Browsing by Subject "Child"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-20 of 131
  • Puustjärvi, Anita; Voutilainen, Arja; Pihlakoski, Leena (2016)
    Tic- ja pakko-oireet ovat lapsilla tavallisia varsinkin lyhytaikaisina ja ohimenevinä. Pitkäkestoisten oireiden kulku on usein aaltoileva. Oireet voivat alkaa myös äkillisesti ja voimakkaina. Streptokokki-infektioon yhteydessä olevassa PANDAS-oireyhtymässä tic- tai pakko-oireet alkavat ­poikkeuksellisen äkillisinä ja voimakkaina infektion jälkeen. Tutkimustieto syy-yhteydestä on ristiriitaista. Lapsuusiän äkillisten neuropsykiatristen oireyhtymien PANS ja CANS määritelmissä akuutin pakko-oireisuuden kanssa esiintyy lisäoireita ja etiologia on laveampi kuin PANDAS-oireyhtymän. Psykoterapia ja lääkehoito tehoavat myös infektion laukaisemien neuropsykiatristen oireiden hoidossa.
  • Venäläinen, Tuomas (Helsingin yliopisto, 2020)
    Lisämunuaiskuoren vajaatoiminnan lapsuudenaikaisia syitä ei olla aikaisemmin tutkittu Suomessa. Kansainvälisiä tutkimuksia etiologioiden yleisyyksistä on tehty vähän. Tässä rekisteritutkimuksessa olen selvittänyt lisämunuaiskuoren vajaatoiminnan syitä lapsuudessa sekä eri etiologioiden yleisyyden ajallista muuttumista. Aineisto koostuu potilaista, joilla oli vähintään yksi hoitokäynti Helsingin yliopistollisen keskussairaalan (HYKS) Lastenklinikalla tammikuun 1985 ja maaliskuun 2016 välisenä aikana. Lisämunuaiskuoren vajaatoimintaa sairastavat potilaat haettiin HYKSin sähköisestä potilastietojärjestelmästä ICD-9 ja -10-tautiluokitusten koodeilla. Sisäänottokriteerit täyttivät kliinistä ja kroonista lisämunuaiskuoren vajaatoimintaa sairastavat lapsena diagnosoidut potilaat. Potilaat saivat diagnoosinsa vuosina 1958-2016. Tutkimuksessa löytyi 170 lisämunuaiskuoren vajaatoimintaa (AI) sairastavaa potilasta. Kaksi yleisintä syytä AI:lle olivat synnynnäinen lisämunuaishyperplasia, jota sairasti 65 potilasta, sekä tyypin 1 autoimmuunipolyendokrinopatia (APECED eli APS-1) 47 potilaalla. Muut tautietiologiat olivat aivolisäkkeen vajaatoiminta (16 potilasta), isoloitunut autoimmuuniadrenaliitti (11), keskushermoston leikkaukset (9), tyypin 2 autoimmuunipolyendokrinopatia (5), adrenoleukodystrofia (4), isoloitunut adrenokortikotropiinivaje (4), määrittelemätön lisämunuaislama (4), lääkkeiden sivuvaikutus (4) sekä synnynnäinen lisämunuaisten hypoplasia (1). Vain kolme uutta APECED-tapausta diagnosoitiin vuosina 2000-2016. Synnynnäinen lisämunuaishyperplasia oli suurin etiologinen AI-ryhmä, mikä vahvistaa aiempien tutkimusten tuloksia. Sen suurta osuutta voi selittää tyttöjen virilisaation korjausleikkausten keskittyminen HYKSiin. APECEDin osuus oli suurempi kuin aiemmissa tutkimuksissa. Taustalla voivat olla taudin kuuluminen suomalaiseen tautiperintöön sekä muiden sairaanhoitopiirien potilaiden tutkimuskäynnit Lastenklinikalla. Primaarinen lisämunuaisen vajaatoiminta oli yleisempää kuin sekundaarinen, kuten kansainvälisissä lasten vajaatoimintaa selvittäneissä tutkimuksissakin on todettu. Osasyynä voi olla myös hoitavien lääkärien käyttämien sekundaarisen vajaatoiminnan ICD-koodien vaihtelevuus.
