Browsing by Subject "Bulgaria"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-6 of 6
  • Ojanen, Tuomas (2009)
  • Pritup, Daria (Helsingfors universitet, 2017)
    Tutkimuksessa käsittelen suosittua bulgarialaista televisiosarjaa hyödyntäen balkanismin ja itsekolonisaation teorioita löytääkseni merkkejä 2010-luvun bulgarialaisen kulttuuri-identiteetin rakentumisesta. Näiden teorioiden mukaan “Balkan” on käsitteellistetty sivistymättömänä ja jälkeenjääneenä kulttuurillisena alueena, josta “sivistyneen Euroopan” ongelmat juontavat. Länsieurooppalainen kulttuurihegemonia määrittelee aina itsensä “sivistyksen” ja “edistyksen” keskiöön, ja siitä poikkeavat periferiaan. Periferiakulttuurit puolestaan muodostavat kulttuuri-identiteetin, joka perustuu vieraisiin arvoihin ja on aina puutteellinen ja kehittymätön suhteessa keskukseen. Itsekolonisoivat kulttuurit jäljentävät vahingollista käsitystä minuudestaan luontaisesti puutteellisena, mikä johtaa kolonisaatioon ilman hyökkäystä – alistumiseen “lännen” kulttuurihegemonian edessä. Tutkimuksessa käsittelen neljää tuotantokautta draamasarjasta Staklen dom (suom. Lasitalo), joka on yksi suurimmista televisioproduktioista 2010-luvun Bulgariassa. Tapahtumat sijoittuvat sofialaiseen ostoskeskukseen, jonka omistajat ja työntekijät ovat sarjan päähahmoja. Sarjan nimi viittaa ostoskeskuksen lasiseen arkkitehtuuriin, mutta samalla kommentoi perinteisten arvojen haurautta modernissa, individualistisessa ja kulutusmyönteisessä maailmassa. Staklen domin juonessa heijastuvat Bulgarian ajankohtaiset yhteiskunnalliset kysymykset, joten se tarjoaa mahdollisuuden tutkia bulgarialaisten käsityksiä omasta kulttuuristaan taiteen keinoin. Tutkimusaineisto koostuu noin 65 tunnista videokuvaa, josta olen analysoinut käsikirjoitusta, tarinankerrontaa ja kuvamateriaalia teoria-aineiston avulla. Tutkimuksessa käytetty dialogikäsikirjoitus on jaoteltu kahdeksaan teemaan: Bulgaria alueena ja sijaintina; bulgarialaiset kansana, ryhmänä tai yhteisönä; bulgarialaisen kulttuurin tuotteet ja symbolit; balkanistinen tai orientalistinen diskurssi; jaetun kulttuuritilan ajattomuus ja pysähtyneisyys; jaettu kulttuuritila väli- ja siirtymätilana, symbolisena siltana tai risteyksenä; siirtolaiskokemus ja sen toiseuttaminen; sekä etnisten vähemmistöjen ja “kyläläisten” toiseuttaminen. Tutkimus osoittaa, että bulgarialainen kulttuuri-identiteetti muodostuu kamppailussa kulttuurillisten, taloudellisten ja poliittisten voimien risteyksessä. Euroopan laajuisen kansallisen heräämisen ja balkanistisen käsityksen valossa Bulgarian anti omalle kulttuuriperinnölleen on näyttäytynyt vähäiseltä ja kiusalliselta myös aikalaistensa silmissä. Neuvostoliiton vallan alla bulgarialaisuus oli osa suurempaa slaavilaisuutta, mutta vuoden 1989 jälkeen neuvostoajan perintö jouduttiin kieltämään kokonaan, jotta Bulgaria voisi demokratisoitua ja modernisoitua. Bulgarian NATO- ja EU -pyrkimykset kertovat siitä, että bulgarialaisen jälkisosialistisen yhteiskunnan katse on suunnattu länteen, mutta länsi ei katso suopeasti takaisin. Aineiston pohjalta voidaan tulkita, että sosioekonomiset kysymykset ovat tiukasti sidottuna kulttuurisiin kysymyksiin vallitsevan kulutusyhteiskunnan myötä, mutta myös Bulgarian viimeisen 40 vuoden poliittisen ja yhteiskunnallisen tilanteen johdosta. Bulgarian siirtymä sosialismista liberaalidemokratiaan ja suunnitelmataloudesta markkinatalouteen on ollut kivulias, jonka takia yhteiskunnan rakenteet eivät edelleenkään heijasta bulgarialaisten monimuotoisuutta ja edistä valinnanvapautta tai turvallisuudentunnetta. Tämä näkyy sarjan esittämässä identiteettien keskeneräisyydessä, ylistyspuheessa kapitalismille ja alistumisessa itsekolonisaatioon. Tutkimusaineistosta voidaan havaita, että muinaisen (bulgarialaisen) kulttuurin symbolit ovat modernissa