Browsing by Subject "Burma"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-4 of 4
  • Laaksonen, Terttu (2002)
    Burman aseman kansainvälisen yhteisön jäsenenä on muuttunut viimeisen neljänkymmenen vuoden aikana huomattavasti eristäytymisestä eristämiseen. Aiemmin eristäytynyt valtio on etsinyt aktiivisesti suhteita ulkomaihin samaan aikaan, kun kansainvälisen yhteisö on sulkenut siltä ovensa. Koska hallituksen vastaiset demokratiaa vaatineet mielenosoitukset vaiennettiin verisesti vuonna 1988, Burma on joutunut kansainvälisten suhteiden ”paarialuokkaan”. Kehitysapuhankkeet jäädytettiin, amerikkalaisia sijoituksia maahan ei rohkaista eivätkä hallitsevan sotilasjuntan jäsenet voi saada viisumeja Yhdysvaltoihin tai Euroopan Unionin alueelle. Näitä pakotteita perustellaan, sillä vainolla, josta sekä poliittinen oppositio että etniset vähemmistöt ovat kärsineet eli demokratian ja ihmisoikeuksien puuttumisella. Burma on monietninen maa, jota on vuodesta 1962 lähtien hallinnut repressiivinen sotilasjuntta. Viimeisen runsaan viidenkymmenen vuoden ajan maassa on ollut lukuisia etnisesti motivoituneita aseellisia konflikteja. Pitkäkestoisin on ollut karenikonflikti. Burman hallitus ei ollut demokraattisempi ennen vuotta 1988 mutta silloin kansainvälinen yhteisö ei asettanut sille vaatimuksia samalla tavalla. Nyt Burman ihmisoikeustilanteen kehittymistä seuraavat tiiviisti YK:n ihmisoikeuskomissio, Euroopan Unioni ja Yhdysvallat. Tässä työssä tarkastellaan karenikonfliktin kautta sitä, miten asioita nostetaan kansainvälisen politiikan agendalle. Millä keinoilla etninen ryhmä voi saada kansainvälisen yhteisön kuuntelemaan asiaansa. Tutkimuskohteena on Karen National Union (KNU). Miten se on sopeutunut uuteen tilanteeseen, jossa kansainvälinen yhteisö on kiinnostunut etnisten vähemmistöjen asemasta. Samalla tarkastellaan Burman hallituksen kantaa kansainvälisen yhteisön sille asettamiin vaatimuksiin. Lähteinä on käytetty näiden toimijoiden, Karen National Unionin ja Burman hallituksen, tuottamaa aiheeseen liittyvää materiaalia. Miten KNU on pyrkinyt tuomaan asiaansa esille ja miten hallitus on pyrkinyt torjumaan esitettyjä väitteitä. Työssä osoitetaan miten KNU on osittain pystynyt muuttamaan argumentointiaan uuteen tilanteeseen paremmin sopivaksi. Samalla tulee esiin, miten uusi tilanne on mahdollistanut KNU:n ja etnisesti burmalaisen opposition yhteistyön.
  • Miettinen, Jukka O. (2008)
    Acta Scenica
  • Mäki-Reinikka, Elsa (Helsingfors universitet, 2013)
    The research focuses on the Saffron Revolution in Burma that occurred in 2007 and awoke the international community’s interest. The United Nations (UN), Amnesty International and Human Rights Watch all started reporting on human rights violations that were pursued by the State Peace and Development Council, SPDC, and the tatmadaw against the Buddhist monks and other peaceful protestors that gathered on the streets of the largest cities in Burma. The demands were for the respect for human rights, democracy and the release of Aung San Suu Kyi from house arrest. The research aims at analyzing how the messages from beyond the Saffron Revolution were spread to different audiences across the world in the form of metaphors and by the use of persuasion. The research also aims at opening up how the reports of the three organizations portray the different actors in Burma’s Saffron Revolution in 2007. The framework advances by firstly comparing the use of metaphors in the reports and discussing how the use of metaphors affects historical representation. Secondly, the use of persuasion in the reports is analyzed, by showing how persuasion is directed towards the different actors in the Saffron Revolution. The primary sources consisted of the reports published by the UN, Amnesty International and Human Rights Watch in August to December 2007. The interdisciplinary method used in the research combines the case study method, which in the field of history focuses on one event in history, and the comparative content analysis method. The theoretical literature focuses on the study of rhetoric, and in particular Kenneth Burke’s theory of persuasion and different theories on metaphors. One of the central findings of the research is that the UN, Amnesty International and Human Rights Watch radically differ in the use of war metaphors, which are not seen in the UN reports at all. All organizations use personification metaphors, metaphors for Savages, Victims and Saviors, and path metaphors. The second finding is that the use of persuasion also differs within the reports. Human Rights Watch does not direct recommendations towards the government and the tatmadaw, but instead focuses on the other actors that could possibly persuade the SPDC and the tatmadaw to end their human rights violations. The shaming technique, ideological persuasion and the socialization into the international community are also methods of persuasion that are noticeable in the reports. The conclusion is that the reports do not always represent the actors equally, but place the emphasis on the victims and saviors of the Saffron Revolution. The voice of the military regime is not heard, with a few exceptions of the Government’s official English government newspaper, the New Light of Myanmar, being mentioned and quoted in the reports. This creates a hierarchical situation between the different actors, which is not in line with the aims of the organizations, which fight for equality in the human rights arena.