Browsing by Subject "Alankomaat"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-11 of 11
  • Liem, Marieke; Suonpää, Karoliina Eeva-Maria; Lehti, Martti Mikael; Kivivuori, Janne Kustaa Antinpoika; Granath, Sven; Walser, Simone; Killias, Martin (2019)
    This study provides an overview of homicide clearance in four West European countries: Finland, the Netherlands, Sweden and Switzerland. Using data from the European Homicide Monitor, employing similar definitions and uniform coding schemes, this study allowed for unique crosscountry comparisons in factors influencing differences in homicide clearance rates. Findings based on homicides occurring in the period 2009–14 revealed overall low homicide rates in all countries, with a wide variety in homicide clearance rates, ranging from 77 percent in the Netherlands to 98 percent in Finland. Results further showed that both event-based as well as victim-based characteristics significantly influenced the likelihood of homicide clearance, suggesting that homicide clearance rates can, for a large part, be attributed to the prevalent types of homicide in each of these European countries.
  • Liem, Marieke; Kivivuori, Janne Kustaa Antinpoika; Lehti, Martti Mikael; Granath, Sven; Schönberger, Hanneke (2018)
    En raison des différences en matière de définitions, de sources de données et de procédures judiciaires, comparer les homicides perpétrés dans les pays européens n’est pas une tâche aisée. Face à ces limites, nous avons établi une base de données commune sur les homicides en Europe (EHM). La Finlande, les Pays-Bas et la Suède sont les trois pays fondateurs de cette base de données ; toutefois, des actions ont été menées en vue de mettre en oeuvre cet outil dans d’autres pays d’Europe. Dans ce document, nous présentons cet ensemble de données ainsi qu’une récente analyse de l’un des types d’homicides les plus répandus : l’homicide conjugal. Ces résultats montrent que l’EHM, en tant que base de données commune, fournit une occasion unique de surveiller de près, et de manière détaillée, divers types d’homicides à travers l’Europe
  • Vanhala, Pauli (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tutkielma tarkastelee Pieter Bruegelin (1925/30–1569) öljyvärimaalausta Paavalin kääntymys (1567). Bruegelin Paavalin kääntymys mainitaan taidehistoriallisessa kirjallisuudessa usein, mutta teoksesta ei ole kirjoitettu syvällistä analyysiä. Aiemmassa tutkimuksessa Bruegelin Paavalin kääntymys -teosta on pidetty lähinnä maisemamaalauksena tai syntyajankohdan poliittisiin asetelmiin viittaavana teoksena. Maalauksen teemana on ihminen käännekohdan äärellä. Bruegelin maalaama Paavali makaa maassa, sillä jumalallinen totuuden välähdys on sokaissut hänet. Paavali joutuu katsomaan sisimpäänsä. Kristittyjä surmanneesta sotilaasta syntyy uusi ihminen, joka julistaa rauhaa. Tutkielma hyödyntää teologian, taidehistorian, taloushistorian, uskontotieteen, filosofian, estetiikan sekä alue- ja kulttuurintutkimuksen tieteenalojen lähestymistapoja. Tutkielman teoreettisena lähtökohtana on sosiaalinen konstruktionismi. Teos on aikakautensa kontekstin tuote, sen kuvajainen, ja samanaikaisesti se on rakentanut – ja rakentaa yhä – aikakauttaan koskevia käsityksiä itsekin. Tutkielma hyödyntää Erwin Panofskyn, Roland Barthesin ja Hans Beltingin kuva-analyysimenetelmiä. Tutkielma esittelee tekijän kehittämän hyppää