Browsing by Subject "Euroopan Unioni"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-11 of 11
  • Wallgren, Tuija (2003)
    Tutkielma käsittelee sosiaalista konstruktivismia, sen roolia metateoriana sekä sen suhdetta Euroopan Unionin (EU) tutkimukseen. Niin kutsuttuja rationaalisia teorioita on usein luonnehdittu riittämättömiksi Euroopan yhdentymistä tutkittaessa. Thomas Banchoff on puolestaan väittänyt, että sosiaalisen konstruktivismin merkityksellisyys EU:n tutkimukselle voidaan todentaa kurinalaisen empiirisen tutkimuksen avulla. Hän on soveltanut kehittämäänsä kaksivaiheista analyyttistä viitekehystä saksalaisen identiteetin ja Euroopan integraation tutkimukseen ja kyennyt osoittamaan valtiollisen identiteetin vaikuttaneen Saksan Liittotasavallan ulkopolitiikkaan. Tässä tutkielmassa tarkastellaan valtiollisen identiteetin vaikutusta 1990-luvun EU-politiikkaan Suomessa, Banchoffin kehittämää viitekehykstä siihen soveltaen. Tutkielman ensimmäinen osa keskittyy sosiaalisen konstruktivismin määritelmään. Omaksuttu määritelmä on suhteellisen laaja, perustuen suuntaukselle ominaisiin keskeisiin ontologisiin ja epistemologisiin perusolettamuksiin. Sosiaalisen konstruktivismin metateoreettista merkitystä ulkopolitiikan ja integraation tutkimukselle pohditaan myös. Lisäksi ensimmäisessä osassa esitellään kollektiivisen identiteetin käsitettä sekä tulkintoja identiteetin ja intressinmuodostuksen välisestä suhteesta. Toinen osa käsittää Banchoffin mallin mukaisen empiirisen katsauksen Suomen EU-politiikkaan. Malli on kaksivaiheinen. Sen ensimmäisessä vaiheessa määritellään Suomen ulkopoliittisen identiteetin tärkeimmät piirteet, ja toisessa katsotaan kuinka identiteetti ilmenee 1990-luvun virallisessa ulkopoliittisessa retoriikassa. Valtiollisen identiteetin vaikutus ulkopolitiikkaan Suomessa ei kuitenkaan ole ollut yhtä selkeästi tulkittavissa kuin Saksan Liittotasavallan tapauksessa. Katsauksesta voi päätellä Suomen valtiollisen identiteetin muuttuneen ulkopolitiikan päätöksiin paremmin sopivaksi, osoittaen dynamiikan identiteetin ja intressinmuodostuksen välillä olleen vastakkaista Banchoffin tuloksiin verrattuna. Suomenkin kohdalla on kuitenkin selkeästi todettavissa identiteetin ja intressin-muodostuksen välinen riippuvuussuhde. Lisäksi voidaan todeta, että kollektiiviseen identiteettiin perustuva perinteinen poliittinen kulttuuri helpotti Suomen ulkopoliittista päätöksentekoa 1990-luvulla. Siten riippuvuussuhde identiteetin ja intressinmuodostuksen välillä voidaan tulkita kaksisuuntaiseksi. Tutkielman aineistona on käytetty pääasiassa sosiaaliseen konstruktivismiin, Eurooppa-tutkimukseen ja Suomen EU-politiikkaan keskittyvää akateemista kirjallisuutta. Empiirisenä aineistona on lisäksi käytetty Tasavallan Presidenttien 1990-luvulla pitämiä puheita.
