Browsing by Subject "Child and Family Services in Social Work"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-13 of 13
  • Lassila, Anni-Maria (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tutkimuksessa tarkastellaan alaluokan oppilaiden vuorovaikutusta koulukuraattorin ohjaamalla yhteisöllisellä tunnilla. Huomion keskiössä on erityisesti se, miten oppilaiden osallisuus rakentuu luokkahuoneessa tapahtuvassa vuorovaikutuksessa silloin, kun koulukuraattori ohjaa sitä vastaus- ja aloituspuheenvuoroilla. Aineisto on kerätty eräässä pääkaupunkiseudun alakoulun luokassa koulukuraattorin opetus- ja ohjaustunnilla. Koulukuraattorin tunti on kuvattu kahdella kameralla ja litteroitu videonauhoituksen perusteella keskustelunanalyysin litterointiperiaatteita noudattaen. Aineisto on analysoitu keskustelunanalyysia soveltamalla ja ohjausnäkökulmaa painottaen. Keskustelunanalyysilla voidaan tarkastella vuorovaikutusta systemaattisesti ja yksityiskohtaisesti. Ohjausnäkökulman painottaminen puolestaan tuo näkyväksi kuraattorin tehtävän opettajana ja ohjaajana, ja sitä kautta avaa pääsyn ohjausvuorovaikutukseen ja osallisuuteen ohjaamisen lähemmälle tarkastelulle. Koulukuraattori ohjaa puheenvuoroillaan keskustelua ja sitä, mistä puhutaan ja kuka saa puheenvuoron. Luokkahuonekeskustelussa voidaan tunnistaa kahdenlaisia kuraattorin ohjauksellista vuorovaikutuskäytänteitä: ensinnäkin, oppilaiden puheenvuoroihin vastaaminen joko myötäilevästi tai kyseenalaistamalla puheenvuoro, toisekseen kuraattorin itse aloittamalla puheenvuorolla, jolla hän muun muassa ohjaa oppilaita tietynlaiseen toimintaan tai kutsuu oppilaita pohtimaan osallisuuden kannalta merkittävää asiaa. Koulukonteksti ja koulukuraattorin valta-asema luokassa yhtäältä mahdollistaa oppilaiden keskustelemisen osallisuudesta, mutta toisaalta myös ohjaa ja rajoittaa keskustelua sen suhteen, miten ja mistä puhutaan. Koulukuraattorin yhteisöllisen tunnin tavoitteena ja koulukuraattorin institutionaaliseen rooliin sisältyvänä tehtävänä on yhteisöllisyyden tukeminen ja oppilaiden osallisuuden vahvistaminen luokkayhteisössä. Koulukuraattorin puheenvuorot pohjautuvat kuraattorille määrättyyn institutionaaliseen tehtävään koulun sosiaalipedagogina. Institutionaalinen tehtävä näkyy koulukuraattorin oppilaille antamissa palautepuheenvuoroissa ja kuraattorin aloituspuheenvuoroissa. Kaikille puheenvuoroille yhteistä on se, että niiden tavoitteena on ohjata oppilaita kohti luokkayhteisön osallisuutta siten, kuin osallisuus koulukuraattorin institutionaalisen roolin ja siihen liittyvien tehtävien viitekehyksissä ymmärretään. Tutkimuksen keskeinen tulos on, että koulukuraattori ohjaa oppilaiden luokkahuonevuorovaikutusta kohti osallisuutta luokkayhteisössä institutionaalisten tehtäviensä mukaisesti käyttäen erilaisia vuorovaikutuskeinoja. Keskustelun aloittavalla puheenvuorolla koulukuraattori käyttää kutsua tai pyyntöä osallistua vuorovaikutustilanteessa, tiedonantamista ja neuvontaa. Vastauspuheenvuoroilla koulukuraattori antaa tietoa ja neuvoja, kuten aloituspuheenvuoroilla, ja sen lisäksi hän antaa palautetta oppilaan puheenvuoroon kehumalla oppilasta. Vuorovaikutuskeinojen tunnistaminen ja analysointi mahdollistavat koulukuraattorin työmenetelmien kehittämisen ja siten oppilaiden osallisuuteen ohjaamisen edistämisen.
