Browsing by Subject "Bush, George W."

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-5 of 5
  • Koskinen, Jyrki (Helsingfors universitet, 2017)
    Tarkastelen pro gradu -tutkielmassani George W. Bushin State of the Union –puheita (SOTU) vuosilta 2001-2004. Tutkin niissä Bushin käyttämiä argumentaatioita ja oikeutuksia sodan aloittamiselle, minkä lisäksi tarkastelen keinoja, joiden avulla hän on onnistunut erottamaan sodan eri osapuolet: meidät sekä heidät. Tutkielmassa tuodaan myös ilmi neljän eri SOTU puheen yhtäläisyyksiä sekä eroavaisuuksia. Puheissa esiintyvää eriyttämistä sekä sotaretoriikkaa tutkitaan käsitemetaforateorian avulla. Tämän avulla tutkimuksessa pyritään selittämään Bushin hallituksen toimia varsinkin ”Sodassa Terrorismia vastaan”. Käsitemetaforateoria sekä poliittista taustaa avaavat osuudet eivät jää toisistaan irrallisiksi kohdiksi, koska ne kumpikin täydentävät toisiaan. Ilman poliittista taustaa puheissa esiintyvät käsitemetaforat ja niiden perimmäinen ymmärrys voisi jäädä osittain ontoksi. Sama päätelmä pitää paikkansa myös toisin päin: käsitemetaforateorian avulla pystymme paremmin ymmärtämään, miten Bush sai niin laajan kannatuksen ajatuksilleen. Tutkimuksessa päätellään George Lakoffin käsitemetaforakartoituksien avulla, että Bush onnistui puheissaan oikeuttamaan varsinkin Irakin sodan erinäisillä retorisilla keinoilla, jonka avulla hän sumensi ihmisiä virheellisillä todisteilla ja syytteillä (Irakin joukkotuhoaseet sekä Irakin yhteys Al-Qaedaan). Näiden väitteiden tueksi Bush pyrki oikeuttamaan sodan aloittamista käyttämällä systemaattisesti puheissaan käsitemetaforakartoitusta: Sota on hyvän ja pahan välinen taistelu. Tämän yleisen kartoituksen avulla Bush onnistui luomaan puheissaan maailmantilanteen, jossa Yhdysvallat esiintyy moraalisesti oikeutettuna toimijana pahuutta, eli Saddam Husseinia vastaan. Tämän kartoituksen lisäksi tutkielmassa käydään läpi useita muita puheissa esiintyviä käsitemetaforakartoituksia, joiden avulla voimme paremmin ymmärtää sekä sodan osapuolien eriyttämistä että sodan oikeutuksia. Käsitemetaforateoriaa on yleisesti käytetty hyvin paljon länsimaisen maailman, englannin kielen, yhdysvaltalaisen kulttuurin sekä politiikan ymmärrykseen. Teoriaa sekä sen kartoituksia on myös käytetty aiemmin sodan oikeutuksia tutkittaessa samoin kuin Bushin puheita tulkittaessa. Tämä tutkimus on kuitenkin ensimmäinen laatuaan, jossa käsitemetaforateoriaa käytetään juuri Bushin State of the Union –puheiden tutkimiseen ulkopoliittisten teemojen ja agendojen näkökulmasta.