  • Tulokas, Iida (Helsingin yliopisto, 2018)
    This Master’s thesis is concerned about the political and normative consequences that rise from viewing migration and refugees as a security threat. The issues of migration and asylum cross thresholds of state sovereignty and human rights. It has been found that liberal democratic states offer moral justifications for controlling entry of aliens, however this is ethically problematic. The unit of analysis is the European Union because the current refugee crisis has challenged the role of the EU as a promoter of human rights and questioned the whole European integration project as well as the meaning of the EU as a community of values. This thesis attempts to answer the following research question: how the European Union has securitized its migration and refugee policy in the Common European Asylum System. Copenhagen School’s securitization theory serves as theoretical framework of this thesis because the deepened and widened understandings of security have allowed other issues than military to be included in security: political, societal, economical, environmental. Construction of security issues has three steps: 1) an issue is described as an existential threat, 2) that require emergency measures and 3) justifying actions outside the normal bounds of political procedure. In order to complement the securitization theory this thesis will utilize Norman Fairclough’s critical discourse analysis in order to deeply study the meanings of discourses that produce the social reality. After the analysis it is concluded that despite ideal assumptions of the EU as a place of refugee and exile, the practices in place show a different picture. It is evident that the focus is on how to protect the EU from refugees, not how to offer protection for refugees. The EU is the referent object that needs protection through exceptional measures and has the legitimacy to justify these actions outside normal policy procedures. This questions the normative role of the EU. Refugees are portrayed as a danger to the society, and they lack active role, which is highlighted in the right to freedom of movement. The EU has securitized migration and refugee policies by hard policy implementation: focus on border control, increase in surveillance and building fences. Thus, it has become evident that state sovereignty triumphs over the respect of human rights.
  • Hyväri, Maarit (2000)
    In this paper I have discussed the common foreign and security policy in the European Union, and it's development in the 1990's. My theoretical framework is a continuum between two theories: intergovernmentalism and supranationalism. My aim is to find out which of these theories better describes the development, current situation and the foreseeable future of the CFSP. I also explore the structural possibilities for working foreign policy and contemplate its meaning for the whole integration process. My method is purely analytical, using the findings of my material and previously done research. I have used as material Treaties of Maastricht, Amsterdam and the European Council Declarations of Cologne and Helsinki. Theories have been presented using the prominent writers of each theoretical tradition, e.g. Andrew Moravcsik, Michael Smith and Paul Pierson. My case study is Yugoslavian conflict in the 1990's, beginning from Bosnia and ending to Kosovo. My intention has been to use it as an example of functioning of the CFSP, and analyse the reasons for its failure. I also present the current security situation in Europe as a context in which the CFSP is supposed to work. The question of European security brings up the need and the obstacles in the way of security co-operation. I have emphasised the relationship between the EU and the NATO, as they create the balance in Western security hemisphere. Here I am using the new framework for security by Barry Buzan and his colleagues. My conclusions show that although the CFSP has been unable to fulfil the expectations of the Maastricht Treaty, and has faced difficulties in overcoming the intergovernmentalist practises, it has over the past year taken a step towards supranationalism somewhat unexpectedly. The leaders of the EU have found the need of developing common defense policy along with the deepening integration.
  • Koivistoinen, Sari (2006)
    This thesis concentrates on a concept of convergence, and thus it examines whether reduction of disparities between poor and rich countries is taking place and what are the most important factors contributing to such process. The main focus is on a group of more homogenous countries, namely the countries of the European Union due to its ongoing process of convergence and enlargement. Besides the theoretical analysis on convergence, some empirical evidence and analysis of whether trade liberalization has enhanced the convergence process is presented. The thesis discusses the enlargement of the EU and its effects on convergence, but also the history of convergence within the European countries. Sigma-convergence within the enlarged EU area has taken place during the examination period of 1993-2004, and therefore income disparities between countries appear to be declining. When analysing beta-convergence during the period, a negative relationship between the initial level of GDP per capita and its average growth rate can be found. As predicted by the neoclassical theory of convergence, the EU-10 countries are among the initially poorest and fastest growing countries, and the EU-15 countries have a slower growth rate. According to the estimation, the countries of the European Union converge in an absolute sense at a speed of 2.1 % per year. The results indicate that the expected duration of the convergence process must be measured in decades. When examining the relationship between sigma-convergence and economic integration, the liberalisation of trade was found to have an impact on convergence within the EEC. Also among the EU-15 is found evidence for that mutual trade is rather good indicator of sigma-convergence. As for the new member states of the EU, there is a positive relationship between the volume of trade and the degree of openness. Trade between the EU-25 countries has accelerated, which exhibits a propensity towards convergence. The most important references used are Barro, Robert J. and Sala-I-Martin, Xavier (1995), Sala-I-Martin, Xavier (1996) and Kaitila, Ville (2004) for the concept of convergence, Economic and Social Data Service dataset for empirical evidence, and Ben-David, Dan and Kimhi, Ayal (2004) for the relationship between trade and convergence.
