Browsing by Subject "Emergency Medicine"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-12 of 12
  • Ihalainen, Hanna-Kaisa (Helsingfors universitet, 2017)
    Meilahden sairaalan päivystyspoliklinikka on tertiäärinen erikoissairaanhoidon päivystyspiste, jossa hoidetaan kirurgian, sisätautien ja neurologian alan aikuispotilaita. Kaikkein sairaimmat potilaat hoidetaan akuuttihuoneessa 12, joka on myös päivystävän anestesialääkärin ensisijainen työpiste. Tutkimuksen tavoitteena oli kuvata, minkälaisia potilaita akuuttihuoneen 12 paikoilla 1-8 hoidetaan, ja minkälaisista potilaista päivystävää anestesialääkäriä konsultoidaan. Lisäksi haluttiin selvittää, mitkä tekijät vaikuttavat hoitoaikaan päivystyspoliklinikalla. Tutkimusta varten kerättiin 24.9.–2.11.2016 akuuttihuoneen potilaspaikoilla 1-8 hoidettujen potilaiden (N=204) tiedot Clinisoft- ja Uranus-tietojärjestelmistä. Tilastollisina analyysimenetelminä käytettiin Mann-Whitney U-testiä, Kruskal-Wallisin testiä, khiin neliö –testiä, Fisherin testiä ja riskisuhdetta (RR). Huomionarvoisia tuloksia tässä tutkimuksessa olivat matalan riskin potilaiden suuri osuus akuuttihuoneen valvontapaikoilla. Anestesialääkärin työpanos kohdistui odotusten mukaisesti huonompikuntoisiin potilaisiin, mutta oli myös ilmeistä, että anestesialääkärin konsultaatioiden kirjaamisessa oli puutteita. Potilaiden hoitoajat olivat huomattavan pitkiä verrattuna neljän tunnin tavoiteaikaan. Erityisesti intoksikaatiopotilaat ja ruuansulatuskanavan verenvuodon takia tulleet potilaat nousivat esiin suurina potilasryhminä, joilla hoitoajat venyvät pitkiksi. Tutkimuksen havaintoja voidaan hyödyntää päivystyspoliklinikan käytäntöjen arvioimisessa ja kehittämisessä.
  • Harjola, Veli-Pekka; Palomäki, Ari (2016)
  • Pihlajamaa, Janne (Helsingin yliopisto, 2017)
    Jorvissa toimii ensimmäinen yhteispäivystys, jossa on käytössä uusi kolmiportainen triagemalli. Tutkimustietoa päivystyspotilaiden tulo-oireisista ja diagnooseista on rajallisesti. Oireiden ja kiireellisyyden yhteyttä potilaiden diagnooseihin ja kotiutumiseen on tutkittu vain vähän. Tutkimuksen tavoitteena oli analysoida Jorvin päivystyksen sisätautipotilaita, tulo-oireiden, diagnoosien ja kiireellisyysluokkien näkökulmasta. Jorvin päivystyspoliklinikan sisätautien käynneistä 1.1.-31.12.2015 kerättiin yhteensä 54174:stä käynnistä Oberon-potilastietojärjestelmästä tulo-oire (ICPC2), diagnoosi (ICD-10), kiireellisyys, ikä ja kotiutuminen. Tulo-oireet kirjataan järjestelmällisesti triagessa käyttäen ICPC2-koodausta ja diagnoosien koodaukseen käytetään ICD-10 -järjestelmää. Näistä analysoitiin yleisimmät sisätautipotilaiden tulo-oireet: yleistilan lasku, hengityselimistön kipu, rintakipu (hengenahdistus), sydämentykytys ja kuume vastasivat puolista kaikista potilaista, sekä diagnoosit: eteisvärinä/eteislepatus, rintakipu, keuhkokuume, huonovointisuus ja väsymys (kuvaa yleistilan laskua) ja