Browsing by Subject "English Translation"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-20 of 55
  • Kinnunen, Santeri (Helsingfors universitet, 2017)
    Pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan Heikki ”Hector” Harman kääntämää populaaria laululyriikkaa. Tutkielman tavoitteena on selvittää, millaisia keinoja Hector on käyttänyt tuodessaan angloamerikkalaista populaarimusiikkia Suomeen. Tutkielmassa tarkastellaan erityisesti sitä, miten Hector on käsitellyt lauluissaan alkuperäislaulujen rytmiä, riimejä ja semanttista merkitystä. Tutkittavaksi ajanjaksoksi on rajattu 1960–1970-luvut, sillä tuona aikana angloamerikkalaisen populaarimusiikin suomentaminen oli erityisen yleistä. Hectorin kääntämä ja levyttämä laululyriikka tarjoaa suosittuudessaan ja runsaudessaan oivallisen osakatsauksen koko tuon ajan populaarin laululyriikan käännöskäytäntöihin. Tutkielman sivujuonteena myös pohditaan populaarin laululyriikan kääntämisen asemaa käännöstieteellisen tutkimuksen reuna-alueena. Tutkielman aineisto koostuu 27 Hectorin käännöslaulusta ja niiden alkuperäisversioista. Aineistossa ovat mukana, muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta, kaikki Hectorin soololevytyksillään vuosina 1966–1979 julkaisemat laulut, jotka hän on itse kääntänyt englannista suomeksi. Tutkielma pohjautuu Johan Franzonin artikkeliin ”Choices in Song Translation: Singability in Print, Subtitles and Sung Performance” (2008), jossa Franzon esittää laulettavuuden käsitteen kokonaisuutena, joka muodostuu kolmesta tasosta: prosodisesta, poeettisesta ja semanttis-refleksiivisestä vastaavuudesta musiikin verbaalisen ja musiikillisen sisällön välillä. Prosodisen tason ja rytmin analyysissä sovelletaan Greenallin (2015) rytmisen ekvivalenssin käsitettä, poeettisen tason ja riimien analyysissä Salon (2008 [2006]) riimiselontekoa ja semanttis-refleksiivisen tason ja merkityksen analyysissä Franzonin (2009) tekstuaalista likiarvomenetelmää. Laulettavuuden kolmella tasolla havaitaan kolme yleistendenssiä Hectorin käännöslaulutuotannossa. Ensiksi Hectorin käännöslaulut ovat uskollisia alkuperäislaulujen rytmiikalle. Toiseksi Hectorin käännöslauluissa on alkuperäislauluja enemmän riimitystä. Kolmanneksi Hectorin käännöslaulut eivät noudata orjallisesti alkuperäislaulujen semanttista sisältöä, vaikka Hector pääosin säilyttääkin niihin näkyvän semanttisen yhteyden. Tutkielma osoittaa populaarin laululyriikan erityisyyden käännöstieteellisenä tutkimuskohteena. Valtaosassa aineiston käännöslauluista tulkitaan varsin vapaasti alkuperäislaulujen sisältöä, mihin syitä voivat olla niin esittäjän omat pyrkimykset, kohdeyleisön odotukset kuin kielellisten erojen ja musiikin asettamat rajoitteetkin. Tulevaisuudessa tutkimuksen onkin syytä laajentua käännöstieteestä mm. kulttuurin- ja musiikintutkimuksen ja semiotiikan suuntaan, jotta myös ymmärrys populaarin laululyriikan monisyisestä käännös- ja merkityksensiirtoprosessista laajenisi.
  • Siddiqui, Saara (Helsingin yliopisto, 2020)
    This thesis examines non-finite verbs and their collocates in translated and non-translated Finnish-language baking recipes. The frequencies of non-finite verb forms in the two language varieties are compared, and collocates and colligate types occurring in connection with non-finite verbs are examined. These results are, then, viewed in relation to the translation universals of simplification, explicitation, interference and untypical frequencies. In addition, the frequencies are compared with frequencies in standard language. The analysis finds most non-finite forms to occur with fairly concordant frequencies in both language varieties. However, some forms, namely the inessive of the E-infinitive and the illative of the MA-infinitive, present a higher frequency in translated recipes. The overrepresentation of the inessive is line with earlier studies (Eskola 2002 and Puurtinen 2005) and could be regarded as support for the universals of untypical frequencies and, potentially, of interference. On the other hand, significant differences are also found between translated texts, particularly with regard to the illative of the MA-infinitive and the instructive of the E-infinitive, which occur with frequencies both higher and lower than in the non-translated texts. These discrepancies might be considered a manifestation of untypical frequencies in translations, but overall support for explicitation or simplification is not found. Most frequencies of non-finite forms analyzed are in concordance with frequencies in standard language (according to Ikola et al. 1989). However, the illative of the MA-infinitive is found to occur with a lower frequency and the instructive of the E-infinitive with a higher frequency than in standard Finnish. This thesis suggests that this may be due to the relationship between the function of recipes and the functions of the two verb forms. In an analysis of collocate positions, the recipes present a tendency to left-positioning. Interestingly, the analysis shows no significant differences between translated and non-translated language. This contradicts earlier studies, which have shown right-positioning to be more prevalent in Finnish translated from English than in non-translated Finnish (Eskola 2004). In contrast with these studies, the results here suggest no interference from the source language in the positioning of collocates. The material consists of forty baking recipes from four cookbooks, two of them translated and two non-translated. Recipe language, more specifically the language of their instructions, presents a highly conventionalized syntax with few complex structures and many imperatives (Pakkala-Weckström 2014). This thesis suggests, however, that non-finite verbs, instructives of the E-infinitive in particular, may be an essential component of recipe Finnish. The collocate analysis performed further suggests that it is the collocates – e.g. adverbials of time, manner and instrument – that make these non-finites meaningful, instructing the reader on how often, in which way and with what to process the ingredients, thus helping to fulfil the operative function of recipes.
  • Suoranta, Aino (Helsingin yliopisto, 2020)
    Pro gradu -työssäni tutkin seksuaalisten ilmausten ruututekstittämistä kieliparissa suomi–englanti. Aineistoni koostuu 307 esimerkistä, jotka olen koonnut kahdeksan suomalaisen vuosina 2000–2017 ilmestyneen elokuvan DVD-julkaisuilta ja elokuvien englanninkielisistä ruututekstityksistä. Olen rajannut tutkimani ilmaukset seksuaalisiin ruumiinosiin sekä seksuaaliseen toimintaan viittaaviin ilmauksiin. Tutkimukseni ulkopuolelle jäävät mm. sellaiset seksuaaliset ilmaukset, joita on selkeästi käytetty kirosanana. Tutkimusmetodini on laadullinen sisällönanalyysi. Tutkimuksessani haluan selvittää, millaisia käännösstrategioita seksuaalisten ilmausten kääntämiseen on käytetty, minkä verran tiettyjä strategioita on käytetty, mikä on kontekstin vaikutus käännösstrategian valintaan sekä onko seksuaalisten ilmausten ja muun poikkeavan kielen (esimerkiksi puhekieli, kirosanat) kääntämiseen käytetty järjestelmällisesti samanlaista strategiaa. Hypoteesini on, että huomattavaan osaan aineistoni seksuaalisista ilmauksista on käytetty jotakin alkuperäisen seksuaalisen ilmauksen ”painoa” lieventävää käännösstrategiaa. Koska aihetta ei ole vielä tutkittu laajasti, työni keskittyy myös tutkimuksen terminologian pohjustamiseen sekä keskustelee aihettani sivuavien tutkimusten kanssa. Aiheelleni ei löydy tiettyä teoriaa, jonka pohjalta sitä voisi tutkia, mutta tutkielma ja hypoteesini pohjautuu suurelta osin siihen, millaisia ohjeita alatyylisten ilmausten ja muun poikkeavan kielen kääntämisestä on alalla annettu. Omassa aineistossani hypoteesini osoittautui paikkansapitäväksi. Koko aineistosta noin kolmasosaa seksuaalisista ilmauksista oli jollain tavalla muutettu lähtötekstissä, ja kaiken kaikkiaan noin 25 % ilmauksista oli lievennetty käännettäessä. Strategioiden välillä on kuitenkin vaihtelua eri elokuvien ja erilaisten aineiston sisäisten kategorioiden (esim. julkaisuajankohta, kohdeyleisö) välillä. Analysoin myös näitä strategioiden valintaan liittyviä tekijöitä tutkimuksessani.
