Browsing by Subject "Drug Resistance"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-4 of 4
  • Hölttä, Tuula; Jalanko, Hannu (2019)
    Nefroottisen oireyhtymän (NS) taustalla on epäyhtenäinen ryhmä munuaissairauksia, joita esiintyy kaiken ikäisillä. Steroidihoitoon reagoiva nefroottinen oireyhtymä on lapsuuden yleisin munuaiskeräsen sairaus. Ennuste on hyvä. Lääkehoito tehoaa huonosti noin 20 %:lla potilaista. Heistä pienellä osalla oireyhtymän aiheuttaa geenivirhe. Geenitutkimuksia suositellaan muun muassa potilaille, joilla ensimmäinen sairausjakso on todettu alle vuoden ikäisenä. Samoin, jos sairaus ei rajoitu munuaisiin tai suunnitellaan munuaisensiirtoa.
  • Tarvasmäki, Tuukka (2021)
    Sydämen äkillinen vajaatoiminta on yleinen sairaalahoitoon johtava tila, jonka taudinkuva vaihtelee hitaasti ja salakavalasti lisääntyvistä epämääräisistä jaksamattomuus- ja turvotusoireista nopeasti kehittyvään voimakasoireiseen sokkiin, johon kuolleisuus on hyvin suuri. Nykyinen diagnostiikka perustuu kokonaisvaltaiseen arvioon, jossa hyödynnetään natriureettisten peptidien lisäksi sydämen ja keuhkojen kaikukuvausta. Koska laskimoiden ja elinten verentungos eli kongestio on pääasiallinen oireiden, löydösten ja elintoimintahäiriöiden syy, hoitokin perustuu pitkälti tehokkaaseen diureettilääkitykseen, jonka yhteydessä lieviä munuaistoiminnan muutoksia ei tule pelätä. Lisäksi laukaiseva tekijä tai taustasyy tulisi määrittää ja hoitaa mahdollisuuksien mukaan vajaatoiminnan korjaamiseksi. Potilaan ennusteen parantamiseksi systolisen vajaatoiminnan ennusteeseen vaikuttavia lääkkeitä pyritään käyttämään ja optimoimaan mahdollisuuksien mukaan osastohoitojakson aikana.
  • Järveläinen, Marko (Helsingin yliopisto, 2018)
    Tavoitteet: Määrittää suun alueen märkänäytteistä sekä veriviljelynäytteistä eristettyjen viridans- ja anginosus-ryhmän streptokokkilöydösten mikrobilääkeherkkyys ja hoitosuositusten mukaisten mikrobilääkkeiden soveltuvuus näiden kattamiseen suun infektioiden hoidossa ja mikrobilääkeprofylaksissa. Aineisto ja menetelmät: Tutkimuksen kohteena oli HUSLAB bakteriologian osastolla vuosina 2011-2015 tutkitut suun alueen märkäviljelynäytteistä ja veriviljelynäytteistä todetut viridans-ryhmän streptokokkilöydökset ja löydösten herkkyys mikrobilääkkeille. Tarkastelujakson aikana mikrobilääkeherkkyys oli tutkittu märkänäytteistä 283 viridans-ryhmän streptokokille ja 295 anginosusryhmän streptokokille. Vastaavat luvut veriviljelylöydöksistä olivat 594 ja 264. Herkkyyksien tulkinnassa oli käytetty EUCAST- ja CLSI-standardien mukaisia herkkyystulkintarajoja. Tulokset: Viridans-ryhmän streptokokeista märkänäytteissä 16 % ja veriviljelynäytteissä 8 % oli resistenttejä tai herkkyydeltään alentuneita penisilliinille, kun taas kaikki anginosus-ryhmän löydökset olivat penisilliinille herkkiä. Klindamysiinille resistenttejä tai herkkyydeltään alentuneita viridans-ryhmän kantoja oli märkänäytteissä 19 % ja veriviljelylöydöksissä 7 % löydöksistä. Vastaavat luvut anginosusryhmän streptokokeille olivat 6 % ja 4 %. Eniten resistenssiä todettiin erytromysiinille: Resistenttien ja herkkyydeltään alentuneiden löydösten määrä märkänäytteiden viridans-ryhmän löydöksistä oli 50 % ja veriviljelylöydöksistä 28 % sekä anginosus-ryhmän löydöksille vastaavat luvut olivat 10 % ja 6 %. Johtopäätökset: Viridans-ryhmän ja anginosus-ryhmän streptokokkien herkkyys penisilliinille on edelleen hyvä, kuten myös anginosus-ryhmän streptokokkien herkkyys klindamysiinille ja erytromysiinille. Viridans-ryhmän streptokokeilla todettiin klindamysiiniresistenssiä märkänäytteissä huomattavasti enemmän kuin veriviljelynäytteissä. Tämä voi mahdollisesti selittyä sillä, että suun alueen märkänäytteissä on eri streptokokkilajeja kuin veriviljelylöydöksissä. On olemassa myös pieni mahdollisuus, että osa märkänäytteiden streptokokeista on tunnistunut fenotyyppiin perustuvassa tunnistuksessa väärin tai viljelmä ei ole ollut herkkyystutkimuksessa täysin puhdas muista bakteereista. Vastaava ilmiö todettiin selvästi myös erityisesti viridans-ryhmän streptokokin erytromysiiniherkkyydessä sekä pienemmässä määrin kaikissa muissakin tutkituissa herkkyyksissä. Tutkimustulosten valossa voidaan todeta, että nykyisten mikrobilääkehoitosuositusten mukaisesti viridans-ryhmän streptokokkien sekä anginosusryhmän bakteerien hoitoon hammasperäisissä infektioissa ja mikrobilääkeprofylaksissa soveltuu parhaiten penisilliiniryhmän lääke. Klindamysiiniherkkyys oli hyvä veriviljelykannoilla, mutta märkänäytteissä todettu resistenttien kantojen osuus löydöksistä antaa aiheen seurata klindamysiiniherkkyyttä tarkkaan jatkossa. Erytromysiini tai muut makrolidiryhmän mikrobilääkkeet eivät tulosten perusteella sovellu suun viridans-streptokokkien hoitoon anginosus-ryhmän streptokokkeja lukuunottamatta. Tämä olisi tärkeää huomioida etenkin endokardiittiprofylaksiohjeistuksissa.