä, jotka ovat vaikuttaneet nykyisten tilusjärjestelyjen toteutumiseen. Tämän jälkeen tutkimuksessa selvitettiin alan kirjallisuutta hyödyntäen tilusrakenteen parantamiseksi käytettävissä olevia keinoja, eli minkälaisilla erilaisilla keinoilla on mahdollista edesauttaa tilusjärjestelyiden toteutumista ja järjestelyistä saatavia hyötyjä. Tutkimuksen teoreettisessa taustoituksessa perehdyttiin suurtuotannonetujen ja kustannushyötyjen tavoittelun tarkasteluun. Tutkimuksen empiirisessä osiossa tutkimusaineistosta laadittiin sisällönanalyysi ja nelikenttäanalyysi. Tutkimusaineistona käytettiin maanmittauslaitoksen suunnittelemia ja toteuttamia tilusjärjestelyitä 2000-luvulla. Toteutuneita peltotilusjärjestelyitä 2000-luvulta oli saatavilla yhteensä 35 kappaletta. Tutkimuksessa todettiin tilusjärjestelyjen suunniteltujen ja toteutuneiden kustannusten eron olevan ilmeinen. Tämän lisäksi toteuttamiskustannukset ja tästä seuraavat kustannushyödyt eivät ole yksiselitteisiä. Suomessa maantieteellisenä haasteena vallitsee pieni lohkokoko ja vaikeat lohkon muodot. Näitä tekijöitä tulisi saada parannettua. Suurimmat tilusjärjestelyhyödyt maatiloille syntyivät lohkokoon kasvun ja muodon paranemisesta. Seuraavaksi suurin vaikutus oli salaojituksella eli kuivatuksen nykyaikaistamisella. Kolmanneksi suurimmat hyödyt saavutettiin peltolohkojen ja tilakeskuksen etäisyyden pienenemisestä. Tilusjärjestelyt osoittautuivat tämän tutkielman mukaan tärkeiksi tekijöiksi viljelykustannuksien pienentämisen tavoittelussa ja maatalouden kannattavuuden tukemisessa. Lähes jokaisessa tilusjärjestelyssä lopulliset saavutetut hyödyt olivat toteutuneita kustannuksia suuremmat eli tilusjärjestelyt osoittautuivat varsin hyödyllisiksi.
  • Mäkijärvi, Essi (Helsingfors universitet, 2012)
    Strategian avulla voidaan saavuttaa yrityksessä asetetut tulevaisuuden tavoitteet. Yhä nopeammat ja arvaamattomammat muutokset toimintaympäristössä tekevät kuitenkin tulevaisuudesta yhä epävarmemman. Kriittisiä vaiheita ennakoimalla voidaan tarvittaessa muuttaa strategiaa siten, että tavoitteet on edelleen mahdollista saavuttaa muuttuvassa toimintaympäristössä. Tämän tutkimuksen tavoitteena on tutkia maatilayrityksen ennakointijärjestelmää ja ennakoinnin lähestymistapoja osana liiketoimintaosaamista. Tutkimusaineistona käytettiin Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen (MTT) kannattavuuskirjanpitoaineiston tilivuosia 2004–2008. Tutkimuksessa käytettiin aineistona myös vuonna 2007 suoritettua viljelijäkyselyä kannattavuuskirjanpitotiloille. Tilat poimittiin tutkimukseen sen mukaan, että ne olivat sekä vastanneet vuoden 2007 viljelijäkyselyyn että olleet mukana kannattavuuskirjanpitopaneelissa vuosina 2004–2008. Havaintoaineistossa oli mukana 260 kirjanpitotilaa. Tutkimusongelmina oli selvittää, minkälaista tulevaisuuden suunnittelu on maatilayrityksissä, minkälaista on yritysten taloudellinen menestyminen ja rakenteellinen kehitys erilaisissa tulevaisuuden tavoite –ryhmissä sekä mitä tekijöitä ja menestymisen konsepteja tilojen tulevaisuuden suunnittelussa on löydettävissä. Maatilayrittäjien tavoitemuuttujia analysoitiin faktorianalyysin avulla. Klusterianalyysissa hyödynnettiin faktorianalyysin tuloksena syntyneitä faktoripisteitä. Näiden