Browsing by Subject "Commercial Law"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-20 of 63
  • Zhang, Xiaodan (Helsingin yliopisto, 2021)
    In 2013, the Company Law has revised the capital system, enacting the capital subscription system and giving more freedom to corporate autonomy. However, there are still some conflicts arising under such system, especially for conflicts on the allocation of voting rights of shareholders who have not contributed subscribed capitals in full. Therefore, it is necessary to conduct a research and discuss how to deal with such conflicts by analyzing the capital systems in different countries and relevant cases in China. This article focuses on how to better allocate shareholders’ voting right under capital subscription system after fully considering its benefits and problems. To solve this problem, it contains the following aspects: (1) Introduction of shareholders’ voting rights and capital subscription system; (2) Discussion of the current situation and existing problems of shareholders’ voting rights under capital subscription system; (3) In-depth analysis of current theory and cases in China; (4) Comparison of capital systems, such as authorized capital system in the U.K and compromise capital system in Japan, in other countries; (5) Suggestion on how to better allocate shareholders’ voting rights to solve existing problems.
  • Ligi, Karina (Helsingin yliopisto, 2021)
    The year 2021 marks 36 years since the landmark Mitsubishi ruling – confirming the arbitrability of competition law-based claims, and overturning the then prevailing American Safety decision, which denied the arbitrability of competition law disputes. Mitsubishi was not only a landmark ruling in the U.S., but it also induced a similar change in Europe, firstly with the encouragement of the Commission and then followed by the CJEU in Eco Swiss. However, the development and clarification of EU competition arbitration has been relatively slow and scarce. That is due to the nature of EU competition law, which has a lot of open terminology, the lack of arbitration mentioned in the legislation, and often the unwillingness of CJEU to clarify important concepts due to lack of information. Also, arbitration proceedings are confidential by nature – which historically has been one of the main arguments against arbitrability of competition disputes – therefore, the development and clarification of EU competition arbitration has only come up in limited circumstances, mostly in the recognition and enforcement phase of the arbitral award or when the losing party has challenged the award. The current position is that competition law is an arbitrable subject-matter in the EU. That position is mostly based on the application of Articles 101 and 102 TFEU, which mostly arise in arbitration proceedings. However, when stepping out of the confined boundaries of those Articles, and considering whether Article 106 TFEU on exclusive right; Articles 107-108 TFEU on EU state aid; EUMR on concentrations or follow-on damages actions based on EU competition law infringements are also arbitrable, the answer is more ambiguous. In theory, the answer is yes, subject to limitations of the Commission’s exclusive competence, but in practice, the arbitrability of those EU competition law issues poses many challenges on arbitrators. This thesis explores the jurisdictional issues and limitations on arbitrators’ to arbitrate EU competition rules, related claims and follow-on action damages.
  • Saarinen, Miia (Helsingin yliopisto, 2021)
    Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää arvopapereiden liikkeeseenlaskijan kovenanttisitoumuksia koskevan tiedonantovelvollisuuden oikeudellista ulottuvuutta. Sääntelyrakenteen tarkastelussa huomion keskiössä pidetään sisäpiiritiedon arviointia johtuen erityisesti kovenanttien luonteesta. Tämän pohjalta tutkimuksessa pyritään ottamaan kantaa sijoittajansuojaan ja sen toteutumiseen. Tutkimukseen liittyy tältä osin myös hyvin rajattu de lege ferenda –mielenkiinto, mutta tutkimuksessa ei tehdä laajaa de lege ferenda –analyysia sijoittajansuojan kehittämisestä. Tutkielma on ensisijaisesti pluralistista metodia hyödyntävä lainopillinen tutkimus vallitsevan oikeuden sisällöstä. Vaikkakin lainoppi on luonut kehykset tutkimukselle, on tutkimuksen näkökulmaa laajennettu myös taloudelliseen argumentaatioon, mikä ilmentää tutkimuksen pluralistista metodia. Tutkimuksen kohteena on kaksi eri velkainstrumenttiä, pankkilainarahoitus sekä joukkolainarahoitus. Tutkimuskohteessa erityistä problematiikkaa liittyy kovenanttien mahdollisiin rikkoutumistilanteisiin, joiden voidaan katsoa olevan erityisen herkkiä sisäpiiritiedon muodostumiselle. Kovenantin rikkoutumisesta aiheutuvista seuraamuksista sovitaan rahoitusinstrumenttikohtaisesti, pois lukien velkojen ristiineräännyttämistilanteet. Kovenantin rikkoutuminen voi instrumenttiin liitettyjen ehtojen mukaisesti muodostaa velan irtisanomisperusteen tai johtaa korvaukseen ja/tai neuvotteluihin luoton jatkosta. Tutkimuksessa kovenanttitiedottamista koskevan oikeudellisen sääntelykehyksen todetaan de lege lata olevan pirstaloitunut ja monisyinen. Johtopäätös tukee myös aiemmin oikeuskirjallisuudessa esitettyä väittämää siitä, että arvopaperimarkkinas ntelylle tunnusomaista on juurikin poikkeuksellinen monitasoisuus ja EU-tasoinen harmonisaatio. Kovenanttitiedottamista koskevat olennaiset säännökset sisältyvät erityisesti markkinoiden väärinkäyttöasetukseen, arvopaperimarkkinalakiin ja itsesääntelynormistoihin, minkä lisäksi erityisesti kirjanpitolautakunnan lausunnoilla on katsottava olevan vahva tulkintaa ohjaava vaikutus. Pörssin sisäpiiriohjeesta on johdettavissa sisäpiiritiedon arvioinnille se tärkeä lähtökohta, jonka mukaan erityistä merkitystä on annettava rahoitusvälineen lajille. Lisäksi tutkimuksessa todetaan sisäpiiritiedon arvioinnissa täsmällisyys- ja olennaisuusvaatimuksilla olevan olennainen, usein jopa ratkaiseva merkitys. Velkainstrumentistä riippumatta kovenantteja koskevassa informaatiossa erityisen olennaisena on pidettävä rahoitusinstrumentin irtisanomisperusteita, eli toisin sanoen sitä, onko kovenantin rikkoutuminen määritetty velan irtisanomisperusteeksi. Liikkeeseenlaskijan tiedonantovelvollisuudessa korostuu siten tapauskohtainen arviointi, sillä ei ole pidettävä itsestään selvänä sitä, että kovenantin rikkoutuminen muodostaisi luotonantajalle velan irtisanomisperusteen tai johtaisi rahoitussopimuksen ehtojen uudelleen neuvottelemiseen tai velan ennenaikaiseen eräännyttämiseen. Näin ollen sisäpiiritiedon tapauskohtaisessa arvioinnissa rahoitusinstrumentin ehdot muodostavat lähtökohdan sen perusteella, muodostaako kovenantin rikkoutuminen velan irtisanomisperusteen. Sijoittajansuojan näkökulmasta tutkimuksessa todetaan kullakin tiedonantovelvollisuutta sääntelevällä normilla olevan sijoittajansuojallinen ulottuvuus. Yhtiön taloudellisen tilanteen ja kovenanttisitoumusten osalta sijoittajansuojaa toteuttavat erityisesti markkinoiden väärinkäyttöasetus, arvopaperimarkkinalaki ja itsesääntely sekä toisaalta Finanssivalvonta toimivaltaisena valvontaviranomaisena. Sijoittajan tiedonsaantitarpeen voidaan kuitenkin perustellusti katsoa olevan korostunut yhtiön taloudellisen tilanteen heikentyessä, mistä johtuen myös kirjanpitolautakunnan ratkaisukäytännöllä on merkittävä sijoittajansuojaa toteuttava funktio.