  • Wallgren, Thomas (Helsinki Collegium for Advanced Studies, 2013)
    COLLeGIUM: Studies across Disciplines in the Humanities and Social Sciences 14
    A Nordic proverb tells us that a prudent man does not make the goat his gardener. But that is exactly what we have done. In the garden of Europe we have handed over power to the goat of transnational companies and banks and to democratically weakly accountable bureaucrats. The harvest we have reaped is the euro-crisis. I will first present the basic features of what I consider to be the standard view of the political situation in Europe. In the discussion that follows I will try to show that the standard view has made us complicit in empowering the goat. When we see this clearly – what has happened and why it has happened – it will also be relatively easy to agree on responses to the crisis. But clarity of vision is, as we shall see, in this case somewhat hard to attain.
  • Shelepkova, Yulia (Helsingin yliopisto, 2018)
    Tämä pro gradu -tutkielma tarkastelee Bosnia ja Herzegovinan kansalaisyhteiskunnan kehitystä 1990 -luvun lopulta vuoteen 2017. Jugoslavian sodan jälkeen Bosnia ja Herzegovinasta on tullut etnisesti ja poliittisesti jaettu maa, mikä on vaikeuttanut maan kehitystä. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on tunnistaa sisäiset sekä ulkoiset tekijät, jotka mahdollisesti luovat epätasapainoa Bosnia ja Herzegovinan kansalaisyhteiskunnassa ja siten myös vaikuttavat kansalaisyhteiskunnan kehitykseen sekä vaikuttavuuteen. Koska Bosnia ja Herzegovina on edelleen riippuvainen kansainvälisestä rahoituksesta, tämä tutkimus myös selvittää Euroopan Unionin sekä Yhdysvaltojen kehitysavun roolia että vaikutuksen syvyyttä kansalaisyhteiskunnan kehitykseen. Tutkimuksen aineisto koostuu haastattelusta, joka suoritettiin yhdessä AIESEC-vapaaehtoisjärjestön edustajana Bosnia ja Herzegovinassa toimivan opiskelijan kanssa. Tämän lisäksi tutkimusta varten on tehty rahoitusselvitys Euroopan Unionin sekä Yhdysvaltojen kehitysavun suuruudesta Bosnia ja Herzegovinassa. Tämä aineisto on kerätty Euroopan Unionin komission sekä Yhdysvaltojen omasta kehitysavusta vastaavan osaston Internet -sivuilta. Tämän tutkimus käsittelee kansalaisyhteiskuntaa sosiaalisena rakenteena, jossa tiettyjen tekijöiden välillä voi olla epätasapainoa, joten tämän tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä käytetään kriittistä diskurssianalyysia. Tutkimuksen tulokset paljastavat, että Bosnia ja Herzegovinan kansalaisyhteiskunnan kehitys on ollut epätasapainossa etnisen sekä poliittisen jaottelun takia. Maan kansalaiset eivät enää usko oikeisiin muutoksiin, koska maan sisäpoliittinen tilanne on ollut heikko. Paikalliset poliitikot ovat turvautuneet etniseen nationalismiin, joka on tehnyt heistä kyvyttömiä saavuttamaan muutoksia. Tämä taas on luonut tyhjiön, jota ovat täyttäneet kansainväliset toimijat kuten Euroopan Unioni ja Yhdysvallat. Molemmat rahoittavat aktiivisesti Bosnia ja Herzegovinassa erilaisia kehityshankkeita, jotka myös liittyvät suoranaisesti maan kansalaisyhteiskunnan kehitykseen. Molempien rahoittajatahojen strategioissa on kuitenkin havaittu vaikutustekijöitä, jotka lisäävät entistä enemmän epätasapainoa kansalaisyhteiskunnan sisäisten ja ulkoisten tekijöiden välillä. Heikko markkinointi, läpinäkyvyyden puute sekä selkeä puolueellisuus tiettyjä kansainvälistä rahoitusta vastaanottavia organisaatioita kohtaan on tunnistettu tässä tutkimuksessa tärkeiksi ulkoisiksi tekijöiksi, jotka häiritsevät eniten Bosnia ja Herzegovinan kansalaisyhteiskunnan tasapainoista kehitystä.