  • Pohjolainen-Aitio, Mari (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tiivistelmä – Referat – Abstract Tutkielman lähtökohtana ovat havainnot puutteista Suomessa virkakielen ominaisuudessa käytettävässä englanniksi käännetyssä aineistossa. Tutkimusmateriaalina on käytetty lakisääteistä informaatioita tai palveluita tarjoavien organisaatioiden internet sivustoja. Tarkoituksena on tutkia käännöksiä laadullisesti. Tarkempaa huomiota on kiinnitetty käytetyn kielen laatuun ja toimivuuteen kohderyhmää eli Suomessa asuvia tai oleskelevia ulkomaalaisia ajatellen. Ulkomaalaisia asuu Suomessa nykyään paljon ja heidän määränsä on kasvanut. Heidän osuutensa saattaa kasvaa tulevaisuudessakin, koska ihmisten liikkuminen eri maiden välillä on lisääntynyt globalisoituneessa maailmassa. Suomi saattaa tarvita ulkomailta lisää työntekijöitä, eri alojen osaajia ja sijoittajia. Ulkomaalaiset tarvitsevat samat palvelut, kuin suomalaiset ja kyseessä on myös oikeusturva. Englannin kielen käyttöä ollaan Suomessa lisäämässä ja olisikin erittäin tärkeää tutkia jatkossa millaista kieltä käännöksissä käytetään ja ovatko saatavat palvelut ajan tasalla. Teoreettisesti aiheeseen liittyy englannin käyttäminen yhteisenä kielenä eri kieltä puhuvien keskuudessa lingua francan (ELF) ominaisuudessa. Tutkimuksen pohjana on myös käytetty vakiintuneita käsitteitä virkakieli, selkokieli ja saavutettavuus sekä kapulakielen ja jargonin esiintymistä käännöksissä. Uutena havaintona tutkimus esittelee finlismin, joka tutkimuksen mukaan on aiemmin tunnettujen anglismien ja svetisismien tapainen ilmiö. Nidan ekvivalenssiteoria kuvaa hyvin näitä ongelmia. Käännösten laadukkuutta on pyritty esittelemään esimerkkien avulla sekä myös muutaman organisaation osalta eräillä erikoiskielen termeillä ja sanastoilla. Aineisto on todella laaja, joten se ei voi olla kattavaa. Esimerkit osoittavat suunnan sille mitä olen tutkimassa. Kääntämisen laatuun tulisi panostaa entistä enemmän. Suomessa saatetaan tarvita enenevässä määrin eri kieliä myös virallisissa yhteyksissä. Aiemmin on ollut tarvetta vain virallisille kielille. Englannista ei olla tekemässä virallista kieltä, mutta Suomessa käytettävää englannin kieltä tulisi tutkia. Näin saataisiin tarkemmin selville tietyt ongelmakohdat ja toimenpiteiden tarve. Tämä olisi tärkeää, kun englannin kielen käyttöä ollaan lisäämässä. Monissa yhteyksissä korostetaan konekääntämistä ja käännösmuisteja. Ne eivät vielä syrjäytä ihmisiä kääntäjinä, vaikka ovatkin hyviä apuvälineitä. Virkakielen osalta niiden käytössäkin tulisi huomioida tietoturva. Saavutettavuuteen tulisi kiinnittää entistä enemmän huomiota, varsinkin sitä koskevan tiukentuneen lainsäädännön astuttua jo voimaan. Selkokieltä tulisi kehittää kaikissa käytetyissä kielissä ja virkakieli tulisi erottaa muusta käytetystä kielestä kehittäen sitä laadukkaampaan suuntaan.
  • Mäkäräinen, Kimberli (Helsingfors universitet, 2016)
    Pohjoissaamen-, suomen- ja englanninkielisen termistön kokoaminen vertailukorpuksen kautta on alun perin lähtenyt omasta opiskelusta saamen tutkimuksessa, kun huomasin pohjoissaamenkielisen kielitieteen termistön puuttuvan osittain sekä monikielisen termistön puuttuvan kokonaan. Tämä puute hankaloitti kielitieteellisten tekstien käännöstä pohjoissaamesta suomeen tai englantiin ja toisin päin. Näiden asioiden selvittämisestä syntyi minun kandidaattitutkielmani The Creation of a Glossary of Morphology Terms in Northern Sámi, Finnish, and English, jota laajensin sitten tässä pro gradu -tutkielmaksi. Tähän pro gradu -tutkielmaan on lisätty koltansaame neljänneksi kieleksi, koska tammikuusta 2015 alkaen on ollut mahdollista opiskella koltansaameksi koltansaamen kielen perusopintojen opintokokonaisuutta ja syksystä 2016 alkaen on mahdollista opiskella samalla kielellä myös aineopintoja. Perusopintojen opintokokonaisuuteen kuuluvista kursseista neljä käsittelee kielitiedettä ja yksi kääntämistä. Kieli- ja käännöstieteen termistöä tarvitaan paitsi näiden kurssien opetukseen ja opiskeluun myös sen takia, että näiden kurssien nykyopiskelijat ovat jatkossa he, jotka levittävät näitä termejä seuraaville sukupolville oman opetuksen tai käännösten kautta. Opetukseen liittyvän tavoitteen lisäksi toisena tavoitteena tässä tutkielmassa on tarjota koltansaamenkielisille kääntäjille työkaluja kääntää vieraskielisiä kielitieteen julkaisuja ja opetusmateriaalia, varsinkin niitä, joissa käsitellään koltansaamea ja sen rikasta morfologiaa. Kielikohtaiset käsiteanalyysit muoto-opin käsitteille osoittivat, että kielten käsitejärjestelmät ovat hyvin samanlaisia mutta eivät identtisiä. Tämän lisäksi analyysien perusteella oli mahdollista todeta, että pohjoissaamen- ja koltansaamenkielisistä teksteistä puuttui enemmän termejä tekstin käsitteille kuin suomen- ja englanninkielisistä teksteistä. Termittömille käsitteille ehdotetut termit noudattavat koltansaamen lautakunnan terminmuodostusstrategioita ja normituksia. Moni näistä neologismeista löytyi korpusten kokoamisen jälkeen laadituista tai julkaistuista teksteistä. Tulokset myös osoittivat, että kunkin kielen termistössä esiintyy variaatiota ja että sitä oli eniten pohjoissaamen termistössä. Variaation yleisyys voi johtua esimerkiksi siitä, että pohjoissaamea käytetään kolmessa eri maassa, joiden enemmistökielet kuuluvat kahteen eri kielikuntaan, tai siitä, että pohjoissaamen muoto-opin termit ovat nuorempia kuin suomen tai englannin kielen. Nämä asiat voivat myös olla pohjoissaamen näennäisen epäjohdonmukaisesti tehtyjen yhdyssanojen taustalla. Kuitenkaan koltansaamesta ei löytynyt niin paljon variaatiota kuin pohjoissaamesta, joten oletettavasti yleisyys johtuu siitä, että pohjoissaamea käytetään varsin laajasti kolmessa eri maassa, eikä niinkään termien iästä. Tämän tutkielman käsitejärjestelmät kattavat vain pienen osan muoto-opin käsitteistä, joten termistöä on laajennettava, jotta siitä olisi eniten apua. Sen jälkeen termit olisi harmonisoitava ja yhtenäistettävä koltansaamenkielisten terminologien ja lingvistien työryhmän yhteisvoimin. Sen lisäksi tämän tutkielman tuloksia voi käyttää hyväksi mm. inarinsaamen kielitieteen termistön luomisessa.
