Browsing by Subject "Drug-Related Side Effects and Adverse Reactions"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-20 of 28
  • Huttunen, Matti O.; Karlsson, Hasse; Korkeila, Jyrki; Socada, Lumikukka (2021)
    Bentsodiatsepiinit tulee nostaa takaisin masennuslääkkeiden rinnalle ahdistuneisuushäiriöiden hoidossa. Riippuvuutta ja ¬addiktiota pelätään väärin perustein.
  • Saarenheimo, Jatta; Wahid, Nesna; Tornio, Aleksi; Ristamäki, Raija; Keinänen, Mauri; Niemi, Mikko; Turpeinen, Miia; Jekunen, Antti (2021)
    Eri syöpien hoidossa laajasti käytettyihin fluoropyrimidiini-lääkkeisiin (kapesitabiini, tegafuuri ja 5-fluorourasiili) liittyy vakavien haittavaikutusten mahdollisuus. Niistä tyypillisimpiä ovat ripuli, suun ja suolen limakalvojen haavaumat, luuydinlama, hermotoksisuus sekä sydänhaitat. Yksi syy haittoihin on dihydropyrimidiinidehydrogenaasi-entsyymin (DPD) vajaus ja toimimattomuus, joka johtaa fluorourasiilin aineenvaihduntahäiriöön ja kertymiseen elimistöön. Vuonna 2020 Euroopan lääkevirasto (EMA) antoi suosituksen, jonka mukaan DPD-entsyymin toimimattomuus tulee selvittää ennen fluoropyrimidiinien antamista. Testaus voidaan tehdä tutkimalla potilaan verinäytteestä tunnettuja kliinisesti merkittäviä DPYD-geenivariantteja. Fluoropyrimidiinejä ei tule antaa potilaalle ollenkaan, mikäli hänellä todetaan täydellinen DPD-entsyymin puutos. Osittaisessa DPD-entsyymin puutostilassa hoito aloitetaan pienennetyllä annoksella, mikä pohjautuu kansainvälisiin annossuosituksiin.
  • Strandberg, Timo; Vanhanen, Hannu (2021)
  • Tarkiainen, Katriina; Lehtisalo, Minna; Niemi, Mikko (2021)
    Lääkehoitoihin vaikuttavien geenien tutkiminen voi auttaa suunnittelemaan potilaalle sopivan lääkehoidon ja ehkäisemään lääkehoitojen haittavaikutuksia tai parantamaan hoidon tehoa.
  • Laine, Merja K.; Eriksson, Johan G. (2020)
    GLP-1-reseptoriagonistit eli inkretiinimimeetit ovat monelle tyypin 2 diabetesta sairastavalle hyvä lääkevalinta. Ne ovat tehokkaita hyperglykemian hoidossa ilman hypoglykemialle altistavaa vaikutusta. GLP-1-reseptoriagonistit vähentävät valtaosalla tyypin 2 diabetespotilaista painoa tai ovat sen osalta neutraaleja. Niiden tyypillisin haittavaikutus on hoidon aloitukseen ajoittuva pahoinvointi. Uusimmat tutkimukset ovat osoittaneet GLP-1-reseptoriagonistien olevan sydän- ja verisuonitautien kannalta turvallisia, ja osan niistä on jopa todettu suojaavan sydän- ja verisuonitaudeilta. Osan niistä on todettu vaikuttavan suotuisasti myös munuaisten toimintaan. GLP-1-reseptoriagonisteilla on havaittu useita pleiotrooppisia eli oheisvaikutuksia, esimerkiksi sydäninfarktin kokoa pienentävää vaikutusta. Uusia mielenkiintoisia lääkeryhmän antamismuotoja on tulossa markkinoille, ja ensimmäinen näistä on suun kautta otettava semaglutidi.
  • Sutinen, Jussi; Hietalahti, Jukka; Hiltunen-Back, Eija (2020)
    HIV-tartuntoja voidaan ehkäistä erittäin tehokkaasti tenofoviiridisoproksiilin ja emtrisitabiinin yhdistelmähoidolla. Tätä altistusta edeltävää estohoitoa kutsutaan prepiksi (pre-exposure prophylaxis). Prep-hoito tarjoaa mahdollisuuden tavoittaa suuren tartuntariskin henkilöitä terveydenhuollon seurantaan. Prep-hoitoon kuuluu HIV-infektion ja muiden seksitautien säännöllinen testaus vähintään kolmen kuukauden välein. Prepin vakavat haittavaikutukset ovat harvinaisia. Prep ei näytä lisäävän HIVin lääkeresistenssiä, kunhan HIV-tartunta on varmuudella suljettu pois ennen hoidon aloittamista. Prep ei suojaa muilta seksitaudeilta, joten kondomin käyttöä suositellaan prepin ohessa. Oikein suunnattu prep-hoito on rinnakkaisvalmisteiden tultua markkinoille terveydenhuollon kustannuksia säästävää toimintaa. THL on antanut prep-hoidosta vuonna 2019 valtakunnallisen suosituksen, ja prep on lisääntyvästi käytössä infektiosairauksien ja sukupuolitautien poliklinikoissa.
