Browsing by Subject "Euroopan parlamentti"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-12 of 12
  • Salo, Aino (2007)
    Tutkielmassa tarkastellaan kansallisen tason puolueiden ja europarlamentaarikkojen välistä politiikan koordinointia suomalaisissa puolueissa, joilla on edustus Euroopan parlamentissa vaalikaudella 2004–2009. Koordinoinnilla tarkoitetaan toimia, joiden avulla puolue ja europarlamentaarikot pyrkivät muodostamaan yhteisiä politiikka-linjauksia EU-politiikan suhteen sekä löytämään yhteisiä näkökantoja Euroopan parlamentissa käsiteltäviin asioihin. Tutkimuksen tutkimusongelma muodostuu puolueiden ja europarlamentaarikkojen välisestä suhteesta, johon politiikan koordinointi olennaisesti kuuluu. Tarkoituksena on hahmottaa, kuinka laajalti politiikan koordinointi täyttää päämies–agentti-teorian mukaisen kontrollointimekanismin piirteet tilanteessa, jossa osapuolet toimivat eri järjestelmissä (kansallinen/Euroopan unioni) fyysisesti etäällä toisistaan. Pyrkimyksenä on myös tarkastella, avaako politiikan koordinointi uusia vaikutusmahdollisuuksia puolueille ja europarlamentaarikoille. Tutkimusongelmaa lähestytään vastaamalla seuraaviin tutkimuskysymyksiin: Kuinka puolueet koordinoivat EU-politiikkaa? Kuinka europarlamentaarikot ja puolueet näkevät koordinoinnin? Minkälaisia eroja ja yhtäläisyyksiä on havaittavissa puolueiden välillä? Mistä mahdolliset erot ja yhtäläisyydet johtuvat? Tutkimus on laadullinen vertaileva tapaustutkimus, jonka aineisto koostuu haastatteluista sekä sähköpostitse tehdyistä alustavista kyselyistä. Pääaineiston muodostavat 12 haastattelua, jotka suoritettiin keväällä 2006. Metodina on käytetty teoriasidonnaista sisällönanalyysiä. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys nojaa päämies–agentti-teoriaan, joka käsittelee vallan delegointia instituutiolta tai yksilöltä toiselle sekä siihen liittyviä ongelmia. Päämies–agentti-teorian rinnalla ja sen syventäjänä käytetään linkkiteoriaa, jossa osapuolten väliset yhteydet luokitellaan informaatio-, vastuu- ja kontrollilinkkeihin. Linkkiteorian avulla kansallisen tason puolueiden ja europarlamentaarikkojen välinen politiikan koordinointi voidaan ymmärtää syvällisemmin kuin ainoastaan päämies–agentti-teoriaan tukeutuen. Tulosten perusteella voidaan todeta, että politiikan koordinointi kansallisen tason puolueiden ja europarlamentaarikkojen välillä on suhteellisen vähäistä Suomessa. Vain Kokoomuksessa ja vihreillä aktiivista politiikan koordinointia esiintyy. Toimivan politiikan koordinoinnin edellytyksenä ovat epäviralliset ja kiinteät kanavat puolueen ja europarlamentaarikkojen välillä. Koordinoinnin, samoin kuin europarlamentaarikkojen vaikutusvallan puolueen sisällä, nähtiin myös olevan paljolti henkilökysymys. Henkilökohtaiset suhteet eivät kuitenkaan täysin selitä puolueiden toimivaa tai toimimatonta politiikan koordinointia, vaan osansa on myös puolueessa vallitsevalla suhtautumisella Euroopan tason politiikkaan. Tulosten perusteella voidaan myös havaita, ettei päämies–agentti-teoria näytä täysin istuvan suomalaiseen puoluekenttään, vaan puolueista muotoutuu ennemminkin kuva verkostoina. Puolueiden ja europarlamentaarikkojen välisissä suhteissa havaittiin tuskin minkäänlaista kontrollointia tai pyrkimystä siihen politiikan koordinoinnin avulla, vaan suhdetta muokkasi luottamus ja europarlamentaarikkojen itsenäinen työote. Politiikan koordinointi ymmärrettiinkin laaja-alaiseksi tiedonvaihdoksi ja yhteistyöksi osapuolten välillä.
