Browsing by Subject "Communication"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-20 of 50
  • Kristensen, Julia (2010)
    Tarkastelen pro gradu -tutkielmassani viestintää pienissä ja keskisuurissa asiantuntijayrityksissä (pk-asiantuntijayrityksissä). Tavoitteeni on tuoda esiin, miten asiantuntijuus ja tietotyö vaikuttavat viestinnän merkitykseen osana työyhteisön toimintaa. Pyrin niveltämään tähän näkökulmaan läpi tutkielman pk-yritysten viestinnässä huomioitavia tai korostuvia tekijöitä. Asiantuntijuus ja tietotyö asettavat viestinnälle omanlaisiaan haasteita ja muuttavat perinteistä käsitystä viestinnästä erillisen viestintäyksikön vastuulla. Tietoperustaisissa asiantuntijaorganisaatioissa keskeistä on vastavuoroinen tiedon ja informaation luominen ja jakaminen, jolloin asiantuntijalta vaaditaan myös viestintäosaamista. Tarkastelen asiantuntijaorganisaation viestintää erityisesti Elisa Juholinin (2008) määrittelemän työyhteisöviestinnän dialogisen paradigman ja uuden agendan kehyksessä. Vaikka tarkastelen viestintää kokonaisvaltaisena osana työyhteisön toimintaa, nostan työyhteisöviestinnän osa-alueista erityiseen tarkasteluun johtamisviestinnän, johon liittyy asiantuntijaorganisaatiossa omia haasteitaan. Yksittäisinä asiantuntijaorganisaation johtamisviestinnän erityisalueina tarkastelen Maija-Leena Huotarin, Pertti Hurmeen & Tarja Valkosen (2005) ja Jari Salmisen (2001) käsittelemää informaation ja tiedon johtamista sekä Leif Åbergin (2006) käsittelemää johtamisen leadership-näkökulmaa, joka korostaa ihmisten johtamista. Lisäksi nostan esiin vuorovaikutteisen strategiaprosessin, jossa hyödynnetään koko organisaation kokemusta ja osaamista Pekka Aulan & Saku Manteren (2008), Joep Cornelissenin (2008) ja Manteren (2009) valossa. Tutkielmani empiirisessä osuudessa tarkastelen aihetta kolmen pk-sektorin liikkeenjohdon konsultointiyrityksen valossa. Tavoitteeni on selvittää, 1) millainen merkitys viestinnällä on pk-asiantuntijayrityksessä, 2) millaisia viestinnällisiä rooleja ja tarpeita työyhteisön jäsenillä on sekä 3) miten viestinnälliset tarpeet ja haasteet on otettu huomioon. Tutkimusotteeni on laadullinen, ja aineiston keruun menetelmänä käytän teemahaastattelua. Analysoin aineiston teemoittelemalla. Tutkimukseni perusteella viestinnällä on pk-asiantuntijayrityksissä kokonaisvaltainen merkitys sekä työyhteisön keskinäisessä toiminnassa että operatiivisessa työssä asiakasprojekteissa. Keskeisen osan työtä muodostavat informaation ja tiedon etsiminen, soveltaminen, vaihtaminen ja jakaminen sekä omassa työyhteisössä että asiakasorganisaatiossa. Viestinnällä on monta funktiota, joista yhteisöllisyyden luominen ja ylläpitäminen korostui. Yhteisöllisyys helpotti työyhteisön jäsenten keskinäistä informaation ja tiedon jakamista. Yhteisöllisyyden syntymistä ja ylläpitämistä edistivät avoin organisaatiokulttuuri, matala hierarkia sekä suunnitellulle ja spontaanille viestinnälle luodut rakenteet. Yhteisöllisyyttä haastavia tekijöitä olivat työyhteisön jäsenten fyysinen etäisyys, keskeneräisten asioiden käsittely ja strategiatyö. Avainasemassa yhteisöllisyyden haasteiden ratkaisemisessa ovat hyvät viestintäkäytännöt ja viestintärutiinit, jotka auttavat fyysisen etäisyyden ylittämisessä ja edistävät avoimen dialogin syntymistä työntekijöiden ja johdon välille.
  • Friström, Pamela Maria Helena (2010)
    Målsättningen med min pro gradu-avhandling är att diskutera och problematisera fenomenet kampanjjournalistik - särskilt ur etnicitetsperspektiv. I avhandlingens teoriavsnitt presenteras och definieras begreppet kampanjjournalistik, och argument för och emot mediekampanjer gås igenom. Vidare redogör jag för forskning kring kampanjjournalistik samt för forskning kring ras och etnicitet i medierna. För den empiriska delen av arbetet gör jag en fallstudie av en serie tidningstexter - Vasabladets rapportering om avvisningen av den ryskukrainska familjen Schymanskyj hösten 2002. Totalt handlar det om 13 texter - förstasidespuffar, nyhetsartiklar, reportage och notiser. Jag gör en kritisk diskursanalys av materialet enligt van Dijks modell för att försöka utforska huruvida artiklarna i det valda fallet kan uppfattas som kampanjjournalistik. Jag frågar mig också hur den eventuella kampanjen tar sig uttryck och vilket målet för den eventuella kampanjen i så fall är. Syftet med fallstudien är att illustrera och konkretisera den diskussion och de frågeställningar kring kampanjjournalistik som föregår analysen. Min bedömning är att Vasabladets rapportering om fallet Schymanskyj kan betraktas som kampanjjournalistik. Analysen visar att Vasabladet gör ett s.k. indirekt ställningsstagande där tidningen 1) vill väcka sympati för familjen Schymanskyjs öde – och det i kombination med 2) en viss myndighetskritik. Alla fall av kampanjjournalistik är naturligtvis olika, bland annat i grad av aggressivitet, och i Vasabladets fall handlar det onekligen om ett exempel på en mer subtil kampanj. Det tjänar ändå som ett dugligt exempel på kampanjjournalistik av sitt slag - en form av försiktig kampanj - i en minst sagt kontroversiell journalistisk genre.