kuvaan -metodin. Metodia hyödyntävä katsoja pyrkii samastumaan maalauksen tunnelmaan, siinä oleviin henkilöihin ja heidän toimiinsa. Kuvan tarkasteleminen sisältä päin mahdollistaa yksityiskohtien ja viestien havaitsemisen. Tausta tälle metodille syntyi tutkielman tekijän toimiessa vuosikymmenten ajan valokuvaajan ammatissa. Ihmisten kuvaaminen edellytti kohteen ehdoilla elämistä, samastumista. Metodin teoreettinen pohja on peräisin John Szarkowskilta, Robert Capalta, Dorothea Langelta ja Henri Cartier-Bressonilta. Cartier-Bresson tunnetaan ratkaisevan hetken käsitteestään. Bruegelin teos kuvaa ratkaisevaa hetkeä, Paavalin kääntymystä. Hyppää kuvaan -metodi sopii Bruegelin teokseen erityisen hyvin, koska teos näyttää dokumentaariselta ja valokuvamaiselta. Hyppää kuvan -metodin avulla tutkielman tekijä oivalsi Bruegelin teoksen sisältämän kuvitteellisen äänimaailman. Toinen keskeinen havainto liittyy siihen, että teos on täynnä viittauksia teologiaan ja Raamatun teksteihin. Kuvassa on tekijän tulkinnan mukaan esimerkiksi pyhä perhe, ja Paavalin kääntymys on puettu kertomuksen muotoon. Teoksessa tapahtuu samaan aikaan monta asiaa eri aikatasoilla. Kolmas tutkielman keskeinen löytö on se, että teoksessa on mukana arkkienkeli Mikaelin katse. Tutkielmassa käytetään ilmaperspektiivistä nimitystä Mikaelin perspektiivi. Tämä termi antaa mahdollisuuden päästä lähemmäksi kontekstia, jossa teos valmistui. Neljäntenä huomiona tutkielma esittää hypoteesin, jonka mukaan maalausta on mahdollisesti muunneltu jälkikäteen, kuten Bruegelin Betlehemin lastenteurastus -maalaustakin on muuteltu. Bruegelin aikana maalausten rinnalla syntyi muitakin artefakteja, kuten kullasta tehtyjä esineitä. Patsaat, kangastyöt, vaatteet, kengät, hevosvälineet, koko aikakausi oli yhtä loputonta käsityötä. Bruegelin teos toimii edelleen alkuperäisessä tehtävässään uskoa ilmaisevana artefaktina ja 1500-luvun lopun alankomaisen maalaustaiteen dokumenttina.
  • Hannula, Henri (Helsingfors universitet, 2016)
    Alankomaiden tasavalta loi talousmahtinsa 1500-luvun lopulta alkaen merikaupan avulla, jossa Itämeren kaupalla oli merkittävä osansa viljan ja laivanrakennukseen tarvittujen raaka-aineiden tuonnilla. Tutkin pro gradu -työssäni Alankomaiden tasavallan vahvimman maakunnan Hollannin taloudellisia intressejä Itämeren piirissä Skoonen sodan aikana sekä rauhanteon jälkeen vuosina 1675–1685, kun maa oli menettämässä kansainvälispoliittista asemaansa Ranskan aggressiivisen ulkopolitiikan takia. Analysoin työssäni varhaismodernin kaupankäynnin ja valtapolitiikan välistä suhdetta, joka syntyi Alankomaiden tasavallan päädyttyä sotaan sen tärkeää kauppakumppania Ruotsia vastaan osana Ranskan-Alankomaiden sotaa (1672–1678). Tutkimukseni metodi on poliittinen taloushistoria, jonka tarkoituksena on selvittää taloudellisten vaikuttimien ja ristiriitojen merkitystä poliittisten päätösten takana. Tutkimuksessa selvitän, millä tavalla Hollannin maakunnan kauppiaiden intressejä suojeltiin diplomatian avulla. Analyysini keskiössä on Alankomaiden tasavallan Ruotsin lähettiläs Christiaan Constantijn Rumpf, jonka kirjeenvaihtoa ja muistiinpanoja hyödynnän työni ensisijaisena lähdeaineistona. Hyödynnän tutkimuksessa Risto Heiskalan sekä Akseli Virtasen luomaa teoriaa ihmisten yhteistyön koordinaatiosta, jonka avulla käsitteellistän työssäni erilaisia tapoja järjestää yhteiskuntaelämää ja sen