Browsing by Subject "Degree Programme in Medicine"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-20 of 133
  • Salo, Ville (Helsingin yliopisto, 2021)
    Eturauhassyöpä koskettaa yhä useampaa miestä ja sen diagnostiikkaan on kehitetty useita kuvantamismenetelmiä. Positroniemissiotomografia tietokonetomografiaan yhdistettynä on rutiinikäytössä oleva kuvantamistapa, jossa yhdistyy tietokonetomografilla saatava anatominen tarkkuus positroniemissiotomografian kykyyn kuvantaa metabolisten prosessien tai eri substraattien pitoisuuksien vaihteluita. Retrospektiivisen tutkimuksen tekohetkellä HUS:n Kliinisen fysiologian ja isotooppilääketieteen yksikössä oli siirrytty eturauhassyövän ja eturauhassyövän kemiallisen relapsin PET/TT-kuvantamisessa 18F-koliinista 68Ga-PSMA-merkkiaineeseen, eikä näiden kahden merkkiaineen välillä oltu vielä tehty vertailua. Tutkimukseen valittiin 143 potilasta, joista noin puolet oli kuvattu 18F-koliinilla ja puolet 68Ga-PSMA:lla. PET-kuvantamisen tuloksia verrattiin TT-kuvantamisen tuloksiin ja tuloksista laskettiin tilastollisissa suureita: p-arvo, sensitiivisyys/spesifisyys ja PPV/NPV. Tuloksista nähdään, että PET:lla todetaan tarkemmin leesioita ja metastaaseja kuin TT:lla. Merkkiaineiden välillä ei pystytty tekemään suoraa vertailua, koska potilaat oli jaettu kahteen ryhmään missä kummassakin käytettiin vain yhtä merkkiainetta. Epäsuorasta vertailusta nähtiin, että 18F-koliini tuotti hieman varmemmin luotettavia tuloksia 68Ga-PSMA:aan verrattuna.
  • Koivisto, Maria (Helsingin yliopisto, 2020)
    Immunohistochemistry (IHC) is a widely used research tool for detecting antigens and can be used in medical and biochemical research. The co-localization of two separate proteins is sometimes crucial for analysis, requiring a double staining. This comes with a number of challenges since staining results depend on the pre-treatment of samples, host-species where the antibody was raised and spectral differentiation of the two proteins. In this study, the proteins GABAR-α2 and CAMKII were stained simultaneously to study the expression of the GABA receptor in hippocampal pyramidal cells. This was performed in PGC-1α transgenic mice, possibly expressing GABAR-α2 excessively compared to wildtype mice. Staining optimization was performed regarding primary and secondary antibody concentration, section thickness, antigen retrieval and detergent. Double staining was performed successfully and proteins of interest were visualized using a confocal microscope after which image analyses were performed using two different methods: 1) a traditional image analysis based on intensity and density of stained dots and 2) a novel convolutional neural network (CNN) machine learning approach. The traditional image analysis did not detect any differences in the stained brain slices, whereas the CNN model showed an accuracy of 72% in categorizing the images correctly as transgenic/wildtype brain slices. The results from the CNN model imply that GABAR-α2 is expressed differently in PGC-1α transgenic mice, which might impact other factors such as behaviour and learning. This protocol and the novel method of using CNN as an image analysis tool can be of future help when performing IHC analysis on brain neuronal studies.
  • Koskenvuori, Mika (Helsingin yliopisto, 2019)
    Tiivistelmä – Referat – Abstract Organisaation oikeudenmukaisuutta käytetään kuvaamaan sitä, kuinka tasapuolisina organisaation jäsenet kokevat organisaation toimintaa säätelevät säännöt ja normit. Tämä oikeudenmukaisuus jaetaan yleensä kolmeen komponenttiin: 1) vuorovaikutteiseen, 2) menetelmälliseen ja 3) jakavaan oikeudenmukaisuuteen, joita on mahdollisuus seurata toisistaan erillisinä käyttämällä tähän tarkoitukseen soveltuvia kysymyksiä. Tässä työssä tarkastelun kohteeksi otettiin vuorovaikutteinen oikeudenmukaisuus, koska tutkimukset ovat osoittaneet, että nimenomaan tällä komponentilla on vahvin assosiaatio esimerkiksi työntekijöiden terveyteen. Helsinki Health Study-aineistosta kerättiin v. 2000-2002 peruskyselyn lisäksi tiedot vuosien 2007 ja 2012 seurantakyselyistä ja näistä muodostettiin pitkittäinen tietoaineisto yhdistämällä kyselytutkimuksen tiedot työnantajan rekisteristä saatuihin työaika- ja sairauspoissaolotietoihin. Koska