  • Raatikainen, Henna (2010)
    Pro gradu -työ käsittelee pahuuden sijoittumista modernia yhteiskuntaa koskevaan keskusteluun ja teoretisointiin. Työn taustalla on ajatus siitä, että kaikki yksilöt kykenevät, vuorovaikutuksessa yhteiskunnan rakenteiden kanssa, pahuuteen ja väkivaltaan. Moderni yhteiskunta on rakennettu pahuuden ehkäisemiselle esimerkiksi lisääntyvän valvonnan avulla, mutta moderni tiede ja historiankirjoitus uskovat ihmisen hyvyyteen ja kykyyn toimia rationaalisesti. Moderni yhteiskunta käsitetään rationalismin logiikalla toimivaksi yhteiskuntamalliksi, jossa yksilön vastuu on suuri, ja jossa moraali on usein verrannollinen lain noudattamiseen. Yksilö on redusoitu operationalisoitavaksi yksiköksi. Tarkoituksena on pohtia, missä määrin tällainen teknistäminen unohtaa inhimillisyyden, johon katsotaan kuuluvaksi irrationaalinen ja toisinaan myös rationaalinen pahuus. Johtoajatus on, että pahuus on pyyhitty pois modernin yhteiskunnan terminologiasta. Työ on teoreettinen: modernin yhteiskunnan syntyä kuvaillaan yhteiskuntasopimusteoreetikkojen kuten Thomas Hobbesin ja John Locken pohdintojen avulla. Immanuel Kantin käsitys pahuudesta ja lain noudattamisesta velvollisuutena, sekä toisaalta Michel Foucault’n järjettömyyden historia antavat lisänäkökulmaa moderniteetin luonteeseen. Pahuus on voitu sijoittaa yksilöihin (kuten Kant), mutta myös modernin yhteiskunnan rakenteisiin. Hannah Arendtin käsitystä banaalista, yhteiskunnan rakenteista juontuvasta pahuudesta käsitellään kattavasti. Sosiologian ongelmaa pahuuden edessä lähestytään Émile Durkheimin “pyhän sosiologian” avulla, jossa Tiina Arppen aihetta koskevalla väitöskirjalla (2000) on suuri rooli. Friedrich Nietzschen kriittistä näkemystä syyn ja vaikutuksen logiikasta sovelletaan sekä moderniteettiin että journalismiin, joka henkirikosuutisissaan väistämättä etsii tapahtumille syitä. Järki (reason) merkitseekin perustelujen esittämistä ja syiden etsintää. Työn eräs kysymys on se, miten esimerkiksi joukkosurmia selittäviksi valituilla syillä käyttää poliittista valtaa ja toisaalta paeta vastuuta. Julkinen keskustelu ja journalismi rakentavat maailmaa tietyllä tavalla ja vaikuttavat yksilöiden yhteiskunnalliseen käsitteellistämiseen (social imaginaries, Charles Taylor), eli rakenteisiin, jotka määrittävät ajattelua. Pahuutta pohditaan teorian lisäksi myös käytännön julkisessa keskustelussa, jossa esiintyy useita pahuuden diskursseja; ainakin luonnontieteellinen, rakenteellinen sekä häiriön diskurssi. Journalismissa henkirikoskehykset ovat tabloidisaation myötä muuttuneet. Työssä kysytään, esimerkkiuutisten avulla. miten pahuudesta puhutaan moderniin yhteiskuntaan syntyneessä ja siitä raportoivassa journalismissa. Paha teko on journalismissa aina poikkeus, vaikka tiedämme, että murhia ja surmia tapahtuu jatkuvasti. Edellä teoretisoitua sovelletaan Leena Mäkipään ja Tuomo Mörän (2009) huomioihin pahuutta koskevien iltapäivälehtiuutisten muutoksesta 1980-luvulta tähän päivään. Postmodernismin ja tunnejournalismin mahdollisuuksia pahuutta käsittelevissä jutuissa avataan ja sidotaan Jürgen Habermasin vallan vahtimisen ideaaliin. Lisäksi pohditaan, miksi pahuutta on niin vaikea sijoittaa meihin ja meidän yhteisöömme. Miksi yhteiskunnallinen itsetutkiskelu on niin hankalaa, että pahuus on tarpeen ulkoistaa? Pahojen tekojen syyksi asetetaan esimerkiksi “toiset”, lainsäädäntö, aseet tai internet – ei koskaan meitä itseämme.
