Browsing by Subject "Anthropology"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-20 of 25
  • Nieminen, Toni (Helsingin yliopisto, 2021)
    This thesis examines the politics of language and d/Disability enacted by the participants in Kivimedia, a media workshop where d/Disabled persons are aided by media professionals in producing media content. Through an ethnographic analysis of Kivimedia radio broadcasts, the thesis develops a theoretical framework that weaves together linguistic anthropology with critical disability studies. My aim is to understand how ableist ideologies are both reproduced and challenged through linguistic practice. The thesis thus explores Kivimedia as a linguistic and discursive space where d/Disabled and a/Able-bodied interlocutors cooperate, interact and frame one another’s speech, thereby indexing the broader discursive field of d/Disability politics. Ultimately, the thesis contends that Kivimedia participants produce a d/Disability counterpublic through their radio broadcasting, that functions against the backdrop of an ableist public sphere. By establishing a public platform premised on the validity and value of d/Disabled experiences, Kivimedia allows d/Disabled speakers to “Crip” culture, that is, make evident, and possibly transform, the material positionalities of d/Disabled identities within an ableist structure and to interrogate their d/Disabled experiences outside ableist regimentation. In doing so, d/Disability becomes reconfigured as a valued, agentive interactional positionality, manifested relationally and dialogically with a/Able-bodied allies. Through this analysis, the thesis theorizes the interconnection between d/Disability and ableism as something emergent both in and across interaction, as both relational and dialogical. When perceived as interactional achievement, one can understand and scrutinize the dialectical relationship between the abstract institutions that perpetuate ableism and discourses on d/Disability and the interactional practices that comprise everyday life. Within such an interactional understanding, we can analyze and critique ableism and its everyday violence and recognize how both individuals and groups work to expose, challenge and transform ableist structures.
  • Sintonen, Siiri (Helsingin yliopisto, 2021)
    Social bonds in primates influence the cooperative interactions and thereby individual fitness. The determinants of close bonds include age, sex, rank, and kinship. In addition, increasing evidence shows that personality, particularly similarity in personality characteristics among partners, also known as personality homophily, is an important factor in bond formation. In Japanese macaques, kinship and sex are the main determinants of close bonds, reflecting the social structure of this despotic, nepotistic macaque species. However, whether and how these socio-ecological factors may constrain the significance of personality in determining bonding is unstudied. The aim of this thesis is to examine whether dyadic personality similarity influences female relationships in a group of semi-wild Japanese macaques. I assessed several personality traits as well as an indicator of curiosity by the frequency of exploring enrichment and experimental devices. 159h of focal data was collected (5h/ind.) of 32 adult and adolescent semi-wild Japanese macaque females living in Affenberg Zoo, Landskron, Austria. Based on the results, the friendships of this group’s female Japanese macaques is determined by kinship, and personality homophily in sociability. The evidence is in accordance with the known social structure typical for the species and previous findings regarding personality homophily in primates.
  • Karvetti, Kia (Helsingin yliopisto, 2021)
    Tässä tutkielmassa käsitellään raskaudenkeskeytyksen tehneiden suomalaisnaisten toimijuuden kokemusta aborttiprosessissa, aborttia tarkoituksellisena toimintana sekä raskaudenkeskeyttäjien toimijuutta suhteessa siihen vaikuttaviin valtarakenteisiin. Tutkielmassa käsitellään raskaudenkeskeytyksen läpikäyneiden naisten kokemuksellisuutta toimijuuden ja subjektiviteetin käsitteiden avulla. Aborttikokemuksia käsitellään suomalaisen yhteiskunnan kontekstissa ja tutkielmassa tarkastellaan myös Suomen vuonna 1970 säädettyä aborttilakia ja abortin saatavuuden helpottamiseen tähtäävää OmaTahto2020-kansalaisalotetta. Tutkielmassa selvitetään, kuinka toimijuuden kokemus ja toiminnan tarkoituksellisuus rakentuu, sekä kuinka toimijuuden ja vallan suhde ilmenee aborttiprosessin läpikäyneiden naisten kertomuksissa. Tutkielman aineisto koostuu kymmenen Suomessa abortin täysi-ikäisenä sosiaalisista syistä tehneen naisen puoli-strukturoiduista haastatteluista. Aineisto on koottu syksyn 2020 ja kevään 2021 aikana eri puolilta Suomea. Tutkimus on toteutettu grounded theory -metodin avulla, jossa kerätty aineisto ohjaa vahvasti teoreettisen viitekehyksen soveltamista aineiston analyysiin. Tutkielmassa analysoidaan raskaudenkeskeyttäjien toimintaa sekä toimijuutta ja sen kokemusta käytäntöteoreettisesta näkökulmasta, erityisesti Sherry B. Ortnerin feministiseen käytäntöteoreettiseen työhön nojaten. Käytäntöteoreettisen lähestymistavan keskiössä on ihmisten toiminta, jota tarkastellaan samanaikaisesti sekä kulttuurisia ja sosiaalisia rakenteita luovana että niiden puitteissa tapahtuvana toimintana. Tutkielmassa abortin todetaan olevan vahvasti tarkoituksellista toimintaa, jota ohjailee yksilön raskauden keskeyttämiseen tähtäävät intentiot. Tutkielmassa todetaan, että vaikka raskauden keskeyttämiseen johtava toiminta ja sitä ohjailevat intentiot ovat vahvasti tarkoituksellisia ja subjektiivisia, intentiot ja niiden tarkoituksellisuus eivät koskaan muodostu tyhjiössä, vaan niitä muovaavat ympäröivän todellisuuden sosiaaliset ja kulttuuriset rakenteet. Tutkielmassa esitetään, että raskaudenkeskeyttäjät toimivat aborttiprosessissa karkeasti kahdella eri toiminnan tasolla, 1) päätöksenteon ja 2) kehollisuuden tasoilla, joissa tarkoituksellisuus rakentuu eri tavoin. Tutkielmassa todetaan, että raskaudenkeskeyttäjien toiminta voi olla samanaikaisesti sekä tarkoituksellista että ei-tarkoituksellista riippuen toiminnan tasosta. Tutkielma esittää, että toiminnan tarkoituksellisuudella on yhteys raskaudenkeskeyttäjien toimijuuden kokemukseen; pääsääntöisesti tilanteissa, joissa raskaudenkeskeyttäjät kokivat pystyvänsä toimimaan tarkoituksellisesti tavoitteidensa mukaisesti, he myös kokivat roolinsa vahvemmin aktiivisina toimijoina. Lisäksi tutkielmassa käsitellään vallan ja toimijuuden suhdetta aborttiprosessin kontekstissa erityisesti mukautuvan ja vastustavan toiminnan kautta. Tutkielmassa todetaan, että vallan ja toimijuuden suhde ilmenee ymmärrettävimmin mukautumisen käsitteen avulla, joka sallii raskaudenkeskeyttäjien toiminnan, toimijuuden ja sen kokemuksen tarkastelemisen samanaikaisesti sekä aktiivisena että passiivisena toimintana. Tutkielmassa esitetään, että mukautuminen vaikutti raskaudenkeskeyttäjien toimijuuden kokemukseen sekä myönteisesti että kielteisesti näiden subjektiivisista intentioista riippuen. Vastustava toiminta esiintyi aborttiprosessin yhteydessä erityisesti kommunikaation tasolla, esimerkiksi haastamalla tiettyjä raskaudenkeskeyttäjiin liittyviä stereotypioita. Lisäksi tutkielmassa todetaan, että OmaTahto2020-kansalaisaloitteen ehdottamalla aborttilakiuudistuksella, jossa raskaana oleva voi keskeyttää raskautensa omasta pyynnöstään, olisi aineiston perusteella mahdollista vaikuttaa raskaudenkeskeyttäjien toimijuuden kokemukseen myönteisesti.
