Akuutin haimatulehduksen yleisin aiheuttaja Suomessa liiallinen alkoholin käyttö. Vaikea tautimuoto on tärkeää tunnistaa nopeasti. Ensimmäisen vuorokauden maltillinen nesteytys Ringerin liuoksella ja elintoimintojen monitorointi parantavat ennustetta. Vatsaontelon painetta lasketaan konservatiivisen hoidon menetelmin. Myös varhainen enteraalinen ravitsemus on tärkeä. Pienellä osalla potilaista voidaan joutua kajoavaan hoitoon, ja siinä mini-invasiiviset menetelmät ovat ensisijaisia. Taudin uusiutumista estävät sappikivitaudin hoito ja alkoholin käytön lopettaminen.

•Sallivampi ilmapiiri lisää yli 75-vuotiaiden alkoholinkäyttöä. Samaan aikaan ikäryhmän suuruus kasvaa. •Alkoholiongelman hoitoon voidaan käyttää samoja menetelmiä kuin nuoremmilla, ja tulokset ovat ¬pääsääntöisesti yhtä hyviä. •Erityistä huomiota on kiinnitettävä alkoholin ja lääkkeiden yhteisvaikutuksiin, kaatumis- ja tapaturmariskiin, sairauksiin, heikentyneeseen kognitioon sekä usein läsnä olevaan häpeään. •Jo hyvin pieni määrä alkoholia voi aiheuttaa ongelmia hauraalle vanhukselle. •Käytöstä on kysyttävä syyllistämättä ja ikäihmisen autonomiaa kunnioittaen.

Tarkoituksenamme oli selvittää, miten nuorten aikuisten oma ja heidän vanhempiensa ongelmallinen alkoholinkäyttö on yhteydessä kehotyytymättömyyteen ja ahmimishäiriöoireisiin nuorella aikuisiällä. Aineistonamme oli suomalaisia kaksosia ja heidän vanhempiaan koskeva valtakunnallinen etenevä kohorttitutkimus FinnTwin16, josta riittävät tiedot tutkimuksemme suorittamiselle löytyi 1938 naiselta ja 1616 mieheltä sekä 1994 äidiltä ja 1994 isältä. Mittasimme vanhempien ongelmallista alkoholinkäyttöä Malmö-muokatulla Michiganin alkoholismin seulontatutkimuksella (Mm-MAST), kun kaksoset olivat 16-vuotiaita. Keskimäärin 24-vuoden ikäisinä kaksoset täyttivät syömishäiriökyselystä (Eating Disorder Inventory-2) kehotyytymättömyyttä ja ahmimishäiriöoireita koskevat osuudet sekä pidennetyn version Mm-MAST:sta, jolla selvitimme kaksosten omaa ongelmallista alkoholikäyttöä. Lineaarisella regressioanalyysillä arvioimme yhteyttä ongelmallisen alkoholinkäytön sekä kehotyytymättömyys- ja ahmimishäiriöoirepisteiden välillä. Hyödynsimme lineaarista regressioanalyysiä myös mediaatioanalyyseissä ja sekoittavien tekijöiden vakioinneissa. Yhteys vanhempien ongelmallisen alkoholinkäytön ja kaksosten kehotyytymättömyyden välillä oli mitättömän pieni (b = 0,028 naisille; 0,016 miehille), kuten myös yhteys vanhempien ongelmallisen alkoholinkäytön ja kaksosten ahmimishäiriöoireiden välillä (b = 0,012 naisille; 0,0040 miehille). Yhteys kaksosten oman ongelmallisen alkoholinkäytön ja kehotyytymättömyyden (b = 0,070 naisille; 0,043 miehille) sekä ahmimishäiriöoireiden (b = 0,090 naisille; 0,079 miehille) välillä oli kohtuullinen, eikä täysin selittynyt sekoittavien tekijöiden vakioinneilla. Emme löytäneet tukea hypoteesille, että vanhempien ongelmallinen alkoholinkäyttö vaikuttaisi nuorten aikuisten kehotyytymättömyyteen tai ahmimishäiriöoireisiin edes epäsuorasti nuorten aikuisten oman ongelmallisen alkoholinkäytön kautta. Sen sijaan nuorten aikuisten oma ongelmallinen alkoholinkäyttö oli yhteydessä suurempaan kehotyytymättömyyteen ja ahmimishäiriöoireiluun nuorella aikuisiällä.