  • Roininen, Marika (Helsingfors universitet, 2016)
    Tutkielma käsittelee toisen persoonan puhuttelupronominien sekä nominaalisten puhuttelu- ja viittausmuotojen käyttöä englantilaisen Downton Abbey -televisiosarjan kahdessa suomenkielisessä ruututekstikäännöksessä, joista toinen on tehty Yleisradion televisiokanavalle ja toinen DVD-levitykseen. Tarkoituksena on havainnoida käännösversioiden välisiä eroja ja pohtia niiden syitä ja mahdollisia vaikutuksia katsojan kannalta. Hypoteesina on, että versioiden välillä ilmenee eroja, joiden todennäköisenä syynä ovat Yleisradion av-kääntäjien tyypillisesti paremmat työolot. Tutkielman teoreettinen pohja perustuu Roger Brownin ja Albert Gilmanin 1960-luvulla kehittämään malliin puhuttelun ja sosiaalisen etäisyyden välisestä yhteydestä, jota muut tutkimukset ovat myöhemmin täydentäneet. Tutkielmassa hyödynnetään myös kuvauksia englannin ja suomen puhuttelukäytännöistä. TV-versiossa on otettu enemmän vapauksia nominaalisisten puhuttelumuotojen kääntämisessä esim. lisäämällä ruututeksteihin sukulaisuussuhteisiin viittaavia sanoja. Nominaaliset muodot kuitenkin ovat perusteltavissa hahmojen sosiaalisella etäisyydellä. Sinuttelun ja teitittelyn käytössä seurataan pääasiassa alkuperäisen dialogin nominaalisia puhuttelumuotoja siten, että läheisestä suhteesta kertovat muodot korvataan sinuttelulla ja etäisestä suhteesta kertovat muodot teitittelyllä. Puhuttelumuotojen käyttö muuttuu TV-käännöksessä vain, jos hahmojen välisessä suhteessa ja/tai näiden alkuperäisessä dialogissa käyttämissä nominaalisissa puhuttelumuodoissa tapahtuu muutos. DVD-versiossa jaksojen välillä on selkeitä eroja esim. yläluokkaisten hahmojen arvonimissä sekä teitittelyn ja sinuttelun käytössä. Toisinaan vaikuttaa myös siltä, että kääntäjä ei ole ollut tietoinen hahmojen välisestä sosiaalisesta etäisyydestä. Joissakin kohtauksissa sinuttelu ja teitittely vaihtelevat myös yksittäisten keskustelujen sisällä. Vaikuttaa siltä, että DVD-käännöksessä pronominaalisten ja nominaalisten puhuttelu- ja viittausmuotojen valinnan perusteena on ollut kääntäjän tulkinta hahmojen suhteesta, ja nämä tulkinnat vaihtelevat jaksosta ja kohtauksesta toiseen. Myös alkuperäisen dialogin nominaaliset puhuttelumuodot ovat vaikuttaneet DVD-version pronominaaliseen puhutteluun, mutta niitä ei ole seurattu johdonmukaisesti. Käännösstrategioiden vaihtelun vuoksi vaikuttaa myös todennäköiseltä, että DVD-käännöksellä on ollut useampi kuin yksi kääntäjä. Käännösten välillä on siis eroja sekä puhuttelu- ja viittausmuotoihin sovelletuissa strategioissa että strategioiden johdonmukaisessa noudattamisessa. Tutkimuksen perusteella ei voida varmuudella sanoa, että erot johtuvat eroista kääntäjien työoloissa, mutta aiemman tutkimuksen perusteella se näyttää todennäköiseltä. Tutkimuksen perusteella ei myöskään voida määritellä, miten erot vaikuttavat katsojien kokemukseen sarjasta, mutta on mahdollista, että epäjohdonmukaiset ja hahmojen todellista suhdetta vastaamattomat muodot voivat huonontaa katsomiskokemusta.
  • Meriläinen, Sirpa (Helsingin yliopisto, 2020)
    Translation process research has a long tradition of viewing the translator as a ’black box’, an isolated agent focused on cognitive problem-solving. Recent approaches have expanded the view to include affects, emotions and even emotion management. The general framework of this study is to investigate affective and attitudinal elements and situational roles that influence a translator’s work process and task definition. To this end, the writer observes a practicing translator’s work self-reflexively using an autoethnographic approach and producing an introspective case study. The purpose of using an introspective and autoethnographic approach is to make the translator’s subjectivity visible and transparent in the study and to highlight the integral role of affect in translatorial action. An important part of this study is an attempt to relate a translator’s practice with current theory. The theoretical part summarizes linguistic and functionalist translation theories and translation process research, giving a review that briefly covers the most current research methods used in the study of cognitive processes in translation. The practical task described and accomplished in this study involves the investigation of two work processes related to the production of a didactic tool. The didactic tool is a word list containing 256 Finnish emotion words, which is used to practice emotional skills in the context of NVC (nonviolent communication). The pedagogical aim of the tool is to enable the users to expand their emotional vocabulary and learn to verbalize experienced feelings more accurately. Developed by Marshall Rosenberg, NVC (nonviolent communication) is a practical application of Mahatma Gandhi’s philosophy of nonviolence. The production of the didactic tool involves two work processes, one completed by the translator of the list and the other, a review process, completed by the writer. In the review phase, the aim is to modify the tool according to client specifications and provide a suggestion for a more user-centered tool. The practical result of this study is a new word list containing 170 emotion adjectives collected from Kielitoimiston sanakirja and categorized by basic emotions.
  • Eskelinen, Noora (Helsingin yliopisto, 2018)
    Tutkielmani käsittelee Roald Dahlin IKJ–nimiseen lastenkirjaan (1982) pohjautuvan elokuvan IKJ (2016) suomenkielisen tekstityksen ja dubbauksen eroja Roman Jakobsonin The Functions of Language –teorian ja kääntämisen konventioiden kannalta. Tutkimukseni aineistona käytän 26 esimerkkiä elokuvassa esiintyvistä standardista poikkeavista ilmaisuista. Jakobsonin teorian mukaan jokaisessa kommunikaatiotilanteessa on läsnä kuusi eri tekijää, joista jokainen liittyy johonkin kielen funktioon. Teorian tärkeimmät aspektit tämän tutkielman kannalta ovat poeettinen funktio (poetic function), ja teorian kaikki kuusi tekijää, eli lähettäjä (addresser), vastaanottaja (addressee), viesti (message), kontakti (contact), konteksti (context) ja koodi (code). Tavoitteenani on todistaa, että käännöksiin vaikuttavat konventiot ja niiden tekijät eroavat toisistaan, ja siksi niiden poeettiset funktiot ovat erilaiset. Määritän jokaiselle esimerkille ryhmän sillä perusteella, miten ilmaisu poikkeaa standardista. Nämä kuusi ryhmää ovat epätavalliset sanayhdistelmät, kirjainerot, neologismit, sananmuunnokset, standardista poikkeavat idiomit ja standardista poikkeavat taivutusmuodot. Esimerkit on jaettu seitsemään kategoriaan: ensimmäinen kategoria on varattu esimerkeille, joissa jotakin käännöksistä on muokattu sensuurin takia. Neologismia lukuun ottamatta kaikille ryhmille on myös omat kategoriansa. Lisäksi viimeisenä on kategoria, jossa tekstityksessä ja dubbauksessa on käytetty samaa ilmaisua. Esimerkkien perusteella käy ilmi, että vaikka molemmissa käännöksissä on standardista poikkeavia ilmaisuja, niitä on enemmän dubbauksessa. Tekstityksessä kieli on kirjakielisempää ja tiiviimpää, kun taas dubbauksen kieli on vapaamuotoisempaa. Dubbauksen keskeiset konventiot ovat isokronia, uskollisuus lähtötekstille, puhetapojen huomiointi, huulisynkroniikka sekä ilmaisujen lausuttavuus. Tekstityksessä keskeiset konventiot ovat tila, luettavuus ja kieliopin korjaaminen. Koodi on keskeinen tekijä molemmissa käännöksissä, mutta sen lisäksi dubbaukseen eniten vaikuttavat vastaanottaja ja konteksti, kun taas tekstityksen muut keskeiset tekijät ovat kontakti ja konteksti.