huimaus. Yleisintä viittä analysoitiin tarkemmin. Eteisvärinäpotilaat olivat valtaosin kiireellisiä tai kiireettömiä ja huomattavaa on, että potilaista 97% on vuodepotilaita. Eteisvärinäpotilas tarvitsee usein monitorointia tai i.v. lääkitystä, mutta pohdittavaksi jää voisiko osan näistä potilaista hoitaa aulasta käsin istuvina, jolloin vuodepaikka säästyisi. Suurin osa rintakipupotilaista oli vuodepotilaita, nuorehkoja ja etenkin aulapotilaista pääosa kotiutui. Rintakipu on yksi yleisimmistä tulosyistä sekä diagnooseista päivystyksessä. Yleensä taustalla olevat syyt eivät ole akuutteja, mutta sydäninfarktien osuus oli toisaalta vajaa kymmenen prosenttia, mitä voi pitää kliinisesti merkittävänä. Vuodepotilaiksi sijoitetut pneumoniapotilaat jäivät yleensä osastolle, kun taas nuoret istuvat potilaat kotiutuivat. Tyypillistä oli oirekuvan suuri vaihtelu. Yleistilan laskupotilaat olivat tyypillisesti kiireettömiä vuodepotilaita. Potilaat olivat oletettavasti vanhempia ja mikäli oltaisiin tarkasteltu vain vanhusväestöä olisi yleistilan lasku ollut yleisin syy päivystykseen joutumiselle. 13%:lle ei löydetty spesifiä diagnoosia. Tulo-oireena yleistilan lasku oli yleistynyt aiempiin raportteihin verrattuna. Huimauspotilaista valtaosa oli kiireettömiä tarkkailupotilaita, jotka yleensä kotiutuivat. Vakavien neurologisten syiden osuus oli vähäinen. Naisten osuus oli suurempi ja suurin osa lievemmistä tapauksista hoidettiin yleislääketieteen puolella Tutkimuksen tulokset korostavat systemaattisen triagen, huolellisen arvioinnin ja asianmukaisen monitoroinnin tärkeyttä, jotta potilaat voidaan sijoittaa tarkoituksenmukaisesti, tavallisten oireiden takana olevat korkean riskin syyt selviävät nopeasti ja hoito ei viivästy.
  • Sanmark, Johan (Helsingfors universitet, 2015)
    Vid återupplivningar på HUCS Peijas sjukvårdsområde utlarmas såväl ambulans som läkarhelikopter. Denna undersökning jämför ambulanssjukvårdarnas och läkarhelikopterns läkares journalföring vid återupplivningssituationer under år 2011. Sammanlagt 85 patientfall identifierades och i 69 fall av dessa hittades såväl ambulansjournalen som läkarjournalen. I undersökningen framgick att det råder stora skillnader i dokumentationen mellan läkar- och ambulansjournalerna. Endast i 4 av 22 patienter som uppnått spontan circulation (ROSC) var ROSC-tiden samma i bägge journalerna. Också i de antecknade tidsintervallen för olika interventioner fanns stora diskrepanser. Endast i 1 fall av 69 var läkarens ankomsttid samma i bägge journalerna. Anteckning om säkrad luftväg saknades i 25 ambulansjournaler och 18 läkarjournaler. Den stora diskrepansen mellan journalerna var överraskande. Ifall man tyr sig till endast endera källan blir databortfallet stort och datans relevans och tillförlitlighet kan ifrågasättas. I fortsättningen borde journalerna utvecklas, så att journalföringen blir enklare och tillförlitligare.
