Browsing by Subject "EU-direktiivit"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-7 of 7
  • Kotamäki, Niina; Järvinen, Marko; Kauppila, Pirkko; Korpinen, Samuli; Lensu, Anssi; Malve, Olli; Mitikka, Sari; Silander, Jari; Kettunen, Juhani (Springer, 2019)
    Environmental Monitoring Assessment 191, 318 (2019)
    The representativeness of aquatic ecosystem monitoring and the precision of the assessment results are of high importance when implementing the EU’s Water Framework Directive that aims to secure a good status of waterbodies in Europe. However, adapting monitoring designs to answer the objectives and allocating the sampling resources effectively are seldom practiced. Here, we present a practical solution how the sampling effort could be re-allocated without decreasing the precision and confidence of status class assignment. For demonstrating this, we used a large data set of 272 intensively monitored Finnish lake, coastal, and river waterbodies utilizing an existing framework for quantifying the uncertainties in the status class estimation. We estimated the temporal and spatial variance components, as well as the effect of sampling allocation to the precision and confidence of chlorophyll-a and total phosphorus. Our results suggest that almost 70% of the lake and coastal waterbodies, and 27% of the river waterbodies, were classified without sufficient confidence in these variables. On the other hand, many of the waterbodies produced unnecessary precise metric means. Thus, reallocation of sampling effort is needed. Our results show that, even though the studied variables are among the most monitored status metrics, the unexplained variation is still high. Combining multiple data sets and using fixed covariates would improve the modeling performance. Our study highlights that ongoing monitoring programs should be evaluated more systematically, and the information from the statistical uncertainty analysis should be brought concretely to the decision-making process.
  • Hietala, Reija; Ijäs, Asko; Pikner, Tarmo; Kull, Anne; Printsmann, Anu; Kuusik, Maila; Fagerholm, Nora; Vihervaara, Petteri; Nordström, Paulina; Kostamo, Kirsi (Springer Nature, 2021)
    Journal of Coastal Conservation 25 (2021), 47
    The Maritime Spatial Planning (MSP) Directive was ratified (2014/89/EU) along the Strategy of the European Union (EU) on the Blue Economy to contribute to the effective management of maritime activities and resources and incorporate the principal elements of Integrated Coastal Zone Management (ICZM) (2002/413/EC) into planning at the land-sea interface. There is a need to develop the ICZM approach throughout Europe to realise the potential for both socio-economic and environmental targets set by the EU and national legislations. In this study, we co-developed different approaches for land-sea interactions in four case areas in Estonia and Finland based on the defined characteristics and key interests derived from local or regional challenges by integrating spatial data on human activities and ecology. Furthermore, four ICZM drafts were co-evaluated by stakeholders and the public using online map-based assessment tools (public participatory GIS). The ICZM approaches of the Estonian cases ranged from the diversification of land use to the enhancement of community-based entrepreneurship. The Finnish cases aimed to define the trends for sustainable marine and coastal tourism and introduce the ecosystem service concept in land use planning. During the project activities, we found that increased communication and exchange of local and regional views and values on the prevailing land-sea interactions were important for the entire process. Thereafter, the ICZM plans were applied to the MSP processes nationally, and they support the sustainable development of coastal areas in Estonia and Finland.
  • Lähteenmäki-Uutela, Anu; Rahikainen, Moona; Camarena-Gómez, María Teresa; Piiparinen, Jonna; Spilling, Kristian; Yang, Baoru (Springer Nature, 2021)
    Aquaculture International 29 (2021), 487–509
    Macroalgae-based products are increasing in demand also in Europe. In the European Union, each category of macroalgae-based products is regulated separately. We discuss EU legislation, including the law on medicinal products, foods including food supplements and food additives, feed and feed additives, cosmetics, packaging materials, fertilizers and biostimulants, as well as biofuels. Product safety and consumer protection are the priorities with any new products. Macroalgae products can be sold as traditional herbal medicines. The novel food regulation applies to macroalgae foods that have not previously been used as food, and organic macroalgae are a specific regulatory category. The maximum levels of heavy metals may be a barrier for macroalgae foods, feeds, and fertilizers. Getting health claims approved for foods based on macroalgae is demanding. In addition to the rules on products, the macroalgae business is strongly impacted by the elements of the general regulatory environment such as agricultural/aquacultural subsidies, maritime spatial planning and aquaculture licensing, public procurement criteria, tax schemes, and trade agreements.