  • Tacey, Ivan (Helsingin yliopisto, 2018)
    Animism and Interconnectivity is an ethnographic study of Batek Dè’ and Manya’ religion on the periphery of the Malaysian rainforest. In the twenty-first century, the lives of these two small-scale groups of former hunter-gatherers take place on the interconnected frontier between forest and the outside world, a nexus of different ideas, peoples and objects of diverse origins. Through an examination of specific events occurring in particular places on the forest periphery, the thesis highlights changes and continuities in shamanistic practices, myths, cosmologies and relations with other-than-human beings in the transformed physical and social landscape. Each chapter presents ethnographic vignettes and case-studies as a means of providing concrete examples of how contemporary Batek and Manya’ animism is shaped by ongoing socio-economic, political and environmental change in twenty-first century Malaysia. Recent approaches to animism have frequently focused on constructions of distributed agency and personhood within local environments while downplaying, or even ignoring, complex historical and contemporary interactions between indigenous peoples and other social groups. This thesis rebalances this through an examination of contemporary forms and practices of animism within a context of political exclusions, environmental degradation and marginalization. In theorizing animism through interconnectivity, the thesis draws attention to the multiple and convoluted entanglements which emerge on the interconnected zone of the forest periphery. For Bateks, these entanglements entail oscillating between connectivity and separation, integration and rupture. Connectivity is both empowering and debilitating, the various modalities it takes must be understood as shaping animistic forms and practices within a context of shifting political and ecological conditions.
  • Marttinen, Elsa (Helsingin yliopisto, 2021)
    This thesis examines the sociality between mushroom pickers and mushrooms in the Greater Helsinki region of Southern Finland. The focus of the thesis is on interspecies social relations and interaction, and there is an emphasis on the role of place in the material mediation of these relationships. Examining these relationships, a discussion then follows about whether these observations are enough to suggest a “mushroom personhood” in the cultural thought of mushroom enthusiasts. The thesis endeavors to further the understanding of the social interconnections of different lifeforms by examining how mushroomers and mushrooms engage with each other as well as their surroundings in the forest. The thesis is positioned within current debates over the possible causes and fixes for the global environmental crisis. The aim of the thesis is to shed light on the importance of context in mediating relationships between humans and other-than-humans, as well as to consider whether this interspecies sociality might have implications on understandings of personhood in the West. Fungi are a distinct kingdom of organisms, which include mushrooms. In this thesis, the term “mushroom” is used to refer to the visible fruiting bodies of a larger subterranean organism called the mycelium. Mushrooms are picked for sale, consumption, and various other purposes in many countries, and mushroom picking is a common hobby in Finland. The ethnographic data for this thesis was gathered through fieldwork among recreational mushroomers from the Greater Helsinki region over the period of two autumns in 2019 and 2020. This fieldwork comprised of participant observation with sixteen mushroom enthusiasts, supplemented by four recorded unstructured interviews. The ethnographic focus of the thesis is on how humans who engage in mushroom picking express their knowledge of the connections between different lifeforms, and how things like emotion, memory and experience inform their movement and decision-making in the forest. There is a special emphasis on how mushroomers speak about and to mushrooms, and how they describe their appearance and behavior. The primary theoretical framework for the thesis builds on Tim Ingold’s work in environmental anthropology, with a focus on the notion of dwelling. The dwelling perspective is employed to gain a comprehensive understanding of the interconnectedness of different lifeforms within their material environments. Special consideration is given to how the concept of “place” is created by—and conversely mediates—human–mushroom relationships. In this thesis, place is seen as a temporal concept fundamentally emergent in practice, created by an interplay of human and other-than-human activity in a material environment over time. The ethnographic evidence presented in this thesis points to significant sociality, respect, personification, and care between human mushroom pickers and mushrooms. Examples of such sociality range from the use of respectful and caring language in describing mushrooms, to directly speaking to the mushrooms themselves. Furthermore, the ethnographic data include examples of how mushroom pickers perceive mushroom behavior, appearance, and intentionality, and commonly use anthropomorphic language to describe them. The question of other-than-human personhood is discussed in relation to these observations, and the thesis suggests that mushrooms may indeed be considered relational persons within these highly social contexts. Sociality between humans and other species is often overlooked in research on Western societies, especially when it comes to fungi and other non-animals. The thesis presents an example of an attentive and respectful relationship between humans and other lifeforms within a contemporary Western sociocultural context and is thus positioned against the prevalent idea of a hyperseparation between nature and culture in the West.