  • Mäntykivi, Anni (Helsingin yliopisto, 2021)
    Nuorten elämässä kaverisuhteet ja perhe ovat tärkeässä roolissa hyvinvoinnin näkökulmasta. Perheen tuki, opiskelu ja vertaistensa kanssa oleminen tarjoavat nuorelle apua yhteiskuntaan kiinnittymiseen ja ehkäisevät syrjäytymistä. Vuonna 2020 alkaneen koronapandemian aiheuttamat poikkeusolot muuttivat monen perheen ja nuoren elämää. Koulut siirtyivät etäopetukseen, julkisia tiloja suljettiin ja liikkumista ja sosiaalisten suhteiden ylläpitämistä lähikontakteina rajoitettiin. Tutkielmassa tarkastellaan, millaisena toisen asteen opiskelijoiden hyvinvointi näyttäytyy ensimmäisen koronavuoden 2020 aikana. Tutkimuksellani vastaan myös siihen, miten sosiaalinen eristäytyneisyys ja etäopetus ovat vaikuttaneet toisen asteen opiskelijoiden hyvinvointiin ja millaisia vaikutuksia koronapandemialla on ollut nuorten yksinäisyyteen. Tutkielma on toteutettu kuvailevana kirjallisuuskatsauksena integroivalla näkökulmalla, jossa pyritään ilmiön monipuoliseen kuvaukseen ja tuotetaan tietoa aikaisempien tutkimuksien perusteella. Tutkimusaineisto koostuu 27 tutkimuksesta, joista kansainvälisiä tutkimuksia oli 11 ja suomalaisia tutkimuksia 16. Aineiston analyysi on toteutettu aineistolähtöisen sisällön analyysin avulla. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että koronapandemia on vaikuttanut globaalisti nuorten hyvinvointiin ja opiskeluun. Vaikutukset ovat olleet laajat, mutta polarisoituneet. Osalle nuorista etäkoulu ja sosiaalinen eristäytyminen on lisännyt vapaa-aikaa ja motivaatiota, osalle poikkeusolot ovat aiheuttaneet suurta stressiä ja epävarmuutta tulevaisuudesta. Tutkimukseni tärkein löydös on, että etäkoulu, kaverikontaktien puuttuminen ja sosiaalinen eristäytyneisyys ovat vaikuttaneet nuorten hyvinvointiin. Pandemian poikkeusolot ovat lisänneet nuorten pahoinvointia sekä mielenterveyspalveluiden tarvetta. Etäopiskelu on aiheuttanut muutoksia nuorten opiskeluun, kuten lisännyt nuorten työmäärää, vaikeuttanut tuen saamista opintoihin sekä vaikuttanut opintojen etenemiseen ja valmistumiseen.
  • Mäkinen, Noora (Helsingin yliopisto, 2021)
    Tämän tutkimuksen tehtävänä on tarkastella kuraattorityön dokumentointia kolmesta eri näkökulmasta selvittämällä, millaisia asiakirjoja kuraattorin asiakastyöstä kirjoitetaan, miten työstä kirjoitetaan ja millaisia merkityksiä kuraattorit näkevät dokumentoinnilla olevan osana työtään. Tutkimusaineisto muodostuu kahdesta erillisestä aineistosta. Pääasiallisena tutkimusaineistona on Helsingin kaupungin esi- ja perusopetuksen oppilashuollossa työskentelevien kuraattorien laatimia asiakasasiakirjoja vuosilta 2019–2020, yhteensä 206 yksittäistä kirjausta. Tämän lisäksi tutkimusaineistona on kuraattoreille teetetty kysely, jolla on selvitetty esi- ja perusopetuksen kuraattorien ymmärrettävyyden, hallittavuuden ja mielekkyyden kokemusta dokumentoinnista osana omaa työtään. Tutkimus on laadullinen ja tutkimuksessa käytetty tutkimusmenetelmä on sisällönanalyysi. Tämän lisäksi tekstien tulkitsemisessa tukeudutaan Fairclough´n (1997) kolmiulotteiseen tekstien tulkitsemisen malliin. Mallin perusteella tarkastellaan kuraattorityössä laadittuja asiakirjoja ottaen huomioon niin teksti, tekstin laatimisen käytännöt sekä tekstien tuottamisen sosiokulttuurinen ympäristö. Kuraattorityössä kirjoitetaan monia eri asiakirjatyyppejä, jotka tallennetaan oppilashuollon Aura-asiakastietojärjestelmään. Laaditut asiakirjat eroavat tutkimuksen perusteella toisistaan ja kuraattorityön dokumentointia tehdään käyttäen kolmea eri tyyliä: toteava (26 %), raportoiva (63 %) ja jäsentävä (11 %) dokumentointityyli. Kuraattorien näkemysten mukaan dokumentoinnin koetaan olevan tärkeä osa omaa työtä, mutta siihen ei nähdä olevan riittäviä sisällöllisiä ohjeistuksia tai yhteistä ymmärrystä. Myös asiakastietojärjestelmän heikkoudet ja oman työnkuvan epäselvyys aiheuttavat kuraattorityön dokumentoinnin pirstaleituneisuutta. Dokumentointeja ei myöskään tehdä yhdessä oppilaiden kanssa ja oppilaat eivät aina ole tietoisia siitä, että kuraattori laatii asiakirjoja yhteisestä työskentelystä. Tiedonmuodostuksen näkökulmasta kuraattorityön dokumentointi vaatii kehittämistä ja erityisesti yhdessä tietäminen, oppilaiden osallisuuden lisääminen ja asiakastyöstä eettisesti kirjoittaminen nousevat esiin tekijöinä, joita on syytä tarkastella kuraattorityön dokumentointia kehitettäessä. Yhtenäisten ohjeistusten laatiminen sekä yhteisen ymmärryksen muodostaminen asiakirjojen laatimisen tarkoituksesta ovat tutkimuksen perusteella tarpeen.
