Browsing by Subject "Arabic and Islamic Studies"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-8 of 8
  • Mähönen, Ilona (Helsingfors universitet, 2016)
    Selvitän Pro gradu -tutkielmassani, onko Ibn Qutayba saanut vaikutteita kreikkalaisesta, arabiaksi käännetystä Artemidoroksen unikirjasta. Unien tulkintaan on suhtauduttu pääosin positiivisesti. Perimätieto sisältää anekdootteja profeetan ja hänen kumppaniensa unista, mutta varhaisin tunnettu unien tulkintaan keskittynyt kirja on ajoitettu 800-luvulle. Kyseinen kirja on Ibn Qutayban kirjoittama, ja osuu ajankohtaan, jolloin arabit ryhtyivät kääntämään kreikkalaisia tekstejä, muun muassa Aristotelesta, arabiaksi. Onkin kiehtovaa selvittää, näkyykö myös unien tulkinnassa, jota pidettiin siihen aikaan tieteenä, kreikkalainen vaikutus jo 800-luvulla. Pääosa tutkijoista katsoo, että kreikkalaisvaikutus on nähtävissä vasta 800-luvun jälkeen arabialais-islamilaisessa unikirjallisuudessa. Tärkeimmät tutkimushypoteesit aiheesta ovat esittäneet Toufic Fahd, John Lamoreaux sekä Meir Kister. Meir Kister on pohtinut, voiko Ibn Qutayban teos olla vastalause kreikkalaiselle unikirjalle. Suoritin tutkimuksen vertailevalla menetelmällä. Taustalla vertailussa huomioin sitä, mitkä piirteet ovat olleet yhteisiä koko muinaisen Lähi-idän unien tulkinnan perinteelle. Silloin voi erottaa selkeämmin ne seikat, jotka ovat todennäköisemmin yleisiä, yhteisiä piirteitä kuin yksittäisiä, omaksuttuja vaikutteita. Selvitin vaikutteita tarkastelemalla kirjojen rakenteellisia ja sisällöllisiä piirteitä. Poimin kirjojen rakenteesta niiden lukujen järjestystavan ja tarkemmalla tasolla yhden unien tulkinnan osalta tulkintakaavan rakenteen. Tarkastelin, onko kirjojen rakenne samanlainen ja näkyykö yksityiskohtaisemmissa rakenteissa samankaltaisuuksia. Tutkin sisällön yhtäläisyyksiä vertailemalla uniteoriaa sekä unien tulkintoja. Analyysin tuloksissa selvisi, että sekä unien teoreettinen tausta että unien tulkinnat ovat hyvin samanlaisia sisällöllisesti, mutta Ibn Qutayban kirjassa on vahva uskonnon korostus sekä uskonnollisten lähteiden läsnöolo. Sisällölliset samankaltaisuudet voi selittää muinaisen Lähi-idän yhteisellä tulkintaperinteellä. Toisaalta rakenteelliset piirteet ovat ylätasolla yhteneväisiä. Se voisi olla merkki siitä, että Ibn Qutayba on omaksunut kirjan rakenteen Artemidoroksen kirjasta, ja hänen tarkoituksenaan on ollut kirjoittaa islamilainen vastine kreikkalaiselle, arabiaksi käännetylle unikirjalle, mikä vahvistaisi Meir Kisterin hypoteesin.