aineistossa toistui saman henkilön kolmen eri aikapisteen tiedot, oli tutkimuksessa mahdollista vertailla vuorovaikutteisen oikeudenmukaisuuden kokemuksen muutoksien ja sairauspoissaolojen muutoksien välistä yhteyttä. Jokaisen tutkittavan kokemalle vuorovaikutteiselle oikeudenmukaisuudelle laskettiin pistemäärä perustutkimuksen ja seurantatutkimuksissa toistuvien neljän kysymyksen perusteella ja nämä arvot dikotomisoitiin käyttämällä alimman tertiilin saamaa pistemäärää katkaisupisteenä. Näin jokaiselle tutkittavalle saatiin kolmesta aikapisteestä tieto siitä, olivatko he kokeneet vuorovaikutteisen oikeudenmukaisuuden alhaiseksi. Työnantajan rekisteritietojen perusteella laskettiin jokaiselle tutkittavalle sairauspoissaolo-frekvenssi, joka saatiin jakamalla hänen lyhyiden sairauspoissaolojen lukumäärä työssäolopäivillä jokaisella tarkastelujaksolla. Samassa yhteydessä tunnistettiin aikaisemmin julkaistun kirjallisuuden perusteella mahdolliset sekoittavat tekijät. Kerättyjen tietojen perusteella tehtiin kaksi päämallia, jotka molemmat hyödynsivät negatiivista binomijakaumaa kuvaamaan lyhyiden sairauspoissaolojen ja henkilöiden kokeman vuorovaikutteisen oikeudenmukaisuuden välistä yhteyttä. Toinen malleista lähestyi ongelmaa mallintaen yhteyttä yksilöiden välisten erojen (ns. Between-individual malli) ja toinen malli yksilöiden sisäisten erojen (ns. Within-individual malli) kautta. Kummastakin päämallista kehitettiin kolme tarkennettua mallia, jotka ottivat huomioon eri sekoittavien tekijöiden vaikutuksen. Malleista laskettiin sairauslomajaksojen ilmaantumistiheyksien suhteet (IRR) sekä niiden 95 % luottamusvälit. Yksilöiden sisäisen analyysin perusteella todettiin, että alhaiseksi koettu vuorovaikutteinen oikeudenmukaisuus oli yhteydessä lyhyiden sairauspoissaolojaksojen riskin kasvuun (IRR = 1,05 [1,01-1,09] ja tämä yhteys kesti tarkastelun myös useamman sekoittavan tekijän osalta. Yksilöiden välisten suhteiden analysointi paljasti sen, että vuorovaikutteisen oikeudenmukaisuuden heikkenemisellä oli vahvin yhteys lyhytaikaisten sairauspoissaolojen riskin kasvuun, kun sekoittavat tekijät huomioitiin [IRR = 1,17 [1,05-1,30]). Tutkimuksen tulokset antavat viitteitä siitä, että johtamiskäytäntöihin ja erityisesti esimiesten käytökseen ja työntekijöiden tasapuoliseen kohteluun panostaminen ja tätä kautta työntekijöiden kokeman oikeudenmukaisuuden tason säilyttäminen saattaa olla tehokas tapa vähentää lyhytaikaisia sairauspoissaoloja.
  • Tyster, Mikko (Helsingin yliopisto, 2020)
    Aplastisen anemian autoimmuunimuodossa (IAA) elimistön oma immuunipuolustus tuhoaa verta muodostavia luuydinsoluja, mistä seuraa usean solulinjan kattava pansytopenia. Tämän sairauden tarkkaa patologista mekanismia ei tunneta, mutta aiemmat kliiniset ja kokeelliset tutkimukset osoittavat kyseessä olevan pääosin lymfosyyttien välittämä autoimmuunireaktio. Tässä tutkimuksessa löysimme uuden autovasta-aineen IAA-potilaiden plasmasta käyttäen laajaa proteiinimikrosirupaneelia. Suuressa kansainvälisessä IAA-potilasaineistossa tämän uuden autovasta-aineen prevalenssi oli 36 %, ja autovasta-ainepositiivisilla potilailla todettiin matalammat verihiutaleiden määrät diagnoosihetkellä. Autovasta-ainepositiiviset potilaat olivat myös selvästi vanhempia verrattuna negatiivisiin. Erityisesti tämä autovasta-aine oli yhteydessä luokan II HLA (human leukocyte antigen) alleeliin; 86 % autovasta-ainepositiivisista potilaista kantoi HLA-DRB1*15-alleelia, negatiivisista vain 31 %. Lisäksi tämän uuden autovasta-aineen suhteen positiivisilla potilailla todettiin useammin merkittäviä PNH-klooneja (paroxysmal nocturnal hemoglobinuria) verrattuna autovasta-ainenegatiivisiin. Single-cell RNA-sekvenointianalyysillä todettiin luuytimen soluista hematopoieettisten kantasolujen ilmentävän tämän autovasta-aineen kohdeproteiinia koodaavaa geeniä. IAA-potilailla tämän geenin ilmentyminen oli selvästi suurempaa verrattuna terveisiin kontrolleihin sekä myelodysplastista syndroomaa sairastaviin potilaisiin. Nämä löydökset viittaavat siihen, että tämä uusi autovasta-aine voisi osallistua IAA:n patologiseen mekanismiin Lisäksi sitä voitaisiin hyödyntää differentiaalidiagnostisena työkaluna aplastisen anemian erilaisten ilmentymien kliinisessä hoidossa.
