Browsing by Subject "Askola"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-5 of 5
  • Vesikansa, Jouko (1936)
  • Nirvi, Irma (1962)
  • Laukkanen, Meiri (1963)
  • Lindgren, Janne (Helsingin yliopisto, 2018)
    Tämä tutkimus on paikallishistoriallinen tutkimus Askolan Juornaankylässä toimitettavien iso- ja uusjakojen eri vaiheista vuosilta 1765-1936. Tutkimuksen tarkoitus on tuoda esiin, miten isojako ja sitä seurannut uusjako kokonaisuudessaan toimitettiin Juornaankylässä, yleisesti Askolassa ja Suomessa. Isojaosta aiemmin tehdyt tutkimukset ovat osoittaneet, että monilla paikkakunnilla jakotoimitukset olivat lopulta pitkiä prosesseja erityisesti silloin, jos ne aloitettiin 1700-luvulla. Usein vasta uusjako toi näihin aikaisiin jakotoimituksiin lopullisen ratkaisun 1900-luvun alkuvuosikymmeninä. Tutkimuksen lähtökohtana oli aiemmin isojaosta tehdyt tutkimukset. Näiden tutkimusten kautta selventyi muun kirjallisuuden ohjaamana yleiskuva iso- ja uusjaoista Suomessa. Paikallishistorioiden ja maanjakokarttojen sekä asiakirjojen kautta tutkimus perehtyi varsinaisiin maanjakoihin Askolan alueella ja erityisesti tutkimusalueella Juornaankylässä, jossa tutkimuksen pohjatietona on maanmittari Hans Fattenbergin kartoitus vuodelta 1750. Tutkimuksen ensimmäinen pääluku käsittelee iso- ja uusjaon alkujuuria (enclosure), uudistuksen alkuvaiheita Ruotsissa, Jacob Faggotin toimia sen hyväksi ja maanjakouudistuksen etenemistä Suomessa. Seuraavat pääluvut käsittelevät iso- ja uusjakoa varsinaisella tutkimusalueella, joka sijaitsee Askolan Juornaankylässä. Iso- ja uusjako oli ajallisesti pitkä maanjakouudistus Askolan ja erityisesti Juornaankylän alueella. Sen aikana tarvittiin myös useita oikeudellisia päätöksiä. Juornaankylän maanjako ei noudattanut mitään erityistä kaavaa ennen isojakoa, joten se asetti myös omat haasteet jaon selkeän lopputuloksen kannalta. Lopulta myös Juornaankylän iso- ja uusjakoprosessi toteutti isojaon alkuperäisen tavoitteen maiden jakautumisesta harvoihin lohkoihin maanomistajien kesken ja vainiopakosta irrottautumisen. Kukin tila sai jatkaa maanviljelyä ja metsien hoitoa parhaaksi katsomallaan tavalla sekä hyödyntää vapaasti uutta viljelytekniikkaa omilla isoilla peltopalstoilla.