  • Norrgård, Marcus (Svenska handelshögskolan, 2006)
    Research Reports
    Den här boken handlar om ansvar för avtalsingrepp, d.v.s. otillbörliga ingripanden i kommersiella avtalsförhållanden, i finsk rätt. Man kan indela avtalsingreppen i åtminstone fyra olika typfall. Det grundläggande typfallet, som utgör kärnan för avtalsingreppsproblematiken, kallas medverkan till avtalsbrott. Frågan är om det är ansvarsgrundande att en i förhållande till ett giltigt avtal utomstående person förmår den ena avtalsparten att begå ett avtalsbrott. Det andra typfallet, medverkan till avtalsenligt upphörande av avtal, innebär att den utomstående personen förmår avtalsparten att säga upp eller på annat sätt avsluta avtalet på ett avtalsenligt sätt. I det tredje typfallet, ingrepp i prekontraktuella förhållanden, förmås den presumtiva avtalsparten att inte ingå avtal. I det fjärde typfallet, utnyttjande av redan begånget avtalsbrott, utnyttjar den utomstående det av avtalsparten redan begångna avtalsbrottet till egen fördel. Frågan analyseras inom ramen för regleringen mot otillbörlig konkurrens (1 § lagen om otillbörligt förfarande i näringsverksamhet) i ljuset av konflikten mellan konkurrensfrihet och respekten för avtal. Argumenten för och emot ett ansvar hämtas bl.a. från rättsekonomins teori om effektiva avtalsbrott, grundrättigheterna och utländsk rätt. Undersökningen resulterar i att den utomstående bör vara ansvarig för medverkan till avtalsbrott. Detta gäller såväl ersättning enligt skadeståndslagen som förbud (såväl förbudsdom som interimistiskt förbud). Frågan om det senare avtalets ogiltighet diskuteras också. I fråga om de tre andra typfallen bör ansvar inte uppkomma.
  • Kallela, Karla (Helsingin yliopisto, 2021)
    3D printing has been described as a revolutionary technology challenging copyright law to the core. 3D printing essentially enables the fast reproduction of objects and enables transforming digital items into physical ones effortlessly. This thesis examines the copyright status of a computer-aided design (CAD) file, which functions as the blueprint and instructions for a 3D printer. Such a file carries information about the design it contains, and a 3D printer may read these instructions and produce the digital item in physical, three-dimensional form. The core of this thesis is to examine whether a CAD file fits within the scope of application of copyright law and further inspects the repercussions of copyright protection being granted for such files. Moreover, the writer suggests practical interpretations and changes as to how copyright law should be interpreted for the regime to be better adapted to technological change in the future. In this thesis, the writer concludes that based on the Finnish Copyright Act (404/1961) and Directive 2001/29/EC as well as applicable case law developed by the Court of Justice of the European Union (CJEU), there is nothing precluding treating such a file as subject matter which may be protected under the national (and EU) copyright regime. This interpretation is in fact encouraged from the basis of applicable case by the CJEU, such as cases C-5/08 Infopaq, C-355/12 Nintendo, C-310/17 Levola and C‑683/17 Cofemel. For something to constitute protectable subject matter, the focal point is for the expression to be contained with sufficient precision and objectivity and more importantly, that the expression constitutes the intellectual creation of its author. With regard to the repercussions of this protection, it is clear that should a CAD file be protected by way of a copyright, a 3D item produced from such a file should either constitute a reproduction or derivative work of such a file. Further, the writer suggests that in order to provide a clear framework for operators in the field, a position paper similar to the one adopted by the European Communities Trade Mark Association in April 2021 as regards design law and 3D printing should be developed. In addition, it is recommended that rightholders take proactive measures in safeguarding their works by adapting business models so that their authentic products are offered by way of different licensing models to combat piracy, similar to the solution developed in the music industry after peer-to-peer online sharing posed troubles for the industry. In the event of the true mass commercialization of 3DP, a centralized body to monitor the industry should be developed, one that establishes functioning licensing models to benefit rightholders. Finally, the FCA should be interpreted in a truly technologically neutral manner. It is likely that such an interpretation will however not fix all the issues copyright law is posed with, and thus, a cohesive copyright reform may be necessary in the future.
  • Jokiharju, Teemu (Helsingin yliopisto, 2020)
    Kapitalismin ongelmakohdat saavat jatkuvasti enenevässä määrin osakseen kriittistä tarkastelua niin tiedeyhteisöltä, medialta kuin yrityssektoriltakin. Kritiikin ytimessä on ajatus siitä, että yritykset aiheuttavat voitontuottamiseen tähtäävällä toiminnallaan suuren osan yhteiskunnassa esiintyvistä sosiaalisista, ympäristöllisistä ja taloudellisista ongelmista, ja että tällaisten negatiivisten ulkoisvaikutusten tuloksena yritysten ja niiden omistajien katsotaan vaurastuvan yhteiskunnan kustannuksella. Osakkeenomistajien varallisuusarvon maksimointi kytkeytyy olennaisesti osakeyhtiöinstituution peruslähtökohtiin, ja näin ollen kapitalismin kritiikin voidaan katsoa kohdistuvan osaltaan niihin seikkoihin, joiden vuoksi osakeyhtiömuoto on poikkeuksellisen suosittu liiketoiminnan harjoittamisen väline yrityssektorin keskuudessa. Vastapuheenvuorona kritiikille Michael E. Porter ja Mark R. Kramer esittivät vuosina 2006 ja 2011 julkaistuissa artikkeleissaan teorian nimeltä creating shared value (”CSV”). CSV:llä tarkoitetaan menettelytapoja, jotka parantavat samanaikaisesti yhtiön kilpailukykyä sekä taloudellisia ja sosiaalisia olosuhteita niissä yhteisöissä, joissa yhtiö toimii. Yhtiöoikeuden näkökulmasta keskeisin ero yritysvastuun (corporate social responsibility, ”CSR”) ja CSV:n välillä on se, että siinä missä CSR nähdään voitonmaksimoinnista erillisenä ja sitä mahdollisesti rajoittavana tekijänä, CSV näkee toiminnan yhteiskunnallisten vaikutusten huomioimisen elintärkeänä tekijänä osakkeenomistajien voitonmaksimoinnin kannalta. Tutkielman tarkoituksena on analysoida, onko CSV yhteensovitettavissa Suomen nykyisen osakeyhtiösääntelyn kanssa. Tutkielmassa tulkitaan OYL 1:5:n sisältöä ja selvitetään, onko CSV voitontuottamistarkoituksen kriteerit täyttävää toimintaa, jonka voimassa oleva osakeyhtiösääntely mahdollistaa. Tavoitteena on selvittää, missä määrin OYL 1:5 sallii muiden sidosryhmien kuin osakkeenomistajien intressien huomioimisen yhtiön päätöksenteossa silloin, kun sidosryhmien huomioon ottamisen tarkoitus on pitkällä aikavälillä tuottaa voittoa osakkeenomistajille. Näissä kysymyksissä perehdytään oppiin valistuneesta arvonmaksimoinnista. Toiseksi tarkoituksena on analysoida, missä määrin voimassa oleva yhtiön hallinnoinnin viitekehys yhtäältä mahdollistaa ja toisaalta kannustaa yhtiön johtoa CSV-liiketoimintaan eli käytännössä yhtiön toiminnan yhteiskuntavaikutusten