  • Bidel, Kamran (Helsingin yliopisto, 2021)
    Aggressiolla ja suuttumustaipumuksella voi olla yksilö- ja yhteiskunnallisella tasolla isoja kustannuksia, sekä rahallisesti mitattuna että mielenterveydellisenä taakkana. Näiden tekijöiden aiheuttamat taloudelliset menot voidaan huomata vahingonkorvauksissa ja terveydenhuollossa. Yksilön tasolla ongelmat ovat muun muassa työpaikkojen, parisuhteiden ja yhteiskuntaan sopeutumisen suhteen. Tässä tutkimuksessa pyritään selvittämään aggression ja suuttumuksen itsenäistä kuolleisuutta kohottavan riskin mahdollisuus huomioiden mahdollisia sekoittavia tekijöitä. Kirjallisuuskatsauksen avulla käydään läpi aggression merkityksiä sekä eri muotoja, katsotaan aiheesta aiempaa tutkimustietoa sekä löydöksiä ja verrataan näitä meidän tutkimuksemme tuloksiin. Tutkimusta varten käytettävä aineisto suuttumustaipumuksen tason selvitykseen on Suomen kaksoskohortin (the Finnish twin cohort study) avulla tehty kysely vuodelta 1990. Tähän kyselyyn vastanneiden kaksosten kuolleisuutta sitten seurattiin vuoteen 2018 asti ja näiden tietojen avulla luotiin kuolleisuusanalyysit noin 12 000 vastaajasta. Edellä mainitussa kirjallisuuskatsauksessa ilmenee muiden tuloksissa kohonneen suuttumustaipumuksen ja kuolleisuuden sekä tämän riskitekijöiden, kuten sydän- ja verisuonitautien, välisiä korrelaatioita, joka näyttäytyy myös meidän tuloksissamme. Tästä huomataan vähemmän tutkitun aggression ja suuttumustaipumuksen sekä kuolleisuuden välistä yhteyttä, joka oikein ajoitetulla preventiolla olisi mahdollinen terveydenhuoltoa ja yhteiskunnan varoja säästävä toimenpide. (163 sanaa)
  • Rautiola, Jesper (Helsingin yliopisto, 2021)
    Amyotrofinen lateraaliskleroosi (ALS) on etenevä, kuolemaan johtava, neurodegeneratiivinen sairaus, jolle tyypillistä on raaja-alkuinen lihasheikkous, lihasjäykkyys ja atrofia. Noin 25-30% potilaista sairastaa bulbaarialkuista tautia, jolle tyypillistä on puheentuoton ja nielemisen häiriöt. Taudin esiintyvyys Euroopassa on 4.1-8.2 tapausta 100 000 henkilövuotta kohden. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää ensisijaisesti korva-, nenä- ja kurkkutaudeille hakeutuvien ALS-potilaiden ja erityisesti bulbaarista tautia sairastavien potilaiden tyypillinen oirekirjo, mahdollinen läheteviive ja taudin kulku sekä nielemisfunktiotutkimusten käyttökelpoisuus ja hoidon tulokset. Toissijainen tavoite oli selvittää parenteraalisen ravitsemuksen ja trakeostomian esiintyvyys koko potilasryhmässä. Tutkimusta varten kerättiin kaikki Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin diagnosoidut ALS-potilaat vuosilta 2010–2014, joita oli yhteensä 327, ja näistä 110 bulbaari-ALS-potilaita. Kaikista potilaista selvitettiin sukupuoli, taudin tyyppi ja kesto, tehdyt toimenpiteet, ja lisäksi bulbaarialkuista tautia sairastavilta nielemisfunktiotutkimuksiin, hengitys- ja nielemisoireiden alkuun, ensimmäiseen hoitokontaktiin, erikoislääkärikontaktiin sekä ensimmäiseen neurologikontaktiin liittyvää dataa. Aineisto analysoitiin käyttäen vakiintuneita tilastollisia menetelmiä. Tutkimuksessa selvisi, että korva-, nenä- ja kurkkutaudeille tyypillisesti hakeudutaan bulbaarialkuisen taudin tyyppioireiden takia. ALS-potilaiden hoitotulokset eivät merkittävästi riipu siitä, mille erikoisalalle potilas ensimmäisenä lähetetään. Lisäksi taudin insidenssi, hoitotulokset ja tehtyjen toimenpiteiden kumulatiivinen insidenssi vastaa kirjallisuuskatsauksessa ilmeneviä eurooppalaisia lukuja. Tutkimuksemme perusteella parenteraalinen ravitsemus näyttää parantavan bulbaarialkuista tautia sairastavan elinajan ennustetta, mutta hieman yllättäen huonontavan raaja-alkuista tautia sairastavan potilaan elinajan ennustetta. Tutkimus selkeyttää korva-, nenä- ja kurkkutautilääkäreille hakeutuvien potilaiden oirekuvaa ja selvittää ALS:n hoidon tilaa ja tuloksia Suomessa.
  • Välimäki, Vilja (Helsingin yliopisto, 2021)
    Tausta: Lukinkalvonalainen verenvuoto (SAV) on vakava, välitöntä hoitoa vaativa sairaus. Väestön vanheneminen ja hyvän toimintakyvyn säilyminen on lisännyt iäkkäiden potilaiden osuutta neurokirurgian klinikalla aktiivisesti hoidettavista SAV-potilaista. Ikääntymiseen liittyvien ominaispiirteiden takia eri-ikäisten SAV-potilaiden ennustetekijöissä voi olla eroja. Tutkimuksessa vertailtiin eri-ikäisten SAV-potilaiden ennusteeseen yhteydessä olevia riskitekijöitä. Menetelmät: Tutkittavana oli yhteensä 412 vuosina 2014-2019 Töölön sairaalan neurokirurgian klinikalla aktiivisesti hoidettua, aneurysmaperäisen SAV:n sairastanutta potilasta. Potilaat jaettiin iän perusteella ≥ 70-vuotiaiden sekä alle 70-vuotiaiden ryhmiin. Ryhmät samankaltaistettiin vuodon vaikeusasteen suhteen siten, että kummassakin ikäryhmässä oli samassa suhteessa lievempään ja vaikeampaan SAV:n sairastuneita potilaita. Potilaiden kliinisistä ominaisuuksista kerättiin tietoa ja SAV:sta toipumista arvioitiin takautuvasti 12 kk:n kuluttua vuodosta. Kuolleisuuteen ja huonoon toipumiseen yhteydessä olevia ominaisuuksia tutkittiin riskitekijäanalyysien avulla. Tulokset: Korkea ikä ja vaikea SAV olivat tärkeimmät huonon ennusteen riskitekijät. Vuoden seurannan jälkeen iäkkäiden potilaiden kokonaiskuolleisuus oli lähes nelinkertainen nuorempiin potilaisiin verrattuna. Vaikean SAV:n merkitys riskitekijänä oli nuorempien potilaiden ryhmässä suurempi kuin vanhuksilla. Pohdinta: Tärkein ennusteeseen vaikuttava riskitekijä on SAV:n vaikeusaste. Vaikka myös korkea ikä on SAV-potilaalla itsenäinen huonon ennusteen riskitekijä, on aktiivisesti hoidettujen vanhuspotilaidenkin mahdollista toipua itsenäisesti pärjääväksi etenkin, mikäli sairastettu SAV on luokiteltu alkuvaiheen kliinisen kuvan perusteella lieväksi.