  • Nuotio, Saara (2007)
    Euroopan parlamentin puolueryhmien merkitys eurooppalaisen puolueintegraation kannalta on kasvanut parlamentin valtaoikeuksien kasvun myötä. Vahvan eurooppalaisen puoluejärjestelmän kehittyminen edellyttää kuitenkin puolueryhmiltä yhtenäistä äänestyskäyttäytymistä. Ainoastaan tällä tavoin toimimalla parlamenttiryhmät voivat edistää poliittisia päämääriään ja vastata äänestäjiensä vaatimuksiin. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan Euroopan parlamentin suurimman vasemmistoryhmän eli PES (Party of European Socialists) -ryhmän äänestyskoheesiota. Työssä paneudutaan erityisesti siihen, miten 28 kansallisesta puolueesta koostuvan parlamenttiryhmän sisäiset ideologiset erot vaikuttavat äänestyskoheesioon. Ryhmän sisäisiä ideologisia eroja tarkastellaan kahden ulottuvuuden eli perinteisen vasemmisto–oikeisto- sekä integraatiomyönteisyys–integraatiovastaisuus-ulottuvuuden avulla (ns. Hix–Lord-malli). Tutkimus ajoittuu nykyisen vaalikauden kahden ensimmäisen vuoden ajalle (heinäkuu 2004 - kesäkuu 2006). Vaikka tutkimuksen pääpaino ei ole itälaajentumisen vaikutusten tarkastelemisessa, se kuitenkin valottaa uusien jäsenmaiden puolueiden sopeutumista osaksi PES-ryhmää. PES-ryhmän koheesiota tutkitaan neljän tutkimusajankohtana paljon esillä olleen lainsäädäntöhankkeen eli palveludirektiivin, työaikadirektiivin ja Lissabonin strategian sekä perustuslaillisen sopimuksen avulla. PES-ryhmään kuuluvien puolueiden ideologisia etäisyyksiä kahden edellä mainitun ideologisen ulottuvuuden suhteen tarkastellaan ns. asiantuntijalausuntojen (Chapel Hill Party Dataset 2002) avulla. Pääasiallisen tutkimusaineiston muodostavat kuitenkin tutkittavien lainsäädäntöhankkeiden nimenhuutoäänestykset. PES-ryhmän äänestyskoheesiota tarkastellaan Fulvio Attinàn (1990) kehittämän ns. yhdenmukaisuusindeksin avulla, jota Hix, Noury ja Roland (2002; 2006) ovat sittemmin kehittäneet eteenpäin. Asiantuntijalausuntojen valossa tarkasteltuna PES-ryhmä näyttäytyy yleensä ottaen ideologisesti yhtenäisenä ryhmänä. Ryhmän sisältä löytyy kuitenkin myös ideologisia eroja. Vasemmisto–oikeisto-ulottuvuudella Ison-Britannian Labour erottuu oikeistolaisilla painotuksillaan, samoin uusien jäsenmaiden puolueet kannattavat keskimäärin muita oikeistolaisempaa talouspolitiikkaa. Belgian PS ja SP.A. edustavat puolestaan ryhmän vasemmistoa. Integraatiomyönteisyys–integraatiovastaisuus-ulottuvuudella perinteiset euroskeptikot, esimerkiksi Britannian Labour, Tanskan SD ja Ruotsin SAP, erottuvat puolestaan jonkin verran muista. Em. ideologiset erot näkyvät jossain määrin myös tarkastelun kohteena olevissa äänestyksissä. Esimerkiksi Ranskan PS sekä Belgian PS ja SP.A. poikkesivat usein yhteisestä äänestyslinjasta muita vasemmistolaisemmilla painotuksilla. Vaikka kokonaisuudessaan PES-ryhmä äänestää melko yhtenäisellä tavalla, merkittävien lainsäädäntöhankkeiden osalta ryhmän linja saattaa siis kuitenkin hajota. Toisaalta esimerkiksi Britannian Labourin äänestyskäyttäytyminen osoittaa, etteivät kansallisten puolueiden ideologiset erot välttämättä näy käytännön toiminnan tasolla. Ideologisesta "oikeistolaisuudestaan" huolimatta brittivaltuuskunta äänesti pääosin ryhmän linjan mukaisesti. Lisäksi voidaan havaita, että palveludirektiiviäänestystä lukuun ottamatta uusien jäsenmaiden puolueet eivät erotu joukosta ja niiden voidaan katsoa sopeutuneen melko hyvin osaksi PES-ryhmää.