  • Sallinen, Eeva (2002)
    ’Hungarian National Identity during the Period of European Integration’ on nimensä mukaisesti Unkarin kansallisen identiteetin kehityskaarta maan itsenäistyttyä vuonna 1989 käsittelevä Pro gradu työ. Tutkimus selvittää olemassa olevan kvalitatiivisen aineiston, toisten tutkijoiden aiemmin aiheesta tehdyn tutkimuksen sekä tätä Pro gradu työtä tehtyjen haastattelujen pohjalta millaisia muutoksia Unkarin kansallinen identiteetti on kokenut viimeisen kahdentoista vuoden aikana. Kansallisen identiteetin ollessa laaja historiallinen käsite, ei tutkimuksessa olla toki voitu rajata pois myöskään historiaan ulottuvien aspektien tarkastelua tutkimuskysymykseen liittyen. Lisäksi työ selvittää niitä termejä joihin pääasiallisesti viitataan puhuttaessa kansasta, identiteetistä, kansallisesta identiteetistä ja Unkarin kansallisesta identiteetistä.Työn teoreettinen pohjana toimii kansalliseen identiteettiin liittyvä tutkimus. Pääteoksina mainittakoon A. Smithin National Identity, P. Saukkosen Suomi, Alankomaat ja Kansallisvaltioiden Identiteettipolitiikka sekä W. Bloomin Personal Identity, National Identity and International Relations. Pro Gradun pääasiallista empiiristä kirjallisuutta edustavat Csepeli, Örkény ja Székelyin Grappling with National Identity, tutkija K. Miklóssy useat eri unkarilaista nationalismia ja ulko-Unkarilaisten asemaa käsittelevät julkaisut sekä Helsingissä ja Budapestissa kesällä 2001 tekemäni haastattelut kuuden Unkarilaisen vaikuttajan keskuudessa. Unkarin kansallisen identiteetin muotoutumiseen ovat viimeisen vuosikymmenen aikana vaikuttaneet useat eri tekijät, joista muutamat kuuluvat myös maan ulkopolitiikan tärkeimpiin suunnannäyttäjiin. Toisaalta maassa puhutaan EU-integraatiosta ja toisaalta oman historiallisen ja kansallisen omakuvan vahventamisesta. EU-jäsenyys nähdään selviönä ja jatkumona Unkarin tuhatvuotista historiaa osana läntistä, ei-slaavilaista Eurooppaa. EU-integraatio on myös, varsinkin nuorempien kannattajien parissa saanut uuden vähemmän ideologisen roolin, Unioni nähdään lähinnä taloudellisena liittona, joka tuo myös Unkarille laajemmat mahdollisuudet vaurastumiseen ja vakauteen. Toinen ulkopolitiikan suuntaus ovat suhteet naapurimaihin ja mm. Romaniassa ja Slovaniassa asuviin nk. ulko-Unkarilaisiin. Tämänhetkinen hallitus on yrittänyt lanseerata Status-lakia, joka antaisi näille ihmisryhmille oikeuksia Unkarin sisällä. Tätä poliittista suuntausta kutsutaan kuitenkin toisaalla erittäin populistiseksi, eikä siihen haluta sitoutua EU-jäsenyyden kustannuksella.
