This thesis examines the politics of language and d/Disability enacted by the participants in Kivimedia, a media workshop where d/Disabled persons are aided by media professionals in producing media content. Through an ethnographic analysis of Kivimedia radio broadcasts, the thesis develops a theoretical framework that weaves together linguistic anthropology with critical disability studies. My aim is to understand how ableist ideologies are both reproduced and challenged through linguistic practice. The thesis thus explores Kivimedia as a linguistic and discursive space where d/Disabled and a/Able-bodied interlocutors cooperate, interact and frame one another’s speech, thereby indexing the broader discursive field of d/Disability politics. Ultimately, the thesis contends that Kivimedia participants produce a d/Disability counterpublic through their radio broadcasting, that functions against the backdrop of an ableist public sphere. By establishing a public platform premised on the validity and value of d/Disabled experiences, Kivimedia allows d/Disabled speakers to “Crip” culture, that is, make evident, and possibly transform, the material positionalities of d/Disabled identities within an ableist structure and to interrogate their d/Disabled experiences outside ableist regimentation. In doing so, d/Disability becomes reconfigured as a valued, agentive interactional positionality, manifested relationally and dialogically with a/Able-bodied allies. Through this analysis, the thesis theorizes the interconnection between d/Disability and ableism as something emergent both in and across interaction, as both relational and dialogical. When perceived as interactional achievement, one can understand and scrutinize the dialectical relationship between the abstract institutions that perpetuate ableism and discourses on d/Disability and the interactional practices that comprise everyday life. Within such an interactional understanding, we can analyze and critique ableism and its everyday violence and recognize how both individuals and groups work to expose, challenge and transform ableist structures.

Tässä tutkielmassa käsitellään raskaudenkeskeytyksen tehneiden suomalaisnaisten toimijuuden kokemusta aborttiprosessissa, aborttia tarkoituksellisena toimintana sekä raskaudenkeskeyttäjien toimijuutta suhteessa siihen vaikuttaviin valtarakenteisiin. Tutkielmassa käsitellään raskaudenkeskeytyksen läpikäyneiden naisten kokemuksellisuutta toimijuuden ja subjektiviteetin käsitteiden avulla. Aborttikokemuksia käsitellään suomalaisen yhteiskunnan kontekstissa ja tutkielmassa tarkastellaan myös Suomen vuonna 1970 säädettyä aborttilakia ja abortin saatavuuden helpottamiseen tähtäävää OmaTahto2020-kansalaisalotetta. Tutkielmassa selvitetään, kuinka toimijuuden kokemus ja toiminnan tarkoituksellisuus rakentuu, sekä kuinka toimijuuden ja vallan suhde ilmenee aborttiprosessin läpikäyneiden naisten kertomuksissa. Tutkielman aineisto koostuu kymmenen Suomessa abortin täysi-ikäisenä sosiaalisista syistä tehneen naisen puoli-strukturoiduista haastatteluista. Aineisto on koottu syksyn 2020 ja kevään 2021 aikana eri puolilta Suomea. Tutkimus on toteutettu grounded theory -metodin avulla, jossa kerätty aineisto ohjaa vahvasti teoreettisen viitekehyksen soveltamista aineiston analyysiin. Tutkielmassa analysoidaan raskaudenkeskeyttäjien toimintaa sekä toimijuutta ja sen kokemusta käytäntöteoreettisesta näkökulmasta, erityisesti Sherry B. Ortnerin feministiseen käytäntöteoreettiseen työhön nojaten. Käytäntöteoreettisen lähestymistavan keskiössä on ihmisten toiminta, jota tarkastellaan samanaikaisesti sekä kulttuurisia ja sosiaalisia rakenteita luovana että niiden puitteissa tapahtuvana toimintana. Tutkielmassa abortin todetaan olevan vahvasti tarkoituksellista toimintaa, jota ohjailee yksilön raskauden keskeyttämiseen tähtäävät intentiot. Tutkielmassa todetaan, että vaikka raskauden keskeyttämiseen johtava toiminta ja sitä ohjailevat intentiot ovat vahvasti tarkoituksellisia ja subjektiivisia, intentiot ja niiden tarkoituksellisuus eivät koskaan muodostu tyhjiössä, vaan niitä muovaavat ympäröivän todellisuuden sosiaaliset ja kulttuuriset rakenteet. Tutkielmassa esitetään, että raskaudenkeskeyttäjät toimivat aborttiprosessissa karkeasti kahdella eri toiminnan tasolla, 1) päätöksenteon ja 2) kehollisuuden tasoilla, joissa tarkoituksellisuus rakentuu eri tavoin. Tutkielmassa todetaan, että raskaudenkeskeyttäjien toiminta voi olla samanaikaisesti sekä tarkoituksellista että ei-tarkoituksellista riippuen toiminnan tasosta. Tutkielma esittää, että toiminnan tarkoituksellisuudella on yhteys raskaudenkeskeyttäjien toimijuuden kokemukseen; pääsääntöisesti tilanteissa, joissa raskaudenkeskeyttäjät kokivat pystyvänsä toimimaan tarkoituksellisesti tavoitteidensa mukaisesti, he myös kokivat roolinsa vahvemmin aktiivisina toimijoina. Lisäksi tutkielmassa käsitellään vallan ja toimijuuden