Browsing by Subject "Degree Programme in Dentistry"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-20 of 40
  • Jalkanen, Iina (Helsingin yliopisto, 2019)
    Suun limakalvojen pintaepiteelin erilaisilla muutoksilla ja tiloilla on toisinaan taipumus malignisoitua levyepiteelikarsinoomiksi. Keinoja suusyöpävaaraa lisäävien muutosten käyttäytymisen ennustamiseen etsitään jatkuvasti, sillä vain pieni osa niistä muuttuu maligniksi. Epävarmuus maligneista muutoksista kumpuaa geneettisistä ja molekylaarisista syövän alkuprosesseista, joista tällä hetkellä ei ole riittävästi tietoa. Aneuploidian yhteyttä malignisoitumiseen on tutkittu ja sitä on ehdotettu markkeriksi suusyöpävaaraa lisäävien muutosten ennustamiseen. Aneuploidia tarkoittaa alle yhden kokonaisen solun kromosomiston lisäystä tai menetystä ja se kuvastaa solun kokonaisvaltaista geneettistä epätasapainoa. Aneuploidia syntyy solunjakautumisen aikaisesta virheestä, jossa kromosomit eivät erotu toisistaan oikein, mikä johtuu solusyklin tarkistuspisteiden säätelyn epäonnistumisesta. Suurien ja paljon geenejä sisältävien kromosomien aneuploidia voi aiheuttaa muutoksia tuhansien geenien ilmentämisessä ja aneuploidia itsessään voi edistää toisten kromosomien geeniekspressiota koodaamiensa transkriptiotekijöiden kautta. Genomin epästabiliteetti on kaikkien syöpien yhteinen piirre ja perustavanlaatuinen tekijä. Rutiinihistopatologista dysplasian määritystä biopsiasta on kritisoitu subjektiiviseksi, suhteellisen hitaaksi ja kalliiksi menetelmäksi, joka vaatii pitkälle koulutetun patologin, joiden saatavuus ei kaikissa terveydenhuoltojärjestelmissä ole aina mahdollista. Tämän vuoksi vaihtoehtoisia, mahdollisimman objektiivisia ja luotettavia tekniikoita malignisoitumisen ennustamiseen on jo pitkään suunniteltu ja testattu. Aneuploidiaa pidetään lupaavana biomarkkerina malignien muutosten prognostiikassa. Sitä voidaan tutkia eri menetelmillä, kuten kuva- ja virtaussytometrialla sekä fluoresenssi in situ -hybridisaatiolla. Näistä menetelmistä kuvasytometrialla on tehty eniten aneuploidiatutkimusta ja se on osoittautunut menetelmistä sensitiivisimmäksi. Kuvasytometrian käyttöä aneuploidian määrittämisessä puoltavat monet seurantatutkimukset, joissa aneuploidialöydös suusyöpävaaraa lisäävästä muutoksesta on lisännyt malignisoitumisriskiä 3,12-kertaiseksi. Pätevin keino hallita suun potentiaalisesti maligneja muutoksia ja tiloja voisi olla säännöllinen seuraaminen, jonka frekvenssiä voitaisiin mukauttaa ploidiamäärityksen ja histopatologisen arvion perusteella. Tämä vaatii kuitenkin lisää tutkimusta aneuploidiasta sekä sen tutkimismetodien kehittämistä.
  • Haakana, Anniina (Helsingin yliopisto, 2020)
    Suusyövän tärkeimmät riskitekijät tunnetaan hyvin ja merkittävä osa suusyövistä olisikin ehkäistävissä ainoastaan elämäntapamuutoksilla. Suuontelossa esiintyvien bakteerien yhteyttä suusyöpään on tutkittu paljon ja tulokset ovat vakuuttavia. Suusyöpäpotilailla korostuvilla bakteerilajeilla on todettu olevan lukuisia ominaisuuksia, mitkä voivat edesauttaa syövän syntyä ja kehitystä. Selvää kausaliteettia bakteerien ja suusyövän välillä ei kuitenkaan olla kyetty määrittämään. Osa syynä tähän on tutkimusmenetelmien erilaisuus, mistä johtuen tutkimustuloksia on vaikea vertailla keskenään. Jos kausaliteetti voitaisiin määrittää, tietoa voisi käyttää hyödyksi suusyövän ehkäisyssä, diagnostiikassa ja hoidossa. Tutkielmassani käyn läpi joukon tutkimuksia, joissa on tutkittu suusyövän ja bakteerien välistä yhteyttä. Käytettyjä tutkimusmenetelmiä ovat ihmiseltä otetut biopsia-, sylki- ja pyyhkäisynäytteet, ihmisen erilaisten solulinjojen viljelmät sekä koe-eläinmalli (hiiri). Yleisesti tutkimuksissa käytettyjä menetelmiä ovat olleet bakteerien perimäaineksen eristäminen, 16S ribosomaalisen RNA:n monistaminen PCR:llä, sekvensointi ja sekvenssien haku erilaisista tietokannoista. Paljon käytettyjä menetelmiä ovat olleet myös immunohistokemialliset- ja värjäysmenetelmät. Tutkimustuloksissa on havaittu mikrobiomin erilaisuus terveiltä verrokeilta ja suusyöpäpotilailta otettujen näytteiden välillä. Suusyöpäpotilaiden näytteissä ovat korostuneet esimerkiksi Fusobacterium-, Pseudomonas-, Campylobacter- ja Prevotella-lajit. Soluviljelmissä ja koeeläinmallissa on havaittu Porphyromonas gingivalis- ja Fusobacterium nucleatum-infektion kiihdyttävän syövän kehitystä.
