Browsing by Subject "CP-vamma"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-3 of 3
  • Muhonen, M; Härkönen, U; Matinheikki-Kokko, K; Sipari, S (2016)
    Työpapereita 98
    Tutkimuksen tarkoituksena oli arvioida CP-vammaisten lasten kuntoutukseen kehitetyn ja biomekaniikkaan perustuvan ABR-kuntoutuksen (eng. Advanced Biomechanical Rehabilitation) soveltuvuutta Kelan järjestämään kuntoutukseen. Tutkimuksessa kuvattiin ABR-kuntoutukseen liittyviä kokemuksia, vaikutuksia ja hyötyjä ARB-kuntoutusta toteuttavien perheiden ja tieteellisten tutkimusten näkökulmista. Tutkimuksellisena lähestymistapana käytettiin realistista arviointitutkimusta, jossa määriteltiin ABR-kuntoutusta ja sen merkitystä ja arvoa suhteessa Kelan järjestämään vaativaan lääkinnälliseen kuntoutukseen. Aineiston keruu toteutui laadullisin menetelmin ja kirjallisuuskatsauksena. Arvioinnin tavoitteena oli edistää tuloksellisten kuntoutusmuotojen valintaa ja käyttöä kuntoutujien toimintakyvyn vahvistamiseksi. Tietoa voi siten hyödyntää Kelan järjestämään kuntoutuksen päätöksenteossa. ARB-kuntoutuksen teemahaastattelut toteutettiin syyskuussa 2015 kolmelle CP-vammaiselle lapselle ja yhdeksälle vanhemmalle tai isovanhemmalle. Haastatteluaineisto analysoitiin sisällönanalyysillä. Lapset kokivat ABR-kuntoutuksen pääosin miellyttäväksi, kipuja lievittäväksi sekä päivittäisiä toimintoja, kuten siirtymisiä ja pukeutumisia helpottaviksi. Vanhemmat ja isovanhemmat pitivät ABR-kuntoutusta konkreettisena keinona vaikuttaa lapsen ja samalla koko perheen hyvinvointiin ja autonomian tunteeseen. ABR-harjoitteiden koettiin vähentävän lapsen kipuja, vahvistavan kudosrakenteita ja luovan täten parempia edellytyksiä lapsen arjen suorituksille, kuten asennon ylläpitämiselle ja asennosta toiseen siirtymiselle. ABR-kuntoutuksen koettiin helpottaneen myös lapsen ruokailu- ja avustustilanteita sekä kommunikointia. Positiivisten kokemusten ohella haastateltavat vanhemmat ja isovanhemmat kokivat ABR-kuntoutuksen fyysisesti melko raskaaksi, aikaa vieväksi, perheen sisäisen ajankäytön suunnittelua edellyttäväksi ja taloudellisesti kalliiksi investoinniksi, jota haastoi lisäksi ympäristön ajoittainen epäilevä suhtautuminen ABR-kuntoutusta ja perheen valintoja kohtaan. Kirjallisuuskatsauksen viiteaineistosta seuloutui lopulliseen analyysiin seitsemän julkaisua, joista keskeisin oli Marc Driscollin ja Leonid Blyumin kolmivuotinen prospektiivinen ABR-kohorttitutkimus (2012–2014) ja sitä koskeva, osin käsikirjoitusvaiheessa oleva ennakkoaineisto. Ennakkotulosten perusteella tutkijat päättelivät, että CP-vammaisten lasten tiivis kuntoutus soveltuu vaikeasti CP-vammaisten (GMFCS-luokka 4 ja 5) terveyden ja hyvinvoinnin ylläpitämiseen ja edistämiseen. Kun CP-lasten kuntoutusta oli tehty 36 kuukautta (ρ < 0,05), CPCHILD-kyselyn alkupisteet vastasivat GMFCS-luokkien julkaistuja keskiarvoja. GMFCS-luokkaan 4 kuuluvien kuntoutettavien CPCHILD-kyselyn pisteet olivat parantuneet tasaisesti 8 % 51,55:sta 56,02:een, ja GMFCS-luokkaan 5 kuuluvien lasten pisteet olivat parantuneet 14 % (48,74 > 55,54 pisteeseen). CP-vammaisten karkeamotoriikkaa ja selkärangan stabiliteettia istuma-asennossa koskevat tutkimustulokset viestivät niin ikään ABR-kuntoutuksen puolesta. Kokonaisuutena suoraan ABR-kuntoutukseen liittyvä tieteellinen tutkimus oli vielä vähäistä. Uusi tieteellinen kirjallisuus sidekudoksen merkityksestä ihmisen toisena tukirankana tarjoaa kuitenkin osaltaan tukea ABR-kuntoutuksessa hyödynnettävälle sidekudoksen merkityksen ymmärtämiselle.