  • Uro, Risto (2017)
    In recent years, a number of New Testament and early Christian scholars have begun to use cognitive science approaches in their work. In this paper, I situate those efforts within the larger framework of the changing humanities, and the increased interest among humanistic scholars and social scientists in drawing on the growing body of knowledge on the cognitive and evolutionary roots of human thinking and behaviour. I also suggest how cognitive historiography can be helpful in shedding new light on issues discussed by New Testament scholars, by elaborating a case study: an analysis of the rite introduced by John the Baptist.
  • Tillander, Rasmus (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tässä tutkielmassa tarkastelen 1950 ja 1960-luvuilla kirjoitetun yhdysvaltalaisen beat-kirjallisuuden kuvaa hengellisyydestä sekä mitä tämä kuvaus kertoo hengellisestä murroskaudesta aikakauden Yhdysvalloissa. Tutkielman tavoitteena on selvittää missä määrin ja millä tavoin beatit ja näiden kirjoittama kirjallisuus edustivat muutosta yhdysvaltalaisessa hengellisyydessä. Tutkielma edustaa kirjallisuuden antropologian historiallista suuntausta, jossa kirjallisia tekstejä luetaan etnografisena lähdemateriaalina. Tutkielman lähteenä on laaja määrä beat-kirjailijoiden 1950- ja 1960-luvulla kirjoittamia runokokoelmia ja romaaneja. Näiden teosten sisältämiä hengellisyyden kuvauksia analysoin Mary Bucholtzin ja Kira Hallin esittämän sosiolingvistisen metodin avulla. Tutkielman tärkein teoreettinen viitekehys on Marshall Sahlinsin teoria kulttuurisesta muutoksesta kulttuuristen kategorioiden ja näiden suhteiden muutoksena. Tutkielmassa esitän, että huolimatta sen heterogeenisyydestä beatien hengellisyyttä yhdistää kokemuksellisuuden vahva korostus, erilaisten visioiden ja näkyjen esiintyminen, uudenlaisen amerikkalaisuuden rakentaminen, transgressiivisuus sekä marginaaliryhmiin kuuluvien ihmisten asettaminen hengellisiin rooleihin. Tämän lisäksi esitän, että beatit edustivat murrosta yhdysvaltalaisessa hengellisyydessä johtuen erityisesti siitä, että beat-teksteissä hengellisyys yhdistyy uudella tavalla normien rikkomiseen ja vapauden tavoitteluun. Tutkielmassa esitän kuitenkin myös, että kyseessä ei ole täydellinen irtiotto. Beatit ovat selvästi osa yhdysvaltalaista hengellistä perinnettä, nojaten aikaisemmista ajatussuunnista erityisesti transsendentalismiin.
  • Kanniainen-Anttila, Piia (Helsingin yliopisto, 2018)
    Tiivistelmä – Referat – Abstract This study aims to ”sense the sense of border(s) in Pykeijä”, a small fishery on the northeast boundary of Europe, through exploring how its inhabitants experience, narrate, confront, and sense the Norwegian-Russian and Norwegian-Finnish borders lying nearby their village. This work thus, contributes to the anthropology of borders in seeking to unravel the processual character of the idea of a border and to enhance the conceptual reflections about the symbolic functions and material impacts of borders on the everyday lives of the people living near and across them. Borders are understood here as parts of the wider historical, cultural, political, and epistemological entirety unfolding on a given border land at any given time. Thus, the development of Pykeijän sense of border(s) is followed through three distinct border logics, dominating the life on the border land in succession from the mid-19th century onwards. The Imperial border logic allowed for the current Pykeijän’s Finnish ancestors to move across the northern periphery and to settle on the cape of Pykeijä. The National border logic placed Pykeijäns under the intense Norwegianization policy, by which the forming Norwegian state strived to achieve a homogenous nation within its borders. In conclusion, Pykeijäns are also presented as people whose history is so inalienably entwined with the emergence and development of the nearby borders, that they could indicate if there was something happening with the border logics again – as is widely suggested across border studies. Methodologically this study adheres to the anthropology of borders, which emphasizes the importance of time-consuming fieldwork amongst border people and delving into their experiences and understandings. The data was gathered during three months of fieldwork in Pykeijä in summer 2017. It consists of 56 interviews with 39 Pykeijäns, as well as the understandings attained through extensive participant observation of the everyday life in Pykeijä. This data is treated essentially as narratives instead of realistic descriptions of the objective reality, to allow for an access to the informal means of understanding as well. Narrative analysis found a number of recurrent narrative clusters from the data, which were then worked into the main themes of this study – the historical changes in the meanings of borders, the materiality of borders (fences), borders as distinctions of separation (neighbours) and crossing the borders in a pursuit for a better life (greener grass). These themes are wrapped around two well-known proverbs, “Good fences make good neighbours” and “The grass is always greener on the other side of the fence”, which capture many of the main findings of this study. Namely, that there are two highly antithetical borders lying nearby Pykeijä - different in almost every respect, but at the same time, both constituting equally ”good” and functional borders and a good neighbourhood. What makes up a good border must be a question of relativity, then. At times a good fence is one that prevents and halts, while sometimes it is best almost unnoticed. What is shown in this study, is that the sense of border(s) in Pykeijä highlights the importance of knowing one’s neighbours and how to best distinguish oneself from them, leaving room for whatever ambiguity and borderness is required to be able to live on and as a border. Also, since both of their borders are essentially “good fences, making good neighbours”, there is a sense of trust and safety about the Pykeijän sense of their borders. Because of this, the current European discourses on borders and border-crossers as threats, have not gained ground in Pykeijä, but are forcefully overpowered by a discourse of Pykeijäns’ own immigrant past. As such, this study serves to prove, that a history of trust and amity can abide on a border land, just as well as conflict and fear do.