  • Ruotsalainen, Noora (Helsingin yliopisto, 2022)
    Tässä maisterintutkielmassa tarkastellaan sitä, millaisilla tekijöillä lapsen erityisen tuen tarvetta perustellaan lapsiperheiden palvelutarpeen arviointien yhteenvedoissa. Aihe on tärkeä, sillä erityisen tuen tarpeessa olevan lapsen käsitekokonaisuuden hahmottumista sosiaalihuoltolain mukaisessa sosiaalityössä ei ole aiempaa tutkimusta. Sosiaalihuoltolain erityistä tukea tarvitsevia henkilöitä koskevilla säännöksillä on tarkoitus turvata tarvittava apu ja tuki kaikkein vaikeimmassa asemassa oleville, ja lasten kohdalla määrittely tarkoittaa, että ehkäiseviä ja tukevia palveluita on mahdollista saada ilman lastensuojelun asiakkuutta. Työntekijä- ja kuntakohtaiset erot erityisen tuen tarpeen määrittelyssä voivat tarkoittaa sitä, että lapset ja perheet ovat toisiinsa nähden eriarvoisessa asemassa palvelujärjestelmässä. Tutkimuskysymyksenä on: Millä tekijöillä lapsen erityisen tuen tarvetta perustellaan palvelutarpeen arviointien yhteenvedoissa? Tutkimusaineiston muodostivat palvelutarpeen arviointien yhteenvedot, joissa oli todettu lapsen olevan erityisen tuen tarpeessa. Aineisto kerättiin Keski-Uudenmaan sote-kuntayhtymän viidessä jäsenkunnassa vuosina 2018–2020 tehdyistä yhteenvedoista, joita oli yhteensä 80. Aineiston analyysitapana oli temaattinen sisällönanalyysi. Tutkimuksen tuloksena erityisen tuen tarpeen perusteluiden taustalla olevista tekijöistä muodostui neljä yläteemaa: 1. lapseen liittyvät tekijät, 2. lapsen kasvuolosuhteisiin liittyvät tekijät, 3. vanhemmuuteen liittyvät tekijät, ja 4. erilaiset tuen tarpeet, jotka kukin sisälsivät useita alateemoja. Lisäksi tutkimuksen perusteella ilmeni, että lapsen erityisen tuen tarvetta ei 14 %:ssa tapauksia ollut arvioimassa lainkaan sosiaalityöntekijää, ja että arvioinnin kohteena olevan lapsi jätettiin tapaamatta tai tämän mielipide muutoin selvittämättä yhteenvedon perusteella lähes neljänneksessä palvelutarpeen arviointeja. Kaikkiaan tutkimus tuottaa käytännön sosiaalityöhön tarpeellista tietoa lapsen erityisen tuen tarpeen taustalla olevista tekijöistä, ja kiinnittää huomiota lapsiperheiden palvelutarpeen arviointiin myös laajemmin. Vaikka tämän tutkimuksen tuloksia ei ole mahdollista peilata aiempaan sosiaalihuoltolain erityisen tuen tarvetta käsittelevään tutkimukseen sellaisen toistaiseksi puuttuessa, vertautuu sosiaalihuoltolain tarkoittama lapsen erityisen tuen tarve varhaiskasvatuksen kentällä jo pidempään käytössä olleeseen erityisen tuen käsitteeseen ja sen muodostumiseen. Tässä tutkimuksessa esitetyt tekijät, joiden perusteella erityisen tuen esitetään muodostuvan, ovat monilta osin samoja tai samankaltaisia, kuin varhaiskasvatuksessa, ja myös arvion muodostumisessa prosessina on yhtäläisyyksiä, joskin niin taustatekijöissä, kuin arvioinnissa on myös oleellisia eroja.
  • Hyvärinen, Salla (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tutkielmani käsittelee lasten turvallisuuden takaamisen kuvauksia eurooppalaisissa miesten väkivallan katkaisuohjelmissa sekä lasten kokemuksia vanhempien välisestä parisuhdeväkivallasta. Kontekstina on sukupuolistunut väkivalta, lisäksi käsittelen psykologian ja kriminologian selitysmalleja väkivaltaiselle käyttäytymiselle ja sen seurauksille. Eurooppalaiset miesten väkivallan katkaisuohjelmat noudattavat yhtenäisiä laatukriteerejä, jotka pohjaavat Euroopan neuvoston yleissopimukseen naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemisestä ja torjumisesta, niin sanottuun Istanbulin sopimukseen, ja erityisesti sen artiklaan 16. Keskeistä väkivallan katkaisuohjelmissa on uhrien turvallisuuden takaaminen ja väkivaltatyön monitoimijainen toteuttaminen. Tavoitteenani on nostaa esiin väkivallan katkaisuohjelmien merkitystä perheväkivallan lopettamiseksi sekä kuvata, miten lapset kokevat aikuisten välisen parisuhdeväkivallan. Metodina käytin kuvailevaa kirjallisuuskatsausta ja aineistona oli 23 tieteellistä artikkelia. Tutkimuskysymykseni ovat: 1) miten lasten turvallisuuden takaamista kuvaillaan ja 2) miten lapset kuvailevat kokemaansa perheväkivaltaa. Vastaan tutkimuskysymyksiini aineiston temaattisen analyysin avulla. Turvallisuuden takaamista kuvaillaan yhtäältä väkivallan katkaisuohjelmien käytäntöjen ja kehittämisen kautta ja toisaalta lasten omina keinoina suojautua väkivallalta ja vastustaa kontrollia. Väkivallan katkaisuohjelmien käytännöt ja kehittämisen jaoin neljään alateemaan: 1) vaikuttavuuden arvioinnin kehittäminen, 2) työntekijöiden haasteena riskinarviointi, 3) isien tehtävänä empatiakyvyn lisääminen ja 4) äitien rooli turvallisuuden arvioijina ja takaajina. Lasten kuvaukset perheväkivaltakokemuksistaan jaoin kahteen teemaan: lasten ymmärrykseen väkivallan luonteesta ja seurauksista itselle. Tutkimus osoittaa, että lapset kokivat olevansa parisuhdeväkivallan rinnakkaisuhreja. He kuvasivat isien käyttämää väkivaltaa vivahteikkaasti ja tarkkanäköisesti. Lapset erottivat tilannesidonnaisen väkivallan harkitusta parisuhdeterrorista. Perheissä koettu isien käyttämä väkivalta aiheutti lapsille muun muassa ylivireyttä, ahdistusta ja jatkuvaa pelkoa. Lapset suojasivat itseään esimerkiksi rajoittamalla itseilmaisuaan ja välttämällä kontaktia isän kanssa. Lasten turvallisuuden takaaminen ja heidän kokemustensa huomioiminen jäivät miesten väkivallan katkaisuohjelmissa heikoiksi. Ohjelmissa toteutettiin riskinarviointia väkivallan jatkumisesta tai uusiutumisesta, mutta tämän tutkimuksen perusteella on mahdotonta sanoa, mihin tarkoitukseen näitä tietoja käytettiin. Tämän tutkimuksen tulosten perusteella on suositeltavaa, että väkivallan katkaisuohjelmien vaikuttavuutta tulisi arvioida myös lasten ja puolisoiden näkökulmista. Riskin- ja vaikuttavuuden arviointia tulisi kehittää siten, että strukturoituja menetelmiä voisi hyödyntää sekä miesten kanssa työskennellessä että suunnitellessa perheväkivallan uhrien turvallisuuteen vaikuttavia toimia.