  • Pöyry, Juha; Aapala, Kaisu (Suomen ympäristökeskus, 2020)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 2/2020
    Ilmastoviisaan luonnonsuojelusuunnittelun pohjaksi tarvitaan tietoa siitä, miten lajit, niiden osapopulaatiot sekä luontotyypit reagoivat muuttuvaan ilmastoon. Samalla tarvitaan tietoa siitä, mitkä lajit ja luontotyypit ovat kaikkein haavoittuvimpia ilmastonmuutokselle ja mitä voidaan tehdä niiden suojelun tukemiseksi. Suojelualueverkosto muuttuvassa ilmastossa (SUMI) -hankkeessa, joka toteutettiin vuosina 2017–2019 Suomen ympäristökeskuksessa (SYKE) ympäristöministeriön rahoittamana, pyrittiin vastaamaan näihin kysymyksiin. Työn ensimmäisessä osassa selvitettiin lajiominaisuuksien yhteyksiä lajien haavoittuvuuteen ilmastonmuutokselle. Erityisenä kiinnostuksen kohteena oli lisäksi se, miten ilmastonmuutos vaikuttaa EU:n luontodirektiivin liitteiden II ja IV sekä lintudirektiivin liitteen I lajeihin. Kirjallisuusselvityksen avulla kerättiin tietoa lajien havaituista ja ennustetuista vasteista muuttuvaan ilmastoon, ja muutosten suhdetta lajiominaisuuksiin mallinnettiin tilastollisesti. Tarkasteltavia eliöryhmiä olivat linnut, perhoset, putkilokasvit, lahopuuhyönteiset, lahopuusienet ja jäkälät. Lajien ominaisuuksien havaittiin vaikuttuvan niiden haavoittuvuuteen ilmastonmuutokselle; negatiiviset vaikutukset korostuvat pohjoisen viileisiin oloihin, kuten tunturi- ja suoelinympäristöihin erikoistuneilla lajeilla, joiden leviämiskyky on rajoittunut. Eri eliöryhmillä nousi esille myös muita lajien haavoittuvuutta ilmastonmuutokselle heijastelevia ominaisuuksia, joita on tärkeää huomioida lajien hoito- ja suojelusuunnittelussa. Tilastomallien tulosten avulla tunnistettiin ilmastonmuutokselle potentiaalisesti haavoittuvia lajeja, joiden vaste ilmastonmuutokseen on negatiivinen. Työn toisessa osassa tarkasteltiin ilmastonmuutoksen aiheuttamia havaittuja tai ennustettuja muutoksia luontotyypeissä. Katsaus keskittyi luontodirektiivin liitteen I luontotyyppiryhmiin: rannikko, sisävedet ja rannat, perinnebiotoopit, tunturit, suot, kalliot ja metsät. Ilmastonmuutoksen vaikutukset luontotyyppeihin ovat ensi sijassa laadullisia. Herkimmiksi luontotyypeiksi tunnistettiin rannikon hauru- ja meriajokasvallit sekä primäärisukkessioon liittyvät luontotyypit, lumenviipymät, tunturikoivikot, tunturikankaat, virtavesien latvapurot, Tunturi-Lapin pienvedet, perinnebiotoopit, palsasuot, eteläiset aapasuot, lähteet ja lähdesuot sekä avoimet ja puoliavoimet kallioluontotyypit. Ilmastonmuutoksen myötä lisääntyvät luontaiset häiriöt voivat vaikuttaa positiivisesti metsiin lisäämällä kuolleen puun sekä runsaslahopuustoisten nuorten sukkessiovaiheiden ja lehtipuiden määrää. Ilmastonmuutokselle haavoittuvien lajien ja luontotyyppien suojelua on mahdollista tukea muodostamalla mahdollisimman kattava luonnonsuojelualueverkosto eri ilmastovyöhykkeille. Lisäksi suojelualueiden ulkopuolella tarvitaan toimia, jotka lisäävät lajien mahdollisuuksia siirtyä uusille alueille ilmaston muuttuessa. Mahdollisia työkaluja tähän tarjoavat esimerkiksi vapaaehtoisen suojelun ohjelmat (METSO), maatalouden ympäristötuki ja HELMI-elinympäristöohjelma. Suojelualueilla on luonnonhoidon ja ennallistamisen keinoin mahdollista hidastaa ilmastonmuutokselle haavoittuvien lajien ja luontotyyppien häviämistä tai heikentymistä. Jos ilmastonmuutoksen hillinnässä ei kuitenkaan onnistuta kansainvälisesti, tapahtuu Suomen luonnossa laajamittainen muutos kuluvan vuosisadan aikana.
