Browsing by Subject "EKG"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-3 of 3
  • Ristola, P; Knekt, P; Reunanen, A (Kansaneläkelaitoksen sosiaaliturvan tutkimuslaitos, 1980)
    Kansaneläkelaitoksen julkaisuja ML:18
    Kansaneläkelaitoksen sepelvaltimotautitutkimuksen yhteydessä rekisteröitiin lepo-EKG n. 11 000 henkilöltä. EKG-muutosten yleisyyden ja ennusteen tutkimiseksi 9 erityiskoulutuksen saanutta henkilöä mittasi EKG:eista yli 20 yksityiskohtaa. Mittaustyön laatua valvottiin erillisen laaduntarkkailuaineiston avulla, jonka kukin mittaaja mittasi neljästi. Mittauksen validiteetti osoittautui varsin hyväksi. Lähes kaikkien jatkuva-arvoisten EKG-muuttujien sisäiset korrelaatiokertoimet (R) referenssiin nähden olivat vähintään 0.90. Arvioitaessa validiteettia luokiteltujen tulosten perusteella olivat korrelaatiokertoimet (painotettu kappa, κ) suurimmalla osalla muuttujista vähintään 0.80. Mittauksen reliabiliteetti oli myös hyvä. Jatkuva-arvoisten muuttujien mittauksen reliabiliteettia kuvaavat R-luvut olivat valtaosassa yli 0.85. Vastaavasti κ-luvut olivat suurimmassa osassa vähintään 0.80 tarkasteltaessa luokiteltujen EKG-muutosten reliabiliteettia. Mittausvirheestä aiheutuva vaihtelu osoittautui biologisten ja teknisten seikkojen EKG:iin aiheuttamaa vaihtelua vähäisemmäksi. Mittausvirheen merkitys oli suurin QRS-leveyden ja QRS-alkunousun mittauksessa. Laaduntarkkailu osoitti, että EKG:n visuaaliseen mittaukseen perustuvat tulokset ovat luotettavat.
  • Ristola, P (Kansaneläkelaitoksen sosiaaliturvan tutkimuslaitos, 1983)
    Kansaneläkelaitoksen julkaisuja AL:22
    Tutkimuksessa kuvattiin useiden lepo-EKG:n yksityiskohtien mittaustulokset suomalaisessa väestössä, tarkasteltiin niiden riippuvuutta tutkittuihin liittyvistä biologisista ja sosiodemografisista tekijöistä sekä selvitettiin niiden arvoa myöhemmän kuolleisuuden ennustajana. Tutkimus kuului osana 30–59-vuotiaita miehiä ja naisia koskevaan Kansaneläkelaitoksen sepelvaltimotautitutkimukseen, jossa tutkittiin 11 000 henkilöä. Sekä koko tutkimusväestössä että sen ”terveessä” osassa suomalaisen EKG:n ominaispiirteiksi osoittautuivat kansainvälisesti katsoen suuret R- ja S-amplitudit. Tutkituista taustatekijöistä lihavuudella oli vahvin yhteys useimpiin EKG-muuttujiin. Miehillä negatiivinen T-II ja T-V5 sekä vasemmalle suuntautunut frontaalitason T-akseli olivat voimakkaimmin sydän- ja verisuonitautikuolleisuutta ennustavia EKG-yksityiskohtia. Ehkäisevien toimenpiteiden kannalta on merkittävää, että nämä EKG-löydökset ennustivat myös oireettomien miesten kuolleisuutta.
  • Vuorela, Mikko (Helsingin yliopisto, 2020)
    Sydänsähkökäyrä eli elektrokardiogrammi (EKG) rekisteröidään tyypillisesti epäiltäessä tai seurattaessa sydänsairautta. Lisäksi EKG mitataan usein myös oireettomilta perusterveiltä terveystarkastuksien, leikkauskelpoisuutta arvioivien tutkimuksien tai urheilijoiden sydänterveyden arvioinnin yhteydessä. EKG:n normaalirajojen määrittäminen luo pohjan monien sydänsairauksien diagnostisten kriteerien luomiselle ja määrittämiselle. Tutkimuksessa käsiteltiin 1333 EKG-lyhytrekisteröintiä vapaaehtoisilta perusterveiltä täysi-ikäisiltä suomalaisilta. Rekisteröinnit tehtiin Orion Pharman lääketutkimuksien alkutarkastuksien yhteydessä vuosina 2003 - 2015. Toistomittauksien suodattamisen jälkeen käsiteltiin 898 EKG-rekisteröintiä, joista tarkasteltiin sekä käsin ECIMS- mittausjärjestelmällä mitattuja että EKG:n rekisteröintilaitteiden tulosteisiin määrittämiä automaattisen analyysin arvoja. Tutkimuksen tavoitteena oli muodostaa terveiden suomalaisten lääketutkimuksiin vapaaehtoisesti osallistuvien henkilöiden EKG-lyhytrekisteröintien normaalit johtumisajat, tutkia iän ja sukupuolen vaikutusta johtumisaikoihin, vertailla saatuja tuloksia kirjallisuuteen ja pohtia terveen väestön EKG:n johtumisaikojen normaalirajoja sekä tarkastella poikkeamalöydösten esiintyvyyttä terveessä populaatiossa. Tutkimuksen tulokset vastaavat johtumisaikojen normaalirajojen suhteen oleellisilta osin aikaisempia aikuisväestölle tehtyjä tutkimuksia, joissa havaittiin ikääntymisen ja sukupuolen vaikuttavan johtumisaikoihin. Tulosten ja kirjallisuuden perusteella pitäisi jatkossa pohtia iän ja sukupuolen mukaisten viiterajojen luomista EKG:n johtumisajoille. Tässä tutkimuksessa tehtyjen havaintojen ja kirjallisuuden perusteella voitaisiin esittää esimerkiksi seuraavia viiterajoja: PR- aika 120 – 210 ms, QRS-aika 70 – 110 ms, QRS-akseli -30° – 90° ja QTcF-ajan ylärajaksi miehille 450 ms ja naisille 460 ms. QTcB-ajan käytöstä tulisi luopua. EKG-poikkeavuuksia löytyi perusterveiltä tutkittavilta jonkin verran, mutta niiden kliininen merkitys vaikuttaa kirjallisuuden perusteella pieneltä. Löydösten esiintyvyys vastaa oleellisesti aikaisempia havaintoja kirjallisuudessa. (205 sanaa)