Browsing by Subject "Bosnia-Hertsegovina"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-3 of 3
  • Tuominen, Hanna (2001)
    Tutkielma keskittyy kartoittamaan Yhdysvaltojen Bosnian politiikkaa Bosnia-Hertsegovinan sodan aikana. Tutkielmassa tarkastellaan Yhdysvaltojen vuonna 1995 aktivoitunutta asennetta Bosnia-Hertsegovinan sotaa kohtaan ja etsitään syitä siihen, minkä vuoksi Yhdysvallat aktivoitui vasta sodan loppuvaiheessa. Tutkielmassa tarkastellaan Yhdysvaltojen interventiopolitiikkaa realistisen ja liberalistisen koulukunnan traditioiden mukaisesti. Tutkielmassa kiinnitetään huomiota myös realistisen ja liberalistisen koulukunnan määritelmiin suvereniteetista, interventiosta ja demokratiasta. Tutkielma käsittelee teoriakäsitysten pohjalta Yhdysvaltojen ulkopolitiikkaa ja erityisesti Yhdysvaltojen aiemmin suorittamia interventioita. Pääpaino tutkielmassa on Yhdysvaltojen johdolla suoritetussa Bosnia-Hertsegovinan interventiossa. Bosnia-Hertsegovinaa tapaustutkimuksena tutkielmassa käsitellään Yhdysvaltojen näkökulmasta. Tutkielmassa pohditaan kuinka paljon yleinen mielipide vaikutti Yhdysvaltojen interventiopäätökseen ja voidaanko tehtyjen päätösten takaa löytää selkeitä realistisia tai liberalistisia linjauksia. Tutkielmassa käydään läpi Bosnia-Hertsegovinan sodan keskeisimpiä tapahtumia sekä länsimaiden yrityksiä kriisin ratkaisemiseksi. Tutkielman keskeisimmässä osassa keskitytään kauteen, jolloin Yhdysvallat aktivoitui Bosnia-Hertsegovinan sodan ratkaisemisessa. Tutkielmassa etsitään syitä Yhdysvaltojen aktivoituneeseen rooliin maan sisäpolitiikasta sekä yleisen mielipiteen vaikutuksesta. Suurvaltapoliittisiin aspekteihin kiinnitetään myös huomiota. Tutkielmassa käytetään lähdeaineistona aikaisemman tutkimuksen lisäksi Yhdysvaltojen poliittisen johdon puheita ja lausuntoja. Lähdeaineistosta suurimman osan muodostavat tieteellisten aikakausilehtien artikkelit sekä internetpohjaiset lähteet. Lähdeaineston luonteesta johtuen tutkielmassa käytetty tutkimusmenetelmä on tekstianalyysi. Käytetyn lähdeaineiston perusteella voidaan todeta, että selkeää toimintalinjaa Yhdysvaltojen Bosnian politiikassa ei ollut. Valittuihin toimintatapoihin vaikuttivat monet seikat, selkeää realistista tai liberalistista toimintamallia ei voitu löytää. Tutkielmassa voitiin havaita, että Yhdysvallat valtiona noudattaa melko luonnollisesti itselleen kullakin hetkellä edullisinta toimintalinjaa. Tutkielman lopussa luodaan katsaus Daytonin rauhansopimukseen ja sen herättämään keskusteluun.
  • Zec, Ermin (Helsingin yliopisto, 2019)
    Tutkimuksen kohteena oli Bosnia-Hertsegovinan poliittinen järjestelmä, jota tarkasteltiin Lijphartin yhteishallinnallisen demokratian kontekstissa. Yhteishallinnallinen demokratia on poliittinen järjestelmä, jossa heterogeenisissä yhteiskunnissa pyritään varmistamaan demokraattinen järjestys mahdollisimman inklusiivisella päätöksentekomenettelyllä. Aikaisempi Bosnia-Hertsegovinan poliittisen järjestelmään liittynyt tutkimus on kohdistunut ylemmien hallinnon tasojen tutkimukseen päättyen enemmän tai vähemmän yhdenmukaisiin johtopäätöksiin. Tämä Pro gradu-tutkielma keskittyi Bosnia-Hertsegovinan Federaation kantonien demokraattisen suorituskyvyn vertailuun. Tutkimuksessa demokraattinen suorituskyky koostui kolmesta eri muuttujasta: luottamus, tasa-arvo ja vakaus. Luottamuksen mittaamiseen käytettiin äänestysprosenttia, tasa-arvon naisten osuutta kantonien valtuustoissa ja vakaus ilmeni hallitusten vaihtuvuudella tarkastelujakson aikana. Tutkimusmenetelmänä käytettiin vertailevaa tutkimusta, jossa Federaation kymmenestä kantonista tutkittiin kyseisiä muuttujia ajanjaksolla 2010-2018, mikä sisältää yhteensä kolmet vaalit