  • Khary, Ali (Helsingin yliopisto, 2020)
    Arabiankielisten oppilaiden määrä on lisääntynyt ja edelleen lisääntyy Helsingin peruskouluissa. Äidinkieli on osa identiteettiä ja side omaan kieliyhteisöön. Oman äidinkielen osaamisella on todettu olevan suotuisa uuden kielen oppimiseen ja oppimistuloksiin. Uusi kieli on avain suomalaisen yhteiskunnan osallisuuteen. Laadukkaalla oman äidinkielen opetuksella on täten suotuisia vaikutuksia niin yksilö- kuin yhteiskuntatasolla. Peruskoulussa tapahtuva oman äidinkielen opetus on perusopetusta täydentävää opetusta ja siihen osallistuminen on vapaaehtoista. Tämän tutkielman tavoitteena on selvittää oppilaan oman äidinkielen eli tässä tutkimuksessa arabian kielen opettajien kokemia haasteista arabian kielen opetuksessa Helsingin kaupungin peruskouluissa. Kartoittamalla opetuksen haasteet ja tämän jälkeen etsimällä niihin ratkaisuja, voidaan edistää laadukasta arabian kielen opetusta. Tutkimus suoritetaan opettajia haastattelemalla, joten oppilaiden, kotien ja koulutuksen tuottajan näkemykset eivät tässä tutkimuksessa tule esille. Aiemmissa selvityksissä koskien oman äidinkielen opetusta on noussut esille haasteita opetuksen käytännön järjestelyihin liittyen. Arabian kielelle on ominaista kielen diglossia eli eri kielimuotojen vaihtelu eri käyttötilanteissa. Koulussa opetettu kielimuoto on standardiarabia. Kielessä on myös lukuisia eri murteita. Tämän kielimuotojen moninaisuuden voidaan olettaa aiheuttavan opetukseen haasteita. Ilmiötä voidaan tutkia vain tutkimalla juuri arabian kielen opettajien kohtaamia opetuksen haasteita. Tutkimuksen lähestymistapa on laadullinen. Aineisto kerättiin puolistrukturoidulla teemahaastattelulla haastattelemalla kahta kolmesta Helsingin kaupungin peruskoulun arabian kielen opettajasta. Haastattelu oli yksilöhaastattelu ja tehtiin arabian kielellä. Aineisto analysoitiin teemoittelun ja tyypittelyn keinoin ja tulokset voitiin jaotella kolmeen eri kategoriaan. Suurimmat haasteet liittyvät itse arabian kielen opetukseen ja opetusjärjestelyihin. Opetusryhmät ovat heterogeenisiä niin oppilaiden iän, oppimisvalmiuksien, taitotason ja kielen osaamisen suhteen. Oppitunnit järjestetään koulupäivän jälkeen ja oppilaat joutuvat usein siirtymään tunnille toiseen kouluun. Valmista opetusmateriaalia ei ole. Arabian kielelle leimallisena haasteena tuli esille kielen diglossia. Opetuskieli on standardiarabia, joka on eri kielimuoto kuin kotona puhuttu jokin arabian puhekielen murteista. Toisena kategoriana olivat työsuhteisiin liittyvät haasteet kuten työsuhteiden määräaikaisuus. Kolmantena kategoriana nousivat muut rakenteelliset haasteet, etenkin miten pätevöityä arabian kielen opettajaksi Suomessa. Esille tulleet heterogeenisten ryhmien sekä opetusjärjestelyjen aiheuttamat käytännön haasteet ovat nousseet esille jo aiemmissa selvityksissä, joten niiden uskoisi olevan jo ratkaistavissa. Ratkaistavaksi jäisi arabian kielen suhteen vielä syvät kielelliset haasteet.
