Browsing by Subject "DDR"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-4 of 4
  • Miettunen-Nordström, Antti (Helsingfors universitet, 2015)
    Pro gradu -tutkielma käsittelee DDR:n ystävyyskaupunkitoimintaa ja kunnallisten ulkomaansuhteiden hoitoa Suomessa 1950-luvulta 1970-luvulle. DDR:n keskeisin tavoite oli saada Suomi tunnustamaan se kansainvälisoikeudellisesti suvereeniksi valtioksi. Suomi nähtiin DDR:ssä tähän potentiaalisesti valmiimpana kuin moni muu maa: se ei ollut ulkopoliittisista syistä tunnustanut kumpaakaan vuonna 1949 Saksan miehitysvyöhykkeille syntynyttä valtiota. Tutkimuksella pyritään syventämään kuvaa itäsaksalaisen diplomatian keinovalikoimasta, osaamistasosta sekä sen valtiojärjestelmän rakenteellisista puitteista, erityisesti toimittaessa läntiseen järjestelmään kuuluvassa maassa. Samalla siinä tuodaan esiin ristiriitoja paikallistason suomalaisten kunnallistoimijoiden ja kansainvälispoliittisen DDR:n ulkoministeriön toisistaan eroavien tavoitteiden välillä. Tutkimuksen alkuperäislähdeaineistona on käytetty Berliinissä säilytettäviä DDR:n ulkoministeriön ja valtiojärjestöjen arkistoja, Suomen Kansallisarkistossa säilytettävää Suomi—DDR-seuran arkistoa, Helsingissä säilytettävää Suomen kaupunki- ja kuntaliittojen arkistoa sekä suomalaisten ystävyyskaupunkien kaupunginarkistoissa säilytettäviä kunnallispoliittisia päätösasiakirjoja. Tutkimus tuo esiin DDR:n ensimmäisten ystävyyskaupunkiyhteyksien synnyn Suomessa 1950-luvun lopulla sekä niissä koetut onnistumiset ja epäonnistumiset. DDR:n tavoittelemat, maiden välisten suhteiden puolivaltiollisuutta korostaneet kirjalliset ystävyyskaupunkisopimukset kaatuivat suomalaisten vastustukseen. Myös Berliinin muurin pystyttäminen elokuussa 1961 muuttaa itäsaksalaisten ystävyyskaupunkien toimintaedellytyksiä Suomessa. DDR- ja suomalaistoimijoita peilataan tutkimuksessa aiemman tutkimuksen pohjalta Länsi-Saksan tavoitteisiin Suomessa. Kylmän sodassa eri puolen järjestelmiin kuuluneet Saksat ajoivat omia etujaan myös ystävyyskaupunkitasolla toistensa toimia valvoen. Ystävyyskaupunkitoiminta asetetaan tutkimuksessa kylmän sodan kontekstiin kaupunki- ja kuntaliittojen kansainvälisen yhteistyön kautta. Suomalaiset liitot korostivat suhteiden tasapuolisuutta idän ja lännen välillä läntisen järjestelmän eduksi. Vuodesta 1963 alkaen ystävyyskaupunkeja arvioitiin yhä keskeisemmin osana DDR:n laajempaa julkisuustyötä ja kulttuuripoliittista näkyvyyttä Suomessa. Samalla kunnallispoliitikkojen tapaaminen muuttui rutiininomaisemmaksi 1960-luvun aikana. Kansainvälispoliittisen liennytyksen ja Saksojen välisten suhteiden parantuessa 1960-luvun lopulla DDR aloitti laajennetut toimet diplomaattisen tunnustamisen aikaansaamiseksi. Vuosina 1971—1973 aktivoituneet DDR:n tunnustamiskomiteat näkyivät tunnustamisviikkojen kautta myös ystävyyskaupungeissa. Ystävyyskaupunkisuhteilla oli kuitenkin DDR:n ulkoministeriölle vain välineellinen arvo. Niiden ylläpitäminen vaati varoja, joita oltiin yhä haluttomampia käyttämään vuonna 1973 saavutetun kansainvälispoliittisen tunnustamisen jälkeen. DDR luopuikin kaikessa hiljaisuudessa ystävyyskaupunkisuhteiden edistämisestä 1970-luvun aikana jättäen aloitteenteon suomalaisille.