  • Minkkinen, Sara (Helsingin yliopisto, 2021)
    Tarkoituksenamme oli selvittää, miten nuorten aikuisten oma ja heidän vanhempiensa ongelmallinen alkoholinkäyttö on yhteydessä kehotyytymättömyyteen ja ahmimishäiriöoireisiin nuorella aikuisiällä. Aineistonamme oli suomalaisia kaksosia ja heidän vanhempiaan koskeva valtakunnallinen etenevä kohorttitutkimus FinnTwin16, josta riittävät tiedot tutkimuksemme suorittamiselle löytyi 1938 naiselta ja 1616 mieheltä sekä 1994 äidiltä ja 1994 isältä. Mittasimme vanhempien ongelmallista alkoholinkäyttöä Malmö-muokatulla Michiganin alkoholismin seulontatutkimuksella (Mm-MAST), kun kaksoset olivat 16-vuotiaita. Keskimäärin 24-vuoden ikäisinä kaksoset täyttivät syömishäiriökyselystä (Eating Disorder Inventory-2) kehotyytymättömyyttä ja ahmimishäiriöoireita koskevat osuudet sekä pidennetyn version Mm-MAST:sta, jolla selvitimme kaksosten omaa ongelmallista alkoholikäyttöä. Lineaarisella regressioanalyysillä arvioimme yhteyttä ongelmallisen alkoholinkäytön sekä kehotyytymättömyys- ja ahmimishäiriöoirepisteiden välillä. Hyödynsimme lineaarista regressioanalyysiä myös mediaatioanalyyseissä ja sekoittavien tekijöiden vakioinneissa. Yhteys vanhempien ongelmallisen alkoholinkäytön ja kaksosten kehotyytymättömyyden välillä oli mitättömän pieni (b = 0,028 naisille; 0,016 miehille), kuten myös yhteys vanhempien ongelmallisen alkoholinkäytön ja kaksosten ahmimishäiriöoireiden välillä (b = 0,012 naisille; 0,0040 miehille). Yhteys kaksosten oman ongelmallisen alkoholinkäytön ja kehotyytymättömyyden (b = 0,070 naisille; 0,043 miehille) sekä ahmimishäiriöoireiden (b = 0,090 naisille; 0,079 miehille) välillä oli kohtuullinen, eikä täysin selittynyt sekoittavien tekijöiden vakioinneilla. Emme löytäneet tukea hypoteesille, että vanhempien ongelmallinen alkoholinkäyttö vaikuttaisi nuorten aikuisten kehotyytymättömyyteen tai ahmimishäiriöoireisiin edes epäsuorasti nuorten aikuisten oman ongelmallisen alkoholinkäytön kautta. Sen sijaan nuorten aikuisten oma ongelmallinen alkoholinkäyttö oli yhteydessä suurempaan kehotyytymättömyyteen ja ahmimishäiriöoireiluun nuorella aikuisiällä.
  • Isometsä, Aino (Helsingin yliopisto, 2021)
    Boerhaaven oireyhtymä on äkillinen ja hengenvaarallinen tila, johon liittyy korkea kuolleisuus. Tilaa on tyypillisesti hoidettu kirurgisin menetelmin, mutta viime vuosikymmeninä endoskooppiset menetelmät ovat yleistyneet Boerhaaven oireyhtymän hoidossa. Tutkielman tavoitteena on verrata Boerhaaven oireyhtymän kirurgista hoitoa (n= 27) ja endoskooppista stenttihoitoa (n= 21) Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirissä vuosien 2004 ja 2019 välisenä aikana. Potilaihin ja toimenpiteisiin liittyvät tiedot on kerätty retrospektiivisesti. Hoitomuotojen välillä ei todettu merkittäviä eroja komplikaatioiden esiintyvyydessä, uusintaoperaatioiden määrässä, tehohoidon tarpeessa, sairaalahoitojakson pituudessa tai kuolleisuudessa. Tämän lisäksi tutkielmaa varten suoritettiin kirjallisuushaku Boerhaaven oireyhtymää ja erityisesti sen kirurgista hoitoa ja endoskooppisesta stenttihoitoa käsitteleviin 2000-luvulla ja sen jälkeen julkaistuihin tutkimuksiin. Hoitomuotoja koskevat havainnot ja löydökset vastaavat aikaisempien tutkimusten tuloksia. Boerhaaven oireyhtymän hoitomuotoja vertailevia tutkimuksia on julkaistu vähän, ja yksittäisiä hoitomuotoja käsittelevien julkaisujen tulokset ovat keskenään ristiriitaisia. Tämä tutkielma tukee näkemystä siitä, että Boerhaaven oireyhtymää voidaan hoitaa tehokkaasti ja turvallisesti sekä kirurgisin menetelmin että endoskooppisesti asetetun stentin avulla.