  • Kampman, Iiro Joonas (Helsingfors universitet, 2016)
    Cervical cancer is the 19th most common cancer amongst women in Finland. In our country there are around 150 new diagnoses yearly and 50 deaths due to cervical cancer (1). The Human Papilloma Virus is the most central and a necessary factor in the development of cervical cancer (2). HPV causes histologic changes in the cervix that are detectable in cervical cancer screening conducted with cytological smears ("Pap-smears") (2). A key factor in the efficacy of cervical cancer screening, as in any screening, is the coverage and attendance rate of the screening. In this study, we are investigating Finnish women's attitudes and knowledge regarding the subject in order to better target non-attendee groups.
  • Salmi, Jelena (2019)
    This paper ethnographically explores the repercussions of the large-scale displacement and resettlement of slum-dwellers in the city of Ahmedabad, India, where state-sponsored urban development aimed at the creation of a slum-free world-class city is strongly personified around the figure of Prime Minister Narendra Modi. Based on ten months’ fieldwork in the slum resettlement site of Sadbhavna Nagar in 2015–2016, I explore the intricacies of betrayal resulting from world-class city making. First, I sug-gest that infrastructure interventions and futuristic imaginaries invoked dreams of a better future among the poor, but resulted in a sense of having been betrayed by both Modi and the state when people were physically and discursively excluded from the world-class city. Second, I demonstrate how resettled people have engaged in micro-level practices of betrayal by mobilizing middle-class “nuisance talk” (Ghertner 2012) to denigrate their new, unwanted neighbors. I argue that the perceived betrayal by the state trickles down and translates into a betrayal of neighbors in the resettlement site, reinforcing the pre-existing inequalities of caste and religion among the urban poor.
  • Engström, Olivia Emelie (Helsingin yliopisto, 2019)
    In my thesis, I investigate how the allyship between UN Women and HeForShe Champions - male leaders, representatives of different countries and communities, make a significant shift in the universal UN gender equality discourse. I show how such allyship helps to modify the abstract UN gender equality rhetoric into change in cultural practices. My data is the UN documents representing gender equality discourse and is chosen within chronological frame between 1945 and 2018. My research answers questions What impact does the HeForShe movement has on the UN gender equality discourse? How does rhetoric of the UN gender equality discourse changes when male leaders are invited to participate as allies in efforts to solve gender inequality issues? I apply Kevin C. Dunn’s and Iver B. Neumann’s post-structuralist discourse analysis to trace the development of the rhetoric of men’s agency and to detect significant shifts in the UN gender equality discourse. I utilize Peter Hedström’s and Richard Swedberg’s analytical mechanism-based approach to explain the possibility of social change through the application of specific social mechanisms. I show how situational, action-formation and transformational mechanisms initiate the change in cultural practices, which further spread by means of social network diffusion effect, described by James S. Coleman. My findings show that the Champions interpret the UN global universal rhetoric of gender equality into the local cultural contexts. UN Women utilizes the knowledge and the positions of local leaders in order to implement the UN gender equality strategies in a way that they would work in the local contexts of different communities. New set of the ideas and the values incorporated into the exemplary actions of HeForShe allies, modifies patterns of attitudes and behavior. It spreads further through the next level of social networks, through social contacts. Such allyship approach transforms the rhetoric of men’s role in the UN gender equality discourse into practices. UN Woman strategy to leverage social and cultural capital of local leaders makes a significant shift in the UN gender equality discourse from the rhetoric to the path of cultural change.