  • Sortti, Joanna (Helsingin yliopisto, 2020)
    Aiheena on suomalaisten sanomalehtien kirjoitukset liittyen presidentti Urho Kekkosen DDR:ään suuntautuneeseen valtiovierailuun 6.-9.9.1977. Tutkimuskysymyksinä on kuinka sanomalehtien kirjoituksissa käsiteltiin Suomen suhdetta DDR:ään, DDR:n poliittista ja yhteiskunnallista kehitystä, kahtia jaetun Saksan asemaa ja merkitystä Suomelle Euroopan ja kansainvälisen politiikan mittakaavassa, sekä missä määrin ja miten lehdistö on nähnyt Suomen roolin Euroopan turvallisuuden edistämisessä liittyen Kekkosen DDR-vierailuun. Tutkielman tarkoituksena on selvittää, kuinka näitä kysymyksiä on käsitelty lehtien palstoilla sekä minkälainen maailmankuva kirjoituksista välittyy. Tutkittavina alkuperäislähteinä on loppukesän ja syksyn 1977 Helsingin Sanomat, Ilta-Sanomat, Kansan Uutiset, Tiedonantaja sekä Uusi Suomi edustamaan erilaisia maailmankuvia, puoluesidonnaisia ja puolueetonta lehdistöä. Tarkoituksena on suhteuttaa kirjoituksia aikaisempaan tutkimukseen ja saada sitä kautta lisää vastauksia tutkimuskysymyksiin. Vierailun aikana esitettyjen puheiden sekä vierailun lopputiedonannon osalta esitetään lähinnä se, mitä lehdet ovat niistä poimineet esiin. Pyrkimyksenä on asettaa tekstit omien aikakausiensa konteksteihin ja ymmärtää niitä omissa toimintaympäristöissään. Tavoitteena on nähdä kirjoituksista mitkä olivat aikalaisten oman ajan sekä tulevaisuuden näkymät eri sanomalehdillä ja näiden lukijoilla. Erityisesti tarkoitus on tarkastella sitä, kuinka Suomen virallisen ulkopolitiikan mukainen puolueettomuuspolitiikka ja kysymys kahdesta erillisestä Saksasta kylmän sodan eri leireissä näkyi kirjoituksissa. Molempien teemojen taustalla näkyy myös Suomen suhde Neuvostoliittoon sekä erityisesti tämän suhteen osalta tärkeää roolia näyttelevä yya-sopimus. Aiempi tutkimus on tuonut esiin suomalaisen lehdistön varovaisen kirjoittelun, jopa itsesensuurin aikakauden kannanotoissa. Tarkoituksena on etsiä merkkejä tästä. Tämän tutkielman puitteissa ei voi kuitenkaan vetää kovin pitkälle meneviä johtopäätöksiä aiheesta. Suomen suhteet DDR:ään nähtiin ongelmattomiksi, ja DDR nähtiin pääosin myönteisessä valossa. Erityisesti taloudellisen kanssakäymisen odotettiin lisääntyvän. Kahtia jaetun Saksan kysymys oli Suomelle erityisesti yya-sopimuksen vuoksi herkkä, vaikkakin sillä hetkellä Saksan kysymys nähtiin tavallaan lauenneena. Kylmän sodan rintamalinja kulki Saksojen lävitse, ja kriisin puhkeaminen Euroopan sydämessä olisi vaikuttanut samalla myös Suomeen. Suomi valitsi puolueettomuuspolitiikkaa harjoittavan pienen valtion välittäjäroolin ja ryhtyi tekemään aktiivisesti aloitteita liennytyksen saralla. Tutkimustulokset tukevat aikaisemman tutkimuksen esittämää suomalaisen lehdistön varovaisuutta siinä, kuinka edellä mainituista asioista kirjoitettiin. Hienovaraista ja peiteltyä kritiikkiä esiintyi, mutta suhteellisen vähän. Varovaisuus ja itsesensuuri näkyi myös siinä, että hankalista aiheista, kuten Etykin kolmannen korin ihmisoikeuksiin liittyvistä asioista, ei nostettu keskustelua. Lehtien välillä oli sävyeroja, mutta Tiedonantajan kannanotot olivat muista lehdistä selkeästi poikkeavia. Lehdet näyttivät katsovan vallitsevaa maailmanpoliittista tilannetta ja valta-asemia vakauden perspekstiivistä. Tilanne näytti pysyvältä.