  • Salo, Varpu (2010)
    Tutkimuskohteenani ovat tekijöiden näkemykset aikakauslehtien verkkopalvelun kehittämisestä. Tämän työn liikkeellepaneva voima on havainto siitä, että aikakauslehtien suhtautuminen verkkopalveluiden kehittämiseen on ollut pitkään varsin konservatiivista sanomalehtiin verrattuna. Verkon käytön yleistyminen on kuitenkin asettanut aikakauslehdille uusia paineita verkkopalveluiden kehittämisestä. Viimeisen parin vuoden aikana verkkoon on ilmestynyt jatkuvasti uusia verkkopalveluita, joista yhä useammalla on taustallaan jotakin aikakauslehteä julkaiseva taho. Tämän tutkimuksen keskeisenä tavoitteena on lisätä verkkomediaa koskevaa ymmärrystä aikakauslehden kontekstissa tutkimuksen tilaajan Acacom Media Oy:n käyttöön. Tutkimuksen teoreettisessa viitekehyksessä tarkastelen aikakauslehden ominaisluonnetta viestimenä erittelemällä sen tuotantoa, markkinoita ja yleisösuhdetta kolmessa historiallisessa vaiheessa. Toisekseen käsittelen journalistista verkkomediaa ja sen kehittymistä erityisesti sanomalehden näkökulmasta, sillä verkkomedian tutkimusta on tähän mennessä tehty pääosin juuri sanomalehden kontekstissa. Erittelemällä sanomalehtien verkkopalvelujen kehitysvaiheita voidaan ennakoida niitä seikkoja, joihin aikakauslehdistö joutuu ottamaan kantaa kehittäessään verkkopalveluitaan. Empiirisenä tutkimuskohteena ovat aikakauslehtien tekijöiden näkemykset verkkopalvelun kehittämisestä. Tutkimus toteutettiin teemahaastatteluna. Valitsin kaksi aikakauslehteä kahdesta eri lehtitalosta: A-lehtien Demin ja Yhtyneiden Kuvalehtien Suomen Kuvalehden. Molemmista lehdistä haastattelin yhtä toimituksen ja yhtä konsernin edustajaa. Haastatteluissa pyrin selvittämään, miten aikakauslehtien verkkopalveluita on tähän mennessä kehitetty paperilehden, lukijoiden ja aikakauslehtimarkkinoiden näkökulmasta. Haastattelujen pohjalta toteutin sisällönanalyysin. Analysoimalla sekä verkon että aikakauslehtien kanssa operoivien ammattilaisten ajatuksia voidaan tehdä näkyväksi se, miten monimutkaista verkkomediaa on tähän mennessä hahmotettu ja mitä seurauksia valituilla toimintamalleilla on ollut. Analyysissa kävi ilmi, että tekijöiden näkemys aikakauslehtien verkkopalveluiden kehittämisestä oli vaihtunut haluttomuudesta eräänlaiseksi toiminnan elinehdoksi: verkossa on oltava. Taustalla vaikutti bisneslähtöinen ajattelu: aikakauslehtien on panostettava verkkopalveluihin, sillä potentiaaliset lukijat ja mainostajat viihtyvät yhä paremmin siellä. Keskeisenä tavoitteena oli kehittyä aikakauslehtitalosta erilaista julkaisutoimintaa harjoittavaksi aikakausmediaksi. Toinen keskeinen tulos liittyi aikakauslehden verkkopalveluiden toimintaperiaatteisiin. Havaitsin, että verkkopalveluiden kehittämistä ohjasi kaksi erilaista näkökulmaa, jotka vaikuttivat palvelun sisältöihin, luonteeseen, toimituksen rooliin, lukijasuhteeseen, esikuviin ja tulevaisuuden kehitysnäkymiin. Päädyin nimittämään näitä näkökulmia sosiaaliseksi ja orientoivaksi toimintaperiaatteeksi. Ensimmäisessä näkökulmassa verkkopalvelu nähtiin ensisijaisesti sosiaalisen kanssakäymisen välineenä, kun taas jälkimmäisessä lähestymistapa oli orientoiva: tavoitteena oli tarjota käyttäjille yleinen ymmärrys eli orientaatio maailmasta.
  • Österholm, Nina (2010)
    Syftet med denna pro gradu-avhandling är dels att granska den nya morgonandaktsformen i Radio Vega där Andrum och den traditionella morgonandakten kombinerats till ett och samma program, dels att beskriva andaktsproduktionen på kanalen även i övrigt. En viktig del av helheten består av den historiska bakgrunden till de andaktsprogram vi hör på Radio Vega i dag. Målet är således att se hur denna bakgrund, inklusive de senaste omställningarna på grund av ekonomiska orsaker, påverkat produkten radioandakt och var denna står i dag våren 2010. Forskningen är uppdelad i tre delar. Den första delen utgörs av en historisk översikt över den svenskspråkiga andaktsproduktionen vid Finlands Rundradio, den andra delen är en kvantitativ innehållsanalys av andaktsprogrammen och den tredje en enkätundersökning bland andaktstalarna. För att resultaten ska vara jämförbara med tidigare forskning har liknande analysmodeller gällande den kvantitativa analysen använts som i bland annat doktor Heikki-Tapio Nieminens forskning kring den finska radioandakten. Närläsning och intervjuer samt en enkätundersökning har också använts som metoder i denna avhandling. Den historiska genomgången visar att andaktsprogrammen genom tiderna har tvingats till grundlig rannsakan med jämna mellanrum. Även om kritiken tidvis varit hård både från Rundradio- och publikhåll så har debatten snarare fört produktens utveckling framåt än bakåt. Ständig debatt och rannsakan är åtminstone en av anledningarna till att vi fortfarande har andaktsprogram i public service-radion i Finland i dag. Speglat mot tidigare forskning visar resultaten att tidigare utvecklingstrender inom andaktsproduktionen håller i sig. Särskilt morgonandakterna går mot allt friare former med ett allt mer vardagsnära och lyssnarvänligt innehåll, även sedan sammanslagningen av Andrum och den traditionella morgonandakten. Enligt resultaten i enkätundersökningen finns det andaktstalare som klart vill missionera medan majoriteten snarare ser som sin uppgift att komma med nya tankar och infallsvinklar på människolivet. Enkäten visar att målgruppstänkande finns bland talarna men att det är svårt eftersom lyssnarna upplevs som en splittrad skara. Sammantaget visar resultaten att den nya morgonandakten i Radio Vega verkar ha har hittat sin form som ett mellanting mellan det gamla Andrum och den traditionella morgonandakten.