  • Paunonen, Benjamin (Helsingin yliopisto, 2021)
    Tämän syventävän tutkielman tarkoituksena on paneutua tarkemmin kirurgisiin avauksiin dentoalveolaarikirurgiassa. Dentoalveolaarinen kirurgia tarkoittaa kirurgiaa, joka kohdistuu hampaisiin ja niitä ympäröivään pehmytkudokseen ja luuhun. Tavoitteena on tuoda esille kirurgisia limakalvon avausmalleja ja menetelmiä, joita on mahdollista hyödyntää esimerkiksi hammaslääketieteen opiskelijoiden peruskoulutuksessa ja erikoistumisvaiheessa lisämateriaalin muodossa. Viiltojen suunnittelu on tärkeää ja harkittua jokaisen limakalvoavauksen yhteydessä. Jokaisessa leikkauksessa noudatetaan kirurgisia perussääntöjä. Riittävän näkyvyyden saavuttaminen on yksi perusedellytyksistä, lisäksi valon merkitys ja erittyvien nesteiden asianmukaisesta poistosta on huolehdittava. Kirurgiaa harjoittavan hammaslääkärin avustajan merkitys on myös suuri. Hyvä ja potilasturvallinen kirurginen toimenpide on vaikeasti toteutettavissa onnistuneesti ilman pätevää apua. Kirurgisten toimenpiteiden onnistumisen edellytyksenä on anatomian asianmukainen tuntemus. Kudoksien käsittelyssä on otettava huomioon paranemiseen vaikuttavat tekijät: Limakalvoja siirtäessä ja käsitellessä tulee käyttää hellävaraisesti kirurgisia atuloita, koska liiallinen vetäminen ja runsas epäfysiologisten kemikaalien käyttö vahingoittavat kudoksia herkästi ja heikentävät operoidun alueen paranemisen ennustetta. Dentoalveolaarisessa kirurgiassa avauksien ja viiltojen nimet perustuvat pääasiassa niiden muotoihin. Perinteisiä läppä- ja viiltotyyppejä ovat trapetsiläppä, kulmaläppä, kirjekuoriläppä, Y-viilto, X-viilto, pedikkeliläppä ja Ochsenbein-Luebkeinin läppä. Frenuloplastioissa käytetään niille tyypillisiä viiltoja. Dentoalveolaarisen avauksen jälkeen haava on suljettava. Tyypillisin tapa sulkea kirurginen haava on yhdistää haavareunat vastakkain ompelemalla. Haavan sulkemisen lisäksi paikallinen hemostaasi täytyy saada aikaiseksi verenvuodon tyrehdyttämiseksi. Kirurgiaa tekevän hammaslääkärin on tiedostettava kirurgisten edellytysten, anatomian, suunnittelun, indikaatioiden, hyötyjen ja haittojen lisäksi myös mahdolliset komplikaatiot.
  • Sihvonen, Mikko (Helsingin yliopisto, 2021)
    Mycobacterium tuberculosiksen aiheuttama tuberkuloosi on yksi yleisimmistä kuolemaan johtavista sairauksista kehitysmaissa. M. tuberculosis-bakteerin tiedetään kykenevän väistämään potilaan immuunipuolustusta ja hyödyntämään makrofagien sekä muiden puolustussolujen ominaisuuksia. M. tuberculosis kykenee lisääntymään makrofagien sisällä. Eksosomit ovat solunulkoisia rakkuloita, joita kaikki solut erittävät. Eksosomeilla tiedetään olevan myös immunomodulatorisia vaikutuksia. Tutkimuksen tarkoituksena oli kehittää in vivo-malli eksosomien immunomodulatoristen ominaisuuksien mallintamiseen seeprakaloissa, hyödyntämällä seeprakalojen omaa Mycobacterium marinum-patogeeniä. Tutkimuksessa käytettiin ihmisen monosyyttilinjan soluja (THP-1), lämpötapettuja M. marinum-bakteereja ja seeprakalojen poikasia. THP-1 -soluja käsiteltiin lämpötapetuilla M. marinum bakteereilla viidellä eri bakteerikonsentraatiolla. Lisäksi tutkimuksessa oli yksi bakteereilla käsittelemätön THP-1 -soluviljelmä. Kaikista THP-1 -soluviljelmistä eristettiin ultrasentrifugaatiolla kyseisten solujen tuottamia eksosomeja. Eristettyä eksosomeja mikroinjektoitiin kuorittujen seeprakalan poikasten ruskuaispussin blood circulation valley -suoneen, jotta nähtäisiin aiheuttavatko ne muutoksia kalojen tulehduksenvälittäjäaineiden geenien ilmentymisessä eli geeniekspressiossa. Noin puolen vuorokauden jälkeen kalaryhmästä poistettiin kuolleet yksilöt ja elossa olevat kerättiin talteen RNA-eristystä varten. Eristetty RNA käännettiin DNA:ksi ja reaaliaikaisella polymeraasiketjureaktiolla, qPCR:llä, mitattiin kohdegeenien ekspressioita. Tutkimuksessa havaittiin valittujen tulehdusvälittäjäaineiden geenien ilmentymisen lisääntymistä seeprakaloissa. Geenin ilmentymstaso oli sitä suurempi, mitä suuremmalle bakteerimäärälle THP-1 -solut oli altistettu ennen eksosomien eristystä. Kaikkein korkeimmat tulehdusvälittäjäaineiden geeniekspressiotasot nähtiin altistamattomien solujen eksosomeilla injektoitujen kalojen ryhmissä. Kontrolliksi valitussa geenissä ei havaittu vastaavaa geeniekspression kasvua. Näiden tutkimustulosten perusteella lämpötapetulla M. marinumilla käsiteltyjen THP-1 -solujen eksosomeilla näyttäisi olevan kyky aiheuttaa samankaltaisia muutoksia tulehdusvälittäjäaineiden geeniekspressiossa kuin seeprakalojen suoralla M. marinum infektiolla. Tulosten vahvistamiseen tarvitaan vielä lisätutkimuksia.