  • Honkanen, Nina (Helsingin yliopisto, 2021)
    Purpose: To assess the long-term outcome of breast reconstructions with special focus on chronic postsurgical pain (CPSP) in a larger cohort of breast cancer survivors. Materials and methods: A cross-sectional study on 121 women with mastectomy and breast reconstruction after mean 2 years 4 months follow up. The mean time from breast reconstruction to the follow-up visit was 4 years 2 months. We studied surveys on pain (Brief Pain Inventory, BPI and Douleur Neuropathique 4, DN4), quality of life (RAND-36), sleep (insomnia severity questionnaire, ISI), mood (Beck’s Depression Index, BDI; Hospital Anxiety and Depression Scale, HADS), and a detailed clinical sensory status. Patients were divided into three groups: abdominal flap (DIEP, fTRAM, and pTRAM), dorsal flap (LD and TDAP), and other (TMG, implant). Clinically meaningful pain was defined ≥ 4/10 on a numeric rating scale (NRS). We used patients’ pain drawings to localize the pain. We assessed preoperative pain NRS from previous data. Results: 106 (87.6%) of the patients did not have clinically meaningful persistent pain. We found no statistically significant difference between different reconstruction types with regards to persistent pain (p = 0.40), mood (BDI-II, p = 0.41 and HADS A, p = 0.54) or sleep (p = 0.14), respectively. Preoperative pain prior to breast reconstruction surgery correlated strongly with moderate or severe CPSP. Conclusion: Moderate to severe CPSP intensity was present in 14% of patients. We found no significant difference in the prevalence of pain across different reconstruction types. Preoperative pain associated significantly with postoperative persistent pain.
  • Mende, Anna-Maria (Helsingin yliopisto, 2020)
    Ovarian cancer is the fifth most common cause of cancer death among women in Europe; high-grade serous ovarian carcinoma (HGSC) is the most common subtype of ovarian cancer. This report describes the construction and preliminary analysis of a retrospective cohort of HGSC patients. Tissue samples were obtained from Helsinki Biobank, and clinical data was retrieved from several electronic data bases as well as from the paper archives of the HUS Women’s hospital. Over 900 patients were identified for potential inclusion in the cohort. The process of confirming diagnoses is still ongoing. Challenges with the collection and categorization of clinical data are reported and possible solutions discussed. As the confirmation of which patients will be included in the final cohort is not yet complete, analyses in this report are limited to some preliminary descriptions. These initial findings seem to be in concordance with other reports: patients with stage I or II disease and/or complete surgical cytoreduction (R0) have a better 5-year overall survival than those with stage III or IV disease and/or suboptimal surgical outcome. Once the cohort is ready, it will be a unique tool for studying the biology of high-grade ovarian carcinoma.
  • Keltto, Natalie; Leivonen, Aku; Pankakoski, Maiju; Sarkeala, Tytti; Heinävaara, Sirpa; Anttila, Ahti (Helsingin yliopisto, 2021)
    Det har föreslagits att fortsätta screening för livmoderhalscancer hos kvinnor som tidigare haft avvikande testresultat eller som tidigare deltagit oregelbundet i screeningen. Vi har undersökt täckningen och faktorer som möjligen påverkar det opportunistiska testandet för livmoderhalscancer hos äldre kvinnor, som inte mera är inom åldern för det organiserade screeningprogrammet i Finland. Det nationella screeningprogrammet bjuder in alla kvinnor vart femte år, minst upp till 60 års ålder. Därefter är endast opportunistiskt testande tillgängligt. Data om testandet för livmoderhalscancer samlades från Massundersökningsregistret och från erbjudare av opportunistisk Pap/HPV-testning och kopplades ihop med information gällande socioekonomiska variabler. Studien omfattade 373 353 kvinnor som hade fått minst en inbjudan till det nationella screeningprogrammet mellan 50-60 års ålder, och som var 65-74 år gamla under uppföljningsperioden åren 2006-2016. Multivariabla binomialregressionsmodeller genomfördes för att undesöka möjliga samband. Sammanlagt 33% av forskningspopulationen hade blivit åtminstone en gång testade under åldern 65-74 år. Tidigare deltagande i screening och tidigare avvikande testreslutat var klart associerade med högre testningsaktivitet vid högre ålder. Andra faktorer som hade samband till högre testningsaktivitet var urban bostadsmiljö, inhemskt modersmål, hög utbildning och hög socioekonomisk status.