ristiriitoja. Tuon tutkimuksessani ilmi, kuinka Hollannin maakunnan ytimen Amsterdamin pitkälle erikoistuneelle taloudelle oleelliset Itämeren markkinat olivat sodankäynnin takia suurissa vaikeuksissa. Kaupankäynnin edellytyksiä vaikeuttivat vuosien 1676–1677 aikana etenkin epävarma postinkulku sekä laivojen kaappaukset. Käskynhaltija Vilhelm III:n henkilökohtaiset valtapoliittiset ambitiot vaikuttivat niihin reunaehtoihin, joilla hollantilaiset kauppiaat saattoivat toimia Itämeren piirissä. Käskynhaltijan intressissä oli jatkaa sotaa ja kasvattaa vaikutusvaltaansa niin pitkään, kunnes Ranska olisi saatu taivutettua Alankomaille edullisiin rauhanehtoihin. Näin vastakkain olivat käskynhaltija Vilhelm III:n sisä- ja ulkopoliittiset intressit ja Amsterdamin kauppiaiden talousintressit. Esitän, että Hollannin maakunnan kauppiaiden intressejä suojeltiin diplomatian avulla Skoonen sodan aikana sekä rauhanteon jälkeen aktiivisesti kauppasopimuspolitiikan avulla. Tässä diplomaattisessa toiminnassa lähettiläs Christiaan Constantijn Rumpfin työ maiden kauppasuhteiden kehittäjänä ja henkilösuhteiden luojana oli keskeistä. Näkemykseni mukaan Rumpf koki tärkeäksi toimia käskynhaltija Vilhelm III:n aikana myös amsterdamilaisten kauppiaiden edun mukaisesti, sillä nämä piirit olivat edelleen poliittisesti vaikutusvaltaisia käskynhaltijan voimistuneesta valtapoliittisesta asemasta huolimatta. Sodan vuoksi vaikeutuneet taloussuhteet normalisoitiin 1680-luvun alussa, kun Ruotsin uusi ulkopolitiikka kääntyi tuolloin ranskalaismielisen vaiheen jälkeen kohti Alankomaita suosivaa tasapainopolitiikkaa. Hintana Ruotsille oli kuitenkin markkinoiden luovuttaminen hollantilaisille ja korvausten maksaminen sodan aikana kaapatuista viljalaivoista.
  • Repo, Anna (Helsingin yliopisto, 2018)
    Kunnollinen ravinto on yksi ihmiselämän perusedellytyksistä, mutta kautta historian ruoka ja syöminen ovat merkinneet ihmisille paljon muutakin: nautintoa, yhdessäoloa, ylellisyyttä, uskonnollista rituaalia tai jopa helpotusta kipuun tai sairauteen. Ruoka on historiamme eri aikakausina sekä erottanut että yhdistänyt ihmisiä, kansoja sekä uskontokuntia, ja ruokaan liittyviä käytänteitä, uskomuksia ja trendejä tutkimalla voidaan oppia paljon kyseessä olevasta ajasta, sen ihanteista ja kulttuurista. Tämä pro gradu-tutkielma tarkastelee porvariston ruokakulttuuria 1600-luvun Englannissa ja Alankomaissa. 1600-luvulla ruoka oli jo monelle eurooppalaiselle muutakin kuin pelkkää ravintoa eikä ruokavalintoja määrittänyt enää ainoastaan se, mihin ihmisillä oli varaa tai mitä sattui olemaan tarjolla. Tutkielmani päämääränä onkin selvittää, minkälaisia merkityksiä tuon ajan porvaristo ruoalle antoi ja mitkä eri tekijät ohjailivat heidän syömistään ja ruokailutottumuksiaan. Lisäksi tarkastelen, kuinka porvaristo pyrki ruokavalinnoillaan erottautumaan alemmista luokista ja kuinka itse ravinto, mutta myös ruokailutottumukset ja pöytätavat erottivat eri yhteiskuntaluokkia toisistaan. Tutkielman aineisto koostuu 1600-luvulla julkaistuista keittokirjoista, kotitalous- ja ravinto-oppaista sekä ruokaa, sen valmistusta ja ruokailua kuvaavasta kuvataiteesta. Kirjallisia lähteitä on yhteensä yhdeksän, joista jokainen on Englannista, kun taas tutkielman kuvallisista lähteistä 16 on Alankomaista ja loput kaksi Englannista. Tutkielma on lähestymistavaltaan kulttuurihistorian tutkimusta ja siten tarkastelussa olevan historiallisen aikakauden syvällinen tuntemus on oleellista. Aineiston tulkitsemisessa käytetään kontekstualisointia, jonka avulla avataan aineistossa vaikuttavia kulttuurisia ihanteita, aatteita ja käsityksiä. Tutkielman kuvallisen aineiston tulkinnassa hyödynnetään lisäksi visuaalista analyysia. 