ja sidosryhmien etujen huomioon ottamiseen liiketoiminnallisessa päätöksenteossa. CSV tarkoittaa usein uudistuksia yhtiön organisaatiossa ja innovointia; tällaisia toimia rajoittavia rajapintoja ovat lähtökohtaisesti yhtiön toiminnan tarkoitus sekä yhtiön toimiala. Toisaalta yhtiön johdon välinpitämättömyys sidosryhmiä ja yhteiskuntaa kohtaan voi johtaa tappioihin yhtiölle. Tällaisessa tapauksessa päätöksenteon rajapintana on OYL 1:8:n johdon huolellisuusvelvollisuus sekä OYL 22:1:n mukainen johdon vahingonkorvausvastuu yhtiölle aiheutetusta vahingosta. Lähestymiskulmana on käytännöllinen lainoppi: tarkoituksena on testata yhtiöoikeuden piirissä muodostettuja systematisointeja ja teorioita CSV:n mukanaan tuomien liike-elämän ongelmatilanteiden kontekstissa. Tavoitteena on siten esittää OYL:n yleisiä periaatteita koskevia tulkintasuosituksia. Tulkinnassa noudatetaan oikeuslähdeoppia: lähtökohtana on lain sanamuodon tulkinta, jota tuetaan erityisesti lain esitöissä esitetyillä kannanotoilla. Oikeuskäytäntöön viitataan siltä osin, kuin sitä on käsiteltävistä kysymyksistä annettu. Tulkinnan apuna hyödynnetään sekä kotimaista että ulkomaista oikeuskirjallisuutta, minkä lisäksi erityisesti voitontuottamistarkoituksen analyysin yhteydessä tulkinta-aineistoon on otettu mukaan myös liiketaloustieteellistä aineistoa. Esitän tässä tutkielmassa muutaman keskeisen väitteen. Väitän, että vaikka yhtiön etu samastetaan usein osakkeenomistajien etuun, kyse on enemmänkin tosiasiallisesta kuin käsitteellisestä yhteydestä. Yhtiön residuaalikassavirran omistajina osakkeenomistajat lähtökohtaisesti hyötyvät aina yhtiön arvon kasvattamisesta, ja yhtiön etu johtaa siten lähtökohtaisesti osakkeenomistajien etuun. Osakkeenomistajien etu ei kuitenkaan ole sama asia kuin yhtiön etu, sillä esimerkiksi tilanteissa, joissa osakkeenomistajat pyrkivät toimimaan opportunistisesti suhteessa yhtiön velkojiin, osakkeenomistajien intressissä voi olla sellainen toiminta, joka tosiasiassa tuhoaa yhtiön arvoa. Pidän järkevänä tulkintana sitä, että yhtiön arvoa tuhoava toiminta ei voi missään tilanteessa olla yhtiön edun mukaista. Toiseksi väitän, että OYL 1:5:n tulkinnassa keskeinen oppi valistuneesta arvonmaksimoinnista on eräänlainen CSV-liiketoimintamallin oikeudellinen vastinpari. Esitän lisäksi, että valistunut arvonmaksimointi on paitsi mahdollinen ja mielekäs, myös pääsääntöisesti ainoa rationaalinen tapa tulkita OYL 1:5:n tosiasiallista sisältöä. Näin ollen CSV-liiketoiminnan periaatteet ja osakeyhtiön toiminnan tarkoitus nykymuodossaan eivät ole ristiriidassa keskenään. Kolmanneksi väitän, että OYL:n yhtiön johdon toimintaa määrittävä sääntely mahdollistaa CSV:n harjoittamisen lähes ongelmitta ja myös kannustaa siihen de jure, muttei välttämättä de facto. Näin ollen vastuu CSV-periaatteiden integroimisesta yhtiön liiketoimintaan siirtynee jossain määrin osakkeenomistajakollektiiville, mikä voidaan toisaalta nähdä myös ilmentymänä riskin ja kontrollin osakkeenomistajille yleisestikin allokoivasta osakeyhtiöinstituution taustaperiaatteesta.
  • Virtanen, Filippa (Helsingin yliopisto, 2021)
    I Europa uppkom den immaterialrättsliga konsumtionsprincipen under tidigt 1900-tal. Den varumärkesrättsliga konsumtionsprincipen å sin sida erkändes genom EU-domstolens rättspraxis på 1970-talet, då genom rättsfallet Centrafarm mot Winthrop. Den varumärkesrättsliga konsumtionen har sedermera föreskrivits i såväl det första varumärkesdirektivet som den första EU-varumärkesförordningen. Även om den varumärkesrättsliga konsumtionen har en lång historia har dess tillämpning inte varit lika entydig. Det faktum att konsumtionsprincipens tillämpning inte varit entydig beror på en rad olika faktorer. Den främsta faktorn är dock att den varumärkesrättsliga konsumtionsprincipen påverkar samtliga parters – varumärkesinnehavarens, konsumentens och den inremarknadens – intressen, vilket gör att tillämpningens balansgång är svår. För att möjliggöra den inre marknaden inom EU och uppfylla dess strävan efter fri rörlighet kom den varumärkesrättsliga konsumtionsprincipen till. Konsumtionsprincipen innebär således en begränsning av varumärkesinnehavarens intressen, med andra ord dess ensamrätt, till fördel för den inre marknaden. Den inre marknadens grundläggande princip om fri rörlighet för varor kunde inte uppfyllas utan föreskrivelser om konsumtion som begränsade den monopol som bildas av varumärkesrättslig ensamrätt. Den varumärkesrättsliga konsumtionsprincip som vi i dagsläget känner till bygger på en huvudregel och ett undantag. Enligt huvudregeln har en varumärkesinnehavare inte rätt att förbjuda tredje parts användning av varumärket för varor som av varumärkesinnehavaren eller någon annan med dennes samtycke har släppt ut på marknaden under varumärket inom EU. Konsumtionsprincipens huvudregel är den regel som möjliggör att till exempel en bil fritt kan säljas vidare under sitt ursprungliga varumärke, även om den tredje part som återförsäljer bilen inte är innehavare av varumärket. Huvudregeln består är två centrala rekvisit som bör uppfyllas för att konsumtion ska vara för handen. Dels krävs varumärkesinnehavarens samtycke till att den varumärkesbelagda varan släpps ut på marknaden om någon än varumärkesinnehavaren släpper ut varan, dels krävs att den varumärksbelagda varan har släppts ut på marknaden inom EES-området. Den varumärkesrättsliga konsumtionsprincipens undantag innebär däremot att en varumärkesinnehavare under vissa omständigheter har rätt att förbjuda tredje parts användning, trots att den varumärkesbelagda varan varit föremål för konsumtion. I praktiken innebär konsumtionsprincipen således att en tredje part har rätt att använda den varumärkesbelagda varan eftersom varumärkesinnehavarens ensamrätt till varumärket, enligt huvudregeln, är konsumerad. Däremot innebär konsumtionsprincipens undantag att en varumärkesinnehavare har rätt att förbjuda tredje parts användning, trots konsumtion, om denne har en skälig grund för sitt förbud. Undantaget bygger således på ett rekvisit som kräver att en skälig grund ska vara för handen. Syftet med denna avhandling är att reda ut den varumärkesrättsliga konsumtionsprincipens undantag. För att reda ut undantagets innebörd kommer särskilt rekvisitet ”skälig grund” att analyseras i ljuset av rättspraxis. Eftersom konsumtionsprincipens undantag blir tillämpligt i fall där den varumärkesbelagda varan varit föremål för konsumtion är det viktigt att även redogöra för konsumtionsprincipens huvudregel. Därmed behandlar avhandlingen även en så kallad preliminär forskningsfråga som gäller just konsumtionsprincipens huvudregel. Den preliminära forskningsfrågans syfte är att reda ut när en varumärkesinnehavares ensamrätt till ett varumärke anses ha konsumerats. Avhandlingen undersöker även en huvudsaklig forskningsfråga som strävar efter att reda ut i vilka scenarion som konsumtionsprincipens undantag kan bli tillämplig. Den huvudsakliga forskningsfrågan strävar särskilt efter att specificera vilka grunder som, utifrån rättslitteratur och rättspraxis, har ansetts utgöra en i lagens mening skälig grund och således befoga varumärkesinnehavarens förbud, trots att varumärket varit föremål för konsumtion.