  • Sipola, Merja (Helsingin yliopisto, 2021)
    Maisterintutkielmani tavoitteena on tutkia Lastensuojelun Keskusliiton vuonna 2014 toteuttaman kyselyn valossa, mistä lapsiperheet toivovat saavansa ja saavat tukea erilaisissa elämäntilanteissaan. Kvantitatiivisen tutkielmani tarkoituksena on tuottaa tietoa myös siitä, vaikuttavatko erilaiset vanhempia ja perheiden elämäntilanteita kuvaavat taustamuuttujat siihen, keneltä perheet saavat tukea sekä siihen, kokevatko vanhemmat ylipäänsä tarvetta tuelle. Tutkimuksen aineisto on internet-paneelissa kerätty kyselyaineisto (N=1065), johon ovat vastanneet 0–17-vuotiaiden lasten ja nuorten vanhemmat. Sosiaalinen tuki on yksilön tietoa siitä, että hänestä välitetään, häntä rakastetaan, häntä arvostetaan ja hän kuuluu johonkin yhteisöön (Cobb 1976). Sosiaalinen tuki jaotellaan usein emotionaaliseen, konkreettiseen ja tiedolliseen tukeen, jotka eivät tukimuotoina kuitenkaan ole selvärajaisia vaan toisiinsa lomittuvia. Aineiston perusteella valtaosa, 80 prosenttia, vastaajista on tyytyväisiä perheensä saamaan tuen määrään. Vastaajista 20 prosenttia ei kuitenkaan koe saamaansa tukea riittävänä. Tulosten perusteella perheet ovat valmiita ottamaan tukea vastaan arkeensa hyvin joustavasti eri toimijoilta, jos etäisyys ja tuen kustannukset olisivat perheille samat. Tulosten perusteella äidit saavat sukulais- ja ystäväverkostoistaan tukea isiä useammin. Sen sijaan kansalaisyhteiskunnan tuottamat palvelut tavoittivat tämän tutkimuksen perusteella vanhemmat yhtä lailla sukupuoleen katsomatta. Tulosten perusteella korkeasti kouluttautuneet vanhemmat saavat matalammin kouluttautuneita vanhempia enemmän tukea sukulaisiltaan. Apua tarvitsemattomien perheiden joukossa korostuvat tämän aineiston valossa yli 50-vuotiaat vanhemmat ja matalammin kouluttautuneet. Tuloksista tulee esiin perheille annettavan varhaisen tuen tärkeys, sillä sekä nuorimmat vanhempien ikäryhmät että nuorimmat kotona asuvien lasten ikäryhmät ovat yhteydessä suurempaan saatuun tukeen niin sukulaisilta, ystäviltä kuin kansalaisyhteiskunnan palveluistakin.