  • Myllymäki, Gina (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tutkielma tarkastelee, laadullisen asennetutkimuksen menetelmän avulla, Euroopan parlamentin täysistuntokeskusteluissa esiin nousevaa argumentointia ja asennekäsityksiä keskusteluissa, jotka liittyvät seksuaali- ja lisääntymisterveyteen ja -oikeuksiin. Tutkimuksen aineistona on kolme Euroopan parlamentin täysistuntokeskustelua vuosilta 2017 ja 2019. Feministinen politiikan tutkimus toimii tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä, jossa esitellään eri feministisen ajattelun suuntauksia ja näiden näkemyksiä politiikan, sukupuolen, seksuaalisuuden ja kehon välisistä suhteista. Tutkielman aihe on ajankohtainen. Naisten oikeuksien heikentämispyrkimykset Euroopan unionin jäsenvaltioissa ja globaalisti ovat heikentäneet seksuaalioikeuksien toteutumista kaikkialla maailmassa. Konservatiivisten liikkeiden voimistumisella on ollut vaikutusta myös Euroopan parlamentin politiikkaan ja päätöksentekoon. Aikaisempi tutkimus osoittaa, että etenkin kysymys oikeudesta aborttiin, ehkäisyn saatavuus ja kokonaisvaltainen seksuaalikasvatus jakaa Euroopan parlamentin eri ryhmät vastakkain. Vihreät ja vasemmistoryhmät kannattavat feminististä määritelmää ja ratkaisuja, kun taas radikaalit ja konservatiivinen oikeisto vastustavat näitä. Tämän tutkielman tuloksista voidaan todeta, että asenteet aborttioikeutta, vähemmistöjen oikeuksia ja seksuaalikasvatusta kohtaan jakaa Euroopan parlamentin jäsenet vastakkain. Näitä oikeuksia kannattavat parlamentin jäsenet (EPP, S&D, ALDE, GUE/NGL, RE, Vihreät/ALE) argumentoivat ihmisoikeuksien ja yksilön vapauden kautta, jonka lisäksi nämä tunnistavat seksuaalisuuden, sukupuoli-identiteetin ja sosiaalisen sukupuolen (engl. gender) merkityksen yksilön kehitykselle ja hyvinvoinnille. Vastustavat parlamentin jäsenet (EKR, ID, EFDD, EPP) argumentoivat jäsenvaltioiden toimivaltaan ja syntymättömän lapsen oikeuksiin vedoten. Näiden puheenvuorojen esittäjät arvottavat perinteisiä perhe- ja sukupuolirooleja sekä biologisen sukupuolen (engl. sex) merkitystä. Yksittäiset EPP-ryhmään kuuluvat parlamentin jäsenet poikkeavat ryhmän linjasta kaikissa keskusteluissa, kun taas muihin ryhmiin kuuluvien parlamentin jäsenten esittämät yksittäiset puheenvuorot ovat ryhmäpuheenvuorojen kanssa linjassa. Analyysin tuloksista nousee lisäksi esiin, että puheenvuoroissa korostuu kaksijakoinen sukupuolikäsitys ja naisidentiteetti rakentuu pitkälti valkoisen, keskiluokkaisen, heteroseksuaalisen naiskäsitteeseen ympärille. Sukupuolen moninaisuutta ja muita sosiaalisia kategorioita ei oteta tarpeeksi huomioon keskusteluissa. Useat parlamentin jäsenet tarkastelevat naisia yhtenäisenä ryhmänä, mikä häivyttää näkyvistä marginaaliryhmät ja erilaiset kokemukset. Vaikka argumentaatiota käytiin puolesta ja vastaan, voidaan todeta, että yleinen asenne seksuaali- ja lisääntymisterveyttä ja -oikeuksia kohtaan on myönteinen. Huomattavasti suurempi osa parlamentin jäsenistä kannattaa näiden oikeuksien toteutumista ja tunnustaa näiden oikeuksien merkityksen yksilön kehitykselle ja hyvinvoinnille.
  • Tarasti, Lauri; Ojanen, Tuomas; Wiberg, Matti (2010)
  • Rauramo, Juhana (2001)