pisteiden avulla mahdollisimman samankaltaiset muuttujat yhdistettiin ryhmiksi. Syntyneet ryhmät nimettiin seuraavasti: Ympäristö- ja hyvinvointitietoiset, taloussuuntautuneet sekä kehittymis- ja kasvuhaluiset. Kyselyyn vastanneiden maatilayrittäjien tulevaisuuden suunnittelu painottui strategiselle tasolle. Muutokseen suhtaudutaan lähinnä reaktiivisesti ja preaktiivisesti. Tiedonhaku painottui kansalliselle ja paikkakunnan tasolle. Ympäristö- ja hyvinvointitietoiset tilat olivat pieniä ja vakavaraisia, mutta niillä oli todella heikko kannattavuus. Ennakointi oli vähäisempää kuin muissa ryhmissä. Taloussuuntautuneet tilat olivat suurimpia ja ne olivat kasvaneet tasaisesti viiden vuoden aikavälillä. Niissä tiedonhaku oli aktiivisinta ja tulevaisuuteen suhtautuminen preaktiivista. Suunnittelu ulottui operationaaliselta tasolta visionääriselle tasolle. Kehittymis- ja kasvuhalukkaat tilat olivat muiden ryhmien tiloja keskimäärin kannattavampia. Suhteellinen velkaantuneisuus oli kuitenkin suuri. Näillä tiloilla ennakoitiin melko aktiivisesti.
  • Akkanen, Päivi (Helsingfors universitet, 2011)
    Maatalousyrittäjä toimii muuttuvassa toimintaympäristössä, jonka muutokset asettavat yrittäjälle ja yritykselle haasteita ja vaatimuksia. Tuotantoteorian mukaisesti maatalousyrittäjän oletetaan maksimoivan voittoa ja/tai minimoimaan kustannuksia. Tavoitteen saavuttamiseksi yrittäjä sopeuttaa tuotosmääriään ja panoskäyttöään vallitsevien olosuhteiden mukaan. Tuotantoteknologialla voidaan puolestaan vaikuttaa siihen, millaisia panoksia tuotoksen aikaansaamiseksi tarvitaan. Maidontuotannossa lypsyjärjestelmä on yksi keskeinen teknologiavalinta. Kannattavuus on Suomessa kriittinen tekijä maataloustuotannon kilpailukykyä ja pitkän ajan toimintaedellytyksiä ajatellen. Yhtenä merkittävänä tuotantokustannuksiin vaikuttavana tekijänä maidontuotannossa voidaan pitää keskimäärin korkeaa työkustannusta tuoteyksikköä kohden. Rakennekehityksellä tavoitellaan suurtuotannon etuja ja yksikkökustannusten alentamista. Yrityskoon kasvattamisen yhteyteen liittyy usein uuden tuotantoteknologian käyttöönotto. Uudella teknologialla ja siihen sijoitetulla pääomalla korvataan yhä kallistuvaa työpanosta. Uutta teknologiaa edustavat mm. automaattinen lypsyjärjestelmä. Keskeisintä kehityksessä on, että viljelijöiden on ollut mahdollista vähentää työn määrää tuotettua yksikköä kohti. Tämä on helpottanut tilakoon kasvua ja samalla on ollut mahdollista kasvattaa työmenekin silti olennaisesti kasvamatta. Ensimmäiset automaattilypsyjärjestelmät otettiin Suomessa käyttöön vuonna 2000 ja vuoden 2009 lopussa niitä oli jo 563 laitetta yhteensä 465 maidontuotantotilalla. Tutkimuksen tarkoituksena oli tutkia asema- ja automaattilypsyä käyttävien tilojen tuottavuus- ja kannattavuuseroja ja miten investoinneilla pystytään korvaamaan työtä. Aineistona käytettiin maatalouden kannattavuuskirjanpitoaineistoa vuosilta 2005- 2008. Tutkimusaineistossa olivat mukana kaikki tilat, joilla tutkimusjakson alussa oli automaattinen lypsyjärjestelmä tai jotka siirtyivät siihen ajanjakson aikana. Automaattilypsytilojen vertailuryhmänä olivat maidontuotantoon keskittyneet samaan kokoluokkaan kuuluvat asemalypsytilat. Lypsyjärjestelmän valinnan maidontuottaja tekee omista