  • Määttä, Anne-Mari (Helsingin yliopisto, 2021)
    Endotoksemia on tila, jossa gramnegatiivisten bakteerien virulenssitekijän, lipopolysakkaridin, pitoisuus verenkierrossa on kohonnut. Endotoksemia on yhdistetty useisiin aineenvaihduntahäiriöihin sekä kardiometabolisiin tiloihin, kuten insuliiniresistenssiin ja metaboliseen oireyhtymään. Endotoksemia on sydän- ja verisuonitautien sekä diabeteksen itsenäinen riskitekijä. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, millaisia muutoksia endotoksemia aiheuttaa elimistön aineenvaihdunnassa. Tutkimuksessa hyödynnettiin kolmea suomalaista aineistoa, joihin osallistui yhteensä 7178 henkilöä. Aineistoista FINRISKI-97 on väestöpohjainen, Parogene edustaa sydänsairaita potilaita, ja FinnTwin16 muodostuu nuorista aikuisista kaksospareista. Seeruminäytteistä mitattiin NMR-spektroskopiaan perustuvalla menetelmällä 157 aineenvaihduntatuotteen pitoisuudet, ja endotoksiiniaktiivisuus määritettiin Limulus amebocyte lysate -analyysilla. Endotoksemian ja aineenvaihduntatuotteiden yhteys analysoitiin lineaarisella regressiomallilla, ja aineistojen tulokset yhdistettiin meta-analyysin avulla. Lisäksi selvitettiin, vaikuttaako metabolinen oireyhtymä tai sydänsairaus tuloksiin verrattuna terveisiin koehenkilöihin. Meta-analyysissa endotoksemia yhdistyi VLDL- ja LDL-luokkien lipoproteiinipitoisuuksiin, suureen VLDL-partikkelien halkaisijaan, kokonaisrasvahappoihin, glykosyloituihin akuutin faasin proteiineihin sekä aromaattisiin ja haaraketjuisiin aminohappoihin. Matala endotoksemia puolestaan yhdistyi suuriin HDL-partikkeleihin, HDL:n ja LDL:n halkaisijoihin sekä rasvahappojen tyydyttymättömyysasteeseen. Endotoksemian suhde rasvahappoihin ja glykosyloituihin akuutin faasin proteiineihin korostui metabolista oireyhtymää sairastavilla, kun taas sydänsairaiden ja terveiden välillä ei havaittu merkitseviä eroja. Tutkimuksen mukaan endotoksemia liittyi tulehdukselliseen lipoproteiiniprofiiliin sekä useisiin sydän- ja verisuonitautien riskitekijöihin. Endotoksemiaan positiivisesti yhdistyneet glykosyloidut akuutin faasin proteiinit ovat sekä useita sairauksia että lisääntynyttä kuolleisuutta ennustavia tulehduksen merkkiaineita, ja tyydyttyneet rasvahapot immuunivastetta sääteleviä tekijöitä. Löydökset vahvistavat endotoksemian yhteyttä kardiometabolisiin sairauksiin.
  • Honkanen, Vili (Helsingin yliopisto, 2021)
    Tutkielmassa rakennetaan kirjallisuuskatsauksen keinoin tuleville hammaslääkäreille tietopohja hammaslääkärin työn ergonomiasta ja työhön liittyvistä tuki- ja liikuntaelinsairauksista. Tutkielmassa pohditaan myös mahdollisia kehitysehdotuksia nykyiseen hammaslääkärien ergonomiakoulutukseen. Tuki- ja liikuntaelinsairaudet ovat yleisin terveysuhka hammaslääkärin ammatissa. Ne aiheuttavat suuren osan sairauspoissaoloista ja ennenaikaisista eläköitymisistä, jolloin niiden taloudelliset vaikutukset yhteiskuntaan ovat huomattavia. Tuki- ja liikuntaelinsairauksien oireet alkavat usein jo nuorella iällä ja monet työstä aiheutuvat tekijät pahentavat oireita. Näitä riskitekijöitä hammaslääkärin työssä on staattinen lihaskuormitus, epäedulliset työasennot, toistuvat liikkeet ja runsas istuminen. Ergonomian avulla pyritään harmonisoimaan kaikki työhön liittyvät tekijät, joiden kanssa ihminen on vuorovaikutuksessa, kuten työpiste, työvälineet ja työtehtävät, mahdollisimman sopivaksi ihmisen kannalta. Tämän tulisi johtaa siihen, että työstä koituva haitta ihmiselle olisi mahdollisimman vähäinen ja työn tehokkuus lisääntyisi. Tutkittuja ergonomisia ehkäisykeinoja hammaslääkärin työssä tuki- ja liikuntaelinsairauksien ehkäisemiseksi ja oireiden vähentämiseksi ovat ergonomisesti kehitetyt työpisteet ja -välineet, asennon vaihtelu, huomion kiinnittäminen työasentoon, työasennon korjaaminen ergonomisesti optimaaliseksi, taukojen pitäminen, kuntoilu ja venyttely, ergonomia koulutus sekä ergonomiset interventio-ohjelmat, jotka sisältävät useita näistä keinoista. Tutkimuksissa usein korostetaan vaikuttavana tekijänä tuki- ja liikuntaelinsairauksien ehkäisyssä hammaslääkärin tietotasoa ergonomiasta. Tuki- ja liikuntaelinsairauksien ehkäisyn kannalta onkin syytä harkita yhtenä toimenpiteenä ergonomian opetuksen lisäämistä hammaslääketieteen koulutusohjelmissa ja hammaslääkärien täydennyskoulutuksissa. Ergonomiaopetuksen aloittaminen aikaisemmassa vaiheessa opintoja, sen jakaminen useampaan opintojaksoon sekä opetuksen järjestäminen yhdessä laitevalmistajien kanssa ovat mahdollisia keinoja tehostaa opiskelijoiden ergonomian oppimista.
  • Sacklen, Salla (Helsingin yliopisto, 2021)
    Kirjallisuuskatsauksessa selvitettiin hammaseroosion esiintyvyyttä ja riskitekijöitä sekä suunterveyden neuvonnan vaikuttavuutta ja eroosion ehkäisyyn kehitettyjen omahoitotuotteiden tehokkuutta. Aineistona oli vuosien 2000-2020 välillä julkaistut artikkelit aiheesta. Eroosion esiintyvyys oli suurta kaikkialla maailmassa ja kaikissa ikäryhmissä. Esiintyvyydessä oli paljon vaihtelua tutkimusten välillä. Diagnosointiin käytettiin useita eri indeksejä, mikä vaikeutti vertailua. Suurin osa vaurioista oli lieviä ulottuen vain kiilteen alueelle. Yläinkisiiveissä ja alaposkihampaissa nähtiin suurimmat eroosiovauriot. Hammaseroosion esiintyvyyttä lisääviä riskitekijöitä olivat happamien ruokien ja juomien, etenkin virvoitusjuomien nauttiminen. Eroosiota lisäsi Lapsilla ja nuorilla äidin matala koulutustaso ja aikuisilla miessukupuoli. Kaikissa ryhmissä oli nähtävissä eroosion lisääntyminen ikääntymisen myötä. Tutkimusta suunterveyden neuvonnan vaikuttavuudesta on tehty vähän, eroosioon keskittynyttä tutkimusta ei ollenkaan. Perinteinen autoritäärinen neuvonta ei ollut tehokas tapa vaikuttaa potilaan terveystottumuksiin. Väestöllä on vähintään perustiedot eroosioon johtavista syistä. Hammaseroosion ehkäisyyn kehitetyt omahoitotuotteet ovat tutkimuksissa osoittaneet, että niillä voidaan vähentää eroosiovaurioita. Tuloksia on kuitenkin vain in-vitro- ja in-situ-tutkimuksista.