  • Kurki, Samu Niklas (Helsingfors universitet, 2017)
    Terveydenhuoltojärjestelmien kuormittuneisuus ja kustannukset ovat nousseet jatkuvasti vuosien ajan niin maailmalla kuin Suomessakin, mikä on nostanut esiin vaatimuksia toiminnan tehostamisesta. Erityisen selvästi tämä kehitys on näkynyt akuuttia sairaanhoitoa tarjoavilla päivystyspoliklinikoilla, jotka ovat ruuhkautuneet potilaista. Koska päivystyspoliklinikat eivät voi asettaa jonoja hoitoonpääsyyn eivätkä sulkea oviaan ylikuormittuessaan, niiden täytyy aktiivisesti etsiä keinoja tehostaa ja kehittää toimintaansa. Suomessa terveydenhuollon kiristyvässä rahoitustilanteessa tämä tehostaminen on täytynyt tehdä olemassa olevia resursseja hyödyntäen. Keinoja on haettu lean-ajattelun soveltamisesta sekä uusista kokeilevan kehittämisen metodeista. HYKS Akuutin Meilahden sairaalan päivystyspoliklinikalla toteutettiin vuoden 2015 aikana kokeilevan kehittämisen projekti yhdessä konsulttitoimisto Reaktor Innovations Oy:n kanssa, jonka tarkoituksena oli lyhentää päivystyspoliklinikan kokonaisläpimenoaikaa (EDLOS) kohti asetettua tavoitetta (90%:lla potilaista EDLOS alle 4h). Tämän projektin aikana haettiin koko päivystyksen henkilökunnalle avoimilla säännöllisillä kokoontumisilla lean-ajatteluun pohjautuvia kokeiluideoita, joilla EDLOS olisi saatu lyhenemään ilman ylimääräisiä resurssipanostuksia. Lopulta kaksi kokeilua nousi ylitse muiden: kirjaamiskokeilu ja kirurgi aulassa -kokeilu. Ensin mainitussa kaksi erillistä potilaiden sisäänkirjaamisvaihetta yhdistettiin yhdeksi ja jälkimmäisessä allokoitiin yhden kirurgin työpanos saapuvien potilaiden pika-arviointiin. Nämä kokeilut toteutettiin 12 arkivuorokauden jaksolla syyskuussa 2015. Kokeiluiden toimivuuden mittareina käytettiin EDLOS:n lisäksi aikaa potilaan saapumisesta ensiarvion tekemiseen sekä aikaa saapumisesta ensimmäiseen lääkärikontaktiin. Vertailuajankohtana käytettiin vastaavia aikamääreitä puoli vuotta ja vuosi ennen kokeiluajankohtaa. Kokeilujen tuloksena EDLOS lyheni puolen vuoden vertailukohtaan nähden 1,45h (-16%). Vastaava lyhentymä ajassa ensiarvioon oli -48% ja lääkärin tapaamiseen -35%. Kokeilujen tuloksia voidaan pitää erittäin hyvinä ja niiden perusteella kokeilevaa kehittämistä on suositeltavaa jatkaa päivystystoiminnan sekä mahdollisesti myöhemmin myös muiden terveydenhuollon osa-alueiden kehittämisessä. Tutkimusprojektin aikana tehdyistä havainnoista rakennettiin ajan suhteen kolmiportainen muutosstrategiamalli terveydenhuollon jatkuvaa kehitystä ajatellen. Siinä lyhyen aikahorisontin tärkeimpänä prioriteettina nähtiin henkilökunnan sisäisen kommunikaation ja vaikuttamismahdollisuuksien lisääminen, keskipitkän horisontin kärkihankkeena terveydenhuollon sähköisten ratkaisujen hankintakanavien monipuolistaminen ja avoimiin kehitysympäristöihin panostaminen IT-kehityksen ketteryyden lisäämiseksi ja pitkän horisontin päätavoitteena terveydenhuollon henkilöstön koulutuksen monipuolistaminen potilasvirta- ja prosessiajattelun lisäämiseksi kautta järjestelmän.