  • Hirvonen, Tuukka (2007)
    Yhdysvaltain presidentti George W. Bush julisti vuonna 2002 Irakin, Iranin ja Pohjois-Korean muodostavan maailmassa niin sanotun ”pahan akselin”. Vuotta myöhemmin Yhdysvallat hyökkäsi Irakiin. Irakista ja maan johtajasta Saddam Husseinista luotiin Yhdysvaltain johdon puheissa viholliskuvaa, jota käytettiin yhtenä perusteluna sodalle. Tässä tutkielmassa osoitetaan, että Yhdysvallat näkee myös Pohjois-Korean vihollisena. Samalla pyritään kuvaamaan, minkälaista viholliskuvaa Yhdysvaltain presidentti George W. Bush puheissaan ja lausunnoissaan luo Pohjois-Koreasta sekä maan johtajasta Kim Jong Ilistä. Tarkastelun päähuomio on tekstissä ja siihen sisältyvissä merkityksissä. Tämän vuoksi teoreettiseksi viitekehykseksi on valittu konstruktivismi ja tutkimusmenetelmänä käytetään diskurssianalyysia sekä retorista analyysia. Bushin tarjoaman viholliskuvan selvittämisessä apuna on käytetty Kurt R. Spillmanin ja Kati Spillmanin esittelemiä keinoja nähdä vihollinen sekä israelilais-amerikkalaisen psykologin Ofer Zurin viholliskuvaluokituksia. Tutkielman aineistona on käytetty Yhdysvaltain presidentin George W. Bushin puheita ja lausuntoja, joissa hän antaa kuvauksia Pohjois-Koreasta tai pohjoiskorealaisista. Ajallisesti aineisto on rajattu koskemaan koko Bushin presidenttikautta syyskuun 2007 loppuun asti. Bushin puheista ja lausunnoista löydetään useita sellaisia kuvauksia Pohjois-Koreasta ja sen johtajasta Kim Jong Ilistä, jotka vastaavat Spillmanien tapoja nähdä vihollinen sekä Zurin viholliskuvia. Pohjois-Korea näyttäytyy Bushin puheissa ja lausunnoissa useimmiten uhkaavana sekä omia kansalaisiaan alistavana ja sortavana vihollisena. Bush ei kuitenkaan pidä vihollisena kaikkia pohjoiskorealaisia, vaan vihollisuus henkilöityy Pohjois-Korean johtajaan Kim Jong Iliin, joka esiintyy Bushin retoriikassa uhkaavana ja petollisena henkilönä. Tavalliset pohjoiskorealaiset puolestaan ovat Pohjois-Korean hallinnon uhreja, jotka pitäisi vapauttaa ahdingosta.
  • Rantapelkonen, Jari (2005)
    The narrative leadership of world politics presented by President George W. Bush in the form of 'war on terror' meta-narrative fulfils the objects of the thesis describing how President Bush is seeing and experiencing the world, and what is the role of information technology in it. The research target to deal with President Bush's speeches becomes more understandable when the thesis constitutes the narrative questions of language such as descriptions, prescription and technological language games Bush tells about the world politics. The thesis uses political philosophy as a context for a narrative analysis. I will use a dromos as part of the political philosophy methodology focusing on the narrative approach. Deconstruction will rely on Jean-Francois Lyotard’s analyses on narratives and Paul Virilio's discussions on tendencies of information technology to serve as a condition for interpretation and understanding. From this perspective relation between Bush's narratives and local realities, intentions and practices, actual and virtual, knowledge and information that are present in world politics can be asked. The study is therefore more about philosophy of (information) war in a world than traditional textual analysis of speeches as it looks into the phenomenon of war in world politics and its practices. This is a way how we can understand Bush's security narratives on terror and information technology constructing a world and world politics. The thesis links two phrases to the 'war on terror' meta-narrative told to the Americans (Chapter 3) that are studied: the phrase 'take the battle to the enemy' directed to a technology oriented audience (Chapter 4) and 'this is a different kind of war' phrase directed to a military audience (Chapter 5). All these three phrases define fundamentally Bush's presidency and are the key for generally understanding Bush's 'war on terror' meta-narrative. The relationship between U.S. national security and information technology will be explicitly studied in the thesis in a way that questions the phrase 'take the battle to the enemy' as not only a challenge to world politics, but also a challenge to Americans themselves in their home country. The thesis's look into to the narrative's relationship to information, knowledge and information technology will suggest how the phrase 'this is a different kind of war' and the images are powerful "weapons" in the current era of information warfare for the President. At the same time it will be shown how problematic the President's phrase relying on speed, performance and efficiency is when seen from somewhere other than the 'bully pulpit'. The final part of the thesis considers and comes back to some of the questions and answers raised throughout the study concerning President Bush's meta-narrative, deconstructing it and returning to relevant security questions in order to further understand the "war on terror" meta-narrative. President's narratives with phrases of war reveal the differend existing between President's meta-narrative and locally experienced little narratives, which reflect the nature of world politics and relativity of war. The thesis also discusses implicitly how challenging it is in the information age to direct speeches to a specific audience, when messages travel across the world from one culture to another as meaning of phrases become meaningful in particular situations. The thesis suggests that President Bush's meta-narrative on 'war on terror' reflects more a narrative power than actual power to free world politics from problems such as terror. In practice, this shows how power of information technology has not been able to solve the problems of terror, but in many ways powerless. Actually use of information technology has enhanced to blur political problems of terror. President Bush's narrative leadership is very much paradoxical in nature as freedom demands restrictions, justice demands injustice, and information superiority demands more information technology. The study argues that it is the paradox that makes President George W. Bush's narrative leadership more understandable, which fulfills the perpetual American dream of freedom. One can ask is the 'war on terror' meta-narrative the ethical way America engages and wants to engage with the world in practice and wage information wars.
