Browsing by Subject "Cardiomyopathies"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-11 of 11
  • Qadri, Sami; Anttonen, Olli; Viikilä, Juho; Seppälä, Eija H.; Myllykangas, Samuel; Alastalo, Tero-Pekka; Holmström, Miia; Heliö, Tiina; Koskenvuo, Juha W. (BioMed Central, 2017)
    Abstract Background Arrhythmogenic right ventricular cardiomyopathy (ARVC) is an inherited cardiac disease, involving changes in ventricular myocardial tissue and leading to fatal arrhythmias. Mutations in desmosomal genes are thought to be the main cause of ARVC. However, the exact molecular genetic etiology of the disease still remains largely inconclusive, and this along with large variabilities in clinical manifestations complicate clinical diagnostics. Case presentation We report two families (n = 20) in which a desmoglein-2 (DSG2) missense variant c.1003A > G, p.(Thr335Ala) was discovered in the index patients using next-generation sequencing panels. The presence of this variant in probands’ siblings and children was studied by Sanger sequencing. Five homozygotes and nine heterozygotes were found with the mutation. Participants were evaluated clinically where possible, and available medical records were obtained. All patients homozygous for the variant fulfilled the current diagnostic criteria for ARVC, whereas none of the heterozygous subjects had symptoms suggestive of ARVC or other cardiomyopathies. Conclusions The homozygous DSG2 variant c.1003A > G co-segregated with ARVC, indicating autosomal recessive inheritance and complete penetrance. More research is needed to establish a detailed understanding of the relevance of rare variants in ARVC associated genes, which is essential for informative genetic counseling and rational family member testing.
  • Qadri, Sami; Anttonen, Olli; Viikila, Juho; Seppälä, Eija H.; Myllykangas, Samuel; Alastalo, Tero-Pekka; Holmström, Miia; Helio, Tiina; Koskenvuo, Juha W. (2017)
    Background: Arrhythmogenic right ventricular cardiomyopathy (ARVC) is an inherited cardiac disease, involving changes in ventricular myocardial tissue and leading to fatal arrhythmias. Mutations in desmosomal genes are thought to be the main cause of ARVC. However, the exact molecular genetic etiology of the disease still remains largely inconclusive, and this along with large variabilities in clinical manifestations complicate clinical diagnostics. Case presentation: We report two families (n = 20) in which a desmoglein-2 (DSG2) missense variant c. 1003A > G, p.(Thr335Ala) was discovered in the index patients using next-generation sequencing panels. The presence of this variant in probands' siblings and children was studied by Sanger sequencing. Five homozygotes and nine heterozygotes were found with the mutation. Participants were evaluated clinically where possible, and available medical records were obtained. All patients homozygous for the variant fulfilled the current diagnostic criteria for ARVC, whereas none of the heterozygous subjects had symptoms suggestive of ARVC or other cardiomyopathies. Conclusions: The homozygous DSG2 variant c. 1003A > G co-segregated with ARVC, indicating autosomal recessive inheritance and complete penetrance. More research is needed to establish a detailed understanding of the relevance of rare variants in ARVC associated genes, which is essential for informative genetic counseling and rational family member testing.
  • Heliö, Krista; Kangas-Kontio, Tiia; Weckström, Sini; Vanninen, Sari U. M.; Aalto-Setälä, Katriina; Alastalo, Tero-Pekka; Myllykangas, Samuel; Heliö, Tiina M.; Koskenvuo, Juha W. (2020)
    Background Dilated cardiomyopathy (DCM) is a condition characterized by dilatation and systolic dysfunction of the left ventricle in the absence of severe coronary artery disease or abnormal loading conditions. Mutations in the titin (TTN) and lamin A/C (LMNA) genes are the two most significant contributors in familial DCM. Previously mutations in the desmoplakin (DSP) gene have been associated with arrhythmogenic right ventricular cardiomyopathy (ARVC) and more recently with DCM. Methods We describe the cardiac phenotype related to a DSP mutation which was identified in ten unrelated Finnish index patients using next-generation sequencing. Sanger sequencing was used to verify the presence of this DSP variant in the probands' relatives. Medical records were obtained, and clinical evaluation was performed. Results We identified DSP c.6310delA, p.(Thr2104Glnfs*12) variant in 17 individuals of which 11 (65%) fulfilled the DCM diagnostic criteria. This pathogenic variant presented with left ventricular dilatation, dysfunction and major ventricular arrhythmias. Two patients showed late gadolinium enhancement (LGE) and myocardial edema on cardiac magnetic resonance imaging (MRI) that may suggest inflammatory process at myocardium. Conclusions The patients diagnosed with DCM showed an arrhythmogenic phenotype as well as SCD at young age supporting the recently proposed concept of arrhythmogenic cardiomyopathy. This study also demonstrates relatively low penetrance of truncating DSP variant in the probands' family members by the age of 40. Further studies are needed to elucidate the possible relations between myocardial inflammation and pathogenic DSP variants.