lähtökohdistaan. Tässä tutkimuksessa tehty lypsyjärjestelmän taloudellinen valintaperusteiden tarkastelu osoittaa, että uuden teknologian käyttöönotto on haasteellista. Valinnan taustalla olevat odotukset eivät välttämättä toteudu ainakaan heti investoinnin jälkeisinä vuosina. Työn tuottavuus, määriteltynä työtuntia kohden tuotettuina maitokiloina, oli automaattilypsytiloilla parempi kuin asematiloilla. Pääoman tuottavuus, määriteltynä lypsykarjatalouden pääomaa (1000 €) kohti tuotettuina maitokiloina oli puolestaan asemalypsytiloilla parempi kuin automaattilypsytiloilla. Asemalypsytiloilla nettotuottavuus, työn sekä pääoman nettotuottavuudet olivat parempia kuin automaattitiloilla. Automaattitilojen kokonaistuottavuuden muutos oli 7,49 %, kun asematiloilla se oli vain 2,30 % tutkimusajanjakson aikana. Lehmää kohti työkustannukset pienenivät ja maksettujen korkojen määrät kasvoivat kummallakin lypsytavalla. Verrattaessa työkustannusten ja maksettujen korkomenojen muutosta voitiin havaita, että työkustannukset eivät automaattilypsytiloilla kuitenkaan pienentyneet niin paljon, että ne olisivat kattaneet maksettujen korkomenojen lisäyksen. Kannattavuuskertoimen perusteella kumpikaan tilaryhmä ei saavuttanut asettamiaan tavoitteita oman työn palkkavaatimuksen eikä oman pääoman korkovaatimuksen suhteen. Asemalypsytiloilla kannattavuus oli parempi ja yrittäjäntappio oli alhaisempi kuin automaattitiloilla.
  • Jaakkola, Antti (Helsingfors universitet, 2012)
    Maatalouden toimintaympäristö on muuttunut Suomessa ennen näkemättömällä tavalla viimeisten vuosikymmenten aikana. Kansalliset maatalousmarkkinat on vapautettu ulkomaiselle kilpailulle ja samanaikaisesti viljelijöiden alentunutta tulotasoa on pyritty paikkaamaan maataloustuen muodossa. Maailmalla maataloustuotteiden kauppaa on ohjattu entistä avoimempaan suuntaa samalla kun eri maiden ja blokkien välisiä kaupan raja-aitoja on madallettu lähes kaikilla kaupan alueilla. Maataloustuottajille tämä on tarkoittanut erityisesti viimeisten vuosien aikana yhä suurempia tuotteiden sekä panosten hintojen vaihteluja ja epävarmuutta tulotasoon. Myös mahdollisen ilmastonmuutoksen aiheuttamat äärisääolosuhteet lisäävät maailman ruokahuollon kannalta tärkeille tuotantoalueille osuessaan hintatason vaihteluja, aiheuttamalla satotappioita ja ylimääräisiä kustannuksia. Lisääntynyt hintojen volatiliteetti on ajanut monet kehittyneistä maista pohtimaan uusia keinoja maataloustuotannon sekä viljelijöiden tulotason turvaamiseksi. Samanaikaisesti nostamatta maataloustukien määrää tai lisäämällä byrokratiaa. Yksi esitetyistä ratkaisuista on koko tilan talouden kattava tulovakuutus. Eniten kokemuksia maatilojen sato- ja tulovakuutuksista löytyy Pohjois-Amerikan maista. Euroopan yhteisien maatalouspolitiikan kannalta sopivimmaksi vaihtoehdoksi voi valikoitua Kanadassa käytössä olevaan maatalouden riskienhallinta ohjelmaan ja sen tulovakuutuksiin pohjautuva järjestelmä. Ennen tulovakuutusjärjestelmien käyttöönottoa on kuitenkin huolellisesti pohdittava ja laskelmin mallinnettava miten kyseinen järjestelmä käyttäytyisi kohdemaassa. Onko vastaavanlainen riskienhallintakeino jo olemassa? Tai onko kyseisen maan olosuhteissa mahdollista hyväksikäyttää tulotason turvaksi kaavailtua järjestelmää.
