Browsing by Subject "Allium cepa L."

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-3 of 3
  • Mäkinen, Suvi (Helsingin yliopisto, 2019)
    Ruokasipuli (Allium cepa L.) on yksi Suomen eniten viljellyistä avomaan vihanneksista. Sipulin fosforinotosta on vähän kotimaisia tutkimustuloksia ja nykyiset fosforilannoitusmäärät perustuvat asiantuntija-arvioihin ja laskennallisiin keskiarvoihin fosforin otosta. Fosfori on kasveille välttämätön makroravinne, jonka puute heikentää merkittävästi kasvien kasvua. Lannoitteiden sisältämä fosfori on louhittu pääosin uusiutumattomista luonnonvaroista, joten fosforilannoitteiden käytön tulisi olla ympäristön kannalta järkevää. Sipulin fosforinottoa tutkittiin 2014 kahdella maalajilla (karkea hieta, korkea fosforipitoisuus ja hiuesavi, välttävä fosforipitoisuus) Luonnonvarakeskuksen toimipaikalla Piikkiössä. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää fosforilannoitustasojen vaikutus sipulin kasvuun, ravinteikkuuteen ja satoon sekä seurata maaperän liukoisen fosforin pitoisuutta kasvukaudella. Tutkimuksessa mitattiin sipulin lehtien kasvu ja ravinnepitoisuus kerran kasvukauden aikana, sekä sadonkorjuun jälkeen satotaso, sipulien ja lehtien ravinnepitoisuus sekä sadon mukana poistuneet ravinteet. Maan helppoliukoisen fosforin pitoisuutta seurattiin viikoittaisilla maanäytteillä. Neliportaisen lannoituskokeen tulokset osoittivat, ettei yksivuotisella lannoituskokeella saatu esiin tilastollisesti merkitseviä eroja satomäärissä tai sadon mukana poistuneiden ravinteiden määrissä eri lannoitustasojen välillä. Fosforilannoitus vaikutti sipulien ravinnepitoisuuksiin vain yksittäisten ravinteiden osalta. Myös maan liukoisen fosforin pitoisuudet tasoittuivat lannoituseroista huolimatta nopeasti samalle tasolle kummallakin maalajilla. Sipulin ravinteiden otto oli hietamaalla 22–26 kg P /ha, 86–102 kg N /ha ja 92–111 kg K /ha ja savimaalla 18–20 kg P/ha, 84–90 kg N /ha ja 92–101 kg K /ha. Sipuleissa ei havaittu fosforinpuutosta, eikä kasvustonäytteiden perusteella voida sanoa, soveltuuko sipulikasvuston mittaaminen tai lehtien ravinteiden analysointi mittaamaan kasvuston fosforin ottoa tai tunnistamaan fosforinpuutoksen oireita. Kokeen tulosten perusteella nykyisin käytettävät fosforilannoitusmäärät ovat sipulin sadonmuodostuksen kannalta riittävät.
  • Wang, Aimei; Islam, Md Nahidul; Johansen, Anders; Haapalainen, Minna; Latvala, Satu; Edelenbos, Merete (2019)
    Diseases develop during the storage of onions. To minimize losses, new methods are needed to identify diseased bulbs early in storage. Volatile organic compounds (VOCs), the respiration rate, weight loss, and the dry matter content were investigated for 1-7 weeks post inoculation of bulbs with water (control) and two strains (Fox006 or Fox260) of Fusarium oxysporum f. sp. cepae. Photos, multispectral image analysis, and real-time polymerase chain reaction (PCR) showed no infection in the control onions, weak pathogenic infection in Fox006-onions, and strong pathogenic infection in Fox260-onions at week 7 post inoculation. Infected bulbs exhibited increased respiration rate, increased VOC emission rate, and increased weight loss. The control and Fox006-onions did not respond to inoculation and had similar reaction pattern. Forty-three different VOCs were measured, of which 17 compounds had sulfur in their chemical structure. 1-Propanethiol, methyl propyl sulfide, and styrene were emitted in high concentrations and were positively correlated with the extent of infection (r = 0.82 - 0.89). Therefore, these compounds were the most promising volatile markers of Fusarium basal rot infection. For the first time, we show that the extent of fungal infection determined by real-time PCR in onion bulbs is related with VOC emission.
  • Laitala, Emilia (Helsingin yliopisto, 2020)
    Fusarium oxysporum aiheuttaa sipulinnäivetettä, joka on huomattava sipulisatojen tuhoaja Suomessa ja muualla maailmassa. Useista virulenteista F. oxysporum f.sp. cepae -kannoista on löydetty Secreted In Xylem -geenejä (SIX), jotka koodaavat pieniä eritettyjä proteiineja, oletettuja virulenssitekijöitä. Tämä maisterintutkielma koostuu kolmesta osasta: 1) virulenssigeenien SIX3, SIX5, SIX7, SIX9, SIX10, SIX12, SIX14 ja C5 määrittäminen F. oxysporum -isolaateista PCR:llä ja geelielektroforeesilla, 2) virulenssigeenien ilmentymisen määrittäminen infektoiduissa sipulin juurissa RT-RT-PCR -menetelmällä ja 3) sienen asuttamiskyvyn tutkiminen infektoiduissa sipulintaimissa qPCR-menetelmällä. SIX-geenien määritys tehtiin 22 F. oxysporum -isolaatista, joista 12 oli todettu aiemmassa tutkimuksessa aggressiivisesti tautia aiheuttaviksi, 8 lievästi tautia aiheuttaviksi ja 2 ei-patogeenisiksi. Aggressiivisista isolaateista kuudelta löytyivät kaikki testatut geenit, viideltä osa, mutta muista geneettisesti poikkeavalta isolaatilta 006 ei ainuttakaan. Myöhemmin todettiin, että osa työssä käytetyistä DNA-näytteistä oli vaurioituneita, mikä vaikutti tuloksiin. Uuden tutkimuksen mukaan lievästi virulentilla isolaatilla 220a ja kaikilla muilla aggressiivisilla isolaateilla paitsi isolaatilla 006 oli kaikki tutkitut SIX-geenit. Ei-patogeenisilta isolaateilta ei todettu näitä geenejä. F. oxysporum -isolaateilla tartutetuista sipulinsiemenistä kasvatettiin kasvihuoneessa taimia, joissa patogeeniset isolaatit aiheuttivat tautioireita. Taimista kahdessa eri aikapisteessä kerätyistä näytteistä eristettyä RNA:ta ja DNA:ta analysoitiin RT-RT-PCR- ja qPCR-menetelmillä. F. oxysporum -sienen suhteellinen määrä sipulin juurissa lisääntyi aikapisteiden välillä. Ei-patogeeniset isolaatit asuttivat sipulin juuria hitaammin kuin patogeeniset isolaatit. Lievästi virulentti isolaatti 220a oli hidas asuttaja, vaikka siltä löytyivät kaikki tutkitut SIX-geenit. Aggressiivisissa isolaateissa 260pc, 262 ja 263 SIX3 ja SIX9 ilmentyivät sienen kasvaessa sipulintaimissa, mutta eivät sienen kasvaessa elatusmaljalla. Isolaatissa 220a näiden geenien ilmentyminen oli heikompaa. Lineaarinen korrelaatio näiden geenien ilmentymisen tason ja sienen määrän välillä oli heikosti positiivinen. Vaikka SIX-geenien voidaan olettaa avustavan F. oxysporum f.sp. cepae -sientä asuttamaan sipulin juuria, niin SIX-geenit tai niiden puute eivät silti yksinään selitä sienen asuttamiskykyä tai virulenssia.