Browsing by Subject "Asianajajaoikeus"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-2 of 2
  • Hoppu, Katja (Helsingin yliopisto, 2021)
    Asianajajan salassapitovelvollisuutta koskevan oikeusdogmaattisen tutkielman tarkoitus on selvittää asianajajan salassapitovelvollisuuden sisältö ja laajuus. Tämän osalta keskiössä on sen selvittäminen, mitkä seikat kuuluvat asianajajan salassapitovelvollisuuden piiriin, eli mikä on asianajajalain mukainen asianajosalaisuus, mihin tahoihin sen suoja ulottuu, ja miten sen kesto määritellään. Suojan piiriä ei tule määrittää suppeasti minkään edellä mainitun seikan osalta. Asianajajan salassapitovelvollisuuden suojan laajuudessa tapahtui merkittävä muutos vuonna 2016, kun oikeudenkäymiskaaren 17 lukua koskeva uudistus tuli voimaan, ja salassapitovelvollisuutta tehostava asianajajan todistamiskielto sai uuden, Suomea koskevien ihmisoikeusvelvoitteiden näkökulmasta aikaisempaa mielekkäämmän laajuuden. Todistamiskieltoa koskevan säännöksen uudistaminen vaikuttaa ratkaisevasti asianajajalain salassapitovelvollisuutta koskevan säännöksen tulkintaan, käytännössä kumoten korkeimman oikeuden 2000-luvun alussa päätöksenteossaan muodostamia tulkintakannanottoja. Oikeustilaa asianajajan salassapitovelvollisuuden ja todistamiskiellon laajuuden suhteen ei kuitenkaan pidetä edelleenkään selkeänä tai ongelmattomana, mikä ilmenee oikeuskirjallisuudessa esitetyistä lukuisista erilaisista tulkintakannanotoista asian tiimoilta. Asianajajan salassapitovelvollisuuden sisällön ja laajuuden osalta keskeistä on myös, mihin seikkoihin se ei ulotu, eli milloin se voidaan murtaa jonkin tärkeämmän intressin vuoksi. Tutkielma erittelee asianajajan salassapitovelvollisuuden murtamistilanteita pääasiassa oikeudenkäymiskaaren ja rikoslain sääntelyn osalta. Lisäksi murtamistilanteiden osalta tutkitaan joitakin ongelmia, joita kohdataan salaisuuden omistajan antaman suostumuksen suhteen, ja laajennetaan analyysia eräisiin laissa sääntelemättömiin tilanteisiin, kuten suostumuksen antamiseen oikeushenkilön lakkaamisen tai omistusrakenteen muuttumisen jälkeen. Muista murtamistilanteena erillisenä tilanteena tutkielmassa käsitellään lyhyesti myös asianajajan salassapitovelvollisuuden murtumista Asianajajaliiton valvontamenettelyssä.
  • Manninen, Joona (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tämä opinnäytetyö tarkastelee asianajajien tarjoamiin tekoälypalveluihin liittyvää siviilioikeudellista vastuuta ja siihen liittyviä keskeisempiä oikeudellisia kysymyksiä. Työn tarkoituksena on selvittää tekoälyyn liittyviä ongelmakohtia vahingonkorvausvastuun näkökulmasta ja tunnistaa kysymyksiä. Pääasiallinen tutkimusmetodi on lainopillinen. Aiheen tuoreudesta johtuen tutkimusaihetta koskevaa oikeuslähdemateriaali perustuu velvoittavien oikeuslähteiden lisäksi merkittävissä määrin heikkoihin ja sallittuihin oikeuslähteisiin. Tutkimusalueen ollessa vielä oikeudellisesti vielä melko jäsentymätön, tutkimukseni kontribuutio nykyiselle oikeuskirjallisuudelle perustuu perinteisen oikeusdogmaattisen tutkimuksen lisäksi tutkimusaiheen jäsentelyyn sekä erilaisten tulkintavaihtoehtojen esilletuontiin. Lisäksi tutkimukseni sisältää tutkimuskysymyksien pohdintaa de lege ferenda -näkökulmasta. Teknologianeutraliteetin periaatteen mukaisesti, käytettävä metodi ei vaikuta vastuun määräytymisen sisältöön, mikä tarkoittaa sitä, että tekoälyllä tuotetun neuvonnan tason tulee vastata sitä, mitä asiantuntijalta normaalistikin edellytetään. Asiantuntija- ja asianajajaneuvontaa koskeville tekoälypalveluille asetettava rima vaikuttaa siten nykyisen teknologisen kehityksen taso huomioon ottaen melko korkealta. Tekoälysovelluksen kannalta kriittistä on, miten laajasti halvempi tuotantohinta vaikuttaa vaadittavaan laatutasoon sekä kysymykset siitä, miten tehokkaasti tuottaja voi rajata toimeksiantonsa tai selonottovelvoitteensa alaa rajauksin. Oikeustila jää näiltä osin epäselväksi lainsäädännön ja oikeuskäytännön vähäisen tuen vuoksi. Lähitulevaisuudessa optimaalisimpana käyttömuotona säilynee ihmisen ja tekoälyn yhteistoiminta, jossa osapuolet paikkaavat toistensa puutteita ja ihminen tarkistaa tekoälyn tekemän tuotoksen. Tämä ei kuitenkaan ole kaikissa tapauksissa kuluttajan kannalta optimaalista, sillä silloin halpojen ja skaalautuvien ominaisuuksia ei voida täysimääräisesti hyödyntää loppukäyttäjän toimesta.