  • Nordström, Eemi (Helsingin yliopisto, 2021)
    Tämä tutkielma käsittelee ihmisen ja monilajisilla milpa-maissipelloilla elävien heinäsirkkojen välistä suhdetta sapoteekki-alkuperäiskansaa edustavien pienviljelijöiden keskuudessa Oaxacan osavaltiossa Meksikossa. Tutkielmaa varten on suoritettu neljä kuukautta kestänyt etnografinen kenttätyö Teotitlán del Vallen kylässä kesällä ja syksyllä 2018. Tutkimusaineisto koostuu osallistuvan havainnoinnin kautta kerätyistä kenttämuistiinpanoista sekä puolistrukturoiduista haastatteluista. Tutkielma sijoittuu pääasiassa ruoan antropologiaan, mutta ottaa kantaa myös eläinten toimijuutta käsittelevään yhteiskuntatieteelliseen keskusteluun. Niin kutsutut chapuliini-heinäsirkat ovat suosittua ruokaa Meksikossa. Meksikon maatalousministeriön mukaan ne ovat myös erittäin haitallisia peltotuholaisia, joiden torjuntaan liittovaltio käyttää vuosittain huomattavia summia rahaa. Sen sijaan perinteistä milpa-väliviljelymenetelmää harjoittavassa Teotitlán del Vallessa heinäsirkkoihin suhtaudutaan ”hyvinä pikku eläiminä”, jotka syövät vain niille kuuluvia asioita aiheuttamatta tuhoa viljelyksille. Työn keskeinen tutkimuskysymys on, mihin heinäsirkkojen status hyvinä eläiminä perustuu. Tutkielma lähestyy heinäsirkkojen asemaa tarkastelemalla teotitlánilaisten laajempaa suhdetta ympäröivään maisemaan ja siellä eläviin olentoihin muun muassa ruoan puhtauteen liittyvän tiedon, maiseman tilallisen jaottelun ja maanviljelyn kautta. Työn teoreettinen viitekehys rakentuu antropologi Valerio Valerilta sovellettuun teoriaan, jossa puhtaus tarkoittaa materiaalis-semioottista yhteensopivuutta kehollisen subjektin ja siihen verrattavissa olevien kokonaisuuksien kanssa. Tutkielmassa puhtauden ilmenemistä tarkastellaan ruoan kasvuympäristön materiaalisten ja symbolisten vaikutusten sekä ruoan sosiaalisen jakamisen eli kommensaalisuuden kautta. Tässä työssä kommensaalisuus laajennetaan koskemaan myös ihmisten ja toisenlajisten eliöiden välistä ruoan jakamista Donna Harawayn kumppanuuslaji-käsitettä soveltaen. Tutkielmassa argumentoidaan, että peltojen heinäsirkat ovat ”hyviä pikku eläimiä” kolmella tavalla. Ne ovat ensinnäkin ”hyviä syödä”, sillä Teotitlánissa syötävien eläinten puhtaus määrittyy pääasiassa elinympäristön ja ravinnon eikä lajin kautta. Milpa-peltojen äärellä elävät heinäsirkat ovat puhtaita, koska ne syövät samoja kasveja ihmisten ja kotieläinten kanssa, mutta muissa ympäristöissä elävät saman lajin heinäsirkat ovat epäpuhtaita ja pahanmakuisia. Toiseksi, heinäsirkat ovat ”hyviä ajatella”, sillä ne symboloivat luonnollisina pidettyjä asioita teotitlánilaisessa yhteisöelämässä, kuten vuodenaikojen ja pyhimyskalenterin rytmittämää maanviljelyä sekä kohtuuden kaltaisia moraalisia hyveitä. Kolmanneksi, heinäsirkat ovat ”hyviä kanssaelää”, sillä ne edesauttavat peltomaisemasta elävän yhteisön jatkumista syömällä pois maissia haittaavia rikkaruohoja ja jättämällä viljelykasvit suurelta osin rauhaan. Heinäsirkat ovat maanviljelyyn aktiivisesti osallistuvia kumppanuuslajeja, jotka eivät vie leipää viljelijän suusta, vaan jakavat sen viljelijän kanssa. Täten heinäsirkkojen ”hyvyys” perustuu siihen, että ne auttavat pitämään yksilön terveenä, yhteisöä koossa ja maiseman sellaisena, että ihmisen ja muiden olentojen on siellä hyvä elää. Meksikon maatalousministeriön näkemyksestä poiketen heinäsirkat eivät ole ulkopuolinen uhka yhteisöelämälle, vaan osa sitä. Tutkielma osoittaa, ettei tiettyyn eliölajiin liitettyjä kulttuurisia merkityksiä voi tyydyttävästi selittää yksistään materiaalisiin olosuhteisiin tai kulttuurisidonnaisiin luokittelujärjestelmiin nojaavien mallien perusteella, vaan näiden lisäksi on otettava huomioon eliön sijoittuminen paikallistason inhimillisiin ja lajirajat ylittäviin vuorovaikutussuhteisiin aktiivisena toimijana.
  • Parkkinen, Meri (Helsingin yliopisto, 2019)
    Tiivistelmä/Referat – Abstract Tutkielman tavoitteena on kuvata 2010-luvun lopulla Suomessa trendikkääksi nousseen KonMari-järjestyssiivouksen merkitystä menetelmästä kiinnostuneiden näkökulmasta tarjoten ilmiölle yhteiskunnallinen ja kulttuurinen konteksti. Tutkielma vastaa kysymyksiin, miten kodin esineistön arvoa määritellään uudelleen ja miksi kodin järjestäminen nähdään mielekkäänä. Tutkimuksen kohteena on affektinen ja tunnepitoinen suhde esineisiin, sekä tavaran järjestäminen elämänhallinnallisena toimintana. Työn teoreettisena taustana on keskustelu tavaran merkityksen muodostumisesta sekä muuttumisesta. Haastateltavien KonMari-prosessin myötä muuttuneita kulutustottumuksia tarkastellaan eettisen kuluttamisen näkökulmasta. Tutkielman aineisto muodostuu 11 puolistrukturoidusta haastattelusta sekä tukittavien kotona tehdystä havainnoinnista. Kenttätyö toteutettiin vuonna 2018 Suomessa haastatellen pääosin suurissa suomalaisissa kaupungeissa asuvia ihmisiä. Työssä esitetään etnografinen kuvaus järjestelmäprosessista sekä siihen liittyvistä motiiveista ja tunteista. Aineiston analyysimenetelmänä käytettiin teemoittelua. Tutkielma osoittaa, kuinka tavaran karsiminen henkilökohtaisten mieltymysten mukaiseksi, värittää positiivisesti kokemusta paitsi ympäristöstä, mutta auttaa myös elämään arvojensa mukaista elämää. KonMari-projekti auttaa ja rohkaisee pohtimaan itselle tärkeitä arvoja sekä muuttamaan elämäntyyliään niiden mukaiseksi. KonMari-metodia tulkittiin omien henkilökohtaisen sekä laajemmin sosiaalisesti hyväksyttyjen ideaalien mukaisesti. Ekologisuuden ja eettisyyden ihanteet kuluttamisen suhteen motivoivat suomalaisia järjestelmäsiivouksen pariin. Tavarasuhde muodostuu niin henkilökohtaisista mieltymyksistä kuin sosiaalisista vaatimuksista. Tämän päivän suomalaisten KonMari-innostusta leimaa vastuuntunto omia valintoja kohtaan sekä halu vaikuttaa laajemmin hyvin henkilökohtaisessa tilassa eli omassa kodissaan. KonMari-järjestäminen näyttäytyy tämän päivän suomalaisen elämäntyylin ihanteiden mukaisena toimintana tähdätessään tehokkaaseen, ekologiseen ja eettiseen elämäntyyliin. Samanaikaisesti sen toteuttajat näkevät valintansa vastakulttuurisena, vastustaessaan kulutusyhteiskunnan normeja.
