Browsing by Subject "Employee Assistance Program"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-2 of 2
  • Tervonen, Leena (2003)
    Tutkimuksessa on tarkasteltu EAP:stä (Employee Assistance Program, suom. Ennakoivan Avun Palvelu) muodostettuja sosiaalisia representaatioita. Tutkimusote on kvalitatiivinen ja analyysimenetelmänä on käytetty aineistolähtöistä teoriaa. Aineisto on hankittu haastattelemalla yhteensä kolmeatoista suomalaisen EAP-mallin kehittämisessä mukana ollutta työnantajaa ja luottamusmiestä. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, millaisia sosiaalisia representaatioita EAP-mallista on muodostettu. Lisäksi etsittiin vastauksia seuraaviin kysymyksiin: - Mihin representaatiot ankkuroidaan ja millä tavalla objektivoidaan? - Mihin EAP sijoitetaan suomalaisessa työyhteisöille kohdistetussa palvelukentässä ja onko sille tilaa siellä? - Mitä EAP:n toiminnan kannalta keskeisiä kysymyksiä haastateltavat tuovat esille? - Eroavatko luottamusmiesten ja työnantajien representaatiot toisistaan? Sekä luottamusmiehet että työnantajat ankkuroivat EAP:n työhyvinvointipalveluihin. Molemmat haastateltujen ryhmät nimesivät EAP:n kanavaksi työhyvinvointiin. Näkökulma kanava-metaforaan oli kuitenkin erilainen luottamusmiesten ja työnantajien keskuudessa. Luottamusmiehille EAP oli kanava yksittäisen työntekijän hyvinvointiin, kun työnantajat pitivät EAP:tä kanavana organisaation taloudelliseen menestykseen. Toinen käytetty metafora oli työväline. Luottamusmiehille EAP oli työväline luottamusmiestehtävässä, työnantajille puolestaan esimiestyössä. EAP:n tarvetta peilattiin mm. nykyisten palvelujen riittävyyteen ja kattavuuteen. Luottamusmiehet pitivät EAP:tä tarpeellisempana kuin työnantajat. Luottamismiestyönsä perusteella he olivat tietoisia työntekijöiden ongelmista ja joutuivat niitä omien tehtäviensä ohella hoitamaan. Palvelun tarvetta puolusteltiin myös tyytymättömyydellä työterveyshuollon palveluihin. Työnantajat pitivät EAP:tä nykyisten palvelujen täydentäjänä, eivätkä he juuri kritisoineet käytössä olevia palveluja. Haastateltavat tarkastelivat EAP:n avulla mahdollisesti saavutettavia etuja omasta taustastaan käsin. Luottamusmiehet korostivat yksittäisen työntekijän hyvinvointia, vaikka myönsivät organisaationkin hyötyvän työkykyisistä työntekijöistä. Työnantajille edut merkitsivät vähentyneitä sairauspoissaoloja ja myöhäisempiä eläkkeellesiirtymisiä, joiden avulla työvoimakustannuksia olisi mahdollista pienentää. EAP:n suhdetta muihin työhyvinvointipalveluihin hahmotettiin kahden erilaisen mallin kautta. Yhteistyömallissa EAP toimi muiden palveluiden koordinoijana asiakkaan tarpeista lähtien. Mallissa korostuu eri toimijoiden kollegiaalisuus ja asiakaslähtöinen toiminta. EAP nähtiin tasa-arvoisessa asemassa muiden palveluiden kanssa. Riippumattomuusmallissa EAP:tä pidettiin itsenäisenä ja muista palveluista irrallisena, jolloin sen nähtiin parhaiten pystyvän vastaamaan avun tarpeeseen. EAP:n laaja-alaista asiantuntemusta korostettiin ja sille haluttiin antaa asiantuntemukseen perustuva auktoriteettiasema suhteessa muihin palveluihin. Luottamusmiesten ja työnantajien sosiaalisten representaatioiden eroissa oli nähtävissä kummankin ryhmän intressiperusta. Luottamusmiesten historiallinen tausta näkyi EAP-representaatiossa, jossa EAP asettuu pienen ihmisen avuksi mahtavan työnantajan riistosta aiheutuneiden vaurioiden korjaajana. Työnantajien EAP puolestaan tukee organisaation pyrkimyksiä saavuttaa taloudellinen menestys. Keskeisimmät lähteet: Moscovici, S (2001): The phenomenon of social representations; Strauss, A & Gorbin, J. (1998): Basics of qualitative research, lisäksi EAP-tutkimuksia käsitteleviä artikkeleita
  • Renteln, Katarina von (2002)
    EAP är en metod för att utveckla företagshälsovården, arbetsskyddet, arbetsförmågan, samarbetet mellan förmännen och ledarna. Programmet täcker alla problem i det personliga livet. EAP:s syfte är att fungera som en stödande modell och programhelhet för hela personalen och dess närmaste. Mitt syfte är att beskriva EAP-modellen och specificera den som styrmedel, granska hur EAP utvärderats och analysera de resultat utvärderingarna ger, granska vilken inlärningsmodell implicit ligger i bakgrunden för EAP-modellen och vilken inlärningsmodell den här typen av styrmedel bygger på samt att granska hur EAP skulle placera sig utgående från den nuvarande arbetslagstiftningen i Finland. Jag har gjort en metautvärdering, där granskningen stöder sig på interventionsmodellen. Erfarenheterna från USA är valda så att de gör det så exakt som möjligt att bedöma modellens starka och svaga sidor på enhets- och programnivå, respektive politisk nivå. Den kunskapsmodell som stämmer bäst på alla olika nivåerna inom EAP är upplysningsmodellen. Informationen är styrmedelet. Resultaten visar att de som använder EAP upplever det positivare och effektivare än de som inte använder. En positiv attityd och tro på att EAP är effektivt ökar sannolikheten att programmet används. EAP har hjälpt att minska orättvisor på arbetsplatsen. Ett bättre hälsotillstånd kan öka användningen av EAP, men EAP minskar inte nödvändigtvis sjukdagarna. Det finns inget bevis på att EAP är bättre än någon annan metod. EAP täcker kostnaderna och påverkar inte negativt på karriären. Det förekommer ingen undergrupp som skulle använda EAP mera än någon annan, förutom kvinnor. Kvinnor drar mera nytta av att vara i grupp när EAP ges än män. Kunskapen om EAP är bristfällig, mera information och utbildning behövs. Den juridiska kopplingen mellan EAP och lagstiftningen i Finland är inte tydlig, men befrämjas av lagstiftningen. Lagen utgör inget hinder för EAP-verksamheten. Det är dock en definitiv brist i lagtexten att det centrala begreppet arbetsförmåga inte är definierat. Mina studier baserar sig på att jag har systematiskt gått igenom tillgängliga vetenskapliga artiklar, tidskrifter, rapporter, ett tiotal amerikanska undersökningar och litteratur gjorda åren 1995–2001 om Employee Assistance Programs, EAP, i USA och arbetslivets reglering i Finland.