Background Intubation, laryngoscopy, and extubation are considered highly aerosol-generating procedures, and additional safety protocols are used during COVID-19 pandemic in these procedures. However, previous studies are mainly experimental and have neither analyzed staff exposure to aerosol generation in the real-life operating room environment nor compared the exposure to aerosol concentrations generated during normal patient care. To assess operational staff exposure to potentially infectious particle generation during general anesthesia, we measured particle concentration and size distribution with patients undergoing surgery with Optical Particle Sizer. Methods A single-center observative multidisciplinary clinical study in Helsinki University Hospital with 39 adult patients who underwent general anesthesia with tracheal intubation. Mean particle concentrations during different anesthesia procedures were statistically compared with cough control data collected from 37 volunteers to assess the differences in particle generation. Results This study measured 25 preoxygenations, 30 mask ventilations, 28 intubations, and 24 extubations. The highest total aerosol concentration of 1153 particles (p)/cm(3) was observed during mask ventilation. Preoxygenations, mask ventilations, and extubations as well as uncomplicated intubations generated mean aerosol concentrations statistically comparable to coughing. It is noteworthy that difficult intubation generated significantly fewer aerosols than either uncomplicated intubation (p = .007) or coughing (p = 0.006). Conclusions Anesthesia induction generates mainly small (

Patients infected with SARS-CoV-2 have varying manifestations of cardiac involvement. We report four patients presenting with symptomatic cardiac sarcoidosis (CS) or giant cell myocarditis (GCM) 1-8 months after mild COVID-19. All patients received immunosuppressive therapy and improved gradually within the following months. The possible temporal association between the CS/GCM and COVID-19 infection might suggest that COVID-19 could be a trigger for granulomatous myocarditis.

During the COVID-19 pandemic, people have been required adaptations in leisure-time physical activity (PA) especially due to restrictive policies concerning indoor sport facilities (ISF). This study investigated the effects of the constraints on ISF among residents of two low socioeconomic status suburbs in Finland. Research questions were: (1) Are sociodemographic characteristics associated with a reduced use of ISF during the pandemic? (2) Are sociodemographic characteristics associated with changes in the overall PA amount among those respondents with a reduced use of ISF? (3) Is the reduced use of ISF associated with an increased use of other PA environments (home environment, built outdoor facilities, unbuilt nature, and streets)? Three rounds of survey data (December 2020, February 2021, and June 2021) were collected (total n = 738) and analysed using descriptive statistics and binary and multinomial logistic regressions. A risk of reduced use of ISF was associated with the female gender, higher education, and higher reported PA level. Among those who had reduced their use of ISF, a decrease in overall PA was associated with the female gender and a non-native language. In general, PA declined, but indoor PA was often replaced through other environments. The constraints on ISF seem to not have intensified the socioeconomic polarisation of PA. Versatile PA environments available in the suburbs may have mitigated the negative effects. Public sport administration should continue to pay attention to the provision of diverse PA environments.