  • Jylhämäki, Ville-Veikko (Helsingin yliopisto, 2018)
    Tutkielmani tavoitteena on selvittää, miten Neil Gaimanin vuoden 2005 fantasiakirjan Anansi Boys ylimaallisten (englanniksi divine) elementtien kulttuuriappropriaatio on käännetty. Tutkielman aineisto koostuu edellä mainitusta kirjasta ja sen vuonna 2009 ilmestyneestä suomennoksesta Hämähäkkijumala. Tutkielma on luonteeltaan poikkitieteellinen: se soveltaa sekä käännöstieteen teoriaa että yhteiskuntatieteiden teoriaa tutkiakseen aineistoa syvemmin ja holistisemmin. Tutkielmalla on kaksi pääteoriaa. Anansi Boysin kulttuuriappropriaation tunnistamiseen ja analysoimiseen käytän kulttuuriappropriaation käsitettä sellaisena kuin James O. Young (2010) sen määrittelee. Young jaottelee kulttuuriappropriaation viiteen kategoriaan (esine-, sisältö-, tyyli-, aihe- ja subjektiappropriaatio), joista erityisesti sisältöappropriaatio on merkittävä tämän tutkimuksen kannalta. Hämähäkkijumalassa esiintyvien kulttuuriapproprioitujen elementtien käännösten analysoimiseen sovellan kotouttamisen ja vieraannuttamisen käännösstrategioiden teoriaa. Tarkastelen näitä käännösstrategioita kahdesta eri perspektiivistä: Paloposken (2011) neutraalista, käytännönläheisestä näkökulmasta, ja Venutin (1995) eettisestä, arvottavasta näkökulmasta. Selvitän käännöksessä käytetyn lokaalin käännösstrategian käyttäen Leppihalmeen (2001) strategiajaottelua, ja analysoin, millainen vaikutus käytetyllä strategialla on ollut lähdetekstin kulttuuriappropriaatioon. Tutkimuksen analyysi osoittaa, että kääntämiseen käytetyllä käännösstrategialla on merkittävä vaikutus kohdetekstin kulttuuriappropriaatioon. Tulokset viittaavat siihen, että kotouttava strategia voi potentiaalisesti poistaa tai häivyttää tekstin kulttuuriapproprioituja elementtejä, kun taas vieraannuttava strategia säilyttää ne todennäköisemmin tekstissä – tosin poikkeuksiakin analyysissä esiintyy. Se, kumpi strategia on parempi valinta eettisestä näkökulmasta, riippuu siitä, onko lähdetekstin kulttuuriappropriaatio hyväksyttävää vai haitallista.
  • Hurtola-Köykkä, Jenny (Helsingfors universitet, 2016)
    Opinnäytetyön aiheena on lasten- ja nuortenkirjallsuuden kääntämisen eroavaisuudet keskittyen brändinimiin. Näitä kahta kirjallisuudenlajia (lasten- ja nuortenkirjallisuutta) käsitellään usein yhtenä yksikkönä, vaikka ne ovat hyvin erilaisia. Tutkielman tarkoitus onkin selvittää esimerkkikäännösten avulla miten brändinimiä käännetään nuortenkirjallisuudessa. Tutkimuskysymykseksi olen asettanut, käytetäänkö nuortenkirjallisuuden kääntämisessä lastenkirjallisuudessa suosittua kotouttavaa käännösstrategiaa, vai käytetäänkö nuortenkirjallisuuden parissa useimmiten vieraannuttavaa strategiaa. Käännösstrategioita vertaillessa keskityttiin nimenomaan tiettyihin kulttuurisidonnaisiin elementteihin, brändinimiin. Pro Gradu –tutkielmassa analysoidaan viittä eri nuortenkirjaa ja niissä käytettyjä käännösstrategioita. Valitut kirjat ovat Prinsessapäiväkirjat, Rintsikoita ja luudanvarsia, Hanki elämä, Rachel Riley: traagisen tavallinen päiväkirja, Valehtelevat viettelijät: Kaivattu ja Gossip Girl – eliittinuoret. Tutkimuksessa hyödynnetään Jan Pedersenin tutkimusta ekstralingvistisistä kulttuurisista viittauksista (extralinguistic cultural references, ECR). ECR-viittaukset on jaoteltu kahteen alakategoriaan, jotka muistuttavat pitkälti Venutin kotouttavaa ja vieraannuttavaa strategiaa. Kulttuurisidonnaiset elementit (tässä tapauksessa brändinimet) jaotellaan nuortenkirjoissa kahteen ECR-alakategoriaan (source- ja target-oriented) käännösstrategioiden perusteella. Aineiston perusteella tutkitaan, käytetäänkö vieraannuttavaa vai kotouttavaa strategiaa enemmän juuri brändinimien kääntämisessä. Opinnäytetyössä havaitaan, että nuortenkirjojen kohdalla käytetään vieraannuttavaa käännösstrategiaa huomattavasti kotouttavaa strategiaa enemmän: aineiston kokonaismäärästä lähes 64 prosenttia brändinimistä on käännetty käyttäen vieraannuttavaa strategiaa. Kotouttavaa strategiaa puolestaan on käytetty noin 33 prosentissa esimerkeistä. Loput, noin kolme prosenttia, on käännetty käyttäen virallista vastinetta, joka ei Pedersenin jaottelussa kuulu vieraannuttavaan tai kotouttavaan strategiaan. Tutkimustuloksista voidaan päätellä, että nuortenkirjoissa suositaan vieraannuttavaa strategiaa, mikä poikkeaa lastenkirjallisuudessa käytetystä kotouttamisesta.