  • Leporanta, Miro (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tämän maisterintutkielman tarkoituksena on vertailla Serbian ortodoksisen kirkon ja Serbian valtion (tällä tarkoittaen sen parlamenttia, hallitsevaa puoluetta ja presidentti-instituutiota) suhdetta Kosovo-kysymykseen. Tutkielmana lähteinä käytän Serbian ortodoksisen kirkon julkilausumia ja Serbian presidentti Aleksandar Vučićin kanssa käytyjä haastatteluita ja niistä tehtyjä artikkeleja. Näiden pohjalta erittelen diskurssianalyysiä käyttäen Kosovo-kysymystä tai siihen liittyviä teemoja. Serbian ortodoksisen kirkon suhdetta Kosovo-kysymykseen esittelen erityisesti etnosymbolismin, primordiaalisen nationalismin ja mytopoeettisen myyttiteorian avulla. Serbian valtion suhdetta esittelen Serbian nykyisen valtapuolueen ja nykyisen presidentin puolueen Serbian progressiivisen puolueen (SNS) poliittisilla kannoilla, modernilla nationalismiteorialla ja suhteella sekä Eurooppaan ja Euroopan Unioniin, että Venäjään. Taustoitan tutkielmaani esittelemällä Serbian tasavallan historiaa, Serbian ortodoksista kirkkoa, serbialaista puoluepolitiikkaa ja Kosovo-kysymyksen historiaa. Serbian ortodoksisen kirkon suhtautuminen Kosovo-kysymykseen perustuu erityisesti kirkon itseymmärrykseen Serbian kansakunnan todellisena edustajana. Kirkko kokee edustavan serbialaisuutta primordaalisesti ja etnosymbolisesti: vain ortodoksi voi olla oikea Serbi. Kosovo paikkana on kirkolle pyhä, sillä sen koetaan olevan Serbian kulttuurin, uskon ja kansan syntypaikka. Tämän takia kirkon kanta Kosovon itsenäistymiseen on poikkeuksetta kielteinen. Serbian valtion suhtautuminen SNS:n ja Aleksandar Vučićin kautta ymmärrettynä on huomattavasti kirkkoa ambivalentimpi. Toisaalta kirkko myöntää sekä julkisuudessaan että periaateohjelassaan, että sillä ei ole aikomusta päästää Kosovoa itsenäistymään. Kuitenkin erityisesti kansainvälisellä tasolla, Serbia on paljon myönteisempi Kosovon itsenäistymiselle. Tämä johtuu melkein poikkeuksetta siitä, että Euroopan Unionin jäsenyys mitä Serbia on havitellut melkein kaksikymmentä vuotta, ei tule tapahtumaan, jos Serbia ei tunnusta Kosovon itsenäisyyttä. Euroopan Unionin jäsenyys on ollut Serbian suurin yksittäinen ulkopoliittinen tavoite sekä Aleksandar Vučićin johtaman Serbian ensimmäinen prioriteetti. Tämän vuoksi on vaikea nähdä, miten Kosovon pysyminen osana Serbiaa ja Euroopan Unionin jäsenyys olisivat yhteensovitettavissa. Kannat Kosovo-kysymykseen ovat siis kummallakin instituutiolla varsin erilaiset. Kirkko kokee puolustavansa oikeaa serbialaisuutta pitämällä Kosovon osana Serbiaa. Serbian valtio taas tasapainoilee Eurooppaan integroitumisen ja Kosovon välillä.