  • Allekotte, Janita (Helsingin yliopisto, 2019)
    Hammersmithin menetelmä (Hammersmith Infant Neurological Examination) on systemaattinen neurologinen tutkimus, jolla pyritään löytämään kehittymässä olevaan CP-vammaan viittaavia löydöksiä alle kahden vuoden ikäisillä lapsilla. Hammersmithin menetelmää käytetään tutkimaan riskilapsia, joilla on tunnistettu jokin varhaiselle aivovauriolle altistava tekijä. CP-vamma on yleisin vastasyntyneisyyskauden aivovaurion aiheuttama sairaus. Tämän tutkielman tarkoituksena oli kääntää Hammersmithin menetelmän tutkimuslomake englanninkielisestä alkuperäisversiosta suomeksi. Käännös suunniteltiin moniammatillisena yhteistyönä ja toteutettiin virallisten käännösohjeiden mukaisesti, jolloin käännösprosessiin sisältyi myös takaisinkäännösvaihe. Käännöksen tarkoituksena on edistää Hammersmithin menetelmän käyttöä Suomessa. Tutkielman kirjallisuuskatsauksessa Hammersmithin menetelmästä CP-vamman diagnostiikassa todettiin, että riskilasten seurannassa Hammersmithin menetelmä on hyvä tutkimus neurologisen tilanteen arviontiin. CP-vamman varhainen diagnoosi tapahtuu luotettavimmin yhdistämällä Hammersmithin menetelmä aivojen magneettikuvaukseen sekä liikkeiden videopohjaiseen arviointiin. Varhaisella diagnoosilla päästään varhaiseen kuntoutukseen, ja optimoidaan toimintakyky niin hyvin kuin aivovaurion kanssa on mahdollista. Tutkielman kirjallisuushaussa selvitettiin, onko kääntäminen hyödyllistä. Pelkkää kääntämisprosessia kuvaavia artikkeleita löytyi paljon. Tutkimuksia siitä, onko menetelmän kääntämisestä ollut hyötyä, ei löytynyt. Ei myöskään löytynyt tutkimuksia, joissa kääntäminen olisi todettu hyödyttömäksi. Artikkeleissa perusteltiin eri menetelmien kääntämistä sillä, että itse menetelmä on todettu hyväksi. Kirjallisuuden perusteella Hammersmithin menetelmä todettiin hyväksi tutkimukseksi osana riskilasten seurantaa. Kääntämisen hyödyllisyyteen ei kirjallisuushaussa löytynyt vastausta. Käännös tehtiin onnistuneesti ja sen oletetaan lisäävän menetelmän käyttöä Suomessa. Tämän toivotaan myös edistävän riskilasten seurannan yhtenäistymistä.
  • Pietola, Pasi (Helsingin yliopisto, 2021)
    Perifeerisen sähköstimulaation käytöllä lääketieteellisten vaivojen hoitoon on juurensa tuhansien vuosien päässä. Vuosien varrella niin terapeutit, huippu-urheilijat kuin lääkärit eri erikoisaloilta ovat hyödyntäneet perifeeristä sähköstimulaatiota harjoittelun, hoitojen sekä kuntoutuksen tukena. Eräänä suhteellisen uutena ajatuksena on näiden tekniikoiden käyttö CP-vammaisten lasten hoidossa. Systemaattista tutkimusta aiheesta on kuitenkin vielä melko vähän. Hoitojen toteuttaminen perustuu useimmiten enemmän kliinisen kokemuksen luomiin paikallisiin käytäntöihin kuin systemaattisesti tutkittuun tietoon. Myös toimintamekanismit terapioiden taustalla ovat edelleen hämärän peitossa. Kuitenkin, ymmärryksemme niin CP-vamman aiheuttamien keskushermostollisten muutosten ja erityisesti ajan myötä vahvistuvien virheellisten motoriikkaa ohjaavien hermoverkkojen kehittymisen suhteen kasvaa jatkuvasti. Tässä tutkimuksessa on tarkoituksena pyrkiä keräämään yhteen mahdollisimman kattavasti eri tieteenaloilta löytyvää tietoa perifeerisen sähköstimulaation vaikutuksista elimistössä. Koska aiheemme keskiössä on CP-vammaan liittyvän keskushermoston liikkeiden säätelyn haasteisiin vaikuttaminen, keskittyy työ pääasiassa etsimään keinoja mahdollisimman tehokkaan ja pitkävaikutteisen keskushermostovaikutuksen aikaansaamiseen ääreishermojen sähköisellä stimulaatiolla. Näitä tekniikoita hyväksi käyttäen pyrkimyksenä on auttaa CP-vammaisten lasten hermostoa oppimaan ja vahvistamaan hermoverkkoja sekä hermoratoja, jotka mahdollistavat normaalimman motorisen kontrollin omaksumisen, näin ollen parantaen näiden lasten liikkumista ja toimintakykyä. Johtuen ongelman monitieteellisyydestä ja siitä, että juuri CP-vammaisten lasten ongelmiin keskittyvää tutkimusta on vähän, on työssä pyritty etsimään tietoa laajasti eri tieteenalaloilta - niin eri lääketieteen erikoisaloilta, kuin bioelektroniikan ja lääketieteellisen elektroniikan, sähkömagnetiikan, neurotieteen ja fysioterapian puolelta - muutamia manitakseni. Lopullisena tavoitteena on tämän työn pohjalta luoda kattava ja selkokielinen toimintaohjeistus Uuteen Lastensairaalaan siitä, miten sähköstimulaatiohoitoja tulisi käytännössä toteuttaa.