Tutkielman tiedonintressissä on tarkastella Covid-19 -pandemian sopimusoikeudellisia ulottuvuuksia erityisesti liikehuoneiston vuokrasopimusten kannalta. Aihe valikoitui sen ajankohtaisuuden ja tutkimattomuuden ja yhteiskunnallisen merkittävyyden vuoksi. Sen sisältää tärkeitä kysymyksiä, jotka liittyvät laa-jemmin sopimuksen sitovuuteen sekä muihin sopimusoikeuden peruskysymyksiin. Vaikka tarkastelu on rajattu yhteen sopimustyyppiin, soveltuvat tietyt tutkielman ydinajatukset myös muihin kestosopimuksiin. Toimialana liikehuoneistojen vuokraus on ollut eturintamassa ottamassa vastaan pandemian vaikutukset. Pitkien sopimuskausien vuoksi liikevuokrasuhteet ovat jo lähtökohtaisesti alttiita olosuhteiden muuttumiselle. Pandemian suorat ja välilliset vai-kutukset ovat päivittäistavarakauppaa lukuun ottamatta iskeneet ankarasti vuokralaisten liiketoimintaan ja sitä kautta myös vuokranantajiin, jotka ovat laa-jasti myöntäneet helpotuksia esimerkiksi vuokranmaksuvelvollisuuteen. Ankarimmin vaikutukset ovat näkyneet ravintola-alalla, jossa valtiovallan kiellot ja rajoitukset sekä yleinen kysynnän väheneminen ovat heikentäneet merkittävästi liiketoiminnan edellytyksiä. Vuokranantajien näkökulmasta tilanne on niin ikään ollut haastava, sillä vuokratulojen menetyksistä huolimatta vuokranantajan omat vastuut suhteessa rahoittajiin ja muihin sidosryhmiin säilyvät. Julkisessa keskustelussa on ollut esillä, onko vuokralainen velvollinen maksamaan vuokraa siltä ajalta, kun liiketilan normaali liiketoimintakäyttö on valtio-vallan toimien vuoksi estynyt tai merkittävästi rajoittunut. Sama problematiikka pätee muihinkin sopimusvelvoitteisiin ja sopimuksen ajalliseen sitovuuteen. Toisin kuin esimerkiksi irtaimen kaupassa tai rakennusurakoissa liikehuoneiston vuokrasopimuksissa ei ole tyypillisesti varauduttu olosuhteiden muuttumi-seen esimerkiksi vis majeure -ehdolla. Myöskään liikehuoneiston vuokraamista koskevaa lainsäädäntöä ei ole laadittu pandemiaa silmällä pitäen, joten painopiste siirtyy vääjäämättä oikeusperiaatteille sekä sopimuksen jälkiperäisen kohtuullistamiselle, kun arvioidaan pandemian vaikutuksia osapuolten sopimusvelvoitteisiin sekä sopimuksen ajalliseen sitovuuteen. Tutkielmassa tarkastellaan lainsäädännön, sopimusehtojen, yleisten oppien sekä jälkiperäi-sen kohtuullistamisen näkökulmasta sopimuksen sitovuutta. Esimerkiksi vuokranmaksuvelvollisuuden osalta pohditaan, voiko L liikehuoneiston vuokrauk-sesta 21 § soveltua tilanteessa, jossa liiketilan liiketoimintakäyttö on valtiovallan kieltojen vuoksi estynyt ja mikä on suoritusesteoppien käyttöala tässä kontekstissa. Selostamatta tässä yhteydessä yksityiskohtaisesti päättelyketjuja, voidaan yleisesti todeta, että pacta sunt servanda -periaate on vahvassa asemassa muutosvaatimuksia vastaan. Sopimuksen muodostuminen tappiolliseksi olosuhteiden muuttumisen vaikutuksesta ei lähtökohtaisesti ole peruste poiketa sopimussitovuudesta. Korkeimman oikeuden ratkaisussa 1994:96 todetulla tavalla osapuolten tulee sopimuksentekohetkellä osata varautua siihen, että sopimus voi myöhemmin muodostua kannattamattomaksi suhdannevaihteluiden vaikutuksesta. Vaikka sopimussitovuus on vahva lähtökohta, voidaan siitä tapauskohtaisesti poiketa myös elinkeinonharjoittajien välisessä suhteessa. Koronakriisi ennakoimattomuutensa osalta poikkeaa tavallisesta negatii-visesta suhdannekehityksestä. On myös huomioitava, ettei viitatussa tapauksessa liiketoiminnan harjoittamista ollut valtiovallan toimesta rajoitettu. Reaalisten liiketalouteen perustuvien argumenttien merkitystä ei voida tässä yhteydessä korostaa liikaa. Päätökset tehdään sen mukaan, mikä arvioidaan liiketa-loudellisesti järkeväksi. Tästä esimerkkinä mainittakoon laajat myönnytykset vuokrien maksamisessa. Vaikka vuokrasta vapautumiselle ei löydy yksiselit-teistä juridista oikeutusta, on vuokrasuhteen jatkuvuuden, liikepaikan arvon sekä liiketilojen korkean käyttöasteen turvaaminen nähty ratkaisevina seikkoi-na. Juridisten argumenttien merkitys korostuu, jos yhteisymmärrystä ei saavuteta. Pandemian vaikutukset osapuolten velvoitteisiin on ratkaistava viimekädessä tuomioistuimessa tapauskohtaisesti. Jos tavoitellaan yhdenmukaisia ratkai-suja, tulee tämä toteuttaa lainsäädännön keinoin. Joka tapauksessa prosessaamisen tulisi olla ultima ratio -sillä oikeustilan ollessa näinkin epäselvä on oikeudenkäynnin lopputulosta vaikea ennustaa. Osapuolten välinen neuvottelu on lähtökohtaisesti paras tapa ratkaista sopimukseen liittyvät erimielisyydet.