  • Vainionpää, Sointu (Helsingin yliopisto, 2021)
    Tutkimuksen tavoitteena on selvittää lapsen arkikokemuksen kirjaamista ja kirjaamisen tapoja lastensuojelun avohuollon asiakirjoista. Tutkimuksessa haetaan vastausta kahteen tutkimuskysymykseen: 1) keiden annetaan kertoa lapsen arkikokemuksesta lastensuojelun avohuollon asiakirjoissa ja 2) millaisista kirjauksista lapsen arkikokemuksen kuvaukset lastensuojelun avohuollon asiakirjoissa koostuvat. Tutkimuksessa lasten arkikokemus ymmärretään laaja-alaisena lapsen näkökulman, mielipiteen ja lapsen läheissuhteiden vuorovaikutuksen muodostamana kokonaisuutena. Tutkimusaineiston muodostivat lastensuojelun avohuollon asiakaskertomukset, perhetyön, ammatillisen tukihenkilötoiminnan ja perhekuntoutuksen kuukausiraportit. Tutkimuksen otantaan kuuluivat 41 iältään 5–11-vuotiaan lapsen asiakirjat puolen vuoden ajalta. Tutkimuksen analyysi toteutettiin sisällönanalyysin keinoin. Teoreettiselta taustaltaan tutkimus nojautuu lapsen tiedollisen toimijuuden tukemiseen sekä lasten kokemaan hyvinvointiin. Lastensuojelun avohuollon asiakirjoissa lapsen arkikokemusta pääsivät kertomaan lapsen vanhemmat, lastensuojelun työntekijät ja vaihtelevasti myös lapset itse. Osa lapsista ei päässyt lainkaan kertomaan omasta arkikokemuksestaan. Lapsen arkikokemuksen kirjaukset jakautuivat lapsen kokemusta piilottaviin, lapsen näkökulmaan kutsuviin ja lapsen tiedollista toimijuutta tukeviin kirjauksiin. Lapsen kokemusta piilottavat kirjaukset välittävät joko vähän tai eivät lainkaan tietoa lapsen arkikokemuksesta. Lapsen näkökulmaan kutsuvat kirjaukset sisälsivät tietoa lapsen arkikokemuksesta, vaikka asiakirjoissa painottuikin vanhempien välittämä tieto lapsen arkikokemuksesta. Lapsen tiedollista toimijuutta tukevissa kirjauksissa lapset olivat asiakirjoissa aktiivisesti esillä ja lapset kertoivat myös itse näkemyksiään. Lastensuojelun ydintehtävän näkö-kulmasta lapsen näkökulmaan kutsuvat ja lapsen tiedollista toimijuutta tukevat kirjaukset mahdollistavat lapsen osallisuusoikeuden tukemisen ja lapsikeskeisen työskentelyn. Lapsen kokemusta piilottavat kirjaukset vaikuttavat lapsen osallisuusoikeuden ja lapsikeskeisen lastensuojelun näkökulmasta puutteellisilta.
  • Säisänen, Eija (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tässä tutkimuksessa tarkastellaan perheneuvolan työntekijöiden kertomuksia kokemuksistaan eroperheille tarjottavista palveluista, sovittelun kaltaisista käytänteistä, osaamisestaan perheiden kanssa työskentelyssä ja perheneuvolan eropalvelujen sijoittumisesta alueellisesti tarjolla oleviin eropalveluihin. Tutkimuksellani pyrin saamaan tietoa siitä, minkälaista osaamista eroperheiden kanssa perheneuvolassa työskentelevät kertovat tarvitsevansa, minkälaiset tekijät määrittävät perheneuvolan erotyötä sekä sitä, millä tavalla palvelua olisi tarkoituksenmukaista kehittää, jotta palvelu mahdollisimman hyvin ja oikea-aikaisesti vastaisi eroperheiden tuen tarpeita. Aihe on tärkeä, sillä eroperheille tarjottavan tuen määrä ja laatu vaikuttavat nyt ja tulevaisuudessa merkittävästi siihen, kuinka tasapainoisen kasvuympäristön vanhemmat kykenevät lapsilleen eron jälkeen luomaan. Erilaisten lapsiin liittyvien asioiden sopimisen lisäksi eroperheen kanssa työskentelyn tavoitteena on huomioida lapsen etu vanhemmuutta tukemalla. Maisterintutkielmani aineisto koostuu viiden Etelä-Suomessa sijaitsevan kunnan perheneuvolan työntekijän haastatteluista. Kaikki työntekijät työskentelevät saman kunnan perheneuvolassa, jossa heidän työnkuvaansa kuuluu koulutuksesta ja aiemmasta työkokemuksesta riippumatta eroperheiden kanssa sosiaalihuoltolain (1301/2014) 26 §:n mukainen kasvatukseen ja perheneuvontaan liittyvä työskentely. Haastattelumenetelmänä on käytetty puolistrukturoitua teemahaastattelua ja tutkimuksen analyysimenetelmänä aineistolähtöistä sisällönanalyysiä. Tutkimustulosten mukaan perheneuvolan eroperheille tarjolla olevat palvelut muodostuvat yksittäisten työntekijöiden aiemman työkokemuksen ja koulutuksen mukaisesti. Haastatteluissa työntekijät kertovat erityisesti itsellään olevista valmiuksista varmistaa lapsen edun toteutuminen työskentelyssä. Perheneuvolassa käytössä olevia työmenetelmiä ei tutkimuksen tulosten mukaan ole mallinnettu, minkä lisäksi työntekijät kertovat kokevansa epätietoisuutta muiden eropalveluja alueella tuottavien tahojen työn sisällöistä ja yhteistyön mahdollisuuksista. Tutkimuksen mukaan perheneuvolan työntekijät tiedostavat palvelujen, yhteistyön ja työskentelyssä käytettävien menetelmien kehittämisen tarpeen, mutta puutteet osin sekä tiedollisessa, taidollisessa, lainsäädännöllisessä että ammattieettisessä erityisosaamisessa ja organisaation kehittämisen rakenteissa eivät tue eropalvelujen saattamista paremmin eroperheiden tuen tarpeiden mukaisiksi. Tutkimustulokset ovat yhteneväisiä aiemmin tehtyjen tutkimusten osalta eropalvelujen pirstaloituneisuudesta ja perhesovitteluun kehitetyn yhtenäisen mallin hyödyntämättä jättämisestä kansallisella tasolla, eikä kokonaisvastuuta alueellisten eropalvelujen tuottamisesta tai kehittämisestä ole määritelty minkään yksikön vastuulle.