1600-luvun alankomaalaisen ja englantilaisen porvariston rakentaessa ruokakulttuuriaan he vahvistivat samalla yhteistä luokkaidentiteettiään. Aikakautena, jolloin kulutettavia tuotteita oli vielä melko rajallisesti, ruoasta tuli porvaristolle olennainen tapa erottautua alemmista luokista ja tuoda esiin omaa asemaa. Ruoan ja kattauksen esteettisyys korostui aiempaa enemmän ja kauniilla astioilla pyrittiin tuomaan hieman ylellisyyttä ruokailuun. Ihanteellinen ateria oli runsas ja koostui jopa kymmenistä eri ruoka-annoksista. Toisaalta aikakauden moralistit ja kirkko paheksuivat kaikenlaista kohtuuttomuutta ja ylensyöntiä, mikä näkyi liioitellun hillityissä ruokailukuvauksissa kuvataiteessa. Syöpöttelyä paheksuttiin myös terveydellisistä ja ulkonäöllisistä syistä. Lihavuuden riskejä ja hyvien elintapojen merkitystä alettiin ymmärtää aiempaa paremmin ja kohtuullisuus ruoan ja juoman suhteen katsottiin hyveeksi. Ruoka oli merkittävässä roolissa terveyden edistämisessä: eri ruoka-aineita käytettiin sairauksien parantamiseen ja jopa kivun lievitykseen.
  • Vihinen, Hilkka (2001)
    Tutkimus koskee Euroopan Unionin yhteisen maatalouspolitiikan poliittisuutta, ja sen muutosta erityisesti 1990-luvulla. Lähtökohtana sovelletaan teoreettista näkökulmaa, jonka mukaan poliittisuus ilmenee siinä, miten keskeiset ongelmat kulloinkin määritellään, miten ongelmia pyritään ratkaisemaan ja ennen kaikkea siinä, miten yhteisen maatalouspolitiikan tavoiteet ja toimintapolitiikat niiden saavuttamiseksi muotoillaan. Yhteisen maatalouspolitiikan poliittisuuden muutosta tarkastellaan tapaustutkimuksen avulla, analysoimalla vuoden 1992 ns. MacSharry -uudistuksesta käytyä julkista keskustelua kahdessa EU:n jäsenmaassa, Irlannissa ja Alankomaissa. Aineistosta käy ilmi, että sama uudistusteksti tematisoitiin eri tavoin kansallisissa keskusteluissa, keskusteluun osaa ottaneet tahot olivat osin erilaiset, ja keskusteluissa tukeuduttiin osin erilaisiin väittämiin EU:n maatalouden luonteesta ja yhteisen maatalouspolitiikan toivottavasta linjasta. Tutkimus perustuu tekstianalyysiin, jossa käytettiin eri analyysitasoilla erilaisia menetelmiä: toimijakentän tarkastelussa käytettiin sisällönanalyysiä,temaattisessa tutkimuksessa foucaultlaista diskursiivisten kenttien analyysiä, ja perelmanilaista uuden retoriikan lähestymistapaa argumentaation tutkimukseen. Siitä huolimatta, että yhteistä maatalouspolitiikkaa on harjoitettu EU:ssa jo yli 30 vuotta, käsitys eurooppalaisesta maataloudesta tai sen erityisluonteesta on kehittymätön. Toisen jäsenmaan maataloutta tunnetaan heikosti, ja jopa täysin virheellisiä argumenttejä saatetaan käyttää julkisessa keskustelussa. Geopoliittisesti Euroopan Unionin maatalous jakaantuu alankomaalaisten näkökulmasta etelään ja pohjoiseen, irlantilaisten suunnalta taas länteen ja itään. Alankomaalaiset sijoittavat itsensä Euroopan taloudellisen ja poliittisen integraation keskiöön, irlantilaiset taas näkevät itsensä kirjaimellisesti erillisenä saarena tai saarekkeena periferiassa. Yleisenä kehityskaarena tutkimuksessa piirtyy yhteisen maatalouspolitiikan alkuperäinen muotoilu tuotteide, ja myöhemmin tuotannontekijöiden ympärille. Hinta- ja markkinapolitiikan keskeisyys liittyi tähän valintaan, jonka raskaana ytimenä voi pitää tulopolitiikkaa viljelijöille. Tämä yhteisen maatalouspolitiikan ydin on vahvan lainsäädännön ja varmistetun rahoituksen turvaama. 