kantonien valtuustoissa. Tämä antoi mahdollisuuden tarkastella pelkästään nykyisen tilanteen lisäksi pidemmän ajanvälin muutoksia. Tuloksissa paljastui, että kantonien välillä oli selkeitä eroja niin demokraattisen toimintakyvyn kuin sen yksittäisien muuttujien osalta. Keskeisimpinä kehityslinjoina huomattiin, että äänestysprosentin trendi oli lähes jokaisessa kantonissa laskeva ja naisten osuus valtuustoissa taas oli nouseva. Kantonit, joissa oli monikansallinen väestö, pärjäsivät jokaisen yksittäisen muuttujan kohdalla paremmin kuin kantonit, joissa oli homogeenisempi väestöjakauma. Kun monikansalliset kantonit poistettiin tarkastelusta, huomattiin että väestön diversiteetin ja demokraattisen suorituskyvyn välillä ei ollut korrelaatiota. Tutkielma antoi merkittävää lisäarvoa aikaisempaan Bosnia-Hertsegovinan poliittiseen järjestelmään kohdistuneeseen tutkimukseen. Sen tulokset olivat linjassa Lijphartin (2012) tutkimuksen kanssa, jossa yhteishallinnallisissa (konsensudemokratioissa) on hieman korkeampi äänestysprosentti ja naisten osuus parlamenteissa. Juuri monikansallisissa kantoneissa oli suhteessa suurempi äänestysprosentti ja korkeampi naisten osuus valtuustoissa yksikansallisiin kantoneihin verrattuna. Muiden kantoneiden tarkempi tarkastelu osoitti kuitenkin, että yksikansallisista kantoneista kaikista homogeenisimmät pärjäsivät paremmin demokraattisen toimintakyvyn vertailussa. Siksi tutkimustuloksista ei voida vetää aukottomia syy-seuraussuhteita vaan vakuuttavien johtopäätöksien teko edellyttää lisätutkimuksia.
  • Halava, Maria (2003)
    Tutkielmassa tarkastellaan YK:n turvallisuusneuvoston päätöksentekoa Bosnia-Hertsegovinan sodassa. Tutkielmassa selvitetään sitä, kuinka turvallisuusneuvoston päätöksenteko toteutui Bosnia-Hertsegovinan sodassa ja mitä tekijöitä päätöksenteon taustalta löytyy. Avainasemaan tutkielmassa nousevat turvallisuusneuvoston viisi pysyvää jäsentä, joiden osalta tutkielmassa kartoitetaan niiden roolit ja motiivit päätöksenteon suhteen. Turvallisuusneuvoston päätöksentekoa tarkastellaan Margaret G. Hermannin kehittelemän poliittiseen päätöksentekoon keskittyvän mallin avulla. Hermannin malli jakautuu kolmeen vaiheeseen, joissa ensimmäisessä pyritään tunnistamaan ongelma, toisessa vaiheessa valitaan oikea taho tekemään päätös ja kolmannessa vaiheessa seurataan päätöksen vaikutuksia sitä seuraavaan poliittiseen toimintaan. Tutkielmassa käsitellään aluksi Bosnia-Hertsegovinan sotaa ja sen keskeisiä tapahtumia. Samassa yhteydessä käsitellään kansainvälisten toimijoiden osuutta tapahtumissa. Keskeiseen osaan nousevat YK ja NATO ja näiden kahden järjestön välinen yhteistyö. Turvallisuusneuvoston päätöksenteon osalta tutkielmassa käsitellään kolmea keskeistä voimankäyttöä koskevaa päätöstä. Nämä päätökset ovat turvallisuusneuvoston antama valtuutus voimankäyttöön päätöslauselmalla 836, voimankäytön kieltäminen Sarajevossa ja Gorazdessa 1994 ja NATOn lopulliset ilmaiskut elo-syyskuussa 1995. Näiden päätösten osalta tutkielmassa tarkastellaan turvallisuusneuvoston viiden pysyvän jäsenen kantoja ja argumentointia päätösten yhteydessä ja selvitetään päätöksentekoon vaikuttaneita tekijöitä. Tutkielmassa on käytetty lähdeaineistona aikaisemman tutkimuksen lisäksi pääosin tieteellisiä artikkeleita ja YK:n asiakirjoja. Käytetyn lähdeaineiston perusteella voidaan sanoa, että turvallisuusneuvoston päätöksenteko Bosniassa oli hyvin tehotonta ja ristiriitaista. Päätöksenteko ei noudattanut täysin Hermannin mallin mukaista esimerkkitapausta, vaan oli pikemminkin esimerkki turvallisuusneuvoston epäjohdonmukaisesta toiminnasta. Ulkoisilla tekijöillä ja jäsenvaltioiden intresseillä oli merkittävä osuus päätöksenteossa.