  • Heliö, Krista; Kangas-Kontio, Tiia; Weckström, Sini; Vanninen, Sari U M; Aalto-Setälä, Katriina; Alastalo, Tero-Pekka; Myllykangas, Samuel; Heliö, Tiina M; Koskenvuo, Juha W. (BioMed Central, 2020)
    Abstract Background Dilated cardiomyopathy (DCM) is a condition characterized by dilatation and systolic dysfunction of the left ventricle in the absence of severe coronary artery disease or abnormal loading conditions. Mutations in the titin (TTN) and lamin A/C (LMNA) genes are the two most significant contributors in familial DCM. Previously mutations in the desmoplakin (DSP) gene have been associated with arrhythmogenic right ventricular cardiomyopathy (ARVC) and more recently with DCM. Methods We describe the cardiac phenotype related to a DSP mutation which was identified in ten unrelated Finnish index patients using next-generation sequencing. Sanger sequencing was used to verify the presence of this DSP variant in the probands’ relatives. Medical records were obtained, and clinical evaluation was performed. Results We identified DSP c.6310delA, p.(Thr2104Glnfs*12) variant in 17 individuals of which 11 (65%) fulfilled the DCM diagnostic criteria. This pathogenic variant presented with left ventricular dilatation, dysfunction and major ventricular arrhythmias. Two patients showed late gadolinium enhancement (LGE) and myocardial edema on cardiac magnetic resonance imaging (MRI) that may suggest inflammatory process at myocardium. Conclusions The patients diagnosed with DCM showed an arrhythmogenic phenotype as well as SCD at young age supporting the recently proposed concept of arrhythmogenic cardiomyopathy. This study also demonstrates relatively low penetrance of truncating DSP variant in the probands’ family members by the age of 40. Further studies are needed to elucidate the possible relations between myocardial inflammation and pathogenic DSP variants.
  • Leivo, Krista; Koskenvuo, Juha W.; Heliö, Tiina (Helsingin yliopisto, 2018)
    Perinnöllisissä sydänlihassairauksissa geeniteknologian ja bioinformatiikan kehityksen myötä uuden sukupolven sekvensointi on mahdollistanut laaja-alaisten geenipaneeleiden käytön rutiininomaisesti diagnostisena apuvälineenä ja kliinisen sairauden perinnöllisen etiologian selvittelyssä. Selvitimme Meilahden sairaalan perinnöllisten sydänlihassairauksien poliklinikan geenitutkimusten käyttöä, tuloksia laajojen geenipaneelien aikakauden alkuvuosilta ja varianttien luokittelumuutoksia seuranta-aikana. Kliiniset löydökset ja geenitulokset kerättiin perinnöllisten sydänlihassairauksien poliklinikan kautta indeksipotilailta ja sukulaisilta. Eri tautiryhmien osuudet kokonaisaineistosta vastasivat hyvin eurooppalaisessa kirjallisuudessa esitettyjä lukuja. Geenipaneeleiden käyttö oli selvästi suosituin geenitestauksen muoto. Kliinisesti merkittävien, eli patogeenisten tai todennäköisesti patogeenisten, geenivarianttien löytymisosuus kaikista indeksipotilaiden geeninäytteistä oli ryhmäkohtaisesti HCM:ssä 36%, DCM:ssä 31%, ARVC:ssä 14% ja LVNC:ssä 10%. HCM-potilaiden patogeenisista mutaatiolöydöksistä suomalaisten valtamutaatioiden osuus oli 54%, ja ne selittivät 14% HCM-indeksipotilaiden tautietiologiasta toisin kuin FinHCM-tutkimuksessa, jossa nämä mutaatiot kattoivat neljänneksen tautitapauksista. Mutaatioiden luokitteluissa nähtiin muutoksia geenitutkimus- ja nykyhetken välillä. Kasvua oli nähtävissä patogeenisten varianttien ja harmittomien varianttien luokissa. Laskua todettiin todennäköisesti patogeenisissa ja merkitykseltään tuntemattomissa varianteissa. Varianttien luokitteluiden polarisoituminen klassifikaation ääripäihin kuvaa geneettisen tiedon yhtenäistymisen kautta tapahtuvaa epävarmojen varianttien varmistumista jompaankumpaan suuntaan. Suuri muutosten määrä luokituksissa heijastelee alalla tapahtuvaa nopeaa kehitystä geenitiedon siirtyessä avoimiin laajoihin referenssitietokantoihin sekä niin diagnostisten laboratorioiden kuin tutkimuslaboratorioiden varianttitietokantoihin.
