Browsing by Subject "Antidepressive Agents"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-15 of 15
  • Tarkiainen, Katriina; Lehtisalo, Minna; Niemi, Mikko (2021)
    Lääkehoitoihin vaikuttavien geenien tutkiminen voi auttaa suunnittelemaan potilaalle sopivan lääkehoidon ja ehkäisemään lääkehoitojen haittavaikutuksia tai parantamaan hoidon tehoa.
  • Terevnikov, Viacheslav; Stenberg, Jan-Henry; Joffe, Grigori (2017)
  • Valtonen, Jussi (2020)
  • Hiippala, Anita; Happonen, Juha-Matti (2021)
    • EKG:n tutkiminen ei ole tarpeen aloitettaessa psyykenlääkitystä lapselle tai nuorelle, jos sairaushistoria, statuslöydökset ja sukuanamneesi ovat normaalit. • Tarpeettomista EKG-tutkimuksista voi aiheutua potilaille ja perheille turhaa huolta, ja tarpeellisen hoidon aloitus saattaa viivästyä. • Jos käytetään samanaikaisesti useita psyykenlääkkeitä tai muita QT-aikaa pidentäviä lääkkeitä, EKG on hyvä tarkistaa. • Leikattu sydänvika tai perinnöllinen sydänlihas- tai rytmihäiriösairaus ei välttämättä ole esteenä ¬lääkityksille, mutta hoitavan kardiologin konsultaatio on aiheellinen.
  • Koponen, Hannu; Viikki, Merja; Leinonen, Esa (2017)
    •Masennuslääkkeitä käytetään tavallisimmin 6–12 kuukauden jaksoissa. Lääkityksen lopettamisvaiheen oireita esiintyy 10–20 %:lla potilaista. •Potilaat saattavat myös keskeyttää masennuslääkehoidon oma-aloitteisesti ja saada tällöin oireita. •Lopettamisoireiden kehittymistä voidaan estää pienentämällä masennuslääkkeen annosta portaittain. •Oireet väistyvät useimmiten 1–3 viikossa itsekseen, mutta vaikeimpia oireita voidaan hoitaa aloittamalla masennuslääkehoito uudelleen.
  • Leinonen, Esa; Koponen, Hannu (2019)
    Väestön ikääntyessä masennuslääkkeitä käyttävät yhä useammin potilaat, joilla on muita sairauksia ja lääkehoitoja. Silloin joudutaan potilaan perussairauksien lisäksi ottamaan huomioon myös lääkkeiden mahdolliset haitta- ja yhteisvaikutukset.
  • Isometsä, Erkki (2017)
    Masennuslääkkeitä on tutkittu sadoissa kliinisissä kokeissa. Niiden tehosta ja haitoista depression hoidossa käydään usein keskustelua julkisuudessa. •Meta-analyysien tilastolliset arviot lääkkeiden tehosta lumeeseen verrattuna ovat suuruusluokaltaan ¬yhdenmukaisia. Yleensä erimielisyydet koskevat havaitun tehon kliinistä merkitystä. •Hoitotuloksessa yhdistyvät todellinen lääkevaikutus ja lumevaikutus. Pelkkää lumetta ei terveydenhuollossa käytetä, vaan aktiivista hoitoa joko annetaan tai ei. •Potilaalle tehoton tai haittoja aiheuttava lääkehoito yleensä lopetetaan jo akuuttivaiheessa. •Lyhytpsykoterapiat ja lääkkeet tehoavat depression oireisiin lähes yhtä hyvin. Yleensä tehokkainta on niiden yhdistäminen.
  • Komulainen, Emma; Isometsä, Erkki; Ekelund, Jesper (2020)
  • Raivio, Kari (2017)
  • Viikki, Merja; Leinonen, Esa; Koponen, Hannu (2020)
    Masennuslääkkeitä joudutaan vaihtamaan puutteellisen vasteen ja haittavaikutusten vuoksi. Vaihtotapa valitaan yksilöllisesti ja potilaan vointia tulee seurata vaihdon aikana.
  • Järvinen, Teppo (2017)
  • Kettunen, Raimo; Suvisaari, Jaana; Tiihonen, Jari; Ruskoaho, Heikki; Huikuri, Heikki (2020)
    Monet masennus- ja psykoosilääkkeet pidentävät QT-aikaa ja voivat siten altistaa käyttäjänsä äkkikuolemalle. Näiden lääkkeiden aloitus edellyttää riskinarviointia ja jatkuva käyttö muun muassa EKG-seurantaa. Varsinkin klotsapiini voi aiheuttaa kardiomyopatian tai ennen sitä myokardiitin, jonka ilmetessä lääkitys kannattaa keskeyttää. Monet psykoosilääkkeet huonontavat kardiologista riskiprofiilia, sillä ne lisäävät painoa ja muuttavat glukoosi- ja lipidiaineenvaihduntaa. Psyykenlääkehoitoja aloitettaessa kannattaa tehdä kardiovaskulaarinen riskinarvio, ja heti, kun potilaan psyykkinen tila sen sallii, puuttua erityisesti tupakointiin ja painon lisääntymiseen elintapainterventiolla tai jopa lääkitystä muuttamalla. Psyykenlääkkeiden sekä sydän- ja verisuonitautilääkkeiden välillä esiintyy merkittäviä yhteisvaikutuksia. Eräät masennuslääkkeet voivat aiheuttaa vuotokomplikaatioita tukosta estävien lääkkeiden ja antikoagulanttien kanssa. Yhteisvaikutusriski on erityisen suuri monilääkityillä vanhuksilla.
  • Isometsä, Erkki (2017)