kontekstissa vanhanaikaisia ja uudet symbolit ovat löytyneet globaalista kulutusyhteiskunnasta. Tämä puolestaan on aiheuttanut jonkinasteisen eksistentiaalisen kulttuuri- ja identiteettikriisin. Ongelma on maailmanlaajuinen, mutta bulgarialaisessa kontekstissa erityisen vahingoittava, sillä samainen kulttuuri ja identiteetti ovat alun perin vahvasti balkanismin perintöön perustuvia uudelleen esitettyjä olemassaolon kuvauksia. Aineistossa näkyy myös selkeästi Bulgarian etnisten vähemmistöjen sekä paluumuuttajien toiseuttaminen nationalistisen ja poissulkevan ideologian pohjalta. Bulgarialainen identiteetti on eräänlainen siirtymäidentiteetti ja “puoli-identiteetti”, jonka keskeneräisyys johtuu toisaalta sen muodostumiseen vaikuttaneista historian tapahtumista, mutta toisaalta myös vanhentuneeseen olemusajatteluun kulttuurin suhteen. Tutkimuksen lopputulema on, että bulgarialaisen kulttuuri-identiteetin suurin haaste on inkluusio ja olemusajattelusta irtautuminen.
  • Niemelä, J.; Kotze, J.; Venn, S.; Penev, L.; Stoyanov, I.; Spence, J.; Hartley, D.; Montes de Oca, H. (Kluwer Academic Publishers, 2002)
    We studied communities of carabid beetles in residual forest patches along urban-suburban-rural gradients in three cities (Helsinki, Finland; Sofia, Bulgaria and Edmonton, Canada) to examine their responses to urbanisation. Only Finnish carabids showed a marked division of community structure along the gradient. In Bulgaria and Canada, carabids did not separate into distinct urban, suburban and rural communities. Our results provide some support for the predictions that species richness will decrease, that opportunistic species will gain dominance, and that small-sized species will become more numerous under disturbance such as that provided by urbanisation. The rather weak and varied response of carabids to this disturbance suggests that local factors and their interaction are of primary importance for community composition. Occurrence of reasonably similar carabid communities across the gradient at each of the three levels of urbanisation suggests that habitat changes commonly associated with urbanisation have not affected the ecological integrity of carabid assemblages in residual urban forest patches.
  • Meuronen, Tomi (2003)
    Euroopan unioniin on liittymässä jopa 10 uutta jäsenmaata toukokuussa 2004 ja vielä kaksi vuonna 2007. Tutkimuksessa on ollut pitkälti unionin näkökulma, eikä hakijamaiden liittymismotiiveja ole tutkimuksessa juurikaan arvioitu. Tässä tutkimuksessa pyritään vertailemaan kuuden EU-jäsenyyttä hakeneen maan motiiveja deutschilaisen turvallisuusyhteisöteorian valossa. Arvioimalla hakijamaiden motiiveja tutkimus voi samalla sanoa myös jotain EU:n tulevaisuudesta, kuten esim. yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan kehittämisestä. Karl W. Deutsch jaottelee turvallisuusyhteisöt kahteen eri tyyppiin ja arvioi niitä kahdella ulottuvuudella, integraatiolla ja sulautumisella. Edellinen johtaa pluralistiseen yhteisöön arvojen yhdistymisen sekä solidaarisuuden tunteen muodostumisen kautta, jolloin jäsenten välisestä sodasta tulee mahdoton ajatus. Jälkimmäinen puolestaan tarkoittaa lähinnä päätöksenteon yhdistymistä ja mikäli sekä integraatio että sulautuminen ovat läsnä, puhuu Deutsch sulautuneesta turvallisuusyhteisöstä. Tällaiseen yhteisöön jäsenet pyrkivät Deutschin mukaan, mikäli niillä on myös muita tavoitteita kuin pelkkä sodan välttäminen. Tutkielman pääasiallisen primaariaineiston muodostaa kuuden hakijamaan virallisten edustajien Helsingissä pitämät puheet, joissa kukin maa esitteli omia jäsenyyspyrkimyksiään. Tutkimus nojaa pääasiassa Deutschin muotoilemaan turvallisuusyhteisöteoriaan, mutta lähteinä on käytetty myös muita Euroopan unionia turvallisuustoimijana arvioivia teoksia. Vaikka Euroopan unioni ei