Browsing by Subject "Etiopia"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-8 of 8
  • Carter, Timothy R.; Benzie, Magnus; Campiglio, Emanuele; Carlsen, Henrik; Fronzek, Stefan; Hildén, Mikael; Reyer, Christopher P.O.; West, Chris (Elsevier, 2021)
    Global Environmental Change 69: 102307
    Climate change impacts, adaptation and vulnerability studies tend to confine their attention to impacts and responses within the same geographical region. However, this approach ignores cross-border climate change impacts that occur remotely from the location of their initial impact and that may severely disrupt societies and livelihoods. We propose a conceptual framework and accompanying nomenclature for describing and analysing such cross-border impacts. The conceptual framework distinguishes an initial impact that is caused by a climate trigger within a specific region. Downstream consequences of that impact propagate through an impact transmission system while adaptation responses to deal with the impact propagate through a response transmission system. A key to understanding cross-border impacts and responses is a recognition of different types of climate triggers, categories of cross-border impacts, the scales and dynamics of impact transmission, the targets and dynamics of responses and the socio-economic and environmental context that also encompasses factors and processes unrelated to climate change. These insights can then provide a basis for identifying relevant causal relationships. We apply the framework to the floods that affected industrial production in Thailand in 2011, and to projected Arctic sea ice decline, and demonstrate that the framework can usefully capture the complex system dynamics of cross-border climate impacts. It also provides a useful mechanism to identify and understand adaptation strategies and their potential consequences in the wider context of resilience planning. The cross-border dimensions of climate impacts could become increasingly important as climate changes intensify. We conclude that our framework will allow for these to be properly accounted for, help to identify new areas of empirical and model-based research and thereby support climate risk management.
  • Leino-Nzau, Katri (Helsingin yliopisto, 2018)
    Etiopia on voimakkaasti urbanisoituva maa, jossa uudet kaupunkiyhteisöt hakevat muotoaan. Uskonnollinen identiteetti ja uskontojen väliset yhteydet kohtaavat kaupunkiyhteisössä toisensa lähietäisyydeltä, jolloin uskontojen tilat neuvotellaan uusiksi. Tutkimustehtävänä oli selvittää etiopialaisen protestanttisen Mekane Yesus -kirkon työntekijöiden antamia kontekstuaalisia merkityksiä vastavalmistuneelle innovatiiviselle kirkkorakennukselle, jonka arkkitehtuurissa yhdistyvät uskonnollinen tila ja varoja tuottava liiketila. Lisäksi tarkastelin rakennuksen vaikutusta Dessien kaupungin uskontotilanteeseen. Tutkimuksessa kirkkorakennus käsitetään fyysisen, sosiaalisen ja uskonnollisen tilan representaationa. Keskeinen teoriakehys on Henri Lefebvren sosiaalisen tilan teoria, jonka mukaan ihmiset tuottavat keskuudessaan sosiaalista tilaa. Tämä tila muokkautuu eletyn, havaitun ja käsitteellistetyn tilan vuorovaikutuksessa. Näkymätön sosiaalinen tila muuttuu näkyväksi ja konkreettiseksi silloin, kun ihmiset käyttäytyvät sosiaalisen tilan mukaisesti. Tutkimusmenetelmä oli laadullinen teemahaastattelu. Aineiston käsittelyssä hyödynnettiin sisällönanalyysiä abduktiivisella tutkimusotteella, jossa teoria, aiempi tutkimus ja oma tutkimusaineistoni kävivät vuoropuhelua tutkimusprosessin aikana. Teemahaastattelu tuotti aineiston, joka kuvaa haastateltavien