  • Seppä, Miska (Helsingin yliopisto, 2021)
    Tutkimukset tarkoitus. Ultraäänitutkimus on non-invasiivinen, edullinen ja kivuton tutkimusmenetelmä, jota voidaan käyttää eri sairauksien diagnosoimiseen. Sen etuna verrattuna röntgentutkimuksiin on ettei siinä käytetä potilaalle vahingollista ionisoivaa säteilyä. Vaikka lääketieteen puolella ultraäänitutkimukset ovat arkipäivää, käytetään niitä hammaslääketieteessä hyvin vähän. Tämän kirjallisuuskatsauksen tarkoituksena on selvittää miten ultraäänitutkimuksia voidaan hyödyntää hammaslääkärin kliinisessä työssä ja mitä mahdollisia tulevaisuuden käyttökohteita tällä hetkellä tutkitaan. Materiaalit ja menetelmät. Lähteenä ovat PubMed-tietokannasta hakusanoilla "ultrasound", "ultrasonography" ja "dentistry" etsityt englanninkieliset tutkimukset, jotka on julkaistu vuonna 2005 tai sen jälkeen. Lisäksi lähteenä on käytetty alan oppikirjoja soveltuvilta osin. Tulokset. Ultraäänitutkimusta voidaan käyttää useiden pään ja kaulan alueen sairauksien diagnosoinnin apuna. Tällä hetkellä yleisin hammaslääketieteellinen käyttökohde on sylkirauhassairauksien diagnostiikka. Muita tutkimuskohteita ovat mm. imusolmukkeet, pehmytkudosten tulehdukset, verisuonianomaliat, leukanivelsairaudet ja vierasesineet. Mahdollisia tulevaisuuden käyttökohteita voi löytyä lisää kariologian, parodontologian, purentafysiologian ja suukirurgian erikoisaloilta, mutta näistä vaaditaan vielä lisää tutkimustietoa. Johtopäätökset. Ultraäänitutkimus on hammaslääketieteen alalla verrattain vähän hyödynnetty tutkimusmenetelmä, jota olisi mahdollista käyttää nykyistä monipuolisemmin. Sillä on monia etuja verrattuna röntgentutkimukseen: reaaliaikaisuus, parempi erottelukyky pehmytkudoksissa ja se, että siinä ei käytetä vahingollista ionisoivaa säteilyä. Ultraäänen käytön yleistymisen haasteina hammaslääketieteessä ovat ultraäänilaitteiden vähäisyys hammaslääkärin vastaanotoilla, sekä vähäinen koulutus niiden käyttämiseen.
  • Nick, Auli (Helsingin yliopisto, 2021)
    Maailmanlaajuisesti noin 30-50% väestöstä kantaa alkoholiin liittymättömälle rasvamaksataudille (NAFLD) altistavaa PNPLA3-geenin I148M varianttia. Geenivariantin omaavilla yksilöillä triglyseridien retentio maksasoluihin voimistuu ja riski sairastua maksakirroosiin ja maksasolusyöpään kasvaa. Toisin kuin metaboliseen oireyhtymään assosioituvassa NAFLD:issa, geenivariantin aiheuttama maksan rasvoittuminen ei johda insuliiniresistenssiin, ja sen onkin osoitettu suojaavan kantajaansa sydän- ja verisuonisairauksilta. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli vertailla leimattujen monityydyttymättömien rasvahappojen (PUFA) ja tyydyttyneiden rasvahappojen (SFA) metaboliaa eri PNPLA3-genotyyppejä edustavissa ihmisissä (in vivo) ja soluissa (in vitro). In vitro-kokeissa käytimme solumalleina ihmisen epidermoidikarsinoomasta eristetyn A431-solulinjan soluja, jotka ekspressoivat luontaisesti PNPLA3-geeniä (PNPLA3-WT). Muokkasimme CRISPR-Cas9-genomieditointimenetelmän avulla villityypin A431-soluista homotsygootin I148M (PNPLA3-KI) ja homotsygootin poistogeenisen (PNPLA3-KO) solulinjan, ja käytimme CLICK-chemistry-menetelmää tutkiaksemme varhaisen aikapisteen rasvahappometaboliaa PNPLA3-KI/KO/WT-soluissa. Havaitsimme homotsygootin I148M-geenivariantin omaavien yksilöiden VLDL-hiukkasten sisältämien triglyseridien PUFA-pitoisuuden laskevan sekä paaston että syömisen jälkeen verrattuna I148I homotsygootteihin. Lisäksi PUFA/SFA-suhde oli VLDL-triglyserideissä matalampi kuin vastaavissa kylomikroni-prekursoreissa I148M homotsygooteilla. In vitro-kokeissa havaitsimme PUFA:n kertyvän triasyyliglyseroleihin SFA:ta tehokkaammin PNPLA3-KI- ja PNPLA3-KO-soluissa ja fosfatidyylikoliinien (PC) vähenevän verrattuna villityypin soluihin. Erityisesti PUFA-rikkaat diasyyliglyserolit akkumuloituivat PNPLA3-KI- ja PNPLA3-KO-soluihin lipolyyttisissä olosuhteissa. Vastaavasti ihmisen maksasoluissa PUFA-rikkaat triglyseridit kertyivät ja PC:t vähenivät homotsygooteilla I148M-kantajilla verrattuna I148I homotsygootteihin. Näiden tulosten perusteella PNPLA3-I148M näyttää olevan geenitoiminnan hävittävä loss-of-function mutaatio, jossa PNPLA3-aktiivisuuden menetys heikentää diasyyliglyserolien hydrolyysiä/transasylaatiota johtaen PUFA:n kertymiseen neutraalilipideihin maksasoluissa. Tässä suhteessa PNPLA3-NAFLD poikkeaa niin sanotusta metabolisesta NAFLD:sta, jossa maksaan kertyy tyypillisesti SFA:ta sisältävää rasvaa. Löydöksemme saattavat osaltaan selittää, miksi rasvamaksasta huolimatta PNPLA3-NAFLD ei altista metaboliselle oireyhtymälle.
