Browsing by Subject "Energiatehokkuus"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-2 of 2
  • Toivanen, Mia; Wennberg, Mikko; Keinänen, Janika; Viholainen, Juha; Lonka, Heikki (Ympäristöministeriö, 2016)
    Ympäristöministeriön raportteja 2 | 2016
    Rakennusten ja rakentamisen energiatehokkuushankkeiden rahoittaminen on osa ympäristöministeriön osaltaan toimeenpanemaa ilmasto- ja energiastrategiaa. Ministeriön teettämät hankkeet käsittelevät rakennusten energiatehokkuutta koskevien direktiivien valmistelua ja toimeenpanoa sekä tätä koskevaa viestintää, toimialan kehittämistä ja toimenpiteiden suuntaamista. Tämä ympäristöministeriön toimeksiannosta tehty rakentamisen energiatehokkuushankkeiden arviointi kattaa 192 hanketta vuosilta 2009-2014. Hankkeet voidaan ryhmitellä rakennusten energiatehokkuutta koskevien direktiivien valmisteluun ja toimeenpanoon liittyviin, toimialan kehittämiseen ja toimenpiteiden suuntaamista koskeviin sekä viestintään liittyviin hankkeisiin. Direktiivien toimeenpanoon liittyvät hankkeet voidaan jakaa vielä teemoittain EPBD-, RES- sekä ED -, EED- ja ESD -direktiiveihin liittyviin hankkeisiin. Hankkeiden vaikuttavuuden arvioinnissa on keskitytty kahteen vaikuttavuusalueeseen. Ensinnäkin pyrkimyksenä on ollut arvioida toteutettujen hankkeiden yhteiskunnallista vaikuttavuutta, esimerkiksi taloudellisia, yritys- ja ympäristövaikutuksia sekä hankkeiden ennakoivuutta. Lisäksi hankkeiden arvioinnissa on pyritty tarkastelemaan hankkeiden vaikutuksia ympäristöministeriön omien tarpeiden ja tavoitteiden näkökulmasta esimerkiksi sitä, miten hankkeiden tulokset ovat vaikuttaneet säädösten valmisteluun ja päätöksentekoon. Arviointi on kattanut ympäristöministeriön ja sidosryhmien haastatteluja, sähköiset kyselyt valvojille ja hankkeiden toteuttajille, yli 20 hankkeen tapaustutkimukset ja työpajan keskeisille toimijoille. Arvioinnin keskeisimpiä johtopäätöksiä ovat: • Hankekokonaisuuden sisällöt ovat kohdentuneet energiatehokkuuden kehityksen kannalta keskeisiin osa-alueisiin. • Hankkeet ovat olleet tehokas ja tuloksekas keino vastata täsmällisiin tarpeisiin ja edistää rakennusten energiatehokkuuden ohjausta ja direktiivien kansallista voimaansaattamista. • Yhteistyö ja yhteishankkeet eri sidosryhmien kanssa on erittäin tärkeää hankkeiden tarkoituksenmukaisen kohdentumisen ja tulosten levittämisen vahvistamiseksi. • Viestintä hankkeiden tuloksista ei ole ollut kaikilta osin riittävää. • Hankehallinta on tukenut hankkeiden toimeenpanoa pääasiassa hyvin. Keskeisimmät suositukset ovat: • Energiatehokkuusalan yleisen kehityksen visioimiseksi ja linjaamiseksi tarvitaan alan toimijoille yhteinen foorumi. • Hankeviestintää tulisi vahvistaa viestinnän suunnittelulla ja pienellä lisäsatsauksella. • Hankkeiden hankintamenettelyihin tarvitaan uusia ja kevyempiä toimintatapoja • Yhteistyötä yritysten kanssa tulisi lisätä ja laajentaa. • Hankkeiden vaikuttavuuden ennakointia ja arvioimista tulisi vahvistaa. • Pienten täsmähankkeiden rinnalle tarvitaan laajempia hankekokonaisuuksia. Arviointi on toteutettu touko-marraskuussa 2015. Arvioinnista on vastannut Owal Group Oy alihankkijanaan Granlund Consulting Oy.