  • Kantojärvi, Johanna (Helsingin yliopisto, 2021)
    Tässä tutkimuksessa tarkastellaan erään keskisuuren kaupungin sijaishuollon muutospäätösasiakirjoja. Tutkimuksen tavoit-teena on selvittää, mitkä tekijät tai syyt ovat vaikuttaneet lapsen sijaishuollon muutospäätökseen. Kiinnostus kohdistuu sii-hen, miksi lapsi ei voi jatkaa asumista lastensuojelun sijaishuoltoyksikössä, vaan päädytään tilanteeseen, missä sijaishuolto-paikan vaihtaminen on lapsen edun mukaista. Tutkimuskysymykseni ovat: mitkä tekijät ovat vaikuttaneet lapsen sijaishuollon muutospäätökseen, ja miten lapsen edun toteutumista kuvataan sijaishuollon muutospäätösten perusteluissa. Tutkimusai-hetta tarkastellaan erityisesti lapsen edun ja pysyvyyden näkökulmasta. Tutkimuksen keskeiset käsitteet ovat sijaishuollon muutospäätös, lapsen etu ja pysyvyys. Sijaishuollon muutospäätös määri-tellään lastensuojelulaissa ja tehdään silloin, kun lapsen sijaishuoltopaikka vaihtuu. Lapsen etu on lastensuojelulain mu-kaan huomioitava kaikessa päätöksenteossa. Pysyvyyttä tarkastellaan tässä työssä kiintymyssuhteen ja monipaikkaisuuden näkökulmasta. Aineisto koostuu erään keskisuuren kaupungin sijaishuollon sosiaalityöntekijöiden tekemistä sijaishuollon muutospäätös-asiakirjoista vuoden 2019 alusta saman vuoden kesäkuun loppuun. Analysoitava aineisto sisältää 46 päätösasiakirjaa. Asia-kirjat ovat laitoshoidon sosiaalityön tiimin tekemiä sijaishuollon muutospäätöksiä, ja tarkastelun kohteena on tässä tutkimuk-sessa nimenomaan laitossijoitusten katkeamiset. Aineistoa analysoidaan sisällönanalyysilla. Tutkimuksen tulosten mukaan sijaishuollon muutospäätöksiä kohdistuu eniten ikäryhmän 16–17-vuotiaisiin nuoriin. Sijaishuol-lon muutospäätökseen vaikuttivat nuoren käytökseen ja oireiluun liittyvät tekijät, se, ettei sijaishuollolle ollut enää tarvetta, sekä se, etteivät sijaishuollon keinot olleet riittäviä tukemaan lasta. Päätöksiä tehtiin myös tilanteissa, joissa lapsen sijaishuoltopaikka ei konkreettisesti vaihtunut vaan päätös tehtiin sijaishuoltopaikan uuden toimiluvan vuoksi. Kutsun niitä tässä työssä byrokraatti-siksi päätöksiksi. Tuloksia on tarkasteltu koko aineiston näkökulmasta yleisesti sekä sukupuolittain. Poikien osuus tässä aineis-tossa oli 52 prosenttia ja tyttöjen 48 prosenttia. Tyttöjen kohdalla sijaishuoltopaikan vaihtamiseen vaikutti eniten karkailu, päih-teidenkäyttö ja väkivaltainen käytös. Poikien kohdalla sijaishuoltopaikan vaihtamisen syinä korostui väkivaltainen käytös, karkai-lu ja byrokraattinen syy. Tutkimustulosten mukaan lapsia siirrettiin eniten vastaanottokotiin, erityistason yksikköön tai sijaishuol-lon muutospäätöksellä aloitettiin koekotiutus.
  • Salonen, Hannes (Helsingin yliopisto, 2021)
    Koulua käymättömät lapset ja nuoret ovat huolestuttava ja kasvava ilmiö. Yksi sen äärimmäisistä muodoista on sosiaalinen vetäytyminen, jolloin lapsi vetäytyy pitkäkestoisesti kotiinsa. Japanissa ilmiö on tunnettu jo pitkään, ja kyseisiä lapsia ja nuoria kutsutaan hikikomoreiksi. Käsite on levinnyt myös länsimaalaiseen tutkimukseen ja tarkoittaa samaa kuin sosiaalisesti vetäytynyt. Tämän tutkielman tarkoituksena on selvittää poikkeavuuden position rakentumista lastensuojelun asiakassuunnitelmissa, jotka koskevat sosiaalisesti vetäytyneitä. Hikikomori-tutkimusten sekä kouluakäymättömyyteen liittyvien tutkimusten mukaan syyt kyseiseen toimintaan vaihtelevat laajasti. Poikkeavuuden position muodostumista analysoidaan soveltuvin osin Elina Pekkarisen luoman positiomallin avulla. Positiomalli perustuu Roy Bhaskarin sosiaalisen toiminnan transformatiiviseen malliin sekä Edwin M. Lemertin yhteisörekation teoriaan. Tutkielman aineisto koostuu 11 lastensuojelun avohuollon asiakassuunnitelmasta. Aineosta analysoidaan sisällönanalyysin menetelmin. Tutkielman tulosten mukaan vain kahdessa asiakassuunnitelmassa tuodaan esiin lapsen oma näkemys tilanteesta. Kuudessa asiakassuunnitelmassa listataan lapsen oireilua ja palveluja, joilla tilanteeseen pyritään vastaamaan, mutta sosiaalista vetäytymistä ja siihen johtaneita syitä ei arvioida. Viidessä asiakassuunnitelmassa sen sijaan konteksualisoitiin sosiaalista vetäytymistä, toisin sanoen oireilun syitä ja muiden tekijöiden vaikutusta (esimerkiksi vanhempien) tilanteeseen pyrittiin selvittämään ja arvioimaan. Vain kolmessa asiakassuunnitelmassa tuotiin esiin lapsen vahvuuksia ja hyviä puolia. Tutkielman tulosten perusteella näyttää vahvasti siltä, että sosiaalitoimi voi omalla toiminnallaan synnyttää, vahvistaa ja ylläpitää poikkeavuuden positiota. Sosiaalisesti vetäytyneet eivät ole homogeeninen ryhmä, jonka vuoksi tilannetta tulisi tarkkaan arvioida ennen kuin toimenpiteitä auttamiseksi ryhdytään tekemään. Tämän lisäksi asiantuntijoiden ja ammatillisten toimijoiden tulee arvioida omaa toimintaa, sanojaan ja toimenpiteitään suhteessa asiakaslapseen. Kyseiset tekijät vaikuttavat lapsen positioon, ja lopulta käsitykseen omasta itsestään ja mahdollisuuksistaan muutokseen.