Krooninen haimatulehdus on harvinainen, mutta todennäköisesti alidiagnosoitu sairaus. Sen yleisin syy on alkoholin liiallinen käyttö. Hoito kohdistetaan kipuun sekä ekso- ja endokriiniseen vajaatoimintaan. Alkoholinkäytön ja tupakoinnin lopettaminen on ensiarvoisen tärkeää. Invasiivisia hoitoja kannattaa harkita, jos kipua tai komplikaatioita ei saada hoidetuksi konservatiivisesti. Seurannassa varmistetaan potilaan pysyminen raittiina ja tarkistetaan ravitsemustila. Sairaus on etenevä ja siihen liittyy haiman vajaatoiminnan, rasvaripulin, diabeteksen ja haimasyövän riski.

Suomalaisista vangeista noin 80 %:lla on päihderiippuvuus, ja päihteiden käyttö on merkittävä suomalaisten terveyttä ja turvallisuutta uhkaava tekijä liittyen erityisesti väkivalta- ja liikennerikoksiin. Alkoholi, amfetamiini ja bentsodiatsepiinit altistavat väkivaltaiselle ja impulsiiviselle käyttäytymiselle, ja noin 80 % Suomen henkirikoksista tehdään päihteiden vaikutuksen alaisena. Rattijuopumuksissa huumeet ja pääasiassa keskushermostoon vaikuttavat lääkkeet (PKV-lääkkeet) ovat nousseet yhä merkittävimmiksi, ja rattijuoppojen aiheuttamissa onnettomuuksissa kuolleista noin joka kuudes on rattijuopon kyydissä ollut ja joka kymmenes täysin sivullinen. Lääkäreillä on ilmoitusvelvollisuus poliisille ajoterveysvaatimusten täyttämättömyydestä, ja hoidon yhdistäminen ajokieltoon on todettu tehokkaaksi keinoksi rattijuopumusten ehkäisyssä. Väkivaltarikolliset ovat persoonallisuudeltaan häiriintyneempiä, eikä nykyinen lainsäädäntö ole mahdollistanut tehokasta sekundaaripreventiota hoidollisin keinoin.

Päihteiden käyttö lisää tapaturmariskiä ja vammojen vakavuutta. Vaara kuolla päihtyneenä tapaturmassa on miehillä kuusinkertainen naisiin verrattuna. Alkoholin aiheuttama kuormitus päivystyksissä lisääntynee uuden alkoholilain vuoksi. Päivystysyksiköissä on hyödyllistä testata tapaturmapotilaan veren alkoholipitoisuus ja keskustella testin tuloksesta. Päihdeongelmien varhainen tunnistaminen sekä potilaan tukeminen ja hoitoonohjaus ovat tärkeitä haittojen ehkäisemiseksi.

Päihteiden käyttö voi vaikuttaa nuoren psyykkisen ja fyysisen terveyden lisäksi tulevaisuudensuunnitelmiin, kuten ajokortin saamiseen, varusmiespalveluun tai opiskelupaikkaan. Nuoren kohtaamisessa ja päihteiden käytön selvittelyssä tärkeää on neutraali, kiinnostunut ja holhoamaton asenne. Anamneesi on käytön arvioinnin sekä päihdediagnostiikan kulmakivi. Haastattelussa ja tilanteen kartoituksessa kannattaa käyttää tukena erilaisia strukturoituja päihdekyselyjä. Laboratoriotutkimuksilla voi täydentää anamneesin tietoja. Päihteiden käytön lisäksi selvitetään muut nuoren elämän osa-alueet, päihteiltä suojaavat tekijät, riskit ja voimavarat sekä muu psyykkinen oireisto. Päihteiden käyttöä tutkittaessa myös motivoidaan nuorta käytön, seurausten ja syiden ajankohtaiseen tarkasteluun ja tarvittaessa hoitoon. Hoitojärjestelmän kehittämisessä on panostettava yhtenäisiin hoitokäytäntöihin sekä nuorten motivoimiseen ja sitouttamiseen hoitoon.