  • Vesanen, Aino Hanna Mirjami (Helsingfors universitet, 2014)
    What kind of extralinguistic considerations people have aimed to express with plant names and which mediums have been used for that purpose in Egyptian Arabic? This thesis aims to answer that question with regard to the local dialects spoken in Beni Suef, Fayyūm and Tanta countryside. The perspective here does not have the depth of the etymological research but uses fairly extensive data primarily collected through interviews of native dialect speakers about their intuitive insights on plants and plant nomenclature. The data was collected through field interviews in 2011 from about 40 infrormants and it covers almost 400 plant names with additional information. The majority of these names are presented in alphabetical order in a separate chapter, including also plant-specific information about the probable scientific classification, distribution of each name and possible etymologies. Literary sources have been used to illuminate the context of the thesis' topic, taking into account such circumstances as the botanical geoghraphy and relevant culture history of Egypt as well as linguistic information. The general ethnobotanical analysis is primarily compared to the theoretical basis established by anthropologist Berlin Brent. Considering the simple plant names in the data at hand, a few special caracteristics could be detected compared to the general Arabic lexicon. The plant names included many adjective- and participle-like noun types, but almost none of actual participles that normally abound in Arabic. Quite many of the names represented intensive forms, and various kinds of diminutives were notably wide-spread. Also reduplicated nouns were common, and even they seemed to be semantically associated with diminutives. The noun types mentioned above can simultaneously express smallness of the plant organism in question and some other feature attributed to it. This is arguably how many of the simple plant names have originally been formed and later many loan-words have been integrated to the Egyptian Arabic lexicon copying those same patterns. As was expected, the complex plant names consisted mostly of binominals with adjectival attributes and the genitive structure that was used to express different kinds of analogies. Most of the adjectival attributes were nisba-forms. The most essential semantical dimension expressed by them was the difference between the regular, local baladī- variant vs. the special variants of a plant. Many times this seemed to imply some comparison of not only the origin but also the size of the plant or its part. The metaphors in the complex plant names at hand were formally mostly genitive stuctures. Semantically their source domains referred most often to people, secondly to animals and thirdly to other plants. The plant's attributes that the metaphors seemed to describe were often related to the form of a plant part or the general appearance or behavior of the plant all of these being features that might be difficult to describe in short using only adjectives. When the overall results are compared to other related academic literature, it is found that the typical features detected in the simple plant names appear also in the plant nomenclature of Najd bedouins as discovered by Mandaville (2011). Binominals, however, were almost nonexistent in the Najd bedouin plant name material, whereas among the plant nomenclature of Egyptian farmers they were relatively numerous. When the research data is compared to the Arabic plant names collected by Peter Förskål in the 18th century, it can be noted that among the latter baladī appears as an attribute only a few times and its antonyms are also rare. While we also consider how many loan-words there are among the modern day plant names, it is fair to assume that the spread of imported plant species and other forms of globalization have by time affected the Egyptian Arabic botanical nomenclature in several ways.
  • Heiska, Marjo (Helsingfors universitet, 2016)