  • Dahlbo, Helena; Vähä, Emmi; Turunen, Topi; Forsius, Kaj; Jouttijärvi, Timo; Järvinen, Eija; Månsson, Annika; Kalisz, Mariusz; Leuthold, Sandra; Kupits, Karl (Finnish Environment Institute, 2021)
    Reports of the Finnish Environment Institute 24/2021
    The main instrument at the EU level to control industrial releases is the Industrial Emissions Directive (IED), particularly through the publication of BAT reference documents (BREFs) for industrial sectors, which include a BAT conclusions chapter setting a reference for permit conditions throughout the EU for IED installations. The EU action plan for the Circular Economy states that Circular Economy in industry will be promoted through the BREF documents, but so far this aspect is not reflected in concrete requirements in BREFs. The aim of this study is to provide input on how circular economy issues can be addressed in the BREFs in accordance with this new EU policy in order to facilitate recycling, reuse and improve the uptake of secondary raw materials. A general finding is that CE objectives cannot be reached by amending single regulatory frameworks and, instead, a systematic review of the whole regulatory system is required. IED and BREFs can promote CE objectives only to a limited extent, but, however, more can be done by making better use of the existing mechanisms in a systematic way. Many BREFs already include BATs on waste recovery and treatment, but requirements promoting non-toxic cycles should be more concrete than at present. For example, cross-contamination of waste materials should be prevented through requirements on source separation in BREFs. More emphasis could also be put on the practical implementation of waste hierarchy, which is the leading principle in supporting efficient material cycles. The traditional scope of IED and BREFs covers a single industrial installation from gate to gate, whereas the promotion of CE requires life cycle thinking and better connections to upstream and downstream processes. HAZBREF-project recommends introducing a BAT for chemical inventory in sectoral BREFs to support information on the chemical content of the products throughout the whole supply chain. Product requirements may limit the use of secondary raw materials and quantitative BATs (BAT-AEPLs) in BREF documents are rarely feasible, but increased information on possibilities to use secondary raw materials would support the recovery of waste and prevent waste generation.
  • Tornivaara, Anna; Räisänen, Marja Liisa; Kovalainen, Heikki; Kauppi, Sari (Suomen ympäristökeskus, 2018)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 12/2018
    Suomessa kartoitettiin vuosina 2011–2013 EU:n kaivannaisjätedirektiivin mukaiset suljettujen ja hylättyjen vakavaa ympäristön pilaantumista tai ympäristölle mahdollista vaaraa aiheuttavat kaivannaisjätealueet. Hankkeen loppuraportissa esitettiin 30 kaivoksen kaivannaisjätealueelle jatkotoimenpidetarpeet. Tässä jatkohankkeessa (KAJAK II) keskityttiin pääasiallisesti näiden 30 kaivoskohteen ja esille nousseiden kahden lisäkaivoskohteen nykytilan ja jatkotoimenpidetarpeiden selvittämiseen. Raporttiin on koottu tietoa tutkittavien kohteiden kaivostoiminnasta ja kaivannaisjätteistä, läjitysalueiden sijainnista ja tiedossa olevista ympäristövaikutuksista, hankkeen aikana toteutetusta maastotarkastuksista ja kenttämittauksista sekä kaivostoimintaan liittyvistä luvista ja valvonnasta sekä alueen mahdollisesta kaavoituksesta. Lupa-asioihin ja valvontaan liittyvässä kohdassa keskityttiin lähtökohtaisesti ympäristönsuojelu- ja vesilainsäädäntöihin. Raportissa kuvataan kaivosalueen vaikutusta maankäyttöön ja esitetään suosituksia jatkotoimenpiteiksi. Tämän selvitysten perusteella kaivosalueet ryhmiteltiin ympäristökuormituksen ja -vaikutusten mukaan: 1. happamia valumavesiä tuottavat kaivosalueet, 2. neutraaleja/lähes neutraaleja metallipitoisia vesiä tuottavat kaivosalueet, 3. kaivosalueet, joiden ympäristökuormituksesta on saatavilla vain vähän tutkittua tietoa, 4a. kohteet, joissa on voimassa kaivospiiri tai kunnostus käynnissä ja kunnostukselle ympäristölupa, 4b. kaivosalueet, joiden ympäristökuormitus oli pientä käytössä olleen aineiston perusteella. Raportissa tuodaan myös esille vanhojen ja/tai konkurssiin joutuneiden ja varattomaksi päätyneiden kaivosalueiden kunnostamisen ongelmallisuutta ja esitetään selvennettäväksi näiden kaivosalueiden nykytilaselvityksen, kunnostamisen ja ympäristön tilan tarkkailun toteuttamisen vastuuta.
