Browsing by Subject "Brain Infarction"
Now showing items 1-11 of 11
-
(2021)Lähtökohdat : Suoria antikoagulantteja ja varfariinia käytetään ei-läppäperäiseen eteisvärinään liittyvän aivohalvauksen estossa, mutta toistaiseksi eri antikoagulaatiolääkityksellä olevista suomalaisista potilaista on rajallisesti tosielämän tietoon perustuvia tutkimuksia. Menetelmät : utkimme rekisteritiedolla antikoagulaatiohoitoa saavien eteisvärinäpotilaiden palvelukäyttöä, lääkitystä sekä potilasprofiilia. Tarkastelimme lääkesegmenteittäin sosiaali- ja terveyspalvelujen käyttöä ja kustannuksia sekä aivotapahtumista ja ruoansulatuskanavan vuodoista johtuvia erikoissairaanhoidon ja ¬perusterveydenhuollon käyntejä ja hoitopäiviä potilailla, jotka olivat käyttäneet vähintään vuoden ¬samaa antikoagulanttia. Tulokset : Varfariinia ja apiksabaania määrätään keskimäärin vanhemmille ja korkeamman riskin potilaille kuin muita antikoagulantteja. Eteisvärinäpotilaiden yhteenlasketut sote-palveluiden kustannukset olivat vuonna 2018 noin 2 miljardia euroa. Haittatapahtumista aivoinfarktit ja aivotapahtumien jälkitilat aiheuttivat eteisvärinä¬potilaille eniten palvelukäyttöä. Päätelmät : Eteisvärinäpotilaiden hoidosta kertyy yhteiskunnalle suuria kustannuksia. Suoria antikoagulantteja ja varfariinia käyttävien potilaiden välillä on eroja potilasprofiilissa sekä palvelukäytössä ja sen kustannuksissa.
-
(2020)Potentiaalisen elinluovuttajan tunnistaminen ja asianmukainen hoito on tärkeää, sillä siirrettävistä elimistä on pulaa. Elinluovutus- ja elinsiirtotoiminta on Suomessa keskitetty, ja sitä säätelevät tarkat lait ja ohjeistukset.
-
(2020)Lipoproteiini (a) [Lp(a)] on LDL:n kaltainen kolesterolia kuljettava aterotromboottinen seerumin lipoproteiini ja ateroskleroottisen valtimotaudin itsenäinen riskitekijä. Ihmisten Lp(a)-pitoisuudet vaihtelevat suuresti ja määräytyvät pääosin perinnöllisesti. Suurentunut Lp(a)-pitoisuus liittyy sepelvaltimotautiin, sydän- ja aivoinfarktiin, perifeeriseen valtimotautiin ja aorttaläpän ahtaumaan. Seerumin Lp(a)-pitoisuuden mittaamista suositellaan erityisesti familiaalisen hyperkolesterolemian (FH) yhteydessä sekä silloin, kun potilaan suvussa on varhaisia valtimotautitapauksia tai potilaan valtimotautien kokonaisriski on suuri tai erittäin suuri. Statiinilääkitys ei pienennä Lp(a)-pitoisuutta. Sen sijaan LDL-kolesterolipitoisuutta voimakkaasti pienentävät PCSK9:n estäjät pienentävät Lp(a)-pitoisuutta noin 30 % ja näyttävät pienentävän valtimotautiriskiä myös tätä kautta. Lähivuosina markkinoille on tulossa seerumin Lp(a)-pitoisuutta erittäin tehokkaasti pienentäviä RNA:han kohdentuvia täsmälääkkeitä.
-
(2021)• Sepelvaltimoiden ohitusleikkauksella voidaan helpottaa oireita ja vähentää kuoleman riskiä iskeemistä sepelvaltimotautia sairastavilla potilailla. • Ohitusleikkauksella saavutetaan erinomaiset pitkäaikaistulokset. Se on suositeltava revaskularisaatiomuoto varsinkin pitkälle edenneen ja vasenta päärunkoa ahtauttavan sepelvaltimotaudin hoidossa. • Diabeetikoilla ohitusleikkauksella saavutetaan pitkäaikaisempi hoitotulos kuin perkutaanisella ¬pallolaajennus- ja verkkoputkihoidolla. • Suomessa on merkittäviä alueellisia eroja sepelvaltimotaudin revaskularisaatiomuotojen käytössä.
-
(2021)Viimeaikaiset neuropatologiset tutkimukset ovat osoittaneet yleisten aivorappeumasairauksien olevan oletettua heterogeenisempia. Alzheimerin taudista ja lewynkappaledementiasta on tunnistettu alatyyppejä, jotka eroavat klassisista muodoista tautimuutosten anatomisen jakauman ja kliinisen kuvan osalta. Lisäksi on tunnistettu uudentyyppisiä neuropatologisia entiteettejä, joiden kliininen kuva muistuttaa erityisesti Alzheimerin tautia. Limbinen TDP-43-enkefalopatia (LATE) on TDP-43-proteiinin kertymätauti. Primaarisessa ikätauopatiassa (PART) todetaan kohtalaisen runsasta hermosäietyyppistä tau-patologiaa, mutta ei juurikaan beeta-amyloidipatologiaa. Monet uudentyyppisistä tautimuodoista ovat varsin yleisiä erityisesti yli 80-vuotiaiden ikäryhmässä ja koskettavat väestön ikääntymisen myötä maailmanlaajuisesti miljoonia ihmisiä. Tautimuotojen kliinisten ja patologisten piirteiden tunnistaminen ja nykyistä paremmat diagnostiset työkalut ovat edellytys tautispesifisten hoitojen kehittämiselle.