90-luvun kuluessa ja EU:n poliittisen integraation syventyessä yhteinen maatalouspolitiikka on alkanut sisällyttää itseensä teemoja ja argumentteja, sekä vähitellen myös toimijoita perinteisen tulopolitiikka-paradigman ulkopuolelta. Maatalous politisoituu nyt myös ihmisen ja luonnon kosketuspintana, joka näkyy mm. ympräristö-, ruoan turvallisuus-, eläinten hyvinvointi- ym. eettisinä kysymyksinä. Yhteisen maatalouspolitiikan muotoiluun vaikuttavat yhä enemmän unionin tarve legitimoida itsensä poliittisesti EU-kansalaisten silmissä. Maatalouspolitiikasta tulee yhä enemmän maatalouden ja yhteiskunnan välinen sopimus, jolloin sen tehtävä tulopolitiikan välineenä vähenee.
  • Antikainen, Riina; Dalhammar, Carl; Hildén, Mikael; Judl, Jáchym; Jääskeläinen, Tiina; Kautto, Petrus; Koskela, Sirkka; Kuisma, Mika; Lazarevic, David; Mäenpää, Ilmo; Ovaska, Jukka-Pekka; Peck, Philip; Rodhe, Håkan; Temmes, Armi; Thidell, Åke (Finnish Environment Institute, 2017)
    Reports of the Finnish Environment Institute 13/2017
    Environmental problems, combined with European Union environmental and energy policies shaped to address them, have created pressures for change. Some of these open significant opportunities to renew industries. This report delivers new understanding of the potential of circular economy for sustainable renewal of manufacturing in bio-based industries. With particular focus on novel value chains, it provides novel insights into the role of innovation policies in facilitating the shift towards sustainable, circular bioeconomy in Finland and Sweden. The textile and multi-storey wood construction sectors, and emergent biorefineries are utilised as case studies that deepen understanding of the circular bioeconomy, its opportunities, barriers, and impacts, and the policies that affect its emergence. Recent developments of bioeconomy and circular economy solutions and governance in the Netherlands are also summarised in order to deliver contrasting context to the Nordic focus countries. In this work, the bioeconomy is conceptualised as an economy where the basic building blocks for materials, chemicals and energy are derived from renewable biological resources, such as plant and animal biomass. The essence of the circular economy, that is used here, lies in maximisation of added value and in making the best use of any extracted raw material. This analysis shows that to date discussions and activities related to the promotion of bioeconomy and circular economy have largely been separate efforts, but there are signs that the discussions may converge. It finds that while the form of developments are similar in Finland and in Sweden in the case areas (i.e. textiles, wood construction and biorefineries), there are also clear differences in the strengths of the countries. Evidence is found that such strengths offer potential to develop world leadership in a circular bioeconomy. The report identifies policy recommendations to support renewal of manufacturing in the wood based industries towards a sustainable circular bioeconomy.