  • Makkonen, Katriina (Helsingin yliopisto, 2021)
    Tutkielman tarkoituksena on tutustua kirjallisuuteen koskien ikääntymiseen ja sen vaikutuksesta parodontiumiin ja suun terveyteen. Ikääntyneillä on useasti tekijöitä, jotka voivat lisätä riskiä parodontiitille. Lisäksi tutkielmassa käsitellään parodontiumin ja suun fysiologisia muutoksia ikääntyessä ja pohditaan niiden yhteyttä parodontiittiin. Ikääntymiseen liittyy monia erilaisia fysiologisia ja yleisterveydellisiä muutoksia. Näiden erilaisten tekijöiden tuntemisen ja tutkimisen tärkeys on kasvanut merkittävästi viime vuosikymmenien aikana väestön keski-iän noustessa. Yhä useampi ikääntynyt säilyttää hampaansa, kun vanhusväestön suun terveys on parantunut. Lisäksi hammasimplanttien omaavien määrä on kasvamassa. Nämä tekijät ovat johtaneet parodontaalisairauksien määrän kasvuun ikääntyneillä ja sen seurauksena tarve korkealaatuiseen suunterveydenhoitoon on lisääntynyt. Omien hampaiden säilyminen sekä implantit ikääntyneillä lisäävät elämänlaatua mutta hoitamattomina ne myös lisäävät riskiä erilaisille sairauksille. Parodontaali-infektiot ja hampaiden menetys lyhentävät elinikää ja heikentävät elämänlaatua. Suun sairauksilla on vaikutusta myös systeemisesti, kun bakteereita pääsee elimistöön verenkierron, aspiraation tai ruuansulatusjärjestelmän kautta.
  • Virtamo, Ella (Helsingin yliopisto, 2021)
    Juurihoidon tavoitteena on juurikanavien infektion eliminaatio sekä mikro-organismien ja kudosnesteiden pääsyn esto juurikanaviin. Tämä saavutetaan kemomekaanisella preparoinnilla ja juurikanavien tiiviillä täytöllä. Nykyään käytetään yleisimmin täyttömateriaaleina guttaperkkanastojen ja endodonttisen sealerin yhdistelmää. Sealerin päätehtävänä on täyttää guttaperkkanastojen ja dentiiniseinämän välille jäävät aukot sekä guttaperkkanastojen välille jäävä tila. Koska sealerit voivat joutua periapikaalisten kudosten kanssa kosketuksiin, sealereiden tulisi olla mahdollisimman kudosystävällisiä. Tämän lisäksi olisi toivottavaa, että sealerit olisivat antimikrobiaalisia, mahdollisimman vähän kudosnesteisiin liukenevia, tarpeeksi radio- opaakkeja näkymään röntgenkuvissa ja mahdollisimman helppokäyttöisiä. Tämän tutkielman tavoitteena on vertailla markkinoilla olevien sealereiden sytotoksisuuksia, teknisiä ominaisuuksia ja käyttöön liittyviä tekijöitä. Tarkoituksena on selventää sealereiden vaikutusta lähikudoksiin kemiallisella tasolla sekä käydä läpi eri sealertyyppien koostumuksia. Tutkielma on toteutettu kirjallisuuskatsauksena. Aineistona käytetyt rewiew-artikkelit ovat haettu PubMedistä hakusanoilla ”root canal sealer cytotoxic zinc oxide eugenol”, ”root canal sealer cytotoxic epoxy resin”, ” root canal sealer cytotoxic calcium hydroxide”, ” root canal sealer cytotoxic methacrylate”, ” root canal sealer cytotoxic mta” ja ” root canal sealer cytotoxic silicone”. Käytetyt artikkelit on julkaistu 2000-luvulla. Tutkielmassa on huomioitu vain ihmissoluilla tehdyt tutkimukset ja käsitellään vain markkinoilla jo olevia sealereitä, ei kehitteillä olevia. Tutkielmassa on käytetty lähteenä myös Textbook of Endodontologyä (Bergenholtz, Hørsted-Bindsley, Reit, 2009). (190 sanaa)
  • Stenvik, Annika; Kaila, Minna (Helsingin yliopisto, 2021)
    Erikoistumiskoulutuksen laatua arvioidaan tekemällä auditointeja. Säännöllisesti tehty arviointi varmistaa, että koulutus on laadukasta ja tuottaa tarvittavaa osaamista. Auditoinneilla pyritään yhtenäistämään annettavaa koulutusta. Lääkäriliitto suositti jo vuonna 2001 kaikkien erikoisalojen koulutuksen laadun arvioimista, ja vuonna 2011 suositus sai arviointikehikon muodon. Lääkäriliiton auditointiin antaman suosituksen tavoitteena on tunnistaa koulutuksen vahvuudet ja heikkoudet sekä yksiköiden väliset erot, kuvata koulutusjärjestelmät ja antaa erikoisalakohtaiset valtakunnalliset suositukset. Tähän järjestelmälliseen katsaukseen koottiin lääketieteen 11/50 erikoisalan julkaisut tekemistään erikoistumiskoulutuksen auditoinneista. Saadut tulokset koottiin kolmeen taulukkoon. Hammaslääketieteen viideltä erikoisalalta ei ole julkaisuja. Julkaistuja auditointikertoja on 23, joista kolme on noudattanut Lääkäriliiton suositusta. Päätulos on, että 78 % erikoisaloista ei ole ainakaan julkaissut alansa koulutuksen laadunarviointia. Lisäksi tulosten pohjalta selviää eri alojen ja eri auditointikertojen laajuuksien vaihtelua valtakunnallisista arvioista paikallisesti tehtyihin arviointeihin. Erikoisalojen auditointikertojen välillä esiintyi huomattavaa vaihtelua, osa erikoisaloista on ollut toisia aktiivisempia arvioimaan antamaansa koulutusta. Auditoinneissa esille nousseita hyviä käytänteitä julkaisi viisi yhdestätoista erikoisalasta. Säännöllinen auditointi kehittää koulusta ja koulutuksen edunvalvontaa ja näin mahdollistaa paremmat koulutus- ja työolosuhteet. Se voi helpottaa työvoiman hankkimista laadukkaaksi arvioituihin koulutuspaikkoihin. Lisäksi auditointitiimien havaitsemien hyvien käytänteiden jakaminen hyödyttäisi muitakin aloja kehittämään omaa koulutustaan. Hyvä pohja erikoistumiskoulutuksen kehittämiselle saataisiin kartoittamalla alakohtaisesti nykytilanne ja tunnistamalla suurimmat puutteet. (192 sanaa)