  • Vaittinen, Emma (Helsingin yliopisto, 2018)
    Tutkielman tarkoituksena oli tutkia sitä, miten nais- ja mieshahmoja on kuvailtu fyysisesti toimintaelokuvien kuvailutulkkauksissa ja eroavatko nämä kuvailut toisistaan. Kuvailutulkkauksessa kuvaillaan oleellisia asioita katsojan kannalta ja kuvailut sijoitetaan dialogin aukkoihin. Kuvailutulkkaus on tärkeä näkövammaisten oikeuksien edistämiselle, mutta se on silti altis saaman vaikutteita oikean maailman sukupuolittuneesta kielenkäytöstä. Aineistona käytettiin kahdeksan englanninkielistä Suomen Netflix-suoratoistopalvelun valikoimasta valittua elokuvaa. Elokuvat ovat vuosina 2010-2016 ilmestyneitä ja hyvin suosittuja. Se, että ne olivat toimintaelokuvia, todettiin tutkimuksessa saattavan olevan vaikuttava tekijä tulosten kannalta. Kuvailuissa keskityttiin vain fyysisiin kuvailuihin, joihin kuuluivat kehonkuvailut, hyvännäköisyyden kuvailut sekä hius- ja kasvonpiirteiden kuvailut. Tutkielmassa keskityttiin vain sellaisiin kuvailuihin, joissa oli adjektiivejä mukana. Tutkielmassa oli kaksi hypoteesia. Hypoteesi 1:n mukaan nais- ja mieshahmojen kuvailut ovat erilaisia toimintaelokuvien kuvailutulkkauksissa. Hypoteesi 2:n mukaan mieshahmoja kuvaillaan heidän kehojensa kautta, kun taas naishahmoja kuvaillaan heidän hyvännäköisyytensä kautta. Tutkielman teoriapohjana käytettiin kuvailutulkkaukselle tärkeitä aiheita subjektiivisuus ja objektiivisuus, olennaisuus ja henkilöhahmojen kuvailu. Lisäksi käsiteltiin kieltä ja sukupuolta, ja sitä, miten kielenkäyttö on sukupuolittunutta ja miten se näkyy kielenkäytössä. Kolmas aihe oli toimintaelokuvat ja sukupuoli, joka auttoi hahmottamaan, miksi kuvailut olisivat erilaisia sukupuolten välillä. Tutkielmassa käytettiin laajempaa, määrällistä vertailua kuvailujen välillä sekä tarkempaa, kohtausanalyysiin perustuvaa vertailua kuvailujen välillä. Näin voitaisiin selvittää, miten mahdolliset erot esiintyvät laajemmassa kontekstissa ja kuvailukohtaisesti. Käytössä oli neljä kysymystä, jotka liittyivät subjektiivisuuteen, olennaisuuteen, vertailuun ja biologisuuteen. Nämä auttoivat tarkan analyysin tekemisessä. Analyysissä selvisi, että hypoteesi 2 pitää paikkansa. Viidessä elokuvassa kahdeksasta oli kuvailtu mieshahmojen kehoja ja naishahmojen hyvännäköisyyttä. Lisäksi hahmojen kehonkuvailut olivat suurimmaksi osaksi mieshahmoille, ja vaikka melkein kaikki näistä olivat oleellisia kohtauksien kannalta, ero on silti nähtävissä. Hyvännäköisyys kuvailuissa oli sama, mutta toisin päin: suurin osa kuvailuista oli naishahmoille. Melkein puolet kuvailuista oli oleellisia kohtauksien kannalta, mutta silti ero mieshahmoihin verrattuna oli suuri. Hius- ja kasvonpiirteet kuvailuissa ei ollut eroja kuin yhdessä kohtaa: huulien kuvailuissa. Tutkimus voi antaa innostusta toisille tutkijoille ja aiheesta kiinnostuneille. Tämän tutkielman aineistona oli vain kahdeksan toimintaelokuvaa. Tulokset voisivat olla erilaiset eri elokuvagenreissä. Lisäksi tulokset voivat auttaa kuvailutulkkauksien tekijöitä olemaan tietoisia tästä asiasta ja olemaan tarkka siitä, miten he kuvailevat nais- ja mieshahmoja.
  • Tolvanen, Laura (Helsingfors universitet, 2016)
    Pro gradu-tutkielman tavoite oli tutkia suomesta englantiin käännetyissä matkailuesitteissä eksplikoituja ilmiöitä sekä niiden yhteyksiä käännösten kohdelukijaan. Tutkimuksen lähtöolettamana oli, että eksplikaatio liittyy kohdelukijaan siten, että eksplikaatiota on käytetty, jos käännöksen kohdelukijan ei ole arveltu tuntevan jotain lähtökulttuurin ilmiötä tai ilmausta. Aiheesta ei tämäntyyppisen aineiston osalta ollut aiempaa tutkimusta, vaikka eksplikaatiota ja matkailuesitteiden kääntämistä onkin erikseen tutkittu. Tämä tutkimusaukko ja eksplikaation runsas esiintyminen matkailuesitteissä tekivät tutkimuksesta aiheellisen. Tutkielmassa otetaan erityisesti huomioon matkailuesitteiden skopos, tekstityyppi sekä englannin asema lingua francana kohdelukijaan tehtävän vaikutuksen kannalta. Lisäksi matkailuesitteiden multimodaalisuus huomioidaan tilankäyttöä ja samalla myös eksplikointia rajoittavana tekijänä. Tutkimus toteutettiin keräämällä eksplikaatioesimerkkejä neljästä suomesta englantiin käännetystä matkailuesitekäännöksestä, ryhmittelemällä eksplikaatioesimerkit neljään temaattiseen ryhmään, haastattelemalla yhden matkailuesitteen kääntäjää eksplikaation käytöstä hänen käännöksessään sekä vertaamalla teoriapohjaa, analyysin tuloksia ja haastatellun kääntäjän vastauksia keskenään. Eksplikaatioesimerkit jakautuivat seuraaviin ryhmiin: ihmiset, kulttuuri ja viihde, paikat, sekä kulttuurisidonnaiset ilmiöt. Etenkin erisnimiä ja kulttuurisidonnaisia ilmiöitä oli eksplikoitu runsaasti. Esimerkkien analyysin tulokset sekä haastattelusta saadut vastaukset vastasivat toisiaan. Haastateltu kääntäjä kertoi kohdelukijakuvansa, kuten kohdelukijalta oletettujen taustatietojen ja kielitaidon, vaikuttaneen eksplikointiratkaisuihinsa, ja tutkimusmateriaalin eksplikaatioesimerkitkin koskivat ilmiöitä, joita suurin osa kohdeyleisöstä ei oletettavasti tunne kovin hyvin, kuten suomenkielisiä ilmauksia, Suomen historiaan liittyviä ilmiöitä tai tunnettuja suomalaisia ihmisiä. Eksplikointiratkaisut linkittyivät matkailuesitteiden skopokseen ja tekstityyppiin, sillä matkailuesitteiden lähtökohtainen tarkoitus on vaikuttaa kohdelukijaansa niin, että tämä kiinnostuu matkailukohteesta. Tutkimuksen tuloksia voidaan käytännössä hyödyntää käännöksissä, joissa eksplikointi helpottuu, kun jo etukäteen tiedetään, millaisia ilmiöitä yleensä eksplikoidaan tietynlaisissa käännöksissä. Lisäksi tuloksia voidaan käyttää etenkin opetustarkoituksessa havainnollistamaan kulttuurien välisiä eroja.