  • Sund-Norrgård, Petra (Svenska handelshögskolan, 2002)
    Research Reports
    Internets ökade betydelse gjorde att företagen började inse vilka problem som kan uppstå av att en webbsida med ett domännamn i form av deras varumärke olovligen handhas av en utomstående part. Konflikterna blev därför fler medan existerande tvistlösningsmekanismer ansågs dyra, tungrodda och ineffektiva. Ur detta behov föddes sedermera Uniform Domain Name Dispute Resolution Policy (UDRP). Detta internationella tvistlösningsförfarande skapades för att tillämpas på s.k. cybersquatting, dvs. situationer där domännamn, som inkräktar på andras varu- eller servicemärken, registreras i ond tro t.ex. för framtida försäljning. Jag granskar i denna avhandling huvudsakligen förutsättningarna för överföring eller upphävning av domännamnsregistreringar i enlighet med UDRP, varför jag fokuserar på artikel 4.a och då i synnerhet på innebörden av begreppet ”registrering och användning i ond tro”. Arbetet bygger huvudsakligen på en analys av de avgöranden som fattats inom ramen för UDRP. Syftet är att genom en systematisk undersökning av tillämpningen av begreppet ond tro beskriva och utvärdera rättstillämpningen inom UDRP. De granskade avgörandena är 396 st. till antalet och har meddelats under tidsperioden 14.1.2000-15.8.2001.
  • Ilmonen, Klaus (Helsingin yliopisto, 2016)
    The significance of EU level corporate governance regulation has been increasing in the years following the financial crisis. At the same time EU regulatory initiatives in this field have been subject to much criticism. The corporate governance systems in the EU vary significantly and it has been argued that EU initiatives have not been adapted to corporate environments prevalent in member states. This has been argued to have decreased the competitiveness of listed companies and the financial markets in the EU. Several EU corporate governance initiatives have also failed or been subject to considerable political compromise emphasizing the challenging political nature of the EU regulatory system. EU integration represents a model for coordinating interaction between different economies and political systems. Understanding how supranational systems work and developing regulation at this level remains an important venture. More attention is needed to adapt the design of EU regulation to the varied institutional environment across the EU. To be able to develop EU legal strategies and regulatory design in the field of corporate governance, a better understanding of the dynamics of EU policymaking remains important. The goal of the study is to provide a basis for developing legal strategies used in EU corporate governance regulation in light of the challenges of the (i) varied regulatory requirements of different corporate environments in the EU and (ii) the supranational political dynamics of corporate governance regulation. This requires a better awareness of the factors that affect (i) the impact and effectiveness of different legal strategies and regulatory mechanisms in different corporate environments and (ii) the political dynamics of EU policy-making with respect to corporate governance regulation. The study analyses corporate governance regulation in the context of specific environments of corporate governance and corporate ownership. With an emphasis on institutional and political aspects of corporate governance, the study analyses and compares the effects of different legal strategies in these environments; i.e. what the effects of different regulatory mechanisms have been on the relationships between corporate constituencies. The study focuses on corporate governance regulation in the context of concentrated ownership in a Nordic institutional environment. The study also analyses the political dynamics of EU policymaking based on economic theories of regulation and an institutional analysis of EU policy-making. The results of study include a framework for a corporate governance index that incorporates the prevalent institutional dynamic, as well as a qualitative model for developing regulatory policy at the EU level. The study relates to comparative corporate governance research and to political economy analysis of EU regulation.
  • Sundqvist, Jere (Helsingin yliopisto, 2021)
    Alkuperäislääkevalmistaja ja useat markkinoille pyrkivät rinnakkaislääkevalmistajat tekevät tyypillisesti patenttisovintosopimuk-sia, joissa sovitaan siitä, että rinnakkaisvalmistaja lopettaa alkuperäisvalmistajan patenttia koskevan oikeudenkäynnin ja lykkää valmisteensa myynnin aloittamista, kunnes riidanalaisen patentin suoja-aika on umpeutunut. Vastaavasti voidaan sopia myös, että alkuperäisvalmistaja lisensoi riidanalaisella patentilla suojatun keksinnön rinnakkaisvalmistajalle, joka maksaa alkuperäis-valmistajalle rojaltimaksuja keksinnön kaupallisesta hyödyntämisestä. Kuvattu asetelma on usein kilpailuoikeudellisesti ongel-maton. Jos alkuperäisvalmistaja on houkutellut rinnakkaisvalmistajan sitoutumaan toimintavapautta rajoittaviin sovintosopimusehtoihin esimerkiksi maksamalla tälle merkittäviä rahamääriä, kyse voi olla kilpailuoikeudellisesti ongelmallisesta käänteismaksusovin-nosta, jonka avulla osapuolet voivat poistaa patentinloukkausoikeudenkäyntiin liittyvän epävarmuuden ja korvata sen käänteis-maksusovinnon tuomalla varmuudella. Näin alkuperäislääkevalmistaja säilyttää monopoliasemansa ja rinnakkaisvalmistaja saa käänteismaksun myötä korvauksen, joka voi vastata jopa rinnakkaisvalmistajan odotettavissa olleita voittoja, jos alallepääsy olisi onnistunut. EU-kilpailuoikeudessa ”riittävän houkuttimen” sisältävät käänteismaksusovinnot on katsottu tarkoitukseen (by object) perustu-viksi kilpailunrajoituksiksi, jotka sellaisenaan osoittavat riittävää haitallisuutta. Houkutin on tyypillisesti ollut rahaa tai muuta hel-posti havaittavissa olevaa vastiketta, jolloin käänteismaksusovinnon katsominen by object -kilpailunrajoitukseksi on ollut verrat-tain suoraviivaista. Kun käänteismaksusovinto on katsottu by object -kilpailunrajoitukseksi, kilpailuviranomaisen ei ole ollut tar-peen analysoida sovinnon tosiasiallisia haitallisia vaikutuksia. Haitallisen vaikutuksen (by effect) analysoiminen on lähtökohtai-sesti tarpeen vain, jos on ensin todettu, ettei sopimuksen tarkoituksena ole ollut kilpailun rajoittaminen. EU-kilpailuoikeudessa on yleistymässä käytäntö, jossa perinteiset helposti havaittavat käänteismaksusovinnot on korvattu jär-jestelyillä, joissa ”riittävä houkutin” on kätketty erilaisiin alkuperäisvalmistajan ja rinnakkaisvalmistajan välisiin kaupallisiin sopi-muksiin tai muihin vastaaviin järjestelyihin, kuten täysin transaktiottomiin käänteismaksuihin. Tutkielmassa tutkitaan tällaisten epätyypillisten käänteismaksusovintojen arviointikriteereitä sekä mahdollisesti yleistyvän by effect -analyysin mielekkyyttä viime kädessä patenttioikeudellisten sovintojen arvioinnissa. Tutkielmassa on myös pohdittu epätyypillisten käänteismaksusovintojen arviointia ja oikeustilaa de lege ferenda -näkökulmasta.
  • Villmann, Getter (Helsingin yliopisto, 2021)
    Abstract Faculty: Faculty of law Degree programme: Master’s degree programme Study track: Commercial law Author: Getter Villmann Title: ESG Due Diligence in a Share Purchase Transaction from an Investor’s Perspective Level: Master’s thesis Month and year: April 2021 Number of pages: XVIII + 79 Keywords: ESG, ESG due diligence, sustainable investing, mergers and acquisitions Where deposited: The Helsinki University Library Additional information: Supervisor: Jukka Mähönen Abstract: Sustainable or responsible investing has increased its popularity among investors throughout the last decade. Thus, nowadays, a growing amount of investors systematically include environmental, social and governance (ESG) factors as a part of their investment processes. In the context of a share purchase transaction, ESG integration during the investment phase is best achieved through a comprehensive ESG due diligence review performed by the purchaser to support its investment decision. This thesis aims to find answers to the following research questions: (i) what are the benefits and drivers for investors to perform an ESG due diligence review; (ii) how is ESG due diligence process conducted; and (iii) what are the effects of ESG due diligence findings to a share purchase agreement and the proposed transaction. Despite the accompanying financial and time costs, as a conclusion of this thesis, it was identified that performing an ESG due diligence review is beneficial for the investor in several ways. The main benefits of ESG due diligence review are risk mitigation and future ESG related opportunities, impacts on valuation, and higher return opportunities in the long-term perspective. Based on the ESG due diligence findings, an investor can make an informed decision whether to move forward with the share purchase transaction or not. These findings can also be reflected in the share purchase agreement through liability provisions and other terms to help the purchaser mitigate risks. The research suggests that in most cases the ESG integration benefits outweigh the cost issues and other ESG barriers. As indicated by this thesis, ESG due diligence is often performed with the help of external advisors as a desk review. As there is no clear standardisation concerning relevant ESG issues, the scope of ESG due diligence review depends on what is considered material in each particular case. The materiality of ESG issues depends on various circumstances, inter alia, the sector and location of the investment target, investor’s previous knowledge about the target and investor’s other preferences. The conclusions section of this thesis also includes suggestions on how ESG assessments could be developed in the future.