    Tutkielma tarkastelee Euroopan parlamentin puolueryhmien toimintaa demokraattisen edustuksellisuuden mandaattiteorian näkökulmasta. Parlamentin sisäistä koalitionmuodostusta on tarkoitus verrata ryhmiä vastaavien ideologisten puolueperheiden muodostamaan poliittiseen karttaan. Lisäksi puolueiden kykyä yhtenäiseen poliittiseen toimintaan tarkastellaan tutkimalla puolueiden koheesion kehitystä sekä käytetyn lainsäädäntömenettelyn ja puolueiden keskinäisen kilpailun vaikutusta koheesioon. Mandaattiteoria edellyttää toisaalta, että koalitionmuodostus heijastelee puolueperheitä erottavia ideologisia ulottuvuuksia myös Euroopan parlamentin sisällä ja toisaalta että ryhmät ovat riittävän yhtenäisiä poliittisten päämääriensä toteuttamiseen. Mandaattiteorialla tarkoitetaan tässä tutkielmassa oletusta ideologisesta yhteydestä ja mandaatista äänestäjien ja lainsäätäjien välillä. Edustajien oletetaan toteuttavan äänestäjäkuntansa kanssa jakamiaan poliittisia päämääriä lainsäädäntötyössään. Demokraattisen edustuksellisuuden nähdään toteutuvan äänestäjien ja edustajien preferenssien yhtenevyydestä. Tutkimuksen metodit kuuluvat ns. roll-call -analyysin piiriin. Roll-call -analyysi on löyhä yhteisnimike erilaisille tilastollisille metodeille, joilla nimenhuutoäänestysten tuloksia voidaan kvantitatiivisesti tutkia. Tässä työssä käytetään yksittäisinä analyysimetodeina mm. faktorianalyysiä, ryhmittelyanalyysiä sekä riippumattomien ryhmien t-testiä. Puolueiden koalitionmuodostus näyttää analyysien tulosten perusteella selvästi heijastelevan taustalla olevia poliittisia konfliktiulottuvuuksia. Ryhmät jakautuvat selkeästi oikeisto- ja vasemmistoblokkeihin sekä toisaalta integraaatiomyönteisiin ydinpuolueisiin ja integraatiovastaisiin ääripuolueisiin. Puolueet ovat keksimäärin myös suhteellisen yhtenäisiä, ja etenkin suuret puolueet ovat pystyneet lisäämään sisäistä koheesiotaan jäsenpuolueiden lukumäärän kasvusta huolimatta. Yhteispäätösmenettely näyttää hieman heikentävän puolueiden yhtenäisyyttä. Poliittisen kilpailun lisääntymisellä kahden suuren puolueen välillä ei kuitenkaan näytä olevan yhteyttä näiden puolueiden koheesioon. Kaiken kaikkiaan Euroopan parlamentin puolueryhmät täyttävät hyvin mandaattiteorian niille asettamat vaatimukset. Puolueet näyttävät koalitionmuodostuksensa perusteella kilpailevan erilaisten poliittisten ohjelmiensa toteuttamisesta. Euroopan parlamentti saattaa tämän tutkimuksen perusteella tarjota areenan demokraattisen edustuksellisuuden toteutumiselle Euroopan unionissa.
  • Tuominen, Marja (2008)
    Ensimmäiset Euroopan parlamentin vaalit järjestettiin vuonna 1979. Tämän jälkeen \ vaalit ovat toistuneet joka viides vuosi. 2004 vuoden vaalit olivat kuudennet vaalit ja merl:itykselliset siinä mielessä, että Euroopan unioni oli laajentunut alkujaan yhdeksästä jäsenvaltiosta kahteenkymmeneenviiteen jäsevaltioon. Samalla äänestäjämäärä kasvoi 550 miljoonaan. joista 5 miljoonaa äänestäjää tuli itä-laajentumisen (1.5.2004) myötä entisen ita-blokin maista. Alusta saakka Euroopan parlamentin vaalit ovat kiinnostaneet eri tieteenalan tutkijoita. Erityisesti yhteiskuntatieteiden piirissä vaaleja on tutkittu toisen asteen vaaleina, jotka saavat merkityksensä suhteessa kansallisiin vaaleihin (Reil,& Schmitt 190). Euroopan parlamentin vaaleja vertailtu kansallisiin vaaleihin, etenkin äänestysaktiivisuuden ja puoluevalintojen suhteen. Eurovaalien Vaalista vaaleihln laskeva äänestysprosentti onkin herättänyt keskustelun koko EU :n demokratian määritelmästä ja sen vallankäytön legitimiteetistä.Eurovaalien laskevan äänestysprosentin on katsottu olevan ongelmallinen siksi, etui sen voidaan tulkita tarkoittavan sini, että kansalaisten Euroopan unionia kohtaan kokema legitimiteetti ja kiinnostus ovat vähentyneet, vaikka parlamentin Valta Oli Samaan aikaan kasvanut. Suomessa Euroopan parlamentin vaalit ovat järjestetty kolme kertaa. Suomen jarjestettiin neuvoa-antava kansanäänestys Euroopan umoniin Iiittymisestä. Ensimmäisten Euroopan parlamenttivaalien äänestvsprosenttl jäi kansallisiin vaaleihin verrattuna alhaiseksi 60,3 prosenttia, kun keskimääräinen äänestysprosenttia.