  • Raivio, Minna; Hartikainen, Sirpa (2020)
    Suomessa 75 vuotta täyttäneitä on tällä hetkellä yli 700 000, noin 14 % väestöstä. Heillä on enemmän sairauksia ja niihin lääkehoitoja kuin nuoremmilla. Lääkehaitat aiheuttavat viidesosan iäkkäiden päivystyskäynneistä sairaaloissa, mutta niistä merkittävä osa on ehkäistävissä. Perusterveydenhuollon tärkeä tehtävä on iäkkään lääkehoidon arviointi säännöllisesti vähintään kerran vuodessa. Kaikkein hauraimmille, kuten muistisairaille, lääkehoidon arviointi olisi syytä tehdä vielä tiheämmin. Iäkkään optimoidun lääkehoidon pitäisi olla rationaalista - oikea lääke oikeaan vaivaan - ja vanhenemismuutosten vaikutukset sekä yksilöllisesti iäkkään tarpeet ja elämäntilanne huomioon ottavaa. Kokonaisvaltainen hoito ja optimoitu lääkehoito sen osana on pitkäjänteistä työtä, jossa lääkärin tärkein kumppani on iäkäs ihminen itse läheisineen.
  • Antikainen, Riitta; Jauhonen, Hanna-Mari; Roitto, Hanna-Maria; Strandberg, Timo; Laurila, Jouko; Huupponen, Risto (2022)
    • Epärationaalinen lääkitys voi heikentää ikääntyneen potilaan tilaa, aiheuttaa sairaalahoidon tarvetta ja kustannuksia sekä lisätä kuolemanvaaraa. • Hoitava lääkäri yhdistää havainnot potilaan kliinisestä tutkimuksesta sairauskertomuksen ja laboratoriotulosten tietoihin. Hän on avainasemassa, kun lääkehoitoa arvioidaan osana kokonaisvaltaista geriatrista arviota. Arkityössä auttavat päätöksentukiohjelmat. • Lääkityksen moniammatilliset arviot vievät aikaa. Ne kannattaa kohdistaa potilaille, jotka hyötyvät niistä. Moniammatillisuudesta on hyötyä ajan- tasaisen lääkityslistan ylläpidossa.
  • Tienari, Pentti; Tanila, Heikki (2022)
  • Valtola, Annika; Laaksonen, Raisa (2020)
    Johdanto: Rajallisten resurssien takia kliinisen farmasian palveluita, joita voidaan hyödyntää sairaalapotilaiden lääkehoidon ongelmien vähentämiseksi, ei voida tarjota kaikille. Interventiot tulisi kohdentaa potilaille, joilla on suurin riski lääkehoidon ongelmille. Tämä voi lisätä kliinisen farmasian palveluiden vaikuttavuutta ja tehokkuutta. Tässä katsauksessa kuvataan ja verrataan erilaisia sähköisiä riskipisteytystyökaluja, joita voidaan käyttää kliinisen farmasian palveluiden kohdentamiseen niille potilaille, jotka niistä suurimmalla todennäköisyydellä hyötyvät. Aineisto ja menetelmät: Systemaattisen tietokantahaun (Pubmed ja Medline) ja manuaalisen haun avulla kerättiin vuodesta 2010 kesäkuuhun 2019 tutkimuksia, jotka liittyivät potilaiden priorisoimiseen käytettävien riskipisteytystyökalujen kehittämiseen. Narratiiviseen kirjallisuuskatsaukseen valittiin riskipisteytystyökaluja, jotka oli kehitetty lääkehoidon ongelmien riskin todennäköisyyden määrittämiseksi aikuisilla sairaalapotilailla kliinisen farmasian palveluiden kohdentamista varten. Tarkastelun ulkopuolelle jätettiin tutkimukset riskipisteytystyökaluista, jotka keskittyvät yksittäisiin sairauksiin tai lääkeaineryhmiin tai avohoidon tai lapsipotilaiden riskien ennustamiseen. Riskipisteytystyökaluja kuvailtiin ja vertailtiin toisiinsa. Tulokset ja johtopäätökset: Kirjallisuuskatsaukseen valikoitui yhdeksän eri riskipisteytystyökalua 13 eri tutkimuksessa, mukaan lukien kaksi aihetta käsittelevää systemaattista kirjallisuuskatsausta. Riskipisteytystyökalujen riskiä ennustavina muuttujina käytettiin yleisimmin lääkkeiden määrää, suuren riskin lääkkeitä ja potilasryhmiä, kuten monilääkittyjä ja monisairaita, sekä munaisten vajaatoiminnasta kärsiviä potilaita. Tutkimuksissa hyödynnettiin erilaisia lopputulemamääritelmiä ja tutkimusmenetelmiä, mikä vaikeutti työkalujen suoraa vertaamista toisiinsa. Riskipisteytystyökalun käyttäminen vaatii validoinnin ja toimintamallien suunnittelun siinä organisaatiossa, jossa se on tarkoitus ottaa käyttöön. Erityisesti ulkoisesti validoidut riskipisteytystyökalut, joita kuvattiin tässä katsauksessa, voisivat soveltua Suomessakin kliiniseen käyttöön. Riskipisteytystyökalut vaikuttavat olevan hyödyllisiä kliinisen farmasian palveluiden kohdentamisessa niille potilaille, jotka niistä eniten hyötyvät.