  • Lehtinen, Anni (Helsingin yliopisto, 2021)
    Tutkielman tarkoitus on kartoittaa esteettisiä pistoshoitoja käsittäviin kuluttajapalveluihin liittyviä oikeudellisia kysymyksiä. Tutkielmassa käsiteltävät pistoshoidot ovat ensinnä hyaluronihappopistokset, joilla voidaan täyttää ja muotoilla kasvojen piirteitä. Hyaluronihappopistoksia ei pidetä vallitsevassa oikeustilassa lääkeaineina, eikä niiden esteettisessä tarkoituksessa tapahtuvaan injektiomuotoiseen antamiseen edellytetä tai myönnetä lupaa, koska ne eivät ole Valviran käsityksen mukaan terveyden- ja sairaanhoitoa. Toiseksi tutkielmassa käsitellään botuliinitoksiinipistoksia. Botuliinitoksiini on lääkeaine, jota saa ainoastaan lääkemääräyksellä. Botuliinitoksiinin pistäjän tulee Valviran mukaan olla joko lääkäri tai lääkärin valvonnassa oleva terveydenhuollon ammattihenkilö. Botuliinitoksiinin pistäminen on terveydenhoitoa, joten siihen sovelletaan lähtökohtaisesti terveydenhuollon toimintaa sääntelevää lainsäädäntöä. Kuten muihinkin kuluttajapalveluksiin, myös kasvojen pistoshoitoihin liittyy erilaisia potentiaalisia kuluttajaoikeudellisia ongelmakohtia. Tutkielman käydään läpi pistoshoitoihin soveltuva lainsäädäntö sekä hyaluronihapon että botuliinitoksiinin osalta. Lisäksi tutkitaan markkinointiin liittyviä näkökohtia, kuten terveyspalvelujen markkinointia sekä muita aihealueen kannalta relevantteja markkinointiin liittyviä seikkoja. Kolmannessa luvussa käydään läpi KSL 8 luvun tarkoittamia palveluksen virhetilanteita. Koska pistoshoitoihin – tai henkilöön kohdistuviin palveluihin ylipäätään – liittyen ei ole erityistä kuluttajaoikeudellista sääntelyä, sovelletaan näihin palveluihin KSL 8 luvun virhesääntelyä soveltuvin osin. Viimeiseksi käydään läpi kuluttajaturvallisuuteen liittyviä näkökohtia. Tutkielma on osunut tietynlaiseen siirtymävaiheeseen, koska KSL:n uutta 9 a lukua koskeva ehdotus odottaa pääsyä eduskunnan käsittelyyn. Toiseksi myös aivan vastikään voimaan tullut lääkinnällisistä laitteista annettu laki vaikuttaa suuresti alan sääntelykokonaisuuteen
  • Lassas, Fredrik (Helsingin yliopisto, 2021)
    Specialförvärvsbolag (“SPAC-bolag”) är bolag som grundas utan egen operativ verksamhet med avsikten att genomföra ett företagsförvärv. Bolaget ansamlar medel från investerare genom ett offentligt erbjudande för att finansiera ett efterföljande företagsförvärv. Företaget skall inom en förutbestämd tidsperiod på 36 månader genomföra förvärvet, och ifall detta misslyckas skall bolaget likvideras och bolagets aktier avlistas från börsen. I förvärvet väljs ett eller flera privata operativa bolag ut som målbolag, som sedan fusioneras med det börsnoterade SPAC-bolaget. Genom fusionen tas det onoterade företaget således upp till offentlig handel utan att genomgå en traditionell börsnoteringsprocess. I SPAC-affärsmodellen har de grundande aktieägarna, även kallade sponsorer, ofta en betydande maktposition i bolaget såväl genom sitt betydande aktieinnehav som genom nära förhållande med bolagets ledning. Detta har lett till att bolagsmodellen kommit att kritiseras inom den internationella rättslitteraturen för att strida mot vissa grundläggande aktiebolagsrättsliga principer såsom principen om aktieägarnas likställighet. Likväl har det nya marknadsfenomenet gett upphov till frågor kring SPAC-bolagets informationsplikter gentemot investerarna, i och med den osäkerhet som råder kring SPAC-bolagen. Bottnande i dessa problemområden undersöker avhandlingen således hur fenomenet SPAC passar in i den finska värdepappersmarknads- och aktiebolagsrätten. Särskilt granskas SPAC-bolagets natur, vilka krav på informationsplikt som finns för SPAC-bolag, samt hur vissa corporate governance -relaterade frågor gällande ledningens och aktieägarnas inbördes ställning och gränsdragning skall komma att tolkas inom SPAC-kontexten. Som stöd för granskningen utförs en praktisk fallstudie av ett nyligen börsnoterat finskt SPAC-bolag, Virala Acquisition Company. Slutsatserna som dras i avhandlingen är att SPAC-bolag inte skiljer sig avsevärt från traditionella börsbolag vad kommer till reglering. Avgörande är de strukturella val man i det enskilda fallet valt att implementerat i bolagets SPAC-modell. Den främsta skillnaden bolagsformerna emellan följer av att bolaget inte har någon egentlig operativ verksamhet, utan endast letar efter ett lämplig målbolag att förvärva och fusioneras med. Således kan SPAC-bolag ur investerarnas synvinkel ses som en form av private equity för småsparare, medan man ur målbolagens synvinkel kan se SPAC-bolag som en icke-konventionell finansieringskanal. Eftersom SPAC-bolagen skall anses erbjuda nya lösningar på gamla problem skall ytterligare reglering ännu inte anses behövlig, även om det står klart att det är för tidigt att förutspå hur SPAC-fenomenet kommer utvecklas och vilka praktiska följder fenomenet kommer få på den finska värdepappersmarknaden.
  • Vuorenlinna, Jenny (Helsingin yliopisto, 2021)
    Namn på produkter med en särskild anknytning till geografisk plats kan idag skyddas i EU genom systemet för registrering av geografiska ursprungsbeteckningar. Skydd kan beviljas för produkter som härstammar från ett visst geografiskt område och som till följd av detta fått en särskild kvalitet eller ett särskilt rykte. I nuläget omfattar EU:s system för skydd av geografiska ursprungsbeteckningar livsmedel, jordbruksprodukter, vin och spritdrycker. För andra produktklasser finns inget motsvarande skydd. Detta har lett till en diskussion i EU om att utvidga det rådande systemet till att omfatta även andra produkter än jordbruksprodukter, vilket kunde möjliggöra skydd för exempelvis traditionella hantverk. En utvidgning av det nuvarande skyddssystemet till att omfatta andra produkter än jordbruksprodukter har ansetts vara en lösning på det idag fragmenterade rättsläget, där dessa produkter skyddas genom nationella kvalitetsordningar, olika varumärkesrättsliga lösningar eller annan produktspecifik reglering. Samtidigt kan en utvidgning av systemet för geografiska ursprungsbeteckningar också medföra potentiella negativa effekter. Avhandlingens syfte är därför att utreda vilka alternativa rättsliga instrument som i nuläget kan skydda geografiskt anknutna produkter som faller utanför EU:s system för geografiska ursprungsbeteckningar. I avhandlingen utreds möjligheten till skydd genom EU:s reglering om otillbörliga förfaranden i affärsverksamhet samt unionens varumärkeslagstiftning, eftersom dessa delar många funktioner med skyddet av geografiska ursprungsbeteckningar. Den redan befintliga lagstiftningen verkar kunna ge ett grundläggande skydd för geografiskt anknutna produkter. Skyddets omfattning är ändå inte jämförbart med skyddet av geografiska ursprungsbeteckningar, som i vissa situationer åtnjuter ett mer omfattande skydd än varumärken, även om dessa skyddsformer på många punkter är jämförbara. Regleringen av geografiska ursprungsbeteckningar bygger på en mångfald av bakomliggande intressen, så som konsumentskydd, reglering av konkurrens samt jordbruksrelaterade frågor. Av dessa orsaker anses ofta reglering av otillbörliga affärsmetoder eller varumärkesrätten medföra ett otillräckligt skydd för geografiskt anknutna produkter. Det finns emellertid skäl att behålla en restriktiv inställning till en utvidgning av skyddet av geografiska ursprungsbeteckningar i EU. Därmed bör även alternativa instrument för att skydda icke-jordbruksprodukter beaktas i utredningen av ett möjligt framtida skyddssystem för andra produkter än jordbruksprodukter.