  • Mäkinen, M.; Castren, M.; Huttunen, K.; Sundell, S.; Kaartinen, J.; Ben-Meir, M.; Renholm, M. (2019)
    Objective: The objective of the study is to assess how well the emergency department (ED) personnel succeed in instructing the patient at discharge. Methods: In November and December 2016 at Peijas Hospital ED, Finland, a structured questionnaire was conducted during a phone interview on patients the day after discharge. Results: A total of 132 patients interviewed. Ninety percent had received discharge instructions from the ED staff, most of them (75%) about medication. Almost half of the patients (45%) were satisfied with the communication at discharge, those not satisfied (47%) felt that the staff did not know enough of their background to give discharge instructions. Of the patients, 20% thought that they did not have the opportunity to ask questions during the guidance session, and 41% thought that the session was too short and restricted. Some patients (20%) felt that the instructions were ambiguous, but 63% (83/132) felt they were able to follow them well or very well. Conclusion: The pace of care in the ED is fast and duration of the stay is short. The patients must be able to take responsibility of their self-care. Failure to follow medical discharge instructions could lead to non-compliance. Attention should be paid to enhancing the quality of discharge instructing and the instructions provided by the ED personnel, as recurring visits and inquiry calls add to the ED workload.
  • Moreno Ramírez, Francisco (Helsingin yliopisto, 2017)
    As in many countries, education in Chile has been a huge problem for authorities and researchers. Over time, there have been many attempts to improve quality, but with little to no success. It is difficult to find the main reason why Chilean education faces many problems. One reason could be the way teachers understand the policy instruments; the national curriculum, and how clear it is. However, it also could be related to the way of using skills related to communication in general, and teacher-student interaction in particular. My assumption is they have been ignored or under considered as part of the teaching process. Some experts have recognized the relevance of communication and teacher- student interaction, because of the significance of reciprocity. It has a very crucial role for effective teaching and learning to take place (Arthur, Gordon, & Butterfield, 2003). This is an in-depth research into both systems of education, a comparative and qualitative investigation that aim to analyse guidelines for teachers and principals. This research will collect data through the analysis of both national curriculums, to see how these terms are mentioned and described in them as part of the guidelines of every taught subject, and how many of these teaching methods include teacher-student interaction. For this reason, the purpose of my thesis is to analyse how the elements of communication and teacher-student interaction are presented in the official curriculums of Chile and Finland. Although the analysis of documents is the main source of data, this investigation considers also the observation to understand the dynamics in the classroom, despite being only an illustration.
  • Hirvonen, Jonni Santeri; Monto, Simo Petteri; Wang, Sheng Hua; Palva, Jaakko Matias; Palva, Satu Orvokki (2018)
    Sensory-guided actions entail the processing of sensory information, generation of perceptual decisions, and the generation of appropriate actions. Neuronal activity underlying these processes is distributed into sensory, fronto-parietal, and motor brain areas, respectively. How the neuronal processing is coordinated across these brain areas to support functions from perception to action remains unknown. We investigated whether phase synchronization in large-scale networks coordinate these processes. We recorded human cortical activity with magnetoencephalography (MEG) during a task in which weak somatosensory stimuli remained unperceived or were perceived. We then assessed dynamic evolution of phase synchronization in large-scale networks from source-reconstructed MEG data by using advanced analysis approaches combined with graph theory. Here we show that perceiving and reporting of weak somatosensory stimuli is correlated with sustained strengthening of large-scale synchrony concurrently in delta/theta (3-7 Hz) and gamma (40-60 Hz) frequency bands. In a data-driven network localization, we found this synchronization to dynamically connect the task-relevant, that is, the fronto-parietal, sensory, and motor systems. The strength and temporal pattern of interareal synchronization were also correlated with the response times. These data thus show that key brain areas underlying perception, decision-making, and actions are transiently connected by large-scale dynamic phase synchronization in the delta/theta and gamma bands.
  • Ylinen, Turkka (2010)
    Tutkielman lähtökohtana on kriittinen kulttuuriteollisuusteoria suhteessa nykyiseen mediakulttuuriin. Konkretisoin teoreettista asetelmaa tutkimalla nykyistä suomalaista elokuvakritiikkiä suhteessa kulttuuriteollisuusteoriaan ja -käsitteeseen liittyvään keskusteluun. Tarkastelen myös, kuinka elokuvakritiikki on siirtynyt osaksi verkkojournalismia ja internetin käyttäjälähtöisiä sisältöjä. Käsittelen kiistanalaista kulttuuriteollisuusteoriaa yhä elävänä kokonaisuutena, joka sisältää monia merkityksiä ja moneen suuntaan avautuvia näkökulmia. Pyrin suhteuttamaan kulttuuriteollisuusajattelun laajan perinteen aikamme mediamaisemaan. Frankfurtin koulun kriittinen teoria kulttuuriteollisuudesta muodostaa työn teoreettisen pohjan, mutta tarkastelen myös myöhempää kulttuuriteollisuuden teoretisointia ja käsitteen saamia uusia merkityksiä. Työn keskeiset lähteet kulttuuriteollisuuden osalta ovat Theodor W. Adornon ja Max Horkheimerin