  • Martikainen, Jari (Helsingfors universitet, 2016)
    Suomessa aloitettiin akuuttilääketieteen (Emergency Medicine) erikoisalan koulutusohjelma vuonna 2013. Tämän tutkielman tavoitteena on selvittää maailmalla yleisen ja suositun akuuttilääketieteen tarjoamia mahdollisuuksia tehostaa päivystystoimintaa parantamalla hoitotuloksia ja aikaansaamalla matalampia kustannuksia koko hoitoketjussa. Selvitetään akutologien koulutuksen lisäarvo muiden erikoisalojen koulutukseen verrattuna, mitä akutologien on osattava ja ei tarvitse osata, ja miten he omalta osaltaan voivat osallistua Suomen terveydenhuollon haasteiden voittamiseen. Vastauksia löytyy akuuttilääketieteen erityispiirteistä, Suomen erikoislääkärikoulutuksen ja kansainvälisten erikoisalan organisaatioiden curriculumeista ja alan tutkimusten löydöksistä. Suomessa lainsäätäjä on määritellyt ja määrännyt päivystyshoidon ja siihen sisältyvän akuuttihoidon sisällöstä ja saatavuudesta. Päivystyspoliklinikka on entistä laajempaa erityisosaamista vaativa yksikkö kuten mikä muukin erikoisalan osasto. Akuuttilääketieteen erikoisala voi edistää kiireellistä hoitoa tarvitsevien potilaiden hoitoa ja hoidon kehittämistä monella tavalla. Akuuttilääketieteen koulutus keskittyy kokonaisvaltaisesti kaikkien päivystyspotilaiden hoitamiseen, akuuttilääketieteen erikoisalan tutkimus ja tietopohja lisääntyvät erikoisalan perustamisen ansiosta ja päivystyspotilaiden hoitotoimenpiteet kehittyvät. Akutologien tehtävä on kehittää päivystyspoliklinikan toimintaa. Suurten päivystysyksiköiden toiminnan päivittäinen operatiivinen johtaminen vaatii erityisosaamista. Muiden erikoisalojen resurssit käytetään siihen missä ne ovat parhaiten hyödynnettävissä, vakituisten akutologien työajat ovat normaalin työpäivän mittaisia ja päivystyksiin rakentuu todellinen moniammatillinen työyhteisö.
  • Holopainen, Santtu (Helsingin yliopisto, 2017)
    Akuutti vatsakipu on yksi yleisimmistä päivystyspoliklinikalle hakeutumisen syistä. Akuutin vatsakivun taustalla olevat syyt voivat olla itsestään rajoittuvia, henkeä uhkaavia sekä kaikkea näiden väliltä. Aihetta käsitteleviä tutkimuksia on tehty runsaasti ja kuvantamistutkimukset ovat kehittyneet valtavasti, mutta akuutti vatsakipu on silti diagnostinen haaste päivystyspoliklinikoilla. Tutkielma käsittelee Jorvin sairaalan päivystyspoliklinikalle vuonna 2015 hakeutuneita aikuispotilaita, joiden pääasiallisena tulosyynä oli vatsakipu. Potilasaineisto valikoitiin potilastietokannoista ICPC-2-tulosyykoodien perusteella ja analysoitiin Excel-ohjelmistoa apuna käyttäen. Tutkielman tavoitteena oli syventyä aihetta käsittelevään kirjallisuuteen sekä aikaisempiin tutkimustuloksiin, analysoida vatsakipupotilaan prosessia Jorvin päivystyspoliklinikalla sekä peilata tuloksia aikaisempiin tutkimustuloksiin. Tutkielmassa haluttiin tarkastella sairaalan sisäistä potilasohjausta, kiireellisyysluokituksia, jatkohoitoa sekä diagnoosijakaumia eri ikäryhmissä. Tutkimustuloksista nähdään, että vatsakipu oli yleisin pääasiallinen tulosyy Jorvin päivystyspoliklinikalla vuonna 2015. Yleisimpien diagnoosien jakauma on samankaltainen eri ikäryhmissä. Muihin tutkimustuloksiin verrattuna vatsakipupotilaiden ikä- ja sukupuolijakauma on samankaltainen eri maissa.