    Tämän pro gradu –tutkielman tarkoituksena on selvittää, miten egyptiläisten naisten elämäa kuvataan kirjailija Alaa al-Aswanin teoksissa Yacoubian-talon tarinat ja Chicagolaisittain. Teokset ovat yhteiskuntakriittisiä kuvauksia Egyptistä tai egyptiläisistä. Teosten pohjalta tutkimus pyrkii analysoimaan, mitkä ovat egyptiläisten naisten elämän tyypillisiä piirteitä. Minkälainen on egyptiläisen naisen perhe? Mikä on naisten sosio-ekonominen tilanne? Onko naisella oikeus päättää itse omasta kehostaan? Tutkimuksen teoreettisessa osassa käydään läpi patriarkaalisen yhteiskunnan yleispiirteitä ja pohditaan yleisesti islamilaisen nyky-yhteiskunnan tilannetta. Lisäksi kuvataan naisen asemaa Lähi-idässä ja tarkastellaan feminismiä ja naisasialiikkeiden merkitystä Egyptissä. Tämän jälkeen keskitytään keskeisiin tilastoihin Egyptissä, kuten naisten lukutaitoon, koulutukseen ja työllistymiseen liittyviin lukuihin. Myös naisiin kohdistuva väkivalta otetaan esille. Tutkimus pohjautuu yhteiskuntatieteellisiin, sosiologisiin ja sukupuolen tutkimuksen lähteisiin, joissa käsitellään arabialais-islamilaista yhteiskuntaa. Tutkimuksessa pohditaan arabialaisen perheen merkitystä naisen sosiaalisena kontekstina ja esitellään miesten ja naisten roolit perheessä. Egyptiläinen perhe on muuttamassa muotoaan, mutta laajennettu perhekäsitys on yhä vahva yhteiskunnassa. Naiset pitävät avioitumista ja perheen perustamista tärkeänä. Perhe on merkittävä tekijä aviopuolison valinnassa ja avioliittoneuvotteluissa. Mies on yhä usein perheen tärkein elättäjä ja Yacoubian-talon tarinat –teoksessa käy selväksi, kuinka tärkeä rooli miehellä ja isällä on perheen naisille. Naiselle leskeksi jääminen merkitsee käytännössä perheen elannon menetystä. Alaa al-Aswanin teoksissa keskeisinä teemoina naisten elämässä nousevat naisten kunniaan ja avioliittoon liittyvät vaatimukset. Seksuaalista koskemattomuutta pidetään tärkeänä koko perheen kunnian kannalta, mutta myös edellytyksenä avioitumiselle. Egyptiläiset naiset ovat hyvin tietoisia heidän käyttäytymiselleen asetetuista vaatimuksista. Samaan aikaan miehiin kohdistuvat odotukset ovat hyvin erilaisia. Al-Aswani nostaa esiin myös naisiin kohdistuvan kotiväkivallan ja seksuaalisen häirinnän. Nämä ovat teosten mukaan merkittävä epäkohta egyptiläisessä yhteiskunnassa.
  • Vedenkannas, Virpi (Helsingfors universitet, 2013)
    Pro gradu -tutkielman aiheena on Petrus Alfonsin 1100-luvun alkupuoliskolla kirjoittama tarinoiden ja sananlaskujen kokoelma Disciplina Clericalis, joka oli ilmestyessään ensimmäinen arabialaista kirjallisuutta sisältävä latinankielinen teos. Tutkielman tavoitteena on valaista Disciplina Clericaliksen merkitystä sekä lähettävän arabialaisen kirjallisuuden että vastaanottavan länsimaisen kirjallisuuden osalta. Aluksi tutkielmassa tarkastellaan, mitä piirteitä Petrus Alfonsi omaksui oman aikansa arabialaisesta proosakirjallisuudesta ja lopuksi sitä, miten hänen teoksensa vaikutti länsimaiseen kertomaperinteeseen. Tutkimuksessa Disciplina Clericalista verrataan neljään kirjallisuuden historiaan merkittävällä tavalla vaikuttaneeseen teokseen. Arabialaisen kirjallisuuden osalta pääasiallisena lähdeaineistona käytetään Ibn al-Muqaffaʿn didaktisten eläinsatujen kokoelmaa Kalīla wa Dimna ja al-Jāḥiẓin adab-kokoelmaa Kitāb al-Bukhalāʾ. Länsimaista kirjallisuutta edustavat Don Juan Manuelin El Conde Lucanor ja Giovanni Boccaccion Decamerone. Tutkimus osoittaa, että Disciplina Clericalis oli arabialaisen kirjallisuuden kannalta varsin innovatiivinen ja uudenlainen lajityyppien yhdistelmä, johon sulautui piirteitä didaktisesta satukirjallisuudesta, adab-kirjallisuudesta ja sananlaskujen perinteestä. Kalīla wa Dimnan perintö näyttäytyy selvimmin teoksen kehyskertomuksessa, opillisessa lähestymistavassa ja yksinkertaisessa ja suorasanaisessa proosatyylissä. Adab-kirjallisuudesta saatuihin vaikutteisiin voidaan puolestaan luokitella monien kirjallisuudenlajien runsas vaihtelu ja eri tekstityyppien vuorottelusta syntyvä omaperäinen ja yllättävä järjestys. Tyyliin, rakenteeseen ja kerronnallisiin keinoihin liittyvien kysymysten lisäksi arabialainen kirjallisuus vaikutti olennaisesti Disciplina Clericaliksen sisältöön. Valtaosa kokoelman tarinoista, anekdooteista ja sananlaskuista on idästä lähtöisin. Keskiajan Euroopassa Disciplina Clericalis sai innostuneen vastaanoton. Kokoelmaa luettiin ja kopioitiin ahkerasti, se käännettiin monille eri kielille ja sitä käytettiin tarinoiden ja sananlaskujen lähteenä. Osa tarinoista päätyi saarnaajien exemplum-kokoelmiin, jotkin niistä liittyivät fabliaux-tarinoiden kaanoniin ja osa jatkoi elämäänsä Aisopoksen satuperinteeseen liittyvänä erillisenä haarana. Monet keskiajan kirjoittajat, kuten Don Juan Manuel ja Giovanni Boccaccio, kirjoittivat Petrus Alfonsin tarinoista myös aivan uusia versioita. Tutkimuksen perusteella voidaan lisäksi sanoa, että Disciplina Clericalis oli mahdollisesti varhaisin tekijä siinä kehityksessä, jonka tuloksena arabialaiselle proosakirjallisuudelle tyypillinen suorasanainen kerrontatapa ja kehyskertomuksen perinne vakiintuivat myös länsimaiseen kirjallisuuteen.