  • Laine, Tuija (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tarkastelen DDR:ssä vuosina 1968–1979 julkaistujen aapisten ja lasten kuvakirjojen arvokasvatusta kymmenen käskyn näkökulmasta. Heinäkuussa 1958 SED:n 5. puoluekokouksessa pääsihteeri Walter Ulbricht julisti sosialistisen moraalin kymmenen käskyä, joiden tuli viitoittaa jokaisen kansalaisen toimintaa. Niiden tehtävänä oli korvata katekismuksen käskyt. Taustalla oli yritys rajoittaa kirkon vaikutusvaltaa, jota pidettiin edelleen liian suurena. Käskyistä muokattiin myös lapsille tarkoitetut käskyt, jotka kuvastavat itäsaksalaisten oppikirjojen arvopohjaa. Se rakentui ryhmähengestä, työteliäisyydestä, käsityksestä yleisestä velvollisuudesta, sen vastustamisesta, mikä vahingoitti yhteistä hyvää, hyvästä fyysisestä terveydestä, ruumiillisen työn arvostuksesta sekä perhearvoista. Tärkeitä olivat myös luokkatietoisuus, sosialististen kansojen välinen ystävyys sekä sosialismin valta-asema kapitalistiseen järjestelmään verrattuna. Selvitän, miten kymmenen käskyn muodossa annettu sosialistinen ohjelmanjulistus näkyy aapisten ja lasten kuvakirjojen antamassa kasvatuksessa? Mitkä arvot ovat yhteisiä sekä pioneerien että katekismuksen kymmenelle käskylle ja kristinuskolle laajemminkin, entä missä on eroavuuksia näiden välillä? Miltä osin ja millä tavalla vanha kristillinen oppi on otettu ateistisen järjestelmän käyttöön? Pohdin myös kysymystä siitä, missä määrin kirjoissa on kyse kasvatuksesta ja miltä osin niiden sisältöä voidaan pitää suorastaan indoktrinaationa tai propagandana? Lähteinäni on yksi esikoululaisille ja kaksi ensimmäisen luokan oppilaille suunnattua aapista sekä yksi toisen luokan oppilaille kirjoitettu lukukirja. Lisäksi olen käyttänyt tukena muutamaa alle kouluikäisille tai juuri koulunsa aloittaneille laadittua kuvakirjaa, joissa pikkupioneerien kymmenessä käskyssä esiintyviä teemoja tarkastellaan lähemmin. Molemmat käskykokoelmat sisältävät keskenään paljon samoja teemoja ja jopa yhdenmukaisuuksia. Osittain tämä johtuu siitä, että käskyt on tarkoituksellisesti laadittu katekismuksen kymmenen käskyn pohjalta. Yhtäläisyydet selittyvät myös sillä, että monet moraalinormit ovat yleismaailmallisia ja esiintyvät useissa uskonnoissa ja ideologioissa. Toisaalta samankin sisältöisiä käskyjä voitiin tulkita kristinuskossa ja sosialismissa eri tavoin. Esimerkiksi kristinuskossa lähimmäisen rakastaminen velvoitti rakastamaan kaikkia ihmisiä, sosialismissa lähinnä saman ideologian kannattajia. Käskyt sisältävät sekä kasvatusta, indoktrinaatiota että propagandaa. Osittain nämä ovat erotettavissa selkeästi toisistaan, osin erottelu on vaikeaa. Propaganda on näkyvintä sotilaisiin, kansanarmeijaan, sankareihin ja sosialistisiin juhlapäiviin liittyvissä kertomuksissa. Tekstien ohella myös kuvat ovat tärkeitä indoktrinaation ja propagandan välittäjiä erityisesti aapisissa ja lastenkirjoissa, joiden kohdehenkilöt ovat vasta vain osittain lukutaitoisia.
