Browsing by Subject "Euroopan unioni -- EU"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-3 of 3
  • Alatalo, Riikka (2007)
    Liberalisointi on kiihdyttänyt rahoitusmarkkinoiden kasvua ja lisännyt niiden epävakautta. Markkinoiden sääntely on noussut merkittäväksi kysymykseksi, mutta markkinoiden globaalista luonteesta huolimatta se on edelleen pitkälle kansallisvaltioiden vastuulla. Tilinpäätösstandardit ovat merkittävässä asemassa rahoitusmarkkinoiden sääntelyssä, koska ne määrittävät taloudellisen tiedottamisen perusteita ja luovat pohjaa muille sääntelyn osa-alueille. Myös tilinpäätösstandardit olivat pitkään kansallisia, mutta niiden kansainvälistyminen on edennyt 2000-luvulla räjähdysmäisesti. Simmons on selittänyt rahoitusmarkkinoiden sääntelyn harmonisoinnin mekanismeja dominoivan keskuksen eli USA:n strategiana. Hänen mukaansa dominoivan keskuksen omat sisäiset edut määrittävät sen politiikan, mutta muiden maiden reaktiot sen politiikkaan ja näiden reaktioiden ulkoisvaikutukset määrittävät, millaiseksi hegemonian strategia suhteessa kansainvälisiin järjestöihin ja harmonisoinnin mekanismeihin muodostuu. Simmonsin mukaan tilinpäätösstandardien harmonisointi tapahtuu markkinamekanismien kautta kansainvälisten organisaatioiden roolin ollessa USA:n passiivisesta suhtautumisesta johtuen minimaalinen. Kansainvälisten tilinpäätösstandardien leviäminen maailmanlaajuisesti merkitsee, ettei Simmonsin selitys vastaa enää tapahtunutta. Tässä tutkielmassa selvitetään syitä muutokselle USA:n ja EU:n kautta. Moravcsikin liberaalin IR:n teorian mukaisesti kiinnitetään huomio toimijoiden sisäisiin preferensseihin ja kansainvälisestä järjestelmästä kohdistuviin rajoitteisiin sekä näiden rooliin strategioiden muodostumisessa. Empiirisen tutkimuksen tueksi otetaan mukaan vielä kirjanpidon kontingenssiteorioihin perustuva Verman malli, jonka perusteella muutosta tarkastellaan kirjanpito-, rahoitus- ja yritysjärjestelmän sekä valtionjohtojen toiminnan kautta niin toimijoiden sisällä kuin kansainvälisestikin. Tutkielmassa ilmenee, kuinka sekä EU:n että USA:n strategia on määrittynyt sisäisten preferenssien ja kansainvälisten rajoitteiden kompromissina. Rahoitusmarkkinoiden kansainvälistyminen ja nopea kehitys on lisännyt toimijoiden välistä keskinäisriippuvuutta ja kilpailua. USA pystyy edelleen käyttämään johtoasemaansa painostuskeinona sen omien ja kansainvälisten standardien lähentämiseen. USA:n standardeilla ei ole kuitenkaan enää mahdollisuutta nousta kansainväliseksi normistoksi eikä USA ole johtanut kansainvälistymisen kehitystä. Sen sijaan EU:n strategiamuutos ja kansainvälisten standardien käyttöönotto on lisännyt sen painoarvoa kansainvälisessä kehityksessä. Tutkielman rajoittuessa tilinpäätösstandardeihin ja kahteen toimijaan ei sen tarkoituksena ole selittää rahoitusmarkkinoiden sääntelyn harmonisointia laajemmin. Tutkielman analyysi kuitenkin paljastaa, että muutokset tilinpäätösstandardien alalla yhdistyvät sekä EU:ssa että USA:ssa vahvasti rahoitusmarkkinoiden muutoksiin laajemmin. Lopuksi tutkielmassa pohditaankin, mitä havaitut muutokset kertovat rahoitusmarkkinoiden globalisaatiosta ja toimijoiden suhteellisten asemien muuttumisesta, mikäli ne kuvastavat laajempaa kehitystä.