  • Pakkala, Maria (Helsingin yliopisto, 2019)
    Modern Shīʿi commentaries on the Qurʾān are understudied in comparison with their classical or Sunni counterparts. This dissertation attempts to fill in some of this academic lacuna by shedding light on one of the major Shīʿi Qurʾānic commentators of our times. The topic of my research is the perception of Jews and Christians in the thought of the Lebanese Shīʿi scholar Grand Ayatollah al-Sayyid Muḥammad Ḥusayn Faḍlallāh (1935-2010). The main intention of my work is to present Fadlallah’s views on Jews and Christians as well as his perception of engagement with them through the examination of his twenty-five-volume commentary on the Qurʾān, Tafsīr Min Waḥy al-Qurʾān, as well as his other exegetical works. To do this, I use Systematic Analysis as a research method which aims at exploring the inner world of the texts by examining their key concepts, arguments, allegations and backgrounds. Possible inconsistencies or contradictions in the texts under study are equally taken into consideration. The views and arguments are then presented under a coherent structure which enables the outlining of Fadlallah’s perception of the People of the Book. This study presents the three main tenets of the Ayatollah’s perception of Jews and Christians. The first tenet is the supersession of Islam over Judaism and Christianity according to which pre-Islamic monotheistic religions are part of the progressive divine revelation and are a source of divine guidance but only until the advent of the next one. The Qurʾān is thus a continuity to the Torah and the Gospel but it is, first and foremost, an updated, and final scripture which constitutes a revelatory closure. The second tenet is the partial validity of pre-Qurʾānic Scriptures on the grounds that they were either partially or greatly misrepresented through additions, omissions or misinterpretations. The third tenet is the Qurʾānic regulations of engagements with Jews and Christians in theory and in practice. Fadlallah argues that Islam calls for peaceful and courteous relationships with the People of the Book. The exception to this is their injustice against Muslims in which case aggression against them is justified and maintaining amicable relationships with them is either undesirable or forbidden. This study concludes that Fadlallah’s more lenient attitude towards the Christians and blatant criticism of the Jews has a sociopolitical aspect. The first are called to dialogue while the latter are excluded as long as Israel exists and are depicted as rebellious and inherently resistant to divine guidance. These depictions are mixed with Western anti-Semitic motifs and Quṭbist anti-Jewish views.