  • Kähkönen, Noora (Helsingin yliopisto, 2021)
    Henkilötietoon liittyvät taloudelliset mahdollisuudet ymmärretään yhä paremmin niin yritysmaailmassa kuin yksilöidenkin keskuudessa. Henkilötietoa pidetään yhtenä tietoyhteiskunnan merkittävimpänä tuotannontekijänä. Henkilötiedon hyödyntämisestä seuraava taloudellinen arvo kohdistuu tällä hetkellä kuitenkin vain harvoille markkinatoimijoille, minkä on pelätty johtavan jopa tietomonopoliksi luonnehdittuun tilaan. Erityisesti yksilön asema hänen henkilötietojensa hallinnan ja hyödyntämisen suhteen vaikuttaa heikolta. EU:n yleinen tietosuoja-asetus tarjoaa yksilölle juridisen perustan määrätä henkilötietojensa käyttämisestä, mutta ei ota kantaa henkilötiedon hyödyntämisestä seuraavan taloudellisen arvon kohdistumiseen. Henkilötiedon hallinnan ja hyödyntämisen ympärillä vallitsevaan epäselvään markkinatilanteeseen on pyritty puuttumaan esittämällä ratkaisuksi erilaisia tiedonhallintamalleja. Yhtenä vaihtoehtona tiedonhallintamalliksi on ehdotettu myös omistusoikeuteen perustuvaa henkilötiedon hallintaa, jonka tarkastelemista ei haluta ohittaa ottaen huomioon omistusoikeuden merkittävä asema markkinatalousyhteiskunnassa. Tiedon luonteeseen liittyvät helppo kopioitavuus, tiedon dynaamisuus ja vaikea määriteltävyys tekevät henkilötiedosta erityislaatuisen varallisuusobjektin. Henkilötiedon hyödyntämiseen liittyy myös sellaisia sekä yhteiskunnallisia että yksilöllisiä tavoitteita, jotka on huomioitava erilaisia tiedonhallintamalleja tarkasteltaessa. Henkilötietoon liittyvät erityispiirteet sekä ihmiskeskeisen tiedonhallinnan tavoitteet huomioon ottaen, valikoituu tarkastelun keskiöön lopulta henkilötiedon hallinnan yhtiöittämiseen perustuva tiedonhallintamalli, tieto- osuuskunta. Tieto-osuuskunta on jäsentensä muodostama yhteisö, jonka tarjoaman alustan avulla yksilöt voivat hallita henkilötietojaan itsensä sekä yhteisön eduksi. Osuuskuntalaissa (421/2013) säännelty yhteisömuoto tarjoaisi laintasoisen viitekehyksen tieto-osuuskunnan toiminnan järjestämiseksi. Tutkimuksessa tarkastellaan ensinnäkin, miten tieto-osuuskunta rakennetaan osuuskuntalain puitteissa ja toisaalta millaisia mahdollisuuksia osuuskunta yhteisömuotona tarjoaa tieto-osuuskunnan käytännön toteuttamiselle. Tutkimuksella pyritään näin vastaamaan yhteiskunnalliseen epäkohtaan oikeudellista tutkimusta hyödyntäen. Kun huomioidaan osuustoimintaan liittyvät yhteiskunnalliset edut, osuuskuntaan yhteisömuotona liittyvät ominaisuudet sekä osuuskuntaan laintasoisena järjestelmänä liittyvät mahdollisuudet, päädytään tutkimuksessa johtopäätökseen, jonka mukaan tieto-osuuskunta vaikuttaa lopulta hyvinkin luontevalta tavalta toteuttaa tutkimuksen tavoitteita vastaava ihmiskeskeinen tiedonhallintamalli.
  • Lillomäki, Heli (Helsingin yliopisto, 2021)
    Tässä tutkielmassa tarkastellaan sitä, miten vakuutusyhtiö saa käsitellä vakuutuksenottajan ja vakuutetun henkilötietoa yksityistapaturmavakuutusta solmittaessa ja sen voimassa olon aikana. Vakuutuksenottajalla tarkoitetaan tässä kuluttajaa, joka on solminut vakuutuksenantajan kanssa vakuutussopimuksen. Vakuutettu on tässä vakuutuksen kohteena oleva luonnollinen henkilö. Keskeinen henkilötietojen suojaa koskeva säädös on yleinen tietosuoja-asetus, jonka mukaiset vaatimukset vakuutusyhtiön on huomioitava tämän käsitellessä henkilötietoa. Henkilötietojen suojaa koskevasta yleisestä tietosuoja-asetuksesta seuraa ensinnäkin, että vakuutusyhtiö ei saa käsitellä luonnollisena henkilönä olevan vakuutuksenottajan tai vakuutetun henkilötietoa, ellei sille ole yleisen tietosuoja-asetuksen mukaista lainmukaista käsittelyperustetta. Lainmukainen käsittelyperuste on yksityistapaturmavakuutuksen osalta käsillä silloin, kun vakuutettu tai vakuutuksenottaja antaa henkilötietojen käsittelyyn suostumuksen, käsittely on tarpeen vakuutussopimuksen täytäntöönpanemiseksi tai sitä edeltävien toimien vuoksi, vakuutusyhtiön lakisääteinen velvollisuus edellyttää henkilötietojen käsittelyä tai kun vakuutusyhtiön oikeutettu etu puoltaa henkilötietojen käsittelyä. Näiden käsittelyperusteiden nojalla vakuutusyhtiö voi käsitellä esimerkiksi vakuutettua koskevaa terveydentilatietoa, yhteystietoja ja henkilötunnusta. Lainmukaisen käsittelyperusteen lisäksi vakuutusyhtiön tulee noudattaa henkilötietojen käsittelyssä myös muita yleisessä tietosuoja-asetuksessa asetettuja edellytyksiä henkilötietojen käsittelylle. Vakuutusyhtiön tulee esimerkiksi noudattaa tietojen minimoinnin periaatetta, eikä tämä näin ollen saa kerätä vakuutetusta tai vakuutuksenottajasta muita kuin ainoastaan ennalta määriteltyyn käsittelytarkoitukseen nähden välttämättömiä tietoja. Samoin vakuutusyhtiön tulee huolehtia teknisillä ja organisatorisilla toimenpiteillä, ettei esimerkiksi vakuutettua koskevaan terveydentilatietoon ole pääsyä muilla tahoilla kuin henkilöillä, jotka tietoa tarvitsevat työtehtävissään. Vakuutusyhtiön tulee myös huolehtia muun muassa siitä, että tällä on käytössä vakuutettua ja vakuutuksenottajaa koskevat ajantasaiset yhteystiedot. Tutkielmassa on varsinaisen henkilötietojen käsittelyn lisäksi tarkasteltu sitä, mitä vakuutuksenottaja tai vakuutettu voi tehdä havaittuaan, että vakuutusyhtiö on käsitellyt tämän henkilötietoa lainvastaisesti. Vakuutettu tai vakuutuksenottaja voi ensinnäkin selvittää tapahtunutta vakuutuksenantajan kanssa, minkä lisäksi vakuutettu tai vakuutuksenottaja voi tällöin rajoittaa vakuutusyhtiön oikeutta käsitellä tämän henkilötietoa. Lisäksi vakuutettu tai vakuutuksenottaja voi valittaa vakuutusyhtiöstä tietosuojalainsäädännön toteutumista Suomessa valvovalle viranomaiselle, tietosuojavaltuutetulle. Vakuutettu tai vakuutuksenottaja voi tarvittaessa myös nostaa kanteen tietosuojavaltuutettua vastaan, mikäli vakuutettu tai vakuutuksenottaja on tyytymätön tietosuojavaltuutetun toimintaan tai päätökseen. Vakuutettu tai vakuutuksenottaja voi myös nostaa kanteen vakuutusyhtiötä vastaan tuomioistuimessa. Vakuutetulla ja vakuutuksenottajalla on oikeus yleisen tietosuoja-asetuksen mukaisesti myös korvaukseen henkilötietojen lainvastaisesta käsittelystä aiheutuneesta aineettomasta ja aineellisesta vahingosta. Vakuutettu tai vakuutuksenottaja voi vaatia tätä korvausta joko esittämällä vaateensa suoraan vakuutusyhtiölle tai nostamalla asiaa koskevan kanteen vakuutusyhtiötä vastaan tuomioistuimessa.