  • Pesonen, Aija (2002)
    Tutkielmani tarkastelee Euroopan parlamentin (EP) merkitystä EU:n demokratiavajeen täyttäjänä. Tarkoituksena on tutkia, miten EP ja sen toimivaltuudet ovat kehittyneet. Teoreettisen perustan muodostaa demokratian käsite, joka ilmenee käytännössä keskusteluna unionin demokratiavajeesta. EP:n roolin tutkiminen demokratiavajeen täyttäjänä edellyttää keskeisten käsitteiden määrittelyä ja sen kontekstin tarkastelua, josta edustuksellinen demokratia ja parlamentti ovat kehittyneet. Parlamentin kehitys sidotaan laajempaan eurooppalaiseen demokratian traditioon ja yhdentymisen historiaan. Demokratian kehitystä tarkastellaan antiikin ja valistuksen ajan filosofien kirjoituksien pohjalta. Tutkin myös Edmund Burken Euroopan kansainyhteisö-käsitteen merkitystä yhteisen eurooppalaisen identiteetin näkökulmasta. Tutkielmani lähtee ennakkokäsityksestä, että EU:n kansalaiset kiinnittävät yhä enemmän huomiota unionin avoimuuteen ja demokraattiseen valvontaan. Primäärilähteinä ovat unionin perussopimukset sekä puheenvuorot unionin tulevaisuudesta. Muita lähteitä ovat demokratian kehitystä, Euroopan yhdentymistä ja parlamenttia käsittelevät teokset. Tutkielmani perustuu kvalitatiiviseen sisällönanalyysiin, jossa perustana ovat käytetyistä lähteistä tehdyt analyysit ja pyrkimyksenä asioiden systemaattinen esittely. Lähdekirjallisuuteen ja puheisiin perehtymällä pyrin etenemään ennakkokäsitysteni pohjalta kohti ymmärrystä ja analyysia EP:n roolista demokratiavajeen täyttäjänä. Tutkielmani osoittaa EP:n kehityksen olevan sidoksissa yleiseen integraatiokehitykseen. Unionin toimivaltuuksia vahvistettaessa ja määräenemmistöpäätöksiä lisättäessä on myös parlamentin asema vahvistunut. EP:n valtaoikeuksien kehittyminen unionin lainsäädäntötyössä kuulemismenettelystä yhteistoimintamenettelyn ja hyväksyntämenettelyn kautta yhteispäätösmenettelyyn osoittaa parlamentin vallan kasvattamisella olleen demokratiavajetta kaventava vaikutus. Tutkielmaa laatiessani on keskustelu unionin tulevaisuudesta ollut vilkasta. EU:n tulevaisuutta pohtiva konventti on aloittamassa työskentelyään. Tarkoituksena on valmistella vuoden 2004 HVK:ta laajapohjaisesti ja demokraattisesti. EP:llä on tässä työssä merkittävämpi rooli kuin aiempia perussopimusmuutoksia valmisteltaessa. Analysoidessani keskustelua unionin tulevaisuudesta EP:n näkökulmasta, olen määritellyt kolme lähestymistapaa EP:n tulevaan rooliin: pessimistisen, realistisen ja optimistisen. Kielteisintä EP:n kannalta olisi hallitustenvälisyyden vahvistuminen. Optimistit odottavat federalistista harppausta eli EP:n lainsäädännöllisen aseman muuttamista vastaamaan kansallisten parlamenttien roolia. Tämä ei tunnu todennäköiseltä. Realistista on edetä askel askeleelta ja laajentaa yhteispäätösmenettelyä pikkuhiljaa kaikkeen lainsäädäntöön. Tutkielmani vahvistaa käsitystäni unionista juridis-teknisenä yhteisönä. Vaikka laki ja säännöt ovat välttämättömiä, pitäisi EP:tä voida tarkastella myös burkelaisena kansainyhteisönä tai antiikin torina. Tarvitaan yhteisöllisyyttä ja yhteistä identiteettiä, ennen kuin EP:stä todella kehittyy kanava Euroopan kansalaisten mielipiteille.
  • Sveholm, Eevi (Helsingin yliopisto, 2021)
    Tutkielmassa identifioidaan Euroopan parlamentin täysistunnoissa käytettyjä argumentteja Turkin ja Euroopan unionin välisen pakolaissopimuksen puolustamiseksi ja vastustamiseksi vuosina 2015–2017. Taustalla on ajatus vuosien 2015–2016 pakolaiskriisin vauhdittamasta muutoksesta Euroopan unionin ja Turkin välisissä suhteissa. Tavoitteena on hahmottaa vähän tutkittua Euroopan parlamentin suhtautumista Turkkiin unionin kumppanina muuttoliikkeen kontekstissa. Aiemman kirjallisuuden avulla Turkin ja Euroopan unionin yhteiseen historiaan syvennytään tarkastelemalla Turkin matkaa EU:n jäsenkandidaatiksi. Lisäksi hahmotetaan Euroopan unionin aiempaa muuttoliikepolitiikkaa, pakolaissopimuksen ympärille muotoutunutta yhteistyötä Turkin kanssa sekä Euroopan parlamentin suhtautumista muuttoliikekysymyksiin. Aineistona on käytetty kahtatoista Euroopan parlamentin täysistuntoa, joista on teemoiteltu laadullisen sisällönanalyysin avulla kuusi yleisimpien argumenttien kategoriaa. Kategorioiksi on määritelty Turkin kaksoisrooli, eurooppalaiset arvot, vaihtokauppanarratiivi, laillisuuskysymys, muukalaisvihamielisyys sekä geopolitiikka. Tulokset toisintavat aiemman tutkimuksen näkökulmia, mutta tuovat lisäksi uutta tietoa Euroopan parlamentissa käydyistä keskusteluista. Euroopan parlamentissa nationalistiset ja muukalaisvihamieliset kannanotot korostuvat. Lisäksi sopimuksen virallisen aseman julkilausumana nähdään olevan vain keino kiertää vaatimus parlamentin hyväksynnälle. Argumenteista voidaan tunnistaa myös Turkin sisäiseen kehityskulkuun liittyviä ajallisia muutoksia. Huolimatta pakolaissopimusta vastustavien argumenttien määrästä, sopimus nautti laajaa kannatusta välttämättömänä keinona pakolaiskriisin ratkaisemiseksi. Tarkastelujakson loppua kohden Turkin sisäiseen kehitykseen alettiin kuitenkin suhtautua yhä kriittisemmin. Tutkielma osoittaa tarpeen laajemmalle ja systemaattisemmalle tutkimukselle Euroopan parlamentin asennoitumisesta Turkkia ja pakolaissopimusta kohtaan.