  • Rahikkala, Antti Tuomas Antero; Santos, Hélder A. (2020)
    Kohdennettu nanolääke on nanokokoisen kantajahiukkasen ja lääkeainemolekyylin yhdistelmä. Tällaisten lääkkeiden etu tavanomaisiin lääkkeisiin nähden on se, että ne voivat kuljettaa lääkkeet oikeaan kudokseen tai soluun ja vapauttaa ne vasta siellä. Ideaaliset nanolääkkeet ovat yhteensopivia kudosten kanssa (bioyhteensopivia) ja biohajoavia. Ne voivat tunkeutua syvälle syöpäkudokseen ja niitä voidaan muokata siten, että ne kiinnittyvät vain tiettyihin kohdesoluihin. Ensimmäinen nanolääkesukupolvi on jo markkinoilla, ja seuraavia tutkitaan kliinisissä kokeissa.
  • Paakkari, Ilari; Urho, Matti (2019)
  • Tervo, Timo; Kalsi, Juhani (2019)
  • Norrkniivilä, Anniina; Pemmari, Antti; Tuisku, Katinka; Orjatsalo, Maija; Himanen, Sari-Leena (2021)
    Unihäiriöiden hoitoon käytettävä lääke saattaa joskus huonontaa unta ja päivävireyttä entisestään. Bentsodiatsepiinit korjaavat unen kokemisen häiriötä mutta vähentävät syvää unta ja pahentavat uniapneaa. Monet masennuslääkkeet vähentävät REM-unta, jonka määrä onkin masennuksen yhteydessä lisääntynyt. Osa masennuslääkkeistä lisää heräilyä, vähentää syvää unta ja lisää yöllisiä jalkaliikkeitä. Osan lääkkeistä vaikutukset uneen ovat päinvastaisia käytettäessä hyvin pieniä ja suuria annoksia. Sykevälivaihtelun ja palautumisen mittaamisesta erilaisilla älylaitteilla on tullut suosittua. Univaiheprofiiliin ja sykevälivaihteluun perustuvat analyysit eroavat aina jonkin verran toisistaan, ja ero suurenee, jos potilaalla on käytössä lääkitys, joka vaikuttaa vain jompaankumpaan. Masennus ja osa masennuslääkkeistä vähentävät sykevälivaihtelua. Myös psykoosilääkkeet, opioidit ja beetasalpaajat vaikuttavat uneen ja sykevaihteluun.
  • Jahnukainen, Kirsi; Petersen, Cecilia (2019)
  • Leinonen, Esa; Koponen, Hannu (2019)
    Väestön ikääntyessä masennuslääkkeitä käyttävät yhä useammin potilaat, joilla on muita sairauksia ja lääkehoitoja. Silloin joudutaan potilaan perussairauksien lisäksi ottamaan huomioon myös lääkkeiden mahdolliset haitta- ja yhteisvaikutukset.
  • Laurila, Jouko; Jauhonen, Hanna-Mari; Huupponen, Risto; Antikainen, Riitta; Strandberg, Timo; Roitto, Hanna-Maria (2022)
    • Lääkehoidon arvio on tärkeä osa iäkkään potilaan hoitoa. Hoitavan lääkärin pitää tunnistaa keskeinen roolinsa sen toteutumisessa. • Asianmukainen arvio edellyttää potilaan kokonaisvaltaista arviointia ja riittävää perehtymistä hänen elämäntilanteeseensa. • Epätarkoituksenmukaisen monilääkityksen purkaminen on keskeinen osa lääkehoidon arviota, mutta lääkelistalle tarvitaan kaikki potilasta hyödyttävät lääkkeet. • Kaikkia potilaan hoitoon osallistuvia tahoja on informoitava arviosta.
  • Malm, Heli; Ellfolk, Maria (2016)