  • Korpiniitty, Iida (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tarkastelen tutkimuksessa kuinka antroposofinen ihmiskuva ilmenee steinerpedagogisten kasvattajien vuorovaikutuksessa lasten kanssa. Steinerin antroposofisen kehitysvaiheteorian mukaan alle seitsemän vuoden ikäinen lapsi kehittyy työskentelemällä tahtonsa kanssa ja jäljittelemällä ympäristöään Tästä johtuen kasvatuksen nähdäänkin olevan pääasiassa aikuisen itsekasvatusta. Erityisesti olen kiinnostunut siitä, kuinka eettisen ja vapaan persoonan kasvatustavoitteisiin pyritään käytännössä ja kuinka nämä käsitteet ymmärretään. Tarkastelen myös, kuinka steinerkasvattajat pyrkivät säilyttämään lapsen kasvuvoimia kehossa ja hillitsemään niiden siirtymistä päähän. Pohdin, kuinka kehon ja tietoisuuden prosesseja aktivoidaan ja suunnataan vuorovaikutuksessa. Työni on laadullinen tutkimus, joka perustuu etnografiseen aineistoon, puolistrukuroituihin haastatteluihin ja grounded theory- menetelmän soveltavaan käyttöön analyysin tukena. Etnografinen aineisto on kerätty eräässä Helsingin steinerpäiväkodissa osallistuvan havainnoinnin metodilla suoritetun kenttätyön avulla. Aineisto täydentyy lisäksi kolmen eri päiväkodin kasvattajien haastatteluilla. Kasvattajat pyrkivät selittävän ja autoritäärisen ohjaamisen sijaan aktivoimaan lasten alotteellisuutta ja orientoimaan heitä keholliseen jäljittelyyn liittymisen tapana. Neuvottelun ja käsitteellisen keskustelun sijaan kasvattajat pyrkivät herättämään ja suuntaamaan lasten kehollista tietoisuutta itseen ja ympäristöön sosiaalisesti merkittävillä tavoilla. Näin kasvuvoimia estettiin siirtymästä päähän ja tuettiin liittymistä yhteisöön eettisyyden perustana. Lasten älyllistä tietoisuutta pyrittiin hillitsemään samalla kun kasvattajat puolestaan pyrkivät korkeaan tietoisuuteen suhteessa omiin tunteisiinsa, ajatuksiinsa, asenteisiinsa ja toimintaansa. Esitän, että steinerkasvatuksessa ajatus ihmisestä kasvatuksessa ja itsekasvatuksessa muokattavana yhdistyy jäljittelyyn yhtenä eettisen kultivaation tekniikkana. Jäljittelyn painopiste on lapsuudessa tiedostamattomassa päässä janaa, mutta aikuisuudessa se siirtyy tietoiseen päähän. Molemmissa vaiheissa tietoisuus käsitetään myös kehollistuneena ilmiönä: asenteet, tunteet ja ajattelu muokkaavat aisteja ja kehoa ja toisaalta kehollisen toiminnan kautta voidaan työstää asenteita, tunteita ja ajattelua. Jäljittely palveleekin lopulta perimmäistä yksilöllistymistä, jonka päämääränä on hengen vapaus.
  • Mesimäki, Sakari (Helsingin yliopisto, 2020)
    For decades, Japan has experienced growing political disengagement. Political apathy is particularly pronounced among the youth, who see politics as quarrelsome, difficult and irrelevant to their lives. This thesis explores a movement by a community of young Tokyo creatives to counter such negative meanings by making politics a normal and ‘cool’ part of youth culture and everyday life. It focuses on three media projects through which this effort is pursued: NEUT Magazine, HIGH(er) Magazine and Making-Love Club. They represent continuities with an earlier effort to normalise political participation by the Students Emergency Action for Liberal Democracy (SEALDs) protest movement, which emerged briefly in 2015-2016 amidst what has been described as a resurgence of contentious politics following the 2011 Fukushima nuclear disaster. This thesis argues that political apathy in Japan is the result of a decades long process where confrontational partisan politics has been stigmatised, and where civil society has been depoliticised and made subservient to the agenda of the neoliberal state. It doubts whether the post-2011 resurgence of protest movements truly represents a renewal for popular political participation and argues that closer attention to how ordinary citizens perceive politics can produce a better understanding of political disengagement in Japan. It asks: How, in practice, does the creatives’ movement seek to normalise politics? What kind of political subject is presupposed by this process? And what is its significance for the political participation of youth in neoliberal Japan? Drawing on linguistic anthropology, the effort to normalise politics is conceptualised as a ‘metapragmatic project’ aiming to change the negative image of politics through ‘metapragmatic strategies’ that recontextualise political discourse to establish new meanings. The analysis is based primarily on data collected during approximately three months of field work in Tokyo, through interviews, participant observation at public events, and from print and online content published by the three media. The movement’s strategies avoid the marginalisation of its political discourse by accommodating existing language ideologies that privilege neutral and non-confrontational styles of discussion. By integrating political discourse within youth culture and everyday life, it makes politics attractive and accessible as a signifier of ‘cool’ to be consumed for constructing one’s identity and establishing social distinction. Appealing to the values of diversity and inclusion, and presenting everyday life contexts and experiences as grounds for political participation, the movement seeks to expand notions of legitimate political agency. The subject interpellated through these meanings and strategies is a liberal, individualist political consumer who sees politics as a field for pursuing self-actualisation and social distinction. It is a subjectivity that represents, effectively, a politicisation of how young, individualist neoliberal subjects already engage the world through consumption. In interpellating such subjects, the project to normalise politics creates a new space for critical political discourse. In politicising the consumptive practices of previously apolitical subjects, it demonstrates how neoliberal logics can provide the grounds for expansions of political agency, not only its curtailment. Continuing attention to the development of this discursive space, and how subjects come to engage with politics within it, can enable a more sophisticated understanding of political participation in Japan.