  • Wallin, Ella (Helsingin yliopisto, 2022)
    Tässä maisterintutkielmassa tarkastellaan lastensuojelun asiakkuudessa olevien lasten vanhempien kuvauksia inhimillisen ammatillisuuden rakentumisesta sosiaalityöntekijän ja asiakkaan välisessä suhteessa. Aihe on tärkeä, sillä vanhempien kokemuksia lastensuojelun asiakkuussuhteista on tutkittu vain vähän. Inhimillisellä ammatillisuudella tarkoitetaan tässä tutkielmassa sellaista sosiaalityön ammatillisuuden ulottuvuutta, joka vahvistaa asiakkaan kuulluksi ja kohdatuksi tulemisen kokemuksia ja siten tukee esimerkiksi vanhemman sitoutumista työskentelyyn. Tutkielman aineisto koostuu kyselyaineistosta, jonka Kasvatus- ja perheneuvonta Kasper ry on kerännyt lastensuojelun asiakkuudessa olevien tai olleiden lasten vanhemmilta. Kyselyn avulla on kerätty vanhempien näkemyksiä Lastensuojelun keskusliiton vuonna 2019 teettämistä lastensuojelun kehittämiskohteista. Kyselyaineisto on analysoitu kvalitatiivisesti teoriaohjaavaa sisällönanalyysia hyödyntäen, ja siihen sisältyy myös kvantitatiivinen osuus. Tutkielman teoreettisena viitekehyksenä toimii Kirsi Juhilan muodostama jäsennys sosiaalityöntekijän ja asiakkaan välisistä vuorovaikutussuhteista. Juhila on jaotellut suhteet neljään eri ulottuvuuteen, ja tässä tutkielmassa aineiston analyysia varten on laadittu analyysirunko Juhilan mallia hyödyntäen. Aineiston avulla päädytään tulokseen, jonka mukaan vanhemmat kuvaavat inhimillisen ammatillisuuden toteutuvan heidän ja sosiaalityöntekijän välisissä suhteissa erityisesti kumppanuussuhteessa ja vuorovaikutuksessa rakentuvassa suhteessa. Vanhemmat toivovat avointa, ennakkoluulotonta kohtaamista ja sosiaalityöntekijän aitoa kiinnostusta sekä halua ymmärtää perheiden yksilöllisiä tilanteita. Vanhemmat toivovat heidän ja sosiaalityöntekijän välille yhteistyösuhdetta ja he kaipaavat vahvaa osallisuutta omaa perhettään koskevassa päätöksenteossa. Liittämis- ja kontrollisuhteelle tyypillinen vertikaalinen asiantuntijuus ja sosiaalityöntekijän käyttämä valta ja kontrolli nähdään epäoikeudenmukaisena, ja nämä herättävät epäluottamusta sekä negatiivisia tunteita. Vanhemmat eivät myöskään toivo huolenpitosuhteen kaltaista auttamissuhdetta, jossa heidän identiteettinsä muodostuu autettavaksi uhriksi.
