Background: Genome-wide association studies (GWAS) have identified 94 common single-nucleotide polymorphisms (SNPs) associated with breast cancer (BC) risk and 18 associated with ovarian cancer (OC) risk. Several of these are also associated with risk of BC or OC for women who carry a pathogenic mutation in the high-risk BC and OC genes BRCA1 or BRCA2. The combined effects of these variants on BC or OC risk for BRCA1 and BRCA2 mutation carriers have not yet been assessed while their clinical management could benefit from improved personalized risk estimates. Methods: We constructed polygenic risk scores (PRS) using BC and OC susceptibility SNPs identified through population-based GWAS: for BC (overall, estrogen receptor [ER]-positive, and ER-negative) and for OC. Using data from 15 252 female BRCA1 and 8211 BRCA2 carriers, the association of each PRS with BC or OC risk was evaluated using a weighted cohort approach, with time to diagnosis as the outcome and estimation of the hazard ratios (HRs) per standard deviation increase in the PRS. Results: The PRS for ER-negative BC displayed the strongest association with BC risk in BRCA1 carriers (HR = 1.27, 95% confidence interval [CI] = 1.23 to 1.31, P = 8.2 × 10-53). InBRCA2 carriers, the strongest association with BC risk was seen for the overall BCPRS (HR = 1.22, 95% CI = 1.17 to 1.28, P = 7.2 × 10-20). The OC PRS was strongly associated with OC risk for both BRCA1 and BRCA2 carriers. These translate to differences in absolute risks (more than 10% in each case) between the top and bottom deciles of the PRS distribution; for example, the OC risk was 6% by age 80 years for BRCA2 carriers at the 10th percentile of the OC PRS compared with 19% risk for those at the 90th percentile of PRS. Conclusions: BC and OC PRS are predictive of cancer risk in BRCA1 and BRCA2 carriers. Incorporation of the PRS into risk prediction models has promise to better inform decisions on cancer risk management. © The Author 2017.

Kainalon evakuaatio eli tyhjentäminen rasvasta ja imusolmukkeista oli aiemmin olennainen osa rintasyövän leikkaushoitoa, mutta sen rooli on vähentynyt merkittävästi. Vartijaimusolmukebiopsia on korvannut tyhjennysleikkauksen kainaloetäpesäkkeiden diagnosoinnissa. Kainalon kaikukuvaus ja sen yhteydessä otettava neulanäyte ovat nykyään osa rintasyövän diagnosointia. Kaikukuvauksen tarkoituksena on tunnistaa potilaat, joiden kainalossa on rintasyövän etäpesäkkeitä ja joille voidaan tehdä suoraan kainalon tyhjennysleikkaus ilman edeltävää vartijaimusolmukebiopsiaa. Kainalon tyhjennysleikkaus ei ole enää niidenkään potilaiden rutiinihoito, joiden vartijaimusolmukkeessa todetaan rintasyövän etäpesäke, vaan useimmiten hoidoksi riittää kainalon sädehoito ja joissakin tapauksissa pelkästään seuranta. Rintasyövän kainalokirurgian painopiste on siirtynyt yhä enemmän etäpesäkkeiden poistosta niiden diagnostiikkaan.

• Immuunipuolustusta aktivoivat PD-1- ja PD-L1-vasta-aineet on otettu menestyksekkäästi käyttöön useiden levinneiden syöpien hoitomuotona. • Rintasyöpien hoitotulokset immunologisilla vasta-aineilla ovat olleet vaatimattomampia. • Kaksi immunologisen järjestelmän kiihdyttämiseen perustuvaa vasta-ainetta on saanut käyttöaiheen Suomessa immunogeenisyydeltään voimakkaimman levinneen rintasyövän alaryhmän hoidossa yhdessä solunsalpaajan kanssa. • Käyttöaiheen on saanut myös immunologinen hoito rintasyöpäkasvaimen pienentämiseen tarkoitetussa neoadjuvanttihoidossa. • Huomioiden immunologisen hoidon haitat ja kustannukset sekä kohtalaisen vaatimattomat hoitotulokset, parempia hoidon tehoa ennustavia tekijöitä kaivattaisiin.