subjektiivisia kokemuksia ja merkityksenantoa ja vahvistaa tutkimuksen kontekstuaalisuutta. Tutkimuksen keskeisiä tuloksia oli havainto siitä, että kirkkorakennukselle annettiin merkityksiä uskonnollisen, sosiaalisen, fyysisen ja taloudellisen tilan kautta. Sain selville, että nämä tilat risteävät ja täydentävät toisiaan lähetystyön, uskonnollisen identiteetin, sosiaalisen arvostuksen, ryhmän itsearvostuksen ja riippumattomuuden suhteen. Dessien seurakunnan sisäinen koheesio lisääntyi, kun seurakuntalaiset antoivat vapaaehtoisen panoksensa rakennushankkeeseen. Uskontojen väliset suhteet näyttäytyivät erilaisina ryhmä- ja yksilötasolta katsottuna: yksilöiden välinen solidaarisuus ja hyväksyntä oli vahvaa, mutta uskontoryhmien välisessä diskurssissa suhde oli ohuempi. Aineisto osoittaa, että kirkkorakennuksen avulla pieni vähemmistöuskonto raivaa näkyvyyttä kaupunkitilassa sekä lisää kirkon luotettavuutta jäsenten ja muiden silmissä. Tämä voi tuottaa menestystä seurakunnan lähetystyöhön ja lisätä uusien jäsenten määrää sekä lisätä seurakunnan arvostusta. Kirkkorakennus toimii välineenä, jonka avulla seurakunta pystyy itse määrittämään sosiaalisia rajoja ja tiloja suhteessa muihin uskonnollisiin ryhmiin.
  • Poutanen, Elina (2006)
    Etiopiaa koetteli laaja nälänhätä vuosina 1982-1986 ja 2002-2003. Tutkielma käsittelee näiden kahden nälänhädän uutisointia kolmessa suomalaisessa sanomalehdissä vuosina 1984-1985 ja 2002-2003. Tutkielmassa lähdetään liikkeelle hypoteesista, että Etiopian nälänhätä jäi aiempaa vähäisemmällä huomiolle vuosina 2002-2003. Tutkielmassa vertaillaan Etiopian nälänhätien ympäriltä käydyn uutisoinnin määrällistä eroavaisuutta vuosien 1984-1985 ja 2002-2003 välillä. Vuosien 1984-1985 tulokset pohjautuvat Tampereen yliopistolla tehtyyn tutkimukseen "Etiopia ja nälänhätä -taustoja ja huomioita seitsemän lehden kirjoittelusta lokakuulta 1984 tammikuulle 1985". Tutkimuksessa käytetään metodina määrällistä sisällönerittelyä. Sisällönerittelyn avulla vertaillaan Aamulehden, Helsingin Sanomien ja Kansan Uutisten uutisointiä neljän kuukauden ajanjaksoilla 1984-1985 ja 2002-2003. Määrällisen vertailun tulokset vahvistavat Etiopian nälänhädän uutisoinnin jääneen vähäiseksi vuosina 2002-2003. Vuosina 1984-1985 neljän kuukauden tarkastelujaksolla julkaistiin 223 Etiopian nälänhätään liittyvää artikkelia. Vuosien 2002-2003 tarkastelujaksolla Etiopian nälänhätää käsitteli vain 15 artikkelia. Määrällisen vertailun lisäksi tutkielmassa etsitään uutisteorioiden avulla selitystä sille, miksi Etiopian nälänhädästä uutisoitiin enemmän 1980-luvun puolivälissä, kuin 2000- luvun alussa. Tutkimuksessa päädyttiin teoreettiseen taustatietoon nojautuen johtopäätökseen, että Etiopian nälänhädän uutisointia vuosina 1984-1985 edistivät sen äkillinen iskostuminen kansainvälisen yleisön tietoisuuteen, ajankohdan muuten köyhä uutistilanne sekä tapahtuman järkyttävyys ja negatiivisuus kansainvälisen yleisön silmissä. Sitä miksi vuosina 2002-2003 Etiopian nälänhädästä uutisoitiin huomattavan vähän selittää parhaiten ajankohdan uutistilanne. Vuoden 2002 lopussa ja 2003 alussa lehtien palstatilaa täyttivät Afganistanin sota, New Yorkin terroristi-iskun jälkimainingit sekä Irakin sodan puhkeamisen uhka. Lisäksi Etiopian nälänhädän kuolinuhrien määrä jäi vuosien 1984-1985 nälänhätää pienemmäksi, mikä osaltaan selittää uutisoinnin vähäisyyttä. Etiopian nälänhädän pääsemistä uutiskynnyksen ylitse vaikeuttaa Etiopian ravintotilanteen krooninen heikkous, minkä seurauksena Etiopia roikkuu jatkuvasti nälänhädän partaalla. Etiopian ongelmavyyhti on liian monimutkainen uutisen muotoon tiivistettäväksi.
