Potentiaalisen elinluovuttajan tunnistaminen ja asianmukainen hoito on tärkeää, sillä siirrettävistä elimistä on pulaa. Elinluovutus- ja elinsiirtotoiminta on Suomessa keskitetty, ja sitä säätelevät tarkat lait ja ohjeistukset.

Positiivisen COVID-19-testituloksen saanut nuori mies otettiin oireiden vaikeuduttua sairaalaan osasto¬seurantaan. Vointi koheni ja hänet kotiutettiin, -mutta kotona oireet palasivat ja yleistila heikkeni.

Sekundaarinen vatsakalvotulehdus on yleisin kirurgisesti hoidettava sepsiksen syy. Siihen liittyy merkittävä kuolemanriski, erityisesti jos potilaalle kehittyy elinhäiriöitä. Sekundaarisella vatsakalvotulehduksella tarkoitetaan maha-suolikanavan puhkeaman seurauksena syntynyttä vatsakalvotulehdusta. Riskipotilaiden varhainen tunnistaminen, viiveettä aloitettu laajakirjoinen empiirinen mikrobilääkehoito, elintoimintojen tukeminen, ripeä diagnostinen polku ja varhainen laadukas kirurgia ovat tehokkaan hoidon kulmakivet. Kroonisesti sairailla potilailla on suuri riski vaikeaan taudinkuvaan, ja hoitopäätökset tulee tehdä epäröimättä. Riskipotilaat tulee hoitaa ympärivuorokautisen päivystys-, kuvantamis-, leikkaus- ja tehohoitovalmiuden sairaaloissa. Alipainesidoksella toteutettu avomahahoito on potentiaalinen uusi hoitomuoto, mutta sen riski-hyötysuhde vaikeimmin sairaiden potilaiden hoidossa on osoittamatta. Hiljattain aloitettu kansainvälinen monikeskustutkimus on suunniteltu vastaamaan tähän kysymykseen.

• Systeemisiä sieni-infektioita esiintyy erityisesti vaikeasti sairailla ja syvästi immuunipuutteisilla potilailla. • Tavallisimmat infektioita aiheuttavat sienet jaetaan hiiva- ja rihmasieniin. Lisäksi on joukko dimorfisia sieniä, jotka voivat kasvaa sekä hiiva- että rihmamaisena ympäristön kasvuolosuhteiden mukaan. • Candida-, Aspergillus-, Pneumocystis- ja Cryptococcus-lajit ovat yleisiä syvien sieni-infektioiden aiheuttajia maailmassa. • Suomessa Candida-lajit ovat merkittävimpiä systeemisten sieni-infektioiden aiheuttajia.

Lähtökohdat Suomessa hyvin ennenaikaisten (alle 32 raskausviikkoa) ja vaikeasti poikkeavien lasten synnytykset on ­keskitetty yliopistosairaaloihin. Vastasyntyneiden siirto hoitoon toiseen sairaalaan on lähettävän sairaalan vastuulla. Selvitimme Helsingin yliopistollisen keskussairaalan alueen eli Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin erityisvastuualueen (HUS-Erva) vastasyntyneiden sairaalasiirtojen määriä ja mahdollisia haittatapahtumia. Lisäksi selvitimme ennen siirtoa annettua hoitoa sekä lasten selviytymistä tehohoidon jälkeen. Menetelmät Tiedot kerättiin prospektiivisesti kuljetuksen aikana täytetyillä lomakkeilla 1.2.–31.7.2012. Potilastietoja ­täydennettiin HYKS:n Lasten ja nuorten sairaalan potilastietojärjestelmistä. Tulokset Kaikkiaan vastasyntyneiden siirtokuljetuksia tehtiin 361. Eniten tehtiin paluusiirtoja yliopistosairaalan teho-osastolta omiin sairaaloihin jatkohoitoon, kaikkiaan 228 (63,2 % kuljetuksista). Muista sairaaloista yliopisto­sairaalaan lisätutkimuksiin, toimenpiteisiin tai sairauden vuoksi jatkohoitoon siirrettiin 83 vastasyntynyttä (23,0 % kuljetuksista). HYKS:n Lasten ja nuorten sairaalan vastasyntyneiden ja lasten teho-osastoille siirrettiin 50 vakavasti sairasta vastasyntynyttä (13,8 % kuljetuksista) seitsemästä synnytyssairaalasta. Yleisimmät hätäsiirtojen syyt olivat hengitysvaikeus (26 lasta), rakenteelliset poikkeavuudet kuten palleatyrä tai sydänvika (13 lasta) sekä hapenpuute synnytyksen yhteydessä (11 lasta). Hengityksen tukena oli hengityskonehoito 34 lapsella, nenäylipainehoito 7 lapsella, ja lisähappea happiviiksillä sai 4 lasta. Hätäsiirtojen aikaisia haittatapahtumia raportoitiin 20 siirrossa (40 %), ja niistä kaksi oli henkeä uhkaavia (intubaatioputken ulosluiskahtaminen ja hengityskoneen toimimattomuus). Hätäsiirtoihin osallistui 29 eri lääkäriä ja sama lääkäri osallistui kuljetukseen 1–4 kertaa. Muu kuljetuksiin ­osallistunut henkilöstö vaihtui jokaisessa siirrossa. Kaikissa siirroissa oli yksi tai useampia haittatapahtumia 55 eri siirrossa (15,2 %). Haittatapahtumista 72 % oli merkittäviä. Haitat liittyivät lapsen sairauteen, kuljetuskaappiin ja ambulanssiin. Päätelmät Huonokuntoisen vastasyntyneen syntyminen vähäisen riskin synnytyksiä hoitavassa synnytyssairaalassa on harvinaista. Synnytyssairaaloista tapahtuneisiin siirtoihin osallistui lähes aina eri henkilöstö, joten kokemusta ei juurikaan kertynyt yksilö- tai ryhmätasolle. HUS-Erva-alueella tarvittaisiin lisää koulutusta ja yliopistosairaalaan siirtokuljetuksiin erikoistunut henkilöstö, joka noutaisi vakavasti sairaat vastasyntyneet lähialueen synnytys­sairaaloista.