suhdetta aborttiprosessin kontekstissa erityisesti mukautuvan ja vastustavan toiminnan kautta. Tutkielmassa todetaan, että vallan ja toimijuuden suhde ilmenee ymmärrettävimmin mukautumisen käsitteen avulla, joka sallii raskaudenkeskeyttäjien toiminnan, toimijuuden ja sen kokemuksen tarkastelemisen samanaikaisesti sekä aktiivisena että passiivisena toimintana. Tutkielmassa esitetään, että mukautuminen vaikutti raskaudenkeskeyttäjien toimijuuden kokemukseen sekä myönteisesti että kielteisesti näiden subjektiivisista intentioista riippuen. Vastustava toiminta esiintyi aborttiprosessin yhteydessä erityisesti kommunikaation tasolla, esimerkiksi haastamalla tiettyjä raskaudenkeskeyttäjiin liittyviä stereotypioita. Lisäksi tutkielmassa todetaan, että OmaTahto2020-kansalaisaloitteen ehdottamalla aborttilakiuudistuksella, jossa raskaana oleva voi keskeyttää raskautensa omasta pyynnöstään, olisi aineiston perusteella mahdollista vaikuttaa raskaudenkeskeyttäjien toimijuuden kokemukseen myönteisesti.

This thesis examines the sociality between mushroom pickers and mushrooms in the Greater Helsinki region of Southern Finland. The focus of the thesis is on interspecies social relations and interaction, and there is an emphasis on the role of place in the material mediation of these relationships. Examining these relationships, a discussion then follows about whether these observations are enough to suggest a “mushroom personhood” in the cultural thought of mushroom enthusiasts. The thesis endeavors to further the understanding of the social interconnections of different lifeforms by examining how mushroomers and mushrooms engage with each other as well as their surroundings in the forest. The thesis is positioned within current debates over the possible causes and fixes for the global environmental crisis. The aim of the thesis is to shed light on the importance of context in mediating relationships between humans and other-than-humans, as well as to consider whether this interspecies sociality might have implications on understandings of personhood in the West. Fungi are a distinct kingdom of organisms, which include mushrooms. In this thesis, the term “mushroom” is used to refer to the visible fruiting bodies of a larger subterranean organism called the mycelium. Mushrooms are picked for sale, consumption, and various other purposes in many countries, and mushroom picking is a common hobby in Finland. The ethnographic data for this thesis was gathered through fieldwork among recreational mushroomers from the Greater Helsinki region over the period of two autumns in 2019 and 2020. This fieldwork comprised of participant observation with sixteen mushroom enthusiasts, supplemented by four recorded unstructured interviews. The ethnographic focus of the thesis is on how humans who engage in mushroom picking express their knowledge of the connections between different lifeforms, and how things like emotion, memory and experience inform their movement and decision-making in the forest. There is a special emphasis on how mushroomers speak about and to mushrooms, and how they describe their appearance and behavior. The primary theoretical framework for the thesis builds on Tim Ingold’s work in environmental anthropology, with a focus on the notion of dwelling. The dwelling perspective is employed to gain a comprehensive understanding of the interconnectedness of different lifeforms within their material environments. Special consideration is given to how the concept of “place” is created by—and conversely mediates—human–mushroom relationships. In this thesis, place is seen as a temporal concept fundamentally emergent in practice, created by an interplay of human and other-than-human activity in a material environment over time. The ethnographic evidence presented in this thesis points to significant sociality, respect, personification, and care between human mushroom pickers and mushrooms. Examples of such sociality range from the use of respectful and caring language in describing mushrooms, to directly speaking to the mushrooms themselves. Furthermore, the ethnographic data include examples of how mushroom pickers perceive mushroom behavior, appearance, and intentionality, and commonly use anthropomorphic language to describe them. The question of other-than-human personhood is discussed in relation to these observations, and the thesis suggests that mushrooms may indeed be considered relational persons within these highly social contexts. Sociality between humans and other species is often overlooked in research on Western societies, especially when it comes to fungi and other non-animals. The thesis presents an example of an attentive and respectful relationship between humans and other lifeforms within a contemporary Western sociocultural context and is thus positioned against the prevalent idea of a hyperseparation between nature and culture in the West.