  • Kippola, Laura (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tutkielman tavoitteena on kuvata merimetson rauhoitetun aseman merkitystä ihmisten ja merimetsojen välisen konfliktin muodostumisessa Suomen Pohjanmaalla sijaitsevassa Kristiinankaupungin kunnassa. Tutkielma vastaa kysymyksiin, mitä merkityksiä merimetsoon ja sen suojeluun Kristiinankaupungissa liitetään ja millä tavoin paikallistason näkemysten koetaan olevan ristiriidassa lain tuottaman merimetson suojelun kanssa. Tutkielma osallistuu näin laajempaan keskusteluun ihmisten ja merimetsojen välisen konfliktin syistä. Teoreettiseesti tutkielma pohjautuu antropologiseen tutkimukseen ihmisen ja luonnon suhteesta sekä poliittisessa ekologiassakin sovellettuun oikeuspluralistiseen näkökulmaan. Tutkielman aineistonkeruu toteutettiin Kristiinankaupungissa kesän 2019 aikana. Aineisto koostuu kymmenestä haastattelusta, yhdestä ryhmähaastattelusta, noin 200 lehtileikkeestä ja etnografisista kenttämuistiinpanoista. Aineisto analysoitiin temaattisesti koodaamalla. Tutkielma osoittaa, että merimetsoon ja sen suojeluun liitetään moninaisia, toisistaan poikkeavia merkityksiä. Merimetsoon kriittisesti suhtautuville merimetso merkitsee luontoa likaavaa ja tuttua rannikkomaisemaa muuttavaa lajia, joka voi uhata myös käsitystä luonnon tasapainosta. Toisille merimetso taas merkitsee luonnon monimuotoisuutta edistävää lintulajia. Merimetson suojelu puolestaan merkitsee lainsäädännöllistä toimea, joka vaikuttaa merimetsoyhdyskuntien lähellä aikaansa viettävien elämään. Tutkielmassa arvioidaan, että kerroksittaiset oikeusjärjestelmät ovat merimetsokonfliktissa jännitteisessä suhteessa toisiinsa. Paikallistason oikeudenmukaisuutta koskevien käsitysten mukaan merimetsokantojen rajoittamista pidettiin oikeudenmukaisena, mutta käsitykset törmäsivät Suomen luonnonsuojelulakiin ja EU:n lintudirektiiviin. Oikeusjärjestelmien hierarkkinen suhde puolestaan tuottaa ja kiristää konfliktia.
  • Husu, Darja (Helsingin yliopisto, 2021)
    Tämä tutkielma tarkastelee Mimmit Sijoittaa Oy:n yhteisössä sekä sen jäsenten keskuudessa koettuja arvoja sekä ideologioita sijoittamiseen ja rahankäytön oppimiseen liittyen. Tässä tutkielmassa sosiaalisessa mediassa toimivaa yhteisöä tarkastellaan saavuttamisen, arvojen sekä toimijuuden käsitteiden kautta. Sijoittaminen ja rahankäytön oppiminen nähdään tarkoituksellisena sekä saavuttamisen arvoisena toimintana, jonka toiminnan taustalta nähdään arvoja sekä eri tapoja ilmaista toimijuutta. Tutkielma pyrkii antamaan yhteisön jäsenten toiminnasta ja sen merkityksistä kokonaisvaltaisen kuvan, jossa keskeisenä kysymyksenä ovat arvot ja ideologiat, jotka tekevät sijoittamisesta saavuttamisen arvoisena koettua toimintaa. Teemaa lähestytään tarkastelemalla yhteisön jäsenten kokemia merkityksiä rahaan liittyen, tulevaisuuteen orientoitumisen sekä tavoitteiden ja niiden asettamisen kautta. Tutkielman aineisto koostuu seitsemän Mimmit Sijoittaa- yhteisön jäsenen kanssa tehdyistä haastatteluista. Aineisto kerättiin kesällä ja syksyllä 2020. Teoreettisena kehyksenä tutkielmalle ja sen analyysille toimii Long & Mooren saavuttamisen käsite, jonka kautta yhteisön toimintaa tarkastellaan uusliberalistisena, merkityksellisenä sekä subjektiivisena asiana. Long & Mooren teorian kautta tutkielmassa esitetään Mimmit Sijoittaa- yhteisön toiminnan sisältävän laajempia, yhteiskunnallisia merkityksiä yksilöllisen taloudellisen optimoinnin tavoitteen lisäksi. Yhteisön jäsenet kokevat yhteisön toiminnan itselleen monella tapaa merkityksellisenä ja näkevät sen erilaisten asioiden saavuttamisen välineenä. Sijoittaminen nähdään esimerkiksi välineenä itsensä kehittämiselle, oman potentiaalin saavuttamiselle, yhteiskunnalliselle muutokselle ja toimijuuden harjoittamiselle sekä yksilöllisesti että yhteisöllisesti. Lisäksi yhteisön toimintaa ohjaavat monenlaiset arvot, kuten esimerkiksi vastuu itsestä sekä perheestä, taloudellinen turva ja sen luominen sekä naisten taloudellinen itsenäisyys. Arvoista merkittävänä on myös toimijuus. Tutkielma esittää Ortnerin teorioiden avulla Mimmit Sijoittaa- yhteisön toiminnan olevan tarkoituksellista ja tavoitteellista. Toimijuuden rooli yhteisössä on merkittävä, ja sillä pyritään lisäämään kontrollin tunnetta sekä vastarintaa, sekä ajamaan rahoitusmarkkinoiden vähemmistöön kuuluvien naisten sijoitustoimintaa. Tutkielma esittää sijoittamisen olevan Mimmit Sijoittaa- yhteisön jäsenille tapa vaikuttaa elämäänsä taloudellisten taitojen ulkopuolelle ulottuviin asioihin, ja yhteisön toiminnan keskiössä on ensisijaisesti yhteisön jäsenten arvot ja niiden mukainen sijoitustoiminta.