  • Latva-Kyyny, Marjo (Helsingfors universitet, 2010)
    Tutkimuksen tavoitteena oli tarkastella maidontuottajien yrittäjyyttä ja resurssien käyttöä sekä näissä tapahtuneita muutoksia vuosien 2003 ja 2009 välillä. Lisäksi tavoitteena oli tarkastella millaisia yrittäjäryhmiä löytyy resurssien ja yrittäjyyden suhteen. Tutkimus jakautui rakenteellisesti teoreettiseen ja empiiriseen osaan. Teoriaosassa esiteltiin tutkimuksen kohteena oleva alue, Etelä-Pohjanmaa ja tutkimuksen keskeiset käsitteet sekä käsiteltiin yrittäjyyden teoriaa. Lisäksi teoriaosassa käytiin läpi maitotilayrittäjien toimintaympäristöä ja resursseja. Empiirisen osan kohderyhmänä olivat Etelä-Pohjanmaan sekä Pohjanmaan alueeseen kuuluva Kyrönmaan seutukunnan maidontuotantotilat. Tutkimuksen empiirisessä osassa käytettiin vuonna 2003 ja vuonna 2009 hankittuja aineistoja. Molemmat aineistot hankittiin postikyselyllä. Vuoden 2009 kyselyn saaneista yrittäjistä osa oli vuoden 2003 kyselyn saaneita yrittäjiä, minkä lisäksi otosta täydennettiin satunnaisotannalla. Lopullisessa aineistossa vuonna 2003 oli 191 tilaa ja 258 tilaa vuonna 2009. Tutkimusote oli kvantitatiivinen ja aineiston analysoinnissa käytettiin ensi sijassa faktori- ja ryhmittelyanalyysiä. Tutkimuksessa yrittäjyyttä tarkasteltiin maitotilayrittäjien työhön liittyvien arvojen, maatilaa kos-kevan tavoitteellisuuden ja yrittäjyysmotivaation avulla. Tarkastelu tehtiin faktorianalyysin avulla. Merkittävimmiksi faktoreiksi osoittautuivat Kasvu, Osaaminen, Vapaa-aika, Tuotannon jatkuvuus, Sosiaalinen arvostus, Karjan kehittäminen ja Haasteellisuus. Suuria muutoksia yrittäjyydessä vuo-sien 2003 ja 2009 välillä ei kuitenkaan löytynyt. Resurssien osalta tutkimuksen tulokset osoittavat keskimääräisen viljelmä- ja karjakoon kasva-neen tarkastelujaksolla. Lisäksi lehmien keskituotos oli noussut. Suurissa karjakokoluokissa maidon keskituotos oli pieniä karjakokoluokkia suurempi. Myös nuorten yrittäjien osuus viljelijöistä oli hie-man kasvanut ja sen mukana yleissivistävän ja ammatillisen koulutuksen taso. Maitotiloilla oli investoitu aktiivisesti, sillä 95 % kyselyyn vuonna 2009 vastanneista tiloista oli investoinut viimeisen viiden vuoden aikana. Tiloilla oli investoitu erityisesti koneisiin, rakennuksiin ja peltoon. Näihin investointikohteisiin aiotaan myös lähitulevaisuudessa panostaa eniten. Laajenta-mista eniten rajoittaviksi tekijöiksi yrittäjät nimesivät pellon saatavuuden, vallitsevan maatalouspoli-tiikan, ajan riittävyyden ja riskin suuruuden. Yrittäjätoimintaa tutkittiin ryhmittelyanalyysillä. Ryhmittelyanalyysin muuttujina käytettiin yrittä-jyyden kuvaamisessa faktorianalyysissä saatuja faktoripisteitä sekä yrittäjiä että resurssia kuvaavia muuttujia. Vuoden 2009 aineistosta saatu ryhmittelyanalyysin tulos poikkeaa vuoden 2003 tulokses-ta, koska vuoden 2009 ryhmissä resurssit ja yrittäjyys kuvasivat yrittäjätoimintaa selkeämmin kuin aikaisempana tarkasteluajankohtana. Lisäksi vuoden 2009 ryhmissä kävi ilmi yrittäjien elinkaaren vaikutus tuloksiin siten, että yrittäjät voitiin nimetä Jatkajiin, Kehittäjiin, Nykytuotannolla jatkaviin ja Jäähdyttelijöihin.
