Browsing by Subject "Elisa"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-2 of 2
  • Sulonen, Annukka (Helsingfors universitet, 2009)
    Giardia ja Cryptosporidium ovat alkueläimiä, jotka voivat elää monissa eläimissä sekä ihmisissä suolistoloisena. Giardia- ja Cryptosporidium-tartunta tapahtuu ihmisillä tyypillisimmin saastuneen veden välityksellä. Tartunnan voi saada myös suoraan toisesta ihmisestä tai eläimestä sekä saastuneen ruoan välityksellä. Giardia- ja Cryptosporidium- alkueläimiä on pidetty zoonoottisena parasiittina, mutta zoonoottisuudesta ei ole olemassa varmaa ja todistettua tietoa. Risti-infektio-kokeissa on osoitettu, että osa Giardia-lajeista on isäntälajispesifisiä ja osa pystyy tartuttamaan useita lajeja. Giardia-alkueläimen elinkierto on kaksivaiheinen: trofotsoiittivaihe ja kystavaihe. Kystavaihe on infektiivinen vaihe, jossa kystat kulkeutuvat ulosteiden mukana ulos isäntälajista ja joutuvat uuteen isäntään tämän syödessä kystia. Kystistä vapautuu suolistossa trofotsoiitteja. Cryptosporidium-alkueläimen elinkierto on monimutkaisempi. Cryptosporidium-alkueläimen infektiivinen muoto on ookysta. Isäntälaji saa Cryptosporidium-tartunnan syömällä infektoituneen ookystan tai kontaminoituneen veden välityksellä Koirilla Giardia-tartunta on usein oireeton, mutta se voi aiheuttaa akuuttia tai kroonista ripulia ja painonmenetystä. Ripuli on tyypillisesti ohutsuoliperäistä. Koirilla ei usein esiinny kliinisiä oireita Cryptosporidium-tartunnasta. Giardia- ja Cryprosporidium-alkueläinten esiintymistä on maailmalla tutkittu paljon sekä kennelolosuhteissa että yksittäisillä lemmikkikoirilla. Monet tutkimukset ovat osoittaneet erityisesti Giardia-alkueläimen esiintyvyyden olevan paljon suurempi kennelolosuhteissa kuin yksittäisessä omistuksessa olevilla koirilla Tutkimuksessani selvitettiin Giardia- ja Cryptosporidium-allkueläimen esiintyvyyttä pohjois-suomalaisen kennelin koirilla. Ulostenäytteet tutkittiin Elisa-testillä sekä immunofluoresenssin avulla mikroskoopilla. Saatuja tuloksia verrattiin lisäksi koirien ikään, sukupuoleen, esiintyneeseen ripuliin ja eri ryhmiin. Kennelissä oli kaikkiaan tutkimushetkellä 317 koiraa. Näytteitä tutkittiin yhteensä 125 koirasta. Tutkittujen koirien iän mediaani oli 4 vuotta ja ikäjakauma 2 kk -13 vuotta. Pennuiksi luokiteltiin kaikki alle yhden vuoden ikäiset koirat ja aikuisiksi kaikki yli vuoden ikäiset koirat. Pentuja tutkituista koirista oli 16. Giardia-positiivisten osuus oli 41,6 % (52 koiraa). Kaikki 16 pentua (100,0 %) olivat Giardia-positiivisia. Aikuisista koirista Giardia-positiivisia oli 34 (36,2 %). Cryptosporidium-positiivisten osuus oli 5,6 % (7 koiraa). Pennuista 5 koiraa (31,2 %) oli Cryprosporidium-positiivisia. Aikuisista koirista Cryptosporidium-positiivisia koiria oli 2 (2,1 %). Tutkimukseni perusteella Giardia-tartuntaa esiintyi kennelissä paljon. Pennuilla Giardia-tartuntaa esiintyi enemmän kuin aikuisilla koirilla, mikä on giardiatartunnoille tyypillistä. Tartuntoja todettiin eniten koiraryhmässä, jossa aikuiset koirat olivat kosketuksissa pentuihin. Sukupuolella ei ollut vaikutusta tartuntoihin. Kennelin koirissa todettiin myös muutamia Cryptosporidium-tartuntoja. Suurin osa tartunnoista todettiin pennuilla.
  • Saellström, S.; Sharif, H.; Jagarlamudi, K. K.; Rönnberg, H.; Wang, L.; Eriksson, S. (2022)
    Thymidine kinase 1 (TK1), involved in DNA precursor synthesis, is used as a serum biomarker in cancer diagnostics in both human and veterinary medicine. We investigated the utility of serum TK1 protein (TK1p) and TK1 activity (TK1a) determinations for prognosis and monitoring of canine hematological malignancies. The combination of TK1p or TK1a with canine C-reactive protein (CRP) determinations was also investigated. Serum samples from 51 client-owned dogs with naive hematological malignancies and from 149 healthy subjects were included. Serum TK1p levels were determined using a prototype TK1-ELISA, TK1a using the [H-3]- dThd phosphorylation assay, and CRP using an immunoturbidimetric assay. Mean TK1p in sera from dogs with tumors was significantly higher than from healthy dogs (mean +/- SD = 3.9 +/- 5.9 vs. 0.45 +/- 0.15 ng/mL). Similarly, TK1a in hematological malignancies was significantly higher than in healthy dogs (mean + SD = 15.1 +/- 31.3 vs. 0.96 +/- 0.33 pmol/min/mL). The receiver-operating characteristic indicated that a combination of TK1p or TK1a with CRP gave higher sensitivity than either biomarker alone for the prognosis of hematological malignancies. Median pretreatment TK1p and TK1a levels were significantly higher than in dogs in remission and correlated with clinical outcome. Kaplan-Meier curve analysis showed that naive dogs with high TK1p, TK1a, and CRP had significantly shorter survival. This study present two new polyclonal antibodies used in an ELISA system to determine TK1p. The study also show that combining TK1p or TK1a with CRP gave higher sensitivity than either biomarker alone. Monitoring patients in the study while undergoing chemotherapy, suggests that the TK1 + CRP combination could be useful in a biomarker panel, possibly aiding the prognosis and therapy monitoring of hematological malignancies in dogs.