  • Haapamäki, Riikka (Helsingin yliopisto, 2019)
    Tutkimus tarkastelee oikomishoidon järjestelyitä ja niiden eroja kuntien välillä. Vuonna 2004 vain hieman yli puolet Suomen terveyskeskuksista käytti oikomishoidon tarpeen arvioimiseen Suomen Lääkintöhallituksen ohjekirjeessä 1988 suositeltua 10-portaista priorisointiasteikkoa. Lisäksi oikomishoidon erikoishammaslääkärien jakautuminen on ollut Suomessa epätasaista, minkä takia oikomishoidon kattavuudessa ja tarjonnassa on ollut alueellisia eroja. Tutkimuksen tavoitteena oli erityisesti selvittää, kuinka laajassa käytössä 10-portainen asteikko nykyään on, ja kuinka paljon oikomishoitoon oikeuttava vähimmäispistemäärä vaihtelee kunnittain. Lisäksi tutkimuksessa selvitettiin oikomishoidon työnjakoa, seulontakäytänteitä ja hammashoitohenkilöstön mielipiteitä oikomishoidon järjestelyistä. Tutkimus toteutettiin kyselytutkimuksena. Kysely lähetettiin 113 kunnan johtavalle hammaslääkärille, ja jokaisesta kunnasta toivottiin yhtä vastausta henkilöltä, joka vastasi kunnan oikomishoidosta. Tutkimuksen tulosten perusteella voidaan todeta, että Sosiaali- ja terveysministeriön suositteleman 10-portaisen hoidontarpeen arviointiin käytettävän asteikon käyttö on lisääntynyt, ja siten myös oikomishoitoon pääsy on tasapuolistunut ainakin kuntien sisällä. Vähimmäispistemäärä, joka oikeutti kunnalliseen oikomishoitoon, vaihteli eniten suurimpien ja pienimpien kuntien välillä, ja pisterajoihin näytti vaikuttavan myös se, kuinka paljon kunnassa koettiin olevan oikomishoidon resursseja. Maakuntauudistuksen myötä resursseja voitaisiin jakaa tasaisemmin jäsenkuntien kesken, jolloin myös pääsy oikomishoitoon muuttuisi tasapuolisemmaksi. Tulosten perusteella oikomishoidon erikoishammaslääkärien saatavuus kunnissa on lisääntynyt ja työnjako eri ammattiryhmien välillä on parantunut. Tehokkaalla työnjaolla pystytään kompensoimaan muuten riittämättömiä resursseja, joten sen kehittämiseen tulisi keskittyä jatkossakin.
  • Sundell, Nicholas (Helsingin yliopisto, 2021)
    Parodontaalisairaudet, gingiviitti ja parodontiitti, ovat hampaiden tukikudosten sairauksia, joista suurin osa on mikrobien indusoimia tulehdussairauksia. Parodontaalisairaudet vaikuttavat negatiivisesti niin suun terveyteen paikallisesti, kuin systeemisesti koko ihmiskehoon. Parodontaalisairauksien ja niiden aiheuttaman tulehduksen tiedetään olevan yhteydessä moniin systeemisiin sairauksiin sekä terveysongelmiin. Liikunnalla on useita terveyshyötyjä. Liikunta vaikuttaa positiivisesti parodontiumin terveyteen henkilöillä, joilla jo on parodontaalisairaus, sekä se ennaltaehkäisee parodontaalisairauksien syntymistä. Se myös vähentää systeemistä tulehdusta sekä parantaa useita kehon funktioita. Tämän tutkielman tarkoituksena oli selvittää miten liikunta vaikuttaa parodontaalisairauksiin sekä suoraan että epäsuoraan. Tutkielma on luonteeltaan kirjallisuuskatsaus. Tutkielma osoittaa sen, että liikunta ennaltaehkäisee parodontaalisairauksien syntyä, lieventää olemassa olevaa tautia sekä vähentää systeemistä tulehdusta. Hammaslääkäreiden sekä muiden suun terveydenhuollon ammattilaisten tulisi olla tietoisia liikunnan sekä sen puutteen vaikutuksista potilaan yleis- sekä parodontaaliterveyteen.
  • Peltonen, Miina (Helsingin yliopisto, 2021)
    Tässä kirjallisuuskatsauksessa käydään läpi ei-kariologisten kervikaalisten kovakudosvaurioiden etiologiaa, milloin nämä vauriot ovat kannattavaa paikata ja millä materiaalilla paikkaus on suositeltavaa tehdä. Tavoitteena on selkeyttää vaurioiden hoitolinjaa sekä sitä, miten vaurioiden syntyä voisi ehkäistä hammaslääkärin toimesta. Ei-kariologisten kervikaalisten kovakudosvaurioiden etiologiassa käsitellään kirjallisuudessa abraasiota, abfraktiota sekä eroosiota. Tutkimuksissa on tultu siihen käsitykseen, että vaurion synty on monitekijäinen sen sijaan, että vain yksi asia vaikuttaisi vaurion syntyyn. Vauriolle altistavia tekijöitä on katsottu olevan ikääntyminen, ruokavalio, kova ja epästabiili purenta sekä hampaiden harjaus. Ei-kariologiset kervikaaliset kovakudosvauriot voivat aiheuttaa potilaalla vihlontaa sekä tyytymättömyyttä estetiikkaan. Vauriot voivat myös ollessaan syviä vaarantaa hampaan pulpaa sekä retentoida plakkia. Nämä ovat kaikki syitä miksi vauriot ovat kannattavaa korjata. Vaurioiden alkuvaiheessa, kun ongelmana on vihlonta tai mahdollisesti estetiikka voidaan hyödyntää fluorilakkausta tai pinnoitusta. Kirjallisuuskatsauksessa on käyty läpi yleisimpiä paikkausmateriaaleja ja näiden ominaisuuksia. Kervikaalisissa vaurioissa paikkausta vaikeuttaa ikenen läheisyys sekä se ettei kiille ympäröi koko kaviteetin reunaa. Riippuen vaurion sijainnista ja suun olosuhteista tämän hetkisessä kirjallisuudessa suositellaan käytettävän ei-kariologisten kervikaalisten kovakudosvaurioiden paikkauksessa yhdistelmämuovia, lasi-ionomeeriä tai resiinimodifioitua lasi-ionomeeriä.