työn ohella David Hesmondhalghin ja Raija-Leena Loisan teokset käsitteen uusista merkityksistä ja niihin liittyvästä retoriikasta. Elokuvakritiikin osalta keskeisiin lähteisiin kuuluvat Mervi Pantin teokset. Kulttuuriteollisuusteorian ja 2000-luvun elokuvakritiikin keskeinen jännite muodostuu kaupallisten arvojen lomittumisesta media- ja kulttuurisisältöihin ja sisältötuotannon retoriikan tunkeutumisesta kulttuurikeskusteluun. Kytken elokuvakritiikin myös viime aikoina kuohuttaneeseen laajempaan keskusteluun suomalaisen kulttuurijournalismin tilasta. Olennainen kytkentä 2000-luvun mediakulttuuriin on internetin rooli elokuvakritiikin kentällä. Digitaalinen murros ja internet ovat muuttaneet ratkaisevalla tavalla nykyistä mediaympäristöä, joukkoviestintää ja kulttuurikritiikkiä. Erilaisten käyttäjälähtöisten sivustojen myötä elokuva-arvostelujen kirjoittaminen ja mieleistensä arvostelujen löytäminen on yhä helpompaa. Tutkielman empiirisen osuuden aineistona käytän valikoituja vuonna 2009 ilmestyneitä elokuva-arvosteluita Helsingin Sanomien Nyt-liitteestä sekä Film-O-Holic.com- ja Leffatykki.com -sivustoilta. Aineiston analyysissä käytän menetelmänä teoriavetoista tekstianalyysiä. Analysoin aineistoa viiden teeman kautta: (1) arvostelijan asema teoksen subjektiivisena tai objektiivisena tarkkailijana, (2) elokuvan luokittelun eri muodot kritiikeissä, (3) korkean ja matalan kulttuuriin jaottelu, (4) suomalaisen elokuvan erityisasema suomalaisessa kritiikissä sekä (5) sisältöjen kierrätys ja samankaltaisuus. Empiirisen aineiston analyysi osoitti valtamediaa edustavan Helsingin Sanomien ja kahden erilaisen verkkoaineiston välillä lähtökohtaisia eroavaisuuksia. Anonyymisti verkkoon kirjoittavalla amatöörikriitikolla on selvästi erilaiset lähtökohdat mielipiteen perusteluvastuussa kuin omalla nimellään suuressa julkaisussa ammatikseen arvosteluja kirjoittavalla. Vertaisilleen arvostelevat verkkokäyttäjät saattavat irrottautua ”vakavasti otettavan kriitikon” roolista ja kirjoittaa arvosteluja omista lähtökohdistaan käsin – toisin sanoen elokuvan kuluttajuuden ja kohderyhmän sisältä. Tästä lähtökohtaisesta erosta huolimatta valtamediassa vakiintuneet tavat suhtautua elokuvaan ja arvostelemiseen toistuvat myös pitkälti verkossa. Valtamedian puhetapoja kierrätetään käyttäjälähtöisellä sivustolla, jolloin sisällöt yhdenmukaistuvat ja kritiikin monimuotoisuus kärsii kriittisen kulttuuriteollisuusteorian varoitusten mukaisesti.
  • Polynczuk-Alenius, Kinga (2021)
    This conceptual article proposes an approach to ethical consumption which is an alternative to “political consumerism”. By illuminating the aspects typically overlooked in political consumerism research, it re-embeds individualized ethical consumption in (1) the broader movement, (2) the communicative process, and (3) the social context. By adopting the notion of “ethical trade” it decenters individualized consumption as the exclusive way of enacting ethics in the marketplace, and by focusing on communication, it turns the spotlight away from individual consumers and onto organizations. Drawing extensively on communication studies, it is proposed that the main function of ethical trade organizations is to mediate between the geographically separated consumers and producers. Furthermore, greater sensitivity to the social context is introduced by distinguishing between two modes of mediation: “mediated familiarity” (the transmission of factual knowledge and the construction of affinity) and “moral education” (the subjectification of consumers who consider their impact on “distant others”)
  • Hypponen, Hannele; Lumme, Sonja; Reponen, Jarmo; Vanska, Jukka; Kaipio, Johanna; Heponiemi, Tarja; Laaveri, Tinja (2019)
    Introduction: Timely, complete and accurate patient data is needed in care decisions along the continuum of care. To access patient data from other organizations, there are three types of regional health information exchange systems (RHIS) in use In Finland. Some regions use multiple RHISs while others do not have a RHIS available. The recently introduced National Patient Data Repository (Kanta) is increasingly used for health information exchange (HIE). Objectives: The purpose of this study was to assess usage of paper, RHISs and Kanta by context in 2017; evolution of paper use over the years; and predictors of paper use in 2017 among Finnish physicians for HIE system development. Methods: Data from national electronic health record (EHR) usage and user experience surveys were taken from 2010 (prior to ePrescription system implementation), 2014 (prior to implementation of Kanta) and 2017 (Kanta was in full use in the public sector and in large private organizations). The web-based surveys were targeted to all physicians engaged in clinical work in Finland. Results: Kanta was the most frequently used means of HIE in 2017. Paper use had reduced significantly from 2010 to 2014. The trend continued in 2017. Still, up to half of the physicians reported using paper daily or weekly in 2017. There were great variations in paper use by healthcare sector, available RHIS type and EHR system used. In multivariable analysis (with all other variables constant), predictors of more frequent use of paper than electronic means for HIE were: private sector or hospital, access to Master Patient Index RHIS (type 1), multiple RHIS (type 4) or no RHIS (type 5), two particular EHR systems, older age, less experience, operative, psychiatric or diagnostic specialties, and male gender. Conclusions: Usability of HIE systems including EHRs as access points to HIE need to be improved to facilitate usage of electronic HIE. Usage ensures more timely and complete patient data for safe, coordinated care. Specialty-specific needs and requirements call for more user participation in HIE design. Especially older professionals need training to better exploit HIS for HIE.