  • Kataja, Suvi (2006)
    Tarkastelen tutkielmassani eurooppalaisuuden määrittelyä ja eurooppalaisen identiteetin konstruktiota Euroopan komission ja Euroopan parlamentin viimeaikaisissa EU:n rajoja ja yhteistä arvopohjaa koskevissa puheissa. Tutkimuksen tavoitteena on tarkastella retorisen diskurssianalyysin keinoin näitä Eurooppaa ja eurooppalaisuutta koskevia käsitekamppailuja ja niiden kautta muotoutuvaa käsitystä eurooppalaisesta identiteetistä. Analysoimalla eurooppalaisen identiteetin diskursiivista konstruktiota EU:ta edustavien toimijoiden puheissa pyrin selvittämään, millaista yhteistä eurooppalaista identiteettiä laajenevassa ja moninaistuvassa unionissa pyritään aineiston perusteella tuottamaan ja millaista kamppailua eurooppalaisuuden määrittelystä käydään. Tutkimuksen taustalla vaikuttaa ajatus siitä, että komissio toimii yhteisön etuja ajavana instituutiona ja pyrkii tästä näkökulmasta tuottamaan tietynlaista, eurooppalaista yhteisyyttä vahvistavaa identiteettiä. Komission tavoitteena on siten yhteinen identiteetti, joka legitimoisi eurooppalaista integraatiota, kun taas parlamentti EU:n jäsenmaiden kansalaisia edustavana instituutiona ilmentää pikemminkin kansallisia ja alueellisia intressejä. Liitän tutkimukseni identiteettiä ja sen erityistapausta, eurooppalaista identiteettiä, tutkivaan tieteelliseen traditioon. Tutkimuksen lähtökohtana on teoreettinen keskustelu kollektiivisen identiteetin muodostamisesta ja sen suhteesta toiseuteen sekä identiteetin konstruktivistiseen, kielelliseen ja kontingenttiseen rakentumiseen. Koska kyseessä on eurooppalaisen identiteetin kielellinen konstruktio, käytän analyysin välineenä retorista diskurssianalyysiä. Analyysin perusteella voidaan sanoa, että aineistossa näkyy komission pyrkimys rakentaa tietynlaista yhteistä eurooppalaista identiteettiä. Yhteinen kulttuuri, historia ja erityisesti yhteiset arvot toimivat eurooppalaisuutta rakentavana, mutta toisaalta myös rajaavana tekijänä. Yhteistä eurooppalaisuutta luodaan retorisin keinoin, muun muassa voimakkaan metaforisen puheen avulla. Asiat, joista parlamenttikeskustelujen perusteella vallitsee erimielisyyksiä, esitetään komission puheissa ristiriidattomina. Integraation hyviä piirteitä ja sen paremmuutta esimerkiksi kansallisvaltioihin korostetaan. Unionista pyritään luomaan vaihtoehdotonta ja luonnollista kokonaisuutta. Analyysi osoittaa, että EU:n sisällä on erilaisia, usein toisiaan täydentäviä, mutta myös vastakkaisia näkemyksiä eurooppalaisuudesta. Vahvimmin kamppailu eurooppalaisuudesta näkyy Turkin jäsenyyskysymyksessä, joka yhdistyy keskusteluun EU:n maantieteellisistä rajoista ja kristillisestä luonteesta. Aineistossa korostuu erityisesti komission näkemys EU:sta arvoyhteisönä. Puhe yhteisistä arvoista voimistuu komission viimeaikaisissa diskursseissa, joissa luodaan kuvaa "huokoisten rajojen" Euroopasta, eräänlaisesta ”henkisestä” eurooppalaisuudesta, jota ei määritä niinkään maantiede kuin yhteisinä pidetyt arvot.