  • Wahlstedt, Kaisa (Helsingfors universitet, 2012)
    Tutkimuksen tavoitteena on perehtyä islamista luopumisen problematiikkaan nykymaailmassa. Tutkimuksessa selvitetään islamista luopumiseen vaikuttavia tekijöitä kolmella eri tasolla: yhteiskunnallisella, yhteisöllisellä ja yksilöllisellä tasolla. Tutkimus on kuvaileva tutkimus, jonka aineistona käytetään yhdentoista islamista luopuneen henkilön haastattelua. Aineistona käytetään myös islamista luopuneiden aiemmin julkaistuja kertomuksia. Työn keskeinen teema on sekä uskonnollisen yhteisön että sekularisoituvan yhteiskunnan vaikutus päätökseen luopua islamista. Tutkimustehtävä jakautuu kahteen kysymykseen: Millä tavoin islamista luopumisen sosiaalinen ulottuvuus vaikuttaa päätökseen luopua islamista ja mistä tekijöistä tämä sosiaalinen ulottuvuus koostuu? Millä tavoin länsimaisessa ympäristössä ja kristinuskoa koskevan tutkimuksen parissa syntyneitä malleja voidaan soveltaa islamista luopumista tutkittaessa? Tutkimuksen teoriatausta perustuu sosiologian malleihin uskonnosta luopumisesta. Tutkimuksessa käytetään pohjana erityisesti Bruce Hunsbergerin, Howard M. Bahrin ja Stan L. Albrechtin, sekä Merlin B. Brinkerhoffin ja Kathryn L. Burken tutkimustuloksia. Nämä tutkijat ovat jäsentäneet uskonnosta luopumista rooliteorian ja kausaalisen prosessin malleihin, jotka erittelevät uskonnosta luopumiseen vaikuttavia sekä yksilöstä riippumattomia että yksilön sisäiseen prosessiin liittyviä tekijöitä. Tutkimuksessa hyödynnetään näitä kahta mallia toisiaan täydentäen. Tutkimuksen perusteella voidaan sanoa, että aiemmat uskonnosta luopumista koskevat mallit auttavat jäsentämään islamista luopumista erityisesti yksilön sisäistä prosessia tarkasteltaessa. Sosiaalisen ulottuvuuden tulkitsemisessa ne eivät kuitenkaan riitä yksinään teoriapohjaksi, vaan tutkijalta vaaditaan monialaisempaa lähestymistapaa. Yhteiskunnallista tasoa ja islamista luopumisesta seuraavia laillisia rangaistuksia tarkastellaan muslimienemmistöisten maiden lainsäädäntöä tutkimalla. Lähemmin tutkimuksessa tarkastellaan ja vertaillaan Saudi-Arabian, Jemenin, Egyptin, Iranin ja Pakistanin lainsäädäntöä. Yhteistä näille kaikille on se, että islamista luopumista arvioidaan ulospäin suuntautuvien tekojen perusteella eikä yksilön sisäisen vakaumuksen perusteella. Yhteisöllisen tason vaikutusta islamista luopumiseen tarkastellaan uskonnollisten auktoriteettien kautta. Uskonnolliset auktoriteetit jaetaan tutkimuksessa kolmeen ryhmään: lainoppineisiin, itsenäisiin saarnaajiin ja uskonnollisten järjestöjen johtajiin. Uskonnolliset auktoriteetit eivät muodosta yhtenäistä rintamaa suhteessa islamista luopumiseen, vaan käyvät siitä ja sen mahdollisista seurauksista keskustelua. Yksilöllisen tason tarkastelussa perehdytään niihin tekijöihin, jotka vaikuttavat islamista luopumispäätökseen. Islamista luopuneet korostavat itse omaa älyllisyyttään, uskonnon opetusten ristiriitaisuuksia ja uskonnollisen ohjauksen puutetta. Perheen uskonnollisuus, aiempi uskonnollinen aktiivisuus tai nykyinen asuinpaikka eivät olleet haastatelluista olennaisia. Tutkimuksessa tarkastellaan myös ryhmäpaineen merkitystä sekä luopuneiden tietoisuutta mahdollisista sanktioista. Tutkimus nostaa esiin vain vähän käsitellyn näkökulman islamista luopumiseen: luopumisen salaamisen. Luopumisen salaamisesta johtuva ristiriita yhteisön paineen ja oman vakaumuksen välillä on yleisin seuraus islamista luopuneille asuinpaikasta riippumatta.