  • Ervaala, Attina (Helsingin yliopisto, 2021)
    Pre-eklampsia on globaali ongelma, mikä komplisoi 2–8 % raskauksista. Pre-eklampsiassa normaalisti sikiötä äidin immuunipuolustukselta suojaavien tekijöiden säätely on häiriintynyt. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää pre-eklampsian riskiä ja luonnetta luovutetuilla sukusoluilla saavutetuissa raskauksissa. Koska luovutetut sukusolut eroavat immunologisesti normaalia enemmän kantajastaan, hypoteesiksi asetettiin, että näissä raskauksissa pre-eklampsiaa esiintyy enemmän. Myös kirjallisuuden mukaan näissä raskauksissa vaikuttaisi olevan pre-eklampsiaa enemmän (38–20 %). Aineistona oli Finnish Genetics of Preeclampsia Consortium (FINNPEC) kohortti (n=2778). Tässä pre-eklampsia määriteltiin seuraavasti: 1. yli 140 mmHg:n systolinen verenpaine sekä 2. proteinuria (virtsan proteiini ≥0·3 g/24 h tai 0·3 g/L tai kaksi ≥1+ tulosta liuskatestissä) ja 3. näiden ilmeneminen H20 jälkeen. Näillä kriteereillä verrattiin luovutetuilla sukusoluilla saavutettuja raskauksia (n=21) muihin raskauksiin (n=2757). Väestötason esiintyvyys pre-eklampsian suhteen saatiin terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen syntyneiden lasten rekisteristä. Tutkimuksen tuloksena todettiin pre-eklampsiaa esiintyvän enemmän luovutetuilla sukusoluilla saavutetuissa raskauksissa. Muita riskitekijöitä olivat muun muassa äidin korkeampi ikä ja sikiön miessukupuoli. Pre-eklampsiaraskauksia vertailtaessa luovutetuilla sukusoluilla saavutetuissa raskauksissa esiintyi enemmän ennenaikaisia synnytyksiä, ja pre-eklampsia diagnosoitiin aiemmin kuin muissa raskauksissa. Luovutettujen sukusolujen raskauksista ei löydetty tilastollisesti merkittäviä eroja raskauksien luonteissa luovutettujen siittiöiden ja munasolujen välillä, mutta näyttäisi siltä, että riskit ovat isommat luovutetuilla munasoluilla alkaneissa raskauksissa. Tulokset tukevat aikaisempia tutkimustuloksia, vaikka otanta olikin pieni. Tilastollisten merkitsevien erojen puuttumisesta huolimatta tutkimus mahdollisti lisätiedon saamisen sikiön sukupuolen ja vieraiden antigeenien merkityksestä.
  • Vanhala, Antero; Lehto, Anna-Rosa; Maksimow, Anu; Kivivuori, Sanna-Maria; Torkki, Paulus (Helsingin yliopisto, 2021)
    Objective: The choice of patient outcomes in clinical quality registries is crucial for comparable and relevant data collection. Ideally, a uniform outcome framework would guide the assessment of outcomes. We set out to find a suitable published framework and validate it in clinical quality registries. Study design and Setting: A literature review was conducted to find an outcome framework that is patient-centric, easy-to-use, shared with clinical research, and allows registry evaluation. Chosen outcome framework was validated by extracting and classifying outcomes from 63 clinical quality registries at HUS Helsinki University Hospital, Finland. Results: COMET taxonomy was chosen from 23 published frameworks. HUS Clinical quality registries showed great variation in outcome domains and in number of measures. Physiological outcomes were present in 98%, resource use in all, and functioning domains in 62% of the registries. Patient-reported outcome measures were found in 48% of the registries. Conclusions: The COMET taxonomy was suitable for evaluating the choice of outcomes in clinical quality registries while some improvements are suggested. HUS Helsinki University Hospital clinical quality registries exist at different maturity levels showing room for improvement in life impact outcomes and in outcome prioritization. This article offers a comparison point for other registry evaluators.
  • Lauma, Lauri (Helsingin yliopisto, 2021)
    Psychological pain is a concept, that describes pain in the mind, also know as psyache. It is a phenomenon closely related to suicidal acts (Shneidman, 1996; Baumeister, 1990, Troister and Holden 2010). Psycyhological pain is a relatively new concept and not yet that well known, atleast among general practicioners. For example in the USA 5,6% of the general population and 53% of the patients with severe mental illness are thought to suffer from psychological pain (American Psychiatric Association, 2003). Depression and hopelessness are perhaps the most well known factors in the development of suicidal ideation, atleast for people not familiar with the research literature of this field. However Troister and Holden (Troister and Holden, 2012) compared the effects of psychological pain, depression and hopelessness. The results were that out of depression, hopelessness and psychological pain psychological pain is the only variable that contributes significantly to a change in suicidal ideation. In this study the contributions of depression and hopelessness were reduced to statistically nonsignificant levels. Furthermore psycological pain has been identified as a high risk factor for suicide with a greater predictive power than depression (Olié et al., 2010; Pereira et al., 2010; Troister and Holden, 2010; Li et al., 2014; Troister et al., 2015). Neuroimaging can be used in psychiatric diagnostics and also in psychiatric research. In diagnostics neuroimaging can be used to for differentiate between psychiatric and somatic causes of a psychosis, as psychosis can arise from a psychiatric disorder or from for example a brain tumor. Neuroimaging can be used for example in the field of pain research. There is overlap between neural networks of physical and psychological pain, but it seems like these different types of pain have some unique brain areas as well (Meerwijk et al., 2013). In addition to neuroimaging one of the ways of measuring psychological pain is through questionnaires, of which there are several. Perhaps because of these overlapping neural networks of pain some of the medication used to treat physical pain seems to have a positive effect on suicidal population suffering from psychological pain. It seems like the dose needed to treat psychological pain is a lot smaller than a dose needed to treat equivalent physical pain (Yovell et al., 2016).