  • Vähälä, Aretta (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena on sekä esitellä terminologian teorian ja menetelmien perusteita ja soveltaa niitä käytännössä määrittelemällä kolme elokuvatuottamiseen liittyvää englanninkielistä termiä, analysoimalla niiden olemassa olevia suomenkielisiä termivastineita ja muodostamalla niille uusia vastineita. Tutkielman tarkoitus on myös selvittää, miksi ja millä perustein kieliyhteisö ottaa käyttöön tai hylkää termivastineita. Aineisto koostuu elokuvatuottamiseen ja elokuvarahoittamiseen liittyvistä englanninkielisistä termeistä ja niiden suomenkielisistä vastineista, joita käytetään elokuviin ja elokuvatuottamiseen liittyvässä tekstimateriaalissa, kuten lopputeksteissä, tiedotteissa ja hakemuksissa, sekä muissa viestintätilanteissa. Suomalaisella elokuva-alalla käytetään termivastineita, jotka eivät ole syntyneet tavoitteellisen termityön tuloksena. Termivastineet saattavat olla puutteellisen käännöstyön tuloksia, tai ne saattavat olla sekakielisiä yhdyssanoja, jotka eivät välttämättä kuvaa niiden takana olevia käsitteitä kovin tarkasti. Tämä tutkielma tarkastelee näitä termivastineita ja ehdottaa niille tarvittaessa vaihtoehtoja. Tutkielman löydökset tukevat väitettä siitä, että puutteellisesti tehty termityö hankaloittaa viestintää. Ne myös osoittavat terminologian olevan tärkeä työkalu kääntäjälle. Löydökset myös tukevat väitettä siitä, että erityisalan asiantuntijoiden apu on termityössä korvaamatonta. Löydöksiin sisältyi myös havainto siitä, kuinka kieliyhteisö saattaa hylätä toimivalta vaikuttavan termin ja ottaa käyttöön termin, joka ei täytä termeille asetettuja vaatimuksia. Tutkielmassa esitetään myös keinoja, joilla kieliyhteisöä voidaan motivoida muodostamaan ja ottamaan käyttöön asianmukaisia termejä. Tutkielman aineiston koko on liian pieni, jotta löydösten perusteella voitaisiin tehdä laajempia yleistyksiä elokuva-alan termistöstä, mutta ne viittaavat siihen, että alalla tehty tavoitteellinen termityö olisi välttämätöntä, jotta asianmukaisten ja toimivien termien käyttö alalla lisääntyisi.
  • Vitikainen, Kaisa (Helsingfors universitet, 2015)
    Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, miten uutistekstitystä eli suomenkielisten televisiouutisten ohjelmatekstitystä Suomessa tehdään. Tutkielman kirjoittamisen aikaan uutistekstitystä tehtiin ainoastaan Yleisradiossa. Tutkin uutistekstityksen työprosessia oman työni kautta. Lähdin liikkeelle perusmallista, jossa uutisteksti kulkee uutistoimitukselta uutistekstitykseen, missä se muokataan lähetettäviksi repliikeiksi, ja siitä edelleen repliikkien muodossa ohjelmatekstitystä käyttäville katsojille. Materiaalina olivat yhden työpäivän aikana lähetetyt tekstitetyt uutislähetykset sekä työn ohessa tekemäni muistiinpanot, joiden avulla tarkastelin työvaiheita retrospektiivisesti työajan ulkopuolella. Pyrin kuvaamaan työn eri vaiheita sekä yleisellä että osin myös repliikkitarkalla tasolla sekä tunnistamaan työn merkittävimpiä haasteita ja ongelmakohtia. Analysoin valikoituja uutisia työvuoron ajalta kahdessa eri pääkategoriassa, esimerkkeinä rutiinityöstä ja poikkeustapauksista. Kävin osan esimerkeistä läpi repliikkitasolla ja pohdin materiaalien pohjalta erilaisten ratkaisujen syitä. Kiinnitin huomiota myös siihen, montako kertaa mikäkin uutinen oli työn alla ja paljonko repliikkien muokkaukseen käytettiin aikaa. Poikkeustapausten kohdalla analysoin tapahtumien kulkua ja tarkastelin uutistekstittäjien toimintaa poikkeusten kohdalla. Tarkastelin myös uutistekstityksen työmäärää muuhun ohjelmatekstitykseen verrattuna. Analyysissa uutistekstityksen ongelmakohtina tai haasteina esille nousivat ajankäyttö ja turhaan tehty työ, spontaanin puheen ja käsikirjoittamattomien osuuksien tekstittäminen sekä tiedon kulku uutistoimitukselta uutistekstitykselle. Sama uutinen saattaa olla työn alla päivän aikana montakin kertaa, vaikka lähtötekstissä ei ole muutoksia. Tarkastuksia on kuitenkin tehtävä. Ajankäytön haasteessa avuksi voisi olla parempi kommunikaatio uutistoimituksen kanssa. Analyysissa nousi selkeästi esiin, että tiedonkulussa uutistoimitukselta uutistekstitykselle on huomattavasti parantamisen varaa. Tutkimus osoitti myös, että lähtökohtana pidetty yksisuuntainen malli ei täysin pidä paikkaansa. Todellisuudessa uutistekstityksellä on esittämääni perusmallia enemmän vuorovaikutusta uutistoimituksen kanssa. Koska uutistekstityksessä luetaan kaikki uutiset läpi niiden valmistuttua, se toimii oikolukupalveluna uutistoimitukselle, ja uutistekstityksen palautteeseen reagoidaan uutistoimituksessa. Täten uutistekstitys tuottaa lisäarvoa uutistoimitukselle ja myös tekstittämättömien uutisten katsojille.
  • Pimiä, Pentti (Helsingfors universitet, 2016)
    Tutkimuksen päämäärä on tutkia poistoja, joita esiintyy Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan edustajiston kokouksen simultaanitulkkauksessa huhtikuussa 2015. Olen itse toiminut tulkkina kyseisessä kokouksessa ja tutkin miten oma suoritukseni vaikuttaa kokouksen ydinsisällön välittymiseen tulkkeen kuuntelijalle. Tutkimuksen teoriatausta rakentuu Daniel Gilen tulkkausprosessin mallista, Henri Barikin, Anthony Pymin ja Nina Isolahden tutkimuksista, jotka käsittelevät informaation poistoja tulkkauksessa sekä Pauli Saukkosen mallista hahmottaa tekstin makrorakenne, joka mahdollistaa eri elementtien funktioiden tunnistamisen. Teoriatausta ottaa huomioon simultaanitulkkauksen henkisen kuormittavuuden, tulkkaustilanteen viestinnälliset päämäärät tilanteessa olevien vihjeiden perusteella sekä poistetun informaation funktion. Esitän tutkimuksessa oman poistojen luokitteluni, jonka avulla luokittelen esiintymät sen perusteella, onko informaatio tulkkeen kuuntelijan pääteltävissä poistosta huolimatta ja millaisiin taustaoletuksiin informaation pääteltävyys perustuu. Ne esiintymät, joissa poistettu informaatio ei ole mitenkään tulkkeen kuuntelijan pääteltävissä poiston seurauksena, luokittelen sen mukaan, millainen funktio poistetulla informaatiolla on saadakseni käsityksen siitä, millaisesta informaatiosta kuuntelija jää paitsi. Hypoteesini on se, että kaikkein tärkein avaininformaatio säilyy tulkkeessa poistoista huolimatta mahdollisimman usein. Tulokset osoittavat, että suurin osa aineiston esiintymistä on sellaisia, joissa poistettu informaatio ei ole tulkkeen kuuntelijan pääteltävissä, joten poistojen käyttö tulkkauksessa on jossakin määrin hallitsematonta ja jättää sen kuuntelijan heikompaan asemaan kokouksen suomenkielisiin osallistujiin verrattuna. Tarkempi analyysi kuitenkin osoittaa, että vain muutamat näistä esiintymistä ovat sellaisia, joissa jokin ratkaisevan tärkeä elementti jää tulkkeen ulkopuolelle. Lisäksi analyysi osoittaa, että erisnimet jäävät tulkkeessa usein mainitsematta, mikä heikentää tulkkeen laatua. Johtopäätöksissä esitän, millaisilla ennakoivilla toimenpiteillä pystyn jatkossa välttämään tässä aineistossa havaittavat tulkkeen heikkoudet