  • Koponen, Johanna (2000)
    Tutkimus käsittelee neljän vuoden 1999 eurovaaleissa valituksi tulleen euroedustajan edustusprofiileja. Analyysi jakautuu kahteen osaan: edustajien eurovaalikampanjoiden aikaisiin edustusprofiileihin sekä edustajien käytännön parlamenttityöskentelyssä omaksumiin profiileihin. Ensisijaisena tavoitteena on tarkastella valittujen ehdokkaiden vaalikampanjoita ja verrata niitä samaisten edustajien täysistuntopuheenvuorojen avulla muodostettuihin europarlamentaarikkoprofiileihin. Tutkimus yrittää myös analysoida euroedustajien profiileissa tapahtuneita muutoksia ja selvittää muutokseen johtaneita syitä. Tutkimuksen avulla pyritään osoittamaan, että euroedustajat joutuvat yhä suuremmassa määrin Euroopan parlamentissa toimiessaan "eurooppalaistumaan" eli toimimaan ennen kaikkea eurooppalaisen lainsäädännön puitteissa. Eurooppalaistumisen voidaan taas katsoa johtavan uudenlaisen europoliitikkotyypin syntymiseen; euroedustajan ei tarvitse enää olla perinteinen poliitikko tai kansallisen tason virkamies pystyäkseen vaikuttamaan onnistuneesti eurooppalaisella päätöksenteontasolla. Puolueet eivät Euroopan parlamentin vaaleissa ole onnistuneet toimimaan linkkinä kansalaisten ja unionin päätöksenteon välillä. Vastuun kansalaisten integroimisesta eurooppalaiseen päätöksentekoon voidaankin katsoa siirtyneen yhä suuremmassa määrin yksittäisille europarlamentaarikoille. Menestyksellinen työskentely parlamentissa kuitenkin edellyttää, että euroedustaja kykenee työssään yhdistämään kansallisten etujen ajamisen laajemmassa eurooppalaisessa lainsäädännössä tapahtuvaan vaikuttamiseen.Tämän tutkimuksen yhteenvetona voidaan todeta, että vielä vaalikampanjassaan kansallisesti suuntautuneet ehdokkaat ovat käytännön parlamenttityöskentelynsä kautta eurooppalaistuneet eli omaksuneet kansallista tasoa laajemman näkökulman asiakysymyksiin. Tutkimuksen tutkimusstrategiana on tapaustutkimus. Analyysimuotona on käytetty mallin sovitusta sekä selitysten rakentamista. Mallin sovituksessa on euroedustajien profiilien empiirisen tutkimisen jälkeen saatuja ideaalityyppejä sovitettu yhteen kahden toisistaan poikkeavan tavan kanssa jaotella edustajia. Näin on haluttu varmentaa useamman evidenssin lähde tutkimuksessa. Selitysten rakentamisessa on etsitty syy-seuraussuhteita katsomalla edustajien eurooppalaistumisen johtavan uudenlaisen europoliitikkotyypin syntymiseen. Tutkimuksen aineisto koostuu neljästä teemahaastattelusta, edustajien eurovaalien vaalimateriaalista sekä edustajien täyistuntopuheenvuoroista. Täyistuntopuheenvuorot on kerätty puolen vuoden ajalta. Tärkeimpänä teorialähteenä on toiminut Maurizio Cottan integrationistisen parlamentin teoria (Cottan teoria). Teorialähdettä tärkeämpänä viitekehyksenä ovat tutkimuksessa kuitenkin toimineet Villiina Hellstenin ja Martin Westlaken kehittämät tavat jaotella edustajia eri ideaalityyppeihin.