  • Haverinen, Antti (Helsingfors universitet, 2004)
    Tutkimuksen aihepiirinä on viimeaikaisen (1997-2004) Yhdysvaltain presidentti-instituution uskonnollinen retoriikka William J. Clintonin ja George W. Bushin virkakausina. Tutkimuksen tehtävä on selvittää, miten presidentti-instituutio hyödyntää uskonnollista retoriikkaa legimitaationa virallisissa poliittisissa linjanvetopuheissaan, kuten virkaanastujais- ja liittovaltion tila -puheissaan. Tutkimustehtävä jakautuu seuraaviin alakysymyksiin: 1) Millaisilla kansalaisuskonnollisilla käsityksillä ja keinoilla legimitaatiota yritetään tuottaa? 2) Ovatko kansalaisuskonnon keinot viimeaikaisten presidenttien keskeisintä työvälineistöä identifioinnissa ja erottautumisissa? 3) Ovatko kansalaisuskonnolliset teemat naturalisoituneet, luonnollistuneet? Tiivistetysti on tarkoitus tutkia viimeaikaisten presidenttien virallisista puheiden kautta, kuinka uskonto ja valtio liittyvät toisiinsa. Perusolettamukseni on, että presidentit hyödyntävät keskeisesti kansalaisuskonnollista retoriikkaa vakuuttaakseen yleisönsä ja politiikkansa. Tutkimusaineisto koostuu koostuu kahden Yhdysvaltain presidentin William J. Clintonin (1993-2001) ja George W. Bushin (2001-) presidenttien virallisista puheista, jotka on pidetty vuosina 1997-2004. Viralliset puheet ovat virkaanastujais- (Inaugural Address) ja vuosittaiset liittovaltion tila -puheet (Address Before a Joint Session of the Congress on the State of the Union). Puheita on kymmenen ja niiden pituus on keskimäärin viisi sivua. Tutkielman teoreettinen viitekehys tukeutuu kanadalaisen uskontososiologin Marcela Cristin uudenlaiselle käsitykselle (2001) kansalaisuskonnosta poliittisena uskontona. Tämä hyödyntää kansalaisuskonnon durkheimilaista taustaa yhdistäen Jean-Jacques Rousseuaun religion civile-teesiä. Cristin mukaan kansalaisuskonto manifestoituu kahdella tavalla: sekä durkheimilaisena kulttuurisena kansalaismuotona (civil) ja rousseualaisena ideologiana (political). Nämä eivät hänen mukaansa ole toisilleen vastakohtia, vaan yhden jatkumon osia. Tutkielman metodologinen lähestymistapa on uusretorinen analyysi ja teoreettis-medologisena viitekehyksenä on sosiaalinen konstruktivismi. Analyysin perusolettamus on, että presidentti-instituution luomassa merkityksen rakennetaan sosiaalisesta todellisuutta. Instituution retoriikka suuntautuu tiettyyn sosiaaliseen yhteisöön yrittäen legimitoida mahdollisimman laajaa joukkoa politiikkansa taakse. Analyysin tuloksena huomattiin, että presidentti-instituutio hyödyntää aktiivisesti kansalaisuskonnollisia teemoja. Molempien presidentti-instituutioiden uskonnollisessa nationalismissa hyödynnetään kansalaisuskonnollisuuden sekä protestanttis-puritaanista että valistuksellista taustaa. Kyse on oikeastaan siitä,kuinka nämä puolet saavat painotuksensa. Selvää on, että molemmat presidentit hyödyntävät kaikkia kansalaisuskonnollisuuden kolmea ulottuvuutta. Molemmilta löytyy retorinen tukeutuminen transsendenssiin, moraalistinen yhteisöllisyyden vaatimus. Clintonin uskonnollinen retoriikkaa jakaantuu kahteen ulkoisesti ristiriitaiseen käsitteelliseen linssiin: lupauksellisuus ja perustajallisuus. Ne yhdistyvät hänen nimittämisissään millenniaaliseksi yhteisöksi. Bushin uskonnollinen retoriikka tukeutuu transsendenttiseen ulottuvuuteen. Hänen käsitteelisiä linssejä ovat aktiivisen Jumalan monet roolit ja ajan siunauksellisuus. (Ks. luku 8. johtopäätökset ja jatkotutkimus.)