  • Klemetti, Lotta-Maria (Helsingin yliopisto, 2017)
    Introduction: Nurse practitioners handles over one third of Jorvi Hospital's health-care center's patients in emergency aid department. Independently, it takes care of approximately 2800 patients and with doctor consultancy approximately 5500 patients annually. The aim of this study is to clarify if nurses with current education can run receptions in the emergency aid department efficiently and mainly independently, how this practice could be improved and is the triage directing suitable patients to nurses. Methodology: The research material was collected in Jorvi Hospital's Emergency Aid Department with three questionnaires during 2015-2016. Additionally, patient information data regarding 668 patient visits to Jorvi Hospital during 2015 were utilized. Results & conclusions: According to the study, the patients directed to nurse practitioners in emergency aid department are mainly young and healthy patients, whose symptoms do not require heavy laboratory assessments. In questionnaires, personnel mentioned issues with triage and to underline that point, over 10% of nurse practitioners patients are eventually redirected to a doctor's reception. With nearly half of NP's patients, a doctor is consulted. Thus the number of patients managed by nurses independently was fewer than expected and it seems that the existing education is not sufficient for them to run the receptions independently. One improvement would be a more sophisticated triage to avoid directing too difficult patients to nurses. In questionnaires, nurses also required additional education and frequent training to improve their capability to run receptions in emergency aid department. Overall, waiting time for patient has decreased, but it is still falling short of the national target. Personnel sees the nurse practitioners as a positive addition to the hospital's emergency department and feels that it has decreased the workload from doctors.
  • Laakkonen, Karla (Helsingfors universitet, 2016)
    Sydämen vajaatoiminta on yksi yleisimmistä sairastavuuden ja kuolleisuuden aiheuttajista länsimaissa. Sen esiintyvyys on suurten ikäluokkien määrän myötä nousussa. Sydämen vajaatoiminnan taustalla voi olla useita syitä. Akuutilla sydämen vajaatoiminnalla tarkoitetaan uutta, oireista sydämen vajaatoimintaa tai kroonisen vajaatoiminnan äkillistä vaikeutumista. Akuutti vajaatoiminta vaatii nopeita tutkimuksia ja hoitoratkaisuja, sillä kuolleisuus alkuvaiheessa on suuri. Päivystyssairaalahoitojaksot ovat usein pitkiä ja kansantaloudelliset kustannukset suuria. Suomessa käytetään eurooppalaisia sydämen vajaatoiminnan hoitosuosituksia. Hoidon kulmakivinä ovat lisähapen anto ja tarvittaessa hengityksen tukeminen, sekä diureetti- ja vasodilataattorihoito. Mikäli näillä ei saavuteta hoitovastetta, käytetään verenpainetta nostattavia ja inotrooppisia hoitoja, tarvittaessa koneellisia hoitoja. Tutkimusnäyttö akuutin vajaatoiminnan lääkehoidon osalta on vielä puutteellista. Tutkimuksessa selvitettiin sydämen akuutin vajaatoiminnan hoitokäytäntöjä HYKS:ssä, erityisesti lääke- ja ventilaatiohoitojen suositusten toteutumista päivystyspoliklinikoilla. Lisäksi tarkasteltiin aikaviiveitä potilaan saapumisesta hoidon toteutumiseen, sekä potilaan vitaalielintoimintojen mahdollista vaikutusta hoidon kiireellisyyteen ja hoitolinjaan. Vastaavaa tutkimusta ei entuudestaan ole Suomessa tehty. Tulokset jäivät alhaisiksi osoittaen, että parannettavaa on niin lääkehoidon kuin aikaviiveidenkin osalta.
  • Harjola, Pia (Helsingfors universitet, 2016)
    Background: Real-life data on the role of emergency medical services (EMS) in acute heart failure (AHF) are scarce. Our aim was to describe prehospital treatment of AHF and to compare patients using EMS with self-presented, non-EMS patients. Methods: Data were collected retrospectively from three university hospitals in Helsinki metropolitan area between July 1 2012 and July 31 2013. According to the use of EMS, patients were divided into EMS and non-EMS groups. Results: The study included 873 AHF patients. One hundred were (11.5%) EMS and 773 (88.5%) non-EMS. EMS patients tended to have more comorbidities. Initial heart rate (HR) and peripheral oxygen saturation (SpO2) differed between EMS and non-EMS patients; mean HR 89.2 (SD 22.5) vs. 83.7 (21.5) /min (p=0.02) and SpO2 90.3 (8.6) vs. 92.9 (6.6)% (p=0.01). However, on presentation to ED EMS patients' vital signs were similar to non-EMS patients'. On presentation to ED 46.0% were normotensive and 68.2% "warm and wet". Thirty-four percentage of EMS patients received prehospital medication. In-hospital mortality was 6.0% and 7.1% (p=0.84) and length of stay (LOS) 7.7 (7.0) and 8.5 (7.9) days (p= 0.36) in EMS and non-EMS groups. Conclusion: The use of EMS and administration of prehospital medication was low. EMS patients had initially worse HR and SpO2 than non-EMS patients. However, EMS patients' signs improved and were similar on presentation to ED. There was no difference in in-hospital mortality and LOS. This underscores the need for equal attention to any AHF patient independent of the arrival mode.