  • Markkanen, Kalle (Helsingin yliopisto, 2021)
    Tutkielmassa tarkastellaan hinnoittelualgoritmien kilpailuoikeudelliseen valvontaan liittyviä haasteita erityisesti kartellikiellon soveltumisen ja siihen liittyvän todistelun näkökulmasta. Kartellikiellon soveltaminen on yleisesti edellyttänyt yritysten välisen yhteisen tahdon muodostamista suoralla kommunikaatiolla. Vertaamalla kartellikiellon tunnusmerkistöä oikeuskirjallisuudessa esille nousseisiin algoritmisten kolluusioiden eri skenaarioihin tutkielmassa huomataan, että kartellikielto soveltuu varsin hyvin eksplisiittisiin algoritmisiin kolluusioihin, mikä ei taas päde hiljaisten algoritmisten kolluusioiden kohdalla. Kilpailuoikeudellisessa keskustelussa kyseistä huomiota on pidetty uhkana kilpailupolitiikan tehokkaalle toteutumiselle, sillä algoritmien on pelätty tekevän hiljaisista kolluusioista aikaisempaa yleisempiä. Tutkielmassa argumentoidaan kuitenkin, että nykytiedon valossa toimivan kilpailuvalvonnan kannalta ongelmallisimpia eivät kuitenkaan ole uhkakuvat hiljaisista algoritmisista kolluusioista, vaan eksplisiittisiin algoritmisiin kolluusioihin liittyvä kilpailuoikeudellinen todistelu. Ilman riittävää todistusaineistoa kielletystä yhteistyöstä myös eksplisiittiset algoritmiset kolluusiot voivat näyttää hiljaisilta kolluusioilta. Tutkielmassa todisteluproblematiikan huomataan kohdistuvan erityisesti yritysten tarkoituksen ja tietoisuuden osoittamiseen muusta kuin osapuolten suorasta kommunikaatiosta kertovasta materiaalista. Todisteluun liittyvän problematiikan vuoksi tutkielmassa tarkastellaan myös kartellien näyttökynnystä ja kilpailuoikeudellista todistusharkintaa. Riittävän näytön taso linkittyy kartelliasioissa käytännössä tuomarin vakuuttamiseen uskottavimmalla selityksellä. Lisäksi näyttökynnyksellä on myös keskeinen yhteys kartelleista saatavan näytön vähäisyyteen, minkä vuoksi kartelleihin liittyvässä todistelussa onkin sallittua käyttää pitkälle menevää aihetodistelua. Tilanteissa, joissa näyttöä on äärimmäisen vaikea saavuttaa, kartelliasioissa hyödynnetään myös niin sanottuja faktillisia presumptioita. Vertailtaessa tavallisten kartellien todistelua algoritmisten kolluusioiden todisteluun, tutkielmassa havaitaan, että algoritmisiin kolluusioihin liittyy mahdollisesti enemmän käytettävissä olevaa näyttöä. Käytettävissä oleva näyttö olisi todennäköisesti kuitenkin varsin teknisluontoista, minkä vuoksi näytön suurempaa määrää ei voida pitää yksinomaan kilpailuvalvontaa helpottavana asiana niin sanotun algoritmisen läpinäkymättömyysongelman vuoksi. Hinnoittelualgoritmien tarkastelu voi olla tapauskohtaisesti joko erittäin työlästä tai kenties jopa mahdotonta. Kyse on todistusharkinnallisesta haasteesta, sillä yleisesti ottaen vain näytön vähäinen määrä – eikä siis sen kompleksisuus – on voinut madaltaa näyttökynnystä. Läpinäkymättömyysongelman vuoksi tutkielmassa tunnistetaan tarve ennakolliselle ja hallitulle ratkaisulle, joka pystyisi tasapainoilemaan kilpailupolitiikan tehokkaan toteutumisen sekä kartellitapauksissa sovellettavan syyttomyysolettaman välillä. Ratkaisuksi tutkielmassa esitetään kahta uutta kilpailuoikeudellista presumptiota, joiden nojalla kilpailuviranomaiset voisivat tiettyjen edellytysten täyttyessä olettaa hinnoittelualgoritmien toimivan kilpailunvastaisesti, minkä lisäksi viranomaiset voisivat myös olettaa algoritmeja käyttävien yritysten olevan tietoisia niiden kilpailunvastaisesta toiminnasta. Käytännössä tutkielmassa päädytään johtopäätökseen, että yrityksillä tulisi olla aiempaa suurempi vastuu sen huolehtimisesta, että ne noudattavat kilpailuoikeudellista sääntelyä toimiessaan digitalisoituvilla markkinoilla.