  • Unknown author (Ympäristöministeriö, 2014)
    Erillisjulkaisu
    Ympäristöministeriön tulevaisuuskatsauksen tavoitteena on tuottaa yhteiskunnalliseen keskusteluun ja hallitusneuvottelujen pohjaksi tilanne- ja kehitysarvioita yhteiskunnan tilasta ja poliittista päätöksentekoa edellyttävistä kysymyksistä. Katsauksessa kuvataan toimintaympäristöä ja keskeisiä ympäristöpolitiikan päämääriä. Päämäärät ovat vähähiilinen ja energiatehokas Suomi, luonnonvarojen kestävä käyttö ja toimiva kiertotalous, hyvä ympäristön tila, monimuotoinen luonto ja toimivat ekosysteemipalvelut sekä hyvinvointia ja kilpailukykyä tukevat asumisolot. Päämääristä esitetään kaksi eri skenaariota: tavoiteltu tulevaisuus ja entä jos -kehityskulku. Lisäksi listataan keinoja, jotka ohjaisivat kehitystä kohti tavoiteltua tulevaisuutta. Lopussa esitetään näkökohtia skenaarioiden taloudellisista vaikutuksista. Toimintaympäristön kuvauksesta ilmenee, että vaikka ympäristön tilassa on isoja haasteita, myös edistystä on tapahtunut. Suomen ympäristön- ja luonnonsuojelussa tehdyt poliittiset ratkaisut ja käytännön toimet alkavat näkyä vesien tilan ja ilman laadun parantumisena. Kaiken kaikkiaan ympäristömme laaja-alainen parantaminen vaatii kokonaisvaltaista ajattelua ja lukuisia samansuuntaisia toimenpiteitä. Ratkaisuja vaativat etenkin kaikkein vakavimmat ongelmat eli ilmastonmuutos ja luonnon monimuotoisuuden väheneminen. Ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi tarvitsemme sitoutumista vähähiiliseen yhteiskuntaan. Sopeutuminen muuttuvaan ilmastoon on välttämätöntä päästöjen hillinnän rinnalla. Kilpailu luonnonvaramarkkinoilla kiristyy. Edessä on siirtyminen kohti kiertotaloutta, jonka avulla voimme säästää luonnonvaroja sekä luoda vihreää kasvua ja työtä. Väestö keskittyy kasvukeskuksiin, etenkin metropolialueelle. Kysyntään nähden liian vähäinen asuntojen tarjonta erityisesti pääkaupunkiseudulla pitää asuntojen hintatasoa ja vuokria korkeina. Suomalainen rakennettu ympäristö on Euroopan mittakaavassa pääsääntöisesti hyvällä tasolla. Kuitenkin monet asiat, kuten rakentamisen laatu, turvallisuus ja sisäilman terveellisyys vaativat edelleen toimia. EU:n kasvavan ympäristösäätelyn toteuttaminen edellyttää vahvaa ympäristöhallintoa. Tarvitsemme erityisesti älykkäitä toimintatapoja, verkostoitumista ja tuottavuutta. Tavoitellussa tulevaisuudessa maailma ja Suomi omalta osaltaan ovat sellaisilla kasvihuonekaasupäästöjen poluilla, joilla ns. kahden asteen tavoitteen saavuttaminen on todennäköistä. Rakennetussa ympäristössä on otettu käyttöön vähähiilisyyttä ja energiatehokkuutta edistäviä ratkaisuja. Suomen kasvun kärjet ovat kestäviä ja tuotteet, materiaalit sekä ravinteet kiertävät. Suomi on tunnettu hyvästä veden ja ilman laadusta. Luonnon monimuotoisuus on turvattu ja ekosysteemipalveluiden keskeinen merkitys yhteiskunnassa on tunnistettu. Rakennetun ympäristön kehittäminen parantaa ihmisen hyvinvointia, ja digitalisaation mahdollisuudet hyödynnetään tehokkaasti. Asuminen on kohtuuhintaista ja vastaa asukkaiden tarpeita. Kaupunkiseutujen ja etenkin metropolialueen kilpailukykyä on vahvistettu. Keskeisiä keinoja: - Kansainvälisen ilmastosopimuksen neuvotteleminen. Suomi pysyy kansainvälisessä ilmastopolitiikassa aktiivisena toimijana ja pyrkii hiilineutraaliksi v. 2050 mennessä. - Ympäristön tilan, kansantalouden ja työllisyyden parantaminen ottamalla laajasti käyttöön taloudellisia ja muita ohjauskeinoja sekä tukemalla ratkaisuja, jotka vahvistavat Suomen luonnonvaratuottavuutta, materiaali- ja energiatehokkuutta sekä vähentävät päästöjä. - Jätteiden synnyn ehkäiseminen, jätteiden määrän vähentäminen ja kierrätystavoitteiden edistäminen sekä ravinteiden kierrätyksen tehostaminen. - Ympäristönäkökulman vaikuttava integrointi erityisesti maatalous-, metsä-, energia- ja kaivannaissektorin säädöksiin, strategioihin ja toimintaan, aluekehitykseen sekä arktiseen yhteistyöhön. - Ympäristölupa- ja arviointimenettelyiden kokonaisuuden tehostaminen. - Kuormituksen vähentäminen Itämeren sekä pinta- ja pohjavesien hyvän tilan saavuttamiseksi (mm. ravinnekuormitus, haitalliset aineet) sekä kansallisen ja kansainvälisen yhteistyön lisääminen. - Suojelualueverkoston täydentäminen ja sen hoidon tehostaminen sekä luonnon monimuotoisuuden suojelua ja kestävää käyttöä koskevan lainsäädännön kehittäminen. - Yhdyskuntarakenteen toimivuuden edistäminen sekä rakentamisen ohjauksen kehittäminen. - Rakennetun ympäristön laadun parantaminen sekä rakentamisen ja korjausrakentamisen osaamisen edistäminen. - Asumisen kustannustason alentaminen ja asumisen tukijärjestelmän vaikuttavuuden parantaminen. - Kasvavien kaupunkiseutujen kaavoitus- ja sopimusmenettelyjen kehittäminen. - Metropolipolitiikan vahvistaminen ja vaikuttavuuden tehostaminen