Syftet med avhandlingen är att undersöka hur rederierna Viking Line och Tallink Siljas reaktioner på coronaviruspandemin tog sig i uttryck på Facebook på våren 2020. Forskningen tar både fasta på hur kommunikationen på Facebook har sett ut samt hur rederierna säger sig ha upplevt krisen. Avhandlingen svarar på frågan hur kommunikationen har sett ut och på vilket sätt den skiljer sig från tiden före pandemin. Dessutom ger analyserna svar på hur rederiernas kommunikation skiljer sig från varandra. Avhandlingen strävar efter att belysa de teman som rederierna har kommunicerat på Facebook under coronaviruspandemins första fas i Finland, samt vilka metoder som använts för att förstärka budskapen i inläggen. Detta analyseras ur mottagarens synvinkel, alltså på vilket sätt Facebookinläggen kan tolkas och vilka upplevelser de väcker. Studien grundar sig i teori om kriskommunikation och intryckshantering. Metoderna som används är kvalitativ forskningsintervju, tematisering och kvalitativ semiotisk innehållsanalys. Den sistnämnda är av störst relevans eftersom den möjliggör breda insikter i hur kommunikationen på Facebook har sett ut. Analyserna av inläggen fokuserar på inläggens bilder och texter, medan exempelvis kommentarer och reaktioner utesluts. Eftersom det inte är ändamålsenligt att analysera varje inlägg som publicerats, görs en innehållstematisering av inläggen. Tematiseringen bidrar med ett målstyrt urval bestående av totalt tio inlägg som analyseras noggrannare med hjälp av den semiotiska analysen. Forskningens resultat tyder på liknande upplevelser av pandemin hos både Tallink Silja och Viking Line. De teman som lyftes fram i kommunikationen var också i stort sett samma, men skillnader i kommunikationen noteras också. En signifikant skillnad är rederiernas förhållningssätt till social media som kriskommunikationskanal. Viking Line använder sig på ett bredare plan av social media i kriskommunikationen, medan Tallink Silja främst utnyttjar andra kanaler. Avhandlingen kan fungera som grund för vidare forskning i kriskommunikation på social media. Det som exempelvis inte tas upp i denna forskning är vilka reaktioner kommunikationen har väckt hos mottagarna. Avhandlingen riktar sig till kommunikatörer som med hjälp av social media vill utveckla sin kommunikation eller kriskommunikation, särskilt när krisen slår till mot organisationen utifrån.

The COVID-19 pandemic highlighted the need to prioritise mature digital health and data governance at both national and supranational levels to guarantee future health security. The Riyadh Declaration on Digital Health was a call to action to create the infrastructure needed to share effective digital health evidence-based practices and high-quality, real-time data locally and globally to provide actionable information to more health systems and countries. The declaration proposed nine key recommendations for data and digital health that need to be adopted by the global health community to address future pandemics and health threats. Here, we expand on each recommendation and provide an evidence-based roadmap for their implementation. This policy document serves as a resource and toolkit that all stakeholders in digital health and disaster preparedness can follow to develop digital infrastructure and protocols in readiness for future health threats through robust digital public health leadership.