  • Salmela, Aki (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää osakeyhtiön liikkeeseen laskeman hybridilainan asema ensinnäkin suhteessa osakeyhtiölain (”OYL”) 1:5:ssä mainittuun toiminnan tarkoitukseen ja toiseksi millaisissa olosuhteissa toiminnan tarkoituksen kriteeri voi täyttyä. Osakeyhtiöoikeus on laajan dispositiivista, mikä on osaltaan muokannut yhtiön rahoituskenttää kohti markkinoilta suoraan hankittavaa rahoitusta. Hybridilainojen sääntely on varsin vähäistä, eikä esimerkiksi OYL tunne sitä käsitteenä ollenkaan. Hybridilaina on yksi välipääomarahoituksen kenttään kuuluvista instrumenteista, jotka sisältävät sekä oman että vieraan pääoman tunnusmerkkejä. Rahoitusvälineiden räätälöinnistä johtuen niillä voi olla erilaisia vaikutuksia osakkeenomistajiin. Juuri nämä vaikutukset ovat tämän tutkimuksen keskiössä. Yhtiön toiminnan tarkoitusta arvioidaan pitkällä tähtäimellä, going concern. Osakeyhtiössä osakkeenomistajat ovat luovuttaneet yhtiön haltuun pääomaa, jota yhtiön johto disponoi lähtökohtaisesti osakkeenomistajien varallisuuden maksimoivalla tavalla. Hybridilainan liikkeeseen laskeminen toiminnan tarkoituksen arvioinnin kannalta on tutkimuksen ydin. Tutkimus jakautuu johdantokappaleen lisäksi hybridilainaa välipääomarahoitusinstrumenttina käsittelevään toiseen kappaleeseen, osakkeenomistajan positiota yhtiössä käsittelevään kolmanteen kappaleeseen, yhtiön arvon maksimointia käsittelevään neljänteen kappaleeseen ja johtopäätöksiin. Tutkimus perustuu oikeusdogmaattiseen metodiin ja käyttää hyväkseen myös oikeustaloustieteellistä ajattelua. Yhtiön rahoitusrakenteen analysointi ja johtopäätösten tekeminen edellyttävät taloudellista ajattelua puhtaan osakeyhtiöoikeuteen paneutuvan oikeusdogmatiikan lisäksi. Tutkimus käyttää hyväkseen aikaisempaa kirjallisuutta muun muassa osakeyhtiön rahoituksesta, osakkeenomistajan riskipositiosta sekä sopimusoikeudesta. Tutkimuksen johtopäätöksistä ilmenee, että hybridilaina täyttää OYL 1:5:n toiminnan tarkoituksen kriteerin todennäköisesti niissä tilanteissa, joissa hybridilainalla saatava kirjanpidollinen oma pääoma estää yhtiötä ajautumasta insolvenssimenettelyyn. Toisaalta toiminnan tarkoituksen kriteeri voi täyttyä myös lievemmissä tilanteissa esimerkiksi silloin, kun hybridilaina estää liikkeeseenlaskijan muiden rahoitusinstrumenttien kovenanttien rikkoutumisen. Hybridilainan kustannus on tällöin perusteltu osakkeenomistajan varallisuuden maksimoinnin kannalta. Hybridilainan korkea kustannus voi olla suhteellista, jos yhtiö onnistuu saamaan hybridilainalla hankkimalleen pääomalle korkean tuoton. Ytimenä toiminnan tarkoituksen mukaisuuden tarkastelussa on hybridilainan vaikutus yhtiön toimintaan going concern. Pitkällä aikavälillä tapahtuva arviointi osoittaa myös sen, että toiminnan tarkoitus voi edellyttää hybridilainan lunastamista yhtiön taloudellisen aseman muututtua paremmaksi.
  • Kuusisto, Kalle (Helsingin yliopisto, 2021)
    Tutkielmassa tarkastellaan suunnatulle osakeannille ja yhtiön varojen käytölle asetettujen kynnysten välistä eroa ja pyritään havainnollistamaan, miten ne poikkeavat toisistaan. Osakeyhtiölain mukaan suunnatulle osakeannille tarvitaan yhtiön kannalta painava taloudellinen syy, koska siinä poiketaan osakeyhtiölain lähtökohtana olevasta osakkeenomistajien merkintäetuoikeudesta. Näin ollen suunnatun osakeannin toteuttamiselle on luonnollisesti korkeampi kynnys kuin tavalliselle osakeyhtiön varojen käytölle, jolle täytyy olla näytettävissä hyväksyttävä liiketaloudellinen peruste. Näin ollen tutkielmassa on tarkoituksena havainnollistaa, mihin painavan taloudellisen syyn kynnys asettuu suhteessa hyväksyttävään liiketaloudelliseen perusteeseen, ja mitä johdon on päätöksenteossaan huomioitava näitä toimia tehdessään. Tutkielman tutkimusmetodina on lainoppi, eli oikeusdogmatiikka. Tutkielmassa tulkitaan ja systematisoidaan voimassa olevan oikeuden sisältöä, minkä lisäksi tutkielmassa tarkastellaan aihetta osittain myös oikeustaloustieteellisestä näkökulmasta. Tutkielmassa esitellään myös satunnaisia näkökulmia muista oikeuskulttuureista tutkielman aihepiirin, kontekstin ja oikeudenalan kehityssuuntien havainnollistamiseksi, sillä vertailevat näkökulmat osakeyhtiölainsäädäntöön muista oikeuskulttuureista auttavat selittämään osakeyhtiöoikeudellisten käsitteiden sisältöä ja niiden kehitystä. Tutkielman keskeisinä lopputuloksina on, että painavan taloudellisen syyn ja hyväksyttävän liiketaloudellisen perusteen arvioinnissa korostuvat tismalleen samat elementit, eli yhtiön etu, joka näyttäytyy pitkälti toiminnan tarkoituksen tavoittelun muodossa. Tämän ohella arvioinnissa punnitaan johdon fidusiaaristen velvollisuuksien ja yhdenvertaisuusperiaatteen noudattamista, joiden lisäksi toimista saatu vastike vaikuttavat arviointiin. Tutkielmassa tarkasteltiin etenkin KKO 2018:19 ennakkotapausta painavan taloudellisen syyn elementtien havainnollistajana, ja tutkielmassa havaittiin, että tapauksen perustelut poikkeavat lainvalmisteluaineistosta asetetuista tavoitteista ja näkökulmista kohdistuen suunnatun annin edellytykseen, ja tätä korkeimman oikeuden risteävää kantaa lainsäätäjän tarkoitukseen nähden voidaan pitää poikkeuksellisena. Tutkielman johtopäätöksenä on, että yhtiön kannalta painavan taloudellisen syyn kynnys on todellisuudessa alhaisempi, kuin mitä lainsäätäjä sille on todennäköisesti tarkoittanut asettaa. Korkeimman oikeuden ratkaisukäytännön valossa on selvää, että painavan taloudellisen syyn täyttymistä arvioidaan nimenomaan yhtiön edun mukaisen toiminnan tarkoituksen tavoittelun, eli voitontuottamistarkoituksen kautta, ja näin ollen yksittäisen osakkeenomistajan kokema haitta on oikeutettavissa, mikäli toimen voidaan katsoa olevan yhtiön edun mukainen. Siten tutkielman johtopäätös onkin, että painavan taloudellisen syyn vaatimus on huomattavan lähellä hyväksyttävää liiketaloudellista perustetta, ja että yhdenvertaisuusperiaate korostuu painavan taloudellisen syyn arvioinnissa vähemmän kuin mitä oikeuskirjallisuudessa on arvioitu ja mitä lainsäätäjä on tavoitellut.
  • Salmivirta, Samuel (Helsingin yliopisto, 2020)
    In the wake of the financial crisis, the securitisation markets collapsed and securitisation fell into disrepute in both Europe and the United States. Securitisation was considered to be one of the root causes of the crisis and it subsequently came under intense regulatory scrutiny. By the mid-2010s, however, central banks and industry associations started promoting the revival of the European securitisation market. In September 2015, the European Commission set forth a proposal for a new EU securitisation regulation, with the intention to restart a sustainable European securitisation market. Subsequently, in December 2017, a two-part legislative package on securitisation was adopted following the Commission’s proposal. The first part of the package introduced a new EU securitisation regulation (“Securitisation Regulation”, Regulation (EU) 2017/2402), which established a general framework for all securitisations and a specific framework for simple, transparent and standardised (“STS”) securitisations. The second part of the legislative package, which was adopted as a separate regulation (Regulation (EU) 2017/2401), amended the prudential requirements for banks and investment firms investing in securitisation positions set in the EU Capital Requirements Regulation. This thesis critically examines the general obligations imposed on parties involved in long-term securitisation transactions under the Securitisation Regulation and the novel requirements for simple, transparent and standardised securitisations. The analysis of the Securitisation Regulation’s provisions indicates that both the general obligations and the STS requirements are extremely detailed and prescriptive. Consequently, the Securitisation Regulation has substantially increased the overall regulatory and administrative burden on securitising entities and institutional investors. This study provides evidence that thus far the regulatory reform has not succeeded in its objective of reviving a sustainable European securitisation market. Based on a normative analysis of the Securitisation Regulation’s provisions, this thesis identifies several regulatory obstacles that currently hold back the resurrection of the securitisation market. This thesis concludes that a number of improvements should be made to the current regulatory framework in order to incentivise market participants to issue and invest in securitisations. In light of the historical credit performance of European long-term securitisations, the proposed changes could be implemented without compromising investor protection.