  • Jungerstam-Mulders, Susanne (1999)
    The aim of this thesis is to study the electoral success of three extreme right-wing parties on the premises of the political system. The parties in focus are the Belgian Vlaams Blok (VB), the Dutch Centrumdemocraten (CD) and the German Republikaner (REP), which are all undisputed representatives of the 'core' extreme right-wing family in present-day Western Europe. Further, the features of the political system are divided into party system features and features related to the institutional setting of a country. The former include, among other features, the fragmentation of the party system, the electoral volatility and the polarisation and cartellisation of the party system. The latter include, amongst others, the complexity of the system, federal structures, the election system and the legal constraints that can affect the performance of extreme right-wing parties in elections. The study is conducted as a case study in the sense that it aims to an in-depth analysis of the electoral success of three parties on the premises of the political systems of each of countries under which they reside. However, the study takes its starting point in the theoretical discussion concerning the potential impact of various political system features on extreme right-wing parties in general, which enables a systematic analysis of the cases, and the application of a comparative perspective to the findings. The study concludes in that the political systems of the three countries studied, indeed provide different opportunities and restraints for the three extreme right-wing parties to succeed electorally. Some political system features prove, however, to affect the electoral success of the parties differently than the theoretical discussion had led us to expect. In addition, the Belgian system appears to be advantageous for the electoral success of the Vlaams Blok with regard to most political system features studied, whereas the Dutch and the German systems prove to combine multiple disadvantageous and restraining conditions affecting the electoral success of the Centrumdemocraten and the Republikaner. Yet, the German system appears to be the most restraining system, which is due to the fact that some of the political features appear even more restraining for the German extreme right than similar features in the Netherlands.
  • Välikangas, Katariina (Ympäristöministeriö, 2009)
    Suomen ympäristö 13/2009
    Tarvitaanko ikääntyneille uudenlaisia asumisratkaisuja? Tulevina vuosina ikääntyvien määrän kasvu haastaa sekä asumisen suunnittelun että olemassa olevan asuntokannan kehittämisen. Esiin nousevat kysymykset ikääntyneiden haluamasta elämänlaadusta ja heille mieluisista asumisratkaisuista. Kuinka Suomessa voitaisiin varautua ikääntyneiden asumiseen kohdistuviin haasteisiin? Selvityksessä tarkastellaan, miten ikäspesifejä eli laitoshoidon ja tavanomaisten asuntojen väliin sijoittuvia asumisratkaisuja toteutetaan Ruotsissa, Norjassa, Tanskassa ja Hollannissa. Ikääntyvien asumisen kehittämisen valtakunnallisia linjauksia, asumista koskevaa ohjeistusta ja rahoitusratkaisuja sekä kuntien toimia välimuotoisessa asumisessa käydään läpi. Yhtenä näkökulmana asumisratkaisujen tarkastelussa on Aging-in-Place -ajattelu asumisen ja asuinympäristöjen sekä ikääntyvän hyvinvoinnin ja tarvelähtöisen hoivan kehittämisessä. Tällä korostetaan asuinaluekohtaisia toimintamalleja ja kotona asumisen tukemista tarvittavien palvelu- ja asumisratkaisujen avulla. Mukana on myös esimerkkejä erilaisista asumisratkaisuista. Näiden maiden esimerkkien pohjalta arvioidaan kehittämishaasteita ja tehdään ehdotuksia ikääntyneiden asumisen kehittämiseksi Suomessa.