  • Turunen, Siiri (Helsingfors universitet, 2017)
    Tämä tutkielma on käännösgradu, jossa käsittelen konkretisoivia käännösratkaisuja englanninkielisen Kit ’n’ Kate -lastenohjelman suomenkielisessä käännöksessä Killi ja Kiki, jonka olen tehnyt aitona toimeksiantona. Konkretisaatio-sanaa käytän tässä tutkielmassa kuvaamaan käännösstrategiaa, jolla audiovisuaalisen tekstin verbaalisen ja visuaalisen osan yhteyttä vahvistetaan esimerkiksi tarkentamalla lähdetekstin epäsuoria viittauksia. Tutkielmassa selvitän, millä eri tavoin ja mistä syistä konkretisaatiota voi toteuttaa dubbauskääntämisessä ja mitkä ovat kyseisen käännösstrategian edut ja ongelmat. Tutkielman aineistona on viisi Kit ’n’ Kate -ohjelman viisiminuuttista jaksoa sekä niistä tekemäni käännökset, jotka on esitetty YLE TV2 -kanavalla syksyllä 2016 ja keväällä 2017. Käsittelen tekemiäni konkretisoivia käännösratkaisuja nojaten muun muassa Baumgartenin visuaalis-verbaaliseen koheesioon, Klaudyn spesifikaatio-käsitteeseen sekä Séguinot’n eksplisitaatio-jaotteluun. Kolme useimmin käyttämääni konkretisoivaa käännösratkaisua ovat pronominien ja adverbiaalien korvaaminen substantiiveilla, yleismerkityksisten verbien korvaaminen tarkempimerkityksisillä verbeillä ja repliikin ”uudelleenkirjoittaminen” suoremmaksi viittaukseksi. Tutkin ja arvioin näitä ratkaisuja jaksoista poimimieni esimerkkien avulla. Konkretisaation tavoite, kuten dubbauskääntämisen yleensäkin, on tuottaa käännös, joka kannattelee kuvaa ja tarinan juonta sujuvalla ja kuvailevalla suomen kielellä. Kääntäjän on otettava huomioon lapsiyleisö ja tehtävä käännös, joka toimii sellaisenaan katsojien kulttuurissa. Toisinaan konkretisoivan kääntämisen ongelmana on, että katsoja ei saa tilaisuutta tehdä ohjelman kommunikatiivisesta tilanteesta omia tulkintojaan, jos implisiittinen viittaus eksplikoituu konkretisoivan käännösratkaisun myötä. Suomen dubbauskäännösalalla kuitenkin tunnutaan suosivan sellaisia käännöksiä, joihin konkretisaation avulla itsekin pyrin. Tämän voi päätellä toimeksiantajani antamista ohjeista käännöstyötä varten sekä muiden alan ammattilaisten näkemyksistä.
  • Kaukinen, Karri (Helsingfors universitet, 2017)
    Tutkielman aiheena on kuvakielen käyttö suomalaisessa ja englantilaisessa jalkapalloselostuksessa. Tämän tutkielman yhteydessä kuvakielellä tarkoitetaan metaforia, metonymiaa ja synekdokeeta. Tarkoituksena on selvittää mahdollisia eroja kuvakielen käytössä erikielisten selostusten välillä. Tutkielman lähtökohtainen olettamus on, että suomalaisen jalkapallosanaston tavoin englantilainen jalkapallodiskurssi on vaikuttanut myös suomenkielisissä selostuksissa käytettyyn kieleen. Tutkielman teoreettinen pohja perustuu George Lakoffin ja Mark Johnsonin alun perin 1980-luvulla kehittämään käsitemetaforateoriaan ja Pragglejaz-ryhmän 2007 julkaistuun metaforan tunnistusmenetelmään. Käsitemetaforateoriaa sovelletaan selostuksiin kokonaisuudessaan, kun taas Pragglejaz-ryhmän MIP-menetelmän avulla tarkastellaan ottelun viimeisten 15 minuutin selostusten sisältämiä yleisnimiä metaforisten ilmausten yleisyyden selvittämiseksi jalkapalloselostuksissa. Tutkielmassa analysoidaan Borussia Dortmundin ja Málaga CF:n välisen Mestarien liigan neljännesvälieräottelun suomen- ja englanninkielisiä selostuksia niiden sisältämien metaforien, metonymian ja synekdokeen osalta. Tutkimusaineistoksi on valittu televisioselostus sen spontaanisen luonteen vuoksi. Työssä tarkastellut metaforat on jaoteltu käsitemetaforateorian mukaisesti rakenne- ja suuntametaforiin sekä ontologisiin metaforiin. Työssä havaitaan, että kuvakielen eri lajien esiintyvyydessä on eroja erikielisten selostusten välillä etenkin rakenne- ja suuntametaforien osalta. Kokonaisuudessaan kuvakielen käyttö suomalaisissa ja englantilaisissa jalkapalloselostuksissa on kuitenkin varsin samankaltaista sekä määrällisesti että tyylillisesti. Lisäksi tulosten perusteella voidaan myös väittää, että suomenkielisessä selostuksessa on havaittavissa viitteitä englantilaisen jalkapallodiskurssin vaikutteista.
  • Nurmi, Jenni (Helsingin yliopisto, 2019)
    Pro gradu -tutkielmani tavoitteena on selvittää, poikkeavatko Leena Lehtolaisen Luminainen-romaanin englannin- ja ruotsinkielisissä käännöksissä käytetyt kulttuurisidonnaisten elementtien käännösratkaisut toisistaan, ja jos poikkeavat, niin millä tavalla. Tutkimushypoteesini on, että maiden maantieteellisen ja kulttuurisen läheisyyden vuoksi ruotsinkielisessä käännöksessä on vähemmän selittäviä käännösratkaisuja kuin englanninkielisessä. Tutkimukseni teoreettisen viitekehyksen muodostavat ennen kaikkea Ritva Leppihalmeen ja Jan Pedersenin käännöstieteelliset teoriat kulttuurisidonnaisten viittausten kääntämisestä. Tutkimusaineistona ovat Lehtolaisen romaani Luminainen (1996) ja sen käännökset Snow Woman (2014, käänt. Owen F. Witesman) ja Snöjungfrun (2002, käänt. Ann-Christine Relander). Keskityn tutkimuksessani vertaamaan ainoastaan käännösratkaisujen aiheuttamia sanastollisia eroavaisuuksia ja jätän rakenteelliset muutokset tutkimuksen ulkopuolelle. Käytän vertailevaa menetelmää, jossa luokittelen aineistosta poimimani esimerkit Leppihalmeen ja Pedersenin malleista muokkaamani jaottelun mukaisesti ja vertaan erilaisten käännösstrategioiden esiintymistä käännöksissä prosentuaalisten osuuksien perusteella. Jaan esimerkkini erisnimiin (119 kpl), reaalioihin (244 kpl), eli ilmaisuihin, jotka viittaavat erityisesti lähtökulttuurille ominaisiin ilmiöihin, ja kielensisäisiin elementteihin (193 kpl), joita ovat esimerkiksi erilaiset kielikuvat ja slangi-ilmaisut. Käytetyt käännösstrategiat jaan yhdeksään ryhmään sen perusteella, miten ne vaikuttavat käännetyn ilmaisun merkityssisältöön. Tutkimustulokseni osoittavat, että ruotsin- ja englanninkielisen käännöksen välillä on merkittävä ero kulttuurisidonnaisten ainesten kääntämisessä käytettyjen strategioiden määrällisessä jakautumisessa. Molemmissa kielissä eniten käytetyt strategiat ovat olemassa oleva käännösvastine ja eksplisitaatio eli selittävä käännös, mutta erot strategioiden käyttömäärissä ovat selvät. Ruotsinkielisessä käännöksessä on käytetty paljon vieraannuttavia menetelmiä, kuten suoraa siirtoa. Englanninkielisessä käännöksessä taas on käytetty huomattavasti enemmän kulttuurisidonnaisten viittausten mukauttamista kohdekulttuuriin (kulttuurinen adaptaatio). Tässä suppeassa aineistossa hypoteesini osoittautui paikkansapitäväksi. Ruotsinkielinen käännös sisältää vähemmän selittäviä tai muokkaavia käännösratkaisuja kuin englanninkielinen. Oletukseni on, että tämä liittyy maantieteelliseen ja kulttuuriseen läheisyyteen, koska esimerkiksi ilmaston ja yhteiskunnan samankaltaisuus tuottaa merkitykseltään samankaltaista sanastoa, ja suomalainen nimistö voi tuntua ruotsalaisesta lukijasta tutummalta kuin englanninkielisen käännöksen lukijasta.