  • Partanen, Maaria (Helsingin yliopisto, 2021)
    Keskustelu suomalaisen yhteiskunnan tarjoamasta tuesta lapsille ja nuorille on ollut viime aikoina runsasta. Tähän on osin vaikuttanut vuoden 2020 tapahtuneet kuusi henkirikosta, joiden tekijöiksi epäiltiin alaikäisiä henkilöitä. Yksi näistä oli Helsingin Koskelassa 16-vuotiaaseen nuoreen kohdistunut henkirikos, jossa tekijöiksi epäiltiin kolmea samanikäistä nuorta. Tämän maisterintutkielman tutkimustehtävänä on selvittää, mitä sosiaalihuollon palvelujärjestelmästä kirjoitetaan Koskelan henkirikosta koskevissa verkkokeskusteluissa Helsingin Sanomissa. Tutkimustehtävää taustoittavat aiemmat tutkimushavainnot verkkokeskustelun piirteistä sekä väkivallan uutisoinnista ja kommentoinnista. Tämän lisäksi teoriaosuudessa syvennytään tarkastelemaan lasten sekä nuorten hyvinvoinnin ja hyvinvointivaltion käsitettä ja luodaan katsaus sosiaalihuollon palvelujärjestelmään ja pahuuden ilmenemiseen yhteiskunnassa. Tutkielmassa vastataan kolmeen tutkimuskysymykseen: 1) Ketkä puhuvat sosiaalihuollon palvelujärjestelmästä Helsingin sanomien verkkokeskusteluissa? 2) Mistä verkkokeskusteluissa puhutaan sosiaalihuollon palvelujärjestelmään liittyen? ja 3) Miten verkkokeskusteluissa puhutaan sosiaalihuollon palvelujärjestelmästä? Tutkimusaineisto koostuu 31:stä Helsingin Sanomien verkkopalvelussa julkaistusta verkkoartikkelista ja niihin kirjoitetuista kommenteista. Kommentteja verkkoartikkeleissa oli yhteensä 1632. Tutkimusaineisto analysoitiin hyödyntämällä laadullista sisällön erittelyä ja sisällönanalyysiä. Kommenttien tekstinvälisyyttä eli intertekstuaalisuutta tarkasteltiin intertekstuaalisen geneettisen kytkennän avulla. Kommenteissa esiintyvää vastapuheetta havainnoitiin vastapuheen käsitteen keinoin. Tutkimusaineistosta oli löydettävissä neljä puhujaryhmää. Puhujaryhmät olivat koulukiusaamista kokeneet, koulukiusattujen vanhemmat, eri palveluissa työskentelevät ammattilaiset sekä muut, joihin kuului koulukiusattuja puolustaneita henkilöitä sekä lastensuojelun entisiä asiakkaita. Keskeisiä teemoja, joista kommentoijat keskustelivat, olivat: kiusaaminen vaikeasti ratkaistavana ilmiönä, eri toimijoihin liitetty vastuupuhe, koulukiusaamista ennaltaehkäisevät toimet ja kovemmat rangaistukset sekä KiVa koulu -toimenpidemalliin kohdistuva kritiikki. Kommenttien välinen intertekstuaalisuus tuli näkyväksi selkeimmin toisen kommentoijan vastatessa toiseen kommenttiin. Tämänkaltaista tekstienvälisyyttä oli havaittavissa eniten koulukiusaamista kokeneiden vanhempien välillä silloin, kun he jakoivat kokemuksiaan koulukiusaamiseen puuttumisesta. Vastapuheena korostuivat opettajien toimintaa puolustavat kannanotot, joilla pyrittiin havainnollistamaan näkyvän toiminnan taustalle jääviä tekijöitä. Tutkimustulosten perusteella on nähtävissä muun muassa tarve tutkia KiVa koulu -toimenpidemallin yhtenä kiusaamiseen puuttumisen keinona käytettyä selvityskeskustelua, erityisesti näihin keskusteluihin osallistuvien lasten ja nuorten näkökulmasta.
  • Petäjä, Eveliina (Helsingin yliopisto, 2022)
    Lapsiperheköyhyys on ajankohtainen ja kasvava ilmiö Suomessa. Tässä tutkimuksessani tutkin äitien köyhyyskokemuksia ja selviytymiskeinoja vauvaperheen arjessa. Ajankohtaisuudestaan huolimatta, nimenomaan vauva-ajan köyhyyttä on aiemmin tutkittu hyvin vähän. Ensimmäisenä tutkimuskysymyksenä on: Miten äidit kokevat köyhyyden vauvaperheen arjessa? Vastatessani kysymykseen kiinnitän huomioni vauva-arjen köyhyyden kokemuksiin ja kuinka äidit määrittelevät köyhyyden omasta näkökulmastaan. Toinen tutkimuskysymys liittyy arjen selviytymiskeinoihin, kun vauvaperheessä taloudellisesti on tiukkaa. Kysyn, Millaisia selviytymiskeinoja äidit käyttävät vauva-ajan arjessa? Tutkimuksen aineisto koostuu e-lomakkeella toteutetusta kyselystä, johon vastasi yhteensä 11 äitiä. Kysely toteutettiin internetissä ja mainostettiin sosiaalisen median erilaisissa äitiyttä kokevissa Facebook-ryhmissä. Tutkimuksen tulosten mukaan köyhyys vauvaperheissä vaikuttaa monin eri tavoin. Tutkimuksessa nousi kolme pääteemaa: köyhyyden määrittely, köyhyyden vaikutukset ja kokemukset sekä selviytymiskeinot. Köyhyyttä määriteltiin kolmesta näkökulmasta: taloudellisesta, suhteellisesta ja käytännössä esiintyvästä, mikä toi esille köyhyyden monitasoisuuden. Köyhyyden vaikutukset ja kokemukset näkyivät tutkimuksessa vastaajien vastauksissa siten, että puolet vastaajista kokivat, ettei köyhyys vaikuta äitiyteen ja puolet koki sen vaikuttavan. Vaikutukset näkyivät kuluttamisessa, mahdollisuudessa hoitaa terveyttä sekä vanhempana toimimisessa. Vastaajien selviytymiskeinoina nousi vastauksissa ajan viettäminen lasten ja puolison kanssa, pienistä asioista nauttiminen, yhteiskunnan tuki sekä omat valinnat. Tulosten perusteella voidaan päätellä, että lapsiperheköyhyys on hyvin moniulotteinen ongelma, joka vaikuttaa negatiivisesti sekä lapsen että koko perheen hyvinvointiin. Pienestä aineistosta huolimatta tutkimus tuottaa tietoa vauva-ajan köyhyydestä sekä äitien arjen selviytymiskeinoista, mikä laajentaa ymmärrystä aiheesta.