This study reviews the everyday life of special needs families during the Covid-19-pandemic. In special needs families at least one child has an increased need for services for their health, growth and/or development. Previous studies show that these services are an important resource and help in everyday life, as it is often built around taking care of the child. In previous studies special needs families have mainly been reviewed during normal conditions and the more recent studies conducted during the pandemic emphasize the perspective of authorities. The purpose of this study is to highlight the everyday life of special needs families during the Covid-19-pandemic and how services have been organized. This study applies qualitative methodology. The data was collected by semi-structured interviews. Seven mothers of special needs families took part in the interviews. The families were from across Finland. The family structures, children’s diagnoses and available resources varied within these families. Tran scripted data was analyzed with content analysis. The study shows that the everyday life of the families focused at home during the Covid-19-pandemic, which led to everyday life routines, free time and use of money changing. During the pandemic the families had to quickly rebuild their everyday life and its routines. Everyday life became more restricted as the routines focused at home. Parents' free time decreased as the children did not attend school or free-time activities. The meaning of home and its surroundings were highlighted because families were not able to spend their time together in shopping centers or restaurants. It became apparent that the realization of services varied between the families during the Covid-19-pandemic. During the pandemic the services were no longer considered safe due to the increased risk of infection, which led to some of the services coming to a halt and the implementation of special arrangements to other services. The decision of realization of the services was partly held by the service providers, while in some cases the families made the decision themselves to pause the service. The need for help in the families did not decrease and especially mothers had to answer this with their own work input. The families found the service system to be rigid and hoped for more flexibility from their service providers. That would mean considering the wishes of the family and the focusing on the best interest of the child.

Syftet för denna avhandling är att undersöka hur socialarbetare upplever och kritiskt reflekterar kring att etiska principer och etiska överväganden tillämpas i omhändertagandeprocessen i barnskyddet. Syftet är vidare att undersöka etiska konflikter i omhändertagandeprocessen samt om Covid-19 pandemin har haft en påverkan på den etiska tillämpningen i omhändertagandeprocessen. Forskningsmaterialet insamlades genom kvalitativa semistrukturerade intervjuer. Intervjuerna genomfördes på distans via programmet Microsoft Teams på grund av den rådande Covid-19 pandemisituationen. Sammanlagt fem socialarbetare, som jobbade i barnskyddets öppenvård, deltog i studien. Materialet är analyserat med en teoristyrd innehållsanalys. Som teoretisk referensram har jag använt mig av Paynes (2015) kritiska teori och av Banks (2001) teori om etiska principer. Resultaten fördelades enligt analysen i tre huvudrubriker: etiska principer i omhändertagandeprocessen, etiska konflikter i omhändertagandeprocessen samt Covid-19 pandemins påverkan på omhändertagandeprocessen. Resultaten i studien visar att socialarbetarna tillämpar etiska principer och etiskt tänkande under omhändertagandeprocessen på ett professionellt sätt. Socialarbetarna beskriver att etiskt tänkande ofta är undermedvetet i yrkesrollen. Barnets delaktighet, personlighet och självbestämmanderätt beaktas genom öppen och ärlig kommunikation, genom att lyssna på barnet, tala på barnets nivå, svara på frågor, ta känslor i beaktande och vara närvarande. Att upprätthålla sekretessen under omhändertagandeprocessen ansågs inte problematiskt. Ibland måste etiska principerna ses över och begränsningar måste göras, till exempel då klientens självbestämmanderätt måste begränsas. Socialarbetarna berättar att det förekommer olika etiska konflikter under omhändertagandeprocessen. Placering av spädbarn och ungdomar var en etisk fråga som orsakade konflikter. Även resursbrister i olika stödåtgärder för klienterna ansågs orsaka konflikter. Resultaten gällande Covid-19 pandemins påverkan på omhändertagandeprocessen visar att socialarbetarna upplever att pandemin har påverkat barnskyddsklienternas psykiska välmående och på socialarbetarnas arbetsförhållanden negativt. Bland annat distansmöten och trögare arbetsprocesser togs upp som svårigheter i arbetet under pandemin. Avhandlingen pekar på att det finns behov av att fortsätta studera pandemins påverkan på socialt arbete och kritisk reflektera över socialarbetarnas maktperspektiv och tillämpning av etiska principer i arbetet