Tässä tutkielmassa tarkastelen 1950 ja 1960-luvuilla kirjoitetun yhdysvaltalaisen beat-kirjallisuuden kuvaa hengellisyydestä sekä mitä tämä kuvaus kertoo hengellisestä murroskaudesta aikakauden Yhdysvalloissa. Tutkielman tavoitteena on selvittää missä määrin ja millä tavoin beatit ja näiden kirjoittama kirjallisuus edustivat muutosta yhdysvaltalaisessa hengellisyydessä. Tutkielma edustaa kirjallisuuden antropologian historiallista suuntausta, jossa kirjallisia tekstejä luetaan etnografisena lähdemateriaalina. Tutkielman lähteenä on laaja määrä beat-kirjailijoiden 1950- ja 1960-luvulla kirjoittamia runokokoelmia ja romaaneja. Näiden teosten sisältämiä hengellisyyden kuvauksia analysoin Mary Bucholtzin ja Kira Hallin esittämän sosiolingvistisen metodin avulla. Tutkielman tärkein teoreettinen viitekehys on Marshall Sahlinsin teoria kulttuurisesta muutoksesta kulttuuristen kategorioiden ja näiden suhteiden muutoksena. Tutkielmassa esitän, että huolimatta sen heterogeenisyydestä beatien hengellisyyttä yhdistää kokemuksellisuuden vahva korostus, erilaisten visioiden ja näkyjen esiintyminen, uudenlaisen amerikkalaisuuden rakentaminen, transgressiivisuus sekä marginaaliryhmiin kuuluvien ihmisten asettaminen hengellisiin rooleihin. Tämän lisäksi esitän, että beatit edustivat murrosta yhdysvaltalaisessa hengellisyydessä johtuen erityisesti siitä, että beat-teksteissä hengellisyys yhdistyy uudella tavalla normien rikkomiseen ja vapauden tavoitteluun. Tutkielmassa esitän kuitenkin myös, että kyseessä ei ole täydellinen irtiotto. Beatit ovat selvästi osa yhdysvaltalaista hengellistä perinnettä, nojaten aikaisemmista ajatussuunnista erityisesti transsendentalismiin.

Tiivistelmä – Referat – Abstract This study aims to ”sense the sense of border(s) in Pykeijä”, a small fishery on the northeast boundary of Europe, through exploring how its inhabitants experience, narrate, confront, and sense the Norwegian-Russian and Norwegian-Finnish borders lying nearby their village. This work thus, contributes to the anthropology of borders in seeking to unravel the processual character of the idea of a border and to enhance the conceptual reflections about the symbolic functions and material impacts of borders on the everyday lives of the people living near and across them. Borders are understood here as parts of the wider historical, cultural, political, and epistemological entirety unfolding on a given border land at any given time. Thus, the development of Pykeijän sense of border(s) is followed through three distinct border logics, dominating the life on the border land in succession from the mid-19th century onwards. The Imperial border logic allowed for the current Pykeijän’s Finnish ancestors to move across the northern periphery and to settle on the cape of Pykeijä. The National border logic placed Pykeijäns under the intense Norwegianization policy, by which the forming Norwegian state strived to achieve a homogenous nation within its borders. In conclusion, Pykeijäns are also presented as people whose history is so inalienably entwined with the emergence and development of the nearby borders, that they could indicate if there was something happening with the border logics again – as is widely suggested across border studies. Methodologically this study adheres to the anthropology of borders, which emphasizes the importance of time-consuming fieldwork amongst border people and delving into their experiences and understandings. The data was gathered during three months of fieldwork in Pykeijä in summer 2017. It consists of 56 interviews with 39 Pykeijäns, as well as the understandings attained through extensive participant observation of the everyday life in Pykeijä. This data is treated essentially as narratives instead of realistic descriptions of the objective reality, to allow for an access to the informal means of understanding as well. Narrative analysis found a number of recurrent narrative clusters from the data, which were then worked into the main themes of this study – the historical changes in the meanings of borders, the materiality of borders (fences), borders as distinctions of separation (neighbours) and crossing the borders in a pursuit for a better life (greener grass). These themes are wrapped around two well-known proverbs, “Good fences make good neighbours” and “The grass is always greener on the other side of the fence”, which capture many of the main findings of this study. Namely, that there are two highly antithetical borders lying