  • Laitinen, Erkka Petteri (Helsingfors universitet, 2011)
    Pro gradu -tutkielma käsittelee Niilin alueen poliittista kehitystä käyttäen viitekehyksenä Barry Buzanin, Ole Wæverin sekä Jaap de Wilden muodostaman Kööpenhaminan koulukunnan teoriaa turvallistamisesta sekä turvallisuuskomplekseista. Niilin kymmenen valtiota kattavan jokialueen poliittista historiaa on vuosikymmenet hallinnut valtioiden välinen epäluottamus, ja erityisesti Egypti, joka on täysin riippuvainen Niilin vesivaroista, on julistanut Niilin vesivarojen olevan sille kansallinen turvallisuuskysymys, ja se on uhannut käyttää myös voimakeinoja puolustaakseen vedenkäyttöoikeuksiaan. Egyptiä on myös voitu Niilin alueen hegemonina, sillä vanhat, alun perin siirtomaa-ajalta peräisin olevat sopimukset ovat antaneet sille lähes yksinoikeuden Niilin vesivarojen käyttöön. Samanaikaisesti erityisesti Etiopia, jonka alueelta suurin osa joen vesivaroista on peräisin, on pitänyt vanhoja sopimuksia epäreiluina, ja vedonnut maassa kasvavaan nälänhätään ja ruokapulaan, mutta myös useat muut alueen valtiot ovat esittäneet tyytymättömyytensä vanhoihin sopimuksiin. Vuonna 1999 kehityksessä tapahtui kuitenkin käänne, sillä jokilaakson valtiot perustivat tuolloin Niilin jokialueen yhteistyöjärjestön Nile Basin Initiativen (NBI). Tutkielma keskittyy NBI:n perustamisen jälkeiseen ajanjaksoon. Keskeinen tutkimuskysymys on, millä tavalla Niilin alueen jäsenvaltiot pyrkivät 2000-luvun alkupuolella keskinäisellä toiminnallaan muuttamaan alueella vallitsevaa kilpailu- ja konfliktiasetelmaa rauhanomaiseen suuntaan. Aineistona käytetään NBI:n omia kausijulkaisuja vuosilta 2006–2010, ja tutkimuksen menetelmänä käytetään diskurssianalyysia. Tutkitun aineiston perusteella on esitettävissä, että Niilin alueen poliittisesta kehityksestä on selvästi erotettavissa diskursseja, jotka ovat NBI:n toiminnan taustalla. Nämä ovat luottamuksen rakentamisen, yhteisten haasteiden voittamisen, yhteistyön tärkeyden sekä saavutusten diskurssit. Aineiston perusteella on nähtävissä, että valtioiden välisen luottamuksen vähitellen lisääntyessä yhteistyötä aletaan yhä enemmän legitimoida aikaisemmin yhteistyöstä saavutetuilla hyödyillä. Toisaalta diskurssianalyysin perusteella on myös nähtävissä, että alueella on ratkaisematta yhä fundamentaalisia ongelmia; uutta vesisopimusta ei ole vielä vuoteen 2010 mennessä aikaansaatu ja NBI:n jäsenvaltioiden suhteissa on myös nähtävissä kiistaa periaatteista, joihin yhteistyön olisi pohjauduttava. Tutkielma pyrkii analyysin avulla kehittämään myös Kööpenhaminan koulukunnan teoriaa turvallistamisesta. Kööpenhaminan koulukunta jättää turvallistamisen purkamiskehityksen kirjoituksissaan taka-alalle keskustelun painottuessa siihen, kuinka jokin asia tuodaan esille julkiseen turvallisuuskeskusteluun. Tältä osin tutkimuksen tavoitteena on esittää mahdollinen kehityskulku turvallistamisen purkamisdiskurssista. Teoriaosuudessa käytetyt keskeiset lähteet: Allan 2001,2009; Buzan 1991; Buzan ja Wæver 2003; Buzan, Wæver ja de Wilde 1998; Jutila 2008; Schulz 1995; Stritzel 2007; Turton 2001; Wæver 1995; Wendt 1992, 1999.