  • Heinonen, Sara (Helsingin yliopisto, 2021)
    Tutkielma tarkastelee Al Jazeera Englishin ja BBC Newsin tuottamia uutisdiskursseja Välimeren pakolaistilanteesta ja rajojen rakentumisesta sen kontekstissa. Tutkielmani taustalla on EU:n viime vuosikymmeninä harjoittama rajapolitiikka sen ulkorajoilla, joka on ollut vahvasti mediatisoitu tapahtuma myös globaalisti. Unioni on myös ottanut konkreettisia askeleita turvapaikanhakijoiden tulon estämiseksi. Näistä yksi on EU:n ja Turkin yhteinen pakolaissopimus, jonka mukaan jokainen pakolainen, joka ylittää rajan Turkista Kreikkaan sääntöjen vastaisten keinoin, tullaan palauttamaan Turkkiin. Sopimus joutui koetukselle helmikuussa 2020, kun Turkki päätti olla estämättä turvapaikanhakijoiden pääsyä EU:n alueelle. Koska pakolaisuus ja siirtolaisuus ovat transnationaaleja ilmiöitä, ja koska kyse on ihmisistä maantieteellisten ja kulttuuristen alueiden rajoilla,haluan selvittää sitä, kenen ääni uutisoinnista kuuluu ja millaisia representaatiota se synnyttää? Tutkielmani pyrkii tuomaan kriittistä keskustelunavausta siihen, jääkö turvapaikan- hakijoiden ääni globaalin median tuottavuuden, eurooppalaisen syrjivän politiikan ja turvallistetun maailmanpolitiikan puristukseen. Tutkimuskysymykseni muodostuu tämän perusteella seuraavasti: Miten EU:n rajat ja Välimeren pakolaistilanne rakentuvat globaaleissa uutisdiskursseissa? Avaan tutkielmani teoreettista taustaa representaation ja diskurssin käsitteiden kautta. Nykyiset representaatiot mediassa ovat historiallisen prosessin tulos, jolle länsimainen imperialismi ja orientalismi on asettanut ehdot. Aineistoni puolestaan rajautuu yllä mainittuun uutistapahtumaan keväältä 2020: Turkin rajojen avaamiseen ja sitä seuranneisiin tapahtumiin. Se koostuu Al Jazeeran ja BBC Newsin uutisartikkeleista sekä niihin liitetyistä kuvista. Analyysimenetelmäksi valitsin diskurssianalyysin,jossa hyödynnän pääosin Carol Bacchin (2009) WPR-analyysimenetelmää (”mikä ongelman representoidaan olevan?”). WPR-analyysi perustuu ajatukseen siitä, että meitä ohjataan problematisointien kautta ja näitä problematisointeja tulee kyseenalaistaa ja tutkia niiden tuottamien vaikutusten ja representaatioiden kautta. Analyysini perusteella keskeinen “ongelman” representaatio, jota WPR-analyysi pyrkii selvittämään, on rajakontrollin poistuminen. Pakolaisuuden näkeminen ongelmana kohdemaille sekä rajan suojelun tärkeys eurooppalaisille viranomaisille, jotka olivat aineiston pinnan alla piilevät oletukset, johtivat siihen, että koko ilmiön ”ongelmaksi” muodostui rajakontrollin poistuminen ja siihen liitetty turvallistamisdiskurssi. Aineiston ”ongelma” ja sen ratkaisuehdotukset keskittyivät siten miltei yksinomaan siihen, miten pakolaisten tulo saadaan estettyä, ja hiljaisuudeksi jäi näin ollen se, että turvapaikanhakijat otettaisiin EU:hun. Sekä Al Jazeeran että BBC:n uutisdiskurssit ja niiden kautta syntyneet representaatiot ovat loppujen lopuksi samanlaisia, joskin ne rakennetaan eri keinoin kummassakin mediassa. Vallan vaikutus aineistossani vallitseviin diskursseihin ja niistä syntyneisiin representaatioihin on moniulotteinen. Ensinnäkin, turvapaikanhakijoiden oma ääni jää mediassa kuulumattomiin ja muodostaa heille ahtaan subjektiposition, jonka kautta heidät nähdään mediassa vain uhrina tai uhkana. Toiseksi, rajat näyttäytyvät turvallistettuina, valtaa tuottavina paikkoina, jossa väkivalta marginalisoituja vastaan normalisoituu. Viimeiseksi, uutisten tuottama koventunut rajadiskurssi naamioi alleen vakavia ihmisoikeusloukkauksia ja valtioille kuuluvan vastuun oikeudesta hakea turva- paikkaa sekä inhimillisestä kohtelusta rajalla.