  • Kivimäki, Karolina (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, miten tutkittavat jakautuvat peroraalisen sokerirasituksen perusteella käyttämällä k-means-algoritmia ja selvittää, jakautuvatko tutkittavat eri ryppäisiin jo vakiintuneen glukoosinsiedon luokitteluperusteen mukaisesti, vai muodostuuko myös uudenlaisia ryhmiä. Lisäksi tarkasteltiin mihin GCK-kantajat sijoittuivat ryppäissä. Aineisto perustuu Botnia-tutkimukseen ja sen myöhempiin osatutkimuksiin. Tutkittavat olivat diabeetikkoja ja terveitä kontrolleja (N=4319). GCK-kantajia oli 113. Tutkittavat ryhmiteltiin sokerirasituksen kymmenen muuttujan (glukoosi 0 min, 30 min, 60 min ja 120 min; insuliini 0 min, 30 min, 60 min ja 120 min sekä C-peptidi 0 min ja 120 min). Ryhmittelyssä käytettiin K-means algoritmia ja R-ohjelmaa. Syntyneiden ryhmien erojen havaitsemiseen käytettiin Anovaa, ja kahdenväliset erot laskettiin Tukeyn testillä. T-testiä käytettiin vertaamaan ryppään GCK-MODY-kantajien piirteitä vastaavan ryhmän keskiarvoihin. K-means ryhmitteyssä erottui kolme ryhmää glukoosirasituksen perusteella. Ryppäät erosivat toisistaan odotetusti ryhmittelyyn käytettyjen muuttujien suhteen, mutta lisäksi eroavaisuuksia todettiin myös lipiditasoissa ja BMI:ssä, vaikka näitä muuttujia ei ollut ryhmittelyssä käytettykään. GCK-kantajien glukoosirasituskäyrien muoto mukaili koko aineiston vastaavaa, ja he olivat joka ryhmässä keskiarvoa nuorempia ja hoikempia. GCK-kantajat erottuivat kaikista selvimmin vastaavan ryhmän ei-kantajista ryppäässä 1. Ryppäässä 3 GCK-kantajilla oli hieman korkeampi HDL-kolesteroli ja matalampi BMI kuin muilla saman ryppään tutkittavilla, ja ryppääseen 3 päätyivätkin ne GCK-kantajat, joiden glukoosiaineenvaihdunta oli keskimäärin eniten häiriintynyt.
  • Linda Häkkinen (Helsingin yliopisto, 2021)
    Tässä tutkielmassa selvitettiin retrospektiivisesti Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin (HUS) potilasasiakirjoja ja laboratoriotutkimusten tuloksia tarkastelemalla 1) Dientamoeba fragilis -alkueläimen esiintyvyyttä vatsaoireisilla potilailla, 2) Dientamoeba-infektion oirekuvaa sekä 3) häätöhoidon onnistumista lapsipotilailla. Tutkimukseen kerättiin tietoja 0-79-vuotiaista potilaista, joille oli tehty F-Para-NhO tutkimus aikavälillä 1.1.2019 - 30.8.2019 HUSLABissa. Lopulliseen potilasjoukkoon kuului 702 potilasta, joista oli 383 naisia ja 319 miehiä, iän mediaani 13v. Oirekuvaa ja häätöhoitoa tarkasteltiin vain alle 16-vuotiaiden potilaiden osalta. Dientamoeba fragilis osoittautui hyvin yleiseksi suolistopatogeenilöydökseksi vatsaoireisilla lapsilla: sitä tavattiin joka toisella pitkäkestoisista vatsaoireista kärsivällä alle 12-vuotiaalla. Dientamoeba fragilis -infektion oirekuva oli hyvin vaihteleva, eikä varsinaisia muista vatsavaivojen syistä erottavia tyyppioireita voitu todeta. Onnistuneella häätöhoidolla havaittiin tilastollisesti merkitsevä yhteys täyden oireettomuuden saavuttamiseen. Oireeton Dientamoeba fragilis-infektio ei vaadi hoitoa. Sen sijaan tulosten perusteella tuntuu loogiselta suosittaa ainakin kertaalleen lapsen oireisen Dientamoeba-infektion antibioottihoitoa.
  • Johansson, Emilia (Helsingin yliopisto, 2019)
    Sedan år 2013 har förstaårsstuderande i medicin och odontologi på medicinska fakulteten vid Helsingfors Universitet fått en personlig iPad, en surfplatta, att använda i sina studier. Medicinska fakulteten har sedan dess studerat användningen av dessa. Målet med den här undersökningen är att försöka svara på frågan: Har skiftningen till mer digitala hjälpmedel påverkat hur studenter upplever att de klarar sin utbildning och speciellt studierna inom fysiologi? Undersökningsdata har samlats in under år 2018 och år 2019. Metoden är en kvalitativ undersökning som grundar sig på en enkät som skickats ut till en kohort av studerande, som börjat sina studier vid medicinska fakulteten år 2017 och då mottagit en iPad. Enligt resultaten så skriver fler för hand år 2019 än år 2018, e-bok används mer och så även delning av anteckningar med varandra. Vi kan se att skiftningen till mer digitala hjälpmedel påverkar hur studenterna upplever att de klarar sin utbildning och speciellt studierna inom fysiologi. De studenter som främst använder e-bok har en större tilltro till sin förmåga att klara sina studier än de som främst använder tryckt bok. De som främst använder tryckt bok säger sig ha svårt att bilda sig en helhetsbild över fysiologin.