  • Syyrilä, Tiina; Vehviläinen-Julkunen, Katri; Härkänen, Marja (2021)
    Background Communication challenges contribute to medication incidents in hospitals, but it is unclear how communication can be improved. The aims of this study were threefold: firstly, to describe the most common communication challenges related to medication incidents as perceived by healthcare professionals across specialized hospitals for adult patients; secondly, to consider suggestions from healthcare professionals with regard to improving medication communication; and thirdly, to explore how text mining compares to manual analysis when analyzing the free-text content of survey data. Methods This was a cross-sectional, descriptive study. A digital survey was sent to professionals in two university hospital districts in Finland from November 1, 2019, to January 31, 2020. In total, 223 professionals answered the open-ended questions; respondents were primarily registered nurses (77.7 %), physicians (8.6 %), and pharmacists (7.3 %). Text mining and manual inductive content analysis were employed for qualitative data analysis. Results The communication challenges were: (1) inconsistent documentation of prescribed and administered medication; (2) failure to document orally given prescriptions; (3) nurses' unawareness of prescriptions (given outside of ward rounds) due to a lack of oral communication from the prescribers; (4) breaks in communication during care transitions to non-communicable software; (5) incomplete home medication reconciliation at admission and discharge; (6) medication lists not being updated during the inpatient period due to a lack of clarity regarding the responsible professional; and (7) work/environmental factors during medication dispensation and the receipt of verbal prescriptions. Suggestions for communication enhancements included: (1) structured digital prescriptions; (2) guidelines and training on how to use documentation systems; (3) timely documentation of verbal prescriptions and digital documentation of administered medication; (4) communicable software within and between organizations; (5) standardized responsibilities for updating inpatients' medication lists; (6) nomination of a responsible person for home medication reconciliation at admission and discharge; and (7) distraction-free work environment for medication communication. Text mining and manual analysis extracted similar primary results. Conclusions Non-communicable software, non-standardized medication communication processes, lack of training on standardized documentation, and unclear responsibilities compromise medication safety in hospitals. Clarification is needed regarding interdisciplinary medication communication processes, techniques, and responsibilities. Text mining shows promise for free-text analysis.
  • Tiekstra, Sanne; Dopico-Parada, Ana; Koivula, Hanna; Lahti, Johanna; Buntinx, Mieke (2021)
    Market implementation of active and intelligent packaging (AIP) technologies specifically for fiber-based food packaging can be hindered by various factors. This paper highlights those from a social, economic, environmental, and legislative point of view, and elaborates upon the following aspects mainly related to interactions among food packaging value chain stakeholders: (i) market drivers that affect developments, (ii) the gap between science and industry, (iii) the gap between legislation and practice, (iv) cooperation between the producing stakeholders within the value chain, and (v) the gap between the industry and consumers. We perceive these as the most influential aspects in successful market implementation at a socioeconomic level. The findings are supported by results from quantitative studies analyzing consumer buying expectations about active and intelligent packaging (value perception of packaging functions, intentions to purchase AIP, and willingness to pay more) executed in 16 European countries. Finally, in this paper, we discuss approaches that could direct future activities in the field towards industrial implementation.
  • Nieminen, Tuomo; Vaara, Suvi; Schramko, Alexey; Siljander, Heli; Simonen, Piia (2016)
  • Garcia Torres, Yvette Maria Vanessa (Helsingin yliopisto, 2021)
    This study aims to analyze institutional change and transparency practices of the National Audit Office of Peru (NAO), whose job is to promote accountability in public administration but paradoxically faced an accountability crisis in 2017. This study analyzes the combination of logics of explanation that fostered the changes in the NAO during 2010 to 2020, and the role of transparency practices in institutional change. This study answers two research questions about the logics of explanation that were decisive to promote institutional change and the role of transparency in institutional change at the National Audit of Peru during the ten-year study of 2010-2020. In that regard, this theory-based qualitative research is based on institutional change theories and the four logics of explanation proposed by Vivien Schmidt: institutional design, evolutionary, appropriateness, and communication, the perceptions of seven decision-makers, managers, authors, or participants who worked during the time of the study frame of ten years, plus the analysis of statistical data. Since only one logics of explanation cannot explain the changes, a combination of the four logics of explanation were necessary. Each of the logics of explanation merge with thematical axis proposed after coding the interviewees' perspectives to explain how the changes were produced and the role of the transparency practices that fostered the changes within an accountability public institution between 2010 2020. Moreover, theories of accountability, trustworthiness, transparency and communication are presented to answer the research questions. This study uses the content analysis method and other qualitative research tools such as document review, website review, and information from the organization, which is of public domain. Finally, the conclusions of this study show that the combination of the four logics of explanation was crucial for the changes at the National Audit Office, and the practices of transparency were effects of those changes.