  • Aho, Riikka Katariina (2008)
    Tarkastelen pro gradu –tutkielmassani laadullisin menetelmin valtion ylimmän virkamiesjohdon järjestelmää ja sen uudistamista. Keskiössä on Suomen oma malli ja sen uudistusprosessi, jota vertaan Ruotsissa, Tanskassa, Alankomaissa ja Iso-Britanniassa toteutettuihin samankaltaisiin uudistuksiin. Tässä tutkimuksessa ylimmän virkamiesjohdon järjestelmä on jaettu rekrytointiin, koulutukseen sekä kehittämiseen ja liikkuvuuden edistämiseen. Tutkimukseni tarkoitus on selvittää, minkälaista ylimmän virkamiesjohdon johtamispolitiikkaa Suomessa harjoitetaan ja millaista se on suhteessa vertailumaiden vastaaviin politiikkoihin. Työssä on selvitetty Suomen ja vertailumaiden järjestelmien yhtäläisyyksiä, eroja sekä sitä, millainen yleinen linja Suomen ja vertailumaiden ylimmän virkamiesjohdon rekrytoinneista, koulutuksesta sekä kehittämisestä ja liikkuvuuden edistämisestä syntyy. Etualalla tutkimuksessa on kuitenkin Suomen järjestelmä ja sen kehittäminen. Asiakirja-aineistoon ja yhden suomalaisen asiantuntijan haastatteluihin pohjautuvan tutkimusmateriaalin perusteella kävi ilmi, että jokaisen maan järjestelmällä on omat ominaispiirteensä, mutta yleisiä linjoja on selkeästi havaittavissa. Ylimmän johdon rekrytoinneissa ollaan alettu painottaa lisääntyvässä määrin johtamisosaamista, johtamisominaisuuksia ja hankittua johtamiskokemusta. Suomessa käytännössä osoitettu johtamistaito tuotiin kelpoisuusvaatimusten osaksi jo vuoden 1997 periaatepäätöksen myötä, mutta sen oletetut vaikutukset ovat jääneet odotettua vähäisemmiksi. Syynä tähän on luultavasti se, ettei käytännössä osoitettua johtamistaitoa ole missään määritelty niin tarkasti, että sitä voitaisiin todellisuudessä käyttää hyväksi hakumenettelyssä. Ylimmän virkamiesjohdon koulutuksen ja kehittämisen tilanne on kahtalainen: Toisaalta ollaan pyritty systematisoimaan sekä keskittämään koulutus- ja kehittämispalveluja ja toisaalta ollaan taas luotettu palvelujen moninaisuuteen. Suomi on lähempänä edellistä vaihtoehtoa; vaikka vuoden 2006 uudistusehdotuksen esitystä valtiovarainministeriöön perustettavasta ylimmän virkamiesjohdon tukiyksiköstä ei näillä näkymin toteutetakaan, ollaan maahamme luomassa nykyisten voimavarojen turvin systemaattisempaa ja järjestelmällisempää johdon koulutus- ja kehittämispolitiikkaa. Ylimmän virkamiesjohdon liikkuvuutta on sekä Suomessa että vertailumaissa pyritty edistämään lähes poikkeuksetta määräaikaisin palvelussuhteiden avulla. Määräaikaisuuksien pituudet ovat maasta riippuvaisia, mutta keskimäärin ne ovat kestäneet kolmesta kuuteen vuotta. Suomeen oli vuoden 2006 uudisehdotuksen mukaisesti suunnitteilla nk. virkakarriäärijärjestelmä, jossa virka ja tehtävä olisivat erotetut toisistaan. Järjestelmä olisi muistuttanut hyvin paljon Alankomaissa käytössä olevaa mallia. Tämä ei kuitenkaan nykyisellään toteudu, vaan ylimmän virkamiesjohdon viroista olisi näillä näkymin tulossa vain määräaikaisia. Olen tutkimuksessani pyrkinyt ottamaan huomioon sen, että kunkin maan uudistuksiin ovat vaikuttaneet oman poliittis-hallinnollisen järjestelmän ominaispiirteet. Suomen järjestelmän uudistusprosessissa on selkeästi näkyvillä maamme hallintokulttuuriin vaikuttava hallinto-legalismi, joka vaalii neutraalia virkamiesasemaa ja sen varaan rakennettua yleistä etua ja oikeusvaltioajattelua. Hallinto-legalistisen ajattelun ydinjoukkoa ovat perinteisesti olleet juristit ja heidän yleishallintotraditionsa.