  • Waldén, Pirjetta (Helsingfors universitet, 2015)
    The objective of this thesis is to evaluate the effect of carbon (C) revenues on the profitability of agroforestry. It has been demonstrated that crop fields which includes trees and shrubs, i.e. agroforestry systems, can increase the amount of C sequestered when compared to monocropping systems. Thus C sequestered in agroforestry system can grant practitioners of agroforestry access to carbon markets. Therefore sequestered carbon can be a source of monetary gain to the practitioner in terms of carbon revenue. In this thesis, the monetary value of sequestered carbon is quantified for practitioners in the Ethiopian region of Sire. The value of annually sequestered C depends on the C accumulation rate and the sale price of the C. Since C prices vary widely among sequestration schemes and future C prices are uncertain, this thesis calculates the monetary benefit in a range of different values. The carbon value was calculated at three different C sequestration rates: low (0.59 Mg ha-1 v-1), average (9.2 Mg ha-1 v-1), and high (17.2 Mg ha-1 v-1) and at three different C prices: $8.4, $22.3, and $40.2. The aim of this thesis is to evaluate the effect of carbon revenue on the profitability of agroforestry in Ethiopian Sire. This thesis' agroforestry models have been created based on literature and fieldwork conducted during 2009-2010 AlterClima project (Academy of Finland, Decision No. 127405) by Natural Resources Institute Finland in the research of synergy between reducing climate change and improving food security (H. Kahiluoto and K. Rimhanen). The agroforestry models’ profitability was compared to the main monocropping systems’ profitability in the area, before and after carbon revenues. This thesis evaluates whether agroforestry is more profitable than monocropping, how much carbon revenue increases the profitability of agroforestry and how carbon revenue impacts the profitability ratio between them. In this thesis the annual carbon revenue of agroforestry was $4 – $18 at low sequestration rate, $57 – $274 at average rate, and $107 – $512 at high sequestration rate. Hence the monetary profit from carbon revenue increased as follows 0.5 % - 3 % at low sequestration rate, 7 % – 49 % on average and 13 % – 92 % on high rate. It was found that agroforestry was already on average 4 times more profitable than the main monoculture systems (wheat, barley, maize, teff, sorghum, lentil) in the area even before carbon revenues. After adding the carbon revenue, the net profitability of agroforestry systems increased by 0.5 % - to 80 % in comparison to monoculture systems. It was determined that agroforestry is more profitable than monocropping. Carbon revenue increased the profitability of agroforestry by 0.5 % – 92 %. However it seems that carbon revenue has no significant impact to the profitability ratio between agroforestry and monocropping especially on low and average carbon sequestration rates.
  • Pohjonen, Veli; Pukkala, Timo (Suomen metsätieteellinen seura, 1988)
  • Pukkala, Timo; Pohjonen, Veli (Suomen metsätieteellinen seura, 1990)
  • Pukkala, Timo; Pohjonen, Veli (Suomen metsätieteellinen seura, 1993)