  • Pakkasela, Johanna; Ilmarinen, Pinja; Honkamäki, Jasmin; Tuomisto, Leena E.; Andersen, Heidi; Piirilä, Päivi; Hisinger-Mölkänen, Hanna; Sovijärvi, Anssi; Backman, Helena; Lundbäck, Bo; Rönmark, Eva; Kankaanranta, Hannu; Lehtimäki, Lauri (2020)
    Background Onset of allergic asthma has a strong association with childhood but only a few studies have analyzed incidence of asthma from childhood to late adulthood in relation to allergy. The purpose of the study was to assess age-specific incidence of allergic and non-allergic asthma. Methods Questionnaires were sent to 8000 randomly selected recipients aged 20-69 years in Finland in 2016. The response rate was 52.3% (n = 4173). The questionnaire included questions on e.g. atopic status, asthma and age at asthma diagnosis. Asthma was classified allergic if also a physician-diagnosed allergic rhinitis was reported. Results The prevalence of physician-diagnosed asthma and allergic rhinitis were 11.2 and 17.8%, respectively. Of the 445 responders with physician-diagnosed asthma, 52% were classified as allergic and 48% as non-allergic. Median ages at diagnosis of allergic and non-allergic asthma were 19 and 35 years, respectively. Among subjects with asthma diagnosis at ages 0-9, 10-19, 20-29, 30-39, 40-49, 50-59 and 60-69 years, 70, 62, 58, 53, 38, 19 and 33%, respectively, were allergic. For non-allergic asthma, the incidence rate was lowest in children and young adults (0.7/1000/year). It increased after middle age and was highest in older age groups (2.4/1000/year in 50-59 years old). Conclusions The incidence of allergic asthma is highest in early childhood and steadily decreases with advancing age, while the incidence of non-allergic asthma is low until it peaks in late adulthood. After approximately 40 years of age, most of the new cases of asthma are non-allergic.
  • Koskentausta, Terhi; Koski, Anniina; Tani, Pekka (2018)
  • Vuori, Miika; Aronen, Eeva; Sourander, Andre; Martikainen, Jaana E.; Jantunen, Tuulia; Saastamoinen, Leena (2018)
  • Korhonen, Kaisa (2018)
  • Berntson, Lillemor; Nordal, Ellen; Fasth, Anders; Aalto, Kristiina; Herlin, Troels; Nielsen, Susan; Rygg, Marite; Zak, Marek; Ronnelid, Johan; Nordic Study Grp Pediat Rheumatolo (2014)
  • Eronen, Marianne; Lauhio, Anneli; Suomela, Jarkko (2018)
    Anamneesin kertaus Nuoret vanhemmat toivat parivuotiaan poikansa yksityislääkärin vastaanotolle korkean kuumeen vuoksi. Terveyskeskuksesta heille oli vastattu, että siellä on pitkähkö jonotusaika, ja vanhemmat olivat huolissaan.
  • Sainio, Marko; Sutton, Robert M.; Huhtala, Heini; Eilevstjonn, Joar; Tenhunen, Jyrki; Olkkola, Klaus T.; Nadkarni, Vinay M.; Hoppu, Sanna (2013)
    A 2-year-old boy found in cardiac arrest secondary to drowning received standard CPR for 35 minutes and was transported to a tertiary hospital for rewarming from hypothermia. Chest compressions in hospital were started using two-thumb encircling hands technique. Subsequently two-thumbs direct sternal compression technique and after sternal force/depth sensor placement, chest compression with classic one-hand technique were done. By using CPR recording/feedback defibrillator, quantitative CPR quality data and invasive arterial pressures were available for analyses for 5 hours and 35 minutes. 316 compressions with the two-thumb encircling hands technique provided a mean (SD) systolic arterial pressure (SAP) of 24 (4) mmHg, mean arterial pressure (MAP) 18 (3) and diastolic arterial pressure (DAP) of 15 (3) mmHg. similar to 6000 compressions with the two thumbs direct compression technique created a mean SAP of 45 (7) mmHg, MAP 35 (4) mmHg and DAP of 30 (3) mmHg. similar to 20,000 compressions with the sternal accelerometer in place produced SAP 50 (10) mmHg, MAP 32 (5) mmHg and DAP 24 (4) mmHg. Restoration of spontaneous circulation (ROSC) was achieved at the point when the child achieved normothermia by using peritoneal dialysis. Unfortunately, the child died ten hours after ROSC without any signs of neurological recovery. This case demonstrates improved hemodynamic parameters with classic one-handed technique with real-time quantitative quality of CPR feedback compared to either the two-thumbs encircling hands or two-thumbs direct sternal compression techniques. We speculate that the improved arterial pressures were related to improved chest compression depth when a real-time CPR recording/feedback device was deployed.