  • Mäenpää, Anna (2008)
    EU:n tavoitteena on yhteinen energiapolitiikka ja yhtenäisellä äänellä puhuminen energiapolitiikassa suhteessa kolmansiin maihin. Energiasta on tullut 2000-luvulla EU-Venäjä -suhteiden punainen lanka, mutta samalla Venäjän rooli energian tarjoajana on voimakkaasti politisoitunut viimeisten vuosien aikana. Politisoituminen näkyy Venäjältä Saksaan rakennettavan Nord Stream -kaasuputkihankkeen ympärillä käytävässä keskustelussa. Tutkimus analysoi erilaisia energiapoliittisia diskursseja Nord Stream -kaasuputkihankkeen ympärillä käytävässä keskustelussa. Lisäksi tutkimus suhteuttaa diskurssit kahteen energiapolitiikan malliin eli markkinat ja instituutiot - sekä alueet ja imperiumit -malliin. Hanketta vastustavat Puola, Ruotsi ja Baltian maat. Hankkeen puolesta ovat puhuneet EU:n komissio, Suomi ja Saksa. Kaasuputkihankkeen ympärillä käytävä keskustelu voidaan pelkistää turvallisuus- ja yhteistyödiskurssiin. Hanketta vastustavat valtiot ovat turvallistaneet keskustelua: hanke nähdään uhkana kansalliselle turvallisuudelle ja suvereniteetille. Hankkeen puolestapuhujat näkevät kaasuputken tärkeänä Euroopan energiaturvallisuudelle ja puolustavat hanketta taloudellisin argumentein. Turvallisuusdiskurssissa Venäjä nähdään uhkana ja yhteistyödiskurssissa luonnollisena yhteistyökumppanina energiapolitiikassa. Eri diskursseilla argumentoidaan, oikeutetaan ja puolustetaan valtioiden intressejä energiapoliittisessa keskustelussa. Energiaturvallisuus koetaan eri tavalla eri diskursseissa ja energiapolitiikan malleissa: Yhteistyödiskurssissa energiaturvallisuus tarkoittaa tarjonnan turvallisuutta, markkinoiden tehokasta toimintaa ja riskien ennaltaehkäisyä kansainvälisen yhteistyön muodossa. Turvallisuusdiskurssi liittää energiaturvallisuuteen kansallisen turvallisuuden ja uhan energiariippuvuuden hyväksikäytöstä poliittisesti. Nord Stream -kaasuputkihankkeen vastustukseen liittyy monimutkainen keskinäisriippuvuuden suhde maakaasussa, mitä ei voida argumentoida vain energiariippuvuuden termein. Energian keskinäisriippuvuudessa EU:n ja Venäjän välisissä suhteissa on energiariippuvuuden lisäksi kyse maakaasun kauttakulusta, siihen liittyvistä maksuista, valtioiden historiallisista suhteista, energiayritysten merkityksestä valtioille, teknologiariippuvuudesta, identiteetin vahvistamisesta, geopolitiikasta sekä subjektiivisista kokemuksista kumppanista ja yhteistyöstä. Tällaisen monimutkaisen keskinäisriippuvuuden suhteen kautta EU:n energiapolitiikassa kuuluu erilaisia diskursseja, jotka heijastavat erilaisia näkemyksiä ja kokemuksia Euroopan energiapoliittisesta ympäristöstä. Nord Stream -hankkeen ympärillä käytävä keskustelu on osa laajempaa energiapoliittista keskustelua EU:ssa. Keskustelu osoittaa, että EU:n tavoitteesta puhua yhdellä äänellä energiapolitiikassa ollaan vielä kaukana. Jotta EU:n tavoite yhteisestä energiapolitiikasta toteutuisi, EU:n on paremmin pystyttävä huomioimaan kaikkien jäsenvaltioiden intressit. EU:n on löydettävä yhteinen energiapoliittinen diskurssi ja näkemys siitä, miten yhteistä energiapolitiikkaa rakennetaan EU:n sisällä ja suhteessa kolmansiin maihin.