  • Luostarinen, Janne (Helsingin yliopisto, 2019)
    Pro gradu -työssäni tutkin Saksan demokraattisen tasavallan, DDR:n, turvallisuuspoliittisia toimenpiteitä ja puolustuspoliittisia toimenpiteitä turvallisuusdilemman käsitteen avulla. Tutkimuksessani selvitän millaisia turvallisuusdilemmoja DDR:n johto kohtasi vuosina 1978–1983 ja millaisiin toimenpiteisiin nämä turvallisuusdilemmat johtivat. Lisäksi pohdin, miksi DDR:ssä päädyttiin näihin ratkaisuihin. Turvallisuusdilemma on kylmän sodan aikana syntynyt kansainvälisten suhteiden käsite, jossa vastapuolta arvioidaan sen muodostaman sotilaallisen potentiaalin ja sen käyttötarkoituksen perusteella. DDR:n osalta tutkimukseni aikarajauksen sisään sijoittuu Naton sotilaallisen voiman merkittävä kehittyminen, joka alkoi vuoden 1978 asevarusteluohjelmasta ja päättyi Naton keskimatkan ydinaseiden sijoittamiseen Eurooppaan loppuvuodesta 1983. Tätä sotilaallista potentiaalia arvioitiin DDR:n kansallisessa puolustusneuvostossa, jonka kokouspöytäkirjat yhdessä maan politbyroon vastaavien kokouspöytäkirjojen kanssa muodostavat työni tärkeimmän lähdemateriaalin. DDR oli saavuttanut 1970-luvun lopulla yhä enemmän kansainvälistä tunnustusta ja avannut liennytyksen jälkimainingeissa tuottoisia taloussuhteita erityisesti Länsi-Saksaan. Samalla kuitenkin maassa jatkui koko yhteiskunnan läpäisevän turvallisuusjärjestelmän rakentaminen. Suurvaltojen jouduttua kiistoihin keskimatkan ydinaseista oli DDR:n turvallisuusympäristö muuttumassa. Nato- ja Länsi-Saksa muodostivat sille turvallisuusdilemman, jossa Länsi-Saksan alueelle sijoitettavat ydinaseet mahdollistivat Eurooppaan rajatun ydinsodan. Jaetun Saksan kysymys oli edelleen auki, ja Länsi-Saksan asevarustelun nähtiin tukevan maan revisionistista linjaa DDR:n suhteen. Uhkakuvia suurensi marksilais-leniniläinen ideologia ja taloudellisesti tuottoisa Länsi-Saksa näyttäytyi Naton asevarustelun myötä uhkana, jota vastaan haettiin tukea Varsovan liiton vahvistamisesta. Ongelmallista oli kuitenkin DDR:n samanaikainen riippuvuus länsisaksalaisesta lainarahasta, mikä esti tehokkaan vastaamisen Länsi-Saksan muodostamaan turvallisuusdilemmaan. DDR päätyi tukemaan Neuvostoliittoa priorisoimalla Varsovan liiton määräykset sen asevoimiensa vahvistamiseksi. Samalla taloudelliset rajoitteet ajoivat sen ajamaan omaa linjaa, joka merkitsi joitakin myönnytyksiä Länsi-Saksalle, Neuvostoliiton turvallisuuspolitiikan vastaisesti. Taloudellisesti heikko Varsovan liitto ei voinut korvata länsimaisia taloussuhteita ja DDR:lle kehittyi lopulta oma turvallisuuspoliittinen linja, jossa se tasapainoili taloutensa vaatimien länsisuhteiden ja Neuvostoliiton linjan välillä. Vilkkaista suhteista johtunut ymmärrys Länsi-Saksan turvallisuuskäsityksestä johti lopulta DDR:n johtajien turvallisuusdilemmaherkkyyden lisääntymiseen ja siten maiden välisen turvallisuusdilemman lieventymiseen keskellä kiivainta euro-ohjuskriisiä.