  • Markkanen, Anttoni (Helsingin yliopisto, 2021)
    Pleomorfinen adenooma (PA) on yleisin sylkirauhasten hyvänlaatuinen kasvain. Hoitamattomana niihin kehittyy maligniteetti noin 5-10% tapauksista. Malignisoituneista kasvaimista yleisin on carcinoma ex pleomorphic adenoma (CxPA). Tämän lisäksi niillä on taipumus uusiutua, recurrent pleomorphic adenoma (RPA) riittämättömän kirurgisen hoidon yhteydessä, mutta uusiutumia tavataan kuitenkin myös adekvaatin kirurgisen hoidon jälkeen. Uusiutuvat kasvaimet aiheuttavat hoidollisia haasteita. Tutkimuksemme tavoitteena oli selvittää ja tutkia mahdollisia histopatologisia muutoksia, sekä solusyklin säätelyyn liittyvän cyclin D1 proteiinin ja solujen proliferaatioon vaikuttavan Ki-67 proteiinin roolia liittyen pleomorfisen adenooman uusiutumiseen ja malignisoitumiseen. Cyclin D1 ja Ki-67 proteiinin ilmentymistä tutkittiin immunohistokemiallisin menetelmin. Ki-67 proteiinin ilmentymistä tutkittiin tutkimuksessamme patologiassa yleisesti käytetyn MIB-1 vasta-aineen avulla. Aineistona tutkimuksessamme käytettiin retrospektiivisesti kerättyä potilasaineistoa (n=65) ja potilasaineiston perusteella laadittiin tutkittavat kasvainryhmät. Tutkittavat kasvainryhmät koostuivat tavallisista hyvänlaatuisista PA kasvaimista (n=26), uusiutuneista kasvaimista (n=20) sekä maligneista CxPA kasvaimista (n=19). Uusiutuneiden kasvainten ryhmä jaettiin lisäksi alaryhmiksi, jotka koostuivat uusiutuneiden PA kasvainten primääreistä kasvamista (PA-prim) sekä primäärejä kasvaimia seuranneista uusiutuneista kasvaimista (PA-rec). Vertailimme kasvainryhmien välisiä eroavaisuuksia kasvainten kliinisten tietojen, histopatologisten ominaisuuksien sekä cyclin D1 ja MIB-1 ilmentymisen osalta. Tutkimuksemme perusteella MIB-1 ilmentyminen oli kohonnut CxPA ja PA-rec kasvaimissa, mutta ei PA-prim kasvaimissa. Tämä viittaa mahdollisesti siihen, että MIB-1 ilmentymisen eroavaisuudet näissä kasvaimissa voivat kehittyä vasta primäärin kasvaimen jälkeen. Cyclin D1 ilmentymisessä sekä histopatologiassa ei havaittu merkitseviä eroavaisuuksia ryhmien välillä.
  • Saves, Oona (Helsingin yliopisto, 2020)
    Lääkärin tulisi aina tutkia kieli, koska siinä nähtävät muutokset ja oireet voivat viestiä monista paikallisista ja systeemisairauksista. Kielen värin, rakenteen ja liikkuvuuden muutokset voivat olla normaalirakenteen variaatioita tai kertoa esimerkiksi infektioista, autoimmuunisairauksista, hormonaalisista muutoksista, puutostiloista tai kasvaimista. Muutokset kielessä voivat kertoa sairaudesta ja sen aktiivisuudesta sekä etenemisestä. Kaikki kielen pinnat tulisi tutkia sekä palpoida tarkasti ja muutokset dokumentoida. Verikokeista ja biopsiasta on usein apua diagnostiikassa. Kartta-, uurre- ja karvakieli ovat yleensä normaalirakenteen variaatioita mutta ne voivat myös liittyä useisiin tiloihin ja sairauksiin. Kielessä olevat rakkulat ja haavaumat voivat johtua infektioista, autoimmuunisairauksista, syövästä tai limakalvoja ärsyttävistä tekijöistä. Kielessä esiintyvät punaiset ja vaaleat leesiot voivat viitata infektioihin, immuunijärjestelmän tauteihin tai geneettisiin sairauksiin. Leesioita voivat aiheuttaa punajäkälä sekä kandidiaasi tai ne voivat olla suusyöpäriskiä lisääviä leukoplakioita tai erytroplakioita. Punoittava ja sileä kieli voi johtua kandidiaasista, kuivasta suusta tai puutostiloista, joista yleisimmin kobalamiinin tai raudan puutteesta. Kielen pigmenttileesiot voivat olla fysiologisia variaatioita mutta ne voivat johtua myös lääkeaineista tai tulehduksellisista muutoksista. Diffuusit pigmenttileesiot voivat viitata myös oireyhtymiin kuten Laugier-Hunzikerin oireyhmään tai Peutz-Jeghersin oireyhtymään. Yleisin suusyövän esiintymispaikka on kielen reuna, jossa syöpä voi esiintyä vaaleina, punaisina, haavaisina tai koholla olevina muutoksina. Joskus potilas voi kärsiä kiusallisesta kielikivusta ilman näkyviä muutoksia. Tämä saattaa liittyä suupoltteeseen, jonka diagnoosi perustuu muiden kielen kipuilua aiheuttavien syiden poissulkuun. Suupoltteen hoito vaatii usein moniammatillista yhteistyötä.