  • Loukkaanhuhta, Ulla (2008)
    Tutkielmassa analysoidaan hallitus- ja oppositiopuolueiden kansanedustajien argumentaatiota Suomen kansallisen identiteetin näkökulmasta Euroopan unionia käsittelevissä kysymyksissä. Tutkin kuinka kansanedustajat hahmottavat Suomen kansallisen identiteetin suhteessa Euroopan unioniin ja kuinka jäsenyys unionissa on tähän vaikuttanut. Tutkimuksen ajankohta on vuosi 1994, jolloin käytiin keskusteluja Euroopan unionin mahdollisen jäsenyyden vaikutuksista. Vertailevana ajankohtana on vuosi 2005, jolloin Suomi oli ollut 10 vuotta unionin jäsenmaana. Aineiston muodostaa kansanedustajien ministereille esittämät Euroopan unionia koskevat kirjalliset kysymykset. Analyysiaineisto on 75 kysymystä vuodelta 1994 ja 56 kysymystä vuodelta 2005. Menetelmänä on Chaïm Perelmanin ja Lucie Olbrechts-Tytecan argumentaation analyysi, joka on käsitelty teoksessa New Rhetoric – A treatise on Argumentation (1971). Keskeisiä teoksia ovat lisäksi Perelmanin Retoriikan valtakunta (1996), Pertti Joenniemen artikkeli Finland in the New Europe – A Herderian or Hegelian project? (2002) ja Teija Tiilikaisen väitöskirja Europe and Finland – Defining the Political Identity of Finland in Western Europe (1998). Vuoden 1994 kirjallisten kysymysten analyysi osoittaa kansanedustajien suhtautuneen varauksellisesti Euroopan unioniin, jota pidettiin uhkana Suomeen perinteisesti yhdistetyille asioille kuten suvereeniudelle, puolueettomuudelle ja tasa-arvolle. Myönteisemmin unioniin suhtautuneille kansanedustajillekin oli tärkeää jäsenyyden omaehtoisuus ja maltillinen osallistumistahti. Avainasemaan nousi päätäntävalta, jonka jakaminen kielteisesti unioniin suhtautuville merkitsi itsenäisyyden menetystä ja myönteisesti unioniin suhtautuville mahdollisuutta olla mukana Suomeakin sitovissa kansainvälisissä päätöksissä. Vuoden 2005 argumenteissa esiin nousee oikeudenmukaisuus. Tällä perustellaan sekä pitäytymistä kansallisissa asioissa että kansainvälistä vastuunkantoa ja osallistumista. Suomen luonnonolosuhteiden ja osaamisen varjolla vaaditaan erityisoikeuksia päätöksenteossa. Suomen erityisyys ja taidot velvoittaa kansainväliseen vastuuseen. Oikeudenmukaisena pidetään ihmisoikeuksien, johdonmukaisuuden ja eettisyyden noudattamista käytännön toimissa. Hallitus- ja oppositiopuolueiden kansanedustajien argumentoima kuva Suomen kansallisesta identiteetistä oli ajankohtina yhdenmukainen. Asioita käsiteltiin äänestäjäkuntien näkökulmasta, mutta Suomelle ominaiset piirteet olivat samat. Yhtenäinen siirtymä identiteetin painotuksissa osoittaa kansallisen identiteetin muovautuvan suhteessa ympäristön tapahtumiin ryhmien rajat ylittävällä voimalla. Identiteettirakennelmat muuttuvat hitaasti, mutta tutkimus osoittaa identiteetin tekijöiden uudenlaista suuntautumista. Vuonna 1994 pärjääminen korosti erillisyyttä, sisäänpäin kääntymistä ja Suomen valtion alueen hoitamista. 10 vuotta unionin jäsenenä on kääntänyt osaamisen mahdollisuudeksi vaikuttaa maailmanlaajuisesti. Avoin osallistuminen ja vaikutteiden vastaanottaminen eivät uhkaa identiteettiä. Abstraktit ominaisuudet kuten tieto-taito ja aktiivinen osallistuminen eivät voi tulla uhatuksi samalla tavalla, kuin maanviljelyn kaltaiset konkreettiset asiat. Tämä mahdollistaa Suomen avoimemman ja aktiivisemman identiteetin.