  • Pietilä, Tuulikki (Gaudeamus, 2011)
  • Rechardt, Atle (Helsingin yliopisto, 2021)
    Using the methodology of linguistic anthropology and the anthropology of literature, this thesis draws links between the works of prolific Serbian authors’ works, the social unrest and unease present in late stage Yugoslavia, and the Balkan Wars of the nineties. By applying the theories of Russian philosopher Mikhail Bakhtin, works by Danilo Kiš, Milorad Pavić and Borislav Pekić are analyzed by style and content, which despite not being directly linked, unite the works of the authors, and lend credence to the question posed by the thesis: what do the authors express about their time, and how do they present alternatives to it? Fernando Poyatos, in ‘Literary Anthropology’ already laid out the feasibility of treating fiction novels as anthropological artefacts, but it is by analyzing the works using Bakhtin’s concept of the chronotope, dialogism and Hanks’ textuality that we can make sense and grasp at a link between the works under analysis. It is through Bakhtin that this dissertation is able to analyze and theorize on the temporal dimension of the novels being analysed. The conclusion of the thesis is that the attempt to draw attention to a stagnated society and in their way, theorize about the social order to follow. This is done though indirect critique of the ruling order and the presentation of alternatives.
  • Valjanen, Tiina (Helsingin yliopisto, 2021)
    This thesis is an ethnographic study about rap, rock, and metal scenes in today’s Tehran. The study takes off from hip-hop scholars Pennycook’s and Mitchell’s proposition of hip-hop as “dusty foot philosophy” which is rooted at local dusty ground while articulating philosophies of global significance. This study aims to examine what kind of spaces are these dusty streets in Tehran and how does Tehran’s urban landscape inform music making and music aesthetics. This study focuses on how notions of belonging, space, and place have been expressed by rappers and rockers both in their music making and their embodied use of urban spaces. Followingly it will observe how urban realities, urban space, and geographical segregation are perceived, challenged, and reclaimed through their craft. The study asks how underground musicians are debating questions of authenticity that have risen along music’s localization, and how musicians strive for artistic legitimacy which would verify their street credibility both within their local music scenes and wider society, as well as within global music community. The study is based on an ethnographic fieldwork carried out in Tehran between 2012 and 2014. This is a multi-sited ethnographic research and employs phenomenological approach to analyse subjective and embodied experiences in the urban space. Methodologically it is based on participant observation, semi-structured interviews, and email interviews. The study includes dozens of rappers, rockers, and metalheads, most of whom are young male between 19 and 35 both from lower-class and middle-class backgrounds. Few of the musicians are young female as well. This thesis is a contribution to Iranian popular music studies and to our understanding of everyday realities of Tehrani rappers and rockers and music life in the city. It aims to shed some light to the ongoing democratization of music production which is rapidly changing the demographics of Tehran’s underground music scene. The study aims to underline that Tehran’s underground music scene is a heterogeneous space consisting of musicians from different socioeconomic backgrounds and genres having diverse and contradictory aspirations, music aesthetics, and styles. Accordingly, it applies intersectional approach which helps to grasp multiple experiences within the same and shared social space. The study aims to problematize the persistent understanding of underground music scene as inherently subversive and emancipatory space, and argues that individual musicians don’t have an equal access to these allegedly “emancipatory” spaces nor equal opportunities to make a professional career out of music. Furthermore, it is argued that this highly politicized understanding might do more harm than good for underground musicians who are considered defiant against their own aspirations. The study argues that the spatial surroundings of rap and rock scenes look very different. While rock and metal musicians mainly gather, rehearse, and record indoors, rappers have more visibly taken over public spaces by gathering and battling at different urban locations around the city. The study concludes that socioeconomic background and gender affects to a great extent in how musicians experience public sphere and musical spaces and how they move in them. Simultaneously, the study aims to show that global hip-hop discourse that privileges “ghetto life” and hardships in life can be self-empowering narrative for rappers from lower-class families, mainly from south Tehran which has been historically perceived as poor, traditional, conservative, and backward. The study argues that the democratization is gradually going beyond rap music as well, and there exists increasingly more rock and metal musicians from low-income and religious families. The study concludes that music is a powerful tool for constructing self-identity and demanding social and cultural change. Ultimately, the study aims to show how conscious Tehrani musicians are pushing for wider cultural and global change by telling local philosophies of global significance.