Browsing by Subject "Euroopan talousalue"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-8 of 8
  • Rissanen, Laura (2004)
    Suomen EU-jäsenyyttä edelsi jo Finnefta-sopimuksen myötä 1960-luvulta alkanut ja hiljalleen edennyt lisääntynyt osallistuminen läntisen Euroopan taloudelliseen integraatioon. Euroopan talousalueneuvotteluihin Suomi osallistui yhdessä muiden Efta-maiden kanssa vuosina 1988–92. Tutkimuksessa esitellään Suomen Eta-ratkaisuun vaikuttanutta kehitystä, neuvotteluihin valmistautumista sekä niin sanottujen virallisten tahojen Eurooppa-kantojen muotoutumista. Lisäksi selvitetään Suomen liittyminen Euroopan vapaakauppa-alue Eftan täysjäseneksi vuonna 1986 sekä lyhyesti vuoden 1988 päätös liittyä Euroopan neuvoston jäseneksi. Tutkimuksessa selvitetään, miten pitkälle Eta nähtiin pysyvänä integraatioratkaisuna. Lisäksi esitetään vastauksia siihen, missä määrin mukaantuloa pidettiin välttämättömänä omien jo saavutettujen etujen turvaamiseksi ja missä määrin taas haluttiin olla mukana tekemässä itseä jossain määrin joka tapauksessa koskevia päätöksiä. Osana Eurooppa-linjausten tutkimusta tarkastellaan myös Suomen puolueettomuuden uudelleenarviointia. Politiikan toimijoista päähuomio on presidentissä, valtioneuvostossa ja eduskunnassa. Yhdentymisratkaisuja tutkitaan nimenomaan poliittisina ratkaisuina. Lähdeaineistosta merkittävimmät ovat eduskunnan täysistuntojen pöytäkirjat. Päähuomio on eduskuntaryhmien puheenvuoroissa sekä asianomaisten valtioneuvoston jäsenten puheissa. Lisäksi on analysoitu valtioneuvoston Eurooppa-poliittiset asiakirjat sekä tutkimusajanjakson hallitusohjelmat. Lehdistöseurannan avulla esitetään, millaista kuvaa sanomalehtien kautta välitettiin nimenomaan Suomen Efta- ja Eta-ratkaisuista. Tutkittavana on kuusi sanomalehteä: Helsingin Sanomat, Uusi Suomi, Suomenmaa, Suomen Sosialidemokraatti (syyskuusta 1988 alkaen Demari), Kansan Uutiset ja Tiedonantaja. 1980-luvulla ei Suomessa ainakaan virallisesti nähty EY-jäsenyyttä mitenkään mahdollisena. Euroopan talousalue tarjosi Suomelle mahdollisuuden osallistua integraatioon ilman poliittista sitoutumista. Eta-valmistelut tehtiin erittäin huolellisesti, mikä kielii halusta rakentaa pysyvää ratkaisua. Efta nähtiin järkevimpänä sekä vahvana neuvotteluosapuolena, jonka kautta oli hyvä toimia. Suomen hallitus nojasi eurooppalaisessa yhteistyössä vielä Itä-Euroopan maiden vapautumisen alettuakin pitkään Eftaan. Jacques Delorsin erityisesti puolueettomille Efta-maille räätälöimä "kolmas tie" ei kuitenkaan ehtinyt osoittaa toimivuuttaan, kun Efta-maat yksi toisensa jälkeen hakeutuivat EU:n jäseniksi. Suomessa Eta-neuvotteluihin osallistumista koskenut päätös tehtiin laajan yhteisymmärryksen turvin. Ulkopoliittisesta peruslinjasta ja sen myötä myös puolueettomuudesta oltiin yksimielisiä. Tässä mielessä päätös lähteä mukaan rakentamaan Euroopan sisämarkkinoita edusti vielä perinteistä ulkopolitiikkaa. Tuki tehdylle ratkaisulle oli laajaa eikä päätös edellyttänyt ulkopoliittista uudelleen asemointia Yhteistyö EY:n kanssa haluttiin toteuttaa Etan kautta ja yhdentymiskehityksen välineenä toimi Efta, jonka yhtenäisyyttä vahvistettiin. Näiden kolmen periaatteen takana oli eduskunnan selkeä enemmistö, eikä tätä konsensusta haluttu rikkoa. Kun EY-jäsenyyttä sitten haettiin ja siitä myöhemmin päätettiin, ulkopoliittinen konsensus oli murtunut
  • Jyränki, Antero; Saraviita, Ilkka; Hallberg, Pekka (2009)
  • Saraviita, Ilkka; Tuori, Kaarlo; Hidén, Mikael; Jyränki, Antero; Scheinin, Martin (2009)
  • Jyränki, Antero; Saraviita, Ilkka; Hidén, Mikael (2009)
  • Hollo, Erkki J.; Jyränki, Antero; Hidén, Mikael; Saraviita, Ilkka; Tuori, Kaarlo (2009)
  • Hidén, Mikael; Jyränki, Antero; Saraviita, Ilkka (2009)
  • Jyränki, Antero; Saraviita, Ilkka; Hallberg, Pekka (2009)
  • Saari, Leevi (Helsingin yliopisto, 2021)
    This thesis analyses the regulation of platform economy in the European Commission. The rise of large technology corporations as the underlying infrastructure of much of social activity has received fervent attention in recent years. However, there is still little consensus on the implications of this process. Does the new platform economy affect only market processes, or does it have broader societal consequences? Further, is platform economy something truly new or is it only a continuation of past forms of corporate power? These questions have acute practical importance. On the 15th of December 2020, the European Commission released a proposal for legislation that seeks to address the power of large platform corporations, called the “Digital Markets Act”. What kind of corporate power does this proposal seek to regulate? And what does it suggest about the regulatory paradigm of the European Commission? The contribution of this thesis consists of three parts. The first part is conceptual. In Chapter 2, an original analytical framework for classifying different dimensions of platform power is proposed. This framework helps to illustrate the continuities and novelties in the capabilities of platform corporations and bring together disconnected strands of research from different disciplines. The second part is empirical. In Chapter 3, the development of platform regulation in the European Commission from Spring 2015 to December 2020 is explained and the framework developed in Chapter 2 is used to analyze a recent proposal for regulation of platform economy, the Digital Markets Act. The last part of the contribution is theoretical. In Chapter 4, the Commission’s proposal is mapped on the horizon of potential alternative contrast spaces, which helps to illuminate the underlying political choices and clarify possible contradictions between different authors. The key conclusion of the work is that the European Commission has sought to address platform economy primarily as an aberration of efficient market processes. This has impacted the type of knowledge that is used in policymaking as well as the range of stakeholders consulted for the legislation. As a consequence, the European Commission ends up seeing platform corporations as actors whose capabilities are limited to manipulation of market activities. Systematic treatment of alternative framings is used to illuminate opportunities for broader analyses on the role of platform economy in the global political economy.