nearby Pykeijä - different in almost every respect, but at the same time, both constituting equally ”good” and functional borders and a good neighbourhood. What makes up a good border must be a question of relativity, then. At times a good fence is one that prevents and halts, while sometimes it is best almost unnoticed. What is shown in this study, is that the sense of border(s) in Pykeijä highlights the importance of knowing one’s neighbours and how to best distinguish oneself from them, leaving room for whatever ambiguity and borderness is required to be able to live on and as a border. Also, since both of their borders are essentially “good fences, making good neighbours”, there is a sense of trust and safety about the Pykeijän sense of their borders. Because of this, the current European discourses on borders and border-crossers as threats, have not gained ground in Pykeijä, but are forcefully overpowered by a discourse of Pykeijäns’ own immigrant past. As such, this study serves to prove, that a history of trust and amity can abide on a border land, just as well as conflict and fear do.

This paper ethnographically explores the repercussions of the large-scale displacement and resettlement of slum-dwellers in the city of Ahmedabad, India, where state-sponsored urban development aimed at the creation of a slum-free world-class city is strongly personified around the figure of Prime Minister Narendra Modi. Based on ten months’ fieldwork in the slum resettlement site of Sadbhavna Nagar in 2015–2016, I explore the intricacies of betrayal resulting from world-class city making. First, I sug-gest that infrastructure interventions and futuristic imaginaries invoked dreams of a better future among the poor, but resulted in a sense of having been betrayed by both Modi and the state when people were physically and discursively excluded from the world-class city. Second, I demonstrate how resettled people have engaged in micro-level practices of betrayal by mobilizing middle-class “nuisance talk” (Ghertner 2012) to denigrate their new, unwanted neighbors. I argue that the perceived betrayal by the state trickles down and translates into a betrayal of neighbors in the resettlement site, reinforcing the pre-existing inequalities of caste and religion among the urban poor.

In my thesis, I investigate how the allyship between UN Women and HeForShe Champions - male leaders, representatives of different countries and communities, make a significant shift in the universal UN gender equality discourse. I show how such allyship helps to modify the abstract UN gender equality rhetoric into change in cultural practices. My data is the UN documents representing gender equality discourse and is chosen within chronological frame between 1945 and 2018. My research answers questions What impact does the HeForShe movement has on the UN gender equality discourse? How does rhetoric of the UN gender equality discourse changes when male leaders are invited to participate as allies in efforts to solve gender inequality issues? I apply Kevin C. Dunn’s and Iver B. Neumann’s post-structuralist discourse analysis to trace the development of the rhetoric of men’s agency and to detect significant shifts in the UN gender equality discourse. I utilize Peter Hedström’s and Richard Swedberg’s analytical mechanism-based approach to explain the possibility of social change through the application of specific social mechanisms. I show how situational, action-formation and transformational mechanisms initiate the change in cultural practices, which further spread by means of social network diffusion effect, described by James S. Coleman. My findings show that the Champions interpret the UN global universal rhetoric of gender equality into the local cultural contexts. UN Women utilizes the knowledge and the positions of local leaders in order to implement the UN gender equality strategies in a way that they would work in the local contexts of different communities. New set of the ideas and the values incorporated into the exemplary actions of HeForShe allies, modifies patterns of attitudes and behavior. It spreads further through the next level of social networks, through social contacts. Such allyship approach transforms the rhetoric of men’s role in the UN gender equality discourse into practices. UN Woman strategy to leverage social and cultural capital of local leaders makes a significant shift in the UN gender equality discourse from the rhetoric to the path of cultural change.