Rasva­kudos on eli­mis­tömme suu­rin endok­rii­ninen elin. Hormo­naa­linen sää­tely vai­kuttaa rasva­ku­doksen toi­mintaan ja kerty­miseen, jo­ka on eri­laista nai­silla ja mie­hillä se­kä ke­hon eri osissa. Rasva­kudos on myös merkit­tävä ste­roi­di­hor­monien läh­de, etenkin ­vaih­de­vuosien jäl­keen. Li­havuus ai­heuttaa rasva­ku­doksen toimin­nassa muu­toksia, muun muas­sa kroo­nisen tuleh­dus­reaktion. Häi­riöt rasva­ku­doksen toimin­nassa voi­vat ol­la yhtey­dessä kroo­nisten sai­rauksien, ku­ten rinta­syövän, ­dia­be­teksen se­kä sy­dän- ja veri­suo­ni­tautien syn­tyyn ja nii­den pahe­ne­miseen. Rasva­ku­doksen hormo­ni­toi­minnan ja rasva­so­lujen tuot­tamien välit­tä­jäai­neiden, adi­po­kiinien, tutki­minen aut­taa ymmär­tämään pa­remmin liha­vuuteen liit­tyvien sai­rauksien pato­fy­sio­logiaa ja luo uu­sia hoito­mah­dol­li­suuksia.

Rintasyövistä noin 10 %:n arvioidaan johtuvan perinnöllisistä yksittäisen geenin mutaatioista. Selvästi yleisimpiä näistä ovat virheet geeneissä BRCA1, BRCA2 ja PALB2. Perinnöllistä rintasyöpäalttiutta kantavien naisten riskiä sairastua rintasyöpään voidaan vähentää huomattavasti kirurgisin keinoin, ennen kaikkea mastektomialla. Jos riskiryhmään kuuluva nainen ei ole halukas riskiä vähentävään kirurgiaan, hänelle tarjotaan seurantaa. Vuosittainen rintojen magneettikuvaus, usein yhdistettynä mammografiaan, on osoitettu vaikuttavaksi kuvausmenetelmäksi seurannassa, erityisesti suuren riskin geenivirheen kantajien osalta. Verikokeiden ottamisesta seurantakäyntien yhteydessä ei ole hyötyä, ja myös lääkkeiden rooli rintasyövän ehkäisyssä on vähäinen. Usein perinnölliseen rintasyöpäalttiuteen liittyy suurentunut riski sairastua muihin syöpiin, etenkin munasarjasyöpään, mikä huomioidaan seurannoissa.

Rintojen pienennysleikkaus on yleinen plastiikkakirurginen toimenpide. Tyypillisimpiä leikkausaiheita ovat suurten rintojen aiheuttamat oireet, rintojen merkittävä kokoero tai rintojen koon tasapainottaminen rintasyöpäleikkauksen aikana tai sen jälkeen. Ennen leikkausta rinnat tavallisesti kuvannetaan ja leikkauksessa poistettu rintakudos lähetetään patologille tutkittavaksi. Sekä kuvantamisessa ja kudostutkimuskäytännöissä esiintyy kuitenkin suuresti vaihtelua sekä kansallisella että kansainvälisellä tasolla. Rintojen pienennysleikkauksen kudosnäytteistä paljastuu rintasyöpää ja rintasyöpäriskiä lisääviä muutoksia verraten usein. Nämä muutokset eivät useinkaan näy preoperatiivisessa kuvantamisessa ja tulevat ilmi vain, jos leikkauksessa poistettu kudos lähetetään patologille tutkittavaksi. Rintojen pienennysleikkaus on oikeilla kriteereillä terveyttä edistävä ja kustannustehokas leikkaus.