sotilaallinen toimija olekaan, voivat hakijamaat kuitenkin haluta unioniin turvallisuussyistä. Unioni kykenee taloudellisilla keinoillaan luomaan vakautta ja siten myös turvallisuutta sekä tarjota turvaa poliittista painostusta vastaan. Selkeimmin yhteisiä arvoja ja me-tunnetta korostavat tutkimuksen mukaan Kypros ja Puola, joille Euroopan unioni on ennen kaikkea arvoyhteisö. Viro ja Bulgaria taas eivät pitäneet näitä tekijöitä kovinkaan tärkeinä. Virolle EU-jäsenyys onkin lähinnä taloudellinen hanke, ja Bulgarialle keino lisätä maan turvallisuutta. Euroopan unionia voidaan pitää hakijamaiden kannanottojen perusteella pluralistisena turvallisuusyhteisönä, jolla on myös monia sulautuneelta yhteisöltä vaadittavia ominaisuuksia. Deutschin akselistolla pisimmälle kohti sulautunutta turvallisuusyhteisöä ovat matkalla Puola ja Malta, vähiten sitoutuneita ovat Latvia ja Kypros. Malta, Kypros, Puola, Latvia ja Bulgaria odottavat kannanottojen perusteella EU:lta turvallisuutta myös ulkosuhteissaan, eli niille pelkkä unionin sisäinen turvallisuus ei riitä. Myös hakijamaiden kansalaiset ovat voimakkaasti sekä yhteisen ulko- että yhteisen puolustuspolitiikan kehittämisen kannalta. Tutkimuksen perusteella näyttää todennäköiseltä, että näillä politiikan aloilla yhdentymiskehitys ei ainakaan hakijamaiden takia hidastu. EU:n tulevaisuuden ja yhteisöllisyyden kannalta on myönteistä, että monissa hakijamaissa jaksetaan korostaa yhteisiä arvoja eikä EU:iin siten ole liittymässä uusia jäseniä puhtaasti itsekkäistä lähtökohdista.
  • Vainio, Laura (Helsingfors universitet, 2016)
    Tutkielman aihe on kevättalven 2013 Bulgarian monopolienvastaisten mielenosoitusten mediointi bulgarialaisessa lehdistössä. Mielenosoitukset alkoivat vastalauseena sähköyhtiöiden toiminnalle, mutta muuttuivat nopeasti hallituksenvastaisiksi. Tutkimuksessa tarkastellaan tapoja, joilla sanomalehdet raportoivat mielenosoituksista. Protestiliikkeiden menestyksen kannalta on ehdottoman tärkeää, miten mediat välittävät tietoa niiden syistä, tavoitteista ja toimista laajemmille yleisöille. Mikäli raportointi keskittyy yhteiskunnallisiin epäkohtiin mielenosoitusten taustalla, saa protestiliike todennäköisesti suuremman yleisön kannatuksen. Raportointi, joka keskittyy mielenosoituksiin yksittäisinä tapauksina ja kuvaa mielenosoittajia yhteiskuntarauhan häiritsijöinä, voi puolestaan kääntää yleisön liikettä vastaan, jolloin myös hallinto voi helpommin tukahduttaa liikkeen. Kysymys on erityisen mielenkiintoinen Bulgarian tapauksessa, sillä maan lehdistönvapauden tilaa on arvioitu yhdeksi Euroopan heikoimmista. Maan lehdistön ongelmiksi mielletään erityisesti omistajuuden keskittyneisyys muutamille kustantamoille, joilla on vahvat kytkökset poliittisiin ja taloudellisiin johtajiin, myönteisen mediahuomion ostaminen ja pluralismin puute. Tutkielman aineiston muodostavat artikkelit on kerätty helmikuulta 2013. Lehdistöstä on pyritty valikoimaan mahdollisimman montaa oletettua näkökantaa edustavia sanomalehtiä. Artikkeleiden analyysin metodina on käytetty kriittistä diskurssianalyysiä. Pääasiassa huomiota on kiinnitetty termeihin, joilla lehdet kuvaavat mielenosoitustapahtumia, niiden johtajia ja niihin osallistuneita. Koska kyseessä on yhteiskunnallinen konflikti, on analyysissä keskitytty erityisesti myös siihen, kenen esitetään olevan konfliktin eri osapuolet. Artikkeleiden analyysin myötä nousi esiin kolme hallitsevaa diskurssia. Näistä ensimmäisessä korostuvat mielenosoituksissa tapahtuneet väkivaltaisuudet ja järjestyshäiriöt sekä mielenosoittajien keskinäiset ristiriidat. Tätä diskurssia, jossa pyritään kätkemään mielenosoitusten taustalla vaikuttavat laajemmat yhteiskunnalliset syyt, esiintyi erityisesti lehdissä, joiden oletetaan olevan poliittisen ja taloudellisen eliitin hallinnassa. Toisessa diskurssissa