  • Streng, Virve (2010)
    Pro gradu -tutkielman tavoitteena on selvittää, millaisia haasteita julkisten organisaatioiden muuttunut toimintaympäristö asettaa niiden johtamisviestinnälle. Toimintaympäristön muutoksilla tarkoitetaan uuden julkisjohtamisen, tuottavuusohjelman ja henkilöstön rakenteen aiheuttamia muutoksia, jotka ovat vaikuttaneet organisaatioiden sisällä työn tekemisen tapoihin ja johtamisen käytäntöihin. Tutkimuksen kohdeorganisaationa on Suomen syyttäjälaitos. Tutkielman empiirisessä osuudessa syyttäjälaitoksen johtamisviestintää tutkittiin kirjallisen kyselyn avulla, joka sisälsi sekä strukturoituja että avoimia kysymyksiä. Kyselyn tarkoituksena oli selvittää, mitkä ovat syyttäjälaitoksen henkilökunnan käsitykset johtamisviestinnän nykytilasta ja mitkä ovat syyttäjälaitoksen henkilöstön odotukset johtamisviestintää kohtaan. Kokonaistutkimuksena toteutetun kyselyn vastausprosentiksi tuli 39 %. Vastaukset analysoitiin käyttämällä sekä kvantitatiivista että kvalitatiivista menetelmää. Kokonaiskuvan luominen syyttäjälaitoksen johtamisviestinnän nykytilasta osoittautui haastavaksi, sillä näkemykset johtamisviestinnästä olivat monin paikoin ristiriitaisia ja vastauksissa oli runsaasti hajontaa. Syyttäjälaitoksen johtamisviestintää on vaikeaa arvioida kokonaisuutena, koska käytännöt vaihtelevat oman viraston ja laitoksen ylimmän johdon johtamisviestinnän välillä. Myös virastojen välillä ja jopa virastojen sisällä on eroja sen mukaan, puhutaanko viraston päätoimipaikasta vai palvelutoimistosta. Tutkimuksen mukaan oman viraston toiminta ja oman työn tavoitteet ovat paremmin tiedossa kuin koko organisaation tavoitteet ja toiminta. Myös avoimet vastaukset antoivat viitteitä siitä, että monella vastaajalla on myönteisempi käsitys oman syyttäjänviraston johtamisviestinnän toimivuudesta verrattuna koko laitoksen ylimmän johdon viestintään. Syyttäjälaitoksen henkilöstön odotukset kohdistuvat entistä avoimempaan päätöksentekoprosessiin ja dialogiseen työyhteisöviestintään. Syyttäjälaitos on asiantuntijaorganisaatio, jonka johtamisessa avainasemassa ovat osallistavat johtamiskäytännöt. Johdolta odotettiin johdonmukaista ja selkeää viestintää sekä vuorovaikutusta ja aitoa läsnäoloa henkilöstön kanssa. Erityisen tärkeäksi dialogisuus koettiin käsiteltäessä hankalia ja vaikeita asioita, kuten organisaatiomuutoksia, henkilöstöratkaisuja ja resurssitilannetta. Erityistä huomiota on kiinnitettävä hajautuneesti toimivien syyttäjänvirastojen viestintään. Fyysisestä hajautumisesta huolimatta johtamisviestinnässä ei voida turvautua liikaa teknologiavälitteiseen viestintään, vaan kasvokkaisviestinnän keinoilla on suuri merkitys etenkin sitoutumisen ja yhteisöllisyyden tunteen luomisessa. Tutkimuksen perustella me-hengen ja yhteisöllisyyden luomista pidetään hajautuneissa virastoissa tärkeämmässä asemassa kuin keskitetyissä virastoissa. Henkilöstöryhmillä on erilaiset odotukset viestinnän keinojen suhteen. Asiantuntijat painottivat henkilökohtaisten kanssakäymisen merkitystä eivätkä pitäneet esimerkiksi kokouksia ja neuvotteluja sekä intranetiä yhtä tärkeässä asemassa johtamisviestinnän keinoina. Tukipalveluhenkilöstö taas arvosti muita enemmän esimerkiksi tiedotustilaisuuksien ja yhteistoimintakokousten merkitystä. Johtamisviestintä tulisi sovittaa niin, että kaikki tuntevat olevansa viestinnän osapuolina tasavertaisessa asemassa ja saavansa tietoa itselleen sopivassa muodossa sekä oikeiden kanavien kautta viestittynä.
  • Köhler, Harry F; Mattila, Ville M; Vuorinen, Ville; Rautava, Paivi (2018)
    Lähtökohdat Lääkärin huomion kohdistaminen sairauden tai vaivan merkitykseen potilaan elämässä ja arjessa näyttää tukevan potilaan kuntoutumista. Testasimme Pirkanmaan sairaanhoitopiirissä, miten lääkäreille opetettu kahden kysymyksen menetelmä vaikuttaa potilaiden reflektointiin ja voimaantumiseen vastaanotolla. Menetelmät Kuusi lääkäriä sai tunnin koulutuksen kahden kysymyksen menetelmän käyttöön. Selvitimme kyselyillä vastaanottotilanteiden vaikutuksia potilaisiin ennen lääkärien koulutusta ja sen jälkeen. Tulokset Lääkärien koulutuksen jälkeen potilaat esittivät enemmän elämäänsä ja arkeensa kohdistuvia pohdintoja ja voimaantumista ilmaisevia kommentteja kuin potilaat ennen lääkärien koulutusta. Päätelmät Lääkärien koulutus näytti lisäävän potilaiden pohdintaa vaivansa merkityksestä elämässään ja antavan heille voimaa ja itseluottamusta edistää kuntoutumistaan.
  • Kettunen, Sanna (2010)