  • Kallio, Merja; Hiippala, Anita (2018)
    Lapsen tai nuoren äkillinen tajunnanmenetys on pelottavuudestaan huolimatta useimmiten hyvänlaatuinen. Fyysisen tai henkisen rasituksen aikana ilmetessään se on aihe lisätutkimuksille. Sydänperäinen tajunnanmenetys on yhteydessä lisääntyneeseen äkkikuoleman vaaraan ja tulee siksi tunnistaa. Tavallisimpia sydänperäisen tajunnanmenetyksen syitä lapsuudessa ovat perinnölliset rytmihäiriösairaudet, kardiomyopatiat ja sepelvaltimoiden rakennepoikkeavuudet.
  • Nikoskinen, Tuuli; Schmidt, Eeva-Kaisa; Kiuru-Enari, Sari; Atula, Sari (2016)
    Tiedot Meretojan taudin eli suomalaisen perinnöllisen gelsoliiniamyloidoosin taudinkulusta ovat tähän saakka perustuneet suhteellisen pieniin potilassarjoihin. Uuden kansallisen FIN-GAR-potilasrekisterin avulla voidaan paremmin kartoittaa taudin oireita ja niiden yleisyyttä sekä sen luonnollista kulkua. Potilasrekisteriin on tähän mennessä kerätty tiedot 235 potilaasta, ja siihen toivotaan edelleen täydennystä. Rekisterin mukaan ensioireet alkavat yleensä silmistä. Taudin ensisijainen diagnostinen löydös on potilaalle tyypillisesti jo 20–30-vuotiaana kehittyvä sarveiskalvon verkkomainen rappeuma. Muut oireet ja löydökset kehittyvät suurin piirtein samanaikaisesti, mediaanien osuessa 50 ja 60 ikävuoden välille. Naisilla oireet kehittyvät keskimäärin aiemmin ja erityisesti silmäoireet ovat yleisempiä kuin miehillä. Rannekanavaoireyhtymä, sydämentahdistin ja munuaisensiirrot ovat rekisterin potilailla huomattavasti yleisempiä kuin normaaliväestössä. Näiden tarkkaa patologista yhteyttä Meretojan tautiin tutkitaan ­parhaillaan.
  • Kettunen, Raimo; Suvisaari, Jaana; Tiihonen, Jari; Ruskoaho, Heikki; Huikuri, Heikki (2020)
    Monet masennus- ja psykoosilääkkeet pidentävät QT-aikaa ja voivat siten altistaa käyttäjänsä äkkikuolemalle. Näiden lääkkeiden aloitus edellyttää riskinarviointia ja jatkuva käyttö muun muassa EKG-seurantaa. Varsinkin klotsapiini voi aiheuttaa kardiomyopatian tai ennen sitä myokardiitin, jonka ilmetessä lääkitys kannattaa keskeyttää. Monet psykoosilääkkeet huonontavat kardiologista riskiprofiilia, sillä ne lisäävät painoa ja muuttavat glukoosi- ja lipidiaineenvaihduntaa. Psyykenlääkehoitoja aloitettaessa kannattaa tehdä kardiovaskulaarinen riskinarvio, ja heti, kun potilaan psyykkinen tila sen sallii, puuttua erityisesti tupakointiin ja painon lisääntymiseen elintapainterventiolla tai jopa lääkitystä muuttamalla. Psyykenlääkkeiden sekä sydän- ja verisuonitautilääkkeiden välillä esiintyy merkittäviä yhteisvaikutuksia. Eräät masennuslääkkeet voivat aiheuttaa vuotokomplikaatioita tukosta estävien lääkkeiden ja antikoagulanttien kanssa. Yhteisvaikutusriski on erityisen suuri monilääkityillä vanhuksilla.
  • Poutanen, Tuija; Hiippala, Anita (2018)
    Sydänperäiset äkkikuolemat ovat lapsilla harvinaisia. Jos lapsi liikkuu liikuntasuosituksen mukaan, liikunnan määrä voi olla yhtä suuri kuin kilpaurheiluvalmennuksessa. Esitiedot ja tutkimuslöydökset riittävät sydänsairauden seulomiseksi. EKG:tä ei suositella seulontaluonteiseen käyttöön. Suomessa on kouluterveydenhuollossa kattava terveystarkastusjärjestelmä, jossa sydänterveystarkastus voidaan toteuttaa kaikille lapsille.