  • Heliö, Krista (Helsingin yliopisto, 2020)
    Dilatoiva kardiomyopatia (DCM) on sydänlihassairaus, jolle on tyypillistä vasemman kammion laajeneminen ja supistuvuuden heikkeneminen, kun selittävänä tekijänä ei ole vakavaa sepelvaltimotautia tai poikkeavaa vasemman kammion kuormitusta. Titiini- ja lamiini A/C-geenit (TTN, LMNA) ovat merkittävimmät tautigeenit familiaalisen DCM:n taustalla. Aiemmin DSP:n variantit on yhdistetty arrytmogeeniseen oikean kammion kardiomyopatiaan (ARVC) ja vasta viime aikoina DCM:ään. Tutkimuksessa kuvataan DSP c.6310delA, p.(Thr2104Glnfs*12)-varianttiin liittyviä sydänilmentymiä. Tämä DSP-variantti havaittiin kymmenellä suomalaisella eri suvuista olevalla indeksihenkilöllä käyttämällä uuden sukupolven sekvensointia (NGS, next-generation sequencing). Indeksien sukulaisilta varmistettiin DSP-variantin esiintyminen käyttämällä Sanger-sekvensointia. Tutkittavien kliinisiä tietoja kerättiin vanhoista sairauskertomusteksteistä ja lisäksi osalle heistä tehtiin kliininen sydäntilanteen arviointi. Havaitsimme DSP c.6310delA, p.(Thr2104Glnfs*12) variantin 17 henkilöllä, joista 11 (65 %) täytti DCM:n diagnostiset kriteerit. Tämä patogeeninen variantti ilmenee vasemman kammion laajentumisena ja systolisen toiminnan häiriönä sekä vakavina kammioperäisinä rytmihäiriöinä. Kahdella potilaalla esiintyi sydämen magneettitutkimuksessa sydänlihaksen turvotusta ja jälkitehostumaa, jotka voivat viitata inflammatoriseen prosessiin sydänlihaksessa. Erityisesti niillä DSP-variantin kantajilla, joilla oli diagnosoitu DCM, esiintyi myös kammioperäisiä rytmihäiriöitä. Tämä löydös tukee uutta arrytmogeenisen kardiomyopatian käsitettä sekä DSP-varianttien merkitystä DCM:n taustalla. Tämän trunkoivan DSP-variantin penetranssi oli matala indeksien sukulaisilla ennen 40 vuoden ikää. Jatkossa tarvitaan vielä lisätutkimuksia selventämään patogeenisten DSP-varianttien ja sydänlihaksen inflammaation välistä mahdollista yhteyttä. (192 sanaa)
  • Mahlamäki, Kasper (Helsingin yliopisto, 2019)
    Syöpätautien yleisyys lisääntyy kaikkialla maailmassa väestön vanhetessa ja Suomessakin todetaan vuosittain noin 35 000 uutta syöpää, joihin kuolee noin 13 000 henkeä. Syövän lääkehoidon painopiste on siirtymässä laajalti elimistön soluja tuhoavista sädehoidosta ja solunsalpaajista kohti potilaan omaa immuunipuolustusta syöpää vastaan ohjaavia immuno-onkologisia lääkkeitä. Immuno-onkologisilla lääkkeillä, kuten tarkastuspiste-estäjiin kuuluvilla PD-1-vasta-aineilla on saavutettu jopa pysyviä remissioita useassa vaikeahoitoisessa syövässä. Valitettavasti vain pieni osa immunologisilla syöpälääkkeillä hoidetuista potilaista saa niiden täyden hyödyn ja hoitovasteen laajentaminen koko potilasjoukkoon on osoittautunut ongelmalliseksi. Tutkielmani kirjallisuuskatsauksessa käsitellään rintasyöpää yleisesti, sekä syvennytään rintasyövän prekliinisiin tutkimusmalleihin ja rintasyöpäpotilaan immuno-onkologiavasteen ennustetekijöihin. Kokeellisen laboratoriotutkimusosuuden tavoitteina oli korreloida rintasyöpänäytteiden leukosyytti-infiltraation taso kasvaimen Myc- ja PD-L1-ekspressioon, mitata solulinjojen ja tutkimusryhmämme kehittämien PDEC-eksplanttien immuuniaktivaatiota, sekä arvioida näiden tutkimusten tulosten avulla rintasyöpäpotilaan kasvainnäytteestä kasvattamiemme PDEC-kudosviljelmien potentiaalia rintasyövän immuno-onkologisessa tutkimuksessa. Löysin tutkimalla primäärikasvainten ja PDEC-eksplanttien ominaisuuksia immunohistokemialla sekä qRT-PCR:llä korrelaation primäärikasvaimen leukosyyttimäärän sekä PDEC-viljelmien qRT-PCR:llä mitatun immuuniaktiivisuuden välille: kasvaimen korkea leukosyyttipitoisuus vaikuttaa olevan yhteydessä PDEC-viljelmien suurempaan immuuniaktiivisuuteen. Mielenkiintoista oli havaita, että vaikka immuunisolujen aktivoimiseen käytetyn Immunocultin tulisi aktivoida kaikkia T-soluja, niin edes runsas kasvaimen strooman leukosyytti-infiltraatio ei aiheuttanut qRT-PCR:llä tehdyissä immuuniaktivaatiomittauksissa menetelmän käyttöä häiritseviä vääriä positiivisia tuloksia. Tulosteni perusteella PDEC-eksplantit kykenevät kuvaamaan rintasyöpäpotilaiden kasvainkohtaisia immuuniaktivaatioeroja, mikä korostaa niiden soveltuvuutta immuno-onkologiseen tutkimukseen.