  • And, Demir (2015)
    DISSERTATIONES SCHOLAE DOCTORALIS AD SANITATEM INVESTIGANDAM
    This study was undertaken to assess the feasibility of non-invasive sampling and assay of urinary gonadotropins for clinical evaluation of pubertal development. In the first study, the concentrations of LH and FSH in concurrent serum and first-morning- voided (FMV) urine samples of 820 children (486 boys and 334 girls, age 0-17 years) were determined with time-resolved immunofluorometric assay (IFMA). The detection limit of IFMA was 0.018 IU/L for FSH, 0.015 IU/L for LH and 0.012 IU/L for LHspec. It was possible to measure the low prepubertal LH and FSH concentrations reliably in these samples due to the high sensitivity and low detection limits of IFMA. The correlation between serum and urinary gonadotropin values was high (r=0.751; p <0.001 for FSH and r=0.720; p <0.001 for LH), and the urinary and serum concentrations were close to each other. Correcting urinary gonadotropin concentrations on the basis of urinary density or creatinine did not improve the correlation. Age-related changes in urinary LH and FSH (U-LH and U-FSH) were examined. The concentrations of U-LH and U- FSH decreased from birth until the child was a few months old, after which the upper range of the U-LH levels of girls remained stable at below 0.5 IU/L until age 9 years and of boys below 1.0 IU/L until age 11 years. The upper range of the U-FSH levels of girls remained below 3.0 IU/L until age 10 years and of boys below the same concentration until age 12 years. The median U-LH concentration during the prepubertal period was about 0.06 for girls and 0.07 for boys. For the boys, this figure rose 10- fold by age 11, 40-fold by age 12 and 50-fold by age 13-14. The overall increase in the median U-LH concentrations was 75-fold from 5 to 15 years and 35-fold from Tanner stage G1 to G5. The corresponding figures for girls were 30-fold by age 11, 70-fold by age 12 and 90-fold by age 14; the overall increase in median U-LH concentrations was 90-fold from 5 to 15 years and 40-fold from Tanner stage B1 to B5 times. These finding indicate that the U-LH concentrations of FMV samples obtained from clinically prepubertal children reflect pubertal levels. The age-related changes in U-FSH concentrations were similar for boys and girls; the only difference was that the levels were generally higher for girls, in particular between ages 2 8 years. U-FSH reached a 5-fold level compared to prepubertal levels by the end of the puberty in both sexes. FMV U-LH, U-FSH and their ratios correlated well with the corresponding basal and GnRH-stimulated serum concentrations (P <0.001). Receiver operating characteristic (ROC) curve analyses of urinary and serum LH and FSH concentrations showed that FMV U-LH and U-LH/U-FSH performed equally well as the GnRH test for differentiating early puberty (Tanner 2) from prepuberty (Tanner 1) [area under the curve (AUC) 0.768-0.890 vs. 0.712-0.858]. FMV U-LH and U-LH/U-FSH performed equally well as basal S-LH for predicting a pubertal GnRH test result (AUCs 0.90 0.93). Among the tests studied, only FMV U-LH differentiated the transitions from Tanner stage 1 to 2 and Tanner stage 2 to 3 (p <0.001 for boys and p-0.003 for girls). Again, this corroborates that FMV U-LH is the most reliable tool for evaluation of pubertal development. Therefore, FMV urinary LH determinations, which are non-invasive and, at most, minimally stressful for the child patient, can be used for preliminary diagnostic evaluation of pubertal development. It reduces the need for S-LH determinations and the GnRH stimulation tests, both invasive procedures.