  • Rissanen, Tuomo (Helsingfors universitet, 2009)
    Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää maatalousyrittäjyyden profiilit OP–Pohjola–ryhmän suurilla maito–, nauta– ja sikatiloilla sekä onko yrittäjäprofiilin ja taloudellisen menestyksen välillä yhteyttä. Tutkimuksen kohderyhmänä olivat OP–Pohjola–ryhmän suurimmat asiakasmaatilat, joiden velka oli yli 200 000 euroa vuosina 2004–2006. Aineisto hankittiin postikyselyllä ja vastauksia saatiin kaikkiaan 214 tilalta. Aineiston analysoinnissa käytettiin faktorianalyysia ja tilastollisessa testaamisessa t–testiä. Maatalousyrittäjää, maatalousyrittäjyyden ominaispiirteitä ja maatalousyrittäjän yrittäjäidentiteettiä on tärkeä tutkia, koska jo pelkästään maaseudun elinvoimaisuuden kannalta maatalousyrittäjyys ja sen kehitys ovat keskeisessä asemassa. Maatalousyrittäjäprofiililla tarkoitetaan yrittäjän persoonallisuuden piirteiden, arvojen, asenteiden, yrittäjätekijöiden ja toiminnan perusteella muodostettuja kategorioita. Tutkimuksen teoriaosassa käsitellään yrittäjyyden– ja yrityksen teoriaa sekä yrityksen taloudellisten tunnuslukujen laskentaa. Tutkimuksen tuloksena päädyttiin neljän faktorin ratkaisuun. Ensimmäisen profiilin viljelijät nimettiin sukutilan jatkajiksi. Näille viljelijöille oli tärkeää suvun perinteiden ja vanhempien työn jatkuminen. Viljelijöiden mukaan ulkoinen toimintaympäristö vaikuttaa paljon maatalousyrittäjänä menestymiseen. Profiilin 1 viljelijät olivat halukkaita lisäämään peltoalaa mutta ei kotieläinten määrää. Profiilin 2 viljelijät nimettiin laajentaviksi viljelijöiksi. Heille tyypillistä olivat muita yrittäjiä korkeampi halukkuus tuotannon laajentamiseen ja uuden työvoiman palkkaamiseen. Laajentavat viljelijät suosivat uutta modernia ja tehokasta teknologiaa ja heillä oli profiileista suurin peltoala, lehmien lukumäärä ja ulkopuolisen työvoiman käyttö. Laajentavat viljelijät olivat eniten tuotannon kehittämisvaiheessa ja he olivat halukkaita lisäämään sekä kotieläinpaikkojen määrää että peltoalaa. Profiilin 3 viljelijät nimettiin korkeaa teknologiaa ja työtä korostaviksi viljelijöiksi. Profiilille oli tyypillistä pyrkiä suosimaan maatilan tuotannossa teknologiaa, joka on modernia, uutta ja tehokasta. Maatalousyrittäjänä menestyminen riippuu profiilin 3 mukaan sekä tehdystä työn määrästä että yhteistyöstä muiden ihmisten kanssa. Käyttökateprosentti ja nettotulosprosentti olivat profiililla 3 kaikista paras. Profiilin 4 viljelijät nimettiin ulkopuolista tunnustusta hakeviksi viljelijöiksi. Heille oli tärkeää saada tunnustusta työstä ja mahdollisuus vaikuttaa yhteiskunnallisiin asioihin. Profiilin 4 viljelijät käyttivät urakointipalveluja kaikista profiileista eniten ja lisäksi heillä oli myös eniten aikomusta sukupolvenvaihdokseen. Tulevaisuuden suhteen profiilin 4 viljelijät olivat kaikista luottavaisimpia.