Browsing by Subject "Esikoislestadiolaisuus"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-2 of 2
  • Leppänen, Tiina (Helsingfors universitet, 2016)
    Tämä tutkimus käsittelee esikoislestadiolaisten sosialisaation ilmenemistä esikoislestadiolaisen liikkeen jäsenkirjeessä Rauhan Siteessä. Tutkimus on teoriaohjaava sisällönanalyyttinen tutkimus, jonka taustateoriana on sosialisaatioteoria. Tutkimuksen aineisto kerättiin kaikista neljästä vuoden 2012 aikana ilmestyneestä Rauhan Siteestä, joista valitsin kymmenen tekstiä analyysia varten: kolme saarnaa, kolme liikkeen jäsenten kirjoittamaa tekstiä, yksi liikkeen nuorempien jäsenten tekemä haastattelu liikkeen saarnaajasta, yksi tapahtumakuvaus, yksi pääkirjoitus ja Lähetyskirjeitä -niminen kokonaisuus, johon sisältyy kuusi kirjettä eri maiden esikoislestadiolaisten yhteisöjen välisestä kirjeenvaihdosta. Tutkimustehtäväni oli selvittää millä tavalla Rauhan Side toimii esikoislestadiolaisen yhteisön yhtenäisyyden välittäjänä ja ylläpitäjänä. Tutkimukseeni kuului myös selvittää mitä sosiaalistamistavat kertovat yhteisöstä ja minkälaiseen ulkomaailmasuhteeseen esikoislestadiolaisia pyritään sosiaalistamaan. Tutkimuksestani nousi esille, että esikoislestadiolaisia sosiaalistetaan osaksi yhteisöään kuvailemalla yhteisöllisyyttä myönteisesti, puhumalla kaikille tarjolla olevasta synninpäästöstä sekä kristityn hyvästä kuolemasta ja puhumalla yhteisön sisäiseen elämään liittyvistä normeista. Yhteisö näyttäytyy Rauhan Siteessä esikoislestadiolaisten elämän perustana ja hengellisten auktoriteettien tarjoajana. Jäsenlehdestä välittyi kaksinainen suhtautuminen maailmaan. Maailma nähtiin yhtäältä uskolle vaarallisena paikkana, johon jäseniä sosiaalistettiin suhtautumaan varautuneesti. Toisaalta jäsenten haluttiin tuovan uskonsa esiin maailmassa ja ilmentävän lähimmäisenrakkautta arkipäivän kohtaamisissaan myös liikkeen ulkopuolella. Rauhan Siteen keskeisimpiä tarkoituksia on vahvistaa esikoislestadiolaisten emotionaalisia siteitä omaan yhteisöönsä. Rauhan Side luo myös yhtenäisyyttä liikkeen sisälle ja toimii yhteisön itsemäärityksen kanavana. Yhtenäisyyden vaatimus toimii liikkeen sisäisiä erimielisyyksiä vaientavana tekijänä ja rajaa paikallisten saarnaajien valtaa tehdä esikoislestadiolaisesta opista poikkeavia uskontulkintoja.
  • Kettunen, Ville (Helsingfors universitet, 2016)
    Tutkielman tarkoitus on selvittää miten lakia käytetään Isän ääni-lehdessä. Mitä laki on ja mihin sen käytöllä pyritään. Mikä on lain oikeaa käyttöä ja mikä on väärää käyttöä. Tai kun lakia ei käytetä olleenkaan. Metodi on systemaattinen analyysi. Lähteenä on ollut Sam Wettaisen julkaiseman Fadersrösten-lehden suomenkielinen laitos Isän ääni 1960–1989. Aineisto on rajattu Wettaisen pääkirjoituksiin. Wettaiselle Raamattu on Jumalan sanaa, jota hän käyttää auktoriteettina. Wettaisen mukaan Jeesus on käskenyt saarnata ensin parannusta niin että synti mainitaan sen oikealla nimellä, että ihminen ensin tuntee kadotetun ja tuomitun tilansa. Sitten tulee saarnata syntien anteeksiantamusta Jeesuksen nimessä. Tämä on varmin tuntomerkki, että Sanan virkaa hoidetaan oikein. Wettainen korostaa saarnavirkaa, johon hän lukee myös maallikkosaarnaajat. Ihmisen tulee tuntea syntisyytensä, syntiset tekonsa, perisynnin ja epäuskon synnin, jolla hän on ristiinnaulinnut Jumalan Pojan. Silloin on oikea katumus, puolikas katumus ei kelpaa eikä Jumalan armolupausten omistaminen puoliheränneenä, se johtaa omavanhurskauteen ja väärään vanhurskauteen eivätkä synnit ole todella anteeksiannetut. Jumalan sanaa tulee julistaa lakina ja evankeliumina uskovien ekklesiolassa. Todelliset kristityt julistavat syntinsä tuntevalle synninpäästön Jeesuksen nimessä ja veressä. Wettainen painottaa vahvasti uskovan julistamaa synninpäästöä, mutta ei pidä sitä ainoana välineenä syntien anteeksisaamiselle. Raamatun lukeminen ja rukous eivät voi tehdä ihmisestä uskovaa, mutta uskova saa syntinsä anteeksi joka hetki uskossa ja saa rukoilla itselleen syntien anteeksiantamusta. Jumalan sanan julistus on elävää ja vaikuttavaa, kun sitä julistaa kristitty, jolla on Pyhä Henki. Objektiivisesti vaikuttavien armonvälineiden sijaan Wettainen korostaa uskovien julistamaa ”elävää” Jumalan sanaa ja enemmänkin varoittelee kasteeseen ja ehtoolliseen tukeutumisen vahvistavan kuollutta uskoa. Armonvälineet säilyttävät ja vahvistavat jo olemassa olevaa uskoa. Wettainen torjuu kasteessa tapahtuvan uudestisyntymisen ja tekee erottelun vesikasteen ja Pyhän Hengen kasteen välille. Pyhän Hengen kaste tapahtuu oikeassa katumuksessa olevalle, kun hän uskoo syntinsä anteeksi. Kaste on uudestisyntymisenpesu vain niille, jotka pysyvät jokahetkisessä parannuksessa ja pyhityksessä. Oikea usko on siirtynyt uskovien ketjussa vuosisatojen halki nykypäivään saakka. Wettainen katsoo Kristuksen lunastustyön ansiosta kaikkien maailman lasten syntyvän vanhurskaaksi tekevässä uskossa. Hän korostaa uskoontulokokemusta ja uudestisyntyneiden hengellisiä kokemuksia. Lain julistuksessa näkyy lain yhteiskunnallinen käyttö ja lain julistus kristityille parannukseksi, koska kristittyihin jää perisynti ja omavanhurskaus vaikuttaa kristityissä. Kristittyjä myös kehotetaan elämään pyhää elämää ja pysymään veljesrakkaudessa. Lakia ei aseteta kristittyjen omatunnoille eikä sitä saarnata pyhitykseksi uudestisyntyneille. Lakia saarnataan uudestisyntymättömille, että he oppisivat tuntemaan syntinsä eivätkä luottaisi omiin ansioihinsa. Wettaisen mukaan Pyhä Henki toimii elävän kristillisyyden ulkopuolella ennättävän armon kautta ja lain julistus voi herättää omiatuntoja. Wettaisella korostuu voimakkaasti armonjärjestys ja lainjulistus, erityisesti omatuntoja herättävä julistus. Wettaisen julistuksen päämäärä on parannussaarnan ja syntien anteeksisaamisen saarnan kautta synnyttää ja sitten säilyttää usko, niin että saa iankaikkisen elämän.