  • Löppönen, Tuija; Mäenpää, Helena; Peltonen, Jari; Ahonen, Matti; Kiviranta, Tuula (2018)
    Lähtökohdat Tutkimuksessa verrattiin Suomen CP-vammaisten lasten ja nuorten lonkkien seuranta¬käytäntöjä Ruotsissa kehitettyyn CPUP-ohjelmaan. Ohjelman tarkoitus on ehkäistä lonkkien sijoiltaanmenoa varhaisella -konservatiivisella tai operatiivisella hoidolla. Menetelmät Valtakunnallisessa CP-hankkeessa kerättiin tiedot 362:sta alle 20-vuotiaasta potilaasta. ¬Tarkastelimme ¬erityisesti ensimmäistä lonkkaröntgenkuvaa ja lausuntoa, sekä selvitimme tehdyt kirurgiset ¬toimen¬piteet. ¬Selvitimme seurantakäytäntöjä myös kyselyllä lastenneurologian ylilääkäreille. Tulokset Lonkkaröntgenkuva oli otettu ainakin kerran 69 %:lta lapsista (n = 251), ensimmäisen kerran 0,2–15,2-¬vuotiaana. ¬CPUP-suosituksen mukaan lievimmissä liikuntavammoissa (GMFCS-luokka I) kuvausta ei tarvita rutiinin¬omaisesti. Kuitenkin 43 % tämän ryhmän lapsista oli kuvattu. Liikkumisen apuvälineitä käyttäville lapsille (GMFCS-luokat III–V) kuvausta suositellaan heti diagnoosin varmistuttua. Heistä 33 % oli kuvattu vasta yli 3-vuotiaana ja 6 oli jäänyt kuvaamatta. Päätelmät Lonkkien seuranta Suomessa poikkesi CPUP-ohjeistuksesta. Kansainvälisiin suosituksiin perustuva radiologinen seuranta mahdollistaa luksaatiokehityksen riittävän varhaisen toteamisen ja hoidon.
  • Sandström, John (Helsingin yliopisto, 2019)
    Finland har världens högsta incidens för typ 1 diabetes (T1D). Incidensen har ökat mångfalt under de senaste årtiondena i Finland och i andra utvecklade länder. Bl.a. detta och sjukdomens säsongberoende natur har riktat blickarna mot säsongberoende miljö-faktorer som utlösare av sjukdomsprocessen. Denna studies syfte var att undersöka om detta säsongberoende kan påvisas också i Finland och hur den förhåller sig till kön och ålder. Studiepopulationen bestod av 0–14 åriga finländska barn som hade diagnosticerats med T1D under åren 2002–2015. Säsonganalyser gällande diagnostidpunkten gjordes med hjälp av Poissons regressionsanalys, som säsongmodifierades. Vi observerade inci-densmönstret i förhållande till debutmånad samt säsongberoendets förhållande till kön och ålder. Diabetikerbarnen jämfördes med den teoretiska populationsenliga riskgrup-pen bestående av totalt antal levande 0–14 åringar i Finland per månad. Vår studie utvisade ett starkt säsongberoende. Säsongberoendet påverkades inte av kön men verkade bli kraftigare med stigande diagnosålder. Incidensen för pojkar var högre än hos flickor. Den årliga incidenstrenden var sjunkande fr.o.m. år 2006. Intressant var också att den yngsta åldersgruppen uppvisade den klart mest sjunkande incidenstrenden bland grupperna vilket väcker frågor om rotavirusvaccinets roll gällande incidensföränd-ringen. Rotavirusvaccinet infogades i det nationella vaccinationsprogrammet år 2009. Resultaten kan generera nya insikter angående sjukdomens patogenes och etiologi.