    Jo ennen Suomen EU-puheenjohtajakauden 1.7.-31.12.2006 alkua saattoi olettaa, että kauden aikana sattuu poikkeustilanteita joihin Suomen täytyy ottaa kantaa EU:n edustajana. Tutkielman aihe on kansainvälisen viestinnän tavoitteellisuuden toteutuminen poikkeustilanteissa EU-puheenjohtajakaudella. Tutkimuskysymykset käsittelevät keinoja Suomen EU-puheenjohtajakauden kansainvälisen viestinnän tavoitteiden saavuttamiseksi sekä sitä, miten tavoitteet toteutuivat Libanonin kriisin ja Turkin EU-jäsenyysneuvottelujen katkeamisen yhteydessä. Lisäksi tarkasteltiin viestintään osallistuneiden organisaatioiden muodostamia verkostoja. Työn aineistona ovat virallisemmat suunnitelmadokumentit ja epävirallisemmat suomalaisten puheenjohtajakauden viestintään osallistuneiden tiedottajien teemahaastattelut. Puheenjohtajaan kohdistuvat vaatimukset viestinnän nopeudesta olivat kasvaneet Suomen edelliseen, vuoden 1999 puheenjohtajakauteen verrattuna. Myös viestinnän menettelytavoissa oli tapahtunut muutoksia. EU:n kannanottoja odotettiin nopeasti, joten toisin kuin 1999, vuonna 2006 useimmin lähetettiin Puheenjohtajavaltion julkilausumia, joiden kokoamiseen ei kuulunut hidasta hyväksytystä jäsenmailla. Tutkimustapauksiksi valitut Turkin ja Libanonin kriisit olivat viestinnällisesti haastavia. Vaikeuksia olivat suuri työmäärä ja toiminnan nopea tempo, jotka heikensivät organisaation sisäistä tiedonkulkua. Poikkeustilanteiden eskaloituminen nähtiin etukäteen. Pelkkä ennakoiminen ei juurikaan helpottanut viestintää, kun kyse oli nopeasti muuttuvista ja poliittisesti herkistä asioista. Suomen agendan painopistealueista osa jäi vähemmälle huomiolle runsaiden poikkeustilanteiden takia. Samalla poikkeustilanteet olivat tilaisuus agendan edistämiseen ja mielikuvien kehittämiseen: ne keräsivät median huomiota, ja puheenjohtajan tehokkuus, nopeus ja avoimuus pääsivät samalla esille. Suomen maine avoimena maana EU:ssa, substanssivirkamiesten tavoitettavuus toimittajille sekä viestinnän nopeus ja luotettavuus lisäsivät kansainvälisten toimittajien tyytyväisyyttä. Puheenjohtajakauden poikkeustilanteet eivät edellyttäneet erityisen poikkeuksellisia viestintätoimenpiteitä. Vastaavia tilanteita osuu jokaisen puheenjohtajakauden kohdalle, joten niiden poikkeuksellisuuden voi kyseenalaistaa. Kun viestivän organisaation substanssi liittyy kansainväliseen politiikkaan, normaaliin viestintätyöhön voi kuulua asioita, jotka toisaalla koettaisiin voimakkaasti kriisiviestinnän piiriin kuuluviksi. Kriisiviestintää käsittelevästä kirjallisuudesta löytyi yhtymäkohtia käsiteltyihin poikkeustilanteisiin, mutta ei erityisen kattavasti. Viestinnän tehostaminen on tyypillinen ja suositeltava toimintapa poikkeustilanteissa, mutta kansainvälinen viestintä oli työn aihepiiriin kiinteimmin liittyneissä valtioneuvoston viestintäyksikössä ja ulkoministeriössä valmiiksi tehostetussa tilassa EU-puheenjohtajakauden aikana ilman poikkeustilanteitakin. Verkostot olivat selkeästi löydettävissä sekä virallisista dokumenteista että haastatteluaineistosta. Puheenjohtajamaahan kohdistuneet nopeusvaatimukset olivat kovat, ja verkostomainen organisoituminen, toimintojen rinnakkaisuus sekä Internet näyttävät mahdollistaneen viestinnän nopeuden. Organisaation pienuus helpotti tiedonkulkua mutta teki siitä haavoittuvan. Haastatteluissa esiin tulleet verkostot olivat monimutkaisempia ja monipuolisempia kuin suunnitelmadokumenteissa ollut: niissä verkosto heijasti virallisia organisatorisia suhteita.
  • Laitila, Johannes (2010)
    Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, kuinka kansalaisuus rakentuu Helsingin Sanomien keskustatunnelikirjoittelun puhetavoissa. Lähestyn aihetta analysoimalla 323:a Helsingin Sanomissa vuosina 1990–2008 julkaistua keskustatunneliin liittyvää kirjoitusta. Työn teoreettinen lähtökohta on kansalaisuuden ja journalismin välisessä suhteessa. Lähtöoletukseni on, että journalistit, valtaapitävät ja kansalaiset muodostavat kolmion, jossa kansalaiset jäävät kolmion kahteen muuhun osapuoleen nähden alempiarvoiseen ja vähemmän vaikutusvaltaiseen asemaan. Käsitykseni kansalaisuudesta rakentuu tässä työssä Michael Schudsonin esittelemän informoidun kansalaisen ideaalin varaan. Informoitu kansalaisuus taas on vahvasti yhteydessä nykyään vallitseviin eliittijulkisuuteen ja edustukselliseen demokratiaan. Informoidun kansalaisuuden, eliittijulkisuuden ja edustuksellisen demokratian ohella käsittelen uudempien kansalaisuus-, julkisuus- ja demokratiakäsitysten mahdollisuuksia. Näihin kuuluvat ajatukset niin kutsutusta osallistetusta kansalaisuudesta, pluralistisesta julkisuudesta ja julkisen harkinnan demokratiasta. Tärkeimmät käyttämäni kotimaiset lähteet ovat Hannu Nieminen ja Heikki Heikkilä. Julkisuuskäsitysten taustalla vaikuttaa Jürgen Habermasin kuvaus porvarillisen julkisuuden murenemisesta, jota olen täydentänyt uudemmilla teoretisoinneilla. Työni menetelmällinen lähtökohta on kriittisessä tekstintutkimuksessa, johon sisältyy tässä sekä määrällisiä että laadullisia tutkimusmenetelmiä. Analysoin koko aineistoani ensin sisällön erittelyn ja puhujarakenneanalyysin keinoin. Määrittelen kunkin jutun pääasiallisen puhujan, juttutyypin, jutun teeman ja julkaisuvuoden. Muun muassa ristiintaulukoimalla saatavien tulosten perusteella tutkin eri puhujien puhetapoja retoriikka-analyysin avulla. Keskeisin tulos on, että kansalaiset jäävät keskustatunneliuutisoinnissa melko näkymättömiksi ja vähälle huomiolle. He pääsevät jutuissa puhujiksi vain harvoin, heitä ei juuri käytetä juttujen lähteinä ja jos käytetäänkin, he ovat usein jutussa läsnä edustamassa jotakuta muuta tahoa, kuten kansalaisjärjestöä. Keskustatunnelikirjoittelun puhetavoissa korostuivat lisäksi taloudellinen ja rationaalinen ajattelutapa sekä anonyymiys. Ylivoimaisesti suurimman puhujaluokan muodosti kunnallishallinto. Suurimpien puhujaluokkien – kunnallishallinnon ja toimittajien – puhetavat olivat aineistossa suurelta osin yhteneviä.