  • Märkälä, Anu (Helsingin yliopisto, 2019)
    Pro gradu-tutkielmani tarkastelee liberaalin demokratian rapautumista Puolan ja Euroopan unionin välille tammikuussa 2016 puhjenneen oikeusvaltioperiaatekiistan kautta. Vakiintunutta liberaalia demokratiaa on totuttu pitämään valtioiden demokratisoitumiskehityksen lopullisena päätepisteenä. Viime vuosina ympäri maailmaa suosiotaan kasvattaneet populistiset puolueet ja lisääntyneet loukkaukset Euroopan unionin yhteisiä perusarvoja vastaan ovat kuitenkin piirtäneet esiin uudenlaisen ilmiön, joka on haastanut tutkijat katsomaan liberaalin demokratian oletettua pysyvyyttä uusin silmin. Nojaan tutkielmani teoriaosuudessa Roberto Stefan Foan ja Yashcha Mounkin (2017) sekä Larry Diamondin (2015) tutkimuksiin demokratian vakiintumisesta ja rapautumisesta. Puolassa syksyllä 2015 valtaan noussut kansallismielinen oikeistopopulistinen puolue Laki ja Oikeus (Prawo i Sprawiedliwość, PiS) sai muodostettua vaalituloksensa perusteella historiallisen yksipuoluehallituksen, joka on ajanut kuluvan hallituskauden aikana läpi monia kyseenalaisia lakiuudistuksia. Erityisen raskauttavaa sen toiminnassa on ollut oikeuslaitosreformin aloittaminen, joka on heikentänyt maan oikeuslaitoksen riippumattomuutta. EU on aloittanut viralliset neuvottelut ja sanktiotoimenpiteet oikeusvaltioperiaatteen toteutumista koskevan kiistan ratkaisemiseksi. Oikeusvaltioperiaate on yksi EU:n perusarvoista, joille unioni rakentuu. Tutkimukseni tavoitteena oli eritellä Puolan valtionjohdon ja EU:n vallitsevia käsityksiä oikeusvaltioperiaatteen ja demokratian merkityssisällöistä sekä kartoittaa, millaisia merkityksiä ne liittävät Euroopan unioniin oikeusvaltioperiaatekiistan kontekstissa. Kyseessä on siis kuvaileva tapaustutkimus poliittisesti ajankohtaisesta aiheesta. Aineistoni koostui erilaisista kiistan aikana julkaistuista tiedotteista, selvityksistä, kannanotoista ja täysi-istuntokeskusteluista, joita analysoin teoriaohjautuvan sisällönanalyysin avulla. Tutkimukseni tieteenfilosofinen tausta on konstruktivismissa ja käyttämäni tutkimusstrategia oli hermeneuttinen. Sisällönanalyysin tulokset paljastivat, että Puolan valtionjohdon ja EU:n demokratiakäsitykset poikkeavat monin tavoin toisistaan, vaikka molemmat jakavat saman lähtökohdan suvereenista kansasta. Osapuolten käyttämien samojen käsitteiden taakse kätkeytyi hyvin erilaisia merkityssisältöjä, jotka ovat omiaan vaikeuttamaan tutkimukseni kirjoittamishetkellä edelleen kesken olevan oikeusvaltioperiaatekiistan ratkaisemista. Lisäksi analyysini tulokset osoittavat, ettei Puolaa voida enää luokitella vakiintuneeksi liberaaliksi demokratiaksi. Sen sijaan populistinen demokratia (Pappas 2014) sopii paremmin kuvaamaan maan nykyisen valtionjohdon näkemystä demokratiasta ja oikeusvaltioperiaatteesta.