  • Aaltonen, Timo (Helsingfors universitet, 2017)
    Tutkin opinnäytetyössäni sarjakuvakerronnan keinoja Alan Mooren ja Dave Gibbonsin sarjakuvateoksessa Watchmen sekä sen suomenkielisessä käännöksessä Vartijat. Tutkimiani keinoja ovat kuvaan olennaisesti liittyvät sanat (niin kutsutut montaasit, esimerkiksi julisteet, graffitit ja kyltit), typografia (lihavointi, kirjasinkoko ja eri kirjasintyypit) sekä sanan ja kuvan yhteistyön hyödyntäminen kohtausten välisissä siirtymissä ja eri kerrontatasojen yhdistämisessä. Sivuan tutkielmassani myös puhekuplien ja tekstilaatikoiden ulkoasun merkitystä kerronnan kannalta. Tarkoitukseni on selvittää, missä määrin nämä keinot ovat säilyneet käännöksessä. Poimin tutkimustani varten ensin alkuperäisteoksesta kaikki esiintymät, jotka olivat relevantteja tutkimieni kerronnan keinojen kannalta. Tämän jälkeen etsin kyseiset esiintymät käännöksestä ja kontrastoin niitä keskenään. Tutkielmani teoreettinen viitekehys pohjaa rajoitetun kääntämisen käsitteeseen, jonka mukaan sarjakuvien kääntämistä vaikeuttavat erityisesti kuvan ja sanan yhteistyö sekä puhekuplien ja tekstilaatikoiden rajallinen tila. Montaasien kääntämistä analysoidessani käytän hyväkseni Nadine Celottin esittämiä strategioita montaasien kääntämistä koskien. Sivuan tutkielmassani myös kotouttamisen ja vieraannuttamisen käsitteitä, lähinnä montaasien kääntämisen ja lihavoinnin suhteen. Tutkimustulosteni perusteella montaasit, jotka ovat erityisen kiinteä osa kuvaa (esimerkiksi graffitit) ja jotka olisi näin ollen pitänyt enemmänkin piirtää kuin kirjoittaa käännökseen, on poikkeuksetta jätetty ennalleen käännöksessä. Pelkistetymmät, tekstuaalisemmat montaasit, jotka ovat tarinan kannalta oleellisia (kuten sanomalehtien otsikot), on puolestaan käännetty lähes aina. Poikkeuksiakin kuitenkin on: toisinaan tärkeiltäkin vaikuttavia montaaseja on jätetty kääntämättä tai poistettu kokonaan. Saman, toistuvan montaasin kääntäminen epäjohdonmukaisesti eri kohdissa ja koodinvaihto yksittäisen montaasin sisällä aiheuttavat lukukokemusta heikentävää epäkoherenssia. Lihavointia on vähennetty huomattavasti käännöksessä yhdysvaltalaisten ja suomalaisten sarjakuvien eroavien konventioiden vuoksi. Kirjasinkoon suhteen käännöksessä on lähes aina säilytetty normaalia suurempi koko sen toimiessa erityisenä tehokeinona, mutta tavallista pienempi fontti on säilytetty käännöksessä vain harvoin. Watchmenissa käytetyt erilaiset kirjasintyypit ja puhekuplat ovat puolestaan säilyneet käännöksessä alkuperäisen kaltaisina yhtä poikkeusta lukuun ottamatta. Kuvan ja sanan väliset viittaukset kohtauksenvaihdoissa ja eri kerrontatasojen yhdistämisessä ovat säilyneet suurimmaksi osaksi kuvan ja sanan asettamista rajoituksista huolimatta, mutta jotkin viittaukset ja sanaleikit ovat kadonneet käännöksessä, joko tahallisesti tai tarkoituksettomasti.
  • Ponto, Martta (Helsingfors universitet, 2017)
    Tutkielma käsittelee tyylikeinojen kääntämistä sellaisessa alkutekstissä, jossa yhdistetään aiemmin kirjoitettuun tekstiin uutta tekstiä. Tutkimusaineistona käytän Jane Austenin ja Seth Grahame Smithin Pride and Prejudice and Zombies –teosta (2009) ja Virpi Vainikaisen suomenkielistä käännöstä Ylpeys ja ennakkoluulo ja zombit (2010). Tarkoituksenani on tarkastella millaisin keinoin 2000-luvulla kirjoitettua tekstiä on tehty tyyliltään samankaltaiseksi alkuperäisteoksen eli Jane Austenin Pride and Prejudice –teoksen kanssa. Hypoteesini on, että aineisto sisältää etenkin erilaisia arkaismeja ja että teksteissä on pyritty vanhahtavaan tyyliin. Tutkielman teoreettisena pohjana toimivat genreteoria ja tyylikeinojen kääntämisen tutkimus. Genre on tutkimusaineiston huomioon ottaen oleellinen kehys, koska tutkimusaineiston alkuteksti on genreltään vaikeasti määriteltävissä. Se yhdistää Austenin alkuperäisteokseen zombitarinan ja sekoittaa täten tietoisesti genrejä keskenään. Aineiston lomittuneen luonteen myötä sulavuutta tavoiteltaneen sekä alkutekstissä että käännöksessä, jolloin tekstin tyylikeinot ovat tärkeässä osassa sujuvan lukukokemuksen saavuttamisessa. Painotan tutkielmassani erilaisten arkaismien tutkimista, koska niitä on tutkittu aiemmin vähän. Käytän arkaismien tutkimuksen apuna Dirk Delabastitan havaintoja arkaismien käytöstä ja David Minughin luokittelua arkaismien erilaisista käyttötavoista. Tutkielma on luonteeltaan deskriptiivinen, pyrin esittelemään erilaisia tyylikeinoja niiden arvottamisen sijaan. Analysoin tutkielmassa esimerkkejä erilaisista tyylikeinoista ja nostan esiin myös kääntäjän käyttämiä käännösstrategioita. Arvioin käännöksen tyylikeinojen vanhahtavuutta käyttämällä Kotimaisten kielten keskuksen sähköisiä korpusaineistoja ja esittelemällä vaihtoehtoisia käännöksiä. Lisäksi pohdin tyylikeinojen suhdetta teoksen mahdollisiin genreihin. Analyysi osoittaa, että sekä alkutekstistä että käännöksestä löytyy erilaisia arkaismeja. Vanhahtavaa sanastoa on käytetty käännöksessä niin alkutekstin vanhahtavien ilmaisujen kuin muidenkin ilmaisujen käännöksissä. Kääntäjä on siis käyttänyt lisäyksiä ja korvauksia strategianaan. Tyylikeinoista nousivat esiin etenkin allitteraatio ja eufemismit, mutta myös sanaleikkejä ja mahdollisia pseudoarkaismeja oli havaittavissa. Aineisto sisältää esimerkkejä etenkin erilaisista aistimuksiin nojaavista käännösratkaisuista, joiden voidaan nähdä sopivan etenkin kauhukirjallisuuden genren konventioihin. Zombeihin liittyvien osuuksien väkivaltaisuus ja Austenin tapakuvaus luovat ristiriitoja sekä teoksen sisältöön että sen kieleen.