puolestaan nostettiin esille yhteiskunnalliset epäkohdat ja poliittisen järjestelmän puutteet, mikä oikeuttaa mielenosoitukset poliittisena toimintana. Tässä diskurssissa osallistujia kuvattiin ”tavallisena kansana”, mikä mahdollistaa laajemman yleisön samaistumisen heidän tavoitteisiinsa. Tätä diskurssia esiintyi pääasiassa lehdissä, jotka tunnetaan riippumattomina. Kolmantena nousi esiin diskurssi, jossa mielenosoittajat esitetään sorrettuna kansana. Tässä diskurssissa korostuu mielenosoittajien uhrius, ja samalla heidän poliittinen toimijuutensa hämärtyy. Tätä diskurssia esiintyi vaihtelevasti eri lehdissä, ja sortajan roolissa saattoivat olla sähköyhtiöt, hallitus tai oppositio ja sorretun kansan puolustajana vastaavasti diskurssista hyötyvä taho. Diskurssit saattoivat usein esiintyä vaihtelevasti ja päällekkäin samassa lehdessä, jonka syynä ainakin osittain on bulgarialaisen sanomalehdistön ”tabloidisaatio”, ennemmin kuin tietoinen pyrkimys manipuloida yleisöä. Tarkoituksellinen tyylillinen yhteensopimattomuus, tiedon tunneperäinen kehystäminen ja skandaaleihin keskittyminen ovat tabloidisaation tunnuspiirteitä, joiden tarkoitus on tehdä sanomalehtikielestä houkuttelevampaa.
  • Rashid, Imir (2010)
    The research attempts to foresee the future of the Bulgarian public service broadcaster, named Bulgarian National Television (BNT), as a result of the approaching complex process of transition to digital terrestrial broadcasting in the country. The study seeks an answer to the question – “Will the Bulgarian National Television (BNT) succeed to effectively serve the public interest or will it be marginalized among the increasing number of commercial broadcasters, if unable to successfully adapt to the challenges of the digital age?” First; the author goes through exploring the state of development of the public service concept in Bulgaria after the change of the political regime in 1989, taking into consideration the common developments in the media systems of post-Communist Central and Eastern European countries as a whole. This early historical perspective is needed in order to set our assumptions and points of special attention when analysing the current arrangements for the upcoming digitalisation of terrestrial broadcasting. Consequently the author points out the external factors, mainly legal and regulatory actions based on certain political decisions, having played important role in the process of designing the digital switch-over. Second; in addition to the external factors affecting the efficient adjustment of the Bulgarian National Television (BNT) to the digital environment, internal arrangements, in respect to the interests of the audience, are studied, too. Thus, the author tries to establish a normative model for public service broadcasting in the digital environment, including certain criteria the public service organisations should take care of in order to conduct their special remits. In this sense, a special attention is paid to the funding and programming strategies as well as the technological and new media opportunities applied by the broadcaster itself. To conclude; there is an essential level of awareness on the side of the Bulgarian National Television (BNT) of both the opportunities and the challenges of the upcoming digitalisation of broadcasting. The management body of the public service broadcaster bears in mind the idea of serving the interests of the public in terms of diversified programming content and general interactive services crucial to keep abreast with the move of audience preferences towards online applications. However, the perspectives of the Bulgarian National Television (BNT) do not seem indeed successful in the digital era as there are major external factors affecting its efficient digital switch-over process.