  • Kemppainen, Eija; Belinskij, Antti; Hellsten, Seppo; Kartano, Linda; Mäkelä, Salla; Ojala, Olli; Sammalkorpi, Ilkka (Suomen ympäristökeskus, 2018)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 15/2018
    Puruvesi-selvitys toteutettiin Suomen ympäristökeskuksessa (SYKE) Etelä-Savon elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen aloitteesta vuosina 2017−2018. Työn tavoitteena oli sovittaa erilaisia luonnon-, vesien- ja maisemansuojelun tavoitteita yhteen virkistyskäytön ja rantojen kunnostustavoitteiden kanssa Puruvedellä. Selvitys liittyy läheisesti Metsähallituksen koordinoimaan sisävesien tilan parantamiseen tähtäävään Freshabit LIFE IP -hankkeeseen, jonka osahankkeessa on suunniteltu kunnostuksia Puruveden viidelle toimenpidealueelle. Toimenpidealueet 1, 2 ja 3 sijaitsevat Etelä-Savon, alue 4 Pohjois-Karjalan ja alue 5 molempien elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten toimialueilla. Puruveden keskeiset osat kuuluvat Puruveden Natura 2000 -alueeseen (FI0500035), jonka suojeluperusteena on luontodirektiivin liitteen I luontotyyppi ’karut kirkasvetiset järvet (3110)’. Puruvesi on rehevöitynyt viime vuosikymmeninä pääasiassa ympäröivien metsien ja soiden ojitusten sekä maatalouden ja haja-asutuksen kuormituksen vuoksi, ja matalat lahdenpohjukat ovat ruovikoituneet. Luontotyypin tilan parantamiseksi suunniteltujen ruovikoiden niittojen ja ruoppausten toteuttamista varten tehdyissä luontoselvityksissä Puruvedeltä löydettiin elinvoimaisiksi arvioitujen, luontodirektiivin liitteeseen IV (a) kuuluvien viitasammakoiden ja lampikorentojen esiintymiä. Kunnostustoimien toteuttaminen edellyttää näiden lajien huomioon ottamista ja suotuisan suojelutason turvaamista. Tässä työssä selvitettiin luontotyypille tyypillisten pohjalehtisten kasvien tärkeimpiä ja luontodirektiivin lajien potentiaalisia esiintymisalueita, pohjalehtiskasvillisuutta uhkaavien ruovikoiden esiintymistä sekä Freshabit LIFE IP -hankkeessa suunniteltujen toimenpiteiden oikeudellisia edellytyksiä. Tavoitteiden yhteensovittamisen suunnittelua varten koottiin paikkatietoaineistoja ArcGIS-pohjaiseen tietokantaan. Mikkelissä helmikuussa 2018 järjestetyssä asiantuntijatyöpajassa valmisteltiin toimintamalli suunniteltuja niittoja varten. Toimintamallissa esitetään suosituksia luontodirektiivin lajien huomioon ottamiseksi sekä lieventävien toimien ja kompensaatioiden käytön mahdollisuuksia erilaisissa vesistöjen kunnostushankkeissa. Toimintamallikaavioiden toivotaan toimivan esimerkkeinä erilaisten tavoitteiden yhteensovittamisessa myös muissa hankkeissa ja muilla alueilla.