Tiivistelmä/Referat – Abstract Tutkielman tavoitteena on kuvata 2010-luvun lopulla Suomessa trendikkääksi nousseen KonMari-järjestyssiivouksen merkitystä menetelmästä kiinnostuneiden näkökulmasta tarjoten ilmiölle yhteiskunnallinen ja kulttuurinen konteksti. Tutkielma vastaa kysymyksiin, miten kodin esineistön arvoa määritellään uudelleen ja miksi kodin järjestäminen nähdään mielekkäänä. Tutkimuksen kohteena on affektinen ja tunnepitoinen suhde esineisiin, sekä tavaran järjestäminen elämänhallinnallisena toimintana. Työn teoreettisena taustana on keskustelu tavaran merkityksen muodostumisesta sekä muuttumisesta. Haastateltavien KonMari-prosessin myötä muuttuneita kulutustottumuksia tarkastellaan eettisen kuluttamisen näkökulmasta. Tutkielman aineisto muodostuu 11 puolistrukturoidusta haastattelusta sekä tukittavien kotona tehdystä havainnoinnista. Kenttätyö toteutettiin vuonna 2018 Suomessa haastatellen pääosin suurissa suomalaisissa kaupungeissa asuvia ihmisiä. Työssä esitetään etnografinen kuvaus järjestelmäprosessista sekä siihen liittyvistä motiiveista ja tunteista. Aineiston analyysimenetelmänä käytettiin teemoittelua. Tutkielma osoittaa, kuinka tavaran karsiminen henkilökohtaisten mieltymysten mukaiseksi, värittää positiivisesti kokemusta paitsi ympäristöstä, mutta auttaa myös elämään arvojensa mukaista elämää. KonMari-projekti auttaa ja rohkaisee pohtimaan itselle tärkeitä arvoja sekä muuttamaan elämäntyyliään niiden mukaiseksi. KonMari-metodia tulkittiin omien henkilökohtaisen sekä laajemmin sosiaalisesti hyväksyttyjen ideaalien mukaisesti. Ekologisuuden ja eettisyyden ihanteet kuluttamisen suhteen motivoivat suomalaisia järjestelmäsiivouksen pariin. Tavarasuhde muodostuu niin henkilökohtaisista mieltymyksistä kuin sosiaalisista vaatimuksista. Tämän päivän suomalaisten KonMari-innostusta leimaa vastuuntunto omia valintoja kohtaan sekä halu vaikuttaa laajemmin hyvin henkilökohtaisessa tilassa eli omassa kodissaan. KonMari-järjestäminen näyttäytyy tämän päivän suomalaisen elämäntyylin ihanteiden mukaisena toimintana tähdätessään tehokkaaseen, ekologiseen ja eettiseen elämäntyyliin. Samanaikaisesti sen toteuttajat näkevät valintansa vastakulttuurisena, vastustaessaan kulutusyhteiskunnan normeja.

For decades, Japan has experienced growing political disengagement. Political apathy is particularly pronounced among the youth, who see politics as quarrelsome, difficult and irrelevant to their lives. This thesis explores a movement by a community of young Tokyo creatives to counter such negative meanings by making politics a normal and ‘cool’ part of youth culture and everyday life. It focuses on three media projects through which this effort is pursued: NEUT Magazine, HIGH(er) Magazine and Making-Love Club. They represent continuities with an earlier effort to normalise political participation by the Students Emergency Action for Liberal Democracy (SEALDs) protest movement, which emerged briefly in 2015-2016 amidst what has been described as a resurgence of contentious politics following the 2011 Fukushima nuclear disaster. This thesis argues that political apathy in Japan is the result of a decades long process where confrontational partisan politics has been stigmatised, and where civil society has been depoliticised and made subservient to the agenda of the neoliberal state. It doubts whether the post-2011 resurgence of protest movements truly represents a renewal for popular political participation and argues that closer attention to how ordinary citizens perceive politics can produce a better understanding of political disengagement in Japan. It asks: How, in practice, does the creatives’ movement seek to normalise politics? What kind of political subject is presupposed by this process? And what is its significance for the political participation of youth in neoliberal Japan? Drawing on linguistic anthropology, the effort to normalise politics is conceptualised as a ‘metapragmatic project’ aiming to change the negative image of politics through ‘metapragmatic strategies’ that recontextualise political discourse to establish new meanings. The analysis is based primarily on data collected during approximately three months of field work in Tokyo, through interviews, participant observation at public events, and from print and online content published by the three media. The movement’s strategies avoid the marginalisation of its political discourse by accommodating existing language ideologies that privilege neutral and non-confrontational styles of discussion. By integrating political discourse within youth culture and everyday life, it makes politics attractive and accessible as a signifier of ‘cool’ to be consumed for constructing one’s identity and establishing social distinction. Appealing to the values of diversity and inclusion, and presenting everyday life contexts and experiences as grounds for political participation, the movement seeks to expand notions of legitimate political agency. The subject interpellated through these meanings and strategies is a liberal, individualist political consumer who sees politics as a field for pursuing self-actualisation and social distinction. It is a subjectivity that represents, effectively, a politicisation of how young, individualist neoliberal subjects already engage the world through consumption. In interpellating such subjects, the project to normalise politics creates a new space for critical political discourse. In politicising the consumptive practices of previously apolitical subjects, it demonstrates how neoliberal logics can provide the grounds for expansions of political agency, not only its curtailment. Continuing attention to the development of this discursive space, and how subjects come to engage with politics within it, can enable a more sophisticated understanding of political participation in Japan.