  • Hamel, Tristan (2008)
    The main objective of this Master's thesis is to draw a link between the level of transparency in the European Parliament and the strategies adopted by lobbyists before the MEPs. In this Master's thesis, it is explained that transparency is a necessary condition to effective democracy. In the context of democratic accountability, transparency should be understood as inwards and ex-post disclosure of information. Once these precisions brought, a cost-based approach of the concept is proposed in order to bring explanations to the current lack of transparency in the European Parliament. In addition, a review of the previous literature on lobbying in the EU aims at outlining the elements that should be taken in consideration to build a model of lobbying in the European Parliament. The classic distinction between diffuse and concentrate interests is underlined as an important factor. Standing committees of the European Parliament are the main arena for lobbyists. Through these committees, they intend to introduce amendments by providing assistance to MEPs, although concentrate interests' groups are better armed for this. A model of lobbying in the European Parliament based on a classic supply-demand pattern takes all these elements in consideration. The model represents progress achieved on different issues of interest by the MEPs according to the strategies adopted by lobbyists on these issues. Two strategies are compared: assistance of MEPs through legislative subsidy or pressure from the outside through grassroots campaigns. By inserting an additional factor to represent the level of transparency, it is defended that a lack of transparency impedes outside pressure of MEPs and promotes the use of a more consensual strategy, namely legislative subsidy. Such a situation puts additional burdens on interest groups defending diffuse types of interests and favors those defending concentrate interests. In addition, the model predicts that lobbyists can hardly opt for greater transparency without bearing the risk to reduce the chances of success of their enterprise in the European Parliament. In order to strengthen the model, its assumptions and predictions have been tested in an empirical research conducted on REACH in the European Parliament. The research combines both quantitative and qualitative elements. A preliminary analysis of the amendments tabled in first reading serves as an indirect indicator of the significance of lobbying and outlines the role of lobbyists in the draft of amendments. This first step is completed by the analysis of the data gathered through interviews of MEPs and lobbyists. The different aspects treated in the interviews have generally brought support to an interpretation of lobbying in the European Parliament as a form of legislative subsidy and linked it with the low level of transparency.
  • Digert, Axel (Helsingin yliopisto, 2021)
    Poliittisten puolueiden kantojen vaikutusta ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan tutkivassa tieteellisessä kirjallisuudessa on tähän asti pitkälti keskitytty Yhdysvaltoihin, muiden toimijoiden jäädessä tarkastelun ulkopuolelle. Tämä tutkielma pyrkii täyttämään tätä tyhjiötä analysoimalla Euroopan seitsemännen ja kahdeksannen parlamentin puolueryhmien poliittisten kantojen näyttäytymistä parlamentin harjoittamassa Venäjä-politiikassa, Venäjän miehitettyä Krimin ja ryhdyttyä tukemaan Itä-Ukrainassa toimivia venäjämielisiä ryhmittymiä. Tutkielma ottaa kantaa siihen, onko poikkeuksellista yhtenäisyyttä kuvaava ”rally around the flag” -efekti havaittavissa puolueryhmien käyttäytymisessä. Peilaamalla analyysin tuloksiin tutkielma arvioi myös ilmausten ’tavalliseen tapaan’ (engl. ”business as usual”) ja ’politiikka päättyy rantaviivalla’ (engl. ”politics stops at the water’s edge”) paikkansapitävyyttä. Euroopan parlamentti muodostaa erityisen kiinnostavan tutkimuskohteen, koska se antaa kattavan kuvan eurooppalaisissa yhteiskunnissa esiintyvistä poliittisista näkemyksistä. Analysoimalla parlamentin käyttäytymistä suhteessa Venäjään voidaan ennustaa Euroopan unionin ja Venäjän välisten suhteiden kehittymistä. Ukrainan kriisin kontekstissa Euroopan parlamentin ulkopolitiikka koostuu europarlamentaarikoiden puheenvuoroista, parlamentin nimenhuutoäänestyksistä, sekä päätöslauselmista. Tutkielmassa puolueryhmien kannat määritellään tarkastelemalla puolueryhmien argumentaatiota ryhmäpuheenvuoroissa. Puolueryhmien yhtenäisyyttä ja koalitioitumista arvioidaan analysoimalla parlamentissa suoritettuja nimenhuutoäänestyksiä. Yhtenäisyyden ja koalitioitumisen mittaamiseen sovelletaan Simon Hixin kehittämää AI-indeksiä. Analyysin teoreettinen viitekehys koostuu sosioekonomisesta vasemmisto–oikeisto-ulottuvuudesta ja atlanttis–eurooppalaisesta-ulottuvuudesta. Analyysin tulokset vahvistavat, että puolueryhmien äänestyskäyttäytyminen noudattaa vasemmisto–oikeisto-ulottuvuutta ja koalitiomalleja. Puolueryhmien äänestyskäyttäytyminen Ukrainan tilanteen ja Venäjän toimien suhteen ei merkittävästi eroa muusta ulkopolitiikasta, ja puoluejäsenyys vaikuttaa europarlamentaarikon äänestyskäyttäytymiseen enemmän kuin kansalaisuus. Puolueryhmät ovat poikkeuksellisen yhtenäisiä ryhmäpuheenvuoroissa, eli ”rally around the flag”-efekti on havaittavissa. Eli puheenvuorojen suhteen ’politiikka päättyy rantaviivalla’ -ilmaus pitää paikkansa. Toisin sanoen Ukrainan tilanteen ja Venäjän toimien käsittely on puheenvuorojen poikkeuksellista yhtenäisyyttä lukuun ottamatta edennyt parlamentissa ’tavalliseen tapaan’.