Browsing by Subject "Eurooppa-neuvosto"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-1 of 1
  • Saarimaa, Elina (2005)
    Tutkimuskohteena on kilpailukyvyn käsite Euroopan unionin Lissabonin strategiassa. Lissabonin strategian tavoitteena on tehdä Euroopan unionista kilpailukykyisin tietoon perustuva talousalue vuoteen 2010 mennessä. Strategiassa painotetaan sosiaalisen ja ympäristöulottuvuuden merkitystä kilpailukyvyn parantamiseen taloudellisen ulottuvuuden rinnalla. Lissabonin strategian toteutuksessa ei ole edistytty suunnitellulla tavalla, Euroopan unioni on yhä kaukana tavoitteestaan. Strategiaa pidetään rönsyilevänä ja vaikeaselkoisena. Lisäksi vaadittuja uudistuksia on poliittisista syistä vaikea toteuttaa jäsenvaltioissa. Kilpailukyvyn parantaminen on myös vaikeaa, jos käsitteen sisällöstä ei vallitse yksimielisyyttä. Tutkimuksessa selvitetään, mitä kilpailukyvyn käsite pitää sisällään ja ovatko sosiaalinen sekä ympäristöulottuvuus tasavertaisessa asemassa taloudellisen ulottuvuuden kanssa. Tutkimuksessa vertaillaan kahden eri Euroopan unionin toimielimen, komission ja Eurooppa-neuvoston käsityksissä kilpailukyvystä Tutkimusaineiston muodostavat komission kevätraportit ja Eurooppa-neuvoston päätelmät strategian aloitusvuodelta 2000 ja vuodelta 2005, jolloin toteutettiin strategian puolivälin välitarkistus. Tutkimuksessa osoitetaan tekstin sisällönanalyysin avulla kilpailukyvyn olevan epäselvästi määritelty ja vaihtelevasti käytetty käsite jopa saman asiakirjan sisällä. Taloudellinen ulottuvuus on toisia ulottuvuuksia vahvempi. Sosiaalinen ja ympäristöulottuvuus legitimoivat taloudellisia tavoitteita. Diskurssianalyyttisessa tarkastelussa strategian todetaan sisältävän sekä taloudellista kasvua että sosiaalista vastuuta korostavat diskurssit, joista taloudellisen kasvun diskurssi on vahvempi. Analyysi osoittaa tekstissä piilevän myös yhtenäisyys- ja valtadiskursseja. Yhtenäisyysdiskurssin havaitaan olevan komission käyttämä keino jäsenvaltioiden kansallisista talouksista koostetun eurooppalaisen talouden vakiinnuttamiseksi luonnolliseksi kokonaisuudeksi. Samalla komissio tarjoaa ylikansallisia ratkaisuja tehokkaimpina vastauksina esiinnouseviin ongelmiin ja pyrkii näin legitimoimaan hallinnon eurooppalaistamisen. Kilpailukyvyn käsitteen epämääräistä käyttöä koskevien havaintojen perusteella käsitteen huomataan olevan strateginen retorinen keino, jota toistelemalla taloudelliset toimijat, eli yritykset ja kansalaiset, pyritään saamaan kiinnittymään eurooppalaiseen talouteen. Tutkimustulosten mukaan Euroopan unionin toimielimet käyttävät kilpailukyvyn käsitettä strategisesti, koska vasta toimijoiden kiinnittymisen kautta voidaan saavuttaa todellinen kilpailukyky. Teoreettisen viitekehyksen kannalta tärkeimpiä lähteitä ovat Ben Rosamondin (2002) ja Paul Krugmanin (1994) tutkimukset.