  • Hanhijärvi, Leenukka (Helsingin yliopisto, 2021)
    Parodontiitti on plakkibakteereiden aiheuttama krooninen tulehdussairaus, jonka seurauksena hampaiden kiinnityskudos tuhoutuu palautumattomasti. Yhtenä parodontiitin ja systeemisten sairauksien yhteyttä selittävänä tekijänä pidetään molekyylijäljittelyä. Molekyylijäljittely on tulehdusta edistävä immunologinen prosessi, jossa vasta-aineet ristireagoivat isännästä peräisin olevien ja bakteerista alkuperää olevien epitooppien välillä. Tutkimuksissa on havaittu parodontiittipatogeenejä vastaan tuotettujen vasta-aineiden ristireagoivan isännän hapettuneiden LDL-proteiinien ja lämpösokkiproteiinien välillä. Tämän tutkielman tavoitteena oli käsitellä parodontiitin aiheuttamaa molekyylijäljittelyä selvittämällä neljän merkittävän parodontiittipatogeenin eli P. gingivaliksen, A. actinomycetemcomitansin, P. intermedian ja T. forsythian vasta-aineiden yhteyttä ristireagoiviin vasta-aineisiin. Aineistona käytettiin 506 potilaasta koostuvaa PAROGENE-aineistoa, joka on COROGENE-tutkimusaineiston alaotos. Tutkielmassa havaittiin korrelaatioita parodontiittipatogeenien ja ristireagoivien vasta-aineiden välillä, mikä tukee oletusta siitä, että molekyylijäljittelyä esiintyy parodontiitissa. Tutkimuksia aiheesta tarvittaisiin lisää, sillä parodontiitin vaikutuksista ihmisen yleisterveyteen molekyylijäljittelyn kautta tiedetään tällä hetkellä kohtalaisen vähän.
  • Huopainen, Piia (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tutkimuksen tarkoituksena oli vertailla korrelaatioanalyysillä kielen levyepiteelikarsinoomakasvainten suurinta läpimittaa ja invaasiosyvyyttä magneettikuvantamisen ja histopatologian välillä. Lisäksi haluttiin vertailla potilaiden imusolmukestatusta magneettikuvantamisen ja histopatologian välillä. Korrelaatiotietoja voidaan käyttää kielisyöpäpotilaiden leikkaushoitoa suunniteltaessa. Aineisto kerättiin retrospektiivisesti Helsingin yliopistollisen sairaalan (HUS) patologian ja radiologian osastojen tietokannoista koostuen kielen levyepiteelikarsinoomatapauksista vuosien 2002 ja 2018 välillä. Analyyseihin otettiin lopulta mukaan 45 kappaletta T1, T2 ja T3 luokiteltuja kielen levyepiteelikarsinoomatapauksia perustuen tarkkoihin valintakriteereihin. Rajausten jälkeen jäljelle jääneiden kielisyöpäkasvainten dimensiot mitattiin ja tarkastettiin uudelleen kokeneiden suuradiologin ja suupatologin toimesta. Asiantuntijat olivat mittaushetkellä sokkoutettuina. Kielen levyepiteelikarsinooman dimensioita verrattiin magneettikuvantamisen ja patologian välillä korrelaation selvittämiseksi. Imusolmukestatus kerättiin sekä magneettikuvista että patologian lausunnoista, jonka jälkeen suoritettiin korrelaatioanalyysi. Korrelaatioanalyyseissä käytettiin Pearsonin korrelaatiota. Sekä tuumorin suurin läpimitta että invaasiosyvyys korreloivat merkittävästi magneettikuvantamisen ja histopatologian välillä. Merkittävä korrelaatio saatiin tuumoreiden koon perusteella alaluokissa T2 ja T3, mutta ei pienten kasvainten luokassa T1. Magneettikuvantamisen herkkyys patologisesti positiivisten imusolmukkeiden havaitsemiseen oli 60% ja tarkkuus patologisesti negatiivisten imusolmukkeiden havaitsemiseen oli 83%. Imusolmukestatusten välillä löytyi kohtalainen korrelaatio, joten status voidaan kuvantamisella määrittää, mutta sitä ei tulisi käyttää ainoana kriteerinä kauladissektiopäätöksissä. Perustuen tehtyihin analyyseihin ja saatuihin tuloksiin magneettikuvantaminen toimii tarkkana työvälineenä kielen levyepiteelikarsinoomapotilaiden hoitoa suunniteltaessa.
  • Arpalahti, Annamari (Helsingin yliopisto, 2020)
    Mukoepidermoidikarsinooma (MEC) on yksi yleisimmistä sylkirauhasten syövistä. Sen pahanlaatuisuusaste vaihtelee kolmella tasolla (matala - keskitasoinen - korkea), jotka määräytyvät WHO:n määrittämien kriteerien mukaisesti. WHO:n painottamien histopatologisten piirteiden tarkastelun tueksi on ehdotettu objektiivisia järjestelmiä, kuten geenifuusiot ja mikro-RNA-profiili. Ehdotukset perustuvat tutkimuksissa selvinneisiin havaintoihin, joissa on todettu tiettyjen geenifuusioiden liittyvän tuumorin pahanlaatuisuusasteeseen, ja mikro-RNA-molekyylien pitoisuuksien poikkeavan syöpäkudoksissa verrattuna normaalikudoksiin. Syövän pahanlaatuisuuden asteen määrittäminen vaikuttaa olennaisesti hoitovalintoihin ja potilaan selviytymiseen. Syövän pahanlaatuisuutta kuvaa muun muassa sen aggressiivisuus, mikä tarkoittaa syövän nopeaa kasvua ja levittäytymistä. Syövän levittäytymistä tyvikalvon läpi ja verenkierron kautta muihin kudoksiin kuvataan termillä invasiivisuus, jonka määrittämiseksi on kehitetty monenlaisia kokeellisia menetelmiä. Nämä menetelmät eroavat toisistaan olennaisimmin kasvualustojensa perusteella. Tämän syventävien opintojen tutkielman tarkoituksena on tarkastella mukoepidermoidikarsinooman (MEC) piirteitä, diagnosointia ja invasiivisuutta. Taustana kerrotaan lyhyesti sylkirauhasista sekä pään ja kaulan alueen syöpien tilastosta ja hoidoista. Lisäksi kerrotaan mikro-RNA-molekyyleistä, sekä esitellään CRISPR-menetelmä ja invasiivisuuden tutkimisessa käytettyjä menetelmiä. Kokeellisessa osuudessa pyrkimyksenämme on selvittää valittujen mikro-RNA- molekyylien (miR-22 ja miR-205) vaikutus MEC:n invasiivisuuteen kahdella eri invaasiokokeella, myooma- ja sferoidikokeilla. Sferoidikokeella saatiin selville, että miR-22- ja miR-205-molekyylien vaimentaminen MEC-soluista vähensi invaasiopinta-alaa. Tuloksemme ovat potentiaalisesti hyödyllisiä sylkirauhassyöpien diagnostiikassa sekä tarkennettujen syöpähoitojen kehityksessä.