  • Luomi, Mari (Helsingfors universitet, 2006)
    Tutkimus käsittelee kahden Euroopan unionin pienen jäsenvaltion, Suomen ja Portugalin, julkisen kehitysyhteistyön ja kehitysyhteistyöpolitiikan eurooppalaistumista. Eurooppalaistuminen määritellään Euroopan unionin politiikkojen, instituutioiden, arvojen, normien ja käytäntöjen vaikutuksiksi kansallisella tasolla. Tutkimuksessa pyritään selvittämään 1) miten EU ja Euroopan yhteisö ovat vaikuttaneet tutkimuskohteisiin, 2) miksi vaikutukset ovat havaitunlaisia ja 3) onko eurooppalaistumista todella tapahtunut. Tutkimuskohteita tarkastellaan aiemman eurooppalaistumistutkimuksen muodostamassa teoreettisessa viitekehyksessä, mutta myös laajemmin osana ulkopolitiikkaa ja laajentunutta turvallisuuskäsitystä. Eurooppalaistuminen ilmiönä sisältää myös sisäänrakennetun oletuksen siitä, että Euroopan unioni vaikuttaa, minkä vuoksi tutkimuksessa arvioidaan myös tämän 'eurooppalaistumisen perushypoteesin' paikkansapitävyyttä. Tutkimusmetodina käytetään vertailevaa politiikantutkimusta. Eurooppalaistuminen ilmiönä hahmotellaan muuttuja-ajattelun avulla, top-down -näkökulmasta. Asetelma vaatii muiden mahdollisten selittävien tekijöiden huomioimista, jotta todelliset kausaalisuhteet saataisiin esille. Tämän lisäksi käytetään kontrafaktuaalista päättelyä parantamaan tutkimuksen sisäistä validiteettia. Varsinainen tutkimusaineisto koostuu pääosin Suomen ja Portugalin julkisen kehitysyhteistyön virallisista asiakirjoista: linjauksista, raporteista, vuosikertomuksista, lausunnoista ja selvityksistä sekä tutkimuksista ja tilastoista. Aineiston tarkastelu rajataan ajallisesti kummankin maan koko EU/EY-jäsenyysaikaan ja muutamaan sitä edeltävään vuoteen. Tutkimuskohteissa havaitaan Euroopan unionin vaikutuksia, jotka kuitenkin ovat suurelta osin erityyppisiä. Eniten eurooppalaistumista havaitaan tapahtuneen jäsenyyttä edeltävinä ja heti sen jälkeisinä vuosina. Kehitysyhteistyön alueista eniten vaikutuksia löydetään rahoituksesta ja monenkeskisestä yhteistyöstä. Vähiten EU/EY on vaikuttanut kahdenväliseen yhteistyöhön ja kehitysyhteistyöpolitiikkaan. Myös kehitysyhteistyöhallinnossa ja kansalaisjärjestöjen asemassa havaitaan eurooppalaistumista. Tutkimuksessa myös esitetään, että muut selittävät tekijät osin selittävät ja ehdollistavat sitä, miten eurooppalaistuminen ilmenee tutkimuskohteissa. Kehitysyhteistyön muutosta ja muuttumattomuutta EU-jäsenyyden ajalla Suomessa ja Portugalissa selittäviksi ulkoisiksi tekijöiksi nostetaan EU:n lisäksi kehitysajattelun globalisaatio, kylmän sodan päättyminen, viiteryhmät ja siirtomaavaltatausta. Kyseisten tekijöiden tarkastelu yhdessä kontrafaktuaalisen päättelyn kanssa antaa myös vahvoja viitteitä siitä, että eurooppalaistumista on tapahtunut, jolloin europpalaistumisen perushypoteesi jää voimaan.