Tämä tutkielma tarkastelee Mimmit Sijoittaa Oy:n yhteisössä sekä sen jäsenten keskuudessa koettuja arvoja sekä ideologioita sijoittamiseen ja rahankäytön oppimiseen liittyen. Tässä tutkielmassa sosiaalisessa mediassa toimivaa yhteisöä tarkastellaan saavuttamisen, arvojen sekä toimijuuden käsitteiden kautta. Sijoittaminen ja rahankäytön oppiminen nähdään tarkoituksellisena sekä saavuttamisen arvoisena toimintana, jonka toiminnan taustalta nähdään arvoja sekä eri tapoja ilmaista toimijuutta. Tutkielma pyrkii antamaan yhteisön jäsenten toiminnasta ja sen merkityksistä kokonaisvaltaisen kuvan, jossa keskeisenä kysymyksenä ovat arvot ja ideologiat, jotka tekevät sijoittamisesta saavuttamisen arvoisena koettua toimintaa. Teemaa lähestytään tarkastelemalla yhteisön jäsenten kokemia merkityksiä rahaan liittyen, tulevaisuuteen orientoitumisen sekä tavoitteiden ja niiden asettamisen kautta. Tutkielman aineisto koostuu seitsemän Mimmit Sijoittaa- yhteisön jäsenen kanssa tehdyistä haastatteluista. Aineisto kerättiin kesällä ja syksyllä 2020. Teoreettisena kehyksenä tutkielmalle ja sen analyysille toimii Long & Mooren saavuttamisen käsite, jonka kautta yhteisön toimintaa tarkastellaan uusliberalistisena, merkityksellisenä sekä subjektiivisena asiana. Long & Mooren teorian kautta tutkielmassa esitetään Mimmit Sijoittaa- yhteisön toiminnan sisältävän laajempia, yhteiskunnallisia merkityksiä yksilöllisen taloudellisen optimoinnin tavoitteen lisäksi. Yhteisön jäsenet kokevat yhteisön toiminnan itselleen monella tapaa merkityksellisenä ja näkevät sen erilaisten asioiden saavuttamisen välineenä. Sijoittaminen nähdään esimerkiksi välineenä itsensä kehittämiselle, oman potentiaalin saavuttamiselle, yhteiskunnalliselle muutokselle ja toimijuuden harjoittamiselle sekä yksilöllisesti että yhteisöllisesti. Lisäksi yhteisön toimintaa ohjaavat monenlaiset arvot, kuten esimerkiksi vastuu itsestä sekä perheestä, taloudellinen turva ja sen luominen sekä naisten taloudellinen itsenäisyys. Arvoista merkittävänä on myös toimijuus. Tutkielma esittää Ortnerin teorioiden avulla Mimmit Sijoittaa- yhteisön toiminnan olevan tarkoituksellista ja tavoitteellista. Toimijuuden rooli yhteisössä on merkittävä, ja sillä pyritään lisäämään kontrollin tunnetta sekä vastarintaa, sekä ajamaan rahoitusmarkkinoiden vähemmistöön kuuluvien naisten sijoitustoimintaa. Tutkielma esittää sijoittamisen olevan Mimmit Sijoittaa- yhteisön jäsenille tapa vaikuttaa elämäänsä taloudellisten taitojen ulkopuolelle ulottuviin asioihin, ja yhteisön toiminnan keskiössä on ensisijaisesti yhteisön jäsenten arvot ja niiden mukainen sijoitustoiminta.