  • Taanila, Anette (Helsingfors universitet, 2017)
    Cancer patients have a manifold risk of suffering from both thrombotic events and anticoagulation-related bleeding complications. For this reason, knowledge of their adequate medication is crucial. The aims of this study were to find out are guidelines being followed regarding the treatment of venous thromboembolisms. The emphasis was on the anticoagulation therapy of cancer patients, but also non-cancer patients were analyzed as controls. Data was collected from the clinical information system Uranus CGI. All patient records (with the diagnostic codes I26.0, I67.6, I74.3, I80*, I81*, I83*, K55, N28.0, 022.3) in the hospital district of Helsinki and Uusimaa (Jorvi, Meilahti, Peijas, Lohja, Porvoo, Tammisaari and Hyvinkää hospitals) during the time period 1.1.2014- 29.4.2016 were reviewed. Statistical analysis was performed using the IBM SPSS Statistics and Microsoft Excel computer softwares. The study included 1667 patients, out of whom 163 (9.8%) had active cancer. The recommendation of using low molecular weight heparins as the primary anticoagulants for patients with malignancies has been practiced. More research is necessary in order to find the optimal duration for treatment of, especially, isolated calf muscle venous thromboses and cancer patients' superficial thrombophlebitides.
  • Kankaanpää, Meri (Helsingfors universitet, 2016)
    Background: To assess whether the use of point-of-care testing (POCT) and early assessment team (EAT) model shortens emergency department (ED) length of stay (LOS). Methods: This observational study was performed in three phases in a metropolitan ED with 57,000 annual visits. Data were collected from adult ambulatory patients who were discharged home. Phase 1 served as a control (n=1559 in one month). In phase 2, a comprehensive POCT panel including complete blood count, sodium, potassium, glucose, C-reactive protein, creatinine, alkaline phosphatase, alanine aminotransferase, bilirubin, amylase, and D-dimer was launched (n=1442 in one month). In phase 3 (n=3356 in subsequent two months), POCT approach continued. In addition, the working process was changed by establishing an EAT consisting of an emergency medicine resident and a nurse. The team operated from 12 noon to 10 p.m. was. The primary outcome was LOS (hh:mm) in the ED. Waiting times for patients requiring laboratory testing were analysed also, including time from admission to laboratory blood sampling (A2S interval), time from blood sampling to results ready (S2R interval) and time from results to discharge (R2D interval). Results: Median LOS of patients requiring laboratory tests in phase 1 was 3:51 (95% confidence interval 03:38–04:04). During phase 2, introduction of POCT reduced median LOS by 29 minutes to 03:22 (03:12–03:31, p=0.000). In phase 3, the EAT model reduced median LOS further by 17 minutes to 03:05 (02:59–03:12, p=0.033). Altogether, the process was expedited by 46 minutes compared with the phase 1. Surprisingly, A2S interval was unaffected by the interventions among all patients needing laboratory testing. In comparison to phase 1, shortening of S2R interval was observed in phase 2 and 3, and that of R2D interval in all patients with laboratory assessments in phase 3. Conclusions: The advantage of POCT alone compared with central laboratory seemed to lie in shorter waiting times for results and earlier discharge home. Moreover, POCT and EAT model shorten LOS additively compared with conventional processes. However, a longer time is seemingly needed to adopt a new working process in the ED, and to establish its full benefit.