  • Jahnukainen, Timo; Lauronen, Jouni; Raissadati, Alireza; Pihkala, Jaana I.; Ylinen, Elisa; Puntila, Juha Tapani; Salminen, Jukka T.; Pätilä, Tommi; Mattila, Ilkka P.; Jalanko, Hannu Jaakko (2019)
    Background: The appearance of human leukocyte antigen (HLA) antibodies after solid organ transplantation predisposes recipients to graft dysfunction. In theory, vascular homografts, which are widely used in children with congenital heart defects, may cause allosensitization. Material/Methods: In this single-center retrospective study, the presence of pre-existing HLA antibodies in pediatric heart trans- plant (HTx) recipients with a vascular homograft was evaluated in a cohort of 12 patients. HLA antibodies were screened before and after HTx and positive screening results were confirmed and identified using the Luminex (R) single antigen bead method. Endomyocardial biopsies (EMB) and coronary angiography studies were re-evaluated to assess the prevalence of acute rejections and coronary artery change in these patients. Results: At the time of HTx, 8 patients (67%) had HLA antibodies detected by the Luminex assay, none of which were heart donor specific (DSA). All patients had negative leukocyte crossmatch. One patient developed DSAs against homograft donor prior to HTx. After the HTx, 5 patients (42%) developed DSAs against the heart donor and 4 patients (40%) against the homograft donor. In 2 patients (17%), the antibodies were against both heart and homograft donors. The rejection rate or prevalence of coronary artery vasculopathy did not differ significantly between the homograft cohort and our historical controls. Conclusions: Our results suggest that the prevalence of DSAs against homograft donor prior to HTx is relatively rare. However, almost half of the patients developed DSAs against homograft post-HTx. The clinical importance of these antibodies warrants further studies.
  • Kaipio, Johanna; Karisalmi, N.; Hiekkanen, K.; Stenhammar, H.; Lahdenne, P. (IOS PRESS, 2019)
    Studies in Health Technology and Informatics
    Patient experience (PX) is an important evaluation criterion for quality in healthcare. Compared to patient satisfaction, however less research has focused on the development of instruments to measure experiences of patients and their families. In the article, we describe the process of developing a PX questionnaire for the parents of pediatric patients in the context of children's hospital and illustrate the questionnaire items for measuring PX. The phases of the development process included retrospective interviews, description of the themes influencing PX and the metrics for measuring PX, as well as iterative development of three versions of questionnaires including data gathering and factor analysis. The final versions of the surveys suggested for implementation at the hospitals include eight PX statements for the outpatient clinic and five statements for the ward. Compared to satisfaction surveys, the developed surveys emphasize the aspects of parent's attitude towards the illness, support for families, and daily arrangements with a child patient. © 2019 American Psychological Association Inc. All rights reserved.
  • Gaily, Eija; Roivainen, Reina (2018)
    Dravet’n oireyhtymä on harvinainen, mutta todennäköisesti alidiagnosoitu sairaus. Sen tavallisin syy on hermosolujen natriumkanavien toimintaa säätelevän SCN1A-geenin virhe. Sairaus alkaa infektioon, rokotukseen tai muuhun lämmönnousuun liittyvillä pitkittyneillä kuumekouristuksilla ensimmäisen ikävuoden aikana. Vaikea epilepsia on tunnetuin oire, mutta useimmilla on myös vaikeita kognitiivisia ja motorisia häiriöitä. Diagnoosilla on merkitystä, koska epilepsialääkkeiden oikealla valinnalla voidaan estää sarjakohtaukset ja lievittää oireita. Lapset tulee rokottaa normaalisti diagnoosista huolimatta.
  • Jaakkola, Ilkka; Hiippala, Anita; Happonen, Juha-Matti (2020)
  • Kiilavuori, Anna; Pätäri-Sampo, Anu (2021)
    • Esimurrosiässä vulvovaginiitti on tyttöjen yleisin gynekologinen vaiva. Sille altistavat anatomiset ja ¬fysiologiset syyt ja hygieniatavat. • Hyvä anamneesi ja kajoamaton tutkiminen ovat diagnostiikan perusta. • Yleisin on epäspesifinen tulehdus. Hoitona on hygieniatapojen korjaaminen avohoidon ohjein. • Toistuva tai jatkuva oireilu, verinen tai muu runsas emätinvuoto viittaavat spesifiseen tulehdukseen, vierasesineeseen tai muuhun harvinaiseen syyhyn. • Streptococcus pyogeneksen ja kihomatojen aiheuttama tulehdus voidaan hoitaa avohoidossa. Muut epäilyt lähetetään erikoissairaanhoitoon.
  • Liimatta, Jani; Utriainen, Pauliina; Voutilainen, Raimo; Jääskeläinen, Jarmo (2020)