  • Louhema, Katja (2007)
    Tutkimuksessa pyritään retoriikkaa apuna käyttäen selvittämään mitä argumentteja ja argumentointikeinoja George W. Bush käyttää Irakin ja Lähi-idän demokratian levittämistä käsittelevissä puheissa. Lisäksi tarkoituksena on selvittää mitä voidaan sanoa argumenttien pätevyydestä diffuusioteorian ja aiemman demokratian levittämistä käsittelevän tutkimuksen perusteella. Tutkimuksen primääriaineisto koostuu George W. Bushin vuosina 2003, 2004 ja 2005 pitämistä puheista, joissa käsitellään Irakin ja Lähi-idän demokratisoimista. Tarkasteltu ajanjakso alkaa 20.3.2003 ja päättyy vuoden 2005 loppuun. Tutkimuksessa on havainnollistamiskeinona käytetty suoria lainauksia primääriaineistosta. Retoriikka tarjoaa keinon analysoida tekstejä ja niissä olevia argumentteja. Tämän lisäksi muu argumentointia käsittelevä kirjallisuus tarjoaa apuvälineen argumenttien löytämiseen ja niiden analysointiin. Diffuusioteria ja aiempi demokratian levittämistä käsittelevä kirjallisuus puolestaan käsittelee sitä miten pätevinä tiettyjä puheissa ilmeneviä argumentteja voidaan pitää. Eri vuosien argumentit pysyvät melko muuttumattomina, kuitenkin niin, että vuosina 2003 ja 2005 argumentointi demokratian levittämiseksi korostaa eniten Yhdysvaltojen turvallisuustekijöitä ja tätä kautta Irakin ja Lähi-idän demokratisoimisen tärkeyttä. Vuoden 2004 puheissa korostetaan jonkin verran enemmän demokratian hyötyjä Irakille ja demokratian leviämistä Irakista muualle Lähi-itään. Bushin käyttämät argumentit ovat usein abstrakteja, kuten vapaus tai rauha. Puheissa on löydettävissä myös konkreettisempia demokratian tarjoamia hyötyjä, jotka liittyvät usein turvallisuuteen ja edistykseen. George W. Bushin demokratian levittämiseen liittyvät puheet korostavat usein länsimaista demokratiamallia, vaikka joissain puheissa saatetaan myös korostaa demokratian olevan erilaista eri maissa. Puheissa ilmenee uuskonservatiivien käsitys siitä, miten Yhdysvaltojen hyvä on yhtä kuin koko maailman hyvä. Argumentointikeinoista yleisimpiä olivat muun muassa tapahtumien vertaaminen, monitulkintaisten ja epämääräisten sanojen käyttö (freedom, liberty) tai todellisuuden rakennetta luovat argumentit, joissa esitettiin Lähi-itä pahana ja Yhdysvallat hyvänä. Argumenttien perusteluissa ei juurikaan otettu huomioon diffuusioteriassa mainittuja tärkeitä tekijöitä demokratian onnistumisen kannalta, kuten kommunikaatiota. Lähes huomiotta jäävät myös kulttuurilliset tekijät, jotka asettavat esteitä demokratian saavuttamiselle. Bush tosin pyrkii osittain myös vastaamaan niihin ongelmiin, joita demokratian levittämiseen liittyy. Esimerkiksi Irakin kohdalla hän argumentoi federalistisen järjestelmän sopivan Irakiin, joka on jakautunut eri heimoryhmiin. Näin Bush pyrkii tuomaan omaan argumentointiinsa lisää pätevyyttä.